a)

kyseisten päätösten mukaisesti hyväksyttyihin osajärjestelmiin;

b)

sellaisiin uusia, uudistettuja tai parannettuja osajärjestelmiä koskeviin hankkeisiin, jotka ovat edistyneet pitkälle tai joista on olemassa toteuttamisvaiheessa oleva sopimus tämän asetuksen julkaisupäivänä.

1.

1.1

1.2

1.3

2.

2.1

2.1.1

2.1.2

2.2

2.2.1

2.2.2

3.

4.

4.1

4.2

4.2.1

4.2.2

4.2.3

4.2.4

4.2.5

4.2.6

4.2.7

4.2.8

4.2.9

4.2.10

4.2.11

4.2.12

4.2.13

4.2.14

4.2.15

4.2.16

4.2.17

4.2.18

4.3

4.3.1

4.3.2

4.3.3

4.3.4

4.3.5

4.4

4.5

4.6

4.7

5.

5.1

5.2

5.2.1

6.

6.1

6.1.1

6.1.2

6.1.3

6.1.4

6.1.5

6.2

6.2.1

6.2.2

6.2.3

6.2.4

6.3

6.3.1

6.3.2

6.3.3

7.

7.1

7.2

7.2.1

7.2.2

7.2.3

7.2.4

7.3

7.3.1

7.3.2

7.3.3

7.3.4

7.4

7.4.1

7.4.2

Lisäys A —

Lisäys B —

Lisäys C —

Lisäys D —

Lisäys E —

Lisäys F —

Lisäys G —

1)

Tämä YTE koskee unionin rautatiejärjestelmän energiaosajärjestelmää ja osia kunnossapito-osajärjestelmästä direktiivin 2008/57/EY 1 artiklan mukaisesti.

2)

Energiaosajärjestelmä on määritelty direktiivin 2008/57/EY liitteessä II olevassa 2.2 kohdassa.

3)

Tämän YTE:n tekninen soveltamisala on määritelty tarkemmin tämän asetuksen 2 artiklassa.

1)

Direktiivin 2008/57/EY 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti tässä YTE:ssä

2)

Direktiivin 2008/57/EY 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävistä erityistapauksista kerrotaan 7 luvussa.

3)

Tämän YTE:n vaatimukset koskevat kaikkia tämän YTE:n soveltamisalaan kuuluvia raideleveysjärjestelmiä, ellei kohdassa viitata tiettyyn raideleveysjärjestelmään tai tiettyihin nimellisiin raideleveyksiin.

1)

Tämä YTE kattaa kaikki kiinteät laitteet, joita tarvitaan virran syöttämiseksi junille.

2)

Energiaosajärjestelmään kuuluvat seuraavat osat:

a)   Syöttöasemat: Niiden ensiö on yhdistetty suurjänniteverkkoon, ja niissä jännite muunnetaan junille sopivaksi jännitteeksi ja/tai virransyöttöjärjestelmä muutetaan junille sopivaksi. Syöttöasemien toisio on yhdistetty rautatien ajojohdinjärjestelmään.

b)   Välikytkinasemat: syöttöasemien välillä sijaitsevien kytkinasemien tehtävänä on pitää erillään erivaiheiset syötöt sekä mahdollistaa ratajohdon suojaus, erotus ja varasyöttö.

c)   Erotusjaksot: Erotusjaksot ovat laitteita, jotka mahdollistavat siirtymisen kahden erilaisen sähköjärjestelmän tai saman sähköjärjestelmän eri vaiheiden välillä.

d)   Ajojohdinjärjestelmä: Järjestelmä jakaa sähköenergiaa radalla kulkeville junille ja siirtää sen niille virroittimien välityksellä. Ajojohdinjärjestelmässä on myös manuaalisesti käytettävät tai kauko-ohjattavat erottimet, joita tarvitaan ajojohdinjärjestelmän osuuksien tai ryhmien eristämiseksi toisistaan toiminnan niin vaatiessa. Myös syöttöjohdot ovat ajojohdinjärjestelmän osa.

e)   Paluuvirtapiiri: Paluuvirtapiiriin kuuluvat kaikki johtimet, jotka muodostavat käyttövirran paluuvirtapiirin. Tältä kannalta paluuvirtapiiri on siis energiaosajärjestelmän osa, ja sillä on liitäntä infrastruktuuriosajärjestelmään.

3)

Direktiivin 2008/57/EY liitteessä II olevan 2.2 kohdan mukaisesti sähkönkulutuksen mittausjärjestelmän ratalaitteisto, johon viitataan tässä YTE:ssä kaluston ulkopuolisena energiatietojen keruujärjestelmänä, esitetään tämän YTE:n 4.2.17 kohdassa.

