17.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 273/1

(1)

Nykyisen hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän perusta on hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2200/96 (2), hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/96 (3) ja tiettyjen sitrushedelmien tuottajien tukijärjestelmästä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2202/96 (4).

(2)

Saatujen kokemusten perusteella hedelmä- ja vihannesalan järjestelmä on tarpeen muuttaa seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi: alan kilpailukyvyn ja markkinasuuntautuneisuuden parantaminen siten, että päästään kestävään tuotantoon, joka on kilpailukykyinen sekä sisä- että ulkomarkkinoilla, markkinakriiseistä johtuvan tuottajatulojen vaihtelun tasaaminen, hedelmien ja vihannesten kulutuksen lisääminen yhteisössä sekä alan ympäristön säilyttämiseen ja suojeluun tähtäävien pyrkimysten jatkaminen.

(3)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa näitä tavoitteita hedelmä- ja vihannesalan markkinoiden yhteisen luonteen vuoksi, vaan ne voidaan yhteisen toiminnan tarpeen takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(4)

Komissio on tehnyt maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevan erillisen ehdotuksen neuvoston asetukseksi, johon voitaisiin aluksi sisällyttää eräitä hedelmä- ja vihannesalan säännöksiä, jotka ovat luonteeltaan horisontaalisia ja joita sovelletaan muihinkin maataloustuotteisiin, ja joita ovat erityisesti hallintokomiteaa koskevat säännökset. Tällaiset säännökset on aiheellista jättää asetuksiin (EY) N:o 2200/96 ja (EY) N:o 2201/96. Niitä olisi kuitenkin päivitettävä, yksinkertaistettava ja pelkistettävä, jotta ne voidaan helposti sisällyttää maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annettavaan asetukseen.

(5)

Nykyiseen järjestelmään tehtävien muutosten soveltamisalan vuoksi kaikki muut erityisesti hedelmä- ja vihannesalaa koskevat säännökset olisi selkeyden vuoksi sisällytettävä erilliseen asetukseen. Silloin kun tällaiset säännökset ovat joltain osin myös horisontaalisia ja niitä sovelletaan muihinkin maataloustuotteisiin, kuten kaupan pitämisen vaatimuksia ja kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevat säännökset, myös niitä olisi päivitettävä ja yksinkertaistettava, jotta ne voidaan myöhemmin helposti sisällyttää edellä mainittuun maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan asetukseen. Tällä asetuksella ei sen vuoksi olisi kumottava eikä muutettava nykyisiä horisontaalisia välineitä, jolleivät ne ole vanhentuneita tai tulleet tarpeettomiksi tai jos niitä ei olisi luonteensa vuoksi käsiteltävä neuvoston tasolla.

(6)

Tämän asetuksen olisi koskettava sekä hedelmä- ja vihannesalan että hedelmä- ja vihannesjalosteiden alan yhteisten markkinajärjestelyjen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita. Tuottajaorganisaatioita sekä toimialakohtaisia järjestöjä ja sopimuksia koskevat säännökset koskevat ainoastaan hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, ja tämä ero olisi säilytettävä. Hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn soveltamisala olisi laajennettava koskemaan myös eräitä mausteyrttejä, jotta kyseistä järjestelmää voitaisiin soveltaa niihin. Timjami ja sahrami kuuluvat nykyisin tiettyjen perustamissopimuksen liitteessä II lueteltujen tuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä kesäkuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 827/68 (5) soveltamisalaan, josta ne oli näin ollen poistettava.

(7)

Eräisiin tuotteisiin olisi sovellettava erityisesti niitä kaupan pitämisen vaatimuksia, jotka koskevat tuotteen määrittelemistä, laatua, luokittelua, kokoluokittelua, pakkaamista, käärimistä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa, kaupan pitämistä ja pakkausmerkintöjä, jotta markkinoille tulisi yhdenmukaista ja tyydyttävää laatua olevia tuotteita. Lisäksi saattaa olla tarpeen toteuttaa erityistoimenpiteitä, jotka liittyvät erityisesti ajantasaisiin analyysimenetelmiin ja muihin kyseisten vaatimusten osatekijöiden määrittämiseen, jotta kuluttajille tarjottavien tuotteiden laadun ja aitouden osalta ei esiintyisi väärinkäytöksiä ja jotta vältettäisiin tällaisista väärinkäytöksistä mahdollisesti aiheutuvat merkittävät markkinahäiriöt.

(8)

Nykyisellään näiden tuotteiden tuotantoa, koostumusta ja pakkausmerkintöjä koskevista erityisistä säännöksistä säädetään elintarvikkeena käytettävistä hedelmätäysmehuista ja tietyistä vastaavista valmisteista 20 päivänä joulukuuta 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 2001/112/EY (6) ja elintarvikkeina käytettävistä hedelmähilloista, hyytelöistä ja marmeladeista sekä makeutetusta kastanjasoseesta 20 päivänä joulukuuta 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 2001/113/EY (7). Nämä säännöt eivät kuitenkaan täysin vastaa asianomaisten kansainvälisten standardien kehitystä, ja näin ollen niitä olisi muutettava niiden saattamiseksi ajan tasalle.

(9)

Hedelmien ja vihannesten tuotannossa ja kaupan pitämisessä olisi otettava huomioon ympäristönäkökohdat, myös viljelymenetelmien osalta, sekä käytetyistä tarvikkeista huolehtiminen sekä markkinoilta poistettujen tuotteiden hävittäminen, erityisesti vesien laadun suojelun, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja maisemanhoidon osalta.

(10)

Hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän perustoimijoita ovat tuottajaorganisaatiot, jotka varmistavat omalla tasollaan järjestelmän hajautetun toiminnan. Koska kysyntä keskittyy entistä enemmän, tuottajien markkina-aseman vahvistamiseksi on edelleen taloudellisesti välttämätöntä keskittää tarjontaa kyseisten organisaatioiden avulla. Tarjonnan keskittämisen olisi oltava vapaaehtoista, ja sen on osoitettava hyödyllisyytensä niiden palvelujen laajuuden ja tehokkuuden kautta, joita tuottajaorganisaatiot jäsenilleen tarjoavat. Koska tuottajaorganisaatiot toimivat yksinomaan jäsentensä edun mukaisesti, niiden olisi katsottava toimivan taloudellisissa asioissa jäsentensä nimissä ja näiden puolesta.

(11)

Kokemukset osoittavat, että tuottajaorganisaatiot ovat asianmukainen väline tarjonnan keskittämiseksi. Tuottajaorganisaatioiden kattavuus on kuitenkin erilainen eri jäsenvaltioissa. Tuottajaorganisaatioiden kiinnostavuuden lisäämiseksi tuottajaorganisaatioiden toiminnan joustovaraa olisi kasvatettava. Joustovaran olisi koskettava erityisesti tuottajaorganisaation tuotevalikoimaa, sallitun suoramyynnin osuutta, sääntöjen soveltamisalan laajentamista muihin kuin jäseniin sekä sen sallimista, että tuottajaorganisaatioiden liitot hoitavat jäsentensä tehtäviä ja että toimintoja ulkoistetaan, myös tytäryrityksille, kummassakin tapauksessa tarpeellisin edellytyksin.

