1.   Maksajavirastojen, jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 1306/2013 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn mukaisesti menojen hallinnoinnista ja valvonnasta, on annettava suorittamiensa maksujen sekä tiedon toimittamisen ja säilyttämisen osalta riittävät takeet siitä, että

2.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä maksajavirastoiksi yksiköitä tai elimiä, jotka täyttävät 1 kohdassa säädetyt edellytykset. Tullakseen hyväksytyksi maksajavirastolla on lisäksi oltava hallintorakenne ja sisäisen valvonnan järjestelmä, jotka täyttävät liitteessä I vahvistetut perusteet, jäljempänä ’hyväksymisperusteet’, jotka koskevat

Jäsenvaltiot voivat määritellä ylimääräisiä hyväksymisperusteita maksajaviraston koon, vastuualojen ja muiden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.

1.   Kun maksajavirastoja hyväksytään useampia, kyseisen jäsenvaltion on asetuksen (EU) N:o 1306/2013 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti päätettävä koordinointielimen hyväksymisestä ministeritason virallisella asiakirjalla varmistuttuaan, että kyseisen elimen hallintoa koskevat järjestelyt antavat riittävät takeet siitä, että se pystyy suorittamaan mainitussa artiklassa tarkoitetut tehtävät.

2.   Tullakseen hyväksytyksi koordinointielimellä on oltava käytössään menettelyt, joilla varmistetaan, että

1.   Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen maksajavirastojen on huolehdittava ja otettava vastuu julkisen varastoinnin interventiotoimenpiteiden hallinnoinnista ja valvonnasta tämän asetuksen liitteessä II ja tapauksen mukaan alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä vahvistetuin edellytyksin erityisesti mainitussa liitteessä vahvistettujen valvonnan vähimmäisprosenttiosuuksien mukaisesti.

Maksajavirastot voivat siirtää näitä tehtäviä koskevaa toimivaltaansa tämän asetuksen liitteessä I olevan 1 kohdan C alakohdassa vahvistetut hyväksyntäedellytykset täyttäville interventioelimille tai toimia muiden maksajavirastojen välityksellä.

2.   Rajoittamatta maksajavirastojen tai interventioelinten julkista varastointia koskevaa kokonaisvastuuta maksajavirastot ja interventioelimet voivat

Jos maksajavirastot antavat hallinnoinnin ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitetuille varastonpitäjille, hallinnoinnin on tapahduttava liitteessä III määriteltyihin velvoitteisiin ja yleisiin periaatteisiin perustuvilla varastointisopimuksilla.

3.   Maksajavirastolla on julkisen varastoinnin alalla seuraavat velvollisuudet:

Jos yhden tai useamman tuotteen julkisen varastoinnin kirjanpito on jäsenvaltiossa annettu useamman maksajaviraston hoidettavaksi, jäsenvaltion on konsolidoitava a ja d alakohdassa tarkoitetut varastokirjanpito ja rahoituskirjanpito ennen tietojen toimittamista komissiolle.

4.   Maksajavirastojen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan

5.   Maksajavirastojen on ilmoitettava komissiolle välittömästi

Kun kyseessä on jokin ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdassa tarkoitettu tilanne, komissio tekee asianmukaisen päätöksen

6.   Maksajavirastot vastaavat unionin interventiotoimenpiteen kohteena olevien tuotteiden huonosta säilytyksestä johtuvista taloudellisista seurauksista erityisesti jos varastointimenetelmät ovat olleet soveltumattomat. Maksajavirastojen taloudellinen vastuu on sitova, riippumatta siitä, mihin toimenpiteisiin varastonpitäjiä vastaan ryhdytään, jos ne eivät noudata sitoumuksiaan tai velvollisuuksiaan.

7.   Maksajaviraston on pidettävä pysyvästi komission edustajien tai komission valtuuttamien henkilöiden saatavilla sähköisesti tai maksajaviraston toimipaikassa julkisen varastoinnin tilit sekä kaikki interventioon liittyvät laaditut tai vastaanotetut tiedostot, asiakirjat ja sopimukset.