1)

Virransyöttöjärjestelmän tavoite on toimittaa jokaiseen junaan virtaa siten, että ne pysyvät suunnitelluissa aikatauluissa.

2)

Virransyöttöjärjestelmän perusparametrit on määritelty 4.2 kohdassa.

1)

Tavoitteena on varmistaa luotettava ja jatkuva sähköenergiansiirto virransyöttöjärjestelmästä liikkuvaan kalustoon. Ajojohtimen ja virroittimen vuorovaikutus on olennainen osa yhteentoimivuutta.

2)

Ajojohtimen rakennetta ja virranoton laatua koskevat perusparametrit esitetään 4.2 kohdassa.

1)

Energiaosajärjestelmällä on liitäntöjä rautatiejärjestelmän muihin osajärjestelmiin suunnitellun suoritustason saavuttamiseksi. Nämä osajärjestelmät on lueteltu seuraavassa:

2)

Kyseisten liitäntöjen toiminnalliset ja tekniset eritelmät on esitetty tämän YTE:n 4.3 kohdassa.

1)

Koko direktiivin 2008/57/EY mukainen rautatiejärjestelmä on integroitu järjestelmä, jonka osana energiaosajärjestelmä toimii ja jonka yhdenmukaisuus on tarkastettava. Yhdenmukaisuus on tarkastettava erityisesti siltä osin kuin on kyse energiaosajärjestelmän eritelmistä, sen liitännöistä järjestelmään, johon se on integroitu, sekä käyttö- ja kunnossapitosäännöistä. Osajärjestelmän ja sen liitäntöjen toiminnalliset ja tekniset eritelmät, jotka on kuvattu 4.2 ja 4.3 kohdassa, eivät edellytä tietyn tekniikan tai teknisten ratkaisujen käyttöä paitsi silloin, kun se on ehdottoman tarpeellista rautatieverkon yhteentoimivuuden kannalta.

2)

Yhteentoimivuuden innovatiiviset ratkaisut, jotka eivät täytä tässä YTE:ssä esitettyjä vaatimuksia ja joita ei voida arvioida tässä YTE:ssä esitetyillä tavoilla, edellyttävät uusia eritelmiä ja/tai arviointimenetelmiä. Teknisen innovoinnin mahdollistamiseksi nämä eritelmät ja arviointimenetelmät on kehitettävä 6.1.3 ja 6.2.3 kohdassa kuvatun innovatiivisia ratkaisuja koskevan prosessin mukaisesti.

3)

Energiaosajärjestelmä määritetään 4.2–4.7 kohdassa kaikki sovellettavat olennaiset vaatimukset huomioon ottaen.

4)

Energiaosajärjestelmän EY-tarkastuksen menettelyt esitetään tämän YTE:n 6.2.4 kohdassa ja lisäyksessä B olevassa taulukossa B.1.

5)

Erityistapaukset luetellaan 7.4 kohdassa.

6)

Viitattaessa EN-standardeihin ei sovelleta mahdollisia eroja, joita kutsutaan ”kansallisiksi poikkeamiksi” tai ”kansallisiksi erityisehdoiksi” EN-standardissa, eivätkä ne muodosta tämän YTE:n osaa.

a)

radan enimmäisnopeus

b)

junatyyppi (-tyypit)

c)

junille asetettavat palveluvaatimukset

d)

junien virroittimien kautta saatava teho.

4.2.2.1

Virransyöttö

4.2.2.2

Ajojohtimen rakenne ja virranoton laatu

4.2.2.3

Kaluston ulkopuolinen energiatietojen keruujärjestelmä (4.2.17)

4.2.2.4

Sähköiskulta suojaavat menetelmät (4.2.18)

1)

Energiaosajärjestelmän jännitteen ja taajuuden on noudatettava jotakin neljästä seuraavasta, 7 luvun mukaisesti määritetystä järjestelmästä:

2)

Valitun järjestelmän jännitteen ja taajuuden arvojen ja rajojen on oltava standardin EN 50163:2004 kohdan 4 mukaiset.

a)

junan huippuvirta (4.2.4.1)

b)

junien tehokerroin ja keskimääräinen käytettävä jännite (4.2.4.2).

1)

Tasavirtajärjestelmien ajojohdin on suunniteltava siten, että se kestää joko 300 A (1,5 kV:n virransyöttöjärjestelmässä) tai 200 A (3,0 kV:n virransyöttöjärjestelmässä) virroitinta kohden, kun juna on pysähdyksissä.

2)

Pysähdyksissä olevien junien virtakestoisuus on saavutettava standardin EN 50367:2012 kohdan 7.2 taulukossa 4 annetulla staattisen kosketusvoiman testiarvolla.

