EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32007R1182

Neuvoston asetus (EY) N:o 1182/2007, annettu 26 päivänä syyskuuta 2007 , hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä sekä direktiivien 2001/112/EY ja 2001/113/EY, asetusten (ETY) N:o 827/68, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2826/2000, (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 318/2006 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 2202/96 kumoamisesta

EUVL L 273, 17/10/2007, p. 1–30 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 30/06/2008; Kumoaja 32008R0361

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2007/1182/oj

17.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 273/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1182/2007,

annettu 26 päivänä syyskuuta 2007,

hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä sekä direktiivien 2001/112/EY ja 2001/113/EY, asetusten (ETY) N:o 827/68, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2826/2000, (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 318/2006 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 2202/96 kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Nykyisen hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän perusta on hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2200/96 (2), hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/96 (3) ja tiettyjen sitrushedelmien tuottajien tukijärjestelmästä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2202/96 (4).

(2)

Saatujen kokemusten perusteella hedelmä- ja vihannesalan järjestelmä on tarpeen muuttaa seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi: alan kilpailukyvyn ja markkinasuuntautuneisuuden parantaminen siten, että päästään kestävään tuotantoon, joka on kilpailukykyinen sekä sisä- että ulkomarkkinoilla, markkinakriiseistä johtuvan tuottajatulojen vaihtelun tasaaminen, hedelmien ja vihannesten kulutuksen lisääminen yhteisössä sekä alan ympäristön säilyttämiseen ja suojeluun tähtäävien pyrkimysten jatkaminen.

(3)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa näitä tavoitteita hedelmä- ja vihannesalan markkinoiden yhteisen luonteen vuoksi, vaan ne voidaan yhteisen toiminnan tarpeen takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(4)

Komissio on tehnyt maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevan erillisen ehdotuksen neuvoston asetukseksi, johon voitaisiin aluksi sisällyttää eräitä hedelmä- ja vihannesalan säännöksiä, jotka ovat luonteeltaan horisontaalisia ja joita sovelletaan muihinkin maataloustuotteisiin, ja joita ovat erityisesti hallintokomiteaa koskevat säännökset. Tällaiset säännökset on aiheellista jättää asetuksiin (EY) N:o 2200/96 ja (EY) N:o 2201/96. Niitä olisi kuitenkin päivitettävä, yksinkertaistettava ja pelkistettävä, jotta ne voidaan helposti sisällyttää maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annettavaan asetukseen.

(5)

Nykyiseen järjestelmään tehtävien muutosten soveltamisalan vuoksi kaikki muut erityisesti hedelmä- ja vihannesalaa koskevat säännökset olisi selkeyden vuoksi sisällytettävä erilliseen asetukseen. Silloin kun tällaiset säännökset ovat joltain osin myös horisontaalisia ja niitä sovelletaan muihinkin maataloustuotteisiin, kuten kaupan pitämisen vaatimuksia ja kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevat säännökset, myös niitä olisi päivitettävä ja yksinkertaistettava, jotta ne voidaan myöhemmin helposti sisällyttää edellä mainittuun maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan asetukseen. Tällä asetuksella ei sen vuoksi olisi kumottava eikä muutettava nykyisiä horisontaalisia välineitä, jolleivät ne ole vanhentuneita tai tulleet tarpeettomiksi tai jos niitä ei olisi luonteensa vuoksi käsiteltävä neuvoston tasolla.

(6)

Tämän asetuksen olisi koskettava sekä hedelmä- ja vihannesalan että hedelmä- ja vihannesjalosteiden alan yhteisten markkinajärjestelyjen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita. Tuottajaorganisaatioita sekä toimialakohtaisia järjestöjä ja sopimuksia koskevat säännökset koskevat ainoastaan hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, ja tämä ero olisi säilytettävä. Hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn soveltamisala olisi laajennettava koskemaan myös eräitä mausteyrttejä, jotta kyseistä järjestelmää voitaisiin soveltaa niihin. Timjami ja sahrami kuuluvat nykyisin tiettyjen perustamissopimuksen liitteessä II lueteltujen tuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä kesäkuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 827/68 (5) soveltamisalaan, josta ne oli näin ollen poistettava.

(7)

Eräisiin tuotteisiin olisi sovellettava erityisesti niitä kaupan pitämisen vaatimuksia, jotka koskevat tuotteen määrittelemistä, laatua, luokittelua, kokoluokittelua, pakkaamista, käärimistä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa, kaupan pitämistä ja pakkausmerkintöjä, jotta markkinoille tulisi yhdenmukaista ja tyydyttävää laatua olevia tuotteita. Lisäksi saattaa olla tarpeen toteuttaa erityistoimenpiteitä, jotka liittyvät erityisesti ajantasaisiin analyysimenetelmiin ja muihin kyseisten vaatimusten osatekijöiden määrittämiseen, jotta kuluttajille tarjottavien tuotteiden laadun ja aitouden osalta ei esiintyisi väärinkäytöksiä ja jotta vältettäisiin tällaisista väärinkäytöksistä mahdollisesti aiheutuvat merkittävät markkinahäiriöt.

(8)

Nykyisellään näiden tuotteiden tuotantoa, koostumusta ja pakkausmerkintöjä koskevista erityisistä säännöksistä säädetään elintarvikkeena käytettävistä hedelmätäysmehuista ja tietyistä vastaavista valmisteista 20 päivänä joulukuuta 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 2001/112/EY (6) ja elintarvikkeina käytettävistä hedelmähilloista, hyytelöistä ja marmeladeista sekä makeutetusta kastanjasoseesta 20 päivänä joulukuuta 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 2001/113/EY (7). Nämä säännöt eivät kuitenkaan täysin vastaa asianomaisten kansainvälisten standardien kehitystä, ja näin ollen niitä olisi muutettava niiden saattamiseksi ajan tasalle.

(9)

Hedelmien ja vihannesten tuotannossa ja kaupan pitämisessä olisi otettava huomioon ympäristönäkökohdat, myös viljelymenetelmien osalta, sekä käytetyistä tarvikkeista huolehtiminen sekä markkinoilta poistettujen tuotteiden hävittäminen, erityisesti vesien laadun suojelun, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja maisemanhoidon osalta.

(10)

Hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän perustoimijoita ovat tuottajaorganisaatiot, jotka varmistavat omalla tasollaan järjestelmän hajautetun toiminnan. Koska kysyntä keskittyy entistä enemmän, tuottajien markkina-aseman vahvistamiseksi on edelleen taloudellisesti välttämätöntä keskittää tarjontaa kyseisten organisaatioiden avulla. Tarjonnan keskittämisen olisi oltava vapaaehtoista, ja sen on osoitettava hyödyllisyytensä niiden palvelujen laajuuden ja tehokkuuden kautta, joita tuottajaorganisaatiot jäsenilleen tarjoavat. Koska tuottajaorganisaatiot toimivat yksinomaan jäsentensä edun mukaisesti, niiden olisi katsottava toimivan taloudellisissa asioissa jäsentensä nimissä ja näiden puolesta.

(11)

Kokemukset osoittavat, että tuottajaorganisaatiot ovat asianmukainen väline tarjonnan keskittämiseksi. Tuottajaorganisaatioiden kattavuus on kuitenkin erilainen eri jäsenvaltioissa. Tuottajaorganisaatioiden kiinnostavuuden lisäämiseksi tuottajaorganisaatioiden toiminnan joustovaraa olisi kasvatettava. Joustovaran olisi koskettava erityisesti tuottajaorganisaation tuotevalikoimaa, sallitun suoramyynnin osuutta, sääntöjen soveltamisalan laajentamista muihin kuin jäseniin sekä sen sallimista, että tuottajaorganisaatioiden liitot hoitavat jäsentensä tehtäviä ja että toimintoja ulkoistetaan, myös tytäryrityksille, kummassakin tapauksessa tarpeellisin edellytyksin.

(12)

Jäsenvaltion olisi katsottava tuottajaorganisaation kykenevän edistämään yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteita ainoastaan, jos organisaation perussäännöissä asetetaan sille ja sen jäsenille tiettyjä vaatimuksia. Toimintarahastojen perustaminen ja niiden moitteettoman toiminnan varmistaminen edellyttävät, että tuottajaorganisaatioiden olisi otettava yleisvastuu jäsentensä koko asianomaisesta hedelmä- ja vihannestuotannosta.

(13)

Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden tuottajaryhmittymien, jotka haluavat saada tuottajaorganisaation aseman tämän asetuksen mukaisesti, olisi voitava saada siirtymäaika, jonka kuluessa niille voidaan myöntää kansallista ja yhteisön taloudellista tukea tiettyjä tuottajaryhmittymän sitoumuksia vastaan.

(14)

Jotta tuottajaorganisaatioilla olisi suurempi vastuu erityisesti tekemistään taloudellisista päätöksistä ja jotta niille myönnettyjä julkisia varoja suunnattaisiin tulevaisuutta ajatellen, olisi vahvistettava tällaisten varojen käyttöedellytykset. Tuottajaorganisaatioiden toimintarahastojen rahoitus on syytä toteuttaa yhteisrahoituksena. Rahoituksen kohteita olisi voitava erityistapauksissa laajentaa. Yhteisön menojen hallitsemiseksi toimintarahaston perustaville tuottajaorganisaatioille myönnettävälle tuelle olisi asetettava yläraja.

(15)

Alueilla, joilla tuotannon organisointi on vähäistä, olisi sallittava kansallisen täydentävän tuen myöntäminen. Yhteisön olisi voitava korvata nämä tuet jäsenvaltioille, jotka ovat rakenteellisista syistä erityisen epäedullisessa asemassa.

(16)

Järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi olisi toimintarahastojen osalta tukikelpoisia menoja koskevat menettelyt ja säännöt mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistettava maaseudun kehittämisohjelmia koskevien menettelyjen ja sääntöjen kanssa edellyttämällä, että jäsenvaltiot laativat toimintaohjelmia koskevan kansallisen strategian.

(17)

Tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen toiminnan tehostamiseksi ja toivottavan mahdollisimman suuren vakauden varmistamiseksi markkinoilla jäsenvaltioiden olisi sallittava tietyin edellytyksin laajentaa tietyn alueen tuottajaorganisaation tai niiden liiton vahvistamien, erityisesti tuotantoa, kaupan pitämistä ja ympäristönsuojelua koskevien sääntöjen soveltamisala koskemaan kyseisen alueen tuottajaorganisaatioon kuulumattomia tuottajia. Eräät sääntöjen soveltamisalan laajentamisesta aiheutuvat kustannukset olisi voitava asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa periä kyseisiltä tuottajilta, koska nämä hyötyvät tästä soveltamisalan laajentamisesta. Sääntöjen soveltamisalaa ei kuitenkaan saisi laajentaa koskemaan luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia tuottajia ilman huomattavalta osalta näistä tuottajista saatua suostumusta. On tarpeen sallia näiden sääntöjen soveltamisalan nopea laajentaminen kriisinehkäisy- ja hallintatoimenpiteiden osalta kriisien ratkaisemiseksi nopeasti.

(18)

Eräille hedelmille ja vihanneksille on asetuksilla (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 otettu käyttöön joukko erilaisia tukijärjestelmiä. Järjestelmien lukumäärä ja moninaisuus on tehnyt niistä vaikeasti hallinnoitavia. Koska ne ovat koskeneet tiettyjä hedelmiä ja vihanneksia, niissä ei ole otettu täysin huomioon alueellisia tuotantoedellytyksiä eivätkä ne ole koskeneet kaikkia hedelmiä ja vihanneksia. Sen vuoksi hedelmien ja vihannesten tuottajien tukemiseksi olisi saatava aikaan erilainen väline.

(19)

Hedelmä- ja vihannesalan tukijärjestelmiä ei myöskään ole kokonaisuudessaan sisällytetty yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annettuun asetukseen (EY) N:o 1782/2003 (8). Tämä on tietyiltä osin johtanut näitten järjestelmien hallinnoinnin monimutkaisuuteen ja jäykkyyteen.

(20)

Jotta hedelmä- ja vihannesalan tukijärjestelmästä saataisiin paremmin kohdennettu mutta joustava ja yksinkertaisempi, nykyiset tukijärjestelmät on syytä kumota ja sisällyttää hedelmät ja vihannekset kokonaisuudessaan asetuksella (EY) N:o 1782/2003 perustettuun järjestelmään. Tässä tarkoituksessa on tarpeen säätää, että viitekaudella hedelmiä ja vihanneksia tuottaneet viljelijät voivat saada tukea tilatukijärjestelmässä. Olisi säädettävä myös siitä, että jäsenvaltioiden on vahvistettava tilatukijärjestelmään liittyvät viitemäärät ja tukikelpoiset hehtaarit kunkin hedelmä- ja vihannesalan tuotteen markkinoiden mukaisen viitekauden ja asianmukaisten puolueettomien ja syrjimättömien kriteerien perusteella. Hedelmien ja vihannesten, joihin kuuluvat myös pysyvät hedelmä- ja vihanneskasvit ja taimitarhat, viljelyalojen olisi oltava tukikelpoisia tilatukijärjestelmässä. Kansallisia enimmäismääriä olisi muutettava tämän mukaisesti. Jotta asianomaisilla aloilla olisi aikaa mukautua tilatukijärjestelmään siirtymiseen, olisi säädettävä siirtymäkausista. Erityisesti olisi säädettävä tuotantomääristä irrotetusta hedelmä- ja vihannestuesta ja tilapäisestä tuotantosidonnaisesta pinta-alatuesta tiettyjen jalostukseen tarkoitettujen tuotteiden osalta, jotka olivat tukikelpoisia nykyisten tukijärjestelmien nojalla, sekä mansikoiden ja vadelmien osalta. Viimeksi mainittujen tuotteiden osalta voidaan yhteisön tuen lisäksi myöntää myös kansallista tukea. Olisi säädettävä myös siitä, että komissio vahvistaa edellä mainittujen osalta yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt ja tarvittavat siirtymäkauden toimenpiteet.