1.   Maksajavirastojen on laadittava kunkin tilikauden aikana inventaari kustakin unionin interventiotoimenpiteiden kohteena olleesta tuotteesta.

Niiden on verrattava inventaarin tuloksia kirjanpitotietoihin. Varmentamisten yhteydessä todetut määrien erot ja havaituista laadun muutoksista johtuvat rahamäärät on kirjattava asetuksen (EU) N:o 1306/2013 46 artiklan 6 kohdan a alakohdan nojalla annettuja sääntöjä noudattaen.

2.   Edellä 1 kohdan soveltamiseksi tavanomaisista varastointitoimista johtuvien puuttuvien määrien on vastattava kirjanpitotiedoista johdetun inventaarin mukaisten teoreettisten varastojen ja 1 kohdassa säädetyn inventaarin perusteella vahvistettujen tosiasiallisten varastojen tai tosiasiallisten varastojen loppumisen jälkeen jäljelle jäävän kirjanpidollisen varaston välistä erotusta, ja niihin sovelletaan liitteessä IV vahvistettuja poikkeamarajoja.

1.   Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen poikkeusten nojalla ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti määräaikojen ulkopuolella toteutuneille menoille voidaan Euroopan maatalouden tukirahaston (maataloustukirahasto) osalta myöntää unionin rahoitusta tämän artiklan 2–6 kohdassa vahvistetuin edellytyksin.

2.   Kun määräaikojen päättymisen jälkeen toteutuneiden menojen määrä on 5 prosenttia tai vähemmän määräajoissa toteutuneiden menojen määrästä, kuukausimaksuihin ei tehdä vähennyksiä.

Kun määräaikojen päättymisen jälkeen toteutuneiden menojen määrä ylittää 5 prosentin marginaalin, kaikkiin muihin menoihin, joita koskevat maksut ovat myöhästyneet, tehdään vähennykset seuraavia sääntöjä noudattaen:

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, suoriin tukiin, joita koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (15) 7 artiklassa tarkoitettu enimmäismäärä, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 26 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja korvausten määriä ei oteta huomioon tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetyn edellytyksen täyttymistä tarkistettaessa;

4.   Jos joidenkin toimenpiteiden yhteydessä esiintyy erityisiä hallinnollisia erityisongelmia tai jos jäsenvaltiot antavat asialliset perustelut, komissio soveltaa 2 ja 3 kohdassa säädetyistä vähennysasteikoista eroavaa vähennysasteikkoa ja/tai pienempiä vähennyksiä tai jättää vähennykset tekemättä.

Ensimmäistä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta menoihin, jotka ylittävät 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun rajan.

5.   Maksumääräaikojen noudattamisen valvonta kuukausimaksujen yhteydessä on toteutettava kaksi kertaa varainhoitovuoden aikana:

Elo-, syys- ja lokakuun aikana tapahtuneet mahdolliset määräaikojen ylittämiset otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 1306/2013 51 artiklassa tarkoitetun tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen yhteydessä.

6.   Tässä artiklassa tarkoitettujen vähennysten soveltaminen ei rajoita asetuksen (EU) N:o 1306/2013 52 artiklassa tarkoitettua tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevaa myöhempää päätöstä.

1.   Komissio maksaa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 18 artiklan 3 kohdan nojalla tekemällään kuukausimaksuja koskevalla päätöksellä kunkin jäsenvaltion ilmoittamien menojen loppusumman, josta on vähennetty käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen määrä, jonka mainittu jäsenvaltio on merkinnyt samaan menoilmoitukseen. Tämän korvauksen katsotaan vastaavan kyseisten tulojen perintää.

Käyttötarkoitukseensa sidotuista tuloista syntyneet maksusitoumusmäärärahat ja maksumäärärahat avataan, kun kyseiset tulot sidotaan budjettikohtiin. Sitominen tapahtuu käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen kirjanpitoon merkitsemisen yhteydessä, kahden kuukauden kuluessa jäsenvaltioiden toimittamien selvitysten vastaanottamisesta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 43 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen mukaisesti.