3)

Ajojohtimen suunnittelussa on otettava huomioon standardin EN 50119:2009 kohdan 5.1.2 mukaiset lämpötilarajat.

1)

Vaihtovirtaa käyttävät tehonsyöttöjärjestelmät on suunniteltava siten, että sähköjarrutuksen teho voidaan hyödyntää saumattomasti tehonsyöttönä joko muihin juniin tai muilla tavoin.

2)

Tasavirtaa käyttävät tehonsyöttöjärjestelmät on suunniteltava siten, että sallitaan sähköjarrun käyttö ainakin hyödynnettäväksi muiden junien tehonsyöttöön.

1)

Virransyöttöjärjestelmän ja liikkuvan kaluston vuorovaikutus voi johtaa järjestelmän sähköiseen epävakauteen.

2)

Sähköjärjestelmän yhteensopivuuden saavuttamiseksi yliaaltojen synnyttämät ylijännitteet on rajoitettava standardin EN 50388:2012 kohdan 10.4 mukaisten kriittisten arvojen alapuolelle.

1)

Ajojohdin on suunniteltava käytettäväksi sellaisten virroittimien kanssa, joiden kelkan rakenne on määritelty LOC & PAS YTE:n 4.2.8.2.9.2 kohdassa, ottamalla huomioon tämän YTE:n 7.2.3 kohdan säännöt.

2)

Ajolangan korkeus ja ajolangan sivuttaispoikkeama sivutuulessa ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat rautatieverkon yhteentoimivuuteen.

1)

Taulukossa 4.2.9.1 on tietoja ajolangan korkeuden sallituista rajoista.

Taulukko 4.2.9.1

Ajolangan korkeus

2)

Ajolangan korkeuden ja virroittimen toimintakorkeuden välinen suhde on esitetty standardin EN 50119:2009 kuvassa 1.

3)

Ajolangan korkeus tasoristeyksissä on määritettävä kansallisten sääntöjen tai niiden puuttuessa standardin EN 50122-1:2011 kohtien 5.2.4 ja 5.2.5 mukaan.

4)

Ajolangan korkeusarvot ovat 1 520:n ja 1 524 mm:n raideleveysjärjestelmissä seuraavat:

1)

Ajolangan suurin sallittu sivuttaispoikkeama suhteessa raiteen keskikohtaan sivutuulessa on annettu taulukossa 4.2.9.2.

Taulukko 4.2.9.2

Virroittimen leveydestä riippuva suurin sallittu sivuttaispoikkeama

2)

Kun rata on moniraiteinen, jokaisen (erillisenä ratana käytettäväksi suunnitellun) kiskoparin, josta aiotaan arvioida YTE:n mukaisuus, on täytettävä sivuttaispoikkeamaa koskeva vaatimus.

3)

Raideleveysjärjestelmä 1 520 mm:

Jäsenvaltioissa, jotka soveltavat LOC & PAS YTE:n 4.2.8.2.9.2.3 kohdan mukaista virroittimen profiilia, ajolangan suurin sallittu sivuttaispoikkeama suhteessa raiteen keskikohtaan sivutuulessa on 500 mm.

1)

Mikään energiaosajärjestelmän osa ei saa olla virroittimen mekaanisen kinemaattisen ulottuman sisäpuolella (ks. lisäyksessä D oleva kuva D.2) lukuun ottamatta ajolankaa ja ajolangan ohjainta.

2)

Yhteentoimivilla radoilla käytettävä virroittimen mekaaninen kinemaattinen ulottuma määritetään käyttäen lisäyksessä D olevassa D.1.2 kohdassa esitettyä menetelmää ja LOC & PAS YTE:n 4.2.8.2.9.2.1 ja 4.2.8.2.9.2.2 kohdassa määriteltyjä virroittimen profiileja.

3)

Tämä ulottuma on laskettava kinemaattisella menetelmällä käyttämällä seuraavia arvoja:

lisäyksessä D olevan D.1.2.1.4 mukaisesti, ja muut arvot ovat lisäyksessä D olevan D.1.3 kohdan mukaisia.

4)

Raideleveysjärjestelmä 1 520 mm:

Jäsenvaltioissa, jotka soveltavat LOC & PAS YTE:n 4.2.8.2.9.2.3 kohdan mukaista virroittimen profiilia, virroittimen sallittu staattinen ulottuma määritellään lisäyksessä D olevassa D.2 kohdassa.

1)

Keskimääräinen kosketusvoima Fm on kosketusvoiman tilastollinen keskiarvo. Fm muodostuu virroittimen kosketusvoiman staattisista, dynaamisista ja aerodynaamisista komponenteista.