(21)

Hedelmien ja vihannesten tuotanto on vaikeasti ennakoitavaa, ja tuotteet helposti pilaantuvia. Vähäisetkin markkinoiden ylijäämät voivat merkittävästi häiritä markkinoita. Joitakin markkinoilta poistamiseen liittyviä järjestelmiä on sovellettu, mutta niiden hallinnointi on osoittautunut varsin vaikeaksi. Olisi otettava joitakin käyttöön mahdollisimman helposti sovellettavia kriisinhallinnan lisätoimenpiteitä. Näissä olosuhteissa parhaalta vaihtoehdolta vaikuttaa kaikkien näiden toimenpiteiden sisällyttäminen tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmiin, minkä voidaan myös odottaa lisäävän tuottajaorganisaatioiden kiinnostavuutta tuottajien keskuudessa. Jotta kriisinhallintatoimenpiteet voitaisiin laajentaa koskemaan muita kuin tuottajaorganisaatioiden jäseniä, jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava lupa myöntää tällaisissa tapauksissa valtiontukea siirtymäkauden ajan. Tuen olisi kuitenkin oltava pienempi kuin tuottajaorganisaation jäsenten saama, jotta jäsenyys olisi houkuttelevaa. Tämän valtiontuen toimintaa olisi tarkasteltava siirtymäkauden lopussa.

(22)

Ruokaperunan sisällyttäminen asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyyn järjestelmään merkitsee sitä, että valtiontukea koskevia perustamissopimuksen määräyksiä olisi yhteisiin hintoihin perustuvien yhtenäismarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi sovellettava myös ruokaperunaan, edellyttäen, että säädetään siirtymäkaudesta, jotta ala voi mukautua muutokseen.

(23)

Maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla 19 päivänä joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2826/2000 (9) säädetään, että yhteisön rahoitusosuus eräissä menekinedistämistoimissa voi olla enintään 50 prosenttia. Hedelmien ja vihannesten kulutuksen lisäämiseksi oppilaitoksissa olevien lasten keskuudessa olisi tätä prosenttiosuutta korotettava silloin kun kyseessä on hedelmien ja vihannesten menekinedistäminen tässä tapauksessa.

(24)

Yksittäisten tai jo ryhmittyneiden toimijoiden aloitteesta muodostetuissa toimialakohtaisissa järjestöissä, jotka edustavat huomattavaa osaa hedelmä- ja vihannesalan eri ammattiryhmistä, voidaan markkinatilanteet ottaa paremmin huomioon ja edistää kaupallisen näkemystavan edistämistä, mikä tehostaa tuotannosta ilmoittamista erityisesti tuotannon järjestämisen, tarjontamuotojen ja kaupan pitämisen osalta. Koska tällaisten järjestöjen toimet edistävät yleisesti perustamissopimuksen 33 artiklan ja erityisesti tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista, olisi järjestöille, jotka todistavat olevansa riittävän edustavia ja jotka toteuttavat käytännön toimia mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, voitava asianmukaisten toimien määrittelemisen jälkeen myöntää erityinen hyväksyntä. Tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen antamien sääntöjen soveltamisalan laajentamista ja siitä aiheutuvien kustannusten jakamista koskevia säännöksiä olisi tavoitteiden samankaltaisuuden vuoksi sovellettava myös toimialakohtaisiin järjestöihin.

(25)

Yhteisön yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen edellyttää kauppajärjestelmän käyttöönottoa yhteisön ulkorajoilla. Kauppajärjestelmän olisi sisällettävä tuontitulleja, ja sen olisi periaatteessa vakautettava yhteisön markkinat. Kauppajärjestelmän olisi perustuttava Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyihin sitoumuksiin.

(26)

Hedelmien ja vihannesten tulohintajärjestelmän soveltaminen edellyttää erityisten säännösten antamista yhteisön kansainvälisten sitoumusten huomioon ottamiseksi.

(27)

Jotta kolmansien maiden kanssa käytävän maataloustuotteiden kaupan suuruutta voidaan seurata, olisi säädettävä eräiden tuotteiden tuonti- tai vientitodistusten myöntämisestä niihin liittyvine vakuusvaatimuksineen, jotta taataan niiden toimien toteutuminen, joille tällaisia todistuksia on myönnetty. Komission olisi sen vuoksi voitava ottaa käyttöön todistusjärjestelmiä tällaisille tuotteille.

(28)

Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista yhteisön markkinoille aiheutuvien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tällaisten tuotteiden tuontiin olisi sovellettava lisätuontitullia, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(29)

On aiheellista antaa tietyin edellytyksin komissiolle valtuudet avata ja hallinnoida perustamissopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista neuvoston antamista säädöksistä johtuvia tariffikiintiöitä.

(30)

Tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi. Tällöin yhteisön olisi voitava viipymättä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa tällaisten tapausten mahdollisesti aiheuttamilta häiriöiltä. Toimenpiteiden olisi oltava yhteisön kansainvälisten velvoitteiden mukaisia.

(31)

Näiden kauppajärjestelmien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta säännellä sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn käyttöä tai, markkinatilanteen vaatiessa, kieltää sen käyttö kokonaan.

(32)

Jotta asetuksen (EY) N:o 2201/96 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn, tietyissä hedelmä- ja vihannesjalosteissa käytettävän sokerin vientituelle olisi edelleen oikeusperusta, asianomaisten tuotteiden luettelo olisi sisällytettävä sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (10) liitteessä VII olevaan luetteloon.

(33)

Direktiivit 2001/112/EY ja 2001/113/EY sekä asetukset (ETY) N:o 827/68, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2826/2000, (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 318/2006 olisi siten muutettava tämän mukaisesti.

(34)

Koska maataloustuotteiden yhteismarkkinat muuttuvat jatkuvasti, jäsenvaltioiden ja komission olisi ilmoitettava toisilleen asiaankuuluvista muutoksista.

(35)

Kansallisen tuen myöntäminen voi vaarantaa yhteisiin hintoihin perustuvien yhtenäismarkkinoiden moitteettoman toiminnan. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin olisi sen vuoksi pääsääntöisesti sovellettava valtiontukea koskevia perustamissopimuksen määräyksiä. Olisi kuitenkin säädettävä Italian ja Espanjan tomaatinjalostusalalle myönnettävästä kertaluonteisesta valtiontuesta, jolla tuetaan alan mukautumista tämän asetuksen säännöksiin.

(36)

Yhteisön olisi rahoitettava jäsenvaltioille tämän asetuksen soveltamisesta johtuvista velvoitteista aiheutuvat menot yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (11) mukaisesti.

(37)

Hedelmä- ja vihannesjärjestelmä edellyttää, että tiettyjä sen mukaisia velvollisuuksia on noudatettava. Näiden velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi on tarpeen tehdä tarkastuksia ja soveltaa seuraamuksia, jos velvollisuuksia ei noudateta. Komissio olisi sen vuoksi valtuutettava antamaan säännöt, jotka koskevat myös aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää ja jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksia. Hedelmä- ja vihannesalan erityistarkastajien elin ei ole uudessa järjestelmässä enää tarpeen, minkä vuoksi se olisi lakkautettava.

(38)

Asetuksella (EY) N:o 2202/96 perustettu tukijärjestelmä olisi poistettava. Sen vuoksi kyseisellä asetuksella ei ole enää merkitystä, ja se olisi kumottava.

(39)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (12) mukaisesti.

(40)

Tuoreiden hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden erilliset hallintokomiteat olisi yksinkertaistamisen vuoksi lakkautettava ja korvattava neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla perustettavalla yhdellä hedelmien ja vihannesten hallintokomitealla.

(41)

Siirtyminen voimassa olevista järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin voi aiheuttaa vaikeuksia, joita ei ole käsitelty tässä asetuksessa. Tällaisten vaikeuksien selvittämiseksi komission olisi voitava hyväksyä siirtymätoimenpiteitä. Lisäksi olisi säädettävä asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden liittojen hyväksymisestä jatkumisesta sekä mainitun asetuksen nojalla hyväksyttyjen toimintaohjelmien mahdollisesta jatkamisesta sekä vastaavista säännöksistä, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla hyväksyttyjä tuottajaryhmittymiä ja niiden hyväksymissuunnitelmia.

(42)

Tätä asetusta olisi pääosin sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2008. Jotta hedelmä- ja vihannesjalosteiden sekä sitrushedelmien tukijärjestelmien soveltaminen ei keskeytyisi kesken markkinointivuoden, näitä tukijärjestelmiä olisi voitava soveltaa markkinointivuoden 2007/2008 loppuun saakka,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan erityissäännöt, joita sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa lueteltuihin tuotteisiin.

Tämän asetuksen III ja IV osastoa sovelletaan kuitenkin vain asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa lueteltuihin tuotteisiin ja/tai tällaisiin yksinomaan jalostukseen tarkoitettuihin tuotteisiin.

Jäljempänä olevaa 43 artiklaa sovelletaan lisäksi CN-koodiin 0701 kuuluviin tuoreisiin tai jäähdytettyihin perunoihin.

II OSASTO

TUOTTEIDEN LUOKITUS

2 artikla

Kaupan pitämisen vaatimukset

1.   Asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa lueteltuja tuotteita, jotka on tarkoitettu myytäviksi tuoreena kuluttajalle, voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos ne ovat laadultaan virheettömiä, aitoja ja kauppakelpoisia ja jos alkuperämaa on ilmoitettu.

2.   Komissio voi säätää asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa tai asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa luetellun yhden tai useamman tuotteen kaupan pitämisen vaatimuksista.

3.   Komission on näin tehdessään otettava huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (YK/ECE) hyväksymät standardisuositukset.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kaupan pitämisen vaatimusten osalta:

a)

niitä on sovellettava kaupan pitämisen kaikissa vaiheissa, myös tuonnissa ja viennissä, jollei komissio toisin säädä;

b)

ne on vahvistettava ottaen huomioon erityisesti asianomaisten tuotteiden erityisominaisuudet sekä tarve varmistaa kyseisille tuotteille riittävä menekki markkinoilla ja se, että kuluttajat saavat tuotteista riittävästi avointa tietoa erityisesti tuotteen alkuperämaan, luokan ja tarpeen mukaan lajikkeen (tai kaupallisen tyypin) osalta;

c)

ne voivat koskea erityisesti tuotteen laatua, luokittelua, kokoluokittelua, pakkaamista, käärimistä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa, kaupan pitämistä ja pakkausmerkintöjä.

5.   Sellaisten tuotteiden haltija, joita hyväksytyt kaupan pitämisen vaatimukset koskevat, ei saa pitää niitä esillä myyntitarkoituksessa, saattaa myyntiin tai myydä, toimittaa tai pitää kaupan niitä jollakin muulla tavoin yhteisössä, elleivät ne ole mainittujen vaatimusten mukaisia. Tuotteiden haltija on vastuussa vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta.

6.   Jäsenvaltioiden on tarkastettava valikoivasti riskianalyysin pohjalta, ovatko tuotteet mainittujen kaupan pitämisen vaatimusten mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden erityissäännösten soveltamista, joita komissio voi antaa 42 artiklan mukaisesti. Nämä tarkastukset on kohdistettava tuotantoalueilta lähtöä edeltävään tuotteiden pakkaus- tai lastausvaiheeseen. Kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden osalta tarkastukset on tehtävä ennen luovutusta vapaaseen liikkeeseen.

7.   Uusien kaupan pitämisen vaatimusten antamiseen asti sovelletaan edelleen asetuksen (EY) N:o 2200/96 ja (EY) N:o 2201/96 nojalla määriteltyjä kaupan pitämisen vaatimuksia.

III OSASTO

TUOTTAJAJÄRJESTÖT

I LUKU

Vaatimukset ja hyväksyminen

3 artikla

Vaatimukset

1.   Tässä asetuksessa ’tuottajaorganisaatiolla’ tarkoitetaan oikeussubjektia tai oikeussubjektin tarkoin määriteltyä osaa, joka on seuraavien vaatimusten mukainen:

a)

se on perustettu asetuksen (EY) N:o 1782/2003 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen viljelijöiden aloitteesta, jotka viljelevät yhtä tai useampaa asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa luetelluista tuotteista ja/tai tällaisia yksinomaan jalostukseen tarkoitettuja tuotteita;

b)

sen tavoitteena on käyttää ympäristöystävällisiä viljelymenetelmiä, tuotantotekniikoita ja jätehuoltomenetelmiä erityisesti veden, maaperän ja maiseman laadun suojelemiseksi sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi;

c)

sillä on yksi tai useampi seuraavista tavoitteista:

i)

varmistaa, että tuotanto on suunniteltua ja kysynnän mukaista erityisesti laadun ja määrän osalta;

ii)

jäsentensä tuottamien tuotteiden tarjonnan keskittäminen ja markkinoille saattaminen;

iii)

tuotantokustannusten optimoiminen ja tuottajahintojen vakauttaminen;

d)

sen perussäännöt sisältävät 2 kohdassa säädetyt erityisvaatimukset; ja

e)

jäsenvaltio on hyväksynyt sen 4 artiklan mukaisesti.