2.   Jos asetuksen (EU) N:o 1306/2013 43 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut summat on väärinkäytöksen tai laiminlyönnin vuoksi kuitenkin pidätetty ennen kyseisen tuen maksamista, ne on vähennettävä vastaavista menoista.

3.   Euroopan maaseudun kehittämisrahaston (maaseuturahasto) osuuksien määrät, jotka on peritty takaisin asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman mukaisilta tuensaajilta kullakin viitekaudella, vähennetään mainittua kautta koskevaa menoilmoitusta vastaavasta maaseuturahaston maksettavaksi tulevasta määrästä.

4.   Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 51 artiklassa tarkoitetusta tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä mahdollisesti seuraavat yli- tai alijäämät, jotka voidaan käyttää uudelleen maaseudun kehittämisohjelmassa, lisätään maaseuturahaston rahoitusosuuteen tai vähennetään siitä tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen jälkeen laaditussa ensimmäisessä menoilmoituksessa.

5.   Maataloustukirahastosta saatava rahoitus kattaa maksajaviraston toimittamien tietojen perusteella laskettujen, interventiotoimenpiteistä mahdollisesti saaduilla tuloilla vähennettyjen ja komission käyttöön ottamalla tietojärjestelmällä validoitujen ja maksajaviraston laatimaan menoilmoitukseen sisältyvien menojen määrän.

1.   Jos unionin talousarviota ei ole varainhoitovuoden alkaessa lopullisesti vahvistettu, asetuksen (EU) N:o 1306/2013 18 artiklassa tarkoitetut kuukausimaksut myönnetään kullekin luvulle vahvistettuna prosenttiosuutena kultakin jäsenvaltiolta saaduista menoilmoituksista ja asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 16 artiklassa säädetyissä rajoissa. Komissio ottaa huomioon jäsenvaltioille korvaamatta jääneen määrän tulevia korvauksia koskevissa päätöksissään.

2.   Jos unionin talousarviota ei ole hyväksytty varainhoitovuoden alussa, maaseuturahaston osalta

1.   Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 42 artiklassa tarkoitettua maksujen keskeytystä sovelletaan tämän asetuksen liitteessä V lueteltuihin toimenpiteisiin.

2.   Maataloustukirahaston menoihin sovelletaan seuraavia maksujen keskeyttämismääriä:

3.   Maaseuturahaston menoihin sovelletaan seuraavia maksujen keskeyttämismääriä:

1.   Maataloustukirahastossa niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa, on asetuksen (EU) N:o 1306/2013 106 artiklan 4 kohdan mukaisesti sovellettava menoilmoitusten laatimiseksi V luvun ja alakohtaisen maatalouslainsäädännön mukaisesti samaa valuuttakurssia, jota ne ovat käyttäneet suorittaessaan maksuja tuensaajille tai periessään tuloja. Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 51 ja 52 artiklassa tarkoitettuja tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevia päätöksiä varten jäsenvaltioiden on käytettävä ensimmäistä valuuttakurssia, jonka Euroopan keskuspankki on vahvistanut sen jälkeen, kun kyseiset päätökset hyväksyttiin.

Sovellettava valuuttakurssi muissa kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja erityisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 (18) perusteella hyväksytyissä viinialan menekinedistämisohjelmissa ja toimissa, joiden osalta alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä ei ole vahvistettu valuuttakurssin määräytymisperustetta, on Euroopan keskuspankin ennen sitä kuukautta, jolle menot tai käyttötarkoitukseensa sidotut tulot ilmoitetaan, vahvistama toiseksi viimeinen valuuttakurssi.

2.   Maaseudun kehittämisohjelmissa euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden on menoilmoitustensa laatimiseksi sovellettava kunkin maksun tai takaisinperinnän osalta Euroopan keskuspankin ennen sitä kuukautta, jonka aikana toimet merkitään maksajaviraston kirjanpitoon, vahvistamaa toiseksi viimeistä valuuttakurssia.