2)

Standardin EN 50367:2012 taulukossa 6 määritellään Fm:n vaihteluvälit kullekin virransyöttöjärjestelmälle.

3)

Ajojohtimet on suunniteltava siten, että ne kestävät standardin EN 50367:2012 taulukossa 6 annetun Fm:n yläsuunnittelurajan.

4)

Käyriä sovelletaan enintään 320 km/h:n nopeuteen. Yli 320 km/h:n nopeuksissa on sovellettava 6.1.3 kohdan mukaisia menettelyjä.

1)

Ajojohtimen on arviointimenetelmästä riippuen saavutettava (suunnittelunopeudella) taulukossa 4.2.12 annetut dynaamisen suorituskyvyn ja ajolangan nousun arvot.

Taulukko 4.2.12

Dynaamista käyttäytymistä ja virranoton laatua koskevat vaatimukset

2)

S0 on laskettu, simuloitu tai mitattu ajolangan nousu ajolangan ohjaimessa normaaleissa käyttöolosuhteissa, kun käytössä on yksi tai useampia virroittimia Fm:n ylärajalla radan enimmäisnopeudella. Kun ajolangan ohjaimen nousu on fyysisesti rajallinen ajojohtimen suunnittelutavan vuoksi, vaadittava tila voidaan pienentää arvoon 1,5S0 (ks. EN 50119:2009 kohta 5.10.2).

3)

Enimmäisvoima (Fmax) on yleensä vaihteluvälillä Fm plus kolme standardipoikkeamaa σmax; tietyissä paikoissa voi esiintyä suurempia arvoja, jotka on esitetty standardin EN 50119:2009 taulukon 4 kohdassa 5.2.5.2. Kun on kyse jäykistä laitteista, kuten erotusjaksoista ajojohdinjärjestelmissä, kosketusvoima voi nousta enintään 350 N:iin.

1)

Ajolangan ja virroittimen hiilen kuluminen riippuu merkittävästi niiden valmistusmateriaalista.

2)

Sallitut liukuhiilimateriaalit määritellään LOC & PAS YTE:n 4.2.8.2.9.4.2 kohdassa.

3)

Ajolangan sallitut materiaalit ovat kupari ja kupariseos. Ajolangan on oltava standardin EN 50149:2012 kohdissa 4.2, (lukuun ottamatta viittausta standardin liitteeseen B) 4.3 ja 4.6–4.8 esitettyjen vaatimusten mukainen.

1)

Eri vaiheiden välisten erotusjaksojen suunnittelussa on varmistettava, että junat voivat siirtyä oikosulkematta yhdeltä erotusjaksolta toiselle erotusjaksolle. Junan (ajomoottoreiden, apulaitteiden ja muuntajan joutokäyntivirran) sähkönkulutus on katkaistava ennen eri vaiheiden välistä erotusjaksoa. Eri vaiheiden väliselle erotusjaksolle pysähtyneen junan uudelleen käynnistämiseksi on varattava asianmukaiset keinot (lyhyttä erotusjaksoa lukuun ottamatta).

2)

Erotusjaksojen kokonaispituus D on määritelty standardin EN 50367:2012 kohdassa 4. D:n vapaat välit lasketaan standardin EN 50119:2009 kohdan 5.1.3 mukaisesti, ja ajolangan nousu S0 on otettava huomioon.

a)

eri vaiheiden välinen erotusjakso, jossa pisimpien YTE-yhteensopivien junien kaikki virroittimet ovat erotusjakson sisällä, ja erotusjakson kokonaispituuden on oltava vähintään 402 m; yksityiskohtaiset vaatimukset on esitetty standardin EN 50367:2012 liitteessä A.1.2

tai

b)

lyhyempi eri vaiheiden välinen erotusjakso, jossa on kolme eristettyä ohiajovaraa standardin EN 50367:2012 liitteen A.1.4 mukaisesti. Erotusjakson kokonaispituus on alle 142 m vapaat välit ja toleranssit mukaan luettuina.

1)

Eri virransyöttöjärjestelmien välisten erotusjaksojen suunnittelussa on varmistettava, että junat voivat siirtyä ilman oikosulkua toisesta virransyöttöjärjestelmästä toiseen peräkkäiseen virransyöttöjärjestelmään. Kalusto voi kulkea eri virransyöttöjärjestelmien välisten erotusjaksojen läpi kahdella eri tavalla:

2)

Peräkkäisten infrastruktuurien haltijoiden on valittava joko vaihtoehto a tai b vallitsevien olosuhteiden mukaisesti.

