(1)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen, jäljempänä ’ilmastopuitesopimus’, nojalla 12 päivänä joulukuuta 2015 hyväksytty Pariisin sopimus (4), jäljempänä ’Pariisin sopimus’, tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016. Pariisin sopimuksen osapuolet ovat sopineet, että maapallon keskilämpötilan nousu pidetään selvästi alle 2 celsiusasteessa verrattuna esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin ja että jatketaan toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen verrattuna esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin. Kyseistä sitoumusta on vahvistettu 13 päivänä marraskuuta 2021 hyväksymällä ilmastopuitesopimuksen nojalla Glasgow’n ilmastosopimus, jossa Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimiva ilmastopuitesopimuksen osapuolten konferenssi toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat huomattavasti pienemmät, jos keskilämpötila nousee 2 celsiusasteen sijasta 1,5 celsiusasteella, ja päättää jatkaa toimia keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen.

(2)

Tarve toteuttaa toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on yhä kiireellisempi, kuten hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) totesi 7 päivänä elokuuta 2021 julkaisemassaan raportissa ”Climate Change 2021: The Physical Science Basis”, 28 päivänä helmikuuta 2022 julkaisemassaan raportissa ”Climate Change 2022: Impacts, Adaptation and Vulnerability” ja 4 päivänä huhtikuuta 2022 julkaisemassaan raportissa ”Climate Change 2022: Mitigation of Climate Change”. Unionin olisi tämän vuoksi reagoitava tähän kiireelliseen tilanteeseen tehostamalla toimiaan.

(3)

Unioni on ottanut käyttöön sääntelykehyksen saavuttaakseen vuodeksi 2030 asetetun kasvihuonekaasupäästöjen vähintään 40 prosentin vähennystavoitteen, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuonna 2014 ennen Pariisin sopimuksen voimaantuloa. Kyseiseen sääntelykehykseen kuuluvat muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (5) kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841 (6), jossa edellytetään, että jäsenvaltiot tasapainottavat maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta, jäljempänä ’LULUCF’, aiheutuvat kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842 (7), jossa vahvistetaan kansalliset tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä direktiivin 2003/87/EY ja asetuksen (EU) 2018/841 soveltamisalaan kuulumattomilla aloilla.

(4)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 annettu komission tiedonanto tarjoaa lähtökohdan Euroopan unionin ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiselle viimeistään vuoteen 2050 mennessä sekä tavoitteelle saavuttaa sen jälkeen negatiiviset päästöt Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1119 (8) (eurooppalainen ilmastolaki) 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa esitetään laaja kokoelma toisiaan vahvistavia toimenpiteitä ja aloitteita, joilla pyritään saavuttamaan ilmastoneutraalius unionissa vuoteen 2050 mennessä, sekä uusi kasvustrategia, jonka tavoitteena on tehdä EU:sta oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen ja jossa taloudelliseen kasvuun pyritään lisäämättä resurssien käyttöä. Tavoitteena on myös suojella, hoitaa ja lisätä unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja vaikutuksilta. Tähän siirtymään yhdistyy sukupuolten tasa-arvoon liittyviä näkökohtia, ja sillä on erityinen vaikutus eräisiin muita heikommassa asemassa oleviin ja haavoittuviin ryhmiin, kuten ikääntyneisiin, vammaisiin henkilöihin ja rodullisten tai etnisten vähemmistöjen edustajiin. Sen vuoksi on varmistettava, että siirtymä on oikeudenmukainen ja osallistava ja ettei ketään jätetä jälkeen.

(5)

Neuvosto antoi 16 päivänä kesäkuuta 2022 suosituksen oikeudenmukaisesta siirtymisestä ilmastoneutraaliuteen (9), jossa se korosti tarvetta toteuttaa liitännäistoimenpiteitä ja kiinnittää erityistä huomiota niiden alueiden, teollisuudenalojen, mikroyritysten, pienten ja keskisuurten yritysten, työntekijöiden, kotitalouksien ja kuluttajien tukemiseen, jotka kohtaavat suurimmat haasteet. Kyseisessä suosituksessa kannustetaan jäsenvaltioita harkitsemaan toimenpiteitä, jotka liittyvät työllisyyteen ja työmarkkinasiirtymiin, työpaikkojen luomiseen ja yrittäjyyteen, työterveyteen ja -turvallisuuteen, julkisiin hankintoihin, verotuksen ja sosiaalisen suojelun järjestelmiin, peruspalveluihin ja asumiseen sekä muun muassa sukupuolten tasa-arvon vahvistamisen osalta koulutukseen.