1.   Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohdan nojalla annettavan unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettäviä määriä koskevan päätöksen tekemiseksi komissio erittelee ne määrät tai määrien osat, jotka on todettu aiheettomasti maksetuiksi, ja ne, jotka määritetään soveltamalla ekstrapoloituja tai kiinteämääräisiä oikaisuja.

Jos komissio toteaa, ettei menoja ole toteutettu unionin lainsäädännön mukaisesti ja maataloustukirahaston osalta sovellettavan unionin sekä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, se käyttää unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettävien määrien määrittämisessä omia huomioitaan ja ottaa huomioon tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet asetuksen (EU) N:o 1306/2013 52 mukaisen sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä.

2.   Vain jos aiheettomasti maksetut määrät voidaan yksilöidä oikeasuhteisin ponnistuksin, komissio käyttää rahoituksen ulkopuolelle jättämisen perusteena tällaisten määrien yksilöintiä. Jos komission ei voi oikeasuhteisin ponnistuksin yksilöidä aiheettomasti maksettuja määriä, jäsenvaltiot voivat komission sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyssä asettamassa määräajassa toimittaa tietoja näiden määrien tarkastuksesta, jossa on tarkasteltu kaikkia sellaisia yksittäisiä tapauksia, joihin sääntöjenvastaisuus on saattanut vaikuttaa. Tämän tarkastuksen on katettava kaikki menot, jotka on suoritettu sovellettavan oikeuden vastaisesti ja jotka on otettu unionin talousarvioon. Toimitetuissa tiedoissa on ilmoitettava kaikki yksittäiset määrät, jotka eivät kyseisen sääntöjenvastaisuuden vuoksi ole tukikelpoisia.

3.   Jos aiheettomasti maksettuja määriä ei voida yksilöidä 2 kohdan mukaisesti, komissio voi määrittää rahoituksen ulkopuolelle jätettävät määrät soveltamalla ekstrapoloituja oikaisuja. Jotta komissio voi määrittää kyseiset määrät, jäsenvaltiot voivat komission sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyssä asettamassa määräajassa toimittaa laskelman unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettävästä määrästä ekstrapoloimalla tilastollisin menetelmin kyseisten tapausten edustavaan otokseen perustuvista tarkastuksista saadut tulokset. Otos on valittava perusjoukosta, jossa todetun sääntöjenvastaisuuden voidaan kohtuudella olettaa ilmenevän.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden toimittamien tulosten huomioon ottamiseksi komissiolla on oltava mahdollisuus

5.   Jäsenvaltiot voivat 3 kohtaa soveltaessaan käyttää maksajavirastojen valvontatilastoja, jotka todentamisviranomainen on varmentanut, tai tällaisen elimen asetuksen (EU) N:o 1306/2013 9 artiklassa tarkoitetun tarkastuksen yhteydessä tekemää virhetason arviota, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

6.   Jos edellytykset unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettävien määrien määrittämiseksi 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla eivät täyty tai määriä ei voida tapauksen luonteen vuoksi määrittää kyseisten kohtien perusteella, komissio soveltaa soveltuvia kiinteämääräisiä oikaisuja ottaen huomioon rikkomuksen luonteen ja vakavuuden sekä oman arvionsa unionille aiheutuneen taloudellisen vahingon vaarasta.

Kiinteämääräisen oikaisun taso määritellään ottaen erityisesti huomioon todetun sääntöjenvastaisuuden laatu. Tätä varten valvonnassa ilmenneet puutteet jaetaan olennaisessa valvonnassa ja lisävalvonnassa ilmenneisiin puutteisiin seuraavasti:

Jos saman sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä todetaan erilaisia sääntöjenvastaisuuksia, jotka erikseen tarkasteltuina johtaisivat erilaisiin kiinteämääräisiin oikaisuihin, sovelletaan aina pelkästään suurinta kiinteämääräistä oikaisua.