(12)

Jäsenvaltion olisi katsottava tuottajaorganisaation kykenevän edistämään yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteita ainoastaan, jos organisaation perussäännöissä asetetaan sille ja sen jäsenille tiettyjä vaatimuksia. Toimintarahastojen perustaminen ja niiden moitteettoman toiminnan varmistaminen edellyttävät, että tuottajaorganisaatioiden olisi otettava yleisvastuu jäsentensä koko asianomaisesta hedelmä- ja vihannestuotannosta.

(13)

Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden tuottajaryhmittymien, jotka haluavat saada tuottajaorganisaation aseman tämän asetuksen mukaisesti, olisi voitava saada siirtymäaika, jonka kuluessa niille voidaan myöntää kansallista ja yhteisön taloudellista tukea tiettyjä tuottajaryhmittymän sitoumuksia vastaan.

(14)

Jotta tuottajaorganisaatioilla olisi suurempi vastuu erityisesti tekemistään taloudellisista päätöksistä ja jotta niille myönnettyjä julkisia varoja suunnattaisiin tulevaisuutta ajatellen, olisi vahvistettava tällaisten varojen käyttöedellytykset. Tuottajaorganisaatioiden toimintarahastojen rahoitus on syytä toteuttaa yhteisrahoituksena. Rahoituksen kohteita olisi voitava erityistapauksissa laajentaa. Yhteisön menojen hallitsemiseksi toimintarahaston perustaville tuottajaorganisaatioille myönnettävälle tuelle olisi asetettava yläraja.

(15)

Alueilla, joilla tuotannon organisointi on vähäistä, olisi sallittava kansallisen täydentävän tuen myöntäminen. Yhteisön olisi voitava korvata nämä tuet jäsenvaltioille, jotka ovat rakenteellisista syistä erityisen epäedullisessa asemassa.

(16)

Järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi olisi toimintarahastojen osalta tukikelpoisia menoja koskevat menettelyt ja säännöt mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistettava maaseudun kehittämisohjelmia koskevien menettelyjen ja sääntöjen kanssa edellyttämällä, että jäsenvaltiot laativat toimintaohjelmia koskevan kansallisen strategian.

(17)

Tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen toiminnan tehostamiseksi ja toivottavan mahdollisimman suuren vakauden varmistamiseksi markkinoilla jäsenvaltioiden olisi sallittava tietyin edellytyksin laajentaa tietyn alueen tuottajaorganisaation tai niiden liiton vahvistamien, erityisesti tuotantoa, kaupan pitämistä ja ympäristönsuojelua koskevien sääntöjen soveltamisala koskemaan kyseisen alueen tuottajaorganisaatioon kuulumattomia tuottajia. Eräät sääntöjen soveltamisalan laajentamisesta aiheutuvat kustannukset olisi voitava asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa periä kyseisiltä tuottajilta, koska nämä hyötyvät tästä soveltamisalan laajentamisesta. Sääntöjen soveltamisalaa ei kuitenkaan saisi laajentaa koskemaan luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia tuottajia ilman huomattavalta osalta näistä tuottajista saatua suostumusta. On tarpeen sallia näiden sääntöjen soveltamisalan nopea laajentaminen kriisinehkäisy- ja hallintatoimenpiteiden osalta kriisien ratkaisemiseksi nopeasti.

(18)

Eräille hedelmille ja vihanneksille on asetuksilla (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 otettu käyttöön joukko erilaisia tukijärjestelmiä. Järjestelmien lukumäärä ja moninaisuus on tehnyt niistä vaikeasti hallinnoitavia. Koska ne ovat koskeneet tiettyjä hedelmiä ja vihanneksia, niissä ei ole otettu täysin huomioon alueellisia tuotantoedellytyksiä eivätkä ne ole koskeneet kaikkia hedelmiä ja vihanneksia. Sen vuoksi hedelmien ja vihannesten tuottajien tukemiseksi olisi saatava aikaan erilainen väline.

(19)

Hedelmä- ja vihannesalan tukijärjestelmiä ei myöskään ole kokonaisuudessaan sisällytetty yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annettuun asetukseen (EY) N:o 1782/2003 (8). Tämä on tietyiltä osin johtanut näitten järjestelmien hallinnoinnin monimutkaisuuteen ja jäykkyyteen.

(20)

Jotta hedelmä- ja vihannesalan tukijärjestelmästä saataisiin paremmin kohdennettu mutta joustava ja yksinkertaisempi, nykyiset tukijärjestelmät on syytä kumota ja sisällyttää hedelmät ja vihannekset kokonaisuudessaan asetuksella (EY) N:o 1782/2003 perustettuun järjestelmään. Tässä tarkoituksessa on tarpeen säätää, että viitekaudella hedelmiä ja vihanneksia tuottaneet viljelijät voivat saada tukea tilatukijärjestelmässä. Olisi säädettävä myös siitä, että jäsenvaltioiden on vahvistettava tilatukijärjestelmään liittyvät viitemäärät ja tukikelpoiset hehtaarit kunkin hedelmä- ja vihannesalan tuotteen markkinoiden mukaisen viitekauden ja asianmukaisten puolueettomien ja syrjimättömien kriteerien perusteella. Hedelmien ja vihannesten, joihin kuuluvat myös pysyvät hedelmä- ja vihanneskasvit ja taimitarhat, viljelyalojen olisi oltava tukikelpoisia tilatukijärjestelmässä. Kansallisia enimmäismääriä olisi muutettava tämän mukaisesti. Jotta asianomaisilla aloilla olisi aikaa mukautua tilatukijärjestelmään siirtymiseen, olisi säädettävä siirtymäkausista. Erityisesti olisi säädettävä tuotantomääristä irrotetusta hedelmä- ja vihannestuesta ja tilapäisestä tuotantosidonnaisesta pinta-alatuesta tiettyjen jalostukseen tarkoitettujen tuotteiden osalta, jotka olivat tukikelpoisia nykyisten tukijärjestelmien nojalla, sekä mansikoiden ja vadelmien osalta. Viimeksi mainittujen tuotteiden osalta voidaan yhteisön tuen lisäksi myöntää myös kansallista tukea. Olisi säädettävä myös siitä, että komissio vahvistaa edellä mainittujen osalta yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt ja tarvittavat siirtymäkauden toimenpiteet.

(21)

Hedelmien ja vihannesten tuotanto on vaikeasti ennakoitavaa, ja tuotteet helposti pilaantuvia. Vähäisetkin markkinoiden ylijäämät voivat merkittävästi häiritä markkinoita. Joitakin markkinoilta poistamiseen liittyviä järjestelmiä on sovellettu, mutta niiden hallinnointi on osoittautunut varsin vaikeaksi. Olisi otettava joitakin käyttöön mahdollisimman helposti sovellettavia kriisinhallinnan lisätoimenpiteitä. Näissä olosuhteissa parhaalta vaihtoehdolta vaikuttaa kaikkien näiden toimenpiteiden sisällyttäminen tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmiin, minkä voidaan myös odottaa lisäävän tuottajaorganisaatioiden kiinnostavuutta tuottajien keskuudessa. Jotta kriisinhallintatoimenpiteet voitaisiin laajentaa koskemaan muita kuin tuottajaorganisaatioiden jäseniä, jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava lupa myöntää tällaisissa tapauksissa valtiontukea siirtymäkauden ajan. Tuen olisi kuitenkin oltava pienempi kuin tuottajaorganisaation jäsenten saama, jotta jäsenyys olisi houkuttelevaa. Tämän valtiontuen toimintaa olisi tarkasteltava siirtymäkauden lopussa.