3)

Erotusjaksojen kokonaispituus D on määritelty standardin EN 50367:2012 kohdassa 4. D:n vapaat välit lasketaan standardin EN 50119:2009 kohdan 5.1.3 mukaisesti, ja ajolangan nousu S0 on otettava huomioon.

1)

Junan (ajomoottoreiden, apulaitteiden ja muuntajan joutokäyntivirran) sähkönkulutus on katkaistava ennen eri virransyöttöjärjestelmien välistä erotusjaksoa.

2)

Jos peräkkäisten virransyöttöjärjestelmien erotusjaksojen yli ajetaan virroittimet ylös ja kiinni ajolankaan nostettuina, erotusjaksojen toiminnallinen suunnittelutapa on seuraava:

1)

Tämä vaihtoehto on valittava, elleivät virroittimet ylös nostettuina ajamista koskevat edellytykset täyty.

2)

Jos peräkkäisten virransyöttöjärjestelmien erotusjaksojen yli ajetaan virroittimet alas laskettuina, erotusjaksot on suunniteltava niin, että virroittimen ollessa vahingossa ylhäällä vältetään kahden virransyöttöjärjestelmän sähköinen yhdistäminen.

1)

LOC & PAS YTE:n 4.2.8.2.8 kohdassa annetaan vaatimukset junaan asennettuja energian mittausjärjestelmiä varten. Niiden tarkoituksen on tuottaa koottuja energialaskutustietoja kaluston ulkopuoliseen energiatietojen keruujärjestelmään.

2)

Kaluston ulkopuolisen tietojenkeruujärjestelmän on otettava vastaan, tallennettava ja siirrettävä koottuja energialaskutustietoja niitä vääristämättä.

3)

Energian mittausjärjestelmän ja tietojenkeruujärjestelmän välisiä liitäntäprotokollia koskeva eritelmä ja siirrettyjen tietojen formaatti ovat avoin kohta, joka on joka tapauksessa ratkaistava kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

1)

Tehonsäädön liitäntä on energiaosajärjestelmän ja liikkuvan kaluston osajärjestelmän välinen liitäntä.

2)

Tieto kuitenkin siirretään ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmien kautta, joten liitäntä määritetään CCS YTE:ssä ja LOC & PAS YTE:ssä.

3)

Asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella katkaisin kytketään, junan huippuvirtaa muutetaan, virransyöttöjärjestelmää vaihdetaan ja virroitinta hallitaan, on välitettävä ERTMS:n kautta, jos rata on varustettu ERTMS-järjestelmällä.

4)

Ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmiin vaikuttavia yliaaltoja käsitellään CCS YTE:ssä.

1)

Käyttösääntöjen kehittämisessä noudatetaan rataverkon haltijan turvallisuusjohtamisjärjestelmässä kuvailtuja menettelyjä. Säännöissä otetaan huomioon käyttöön liittyvät asiakirjat, jotka ovat osa direktiivin 2008/57/EY 18 artiklan 3 kohdassa edellytettyjä ja liitteessä VI määriteltyjä teknisiä asiakirjoja.

2)

Joissakin etukäteen suunniteltujen töiden tapauksissa saattaa olla tarpeen tilapäisesti poiketa YTE:n 4 ja 5 luvussa määritellyistä energiaosajärjestelmän eritelmistä ja sen yhteentoimivuuden osatekijöistä.

1)

Kunnossapitosääntöjen kehittämisessä noudatetaan rataverkon haltijan turvallisuusjohtamisjärjestelmässä kuvailtuja menettelyjä.

2)

Yhteentoimivuuden osatekijöitä ja osajärjestelmän elementtejä koskeva kunnossapitokansio on valmisteltava ennen osajärjestelmän käyttöönottoa osana tarkastusvakuutukseen liitettäviä teknisiä asiakirjoja.

3)

Osajärjestelmälle on laadittava kunnossapitosuunnitelma, jolla varmistetaan, että tämän YTE:n vaatimukset täyttyvät koko osajärjestelmän käyttöiän ajan.

1)

Energiaosajärjestelmän käyttöön ja kunnossapitoon tarvittavan henkilöstön työterveyttä ja -turvallisuutta koskevissa vaatimuksissa on noudatettava asiaankuuluvaa EU:n ja kansallista lainsäädäntöä.

2)

Myös tätä asiaa käsitellään rataverkon haltijan turvallisuusjohtamisjärjestelmässä kuvailluissa menettelyissä.

1)

Yhteentoimivuuden osatekijöihin sovelletaan direktiivin 2008/57/EY asiaa koskevia säännöksiä, ja ne on lueteltu jäljempänä energiaosajärjestelmän osalta.