7.   Määrittäessään kiinteämääräisen oikaisun suuruutta komissio kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin, jotka osoittavat vakavien puutteiden olemassaoloa ja siten unionin talousarviolle suurempaa vahinkoriskiä:

8.   Jos jäsenvaltio esittää tiettyjä objektiivisia seikkoja, jotka eivät täytä tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, mutta jotka osoittavat, että rahastoille aiheutuva suurin mahdollinen vahinko on pienempi kuin määrä, joka saataisiin ehdotettua pienemmän kiinteämääräisen oikaisun soveltamisesta, komissio soveltaa pienempää kiinteämääräistä oikaisua päättäessään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 52 artiklan nojalla määristä, jotka jätetään unionin rahoituksen ulkopuolelle.

9.   Määrät, jotka on tosiasiallisesti peritty tuensaajilta ja hyvitetty rahastoille komission sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyssä asettamaan asianmukaiseen päivämäärään mennessä, vähennetään määrästä, jonka komissio asetuksen (EU) N:o 1306/2013 52 nojalla päättää jättää unionin rahoituksen ulkopuolelle.

1.   Toimivaltainen viranomainen voi olla vaatimatta vakuutta, jos velvoitteiden noudattamisesta vastaava on

2.   Toimivaltainen viranomainen voi olla vaatimatta vakuutta, jos vakuutettu määrä on pienempi kuin 500 euroa. Tässä tapauksessa asianosaisen on sitouduttava kirjallisesti maksamaan vaatimatta jätettyä vakuutta vastaava määrä, jos velvoitetta ei täytetä.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa vakuuden arvoon lasketaan mukaan kaikki samaan toimeen liittyvät asianmukaiset velvoitteet.

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on kieltäydyttävä hyväksymästä tai vaadittava korvaamaan tarjottu vakuus, jota se pitää soveltumattomana tai riittämättömänä tai joka ei kata riittävän pitkää ajanjaksoa.

2.   Jos käteistalletus suoritetaan pankkisiirtona, se voidaan katsoa vakuudeksi vasta, kun toimivaltainen viranomainen on varmistunut määrän saamisesta käyttöönsä.

3.   Sekki, jonka maksamisen sen jäsenvaltion tätä tehtävää varten hoitamaan hyväksymä rahoituslaitos on taannut, jonka toimivaltainen viranomainen on kyseessä, katsotaan käteistalletukseksi. Toimivaltaisen viranomaisen ei tarvitse esittää sekkiä maksettavaksi ennen kuin takuuaika on päättymässä.

Muu kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu sekki kelpaa vakuudeksi ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen varmistuu sen määrän saamisesta käyttöönsä.

4.   Rahalaitoksen vaatimat kulut lankeavat vakuuden antajan maksettaviksi.

5.   Korkoa ei makseta käteistalletuksena maksetun vakuuden antajalle.

1.   Vakuudet asetetaan euroina.

2.   Jos vakuus hyväksytään jäsenvaltiossa, joka ei ole ottanut käyttöön euroa, vakuuden määrä euroina muunnetaan asianomaiseksi kansalliseksi valuutaksi V luvun säännösten mukaisesti. Vakuutta vastaavat sitoumusmäärärahat ja määrä, joka mahdollisesti pidätetään väärinkäytöksen tai laiminlyönnin vuoksi, säilyvät euromääräisinä.

1.   Takaajan virallisen asuinpaikan tai sijoittautumispaikan on oltava unionissa, ja jollei perussopimuksen palvelujen vapaata tarjoamista koskevista määräyksistä muuta johdu, sen jäsenvaltion, jossa vakuus annetaan, toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä. Takaajan on sitouduttava toimittamalla kirjallinen vakuus.

2.   Kirjallisessa vakuudessa on vähintään

3.   Jos kirjallinen kokonaisvaltainen vakuus on jo toimitettu, toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä noudatettava menettely, jotta tämän kokonaisvaltaisen vakuuden osa tai se kokonaisuudessaan liitetään erityiseen velvoitteeseen.

1.   Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 66 artiklan 1 kohdassa mainittu velvoite on vaatimus toteuttaa jokin siinä asetuksessa, jossa vaatimus asetetaan, edellytetty toimi tai pidättäytyä sen toteuttamisesta.