(22)

Ruokaperunan sisällyttäminen asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyyn järjestelmään merkitsee sitä, että valtiontukea koskevia perustamissopimuksen määräyksiä olisi yhteisiin hintoihin perustuvien yhtenäismarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi sovellettava myös ruokaperunaan, edellyttäen, että säädetään siirtymäkaudesta, jotta ala voi mukautua muutokseen.

(23)

Maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla 19 päivänä joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2826/2000 (9) säädetään, että yhteisön rahoitusosuus eräissä menekinedistämistoimissa voi olla enintään 50 prosenttia. Hedelmien ja vihannesten kulutuksen lisäämiseksi oppilaitoksissa olevien lasten keskuudessa olisi tätä prosenttiosuutta korotettava silloin kun kyseessä on hedelmien ja vihannesten menekinedistäminen tässä tapauksessa.

(24)

Yksittäisten tai jo ryhmittyneiden toimijoiden aloitteesta muodostetuissa toimialakohtaisissa järjestöissä, jotka edustavat huomattavaa osaa hedelmä- ja vihannesalan eri ammattiryhmistä, voidaan markkinatilanteet ottaa paremmin huomioon ja edistää kaupallisen näkemystavan edistämistä, mikä tehostaa tuotannosta ilmoittamista erityisesti tuotannon järjestämisen, tarjontamuotojen ja kaupan pitämisen osalta. Koska tällaisten järjestöjen toimet edistävät yleisesti perustamissopimuksen 33 artiklan ja erityisesti tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista, olisi järjestöille, jotka todistavat olevansa riittävän edustavia ja jotka toteuttavat käytännön toimia mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, voitava asianmukaisten toimien määrittelemisen jälkeen myöntää erityinen hyväksyntä. Tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen antamien sääntöjen soveltamisalan laajentamista ja siitä aiheutuvien kustannusten jakamista koskevia säännöksiä olisi tavoitteiden samankaltaisuuden vuoksi sovellettava myös toimialakohtaisiin järjestöihin.

(25)

Yhteisön yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen edellyttää kauppajärjestelmän käyttöönottoa yhteisön ulkorajoilla. Kauppajärjestelmän olisi sisällettävä tuontitulleja, ja sen olisi periaatteessa vakautettava yhteisön markkinat. Kauppajärjestelmän olisi perustuttava Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyihin sitoumuksiin.

(26)

Hedelmien ja vihannesten tulohintajärjestelmän soveltaminen edellyttää erityisten säännösten antamista yhteisön kansainvälisten sitoumusten huomioon ottamiseksi.

(27)

Jotta kolmansien maiden kanssa käytävän maataloustuotteiden kaupan suuruutta voidaan seurata, olisi säädettävä eräiden tuotteiden tuonti- tai vientitodistusten myöntämisestä niihin liittyvine vakuusvaatimuksineen, jotta taataan niiden toimien toteutuminen, joille tällaisia todistuksia on myönnetty. Komission olisi sen vuoksi voitava ottaa käyttöön todistusjärjestelmiä tällaisille tuotteille.

(28)

Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista yhteisön markkinoille aiheutuvien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tällaisten tuotteiden tuontiin olisi sovellettava lisätuontitullia, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(29)

On aiheellista antaa tietyin edellytyksin komissiolle valtuudet avata ja hallinnoida perustamissopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista neuvoston antamista säädöksistä johtuvia tariffikiintiöitä.

(30)

Tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi. Tällöin yhteisön olisi voitava viipymättä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa tällaisten tapausten mahdollisesti aiheuttamilta häiriöiltä. Toimenpiteiden olisi oltava yhteisön kansainvälisten velvoitteiden mukaisia.

(31)

Näiden kauppajärjestelmien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta säännellä sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn käyttöä tai, markkinatilanteen vaatiessa, kieltää sen käyttö kokonaan.

(32)

Jotta asetuksen (EY) N:o 2201/96 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn, tietyissä hedelmä- ja vihannesjalosteissa käytettävän sokerin vientituelle olisi edelleen oikeusperusta, asianomaisten tuotteiden luettelo olisi sisällytettävä sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (10) liitteessä VII olevaan luetteloon.

(33)

Direktiivit 2001/112/EY ja 2001/113/EY sekä asetukset (ETY) N:o 827/68, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2826/2000, (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 318/2006 olisi siten muutettava tämän mukaisesti.

(34)

Koska maataloustuotteiden yhteismarkkinat muuttuvat jatkuvasti, jäsenvaltioiden ja komission olisi ilmoitettava toisilleen asiaankuuluvista muutoksista.

(35)

Kansallisen tuen myöntäminen voi vaarantaa yhteisiin hintoihin perustuvien yhtenäismarkkinoiden moitteettoman toiminnan. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin olisi sen vuoksi pääsääntöisesti sovellettava valtiontukea koskevia perustamissopimuksen määräyksiä. Olisi kuitenkin säädettävä Italian ja Espanjan tomaatinjalostusalalle myönnettävästä kertaluonteisesta valtiontuesta, jolla tuetaan alan mukautumista tämän asetuksen säännöksiin.

(36)

Yhteisön olisi rahoitettava jäsenvaltioille tämän asetuksen soveltamisesta johtuvista velvoitteista aiheutuvat menot yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (11) mukaisesti.

(37)

Hedelmä- ja vihannesjärjestelmä edellyttää, että tiettyjä sen mukaisia velvollisuuksia on noudatettava. Näiden velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi on tarpeen tehdä tarkastuksia ja soveltaa seuraamuksia, jos velvollisuuksia ei noudateta. Komissio olisi sen vuoksi valtuutettava antamaan säännöt, jotka koskevat myös aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää ja jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksia. Hedelmä- ja vihannesalan erityistarkastajien elin ei ole uudessa järjestelmässä enää tarpeen, minkä vuoksi se olisi lakkautettava.

(38)

Asetuksella (EY) N:o 2202/96 perustettu tukijärjestelmä olisi poistettava. Sen vuoksi kyseisellä asetuksella ei ole enää merkitystä, ja se olisi kumottava.

(39)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (12) mukaisesti.

(40)

Tuoreiden hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden erilliset hallintokomiteat olisi yksinkertaistamisen vuoksi lakkautettava ja korvattava neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla perustettavalla yhdellä hedelmien ja vihannesten hallintokomitealla.

(41)

Siirtyminen voimassa olevista järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin voi aiheuttaa vaikeuksia, joita ei ole käsitelty tässä asetuksessa. Tällaisten vaikeuksien selvittämiseksi komission olisi voitava hyväksyä siirtymätoimenpiteitä. Lisäksi olisi säädettävä asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden liittojen hyväksymisestä jatkumisesta sekä mainitun asetuksen nojalla hyväksyttyjen toimintaohjelmien mahdollisesta jatkamisesta sekä vastaavista säännöksistä, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla hyväksyttyjä tuottajaryhmittymiä ja niiden hyväksymissuunnitelmia.