2)

Ajojohdin:

3)

Vaatimustenmukaisuuden arvioinnin on katettava ne vaiheet ja ominaisuudet, jotka on esitetty 6.1.4 kohdassa ja merkitty X:llä tämän YTE:n lisäyksessä A olevassa taulukossa A.1.

1)

Tämän YTE:n 5 luvussa määriteltyjen yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt on suoritettava soveltamalla asianmukaisia moduuleja.

2)

Yhteentoimivuuden osatekijää koskevien erityisvaatimusten arviointimenettelyt esitetään 6.1.4 kohdassa.

1)

Käytössä ovat seuraavat yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat moduulit:

Taulukko 6.1.2

Yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa käytettävät moduulit

2)

Yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden arviointiin käytettävät moduulit on valittava taulukossa 6.1.2 esitetyistä moduuleista.

3)

Jos tuote on saatettu markkinoille ennen asiaankuuluvien YTE:ien julkaisemista, tyyppi katsotaan hyväksytyksi, ja tämän vuoksi EY-tyyppitarkastus (moduuli CB) ei ole välttämätön. Tällöin valmistajan on kuitenkin osoitettava, että yhteentoimivuuden osatekijät ovat läpäisseet testit ja tarkastukset aiempien hakemusten yhteydessä vastaavissa olosuhteissa ja että ne ovat tämän YTE:n vaatimusten mukaisia. Tällöin nämä arvioinnit jäävät voimaan uuden hakemuksen osalta. Jos ratkaisun aiempaa hyväksyntää ei voida osoittaa, sovelletaan tämän YTE:n julkaisemisen jälkeen EU:n markkinoille tuoduille yhteentoimivuuden osatekijöille määrättyä menettelyä.

1)

Menetelmät:

2)

Simulointi:

3)

Mittaus

a)

suunnittelun perustana oleva suurin nopeus

b)

nimellisjännite ja -taajuus

c)

nimellisvirta

d)

hyväksytty virroittimen profiili.

1)

Ilmoitettu laitos suorittaa EY-tarkastuksen hakijan pyynnöstä direktiivin 2008/57/EY 18 artiklan mukaisesti sekä noudattaen asiaa koskevien moduulien määräyksiä.

2)

Jos hakija osoittaa, että energiaosajärjestelmään liittyvät testit tai tarkastukset ovat antaneet hyväksyttävän tuloksen aiemman hakemuksen yhteydessä vastaavissa olosuhteissa, ilmoitetun laitoksen on otettava nämä testit ja tarkastukset huomioon EY-tarkastuksessa.

3)

Osajärjestelmää koskevien erityisvaatimusten arviointimenettelyt esitetään 6.2.4 kohdassa.

4)

Hakijan on laadittava energiaosajärjestelmän EY-tarkastusvakuutus direktiivin 2008/57/EY 18 artiklan 1 kohdan ja liitteen V mukaisesti.

a)

moduulin SG: yksikkötarkastukseen perustuvan EY-tarkastuksen tai

b)

moduulin SH1: täydelliseen laatujärjestelmään ja suunnittelutarkastukseen perustuvan EY-tarkastuksen.

1)

Arviointi on osoitettava standardin EN 50388:2012 kohdan 15.4 mukaisesti.

2)

Arviointi on osoitettava vain, jos kyseessä on vasta rakennettu tai parannettu osajärjestelmä.

1)

Vaihtovirtaa käyttävien virransyöttöjärjestelmien kiinteiden laitteiden arviointi on osoitettava standardin EN 50388:2012 kohdan 15.7.2. mukaisesti.

2)

Tasavirtaa käyttävien virransyöttöjärjestelmien arviointi on osoitettava suunnittelun katselmuksessa.

1)

Yhteensopivuustutkimus on tehtävä standardin EN 50388:2012 kohdan 10.3 mukaisesti.

2)

Tutkimus on tehtävä vain, jos virransyöttöjärjestelmässä otetaan käyttöön aktiivisilla puolijohteilla toteutetut suuntaajat.

3)

Ilmoitetun laitoksen on arvioitava, täyttyvätkö standardin EN 50388:2012 kohdan 10.4 kriteerit.

1)

Tämän testin päätavoitteena on löytää kohteen suunnittelu- ja rakennusvirheet, ei arvioida perussuunnittelua teoriassa.

2)

Vuorovaikutusparametrien mittaukset on tehtävä standardin EN 50317:2012 mukaisesti.

3)

Mittaukset on tehtävä yhteentoimivuuden osatekijänä olevalla virroittimella, jolla on tämän YTE:n 4.2.11 kohdassa vaaditut keskimääräisen kosketusvoiman ominaisuudet radan suunnitellulla nopeudella ottaen huomioon vähimmäisnopeuteen ja sivuraiteisiin liittyvät näkökohdat.