2.   Tuottajaorganisaation perussäännöissä on määrättävä, että sen tuottajajäsenten on erityisesti:

a)

sovellettava tuottajaorganisaation hyväksymiä sääntöjä, jotka liittyvät tuotantoilmoitusvelvoitteeseen, tuotantoon, kaupan pitämiseen ja ympäristönsuojeluun;

b)

kuuluttava minkä tahansa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun, tietyn tilan tietyn tuotteen osalta vain yhteen tuottajaorganisaatioon;

c)

pidettävä koko kyseinen tuotantonsa kaupan tuottajaorganisaation välityksellä;

d)

toimitettava tuottajaorganisaation tilastotarkoituksiin pyytämät tiedot, jotka koskevat erityisesti viljelyaloja, satoja, tuotoksia ja suoramyyntiä;

e)

suoritettava perussäännöissä määrätyt maksut 8 artiklassa säädettyjen toimintarahastojen perustamiseksi ja kartuttamiseksi.

3.   Sen estämättä, mitä 2 kohdan c alakohdassa säädetään, tuottajajäsenet voivat tuottajaorganisaation luvalla ja tuottajaorganisaation vahvistamin edellytyksin:

a)

myydä enintään tietyn osuuden tuotannostaan ja/tai tuotteistaan suoraan tilalla ja/tai tilan ulkopuolella kuluttajille näiden omiin tarpeisiin; jäsenvaltio vahvistaa tämän osuuden, jonka on oltava vähintään 10 prosenttia;

b)

pitää kaupan itse tai oman organisaationsa osoittaman toisen tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, joiden määrä on vähäinen heidän oman tuottajaorganisaationsa kaupan pidettävän tuotannon määrään nähden;

c)

pitää kaupan itse tai oman organisaationsa osoittaman toisen tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, jotka ominaispiirteidensä vuoksi eivät ensisijaisesti kuulu tuottajajäsenen oman tuottajaorganisaation kaupallisen toiminnan piiriin.

4.   Tuottajaorganisaation perussäännöissä on määrättävä lisäksi:

a)

menettelyistä, joilla 2 kohdassa tarkoitetut säännöt määritellään, annetaan ja muutetaan;

b)

tuottajaorganisaation rahoittamiseen tarvittavien maksujen perimisestä jäseniltä;

c)

säännöistä, jotka varmistavat, että tuottajajäsenet voivat demokraattisella tavalla valvoa organisaatiota ja päätöksentekoa;

d)

seuraamuksista, kun tuottajaorganisaation perussääntöjen mukaisia velvoitteita, erityisesti maksujen suorittamisen osalta, jätetään noudattamatta tai tuottajaorganisaation hyväksymiä sääntöjä rikotaan;

e)

säännöistä, jotka liittyvät uusien jäsenten hyväksymiseen ja erityisesti jäsenyyden vähimmäiskestoon;

f)

tuottajaorganisaation toiminnan kannalta välttämättömistä kirjanpito- ja budjettisäännöistä.

5.   Tuottajaorganisaatioiden on katsottava toimivan taloudellisissa asioissa jäsentensä nimissä ja näiden puolesta.

4 artikla

Hyväksyminen

1.   Jäsenvaltion on hyväksyttävä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi tuottajaorganisaatioiksi kaikki, jotka hakevat tällaista hyväksymistä, jos:

a)

ne täyttävät 3 artiklassa säädetyt vaatimukset ja esittävät tästä asianmukaisen selvityksen;

b)

niillä on vähimmäismäärä jäseniä ja niiden kaupan pidetyn tuotannon määrä tai arvo täyttää jäsenvaltion asettamat vähimmäisvaatimukset, ja ne esittävät tästä asianmukaisen selvityksen;

c)

on olemassa riittävä selvitys siitä, että ne voivat toteuttaa toimintaansa asianmukaisesti toteuttamisesta keston, tehokkuuden ja tarjonnan keskittämisen suhteen, mitä varten jäsenvaltiot voivat päättää, minkä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista tuotteista tai tuoteryhmistä olisi kuuluttava tuottajaorganisaation piiriin;

d)

ne todella antavat jäsentuottajilleen ympäristöystävällisten viljelymenetelmien toteuttamiseen tarvittavaa teknistä apua;

e)

ne asettavat tosiasiallisesti tuottajajäsenten käyttöön tarpeen mukaan teknisiä apuvälineitä tuotteiden keräämiseksi, varastoimiseksi, pakkaamiseksi ja kaupan pitämiseksi;

f)

ne varmistavat toimintansa asianmukaisen kaupallisen ja kirjanpidollisen hallinnoinnin; ja

g)

niillä ei ole määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla, ellei perustamissopimuksen 33 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin pyrkiminen sitä edellytä.

2.   Jäsenvaltioiden on:

a)

päätettävä tuottajaorganisaation hyväksymisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus kaikkine selvityksineen on tehty;

b)

tehtävä säännöllisin väliajoin tarkastuksia todetakseen, ovatko tuottajaorganisaatiot tämän osaston edellytysten mukaisia, määrättävä näihin organisaatioihin sovellettavista seuraamuksista, jos tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta tai niiden noudattamisessa ilmenee epäsäännönmukaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksymisen peruuttamisesta;

c)

ilmoitettava komissiolle vuosittain hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

5 artikla

Tuottajaorganisaatioiden liitot

Tuottajaorganisaatioiden liitto perustetaan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden aloitteesta ja se voi suorittaa mitä tahansa tuottajaorganisaation tehtäviä. Tätä varten jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä tuottajaorganisaatioiden liiton, jos:

a)

jäsenvaltio katsoo, että liitto kykenee tehokkaasti suorittamaan kyseiset tehtävät; ja

b)

liitolla ei ole määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla, elleivät perustamissopimuksen 33 artiklassa tarkoitetut tavoitteet sitä edellytä.

Edellä olevaa 3 artiklan 5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin tuottajaorganisaatioiden liittojen toimiin.

6 artikla

Ulkoistaminen

Jäsenvaltiot voivat sallia hyväksytyn tuottajaorganisaation tai hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden liiton ulkoistavan minkä tahansa toimintonsa, myös tytäryrityksilleen, edellyttäen, että se antaa jäsenvaltiolle riittävän selvityksen siitä, että tämä menettely on asianmukainen keino saavuttaa asianomaisen tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton tavoitteet.

7 artikla

Tuottajaryhmittymät

1.   Tässä asetuksessa tuottajaryhmittymällä tarkoitetaan oikeussubjektia tai oikeussubjektin tarkoin määriteltyä osaa, joka on perustettu tuottajaorganisaatioksi hyväksymistä varten sellaisten asetuksen (EY) N:o 1782/2003 2 artiklan a kohdassa tarkoitettujen viljelijöiden aloitteesta, jotka ovat yhden tai useamman asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa luetellun tuotteen ja/tai sellaisten tuotteiden viljelijöitä, jotka on tarkoitettu yksinomaan jalostukseen.

Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden tuottajaryhmittymille tai perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla yhteisön syrjäisimmillä alueilla tai asetuksen (EY) N:o 1405/2006 (13) 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla Egeanmeren pienillä saarilla toimiville tuottajaryhmittymille voidaan myöntää siirtymäkausi 4 artiklassa säädettyjen hyväksymisedellytysten täyttämiseksi.

Näiden tuottajaryhmittymien on esitettävä asianomaiselle jäsenvaltiolle hyväksymistä varten porrastettu hyväksymistä koskeva suunnitelma, jonka hyväksyminen käynnistää toisessa alakohdassa tarkoitetun siirtymäkauden ja vastaa esihyväksymistä. Siirtymäkausi saa olla enintään viisi vuotta.

2.   Jäsenvaltion on ennen hyväksymistä koskevan suunnitelman hyväksymistä ilmoitettava komissiolle aikomuksistaan ja niiden todennäköisistä taloudellisista seurauksista.

3.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tuottajaryhmittymille siirtymäkaudella:

a)

tukea edistääkseen niiden perustamista ja helpottaakseen niiden hallinnoimista;

b)

tukea joko suoraan tai luottolaitosten välityksellä tarkoituksena kattaa osa hyväksymistä varten tarvittavista investoinneista, jotka on esitetty tähän tarkoitukseen 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa hyväksymistä koskevassa suunnitelmassa.

4.   Yhteisö korvaa 3 kohdassa tarkoitetut tuet 42 artiklan b kohdan ii alakohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti.

5.   Edellä 3 kohdan a kohdassa tarkoitettu tuki määritetään kunkin tuottajaryhmittymän osalta sen kaupan pidetyn tuotannon arvon perusteella ja se on tasoltaan:

a)

ensimmäisenä vuonna 10 prosenttia, toisena vuonna 10 prosenttia, kolmantena vuonna 8 prosenttia, neljäntenä vuonna 6 prosenttia ja viidentenä vuonna 4 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta niiden jäsenvaltioiden tuottajaryhmien osalta, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen; ja

b)

ensimmäisenä vuonna 5 prosenttia, toisena vuonna 5 prosenttia, kolmantena vuonna 4 prosenttia, neljäntenä vuonna 3 prosenttia ja viidentenä vuonna 2 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta niiden tuottajaryhmien osalta, jotka sijaitsevat perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla yhteisön syrjäisimmillä alueilla tai asetuksen (EY) N:o 1405/2006 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla Egeanmeren pienillä saarilla.

Näitä tasoja voidaan alentaa suhteessa kynnyksen ylittävän kaupan pidetyn tuotannon arvoon. Tuottajaryhmittymälle maksettavalle tuelle voidaan minä tahansa vuotena asettaa yläraja.

II LUKU

Toimintarahastot ja -ohjelmat

8 artikla

Toimintarahastot

1.   Tuottajaorganisaatiot voivat perustaa toimintarahastoja. Toimintarahastoa rahoitetaan:

a)

jäsenten tai tuottajaorganisaation omilla maksuosuuksilla;

b)

yhteisön taloudellisella tuella, jota voidaan myöntää tuottajaorganisaatioille.

2.   Toimintarahastosta rahoitetaan ainoastaan jäsenvaltioiden 13 artiklan mukaisesti hyväksymiä toimintaohjelmia.

9 artikla

Toimintaohjelmat

1.   Toimintaohjelman tavoitteisiin on kuuluttava vähintään kaksi tavoitetta, jotka ovat joko 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja tai seuraavia:

a)

tuotannonsuunnittelu;

b)

tuotteen laadun parantaminen;

c)

tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen;

d)

tuotteiden menekin edistäminen riippumatta siitä, ovatko kyseessä tuoretuotteet vai jalosteet;

e)

ympäristötoimenpiteet ja ympäristöystävälliset tuotantomenetelmät, myös luonnonmukainen maatalous;

f)

kriisinehkäisy ja -hallinta.

2.   Kriisinehkäisyllä ja -hallinnalla on pyrittävä välttämään hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla esiintyvät kriisit ja ratkaisemaan ne seuraavin toimenpitein:

a)

markkinoiltapoisto;

b)

hedelmien ja vihannesten korjaaminen raakana tai niiden korjaamatta jättäminen;

c)

menekinedistäminen ja tiedotus;

d)

koulutustoimenpiteet;

e)

satovakuutus;

f)

sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukeminen.

Enintään kolmannes toimintaohjelman menoista saa liittyä kriisinehkäisy ja -hallintatoimenpiteisiin, kolmannessa alakohdassa tarkoitettu pääoman takaisinmaksu ja korko mukaan lukien.

Kriisinehkäisy ja -hallintatoimenpiteiden rahoittamiseksi tuottajaorganisaatiot voivat ottaa kaupallisin ehdoin myönnettäviä lainoja. Tässä tapauksessa pääoman takaisinmaksu ja lainoista perittävä korko voivat muodostaa osan toimintaohjelmasta, ja sille voidaan siten myöntää 10 artiklan mukaista yhteisön taloudellista tukea. Kriisinehkäisyn ja -hallinnan erityistoimet on rahoitettava joko tällaisin lainoin tai suoraan mutta ei molempia käyttäen.

3.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että:

a)

toimintaohjelmien on sisällettävä vähintään kaksi ympäristötointa; tai

b)

toimintaohjelmien menoista vähintään 10 prosentilla on katettava ympäristötoimia.

Ympäristötoimien on noudatettava Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (14) 39 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa maatalouden ympäristötuille asetettuja vaatimuksia.