(42)

Tätä asetusta olisi pääosin sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2008. Jotta hedelmä- ja vihannesjalosteiden sekä sitrushedelmien tukijärjestelmien soveltaminen ei keskeytyisi kesken markkinointivuoden, näitä tukijärjestelmiä olisi voitava soveltaa markkinointivuoden 2007/2008 loppuun saakka,

a)

niitä on sovellettava kaupan pitämisen kaikissa vaiheissa, myös tuonnissa ja viennissä, jollei komissio toisin säädä;

b)

ne on vahvistettava ottaen huomioon erityisesti asianomaisten tuotteiden erityisominaisuudet sekä tarve varmistaa kyseisille tuotteille riittävä menekki markkinoilla ja se, että kuluttajat saavat tuotteista riittävästi avointa tietoa erityisesti tuotteen alkuperämaan, luokan ja tarpeen mukaan lajikkeen (tai kaupallisen tyypin) osalta;

c)

ne voivat koskea erityisesti tuotteen laatua, luokittelua, kokoluokittelua, pakkaamista, käärimistä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa, kaupan pitämistä ja pakkausmerkintöjä.

a)

se on perustettu asetuksen (EY) N:o 1782/2003 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen viljelijöiden aloitteesta, jotka viljelevät yhtä tai useampaa asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa luetelluista tuotteista ja/tai tällaisia yksinomaan jalostukseen tarkoitettuja tuotteita;

b)

sen tavoitteena on käyttää ympäristöystävällisiä viljelymenetelmiä, tuotantotekniikoita ja jätehuoltomenetelmiä erityisesti veden, maaperän ja maiseman laadun suojelemiseksi sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi;

c)

sillä on yksi tai useampi seuraavista tavoitteista:

d)

sen perussäännöt sisältävät 2 kohdassa säädetyt erityisvaatimukset; ja

e)

jäsenvaltio on hyväksynyt sen 4 artiklan mukaisesti.

a)

sovellettava tuottajaorganisaation hyväksymiä sääntöjä, jotka liittyvät tuotantoilmoitusvelvoitteeseen, tuotantoon, kaupan pitämiseen ja ympäristönsuojeluun;

b)

kuuluttava minkä tahansa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun, tietyn tilan tietyn tuotteen osalta vain yhteen tuottajaorganisaatioon;

c)

pidettävä koko kyseinen tuotantonsa kaupan tuottajaorganisaation välityksellä;

d)

toimitettava tuottajaorganisaation tilastotarkoituksiin pyytämät tiedot, jotka koskevat erityisesti viljelyaloja, satoja, tuotoksia ja suoramyyntiä;

e)

suoritettava perussäännöissä määrätyt maksut 8 artiklassa säädettyjen toimintarahastojen perustamiseksi ja kartuttamiseksi.

a)

myydä enintään tietyn osuuden tuotannostaan ja/tai tuotteistaan suoraan tilalla ja/tai tilan ulkopuolella kuluttajille näiden omiin tarpeisiin; jäsenvaltio vahvistaa tämän osuuden, jonka on oltava vähintään 10 prosenttia;

b)

pitää kaupan itse tai oman organisaationsa osoittaman toisen tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, joiden määrä on vähäinen heidän oman tuottajaorganisaationsa kaupan pidettävän tuotannon määrään nähden;

c)

pitää kaupan itse tai oman organisaationsa osoittaman toisen tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, jotka ominaispiirteidensä vuoksi eivät ensisijaisesti kuulu tuottajajäsenen oman tuottajaorganisaation kaupallisen toiminnan piiriin.

a)

menettelyistä, joilla 2 kohdassa tarkoitetut säännöt määritellään, annetaan ja muutetaan;

b)

tuottajaorganisaation rahoittamiseen tarvittavien maksujen perimisestä jäseniltä;

c)

säännöistä, jotka varmistavat, että tuottajajäsenet voivat demokraattisella tavalla valvoa organisaatiota ja päätöksentekoa;

d)

seuraamuksista, kun tuottajaorganisaation perussääntöjen mukaisia velvoitteita, erityisesti maksujen suorittamisen osalta, jätetään noudattamatta tai tuottajaorganisaation hyväksymiä sääntöjä rikotaan;

e)

säännöistä, jotka liittyvät uusien jäsenten hyväksymiseen ja erityisesti jäsenyyden vähimmäiskestoon;

f)

tuottajaorganisaation toiminnan kannalta välttämättömistä kirjanpito- ja budjettisäännöistä.

a)

ne täyttävät 3 artiklassa säädetyt vaatimukset ja esittävät tästä asianmukaisen selvityksen;

b)

niillä on vähimmäismäärä jäseniä ja niiden kaupan pidetyn tuotannon määrä tai arvo täyttää jäsenvaltion asettamat vähimmäisvaatimukset, ja ne esittävät tästä asianmukaisen selvityksen;

c)

on olemassa riittävä selvitys siitä, että ne voivat toteuttaa toimintaansa asianmukaisesti toteuttamisesta keston, tehokkuuden ja tarjonnan keskittämisen suhteen, mitä varten jäsenvaltiot voivat päättää, minkä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista tuotteista tai tuoteryhmistä olisi kuuluttava tuottajaorganisaation piiriin;

d)

ne todella antavat jäsentuottajilleen ympäristöystävällisten viljelymenetelmien toteuttamiseen tarvittavaa teknistä apua;

e)

ne asettavat tosiasiallisesti tuottajajäsenten käyttöön tarpeen mukaan teknisiä apuvälineitä tuotteiden keräämiseksi, varastoimiseksi, pakkaamiseksi ja kaupan pitämiseksi;

f)

ne varmistavat toimintansa asianmukaisen kaupallisen ja kirjanpidollisen hallinnoinnin; ja

g)

niillä ei ole määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla, ellei perustamissopimuksen 33 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin pyrkiminen sitä edellytä.

a)

päätettävä tuottajaorganisaation hyväksymisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus kaikkine selvityksineen on tehty;

b)

tehtävä säännöllisin väliajoin tarkastuksia todetakseen, ovatko tuottajaorganisaatiot tämän osaston edellytysten mukaisia, määrättävä näihin organisaatioihin sovellettavista seuraamuksista, jos tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta tai niiden noudattamisessa ilmenee epäsäännönmukaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksymisen peruuttamisesta;

c)

ilmoitettava komissiolle vuosittain hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

a)

jäsenvaltio katsoo, että liitto kykenee tehokkaasti suorittamaan kyseiset tehtävät; ja

b)

liitolla ei ole määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla, elleivät perustamissopimuksen 33 artiklassa tarkoitetut tavoitteet sitä edellytä.

a)

tukea edistääkseen niiden perustamista ja helpottaakseen niiden hallinnoimista;

b)

tukea joko suoraan tai luottolaitosten välityksellä tarkoituksena kattaa osa hyväksymistä varten tarvittavista investoinneista, jotka on esitetty tähän tarkoitukseen 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa hyväksymistä koskevassa suunnitelmassa.