(6)

Hyväksymällä asetuksen (EU) 2021/1119 unioni on kirjannut lainsäädäntöön sitovan tavoitteen koko talouden laajuisen ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä siten, että nettopäästöt vähennetään nollaan kyseiseen ajankohtaan mennessä ja pyritään sen jälkeen saavuttamaan negatiiviset päästöt. Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan myös sitova unionin sisäinen tavoite vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasoista vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi siinä vahvistetaan, että nettopoistumien vaikutus vuoteen 2030 ulottuvaan unionin ilmastotavoitteeseen on määrä rajata 225 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin.

(7)

Unionin sääntelykehystä vuoden 2030 kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen saavuttamiseksi olisi mukautettava, jotta asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistetut sitoumukset ja Pariisin sopimuksen mukaiset unionin osuudet voitaisiin panna täytäntöön.

(8)

Asetuksessa (EU) 2018/842 vahvistetaan jäsenvaltioiden velvoitteet niiden vähimmäisosuuksista kaudelle 2021–2030 siihen, että täytetään unionin nykyinen tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosentilla vuoden 2005 tasoihin verrattuna vuonna 2030 kyseisen asetuksen 2 artiklan soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Siinä vahvistetaan myös säännöt vuotuisten päästökiintiöiden määrittämiseksi ja sen arvioimiseksi, kuinka jäsenvaltiot edistyvät vähimmäisosuuksia koskevien tavoitteidensa saavuttamisessa.

(9)

Vaikka päästökauppajärjestelmää sovelletaan myös meriliikenteestä sekä rakennuksista, tieliikenteestä ja muilta aloilta peräisin oleviin kasvihuonekaasupäästöihin, asetuksen (EU) 2018/842 soveltamisalan olisi säilyttävä ennallaan. Asetusta (EU) 2018/842 olisi sen vuoksi edelleen sovellettava kotimaan vesiliikenteestä, mutta ei kansainvälisestä vesiliikenteestä, peräisin oleviin kasvihuonekaasupäästöihin. Yhdyskuntajätteen polttamisen sisällyttämisellä direktiivin 2003/87/EY liitteeseen I kyseisen direktiivin 14 ja 15 artiklan soveltamiseksi ei myöskään olisi muutettava asetuksen (EU) 2018/842 soveltamisalaa. Asetuksen (EU) 2018/842 soveltamisalaan kuuluvat, vaatimustenmukaisuustarkastuksissa huomioon otettavat jäsenvaltion kasvihuonekaasupäästöt määritetään edelleen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (10) mukaisten inventaarion tarkastusten jälkeen.

(10)

IPCC:n vuonna 2006 antamien kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita koskevien ohjeiden mukaisesti biomassaenergian hiilidioksidipäästöt ilmoitetaan asetuksen (EU) 2018/841 mukaisissa maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevissa inventaarioluokissa. Kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöihin sovelletaan nollapäästöluokitusta asetuksen (EU) 2018/842 mukaisessa kasvihuonekaasupäästöjen määrittämisessä. Jotta voidaan ottaa huomioon maankäytön epäsuoran muutoksen vaikutukset ja edistää kyseisten polttoaineiden kestävyyttä, on tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot panevat täysimääräisesti täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (11), mukaan lukien sen kestävyyskriteerit ja tällaisten polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit.

(11)

Joillakin aloilla kasvihuonekaasupäästöt ovat joko kasvaneet tai pysyneet vakaina. Komissio totesi 17 päivänä syyskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi”, että vuotta 2030 koskeva tiukennettu kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisvähentämistavoite voidaan saavuttaa vain, jos kaikki alat ovat mukana.