Kun vähintään 80 prosenttia tuottajaorganisaation kaikista tuottajajäsenistä on sitoutunut edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettuun yhteen tai useampaan samanlaiseen maatalouden ympäristösitoumukseen, on kukin näistä sitoumuksista laskettava ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuksi ympäristötoimeksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille ympäristötoimille myönnettävällä tuella on katettava toimesta aiheutuvat lisäkustannukset ja tulon menetykset.

4.   Edellä olevaa 3 kohtaa sovelletaan Bulgariassa ja Romaniassa vasta 1 päivästä tammikuuta 2011.

5.   Ympäristöpaineita lisäävät investoinnit ovat sallittuja vain, jos on otettu käyttöön tehokkaat järjestelyt ympäristön suojaamiseksi näiltä paineilta.

10 artikla

Yhteisön taloudellinen tuki

1.   Yhteisön taloudellisen tuen määrä on yhtä suuri kuin 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tosiasiallisesti suoritettujen maksuosuuksien määrä, mutta kuitenkin enintään 50 prosenttia tosiasiallisesti aiheutuneista menoista.

2.   Yhteisön taloudellinen tuki voi olla enintään 4,1 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon arvosta.

Prosenttiosuutta voidaan kuitenkin korottaa 4,6 prosenttiin kaupan pidetyn tuotannon arvosta edellyttäen, että määrä, joka ylittää 4,1 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta, käytetään yksinomaan kriisinehkäisy- ja hallintatoimenpiteisiin.

3.   Tuottajaorganisaation pyynnöstä 1 kohdassa säädetty prosenttiosuus on 60 prosenttia, kun kyse on toimintaohjelmasta tai sen osasta, joka täyttää vähintään yhden seuraavista edellytyksistä:

a)

sen jättää useampi yhteisön tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa eri jäsenvaltioissa ylikansallista toimintaa;

b)

sen jättää yksi tai useampi tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa toimialakohtaisesti toteutettavia toimia;

c)

se koskee yksinomaan erityistä tukea maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa 24 päivänä kesäkuuta 1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91 (15) soveltamisalaan kuuluville, luonnonmukaisesti tuotetuille tuotteille;

d)

sen jättää tuottajaorganisaatio jossakin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen Euroopan unioniin liittyneessä jäsenvaltiossa ja se koskee enintään vuoden 2013 loppuun kestäviä toimenpiteitä;

e)

se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka jättää hyväksytty tuottajaorganisaatio, joka on sulautunut toiseen hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon;

f)

se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka hyväksytty tuottajaorganisaatioiden liitto jättää;

g)

sen jättää tuottajaorganisaatio jäsenvaltiossa, jossa tuottajaorganisaatiot pitävät kaupan alle 20:tä prosenttia hedelmien ja vihannesten tuotannosta;

h)

sen jättää tuottajaorganisaatio jollakin yhteisön syrjäisimmistä alueista;

i)

se kattaa ainoastaan erityistuen toimille, joiden tarkoituksena on edistää hedelmien ja vihannesten kulutusta oppilaitoksissa olevien lasten keskuudessa.

4.   Edellä 1 kohdassa säädetty prosenttiosuus on 100 prosenttia, kun on kyse hedelmien ja vihannesten markkinoilta vetämisestä, mikä ei saa olla suurempi kuin viisi prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon määrästä, ja joka poistetaan markkinoilta:

a)

ilmaisjakeluna jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten hyväksymille hyväntekeväisyysorganisaatioille tai -säätiöille niiden toimintaan sellaisten henkilöiden hyväksi, joita kansallisessa lainsäädännössä pidetään oikeutettuina valtion apuun erityisesti elämiseen tarvittavien varojen puutteellisuuden takia;

b)

ilmaisjakeluna rangaistuslaitoksille, kouluille, oppilaitoksille ja lasten lomaleireille sekä jäsenvaltioiden nimeämille sairaaloille ja vanhainkodeille, jotka toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näin jaetut määrät ovat lisäys niiden tavallisesti ostamiin määriin.

11 artikla

Kansallinen taloudellinen tuki

1.   Kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joilla tuottajien järjestäytymisaste on erityisen alhainen, jäsenvaltiot voivat komission luvalla asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä maksaa tuottajaorganisaatioille kansallista taloudellista tukea, joka on suuruudeltaan enintään 80 prosenttia 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista maksuosuuksista. Tällä tuella täydennetään toimintarahastosta myönnettävää tukea.

Yhteisö voi asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä korvata ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tuen, kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joiden hedelmä- ja vihannestuotannon arvosta alle 15 prosenttia pidetään kaupan tuottajaorganisaatioiden kautta ja joiden hedelmä- ja vihannestuotanto edustaa vähintään 15:tä prosenttia niiden maatalouden kokonaistuotannosta.

2.   Kansalliseen taloudelliseen tukeen, joka sallitaan 1 kohdan mukaisesti, ei sovelleta perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa.

12 artikla

Toimintaohjelmien kansallinen säännöstö ja kansallinen strategia

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallinen säännöstö 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimia koskevien yleisten edellytysten aikaansaamiseksi. Säännöstössä on edellytettävä erityisesti, että tällaisten toimien on täytettävä asetuksen (EY) N:o 1698/2005 asianomaiset vaatimukset, myös täydentävyyttä, johdonmukaisuutta ja vaatimustenmukaisuutta koskevat vaatimukset, siten kuin mainitun asetuksen 5 artiklassa on säädetty.

Jäsenvaltion on toimitettava kansallista säännöstöään koskeva ehdotuksensa komissiolle, joka voi vaatia siihen muutoksia kolmen kuukauden kuluessa, jos se havaitsee, ettei ehdotus mahdollista niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka on asetettu perustamissopimuksen 174 artiklassa ja kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa (16). Myös toimintaohjelmista rahoitettavien yksittäisten tilojen investointien on oltava mainittujen tavoitteiden mukaisia.

2.   Jäsenvaltioiden on laadittava hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla toteutettaville kestäville toimintaohjelmille kansallinen strategia. Strategiaan on sisällyttävä seuraavat osatekijät:

a)

tilanneanalyysi vahvuuksien ja heikkouksien osalta sekä kehitysmahdollisuuksista;

b)

perusteet valituille ensisijaisille toimille;

c)

toimintaohjelmien tavoitteet sekä välineet ja suoritusindikaattorit;

d)

toimintaohjelmien arviointi;

e)

tuottajaorganisaatioiden raportointivelvollisuudet.

Kansallisen strategian on sisällettävä myös 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen säännöstö.

3.   Jäsenvaltioihin, joissa ei ole hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, ei sovelleta 1 ja 2 kohtaa.

13 artikla

Toimintaohjelmien hyväksyminen

1.   Toimintaohjelman luonnokset on jätettävä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, joiden on hyväksyttävä tai hylättävä ne tai vaadittava niiden muuttamista tämän luvun säännösten mukaiseksi.

2.   Tuottajaorganisaatioiden on annettava jäsenvaltiolle tiedoksi arvio kunkin vuoden toimintarahaston suuruudesta ja esitettävä tälle asianmukaiset perusteet, jotka pohjautuvat toimintaohjelmaa koskeviin arvioihin, kuluvan vuoden ja mahdollisesti edellisten vuosien menoihin sekä tarvittaessa arvioihin tulevan vuoden tuotantomääristä.

3.   Jäsenvaltion on ilmoitettava tuottajaorganisaatiolle tai tuottajaorganisaatioiden liitolle yhteisön taloudellisen tuen ennakoitu määrä 10 artiklassa vahvistettuja enimmäismääriä noudattaen.

4.   Yhteisön taloudellinen tuki maksetaan toimintaohjelmasta aiheutuneiden menojen perusteella. Näiden järjestelmien yhteydessä voidaan maksaa ennakkoa takuun tai vakuuksien asettamista vastaan.

5.   Jotta tuottajaorganisaatio voisi saada yhteisön taloudellisen tuen loppuosan, sen on annettava jäsenvaltiolle tiedoksi edellisen vuoden lopullisten menojen määrä asianmukaisesti asiakirjoin todistettuna.

6.   Toimintaohjelmien sekä tuottajien, tuottajaorganisaatioiden ja yhteisön niille antaman rahoituksen on kestettävä vähintään kolme ja enintään viisi vuotta.

III LUKU

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen koskemaan talousalueen tuottajia

14 artikla

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

1.   Jos tietyllä talousalueella toimivan tuottajaorganisaation katsotaan olevan kyseisellä talousalueella edustava jonkin tuotteen tuotannon ja tuottajien osalta, asianomainen jäsenvaltio voi tuottajaorganisaation pyynnöstä velvoittaa talousalueelle sijoittautuneet mutta tuottajaorganisaatioon kuulumattomat tuottajat noudattamaan seuraavia sääntöjä:

a)

edellä 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut säännöt;

b)

edellä 9 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon edellyttämät säännöt.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan, jos:

a)

kyseisiä sääntöjä on sovellettu vähintään yhden markkinointivuoden ajan;

b)

ne ovat liitteessä I olevassa täydellisessä luettelossa;

c)

niiden noudattaminen on pakollista enintään kolmen markkinointivuoden ajan.

Toisen alakohdan a kohdassa tarkoitettua edellytystä ei kuitenkaan sovelleta, mikäli asianomaiset säännöt ovat niitä, jotka luetellaan liitteessä I olevassa 1, 3 ja 5 kohdassa. Tällöin sääntöjen soveltamisalan laajentamista ei voida soveltaa yhtä markkinointivuotta pidempään.

2.   Tässä luvussa ’talousalueella’ tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka muodostuu vierekkäisistä tai läheisistä tuotantoalueista, joilla on samanlaiset tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvät edellytykset.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo talousalueista.

Komissio hyväksyy luettelon kuukauden kuluessa tästä tiedoksi antamisesta tai päättää kyseistä jäsenvaltiota kuultuaan muutoksista, joita tämän on tehtävä luetteloon. Komissio julkistaa hyväksytyn luettelon asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

3.   Tuottajaorganisaatiota pidetään 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla edustavana, jos siihen kuuluu vähintään 50 prosenttia sen talousalueen tuottajista, jolla se toimii, ja jos se kattaa vähintään 60 prosenttia kyseisen talousalueen tuotannon määrästä. Prosenttimääriä laskettaessa ei oteta huomioon asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 tarkoitettujen luonnonmukaisten tuotteiden tuottajia tai tuotantoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan säännösten soveltamista.

4.   Tietyn talousalueen kaikkia tuottajia sitovat säännöt:

a)

eivät saa aiheuttaa vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion ja yhteisön muille tuottajille;

b)

eivät ole sovellettavissa ennen markkinointivuoden alkua allekirjoitetun sopimuksen perusteella jalostettaviksi toimitettuihin tuotteisiin, ellei niitä erityisesti tarkoiteta sopimuksessa, lukuun ottamatta 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tuotantoilmoitusvelvoitetta koskevia sääntöjä;

c)

eivät saa olla ristiriidassa voimassa olevien yhteisön ja kansallisten sääntöjen kanssa.

5.   Asetuksen (ETY) N:o 2092/91 soveltamisalaan kuuluvien luonnonmukaisten tuotteiden tuottajia ei voida velvoittaa noudattamaan sääntöjä, ellei tällaiselle toimenpiteelle ole antanut suostumustaan vähintään 50 prosenttia näistä tuottajista sillä talousalueella, jolla tuottajaorganisaatio toimii ja jolla se kattaa vähintään 60 prosenttia kyseisen talousalueen tällaisesta tuotannosta.

15 artikla

Tiedoksiantaminen

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi säännöt, jotka ne ovat tehneet pakollisiksi tietyn talousalueen kaikille tuottajille 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio julkistaa nämä säännöt asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

16 artikla

Kumoaminen

Komissio päättää, että jäsenvaltion on kumottava 14 artiklan 1 kohdan nojalla päättämänsä sääntöjen soveltamisalan laajentaminen, jos se toteaa:

a)

että kyseinen laajentaminen koskemaan muita tuottajia estää kilpailun merkittävällä osalla sisämarkkinoita tai että se haittaa kaupan vapautta tai että perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteet vaarantuvat;

b)

että sääntöihin, joiden soveltamisalaa on laajennettu koskemaan muita tuottajia, sovelletaan perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa. Komission näiden sääntöjen osalta tekemää päätöstä sovelletaan vasta toteamispäivästä alkaen;

c)

tarkastuksissa, että tämän luvun säännöksiä ei ole noudatettu.

17 artikla

Muiden kuin tuottajajäsenten maksuosuudet

Edellä 14 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa asianomainen jäsenvaltio voi päättää selvitystä tarkasteltuaan, että tuottajaorganisaatioon kuulumattomilla tuottajilla on velvollisuus suorittaa tuottajaorganisaatiolle tuottajajäsenten maksuosuus siltä osin kuin maksuilla katetaan:

a)

edellä 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen soveltamisesta aiheutuvia hallintokustannuksia;

b)

tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton vastuulleen ottamista, koko talousalueen tuottajia hyödyttävistä tutkimuksista, markkinatutkimuksista ja myynninedistämistoimista aiheutuvat kustannukset.