a)

ensimmäisenä vuonna 10 prosenttia, toisena vuonna 10 prosenttia, kolmantena vuonna 8 prosenttia, neljäntenä vuonna 6 prosenttia ja viidentenä vuonna 4 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta niiden jäsenvaltioiden tuottajaryhmien osalta, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen; ja

b)

ensimmäisenä vuonna 5 prosenttia, toisena vuonna 5 prosenttia, kolmantena vuonna 4 prosenttia, neljäntenä vuonna 3 prosenttia ja viidentenä vuonna 2 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta niiden tuottajaryhmien osalta, jotka sijaitsevat perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla yhteisön syrjäisimmillä alueilla tai asetuksen (EY) N:o 1405/2006 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla Egeanmeren pienillä saarilla.

a)

jäsenten tai tuottajaorganisaation omilla maksuosuuksilla;

b)

yhteisön taloudellisella tuella, jota voidaan myöntää tuottajaorganisaatioille.

a)

tuotannonsuunnittelu;

b)

tuotteen laadun parantaminen;

c)

tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen;

d)

tuotteiden menekin edistäminen riippumatta siitä, ovatko kyseessä tuoretuotteet vai jalosteet;

e)

ympäristötoimenpiteet ja ympäristöystävälliset tuotantomenetelmät, myös luonnonmukainen maatalous;

f)

kriisinehkäisy ja -hallinta.

a)

markkinoiltapoisto;

b)

hedelmien ja vihannesten korjaaminen raakana tai niiden korjaamatta jättäminen;

c)

menekinedistäminen ja tiedotus;

d)

koulutustoimenpiteet;

e)

satovakuutus;

f)

sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukeminen.

a)

toimintaohjelmien on sisällettävä vähintään kaksi ympäristötointa; tai

b)

toimintaohjelmien menoista vähintään 10 prosentilla on katettava ympäristötoimia.

a)

sen jättää useampi yhteisön tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa eri jäsenvaltioissa ylikansallista toimintaa;

b)

sen jättää yksi tai useampi tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa toimialakohtaisesti toteutettavia toimia;

c)

se koskee yksinomaan erityistä tukea maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa 24 päivänä kesäkuuta 1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91 (15) soveltamisalaan kuuluville, luonnonmukaisesti tuotetuille tuotteille;

d)

sen jättää tuottajaorganisaatio jossakin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen Euroopan unioniin liittyneessä jäsenvaltiossa ja se koskee enintään vuoden 2013 loppuun kestäviä toimenpiteitä;

e)

se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka jättää hyväksytty tuottajaorganisaatio, joka on sulautunut toiseen hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon;

f)

se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka hyväksytty tuottajaorganisaatioiden liitto jättää;

g)

sen jättää tuottajaorganisaatio jäsenvaltiossa, jossa tuottajaorganisaatiot pitävät kaupan alle 20:tä prosenttia hedelmien ja vihannesten tuotannosta;

h)

sen jättää tuottajaorganisaatio jollakin yhteisön syrjäisimmistä alueista;

i)

se kattaa ainoastaan erityistuen toimille, joiden tarkoituksena on edistää hedelmien ja vihannesten kulutusta oppilaitoksissa olevien lasten keskuudessa.

a)

ilmaisjakeluna jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten hyväksymille hyväntekeväisyysorganisaatioille tai -säätiöille niiden toimintaan sellaisten henkilöiden hyväksi, joita kansallisessa lainsäädännössä pidetään oikeutettuina valtion apuun erityisesti elämiseen tarvittavien varojen puutteellisuuden takia;

b)

ilmaisjakeluna rangaistuslaitoksille, kouluille, oppilaitoksille ja lasten lomaleireille sekä jäsenvaltioiden nimeämille sairaaloille ja vanhainkodeille, jotka toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näin jaetut määrät ovat lisäys niiden tavallisesti ostamiin määriin.

a)

tilanneanalyysi vahvuuksien ja heikkouksien osalta sekä kehitysmahdollisuuksista;

b)

perusteet valituille ensisijaisille toimille;

c)

toimintaohjelmien tavoitteet sekä välineet ja suoritusindikaattorit;

d)

toimintaohjelmien arviointi;

e)

tuottajaorganisaatioiden raportointivelvollisuudet.

a)

edellä 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut säännöt;

b)

edellä 9 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon edellyttämät säännöt.

a)

kyseisiä sääntöjä on sovellettu vähintään yhden markkinointivuoden ajan;

b)

ne ovat liitteessä I olevassa täydellisessä luettelossa;

c)

niiden noudattaminen on pakollista enintään kolmen markkinointivuoden ajan.

a)

eivät saa aiheuttaa vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion ja yhteisön muille tuottajille;

b)

eivät ole sovellettavissa ennen markkinointivuoden alkua allekirjoitetun sopimuksen perusteella jalostettaviksi toimitettuihin tuotteisiin, ellei niitä erityisesti tarkoiteta sopimuksessa, lukuun ottamatta 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tuotantoilmoitusvelvoitetta koskevia sääntöjä;

c)

eivät saa olla ristiriidassa voimassa olevien yhteisön ja kansallisten sääntöjen kanssa.

a)

että kyseinen laajentaminen koskemaan muita tuottajia estää kilpailun merkittävällä osalla sisämarkkinoita tai että se haittaa kaupan vapautta tai että perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteet vaarantuvat;

b)

että sääntöihin, joiden soveltamisalaa on laajennettu koskemaan muita tuottajia, sovelletaan perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa. Komission näiden sääntöjen osalta tekemää päätöstä sovelletaan vasta toteamispäivästä alkaen;

c)

tarkastuksissa, että tämän luvun säännöksiä ei ole noudatettu.

a)

edellä 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen soveltamisesta aiheutuvia hallintokustannuksia;

b)

tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton vastuulleen ottamista, koko talousalueen tuottajia hyödyttävistä tutkimuksista, markkinatutkimuksista ja myynninedistämistoimista aiheutuvat kustannukset.

a)

johon kuuluu edustajia taloudellisen toiminnan aloilta, jotka liittyvät asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa lueteltujen tuotteiden tuotantoon ja/tai kauppaan ja/tai jalostukseen;

b)

joka on perustettu kaikkien tai joidenkin siihen kuuluvien tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liittojen aloitteesta;

c)

joka harjoittaa kuluttajien edun huomioon ottaen yhdellä tai useammalla yhteisön alueella vähintään kahta seuraavista toimista:

d)

jonka jäsenvaltio on hyväksynyt 21 artiklan mukaisesti.

a)

harjoittavat toimintaansa yhdellä tai useammalla alueella asianomaisessa jäsenvaltiossa;

b)

edustavat merkittävää osaa kyseisen seudun tai kyseisten seutujen hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden tuotannosta ja/tai kaupasta ja/tai jalostuksesta ja, niiden toimiessa useammalla alueella, ne osoittavat että niillä on vähimmäisedustavuus kunkin ryhmittyneen alan osalta kullakin kyseisellä alueella;

c)

toteuttavat vähintään kahta 20 artiklan c kohdassa mainituista toimista;

d)

eivät itse toteuta hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden tuotantoon, jalostukseen tai kaupan pitämiseen liittyviä toimia;

e)

eivät ole sitoutuneet mihinkään 22 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista.