4)

Asennettu ajojohdin on hyväksyttävä, jos mittaustulokset ovat 4.2.12 kohdan vaatimusten mukaisia.

5)

Dynaamisen käyttäytymisen mittaaminen ei ole pakollista enintään 120 km/h:n liikennöintinopeudella vaihtovirtajärjestelmissä ja enintään 160 km/h:n liikennöintinopeudella tasavirtajärjestelmissä. Siinä tapauksessa rakennusvirheiden tunnistamiseen on käytettävä vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten ajojohtimen rakenteen mittausta 4.2.9 kohdan mukaisesti.

6)

Liikkuvan kaluston osajärjestelmään integroitavan virroittimen dynaamisen käyttäytymisen ja virranoton laadun arviointi on esitetty LOC & PAS YTE:n 6.2.3.20 kohdassa.

1)

Jokaisessa asennuksessa on osoitettava, että sähköiskulta suojaavien menetelmien perussuunnittelussa on noudatettu 4.2.18 kohtaa.

2)

Lisäksi on tarkastettava, että käytössä on säännöt ja menettelyt, joilla varmistetaan, että asennus tehdään suunnitellusti.

1)

Arviointi on tehtävä tarkastamalla, että kunnossapitosuunnitelma on laadittu.

2)

Ilmoitettu laitos ei vastaa suunnitelmassa esitettyjen yksityiskohtaisten vaatimusten soveltuvuudesta.

1)

Ilmoitettu laitos saa 31 päivään toukokuuta 2021 saakka myöntää osajärjestelmälle EY-tarkastustodistuksen, vaikka jotkin osajärjestelmään kuuluvat yhteentoimivuuden osatekijät eivät ole saaneet tämän YTE:n mukaista EY:n vaatimustenmukaisuus- ja/tai käyttöönsoveltuvuusvakuutusta, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

2)

EY:n vaatimustenmukaisuus- ja/tai käyttöönsoveltuvuusvakuutuksia ei saa laatia tällä tavoin arvioiduille yhteentoimivuuden osatekijöille.

1)

Osajärjestelmän EY-tarkastustodistuksessa on ilmoitettava selvästi, mitkä yhteentoimivuuden osatekijät ilmoitettu laitos on arvioinut osana osajärjestelmän tarkastusta.

2)

Osajärjestelmän EY-tarkastusvakuutuksesta on selvästi käytävä ilmi seuraavat asiat:

1)

Yhteentoimivuuden osatekijöitä, joilla ei ole EY-vaatimustenmukaisuus- ja/tai EY-käyttöönsoveltuvuusvakuutusta ja jotka ovat samantyyppiset, voidaan käyttää osajärjestelmän kunnossapitoon liittyvissä töissä (varaosina) kunnossapidosta vastaavan elimen vastuulla siirtymäkauden aikana ja siirtymäkauden jälkeen siihen saakka, kun osajärjestelmää parannetaan tai uudistetaan (ottaen huomioon YTE:ien soveltamista koskeva jäsenvaltion päätös).

2)

Kunnossapidosta vastaavan elimen on kaikissa tapauksissa varmistettava, että osat soveltuvat kunnossapitotöissä käytettäviksi varaosiksi ja että niitä käytetään oikeissa paikoissa. Myös rautatiejärjestelmän yhteentoimivuus on taattava ja täytettävä samanaikaisesti olennaiset vaatimukset. Osien on oltava jäljitettäviä ja kansallisten tai kansainvälisten määräysten tai rautatiealalla laajasti tunnustettujen käytännesääntöjen mukaisesti sertifioituja.

1)

Tässä luvussa ”uudella radalla” tarkoitetaan rataa, jonka avulla syntyy junareitti paikkaan, jossa ei sellaista ole ennestään.

2)

Seuraavia tilanteita voidaan pitää nykyisen radan uudistamisena tai parantamisena:

3)

Direktiivin 2008/57/EY 20 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti käyttöönottosuunnitelmassa ilmoitetaan tapa, jolla 2.1 kohdassa määriteltyjä nykyisiä kiinteitä laitteita on mukautettava, silloin kun se on taloudellisesti perusteltua.