2.   Jos velvoitetta ei ole täytetty eikä sen täyttämiselle ole asetettu määräaikaa, vakuus pidätetään, kun toimivaltainen viranomainen toteaa, ettei velvoitetta ole täytetty.

3.   Jos velvoitteen täyttämiselle on asetettu määräaika, ja velvoite täytettiin vasta kyseisen määräajan jälkeen, vakuus on pidätettävä.

Tässä tapauksessa vakuudesta pidätetään 10 prosenttia välittömästi ja jäljelle jäävästä määrästä vielä lisäprosenttiosuus seuraavasti:

4.   Jos velvoite täytetään ajoissa, ja tätä koskevien todisteiden esittämiselle on asetettu määräaika, velvoitteeseen liittyvä vakuus pidätetään jokaiselta määräajan ylittävältä vuorokaudelta suhteessa 0,2/määräaika päivinä ja ottaen huomioon 25 artikla.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu todiste tarkoittaa käytetyn tai erääntyneen tuonti- tai vientitodistuksen esittämistä tai todisteen esittämistä siitä, että tuotteet ovat poistuneet unionin tullialueelta, vakuudesta on pidätettävä 15 prosenttia, jos todiste jätetään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vahvistetun määräajan jälkeen mutta viimeistään 730. vuorokautena todistuksen voimassaolon päättymisestä. Jäljellä oleva vakuuden määrä pidätetään 730 vuorokauden jälkeen kokonaan.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu todiste tarkoittaa käytetyn tai erääntyneen ennakkovahvistuksen sisältävän tuonti- tai vientitodistuksen esittämistä, vakuudesta pidätetään

5.   Pidätettävä tai vapautettava vakuuden määrä pyöristetään alaspäin ensimmäiseen kokonaiseen euroon tai sovellettavaan kansalliseen valuuttaan.

1.   Vakuus tai, tapauksen mukaan, jäljelle jäävä osa vakuudesta on vapautettava viipymättä, kun unionin erityisen sääntelyn sääntöjen mukaiset todisteet velvoitteen täyttämisestä on annettu tai vakuus on osittain pidätetty asetuksen (EU) N:o 1306/2013 66 artiklan 2 kohdan tai tämän asetuksen 23 artiklan mukaisesti.

2.   Vakuus vapautetaan pyynnöstä osittain, jos tuotteen määrän osaa koskeva, tätä tarkoitusta varten säädetty todiste esitetään, sillä edellytyksellä, että tämä osa ei ole pienempi kuin asetuksessa, jossa vakuus vaaditaan, määritetty vähimmäismäärä, tai, tällaisten säännösten puuttuessa, jäsenvaltion määrittämä vähimmäismäärä.

3.   Jos vakuuden vapauttamiseksi tarvittavien todisteiden esittämiselle ei ole säädetty ajankohtaa, ajanjakso on 365 vuorokautta sen velvoitteen, josta vakuus on annettu, noudattamiselle asetetusta määräajasta. Jos tällaista määräaikaa ei ole asetettu, ajanjakso on 365 vuorokautta siitä päivästä, jona kaikki velvoitteet on täytetty.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ajanjakso saa olla enintään 1 095 vuorokautta siitä, kun vakuus on liitetty tiettyyn velvoitteeseen.

1.   Pidätetyn määrän kokonaismäärä ei saa olla suurempi kuin 100 prosenttia vakuutetun määrän kyseisestä osasta.

2.   Viranomainen voi luopua määrältään alle 100 euron pidättämisestä edellyttäen, että kansallisessa laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä on säädetty vastaaviin tapauksiin sovellettavista samanlaisista säännöistä.

1.   Vakuus vapautetaan joko

2.   Kun ennakkomäärän saamista koskevan oikeuden todistamiselle asetettu määräaika ylitetään ilman, että oikeudesta on esitetty todiste, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi sovellettava vakuuden pidättämismenettelyä.

Jos unionin erityissäännöissä niin määrätään, tämä todiste voidaan kuitenkin esittää vielä kyseisen määräpäivän jälkeen vakuuden osittaista palauttamista vastaan.