a)

päätettävä hyväksymisen myöntämisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus kaikkine liiteasiakirjoineen on jätetty;

b)

tehtävä säännöllisin väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että toimialakohtaiset järjestöt ovat hyväksymiselle asetettujen ehtojen ja edellytysten mukaisia, määrättävä näihin järjestöihin sovellettavista seuraamuksista, jos tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta tai niiden noudattamisessa ilmenee epäsäännönmukaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksymisen peruuttamisesta;

c)

peruutettava hyväksyntä, jos:

d)

ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa hyväksynnän myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

a)

sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista on ilmoitettu komissiolle;

b)

komissio ei ole kahden kuukauden kuluessa kaikkien tarvittavien tietojen saamisesta havainnut sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen olevan ristiriidassa yhteisön sääntöjen kanssa.

a)

sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat aiheuttaa markkinoiden lokeroitumista yhteisössä;

b)

sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat haitata markkinajärjestelyn moitteetonta toimintaa;

c)

sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat aiheuttaa kilpailun vääristymiä, jotka eivät ole välttämättömiä yhteisen maatalouspolitiikan niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joihin toimialakohtaisia järjestöjä koskevilla toimilla pyritään;

d)

sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka merkitsevät hintojen vahvistamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten toimien soveltamista, joita toimialakohtaiset järjestöt toteuttavat yhteisön erityissääntöjen mukaisesti;

e)

sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat olla syrjiviä tai poistaa kilpailua merkittävältä osalta asianomaisia tuotteita.

a)

niillä on oltava jokin seuraavista tavoitteista:

b)

niitä on täytynyt soveltaa vähintään yhden markkinointivuoden ajan;

c)

niiden noudattaminen voidaan tehdä pakolliseksi enintään kolmen markkinointivuoden ajaksi;

d)

ne eivät saa aiheuttaa vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion ja yhteisön muille tuottajille.

a)

kaikkien vaikutukseltaan tullia vastaavien maksujen periminen;

b)

kaikkien määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

a)

tuontihinta alittaa tason, jonka yhteisö on ilmoittanut Maailman kauppajärjestölle (”käynnistyshinta”); tai

b)

tuonnin määrä minä tahansa vuonna ylittää tietyn tason (”käynnistysmäärä”).

a)

tuotteita, joista kannetaan lisätuontitulli;

b)

muita 1 kohdan soveltamisen varmistamiseksi tarvittavia perusteita.

a)

hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (ensin tullutta palvellaan ensin -periaate);

b)

jätetyissä hakemuksissa haettujen määrien mukaiseen jakoon perustuva menetelmä (samanaikaisen tarkastelun menetelmä);

c)

perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä (perinteiset/uudet toimijat -menetelmä).

a)

takeet tuotteen luonteesta, lähtöisyydestä ja alkuperästä;

b)

edellä a alakohdassa mainittujen takeiden todentamiseksi käytettävän asiakirjan hyväksyminen;

c)

tuontitodistusten myöntämisen edellytykset ja voimassaoloaika.

a)

jos toimenpiteestä on päättänyt neuvosto, komissio ehdottaa neuvostolle suojatoimenpiteen muuttamista tai kumoamista. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

b)

kaikissa muissa tapauksissa komissio kumoaa yhteisön suojatoimenpiteet tai muuttaa niitä.

a)

II osaston täytäntöönpanoa koskevat säännöt, mukaan lukien:

b)

III osaston täytäntöönpanoa koskevat säännöt, muun muassa:

c)

IV osaston täytäntöönpanoa koskevat säännöt;

d)

säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioilta edellytettyjä hallinnollisia ja fyysisiä tarkastuksia tämän asetuksen soveltamisesta johtuvien velvollisuuksien noudattamisen osalta;

e)

järjestelmä hallinnollisten seuraamuksien soveltamiseksi silloin kun havaitaan, että tämän asetuksen soveltamisesta johtuvia velvollisuuksia ei täytetä. Hallinnolliset seuraamukset on porrastettava havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan;

f)

tämän asetuksen soveltamisen johdosta aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää koskevat säännöt;

g)

säännöt, jotka koskevat tehdyistä tarkastuksista ja niiden tuloksista raportointia;

h)

V osaston täytäntöönpanoa koskevat säännöt, myös nimenomaisesti kyseisessä osastossa tarkoitettujen toimenpiteiden osalta;

i)

säännöt, jotka koskevat 44 artiklan soveltamiseksi tarvittavien tietojen määrittämistä, muotoa, sisältöä sekä toimittamisen ajankohtia ja määräaikoja, kuten myös järjestelyjä tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai saataville asettamiseksi;

j)

toimenpiteet, joita tarvitaan helpottamaan siirtymistä asetuksissa (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, mukaan lukien toimenpiteet tämän asetuksen 55 artiklan täytäntöön panemiseksi.

a)

jäsenvaltiot voivat jatkaa nykyisten järjestelmien mukaisen valtiontuen maksamista CN-koodiin 0701 kuuluvien tuoreiden tai jäähdytettyjen perunoiden tuotannon ja kaupan osalta 31 päivään joulukuuta 2011;

b)

Espanja ja Italia voivat maksaa markkinointivuonna 2007/2008 enintään 15 miljoonaa euroa valtiontukea tukeakseen tomaatinjalostusalan mukautumista tämän asetuksen säännöksiin;

c)

jäsenvaltiot voivat maksaa valtiontukea 31 päivään joulukuuta 2010 seuraavin edellytyksin:

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohdan taulukko seuraavasti:

2)

Kumotaan I–VI osasto, 43 ja 44 artikla, 47–57 artikla ja liitteet I–V.

3)

Korvataan 46 artikla seuraavasti:

”46 artikla

1.   Komissiota avustaa hedelmien ja vihannesten hallintokomitea, jäljempänä ’komitea’.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.”

1)

Korvataan 1 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden markkinointivuodet vahvistetaan tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”

2)

Kumotaan I ja II osasto, 23–32 artikla sekä liitteet I–III.

1)

Lisätään 5 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Tuoreiden hedelmien ja vihannesten menekinedistämisen osalta kiinnitetään erityistä huomiota oppilaitoksissa oleville lapsille suunnattuun menekinedistämiseen.”

2)

Lisätään 9 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus on 60 prosenttia silloin kun kyseessä on yksinomaan oppilaitoksissa oleville lapsille suunnattu hedelmien ja vihannesten menekinedistäminen.”

”–

tämän direktiivin mukauttaminen tarvittaessa asianomaisiin kansainvälisiin standardeihin.”

”–

tämän direktiivin mukauttaminen tarvittaessa asianomaisiin kansainvälisiin standardeihin.”

1)

Korvataan 33 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

2)

Lisätään 37 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Hedelmien ja vihannesten, ruokaperunan ja taimitarhojen osalta viitemäärä lasketaan ja mukautetaan liitteessä VII olevan M kohdan mukaisesti.”

3)

Korvataan 40 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jos ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet vaikuttivat koko viitekauteen, jäsenvaltion on laskettava viitemäärä ajanjakson 1997–1999 perusteella.

Sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja juurisikurin osalta viitemäärä on laskettava liitteessä VII olevan K kohdan mukaisesti vahvistettua viitekautta edeltävän lähimmän markkinointivuoden perusteella. Banaanien osalta viitemäärä on laskettava liitteessä VII olevan L kohdan mukaisesti vahvistettua viitekautta edeltävän lähimmän markkinointivuoden perusteella. Hedelmien ja vihannesten, ruokaperunan ja taimitarhojen osalta viitemäärä on laskettava liitteessä VII olevan M kohdan mukaisesti vahvistettua viitekautta edeltävän lähimmän markkinointivuoden perusteella. Tällöin 1 kohtaa sovelletaan tarpeellisin muutoksin.”