18 artikla

Tuottajaorganisaatioiden liittoja koskevien sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

Tässä luvussa kaikkia viittauksia tuottajaorganisaatioihin on pidettävä viittauksina myös hyväksyttyihin tuottajaorganisaatioiden liittoihin.

IV LUKU

Kertomus

19 artikla

Kertomus

Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 kertomuksen tämän osaston täytäntöönpanosta tuottajaorganisaatioiden, toimintarahastojen ja toimintaohjelmien osalta.

IV OSASTO

TOIMIALAKOHTAISET ORGANISAATIOT JA SOPIMUKSET

I LUKU

Vaatimukset ja hyväksyminen

20 artikla

Vaatimukset

Tässä asetuksessa ’toimialakohtaisella järjestöllä’ tarkoitetaan oikeussubjektia:

a)

johon kuuluu edustajia taloudellisen toiminnan aloilta, jotka liittyvät asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa lueteltujen tuotteiden tuotantoon ja/tai kauppaan ja/tai jalostukseen;

b)

joka on perustettu kaikkien tai joidenkin siihen kuuluvien tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liittojen aloitteesta;

c)

joka harjoittaa kuluttajien edun huomioon ottaen yhdellä tai useammalla yhteisön alueella vähintään kahta seuraavista toimista:

i)

tuotantoa ja markkinoita koskevan tietämyksen ja avoimuuden parantaminen;

ii)

niiden menetelmien, joilla hedelmiä ja vihanneksia saatetaan markkinoille, yhteensovittamisen parantaminen erityisesti markkinatutkimusten avulla;

iii)

yhteisön sääntöjen mukaisten vakiosopimusten laatiminen;

iv)

hedelmiin ja vihanneksiin liittyvän koko potentiaalin hyödyntäminen;

v)

tiedottaminen ja tutkimukset tuotannon mukauttamiseksi markkinoiden tarpeita sekä kuluttajien makua ja odotuksia vastaavaksi erityisesti tuotteiden laadun ja ympäristönsuojelun osalta;

vi)

keinojen etsiminen kasvinsuojeluaineiden ja muiden tuotantopanosten käytön rajoittamiseksi ja tuotteiden laadun sekä maaperän ja vesien suojelemiseksi;

vii)

menetelmien ja keinojen kehittäminen tuotteiden laadun parantamiseksi;

viii)

luonnonmukaisen maatalouden, alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen suojaaminen sekä näiden potentiaalin hyödyntäminen;

ix)

integroidun tuotannon tai muiden ympäristöystävällisten tuotantotapojen edistäminen;

x)

sellaisten liitteessä I olevassa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien sääntöjen vahvistaminen, jotka ovat tiukempia kuin yhteisön tai kansalliset säännöt;

d)

jonka jäsenvaltio on hyväksynyt 21 artiklan mukaisesti.

21 artikla

Hyväksyminen

1.   Jos jäsenvaltion rakenteiden kannalta on perusteltua, jäsenvaltio voi hyväksyä toimialakohtaisiksi järjestöiksi organisaatiot, jotka ovat sijoittautuneet asianomaisen jäsenvaltion alueelle ja jotka hakevat asianmukaisesti hyväksyntää, jos ne:

a)

harjoittavat toimintaansa yhdellä tai useammalla alueella asianomaisessa jäsenvaltiossa;

b)

edustavat merkittävää osaa kyseisen seudun tai kyseisten seutujen hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden tuotannosta ja/tai kaupasta ja/tai jalostuksesta ja, niiden toimiessa useammalla alueella, ne osoittavat että niillä on vähimmäisedustavuus kunkin ryhmittyneen alan osalta kullakin kyseisellä alueella;

c)

toteuttavat vähintään kahta 20 artiklan c kohdassa mainituista toimista;

d)

eivät itse toteuta hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden tuotantoon, jalostukseen tai kaupan pitämiseen liittyviä toimia;

e)

eivät ole sitoutuneet mihinkään 22 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista.

2.   Jäsenvaltioiden on ennen hyväksymistä annettava komissiolle tiedoksi toimialakohtaiset järjestöt, jotka ovat esittäneet hyväksymistä koskevan hakemuksen, johon on liitetty kaikki näiden järjestöjen edustavuuteen ja niiden harjoittamiin toimintoihin liittyvät tiedot sekä muut arviointia varten tarvittavat tiedot.

Komissio voi vastustaa hyväksymistä kahden kuukauden kuluessa mainitun tiedonannon vastaanottamisesta.

3.   Jäsenvaltioiden on:

a)

päätettävä hyväksymisen myöntämisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus kaikkine liiteasiakirjoineen on jätetty;

b)

tehtävä säännöllisin väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että toimialakohtaiset järjestöt ovat hyväksymiselle asetettujen ehtojen ja edellytysten mukaisia, määrättävä näihin järjestöihin sovellettavista seuraamuksista, jos tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta tai niiden noudattamisessa ilmenee epäsäännönmukaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksymisen peruuttamisesta;

c)

peruutettava hyväksyntä, jos:

i)

tässä luvussa säädetyt vaatimukset ja hyväksymisen edellytykset eivät enää täyty;

ii)

toimialakohtainen järjestö sitoutuu johonkin 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen, päätökseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön perusteella määrättävien muiden seuraamusten soveltamista;

iii)

toimialakohtainen järjestö ei noudata 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tiedonantovelvoitetta;

d)

ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa hyväksynnän myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

4.   Ehdot ja edellytykset ja aikataulu, joita jäsenvaltioiden on noudatettava toimittaessaan komissiolle kertomuksia toimialakohtaisten järjestöjen toiminnasta, vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Komissio voi tarkastusten perusteella pyytää jäsenvaltiota peruuttamaan hyväksynnän.

5.   Hyväksyntä antaa oikeuden harjoittaa 20 artiklan c alakohdassa lueteltuja toimia, jollei tämän asetuksen muista säännöksistä muuta johdu.

6.   Komissio julkistaa asianmukaiseksi katsomallaan tavalla hyväksytyistä toimialakohtaisista järjestöistä luettelon, jossa mainitaan myös talousalue tai alue, jolla ne toimivat, sekä niiden toteuttamat 23 artiklassa tarkoitetut toimet. Myös hyväksynnän peruuttamiset julkistetaan.

II LUKU

Kilpailusäännöt

22 artikla

Kilpailusääntöjen soveltaminen

1.   Sen estämättä, mitä tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1184/2006 (17) 1 artiklassa säädetään, perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta niihin hyväksyttyjen toimialakohtaisten järjestöjen sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jos niiden tavoitteena on tämän asetuksen 20 artiklan c alakohdassa tarkoitettujen toimien toteuttaminen.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan, jos:

a)

sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista on ilmoitettu komissiolle;

b)

komissio ei ole kahden kuukauden kuluessa kaikkien tarvittavien tietojen saamisesta havainnut sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen olevan ristiriidassa yhteisön sääntöjen kanssa.

3.   Sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei voida panna täytäntöön ennen 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräajan kulumista.

4.   Seuraavien sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen katsotaan joka tapauksessa olevan ristiriidassa yhteisön sääntöjen kanssa:

a)

sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat aiheuttaa markkinoiden lokeroitumista yhteisössä;

b)

sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat haitata markkinajärjestelyn moitteetonta toimintaa;

c)

sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat aiheuttaa kilpailun vääristymiä, jotka eivät ole välttämättömiä yhteisen maatalouspolitiikan niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joihin toimialakohtaisia järjestöjä koskevilla toimilla pyritään;

d)

sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka merkitsevät hintojen vahvistamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten toimien soveltamista, joita toimialakohtaiset järjestöt toteuttavat yhteisön erityissääntöjen mukaisesti;

e)

sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat olla syrjiviä tai poistaa kilpailua merkittävältä osalta asianomaisia tuotteita.

5.   Jos komissio toteaa 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan umpeutumisen jälkeen, että 1 kohdan soveltamisen edellytykset eivät täyty, se tekee päätöksen, jonka mukaan kyseiseen sopimukseen, päätökseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan sovelletaan perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa.

Komission päätöstä voidaan soveltaa aikaisintaan sinä päivänä, jona se annetaan tiedoksi asianomaiselle toimialakohtaiselle järjestölle, paitsi jos tämä on antanut vääriä tietoja tai on väärinkäyttänyt 1 kohdassa säädettyä poikkeusta.

6.   Kun kyseessä ovat monivuotiset sopimukset, ensimmäisenä vuotena annettu ilmoitus koskee myös seuraavia sopimuksen kattamia vuosia. Tällöin komissio voi kuitenkin milloin tahansa joko omasta aloitteestaan tai toisen jäsenvaltion pyynnöstä todeta yhteensopimattomuuden.

III LUKU

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

23 artikla

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

1.   Jos jäsenvaltion yhdellä tai useammalla alueella toimiva toimialakohtainen järjestö katsotaan jonkin tuotteen tuotannon, kaupan tai jalostuksen osalta edustavaksi, kyseinen jäsenvaltio voi tämän toimialakohtaisen järjestön pyynnöstä velvoittaa järjestöön kuulumattomat, kyseisellä yhdellä tai useammalla alueella toimivat yksittäiset tuottajat tai ryhmittymät noudattamaan tietyllä ajanjaksolla joitakin sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista on sovittu kyseisessä järjestössä.

2.   Toimialakohtaista järjestöä pidetään 1 kohdan mukaisesti edustavana, jos se kattaa vähintään kaksi kolmasosaa kyseisen jäsenvaltion jonkin alueen tai joidenkin alueiden asianomaisten tuotteiden tuotannosta, kaupasta tai jalostuksesta. Jos sääntöjen soveltamisalan laajentamista koskeva hakemus kattaa useampia alueita, toimialakohtaisen järjestön on osoitettava olevansa kullakin asianomaisista alueista riittävän edustava kunkin siihen kuuluvan alan osalta.

3.   Sääntöjä, joiden soveltamisalan laajentamista voidaan hakea, koskevat seuraavat vaatimukset:

a)

niillä on oltava jokin seuraavista tavoitteista:

i)

tuotantoon ja markkinoihin liittyvät ilmoitukset;

ii)

tuotantoa koskevat säännöt, jotka ovat tiukemmat kuin yhteisön ja kansallisessa sääntelyssä vahvistetut;

iii)

yhteisön sääntöjen mukaisten vakiosopimusten laatiminen;

iv)

kaupan pitämistä koskevat säännöt;

v)

ympäristönsuojelua koskevat säännöt;

vi)

toimenpiteet tuotteiden potentiaalin lisäämiseksi ja hyödyntämiseksi;

vii)

luonnonmukaisen maatalouden, alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen suojaamista koskevat toimet;

b)

niitä on täytynyt soveltaa vähintään yhden markkinointivuoden ajan;

c)

niiden noudattaminen voidaan tehdä pakolliseksi enintään kolmen markkinointivuoden ajaksi;

d)

ne eivät saa aiheuttaa vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion ja yhteisön muille tuottajille.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua edellytystä ei kuitenkaan sovelleta, mikäli asianomaiset säännöt ovat niitä, jotka luetellaan liitteessä I olevassa 1, 3 ja 5 kohdassa. Tällöin sääntöjen soveltamisalan laajentamista ei voida soveltaa yhtä markkinointivuotta pidempään.

4.   Edellä 3 kohdan a alakohdan ii, iv ja v alakohdassa tarkoitetut säännöt eivät saa poiketa liitteessä I esitetyistä. Tuotteisiin, jotka on tuotettu 1 kohdassa tarkoitetun yhden tai useamman alueen ulkopuolella, ei sovelleta 3 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja sääntöjä.

24 artikla

Tiedoksiantaminen ja kumoaminen

1.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi säännöt, jotka ne ovat saattaneet pakollisiksi tietyn alueen tai tiettyjen alueiden kaikille toimijoille 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio julkistaa nämä säännöt asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

2.   Ennen sääntöjen julkistamista komissio tiedottaa asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 1 kohdassa perustetulle komitealle kaikista toimialakohtaisten sopimusten soveltamisalan laajentamista koskevista tiedonannoista.

3.   Komissio päättää, että jäsenvaltion on peruutettava päättämänsä sääntöjen soveltamisalan laajentaminen 16 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa.

25 artikla

Muiden kuin tuottajajäsenten maksuosuudet

Jos yhtä tai useampaa tuotetta koskevien sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan ja jos yhdestä tai useammasta 23 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta hyväksytyn toimialakohtaisen järjestön toteuttamasta toimesta aiheutuu yleistä taloudellista hyötyä taloudellisille toimijoille, joiden toiminta liittyy kyseiseen tuotteeseen tai kyseisiin tuotteisiin, hyväksynnän antanut jäsenvaltio voi päättää, että tuottajaorganisaatioon kuulumattomilla tuottajilla on velvollisuus suorittaa järjestölle tuottajajäsenten maksuosuutta joko kokonaan tai osittain vastaava määrä siltä osin kuin tällaiset maksut on tarkoitettu kattamaan kyseisistä toimista suoraan aiheutuneita kustannuksia.