(12)

Eurooppa-neuvosto esitti päätelmissään 11 päivänä joulukuuta 2020, että unioni saavuttaa uuden vuotta 2030 koskevan kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteen kollektiivisesti mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla, että kaikki jäsenvaltiot osallistuvat kyseisiin ponnisteluihin ottaen huomioon oikeudenmukaisuus- ja solidaarisuusnäkökohdat ja ketään jättämättä ja että vuotta 2030 koskeva uusi tavoite on saavutettava siten, että turvataan unionin kilpailukyky ja huomioidaan jäsenvaltioiden, mukaan luettuina saarijäsenvaltiot ja saaret, erilaiset lähtökohdat, kansalliset erityisolosuhteet ja kasvihuonekaasujen päästövähennyspotentiaali sekä tähän mennessä toteutetut toimet.

(13)

Jotta voitaisiin saavuttaa vuodelle 2030 asetettu unionin uusi tavoite vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasoihin verrattuna, asetuksen (EU) 2018/842 soveltamisalaan kuuluvien alojen on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään asteittain, kunnes ne saavuttavat 40 prosentin vähennystason vuoden 2005 tasoihin verrattuna vuonna 2030. Asetuksella (EU) 2018/842 edistetään myös Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista sekä asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisen unionin ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamista viimeistään vuonna 2050, ja tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden toimien lähentämistä ajan mittaan ottaen samalla huomioon kansalliset erityisolosuhteet.

(14)

Asetuksessa (EU) 2018/842 vuodelle 2030 vahvistettua kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitetta on tarkistettava kunkin jäsenvaltion osalta. Menetelmien, joita käytetään tarkistettaessa vuodelle 2030 asetettuja kansallisia kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteita, olisi oltava samat kuin ne, joita käytettiin hyväksyttäessä asetusta (EU) 2018/842; kansalliset osuudet määritettiin silloin ottaen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset valmiudet ja kustannustehokkuusmahdollisuudet, jotta varmistettaisiin oikeudenmukainen ja tasapainoinen taakanjako. Kunkin jäsenvaltion kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite vuodelle 2030 olisi näin ollen määritettävä suhteessa asianomaisen jäsenvaltion mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kasvihuonekaasupäästöjen tasoon vuonna 2005, sellaisena kuin taso on uudelleentarkasteltuna mainitun asetuksen 4 artiklan 3 kohdan nojalla, mikä ei kuitenkaan koske sellaisten laitosten todennettuja kasvihuonekaasupäästöjä, jotka olivat toiminnassa vuonna 2005 ja jotka otettiin EU:n päästökauppajärjestelmään vasta vuoden 2005 jälkeen.

(15)

Näin ollen tämän asetuksen voimaantulovuodesta alkaen tarvitaan uudet sitovat, vuotuisina päästökiintiöinä ilmaistut kansalliset rajat. Kyseiset rajat johtavat asteittain kunkin jäsenvaltion vuodelle 2030 asetettuun kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteeseen. Tämän asetuksen voimaantulovuotta edeltäville vuosille vahvistetut, komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2020/2126 (12) esitetyt vuotuiset rajat pysyvät voimassa.

(16)

Covid-19-pandemialla ja Venäjän Ukrainaa vastaan käynnistämällä hyökkäyssodalla on vaikutuksensa unionin talouteen ja sen kasvihuonekaasupäästöjen tasoihin laajuudessa, jota ei voida vielä täysin määrittää. Toisaalta unioni on ottanut käyttöön kaikkien aikojen suurimman elvytyspakettinsa ja vauhdittanut siirtymää pois fossiilisista polttoaineista, millä voi niin ikään olla vaikutusta kasvihuonekaasupäästöjen tasoihin. Näiden epävarmuuksien ja muiden kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttavien ennakoimattomien tapahtumien vuoksi on aiheellista tarkastella päästötietoja uudelleen vuonna 2025 ja tarvittaessa päivittää vuosien 2026–2030 vuotuiset päästökiintiöt vuonna 2025. Kyseisen päivityksen olisi perustuttava komission suorittamaan kansallisten inventaariotietojen perusteelliseen tarkasteluun, jonka avulla määritetään kunkin jäsenvaltion keskimääräiset kasvihuonekaasupäästöt vuosina 2021, 2022 ja 2023.