4)

Lisätään 42 artiklan 8 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Sovellettaessa 5 kohtaa jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että vuoden 2007 osalta viljelijän ilmoittamaa ja ruokaperunan tai hedelmien ja vihannesten tuotantoon käytettyä hehtaarimäärää vastaavat käyttämättömät tukioikeudet eivät palaudu kansalliseen varantoon.”

5)

Korvataan 43 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

6)

Korvataan 44 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”’Tukikelpoisilla hehtaareilla’ tarkoitetaan myös seuraavia:

7)

Lisätään 45 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Vuoden 2007 osalta jäsenvaltioissa, jotka eivät ole käyttäneet 71 artiklassa esitettyä mahdollisuutta ja jotka eivät käytä 51 artiklan toisessa alakohdassa esitettyä mahdollisuutta, viljelijän ilmoittamaa ja ruokaperunan tai hedelmien ja vihannesten tuotantoon käytettyä hehtaarimäärää vastaavat käyttämättömät tukioikeudet eivät kuitenkaan palaudu kansalliseen varantoon.”

8)

Korvataan 51 artikla seuraavasti:

”51 artikla

Maan maatalouskäyttö

Viljelijät voivat käyttää 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettuja lohkoja kaikkeen muuhun maataloustoimintaan paitsi pysyvien kasvien viljelyyn. Viljelijät voivat kuitenkin käyttää lohkoja seuraavien kasvien viljelyyn:

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää 1 päivään marraskuuta 2007 mennessä, että määräpäivään asti, jonka jäsenvaltio vahvistaa, kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010, kyseisen jäsenvaltion yhden tai useamman alueen lohkoja saa edelleen olla käyttämättä:

9)

Korvataan 60 artiklan 8 kohta seuraavasti:

”8.   Jos jäsenvaltio päättää käyttää 51 artiklan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta, se voi myös 1 päivään marraskuuta 2007 mennessä päättää soveltaa tämän artiklan 1–7 kohtaa saman kauden ajan. Tämän artiklan 1–7 kohtaa ei sovelleta missään muussa tapauksessa.”

10)

Lisätään 63 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Hedelmien ja vihannesten, ruokaperunan ja taimitarhojen tukiosuuden tilatukijärjestelmään sisällyttämisen osalta jäsenvaltiot voivat päättää viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2008 soveltaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta.”

11)

Korvataan 64 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion tekemän valinnan mukaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti enimmäismäärän kullekin 66–69 artiklassa tarkoitetulle suoralle tilatuelle.

Enimmäismäärän on oltava yhtä suuri kuin kunkin suoran tuen osa 41 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa enimmäismäärässä kerrottuna vähennysprosenteilla, joita jäsenvaltiot soveltavat 66–69 artiklan mukaisesti.

Vahvistettujen enimmäismäärien kokonaismäärä lasketaan 41 artiklassa tarkoitettujen kansallisten enimmäismäärien perusteella 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”

12)

Korvataan 65 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Viljelijöille myönnettävien oikeuksien osalta, kun kaikki mahdolliset vähennykset on tehty 41 artiklan nojalla, sitä viitemäärän osaa, joka johtuu kustakin 66–69 artiklassa säädetystä suorasta tuesta, pienennetään prosenttimäärällä, jonka jäsenvaltiot vahvistavat 66–69 artiklassa vahvistetun rajan puitteissa, ja 68 b artiklassa säädetyn suoran tuen osalta jäsenvaltioiden kyseisen artiklan mukaisesti asettamassa määräajassa.”

13)

Lisätään 68 a artiklan jälkeen artikla seuraavasti:

”68 b artikla

Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuki

1.   Jäsenvaltiot voivat 1 päivään marraskuuta 2007 mennessä päättää pidättää 31 päivään joulukuuta 2011 asti enintään 50 prosenttia 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa tiettyjä jalostukseen toimitettavia tomaatteja, jotka olivat oikeutettuja tukeen asetuksessa (EY) N:o 2201/96 säädetyn tukijärjestelmän nojalla.

Kyseisen jäsenvaltion on tässä tapauksessa ja 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea.

Lisätuki myönnetään viljelijöille, jotka tuottavat kyseisiä tomaatteja IV osaston 10 g luvussa säädetyin edellytyksin.

2.   Jäsenvaltiot voivat 1 päivään marraskuuta 2007 mennessä päättää pidättää:

Kyseisen jäsenvaltion on tässä tapauksessa ja 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea.

Lisätuki myönnetään viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa seuraavaa jalostukseen toimitettavaa hedelmää tai vihannesta, joka oli oikeutettu tukeen asetuksissa (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 säädettyjen tukijärjestelmien nojalla, sellaisena kuin kyseinen jäsenvaltio ne määrittelee, IV osaston 10 g luvussa säädetyin edellytyksin:

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kansallisen enimmäismäärän osa, joka vastaa tomaatteja, on seuraava:

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu kansallisen enimmäismäärän osa, joka vastaa hedelmä- ja vihanneskasveja, jotka ovat muita kuin yksivuotisia kasveja, on seuraava:

14)

Kumotaan 71 g artikla.

15)

Lisätään 71 k artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Hedelmien ja vihannesten tukiosuuden tilatukijärjestelmään sisällyttämisen osalta uudet jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2008 tai viimeistään tilatukijärjestelmän ensimmäistä soveltamisvuotta edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta soveltaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta.”

16)

Lisätään IV osastoon 10 f luvun jälkeen uudet luvut seuraavasti:

”10 g LUKU

SIIRTYMÄKAUDEN HEDELMÄ- JA VIHANNESTUKI

110 t artikla

Siirtymäkauden pinta-alatuki

1.   Sovellettaessa 68 b artiklan 1 kohtaa tai 143 b c artiklan 1 kohtaa siirtymäkauden tukea voidaan myöntää kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna kautena tässä luvussa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat tiettyjä jäsenvaltioiden määrittelemiä tomaatteja, jotka toimitetaan jalostukseen.

2.   Sovellettaessa 68 b artiklan 2 kohtaa tai 143 b c artiklan 2 kohtaa siirtymäkauden pinta-alatukea voidaan myöntää kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna kautena tässä luvussa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat tiettyjä jäsenvaltioiden määrittelemiä, 68 b artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltuja hedelmä- ja vihannestuotteita, jotka toimitetaan jalostukseen.

110 u artikla

Tuen määrä ja tukikelpoisuus

1.   Jäsenvaltiot vahvistavat tuen määrän kutakin hehtaaria kohden, jolla tomaatteja sekä kutakin 68 b artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmä- ja vihannestuotetta kasvatetaan, puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

2.   Tuen kokonaismäärä ei missään tapauksessa saa ylittää 64 artiklan 2 kohdan tai 143 b c artiklan mukaisesti vahvistettua enimmäismäärää.

3.   Tukea myönnetään ainoastaan sellaisten alueiden osalta, joiden tuotantoon sovelletaan sopimusta, joka koskee jalostusta joksikin asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa luetelluista tuotteista.