V OSASTO

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

I LUKU

Yleiset säännökset

26 artikla

Yleiset periaatteet

Jollei tässä asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa kielletään:

a)

kaikkien vaikutukseltaan tullia vastaavien maksujen periminen;

b)

kaikkien määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

27 artikla

Yhdistetty nimikkeistö

Tämän osaston soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tariffiluokitteluun sovelletaan yhdistetyn nimikkeistön yleisiä tulkintasääntöjä ja sen soveltamista koskevia erityissääntöjä. Tämän asetuksen soveltamisesta johtuva tariffinimikkeistö sisällytetään yhteiseen tullitariffiin.

II LUKU

Tuonti

I jakso

Tuontitodistukset

28 artikla

Vapaaehtoinen tuontitodistusjärjestelmä

Komissio voi vaatia, että yhden tai useamman tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tuotteen yhteisöön suuntautuvassa tuonnissa esitetään tuontitodistus.

29 artikla

Todistusten antaminen

Jäsenvaltioiden on annettava tuontitodistukset hakijoille riippumatta näiden sijoittautumispaikasta yhteisössä, jollei neuvosto toisin säädä, ja rajoittamatta tämän luvun soveltamiseksi toteutettuja toimenpiteitä.

30 artikla

Voimassaolo

Tuontitodistukset ovat voimassa kaikkialla yhteisössä.

31 artikla

Vakuus

1.   Jollei asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti toisin säädetä, todistusten myöntämisen edellytyksenä on vakuuden asettaminen, jolla taataan, että tuonti tapahtuu todistuksen voimassaoloaikana.

2.   Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos tuontia ei toteuteta tai se toteutetaan ainoastaan osittain todistuksen voimassaoloaikana.

32 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

Tämän jakson soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat myös todistusten voimassaolon päättymispäivää ja vakuuden suuruutta, annetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

II jakso

Tuontitullit ja tulohintajärjestelmä

33 artikla

Tuontitullit

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin tulleja, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

34 artikla

Tulohintajärjestelmä

1.   Jos yhteisen tullitariffin tulleja sovelletaan tuodun erän tulohinnan mukaan, kyseisen hinnan todenperäisyys tarkastetaan kiinteän tuontiarvon avulla, jonka komissio laskee kunkin alkuperän ja kunkin tuotteen osalta kyseisten tuotteiden jäsenvaltioiden edustavilla tuontimarkkinoilla tai tarvittaessa muilla markkinoilla todettujen hintanoteerausten painotetun keskiarvon perusteella.

Pääosin jalostettaviksi tarkoitettujen tuontituotteiden tulohinnan tarkastamiseksi voidaan kuitenkin antaa erityissäännöksiä asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Jos kyseisen erän ilmoitettu tulohinta on korkeampi kuin kiinteä tuontiarvo, johon on lisätty asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettu marginaali, joka ei voi ylittää kiinteää arvoa yli 10 prosentilla, vaaditaan tuontitullin suuruinen kiinteän arvon perusteella määritetty vakuus.

3.   Jos kyseisen erän tulohintaa ei ole ilmoitettu tulliselvityksessä, sovelletaan yhteisen tullitariffin tullia, joka riippuu kiinteästä tuontiarvosta, tai tullilainsäädännön asiaan kuuluvia säännöksiä, jotka määritetään asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4.   Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt annetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

35 artikla

Lisätuontitullit

1.   Yhden tai useamman tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tuotteen, josta kannetaan 33 tai 34 artiklassa vahvistettu tulli, tuonnissa kannetaan lisätulli tällaisesta tuonnista yhteisön markkinoille mahdollisesti johtuvien haitallisten vaikutusten välttämiseksi tai poistamiseksi, jos:

a)

tuontihinta alittaa tason, jonka yhteisö on ilmoittanut Maailman kauppajärjestölle (”käynnistyshinta”); tai

b)

tuonnin määrä minä tahansa vuonna ylittää tietyn tason (”käynnistysmäärä”).

Käynnistysmäärä perustuu markkinoille pääsyn mahdollisuuksien tasoon, joka määritellään prosenttiosuutena edellisten kolmen vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta.

2.   Lisätuontitulleja ei määrätä, jos tuonti ei todennäköisesti häiritse yhteisön markkinoita tai jos vaikutukset ovat epäsuhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

3.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi tuontihinnat määritellään kyseisen lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Cif-tuontihinta on tarkistettava asianomaisen tuotteen edustavien maailmanmarkkinahintojen tai yhteisön tuontimarkkinoilla vallitsevien edustavien hintojen perusteella.

4.   Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä yksityiskohtaiset säännöt koskevat erityisesti:

a)

tuotteita, joista kannetaan lisätuontitulli;

b)

muita 1 kohdan soveltamisen varmistamiseksi tarvittavia perusteita.

III jakso

Tuontikiintiön hallinnointi

36 artikla

Tariffikiintiöt

1.   Komissio avaa ja hallinnoi perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista tai neuvoston muista säädöksistä johtuvia tariffikiintiöitä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuontia varten asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Tariffikiintiöitä hallinnoidaan kaikenlaista toimijoihin kohdistuvaa syrjintää välttäen soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä, niiden yhdistelmää tai jotain muuta asianmukaista menetelmää:

a)

hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (ensin tullutta palvellaan ensin -periaate);

b)

jätetyissä hakemuksissa haettujen määrien mukaiseen jakoon perustuva menetelmä (samanaikaisen tarkastelun menetelmä);

c)

perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä (perinteiset/uudet toimijat -menetelmä).

3.   Käytettävässä hallinnointimenetelmässä on tarvittaessa otettava riittävästi huomioon yhteisön markkinoiden hankintatarpeet ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino.

37 artikla

Tariffikiintiöiden avaaminen

Komissio säätää asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vuosittaisista tariffikiintiöistä, jotka on tarvittaessa jaettava asianmukaisesti vuoden ajalle, ja vahvistaa sovellettavan hallinnoimismenetelmän.

Yksityiskohtaiset säännöt tämän jakson soveltamisesta annetaan samaa menettelyä noudattaen erityisesti seuraavien osalta:

a)

takeet tuotteen luonteesta, lähtöisyydestä ja alkuperästä;

b)

edellä a alakohdassa mainittujen takeiden todentamiseksi käytettävän asiakirjan hyväksyminen;

c)

tuontitodistusten myöntämisen edellytykset ja voimassaoloaika.

IV jakso

Suojatoimenpiteet ja sisäinen jalostus

38 artikla

Suojatoimenpiteet

1.   Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, komissio toteuttaa yhteisöön suuntautuvaa tuontia vastaan suojatoimenpiteitä tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisön menettelystä 7 päivänä maaliskuuta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 519/94 (18) ja tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3285/94 (19) mukaisesti.

2.   Jollei neuvosto toisin säädä, komissio toteuttaa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti suojatoimenpiteitä sellaista yhteisöön suuntautuvaa tuontia vastaan, josta määrätään perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa.

3.   Komissio voi toteuttaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut suojatoimenpiteet jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Jäsenvaltioille ilmoitetaan tällaisista suojatoimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi.

Mikä tahansa jäsenvaltio voi saattaa komission 1 ja 2 kohdan mukaisesti tekemän päätöksen toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi viiden työpäivän kuluessa sen tiedoksisaamisesta. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen päätöksen yhden kuukauden kuluessa päivästä, jona se saatettiin neuvoston käsiteltäväksi.

4.   Jos komissio katsoo, että mikä tahansa 1 tai 2 kohdan mukaisesti toteutettu suojatoimenpide olisi kumottava tai sitä olisi muutettava, se toimii seuraavasti:

a)

jos toimenpiteestä on päättänyt neuvosto, komissio ehdottaa neuvostolle suojatoimenpiteen muuttamista tai kumoamista. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

b)

kaikissa muissa tapauksissa komissio kumoaa yhteisön suojatoimenpiteet tai muuttaa niitä.

39 artikla

Sisäisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

1.   Jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä sisäisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan keskeyttää osittain tai kokonaan sisäisen jalostusmenettelyn käytön tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Jäsenvaltioille ilmoitetaan tällaisista toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi.

Mikä tahansa jäsenvaltio voi saattaa komission ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi viiden työpäivän kuluessa sen tiedoksisaamisesta. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen yhden kuukauden kuluessa päivästä, jona se saatettiin neuvoston käsiteltäväksi.

2.   Siinä määrin kuin se on tarpeen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan kannalta, neuvosto voi perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa vahvistettua menettelyä noudattaen kieltää sisäisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan näiden tuotteiden osalta.

III LUKU

Vienti

I jakso

Vientitodistukset

40 artikla

Vapaaehtoinen vientitodistusjärjestelmä

1.   Komissio voi päättää, että yhden tai useamman tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tuotteen vienti yhteisöstä edellyttää vientitodistuksen esittämistä.

2.   Edellä olevia 29, 30 ja 31 artiklaa sovelletaan tarpeellisin muutoksin.

3.   Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, myös ne, jotka koskevat myös todistusten voimassaolon päättymispäivää ja vakuuden suuruutta, annetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

II jakso

Ulkoisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

41 artikla

Ulkoisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

1.   Jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä ulkoisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan keskeyttää osittain tai kokonaan ulkoisen jalostusmenettelyn käytön tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Jäsenvaltioille ilmoitetaan tällaisista toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi.

Mikä tahansa jäsenvaltio voi saattaa komission ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi viiden työpäivän kuluessa sen tiedoksisaamisesta. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen yhden kuukauden kuluessa päivästä, jona se saatettiin neuvoston käsiteltäväksi.

2.   Siinä määrin kuin se on tarpeen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan kannalta, neuvosto voi perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa vahvistettua menettelyä noudattaen kieltää ulkoisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan näiden tuotteiden osalta.

VI OSASTO

TÄYTÄNTÖÖNPANO-, MUUTOS- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

I LUKU

Täytäntöönpanosäännökset

42 artikla

Yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Näihin sääntöihin voivat erityisesti kuulua:

a)

II osaston täytäntöönpanoa koskevat säännöt, mukaan lukien:

i)

standardoitavat tuotteet sekä 2 artiklassa tarkoitetut kaupan pitämisen vaatimukset, erityisesti sen määrittämiseksi, millainen on laadultaan virheetön, aito ja kauppakelpoinen tuote;

ii)

säännöt, jotka koskevat vaatimustenmukaisuuden tarkastusta, erityisesti tarkastusten yhdenmukaista soveltamista jäsenvaltioissa;

iii)

vaatimuksista poikkeamista koskevat säännöt sekä vapautukset kaupan pitämisen vaatimusten soveltamisesta;

iv)

tarjontamuotoa, kaupan pitämistä ja päällysmerkintää koskevat säännöt;

v)

säännöt, jotka koskevat kaupan pitämisen vaatimusten soveltamista yhteisöön tuotaviin ja yhteisöstä vietäviin tuotteisiin;

b)

III osaston täytäntöönpanoa koskevat säännöt, muun muassa:

i)

säännöt, jotka koskevat kansainvälisiä tuottajaorganisaatioita ja kansainvälisiä tuottajaorganisaatioiden liittoja, mukaan lukien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten antama hallinnollinen apu ylikansallisessa yhteistyössä;

ii)

säännöt, jotka koskevat 7 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoitusta, muun muassa kynnyksiä ja enimmäismääriä sekä yhteisön rahoitusosuutta tuen osalta;

iii)

edellä 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tukitoimenpiteiden korvaamisessa noudatettavat osuudet ja yksityiskohtaiset säännöt;

iv)

säännöt, jotka koskevat yksittäisten tilojen investointeja;

v)

edellä 13 artiklassa tarkoitettujen ilmoitusten ja tiedoksiantojen määräajat:

vi)

säännöt, jotka koskevat 13 artiklassa tarkoitettua yhteisön taloudellisen avun maksamista osissa;

c)

IV osaston täytäntöönpanoa koskevat säännöt;

d)

säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioilta edellytettyjä hallinnollisia ja fyysisiä tarkastuksia tämän asetuksen soveltamisesta johtuvien velvollisuuksien noudattamisen osalta;

e)

järjestelmä hallinnollisten seuraamuksien soveltamiseksi silloin kun havaitaan, että tämän asetuksen soveltamisesta johtuvia velvollisuuksia ei täytetä. Hallinnolliset seuraamukset on porrastettava havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan;

f)

tämän asetuksen soveltamisen johdosta aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää koskevat säännöt;

g)

säännöt, jotka koskevat tehdyistä tarkastuksista ja niiden tuloksista raportointia;

h)

V osaston täytäntöönpanoa koskevat säännöt, myös nimenomaisesti kyseisessä osastossa tarkoitettujen toimenpiteiden osalta;

i)

säännöt, jotka koskevat 44 artiklan soveltamiseksi tarvittavien tietojen määrittämistä, muotoa, sisältöä sekä toimittamisen ajankohtia ja määräaikoja, kuten myös järjestelyjä tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai saataville asettamiseksi;

j)

toimenpiteet, joita tarvitaan helpottamaan siirtymistä asetuksissa (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, mukaan lukien toimenpiteet tämän asetuksen 55 artiklan täytäntöön panemiseksi.