(17)

Asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisesti etusijalle olisi asetettava suorien kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset, joita olisi täydennettävä lisäämällä hiilenpoistumia ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi. Asetuksessa (EU) 2021/1119 todetaan, että hiilinielut sisältävät luonnollisia ja teknologisia ratkaisuja. On tärkeää ottaa käyttöön unionin järjestelmä, jolla sertifioidaan teknisten ratkaisujen avulla syntyneet turvallisesti ja pysyvästi varastoidut hiilenpoistumat ja joka selventää asiaa jäsenvaltioille ja markkinatoimijoille tällaisten hiilenpoistumien tehostamiseksi. Kun tällainen sertifiointijärjestelmä on voimassa, tällaisiin hiilenpoistumiin liittyvää tilinpitoa voidaan analysoida unionin oikeuden mukaisesti.

(18)

Aikaisempien toimien kannustamiseksi ja ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden varmistamiseksi on tarpeen ja asianmukaista alentaa vuotuisten päästökiintiöiden lainauksen ja talletuksen enimmäismääriä koko kaudeksi 2021–2030. Toisaalta jäsenvaltioiden olisi pystyttävä asteittain vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään ja saavuttamaan vuodelle 2030 asetetut tiukennetut kansalliset kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteensa kustannustehokkaalla tavalla. Ottaen huomioon tämän asetuksen edellyttämät uudet ja tiukemmat vuotuiset päästökiintiöt on aiheellista nostaa vuotuisten päästökiintiöiden jäsenvaltioiden välisten siirtojen nykyisiä enimmäismääriä. Vuotuisten päästökiintiöiden siirtomahdollisuus edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja antaa niille mahdollisuuden saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteensa kustannustehokkaasti samalla kun huolehditaan ympäristötavoitteiden tinkimättömyydestä. Näiden siirtojen avoimuus olisi varmistettava, jotta ne toteutetaan molemmille sopivalla tavalla, mukaan lukien huutokaupalla, asiamiesperusteisesti toimivia markkinavälittäjiä käyttämällä, kahdenvälisin järjestelyin tai käyttämällä sähköistä rajapintaa aiottuja siirtoja koskevan tietojenvaihdon helpottamiseksi ja transaktiokulujen vähentämiseksi.

Jäsenvaltiot on jo velvoitettu raportoimaan yhteenvetotiedot tehdyistä siirroista komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1208 (13) mukaisesti. Sen jälkeen kun komissio on koonnut tiedot, yhteenveto toimitetuista tiedoista asetetaan saataville sähköisessä muodossa kolmen kuukauden kuluessa jäsenvaltioiden raporttien vastaanottamisesta, ja yhteenvedossa ilmoitetaan kutakin vuotuista päästökiintiötapahtumaa kohti maksettujen hintojen vaihtelualue. Lisäksi asetuksen (EU) 2018/1999 38 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten julkaisemisen ja vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenettelyn aloittamisen välisten kahden ajanjakson kuluessa jäsenvaltiot voivat raportoida tehdyistä siirroista komissiolle kunkin kuukauden 15 päivänä. Aiottuja siirtoja koskevan tietojenvaihdon helpottamiseksi jäsenvaltioita pyydetään lisäksi jatkuvasti päivittämään asiaankuuluvia tietoja. Komissio laatii saamistaan tiedoista yhteenvedon, joka asetetaan saataville sähköisessä muodossa kohtuullisessa ajassa. Avoimuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi ennen jokaista tosiasiallista siirtoa ilmoitettava asetuksella (EU) 2018/1999 perustetulle ilmastonmuutoskomitealle aikomuksestaan siirtää osa tietyn vuoden vuotuisesta päästökiintiöstään. Sen vuoksi asetus (EU) 2018/1999 olisi muutettava.