4.   Jäsenvaltiot voivat asettaa yhteisön tuen myöntämisen edellytykseksi muita puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita, mukaan lukien sen, että viljelijä kuuluu hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä 26 päivänä syyskuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1182/2007 4 tai 7 artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon tai tuottajaryhmittymään (20).

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle päätöksestään soveltaa 68 b artiklaa tai 143 b c artiklaa, mainittujen artiklojen nojalla pidätetyt määrät ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut perusteet viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2007.

10 h LUKU

SIIRTYMÄKAUDEN MARJATUKI

110 v artikla

Marjatuki

1.   Siirtymäkauden pinta-alatukea sovelletaan 31 päivänä joulukuuta 2012 päättyvällä kaudella CN-koodiin 0810 10 00 kuuluviin mansikoihin ja CN-koodiin 0810 20 10 kuuluviin vadelmiin, jotka toimitetaan jalostettavaksi.

2.   Tukea myönnetään ainoastaan sellaisten alueiden osalta, joiden tuotantoon sovelletaan sopimusta, joka koskee jalostusta joksikin asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa luetelluista tuotteista.

3.   Yhteisön tuki on 230 euroa hehtaarilta vuodessa.

4.   Jäsenvaltiot voivat maksaa yhteisön tuen lisäksi kansallista tukea. Yhteisön tuen ja kansallisen tuen yhteismäärä saa olla enintään 400 euroa hehtaarilta vuodessa.

5.   Tukea maksetaan ainoastaan taatun kansallisen enimmäispinta-alan osalta, joka jaetaan jäsenvaltioille seuraavasti:

Jos tukikelpoinen pinta-ala tietyssä jäsenvaltiossa ja tiettynä vuonna ylittää taatun kansallisen enimmäispinta-alan, 3 kohdassa tarkoitettua tuen määrää vähennetään suhteessa taatun kansallisen enimmäispinta-alan ylitykseen.

6.   Jäljempänä olevaa 143 a ja 143 c artiklaa ei sovelleta siirtymäkauden marjatukeen.

17)

Korvataan 143 b artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Uudet jäsenvaltiot voivat viimeistään liittymispäivänä päättää korvata 9 kohdassa tarkoitetun soveltamisjakson aikana suorat tuet, lukuun ottamatta IV osaston 5 luvussa vahvistettua energiakasvien tukea ja IV osaston 10 h luvussa vahvistettua siirtymäkauden marjatukea, yhtenäisellä pinta-alatuella, joka lasketaan 2 kohdan mukaisesti.”

18)

Korvataan 143 b artiklan 3 kohdan kolmas luetelmakohta seuraavasti:

19)

Lisätään 143 b a artiklan jälkeen artiklat seuraavasti:

”143 b b artikla

Erillinen hedelmä- ja vihannestuki

1.   Edellä 143 b artiklasta poiketen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat uudet jäsenvaltiot voivat viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2007 myöntää erillistä hedelmä- ja vihannestukea viljelijöille, jotka voivat saada tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän nojalla. Se myönnetään liitteessä VII olevan M kohdan ensimmäisessä kohdassa säädetyn kaltaisin puolueettomin ja syrjimättömin perustein ja suhteessa kyseisessä kohdassa säädettyyn viitekauteen.

2.   Erillinen hedelmä- ja vihannestuki myönnetään 71 c artiklassa tarkoitetun, kansallisen enimmäismäärän hedelmiä ja vihanneksia vastaavan osan rajoissa.

3.   Edellä 2 kohdasta poiketen kukin asianomainen uusi jäsenvaltio voi viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2007 objektiivisin perustein päättää soveltaa erilliseen hedelmä- ja vihannestukeen enimmäismäärää, joka on alempi kuin kyseisessä kohdassa mainittu.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdan mukaisen erillisen hedelmä- ja vihannestuen myöntämistä varten käytettäväksi osoitettavia varoja ei sisällytetä 143 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun vuosittaiseen kokonaismäärärahaan.

5.   Jäljempänä olevaa 143 a ja 143 c artiklaa ei sovelleta erilliseen hedelmä- ja vihannestukeen.

6.   Kun on kyse perinnöstä tai ennakkoperinnöstä, erillinen hedelmä- ja vihannestuki myönnetään tilan perineelle viljelijälle edellyttäen, että kyseinen viljelijä voi saada tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän nojalla.

143 b c artikla

Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuki

1.   Edellä 143 b artiklasta poiketen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat uudet jäsenvaltiot voivat viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2007 päättää pidättää 31 päivään joulukuuta 2011 asti enintään 50 prosenttia 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa CN-koodiin 0702 00 00 kuuluvia tomaatteja.

Kyseisen jäsenvaltion on tässä tapauksessa ja 144 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea.

Lisätuki myönnetään viljelijöille, jotka tuottavat tomaatteja IV osaston 10 g luvussa säädetyin edellytyksin.

2.   Edellä olevasta 143 b artiklasta poiketen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat uudet jäsenvaltiot päättävät viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2007 pidättää:

Kyseisen jäsenvaltion on tässä tapauksessa ja 144 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea.

Lisätuki myönnetään viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa 68 b artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmää ja vihannesta, siten kuin kyseinen jäsenvaltio ne määrittelee.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisen siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuen myöntämistä varten käytettäväksi osoitettavia varoja ei sisällytetä 143 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun vuosittaiseen kokonaismäärärahaan.

4.   Jäljempänä olevaa 143 a ja 143 c artiklaa ei sovelleta siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestukeen.”

20)

Lisätään 145 artiklan d c alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

21)

Korvataan 155 artikla seuraavasti:

”155 artikla

Muut siirtymäkauden säännöt

Lisätoimenpiteitä, joita tarvitaan helpottamaan siirtymistä 152 ja 153 artiklassa tarkoitetuissa asetuksissa sekä asetuksissa (ETY) N:o 404/93, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2202/96 ja (EY) N:o 1260/2001 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, erityisesti kun ne liittyvät asetuksen (EY) N:o 1259/1999 4 ja 5 artiklan ja liitteen sekä asetuksen (EY) N:o 1251/1999 6 artiklan soveltamiseen, sekä asetuksessa (ETY) N:o 1035/72 säädettyjen parannussuunnitelmia koskevien säännösten soveltamisesta tämän asetuksen 83–87 artiklassa tarkoitettujen parannussuunnitelmia koskevien säännösten soveltamiseen, voidaan hyväksyä tämän asetuksen 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Edellä 152 ja 153 artiklassa tarkoitettuja asetuksia ja artikloja sovelletaan edelleen vahvistettaessa liitteessä VII tarkoitettuja viitemääriä.”

22)

Muutetaan liitteet tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

1)

Lisätään 32 artiklan 1, 2 ja 4 kohtaan sanojen ”liitteessä VII” jälkeen sanat ”tai liitteessä VIII”.

2)

Lisätään liitteen VII jälkeen liite seuraavasti:

a)

voidaan pitää voimassa sen päättymiseen asti, tai

b)

voidaan muuttaa vastaamaan tämän asetuksen vaatimuksia, tai

c)

korvata uudella tämän asetuksen nojalla hyväksytyllä toimintaohjelmalla.