II LUKU

Muutokset, kumoaminen ja loppusäännökset

43 artikla

Valtiontuki

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa sekä asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa lueteltujen tuotteiden ja CN-koodiin 0701 kuuluvien tuoreiden tai jäähdytettyjen perunoiden tuotantoon ja kauppaan.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään:

a)

jäsenvaltiot voivat jatkaa nykyisten järjestelmien mukaisen valtiontuen maksamista CN-koodiin 0701 kuuluvien tuoreiden tai jäähdytettyjen perunoiden tuotannon ja kaupan osalta 31 päivään joulukuuta 2011;

b)

Espanja ja Italia voivat maksaa markkinointivuonna 2007/2008 enintään 15 miljoonaa euroa valtiontukea tukeakseen tomaatinjalostusalan mukautumista tämän asetuksen säännöksiin;

c)

jäsenvaltiot voivat maksaa valtiontukea 31 päivään joulukuuta 2010 seuraavin edellytyksin:

i)

valtiontukea maksetaan ainoastaan hedelmien ja vihannesten tuottajille, jotka eivät ole hyväksytyn tuottajaorganisaation jäseniä ja jotka allekirjoittavat hyväksytyn tuottajaorganisaation kanssa sopimuksen, jossa ne sitoutuvat soveltamaan kyseisen tuottajaorganisaation kriisinehkäisy- ja -hallintatoimenpiteitä;

ii)

tällaisille tuottajille maksettavan valtiontuen määrä on enintään 75 prosenttia kyseisen tuottajaorganisaation jäsenten saaman yhteisön tuen määrästä; ja

iii)

kyseinen jäsenvaltio toimittaa komissiolle viimeistään joulukuun 31 päivänä 2010 valtiontuen tehokkuutta ja toimivuutta koskevan selvityksen, jossa arvioidaan erityisesti, missä määrin sillä on tuettu alan järjestelyä. Komissio tarkastelee selvitystä ja päättää asianmukaisten ehdotusten tekemisestä.

44 artikla

Viestintä

Jäsenvaltioiden ja komission on annettava toisilleen tiedoksi tämän asetuksen soveltamisen kannalta tarpeelliset tiedot markkinoiden seurantaa ja markkina-analyysejä sekä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin liittyvien kansainvälisten velvoitteiden noudattamista varten.

45 artikla

Kustannukset

Tämän asetuksen mukaisia menoja pidetään asetuksen (EY) N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina maatalousmarkkinoiden sääntelemiseksi tehtävinä interventiotoimenpiteinä.

46 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 827/68 muuttaminen

Korvataan asetuksen (ETY) N:o 827/68 liitteessä olevat CN-koodia 0901 koskevat tiedot seuraavasti:

”ex 0910

Inkivääri, kurkuma, laakerinlehdet, curry ja muut mausteet paitsi timjami ja sahrami”

47 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2200/96 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 2200/96 seuraavasti:

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohdan taulukko seuraavasti:

”CN-koodi

Tavaran kuvaus

0702 00 00

Tuoreet tai jäähdytetyt tomaatit

0703

Tuoreet tai jäähdytetyt kepa-, salotti-, valko- ja purjosipulit sekä muut Allium-sukuiset kasvikset

0704

Tuore tai jäähdytetty keräkaali, kukkakaali, kyssäkaali ja lehtikaali sekä niiden kaltainen Brassica-sukuinen syötävä kaali

0705

Tuoreet tai jäähdytetyt salaatit (Lactuca sativa) sekä sikurit ja endiivit (Cichorium spp.)

0706

Tuoreet tai jäähdytetyt porkkanat, nauriit, punajuuret, kaurajuuret, mukulasellerit, retiisit ja retikat sekä niiden kaltaiset syötävät juuret

0707 00

Tuoreet tai jäähdytetyt kurkut

0708

Tuoreet tai jäähdytetyt palkokasvit, myös silvityt

ex 0709

Muut tuoreet tai jäähdytetyt kasvikset, paitsi alanimikkeisiin 0709 60 91, 0709 60 95, 0709 60 99, 0709 90 31, 0709 90 39 ja 0709 90 60 kuuluvat kasvikset

ex 0802

Muut tuoreet tai kuivatut pähkinät, myös kuorettomat, paitsi alanimikkeeseen 0802 90 20 kuuluvat areca- eli betel-pähkinät sekä kolapähkinät

0803 00 11

Tuoreet jauhobanaanit

ex 0803 00 90

Kuivatut jauhobanaanit

0804 20 10

Tuoreet viikunat

0804 30 00

Ananakset

0804 40 00

Avokadot

0804 50 00

Guavat, mangot ja mangostanit

0805

Tuoreet tai kuivatut sitrushedelmät

0806 10 10

Tuoreet syötäviksi tarkoitetut viinirypäleet

0807

Tuoreet melonit (myös vesimelonit) ja papaijat

0808

Tuoreet omenat, päärynät ja kvittenit

0809

Tuoreet aprikoosit, kirsikat, persikat (myös nektariinit), luumut ja oratuomenmarjat

0810

Muut tuoreet hedelmät

0813 50 31

0813 50 39

Yksinomaan kuivattujen pähkinöiden sekoitukset, jotka kuuluvat CN-koodeihin 0801 ja 0802

0910 20

Sahrami

ex 0910 99

Tuore tai jäähdytetty timjami

ex 1211 90 85

Tuore tai jäähdytetty basilika, sitruunamelissa, minttu, mäkimeirami (Origanum vulgare), rosmariini, salvia

1212 99 30

Johanneksenleipä”

2)

Kumotaan I–VI osasto, 43 ja 44 artikla, 47–57 artikla ja liitteet I–V.

3)

Korvataan 46 artikla seuraavasti:

”46 artikla

1.   Komissiota avustaa hedelmien ja vihannesten hallintokomitea, jäljempänä ’komitea’.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.”

48 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2201/96 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 2201/96 seuraavasti:

1)

Korvataan 1 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden markkinointivuodet vahvistetaan tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”

2)

Kumotaan I ja II osasto, 23–32 artikla sekä liitteet I–III.

49 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2826/2000 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 2826/2000 seuraavasti:

1)

Lisätään 5 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Tuoreiden hedelmien ja vihannesten menekinedistämisen osalta kiinnitetään erityistä huomiota oppilaitoksissa oleville lapsille suunnattuun menekinedistämiseen.”

2)

Lisätään 9 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus on 60 prosenttia silloin kun kyseessä on yksinomaan oppilaitoksissa oleville lapsille suunnattu hedelmien ja vihannesten menekinedistäminen.”

50 artikla

Direktiivin 2001/112/EY muuttaminen

Lisätään direktiivin 2001/112/EY 7 artiklaan luetelmakohta seuraavasti:

”–

tämän direktiivin mukauttaminen tarvittaessa asianomaisiin kansainvälisiin standardeihin.”

51 artikla

Direktiivin 2001/113/EY muuttaminen

Lisätään direktiivin 2001/113/EY 5 artiklaan luetelmakohta seuraavasti:

”–

tämän direktiivin mukauttaminen tarvittaessa asianomaisiin kansainvälisiin standardeihin.”

52 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1782/2003 seuraavasti:

1)

Korvataan 33 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

heille on myönnetty tukea ainakin yhdestä liitteessä VI tarkoitetusta tukijärjestelmästä 38 artiklassa tarkoitetulla viitekaudella, tai oliiviöljyn osalta 37 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuina markkinointivuosina, tai sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja juurisikurin osalta, jos heille on myönnetty markkinatukea liitteessä VII olevassa K kohdassa tarkoitettuna viitekautena, tai banaanin osalta, jos heille on myönnetty tulonmenetyksiä korvaavaa tasaustukea liitteessä VII olevassa L kohdassa tarkoitettuna viitekautena, tai hedelmien ja vihannesten, ruokaperunan tai taimitarhojen osalta, jos he olivat hedelmä- ja vihannestuotteiden, ruokaperunan tai taimitarhojen tuottajia jäsenvaltion liitteessä VII olevan M kohdan mukaisesti kyseisiin tuotteisiin soveltamana viitekautena:”

2)

Lisätään 37 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Hedelmien ja vihannesten, ruokaperunan ja taimitarhojen osalta viitemäärä lasketaan ja mukautetaan liitteessä VII olevan M kohdan mukaisesti.”

3)

Korvataan 40 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jos ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet vaikuttivat koko viitekauteen, jäsenvaltion on laskettava viitemäärä ajanjakson 1997–1999 perusteella.

Sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja juurisikurin osalta viitemäärä on laskettava liitteessä VII olevan K kohdan mukaisesti vahvistettua viitekautta edeltävän lähimmän markkinointivuoden perusteella. Banaanien osalta viitemäärä on laskettava liitteessä VII olevan L kohdan mukaisesti vahvistettua viitekautta edeltävän lähimmän markkinointivuoden perusteella. Hedelmien ja vihannesten, ruokaperunan ja taimitarhojen osalta viitemäärä on laskettava liitteessä VII olevan M kohdan mukaisesti vahvistettua viitekautta edeltävän lähimmän markkinointivuoden perusteella. Tällöin 1 kohtaa sovelletaan tarpeellisin muutoksin.”

4)

Lisätään 42 artiklan 8 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Sovellettaessa 5 kohtaa jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että vuoden 2007 osalta viljelijän ilmoittamaa ja ruokaperunan tai hedelmien ja vihannesten tuotantoon käytettyä hehtaarimäärää vastaavat käyttämättömät tukioikeudet eivät palaudu kansalliseen varantoon.”

5)

Korvataan 43 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

liitteessä VII lueteltujen perunatärkkelyksen, kuivarehun, siementen, oliivitarhojen ja tupakan tukien osalta liitteessä VII olevan B, D, F, H ja I kohdan mukainen hehtaarimäärä, jonka tuotannosta on viitekaudella myönnetty tukea;

aa)

sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja juurisikurin osalta liitteessä VII olevan K kohdan 4 alakohdan mukainen hehtaarimäärä;

ab)

banaanien osalta liitteessä VII olevan L kohdan mukainen hehtaarimäärä;

ac)

hedelmien ja vihannesten, ruokaperunan ja taimitarhojen osalta liitteessä VII olevan M kohdan mukainen hehtaarimäärä;”

6)

Korvataan 44 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”’Tukikelpoisilla hehtaareilla’ tarkoitetaan myös seuraavia:

a)

alat, joille on istutettu humalaa tai joihin sovelletaan väliaikaisen kesannoinnin velvoitetta;

b)

alat, joilla on oliivipuita;

c)

alat, joille on istutettu banaanikasveja;

d)

alat, joilla on pysyviä hedelmä- ja vihanneskasveja;

e)

taimitarhat.”

7)

Lisätään 45 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Vuoden 2007 osalta jäsenvaltioissa, jotka eivät ole käyttäneet 71 artiklassa esitettyä mahdollisuutta ja jotka eivät käytä 51 artiklan toisessa alakohdassa esitettyä mahdollisuutta, viljelijän ilmoittamaa ja ruokaperunan tai hedelmien ja vihannesten tuotantoon käytettyä hehtaarimäärää vastaavat käyttämättömät tukioikeudet eivät kuitenkaan palaudu kansalliseen varantoon.”

8)

Korvataan 51 artikla seuraavasti:

”51 artikla

Maan maatalouskäyttö

Viljelijät voivat käyttää 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettuja lohkoja kaikkeen muuhun maataloustoimintaan paitsi pysyvien kasvien viljelyyn. Viljelijät voivat kuitenkin käyttää lohkoja seuraavien kasvien viljelyyn:

a)

humala;

b)

oliivipuut;

c)

banaani;

d)

pysyvät hedelmä- ja vihanneskasvit;

e)

taimitarhat.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää 1 päivään marraskuuta 2007 mennessä, että määräpäivään asti, jonka jäsenvaltio vahvistaa, kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010, kyseisen jäsenvaltion yhden tai useamman alueen lohkoja saa edelleen olla käyttämättä:

a)

yhden tai useamman asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuotteen tuotantoon. Tässä tapauksessa jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää sallia kerääjäkasvien viljelyn tukikelpoisilla hehtaareilla enintään kolmen kuukauden pituisena ajanjaksona, joka alkaa kunakin vuonna 15 päivänä elokuuta; tätä päivämäärää voidaan kuitenkin jäsenvaltion pyynnöstä muuttaa 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti niiden alueiden osalta, joilla vilja normaalisti korjataan aikaisemmin ilmastollisista syistä; ja/tai

b)

ruokaperunan tuotantoon; ja/tai

c)

taimitarhaviljelyyn.”

9)

Korvataan 60 artiklan 8 kohta seuraavasti:

”8.   Jos jäsenvaltio päättää käyttää 51 artiklan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta, se voi myös 1 päivään marraskuuta 2007 mennessä päättää soveltaa tämän artiklan 1–7 kohtaa saman kauden ajan. Tämän artiklan 1–7 kohtaa ei sovelleta missään muussa tapauksessa.”

10)

Lisätään 63 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Hedelmien ja vihannesten, ruokaperunan ja taimitarhojen tukiosuuden tilatukijärjestelmään sisällyttämisen osalta jäsenvaltiot voivat päättää viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2008 soveltaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta.”

11)

Korvataan 64 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion tekemän valinnan mukaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti enimmäismäärän kullekin 66–69 artiklassa tarkoitetulle suoralle tilatuelle.