(19)

Tiettyjen jäsenvaltioiden osalta on mahdollista ottaa huomioon EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien rajoitettu mitätöintimahdollisuus asetuksen (EU) 2018/842 mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmän joustomahdollisuus’. Kyseisistä jäsenvaltioista kaksi ei ole käyttänyt EU:n päästökauppajärjestelmän joustomahdollisuutta, ja yksi ei ole käyttänyt sitä täysimääräisesti. Kun otetaan huomioon tässä asetuksessa asetettu tiukempi tavoitetaso, kyseisille jäsenvaltioille olisi annettava uusi tilaisuus joustomahdollisuuden käyttämiseen tai sen käytön tehostamiseen. Sen vuoksi on aiheellista asettaa kyseisille jäsenvaltioille uusi määräaika, johon mennessä ne voivat ilmoittaa komissiolle aikomuksestaan käyttää joustomahdollisuutta tai tehostaa sen käyttämistä. Lisäksi Maltan kansallinen, asukaskohtaiseen bruttokansantuotteeseen perustuva kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite ylittää kyseisen jäsenvaltion talouden erityisen rakenteen vuoksi selvästi maan kustannustehokkaan vähennyspotentiaalin. Sen vuoksi on asianmukaista parantaa Maltan mahdollisuuksia käyttää kyseistä joustomahdollisuutta vaarantamatta vuodelle 2030 asetettua unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitetta.

(20)

EU:n päästökauppajärjestelmän joustomahdollisuuden lisäksi on jäsenvaltioiden asetuksen (EU) 2018/842 mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi mahdollista ottaa huomioon rajallinen määrä LULUCF:stä peräisin olevia nettopoistumia ja nettopäästöjä, jäljempänä ’LULUCF-joustomahdollisuus’. Jotta varmistetaan riittävien hillintätoimien käyttöönotto vuoteen 2030 saakka, on aiheellista rajoittaa LULUCF-joustomahdollisuuden käyttöä eriyttämällä LULUCF-joustomahdollisuuden käyttö kahdelle ajanjaksolle ja asettamalla kummallekin ajanjaksolle yläraja, joka vastaa puolta asetuksen (EU) 2018/842 liitteessä III esitettyjen kokonaisnettopoistumien enimmäismäärästä. On myös aiheellista saattaa kyseisen liitteen otsikko vastaamaan komission delegoidulla asetuksella (EU) 2021/268 (14) tehtyä asetuksen (EU) 2018/841 muutosta. Tämän seurauksena asetuksessa (EU) 2018/842 ei tarvitse enää siirtää komissiolle valtaa antaa delegoituja säädöksiä asetuksen liitteen III otsikon muuttamiseksi. Asetuksen (EU) 2018/842 7 artiklan 2 kohta olisi sen vuoksi poistettava.

(21)

Jos komissio toteaa, että jäsenvaltion edistyminen asetuksen (EU) 2018/842 mukaisten vuotuisten päästötasojensa noudattamisessa ei ole ollut riittävää, kyseisen asetuksen mukaisia korjaavien toimien mekanismeja olisi vahvistettava, jotta mahdollistetaan nopeat ja tehokkaat toimet. Sen vuoksi on aiheellista tarkistaa vaatimuksia, joita sovelletaan korjaaviin toimintasuunnitelmiin, joita jäsenvaltioiden on määrä toimittaa komissiolle siinä tapauksessa, että edistyminen ei ole ollut riittävää.

(22)

Unioni ja jäsenvaltiot ovat tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksen (15), jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, sopimuspuolia. Julkinen valvonta ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ovat olennainen osa unionin demokraattisia arvoja ja oikeusvaltioperiaatteen turvaamisen välineitä.

(23)

Unionin ilmastotoimissa olisi hyödynnettävä uusinta tieteellistä tietoa. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 401/2009 (16) 10 a artiklalla perustetun ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan neuvoja olisi sen vuoksi tarkasteltava asetuksen (EU) 2018/842 yhteydessä.