1)

Virransyöttöjärjestelmän valinta kuuluu jäsenvaltion toimivaltaan. Päätös olisi tehtävä taloudellisin ja teknisin perustein ottamalla huomioon ainakin seuraavat osatekijät:

2)

Uudet radat, joiden nopeus on yli 250 km/h, on varustettava 4.2.3 kohdan mukaisella vaihtovirtaa käyttävällä virransyöttöjärjestelmällä.

a)

eri ajojohdinten rakenteellisten erojen poistaminen;

b)

mahdollinen yhteys rakenteeltaan tietyn tyyppiseen käytössä olevaan ajojohtimeen lähialueilla;

c)

käytössä oleva yhteentoimivuuden osatekijäksi sertifioitu ajojohdin.

a)

Uusilla radoilla, joiden nopeus on yli 250 km/h, on voitava käyttää sekä LOC & PAS YTE:n 4.2.8.2.9.2.1 kohdan (1 600 mm) että 4.2.8.2.9.2.2 kohdan (1 950 mm) mukaisia virroittimia.

Jos tämä ei ole mahdollista, ajojohdin on suunniteltava vähintään yhden sellaisen virroittimen käytölle, jonka kelkan rakenne on määritelty LOC & PAS YTE:n 4.2.8.2.9.2.1 kohdassa (1 600 mm).

b)

Uudistetuilla tai parannetuilla radoilla, joiden nopeus on vähintään 250 km/h, on voitava käyttää ainakin virroitinta, jonka kelkan rakenne on määritelty LOC & PAS YTE:n 4.2.8.2.9.2.1 kohdassa (1 600 mm).

c)

Muut tapaukset: ajojohdin on suunniteltava vähintään yhden sellaisen virroittimen käytölle, jonka kelkan rakenne on määritelty LOC & PAS YTE:n 4.2.8.2.9.2.1 (1 600 mm) tai 4.2.8.2.9.2.2 kohdassa (1 950 mm).

a)

Jos direktiivin 2008/57/EY 20 artiklan 2 kohtaa sovelletaan, jäsenvaltioiden on päätettävä, mitä YTE:n vaatimuksia on sovellettava ottamalla huomioon käyttöönottosuunnitelma.

b)

Jos direktiivin 2008/57/EY 20 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta, suositellaan tämän YTE:n noudattamista. Jos noudattaminen ei ole mahdollista, hankintayksikön on ilmoitettava jäsenvaltiolle syyt siihen.

c)

Jos jäsenvaltio edellyttää uutta käyttöönottolupaa, hankintayksikön on määriteltävä vaaditun suoritustason saavuttamiseksi tarvittavat käytännön toimenpiteet ja hankkeen eri vaiheet. Hankkeen vaiheisiin voi sisältyä siirtymäkausia, jolloin laitteet ovat käytössä, mutta suoritustaso on vaadittua alempi.

d)

Nykyinen osajärjestelmä voi mahdollistaa YTE:n mukaisten kalustoyksiköiden liikennöinnin siten, että direktiivin 2008/57/EY olennaiset vaatimukset täyttyvät. Menettelyn, jolla osoitetaan, missä määrin YTE:n perusparametreja on noudatettu, on oltava komission suosituksen 2011/622/EU (4) mukainen.

1)

Kaikki ajojohtimen ja/tai virransyöttöjärjestelmän elementit tai osa niistä voidaan muuttaa pitkällä aikavälillä yksitellen tämän YTE:n mukaisiksi elementeiksi.

2)

Osajärjestelmä voidaan kuitenkin ilmoittaa kokonaan YTE:n mukaiseksi vasta, kun koko reittiosuuden kaikki elementit ovat YTE:n mukaisia.

3)

Parantamisen tai uudistamisen yhteydessä olisi otettava huomioon tarve säilyttää yhteensopivuus nykyisen energiaosajärjestelmän ja muiden osajärjestelmien kanssa. Hankkeessa, johon kuuluu muita kuin YTE:n mukaisia elementtejä, vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa ja EY-tarkastuksessa käytettävistä arviointimenettelyistä olisi sovittava jäsenvaltion kanssa.

1)

Jäljempänä 7.4.2 kohdassa luetellut erityistapaukset kuvaavat kunkin jäsenvaltion rataverkoissa tarvittavia ja niihin hyväksyttyjä erityisjärjestelyjä.

2)

Erityistapaukset luokitellaan seuraavasti:

—   P-tapaukset: pysyvät tapaukset

—   T-tapaukset: tilapäiset tapaukset, joissa suunnitellaan, että tavoitteena oleva järjestelmä saavutetaan tulevaisuudessa.

—

rataosuudella Nîmes–Port Bou

—

rataosuudella Toulouse–Narbonne

—

vertaamalla viitearvoon, jossa virransyöttöratkaisua on käytetty samanlaiseen tai enemmän tehoa vaativaan junien kulkuväliin. Viitearvolla on oltava sama tai suurempi

—

arvioimalla karkeasti keskimääräinen käytettävä jännite yksinkertaisissa tapauksissa, jotta saadaan lisäkapasiteettia tulevia liikennetarpeita varten.