1.   Tuontiin liittyvissä määrissä ja vientimaksuissa, jotka on unionin lainsäädännössä vahvistettu euroina yhteisen maatalouspolitiikan säädöksellä ja joita sovelletaan jäsenvaltioissa kansallisina valuuttoina, muuntokurssi on nimenomaisesti asetuksen (ETY) N:o 2913/92 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavan kurssin suuruinen.

2.   Euroina vahvistettujen vientitukien sekä unionin maatalouslainsäädännössä euroina ilmaistavien, kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan liittyvien hintojen ja määrien osalta valuuttakurssin määräytymisperuste on tulli-ilmoituksen hyväksyminen vastaanotetuksi.

3.   Kun hedelmien ja vihannesten tuonnissa lasketaan komission asetuksen (EU) N:o 543/2011 (20) 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kiinteä arvo mainitun asetuksen 137 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tulohinnan määrittämistä varten, valuuttakurssin määräytymisperuste niiden edustavien hintanoteerausten osalta, joita käytetään mainitun kiinteän arvon ja kyseisen asetuksen 134 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun alennuksen määrän laskemiseen, on päivä, johon hintanoteeraukset viittaavat.

1.   Unionin lainsäädännössä euroina vahvistetuissa tuotantotuissa valuuttakurssin määräytymisperuste on päivä, jona tuotteiden todetaan saapuneen kyseisessä lainsäädännössä mahdollisesti vaadittuun päämäärään. Jos tällaista määränpäävaatimusta ei ole, määräytymisperuste on maksajaviraston hyväksyntä vientituen maksupyynnölle.

2.   Kaupan pidettävien tuotteiden määrään perustuvan tuen osalta ja tiettyyn käyttötarkoitukseen tarkoitettujen tuotteiden määrään perustuvan tuen osalta valuuttakurssin määräytymisperuste on ensimmäinen toimi, jolla varmistetaan kyseisten tuotteiden asianmukainen käyttö sen jälkeen, kun kyseinen toimija on ottanut tuotteet haltuunsa, ja joka on edellytys tuen myöntämiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30–33 artiklan soveltamista.

3.   Yksityisen varastoinnin tuen osalta valuuttakurssin määräytymisperuste on ensimmäinen päivä, jonka osalta tukea myönnetään samalle sopimukselle.

4.   Muiden kuin tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 30 ja 31 artiklassa tarkoitettujen tukien osalta valuuttakurssin määräytymisperuste on tukihakemusten viimeinen jättöpäivä.

1.   Valuuttakurssin määräytymisperuste on sen viinivuoden ensimmäinen päivä, jona tukea myönnetään seuraaviin tarkoituksiin:

2.   Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 52 artiklassa tarkoitettuun viiniyttämisen sivutuotteiden vapaaehtoiseen tai pakolliseen tislaukseen myönnettävien tukien osalta valuuttakurssin määräytymisperuste on sen viinivuoden ensimmäinen päivä, jona sivutuote toimitetaan.

3.   Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 50 artiklassa tarkoitettujen investointien ja asetuksen (EU) N:o 1308/2013 51 artiklassa tarkoitetun viinialan innovoinnin osalta valuuttakurssin määräytymisperuste on sen vuoden 1 päivä tammikuuta, jona päätös tuen myöntämisestä tehdään.

4.   Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 47 artiklassa tarkoitettujen raakana korjaamista koskevien toimien osalta valuuttakurssin määräytymisperuste on päivä, jona raakana korjaamista koskeva toimi tapahtuu.

1.   Kun kyseessä on komission asetuksen (EY) N:o 657/2008 (21) 1 artiklassa tarkoitettu tiettyjen maitotuotteiden toimittamiseksi koulujen oppilaille myönnettävä tuki, valuuttakurssin määräytymisperuste on sen ajanjakson ensimmäinen päivä, johon saman asetuksen 11 artiklassa tarkoitettu maksupyyntö liittyy.