(24)

Koska asetuksella (EU) 2018/841 otetaan käyttöön tiukennettu vaatimustenmukaisuuden valvontajärjestelmä vuodesta 2026 alkaen, on aiheellista jättää vähentämättä kunkin jäsenvaltion LULUCF-sektorilla kaudella 2026–2030 syntyvät kasvihuonekaasupäästöt, jotka ylittävät kyseisen jäsenvaltion poistumat. Sen vuoksi asetuksen (EU) 2018/842 9 artiklan 2 kohta olisi muutettava.

(25)

On aiheellista, että asetuksen (EU) 2018/842 uudelleentarkastelussa vuonna 2024 otetaan huomioon asetuksen (EU) 2021/1119 mukaiset unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteet, unionin sitoutuminen Pariisin sopimuksen tavoitteisiin ja ilmastopuitesopimuksen osapuolikonferensseihin perustuvat asiaankuuluvat sitoumukset. Kyseiseen uudelleentarkasteluun olisi lisäksi sisällyttävä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyspolku, joka noudattaa asetuksen (EU) 2021/1119 mukaista sitovaa tavoitetta ilmastoneutraaliudesta unionissa vuoteen 2050 mennessä.

(26)

Muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin, kuten metaanin, dityppioksidin ja fluorattujen kaasujen, päästöjen osuus unionin kasvihuonekaasupäästöistä on yli 20 prosenttia. Muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöt kuuluvat asetuksen (EU) 2018/842 soveltamisalaan, minkä vuoksi ne ovat ilman muuta mukana toimenpiteissä, joita jäsenvaltiot ottavat käyttöön saavuttaakseen tämän asetuksen mukaiset vuodelle 2030 asetetut tiukemmat kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteensa. Jäsenvaltioiden on määrä toimittaa komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2023 luonnos yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa päivityksestä. Komissio antaa tältä osin ohjeita, myös kannustaakseen jäsenvaltioita asettamaan tavoitteita ja toimintapolitiikkoja metaanipäästöjen vähentämiseksi. Jäsenvaltioiden on myös määrä arvioida, olisiko niiden yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia strategiasuunnitelmia tarkistettava vastaamaan asetuksen (EU) 2018/842 tiukempaa tavoitetasoa, joka on otettu käyttöön kyseiseen asetukseen tällä asetuksella tehdyillä muutoksilla. Komissio sisällyttää asetuksen (EU) 2018/1999 29 artiklan 5 kohdan mukaisiin vuosittaisiin raportteihin tiedot tuloksista, jotka on saatu unionin ja kansallisten toimien yhdistelmällä muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöjen osalta. Komission on myös määrä arvioida yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnokset, ja se voi antaa suosituksia jäsenvaltioille, jotka eivät edisty riittävästi. Komissio arvioi asetuksen (EU) 2018/841 uudelleentarkastelun yhteydessä maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen nykyisiä suuntauksia ja tulevia ennusteita sekä sääntelyvaihtoehtoja sen varmistamiseksi, että ne ovat johdonmukaisia kasvihuonekaasupäästöjen pitkän aikavälin vähennysten saavuttamista kaikilla talouden aloilla koskevan tavoitteen kanssa asetuksessa (EU) 2021/1119 asetettujen unionin ilmastoneutraaliustavoitteen ja ilmastoa koskevien unionin välitavoitteiden mukaisesti. Asetuksen (EU) 2018/842 uudelleentarkastelun yhteydessä komissio arvioi, miten kaikki kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvat alat edistävät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, mukaan lukien erityisesti muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin osalta saavutettu vähennys, myös muilla aloilla kuin maataloudessa.

(27)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, erityisesti tavoitetta mukauttaa, asetus (EU) 2021/1119 huomioon ottaen, jäsenvaltioiden vähimmäisosuuksia koskevia velvoitteita kaudelle 2021–2030 siten, että täytetään unionin tavoite vähentää sen kasvihuonekaasupäästöjä ja edistetään Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(28)

Sen vuoksi asetukset (EU) 2018/842 ja (EU) 2018/1999 olisi muutettava,