2.   Kun kyseessä on komission asetuksen (EY) N:o 595/2004 (22) 1 artiklassa tarkoitettu maksu, joka koskee tiettyä 12 kuukauden jaksoa, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (23) II osan I osaston III luvussa, valuuttakurssin määräytymisperuste on kyseistä jaksoa seuraava 1 päivä huhtikuuta.

3.   Komission asetuksen (EU) N:o 1272/2009 (24) 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kuljetuskustannusten osalta valuuttakurssin määräytymisperuste on päivä, jona toimivaltainen viranomainen vastaanottaa hyväksyttävän tarjouksen.

1.   Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitteessä II tarkoitettujen määrien sekä sellaisiin asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaisesti hyväksyttyihin toimenpiteisiin, joiden maksut tuensaajille suoritetaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaisesti hyväksyttyjen maaseudun kehittämisohjelmien puitteissa, liittyvien määrien osalta valuuttakurssin määräytymisperuste on sen vuoden 1 päivä tammikuuta, jona päätös tuen myöntämisestä tehdään.

Silloin kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen määrien maksaminen porrastetaan unionin sääntelyn mukaisesti useammalle vuodelle, vuosittaisten maksuerien osalta valuuttakurssin määräytymisperuste on kuitenkin sen vuoden, jona kyseinen maksuerä maksetaan, 1 päivä tammikuuta.

2.   Niiden asetuksen (EU) N:o 543/2011 liitteessä IX olevan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen määrien osalta, jotka on tarkoitettu erityisesti kattamaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 32 ja 33 artiklassa tarkoitettuihin toimintarahastoihin ja -ohjelmiin liittyvät yleiskustannukset, valuuttakurssin määräytymisperuste on sen vuoden 1 päivä tammikuuta, johon nämä yleiskustannukset liittyvät.

1.   Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 35 artiklassa tarkoitetun kansallisen taloudellisen tuen maksamislupaa koskevan pyynnön osalta määräytymisperuste on määräaika asetuksen (EU) N:o 543/2011 92 artiklan 1 kohdan mukaisen pyynnön esittämiseksi komissiolle.

2.   Kun kyseessä on asetuksen (EU) N:o 543/2011 95 artiklan mukainen unionin korvaus kansallisen taloudellisen tuen osalta, valuuttakurssin määräytymisperuste on määräaika, jonka kuluessa tuottajaorganisaation on esitettävä tukihakemus jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EU) N:o 543/2011 69 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

1.   Jos asetuksen (EY) N:o 1290/2005 mukaisesti hyväksytty maksajavirasto ottaa vastatakseen menoista, joista se ei aiemmin ollut vastuussa, sillä on oltava uusia tehtäviä koskeva hyväksyntä viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1106/2010 liitteessä lueteltuihin toimenpiteisiin ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 V osaston III luvussa vahvistettua tarkastusjärjestelmää varainhoitovuotta 2014 edeltäneiden menojen tarkastusten osalta.

3.   Jos erityisessä lainsäädännössä viitataan täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 282/2012 tarkoitettuihin ensisijaisiin, toissijaisiin tai alempiasteisiin vaatimuksiin, sovelletaan tämän asetuksen 23 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa.

4.   Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 15 artiklassa tarkoitettujen maaseudun kehittämisohjelmien osalta

5.   Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 54 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi asetuksen (EY) N:o 885/2006 6 artiklan h alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, jotka on ilmoitettu tai jotka ilmoitetaan komissiolle varainhoitovuosilta 2013 ja 2014, otetaan edelleen huomioon se varainhoitovuosi, jona tehtiin sääntöjenvastaisuutta koskeva ensimmäinen päätös, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1290/2005 35 artiklassa. Tapauksissa, joissa ensimmäisen asteen hallinnollista tai oikeudellista päätöstä ei ole tehty ennen 16 päivää lokakuuta 2014, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 54 artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksiä.

Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 51 artiklan mukaista tilien tarkastamista ja hyväksymistä varten sovelletaan maataloustukirahaston osalta mainitun asetuksen 54 artiklan 2 kohdan säännöksiä varainhoitovuoden 2014 tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä alkaen.