Enimmäismäärän on oltava yhtä suuri kuin kunkin suoran tuen osa 41 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa enimmäismäärässä kerrottuna vähennysprosenteilla, joita jäsenvaltiot soveltavat 66–69 artiklan mukaisesti.

Vahvistettujen enimmäismäärien kokonaismäärä lasketaan 41 artiklassa tarkoitettujen kansallisten enimmäismäärien perusteella 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”

12)

Korvataan 65 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Viljelijöille myönnettävien oikeuksien osalta, kun kaikki mahdolliset vähennykset on tehty 41 artiklan nojalla, sitä viitemäärän osaa, joka johtuu kustakin 66–69 artiklassa säädetystä suorasta tuesta, pienennetään prosenttimäärällä, jonka jäsenvaltiot vahvistavat 66–69 artiklassa vahvistetun rajan puitteissa, ja 68 b artiklassa säädetyn suoran tuen osalta jäsenvaltioiden kyseisen artiklan mukaisesti asettamassa määräajassa.”

13)

Lisätään 68 a artiklan jälkeen artikla seuraavasti:

”68 b artikla

Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuki

1.   Jäsenvaltiot voivat 1 päivään marraskuuta 2007 mennessä päättää pidättää 31 päivään joulukuuta 2011 asti enintään 50 prosenttia 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa tiettyjä jalostukseen toimitettavia tomaatteja, jotka olivat oikeutettuja tukeen asetuksessa (EY) N:o 2201/96 säädetyn tukijärjestelmän nojalla.

Kyseisen jäsenvaltion on tässä tapauksessa ja 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea.

Lisätuki myönnetään viljelijöille, jotka tuottavat kyseisiä tomaatteja IV osaston 10 g luvussa säädetyin edellytyksin.

2.   Jäsenvaltiot voivat 1 päivään marraskuuta 2007 mennessä päättää pidättää:

a)

31 päivään joulukuuta 2010 asti enintään 100 prosenttia 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa tiettyjä jalostukseen toimitettavia hedelmä- ja vihanneskasveja, jotka ovat muita kuin tämän kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltuja yksivuotisia kasveja ja jotka olivat oikeutettuja tukeen asetuksissa (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 säädettyjen tukijärjestelmien nojalla;

b)

1 päivästä tammikuuta 201131 päivään joulukuuta 2012 enintään 75 prosenttia 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa tiettyjä jalostukseen toimitettavia hedelmä- ja vihanneskasveja, jotka ovat muita kuin tämän kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltuja yksivuotisia kasveja ja jotka olivat oikeutettuja tukeen asetuksissa (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 säädettyjen tukijärjestelmien nojalla.

Kyseisen jäsenvaltion on tässä tapauksessa ja 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea.

Lisätuki myönnetään viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa seuraavaa jalostukseen toimitettavaa hedelmää tai vihannesta, joka oli oikeutettu tukeen asetuksissa (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 säädettyjen tukijärjestelmien nojalla, sellaisena kuin kyseinen jäsenvaltio ne määrittelee, IV osaston 10 g luvussa säädetyin edellytyksin:

a)

tuoreet viikunat;

b)

tuoreet sitrushedelmät;

c)

syötäväksi tarkoitetut viinirypäleet;

d)

päärynät;

e)

persikat ja nektariinit; ja

f)

tietyn tyyppiset d'Ente-luumuista johdetut luumut.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kansallisen enimmäismäärän osa, joka vastaa tomaatteja, on seuraava:

Jäsenvaltio

Määrä

(miljoonaa euroa kalenterivuodessa)

Bulgaria

5,394

Tšekki

0,414

Kreikka

35,733

Espanja

56,233

Ranska

8,033

Italia

183,967

Kypros

0,274

Malta

0,932

Unkari

4,512

Romania

1,738

Puola

6,715

Portugali

33,333

Slovakia

1,018

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu kansallisen enimmäismäärän osa, joka vastaa hedelmä- ja vihanneskasveja, jotka ovat muita kuin yksivuotisia kasveja, on seuraava:

Jäsenvaltio

Määrä

(miljoonaa euroa kalenterivuodessa)

Bulgaria

0,851

Tšekki

0,063

Kreikka

153,833

Espanja

110,633

Ranska

44,033

Italia

131,700

Kypros

Vuonna 2008: 4,793

Vuonna 2009: 4,856

Vuonna 2010: 4,919

Vuonna 2011: 4,982

Vuonna 2012: 5,045

Unkari

0,244

Romania

0,025

Portugali

2,400

Slovakia

0,007”

14)

Kumotaan 71 g artikla.

15)

Lisätään 71 k artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Hedelmien ja vihannesten tukiosuuden tilatukijärjestelmään sisällyttämisen osalta uudet jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2008 tai viimeistään tilatukijärjestelmän ensimmäistä soveltamisvuotta edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta soveltaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta.”

16)

Lisätään IV osastoon 10 f luvun jälkeen uudet luvut seuraavasti:

”10 g LUKU

SIIRTYMÄKAUDEN HEDELMÄ- JA VIHANNESTUKI

110 t artikla

Siirtymäkauden pinta-alatuki

1.   Sovellettaessa 68 b artiklan 1 kohtaa tai 143 b c artiklan 1 kohtaa siirtymäkauden tukea voidaan myöntää kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna kautena tässä luvussa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat tiettyjä jäsenvaltioiden määrittelemiä tomaatteja, jotka toimitetaan jalostukseen.

2.   Sovellettaessa 68 b artiklan 2 kohtaa tai 143 b c artiklan 2 kohtaa siirtymäkauden pinta-alatukea voidaan myöntää kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna kautena tässä luvussa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat tiettyjä jäsenvaltioiden määrittelemiä, 68 b artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltuja hedelmä- ja vihannestuotteita, jotka toimitetaan jalostukseen.

110 u artikla

Tuen määrä ja tukikelpoisuus

1.   Jäsenvaltiot vahvistavat tuen määrän kutakin hehtaaria kohden, jolla tomaatteja sekä kutakin 68 b artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmä- ja vihannestuotetta kasvatetaan, puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

2.   Tuen kokonaismäärä ei missään tapauksessa saa ylittää 64 artiklan 2 kohdan tai 143 b c artiklan mukaisesti vahvistettua enimmäismäärää.

3.   Tukea myönnetään ainoastaan sellaisten alueiden osalta, joiden tuotantoon sovelletaan sopimusta, joka koskee jalostusta joksikin asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa luetelluista tuotteista.

4.   Jäsenvaltiot voivat asettaa yhteisön tuen myöntämisen edellytykseksi muita puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita, mukaan lukien sen, että viljelijä kuuluu hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä 26 päivänä syyskuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1182/2007 4 tai 7 artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon tai tuottajaryhmittymään (20).

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle päätöksestään soveltaa 68 b artiklaa tai 143 b c artiklaa, mainittujen artiklojen nojalla pidätetyt määrät ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut perusteet viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2007.

10 h LUKU

SIIRTYMÄKAUDEN MARJATUKI

110 v artikla

Marjatuki

1.   Siirtymäkauden pinta-alatukea sovelletaan 31 päivänä joulukuuta 2012 päättyvällä kaudella CN-koodiin 0810 10 00 kuuluviin mansikoihin ja CN-koodiin 0810 20 10 kuuluviin vadelmiin, jotka toimitetaan jalostettavaksi.

2.   Tukea myönnetään ainoastaan sellaisten alueiden osalta, joiden tuotantoon sovelletaan sopimusta, joka koskee jalostusta joksikin asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa luetelluista tuotteista.

3.   Yhteisön tuki on 230 euroa hehtaarilta vuodessa.

4.   Jäsenvaltiot voivat maksaa yhteisön tuen lisäksi kansallista tukea. Yhteisön tuen ja kansallisen tuen yhteismäärä saa olla enintään 400 euroa hehtaarilta vuodessa.

5.   Tukea maksetaan ainoastaan taatun kansallisen enimmäispinta-alan osalta, joka jaetaan jäsenvaltioille seuraavasti:

Jäsenvaltio

Taatut kansalliset alat

(hehtaaria)

Bulgaria

2 400

Unkari

1 700

Latvia

400

Liettua

600

Puola

48 000

Jos tukikelpoinen pinta-ala tietyssä jäsenvaltiossa ja tiettynä vuonna ylittää taatun kansallisen enimmäispinta-alan, 3 kohdassa tarkoitettua tuen määrää vähennetään suhteessa taatun kansallisen enimmäispinta-alan ylitykseen.

6.   Jäljempänä olevaa 143 a ja 143 c artiklaa ei sovelleta siirtymäkauden marjatukeen.

17)

Korvataan 143 b artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Uudet jäsenvaltiot voivat viimeistään liittymispäivänä päättää korvata 9 kohdassa tarkoitetun soveltamisjakson aikana suorat tuet, lukuun ottamatta IV osaston 5 luvussa vahvistettua energiakasvien tukea ja IV osaston 10 h luvussa vahvistettua siirtymäkauden marjatukea, yhtenäisellä pinta-alatuella, joka lasketaan 2 kohdan mukaisesti.”

18)

Korvataan 143 b artiklan 3 kohdan kolmas luetelmakohta seuraavasti:

”–

mukautettuna 143 a artiklassa ilmoitetulla suorien tukien asteittaista käyttöönottoa koskevalla asianomaisella prosenttimäärällä, lukuun ottamatta liitteessä VII olevan K kohdan 2 kohdan nojalla käytettävissä olevia määriä tai näiden määrien ja 143 b a artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen todellisuudessa sovellettujen määrien välisellä erolla, ja lukuun ottamatta määriä, jotka vastaavat hedelmä- ja vihannesalaa 68 b artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti tai näiden määrien ja 143 b b artiklan 4 kohdassa ja 143 b c artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen todellisuudessa sovellettujen määrien erolla.”

19)

Lisätään 143 b a artiklan jälkeen artiklat seuraavasti:

”143 b b artikla

Erillinen hedelmä- ja vihannestuki

1.   Edellä 143 b artiklasta poiketen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat uudet jäsenvaltiot voivat viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2007 myöntää erillistä hedelmä- ja vihannestukea viljelijöille, jotka voivat saada tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän nojalla. Se myönnetään liitteessä VII olevan M kohdan ensimmäisessä kohdassa säädetyn kaltaisin puolueettomin ja syrjimättömin perustein ja suhteessa kyseisessä kohdassa säädettyyn viitekauteen.

2.   Erillinen hedelmä- ja vihannestuki myönnetään 71 c artiklassa tarkoitetun, kansallisen enimmäismäärän hedelmiä ja vihanneksia vastaavan osan rajoissa.

3.   Edellä 2 kohdasta poiketen kukin asianomainen uusi jäsenvaltio voi viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2007 objektiivisin perustein päättää soveltaa erilliseen hedelmä- ja vihannestukeen enimmäismäärää, joka on alempi kuin kyseisessä kohdassa mainittu.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdan mukaisen erillisen hedelmä- ja vihannestuen myöntämistä varten käytettäväksi osoitettavia varoja ei sisällytetä 143 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun vuosittaiseen kokonaismäärärahaan.

5.   Jäljempänä olevaa 143 a ja 143 c artiklaa ei sovelleta erilliseen hedelmä- ja vihannestukeen.

6.   Kun on kyse perinnöstä tai ennakkoperinnöstä, erillinen hedelmä- ja vihannestuki myönnetään tilan perineelle viljelijälle edellyttäen, että kyseinen viljelijä voi saada tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän nojalla.

143 b c artikla

Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuki

1.   Edellä 143 b artiklasta poiketen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat uudet jäsenvaltiot voivat viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2007 päättää pidättää 31 päivään joulukuuta 2011 asti enintään 50 prosenttia 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa CN-koodiin 0702 00 00 kuuluvia tomaatteja.

Kyseisen jäsenvaltion on tässä tapauksessa ja 144 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea.

Lisätuki myönnetään viljelijöille, jotka tuottavat tomaatteja IV osaston 10 g luvussa säädetyin edellytyksin.

2.   Edellä olevasta 143 b artiklasta poiketen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat uudet jäsenvaltiot päättävät viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2007 pidättää:

a)

31 päivään joulukuuta 2010 enintään 100 prosenttia 71 c artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa hedelmä- ja vihanneskasveja, jotka ovat muita kuin 68 b artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltuja yksivuotisia kasveja.

b)

1 päivästä tammikuuta 201131 päivään joulukuuta 2012 enintään 75 prosenttia 71 c artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa hedelmä- ja vihanneskasveja, jotka ovat muita kuin 68 b artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltuja yksivuotisia kasveja.

Kyseisen jäsenvaltion on tässä tapauksessa ja 144 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea.

Lisätuki myönnetään viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa 68 b artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmää ja vihannesta, siten kuin kyseinen jäsenvaltio ne määrittelee.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisen siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuen myöntämistä varten käytettäväksi osoitettavia varoja ei sisällytetä 143 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun vuosittaiseen kokonaismäärärahaan.

4.   Jäljempänä olevaa 143 a ja 143 c artiklaa ei sovelleta siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestukeen.”

20)

Lisätään 145 artiklan d c alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”d) d)

yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt, jotka koskevat hedelmien ja vihannesten, ruokaperunan ja taimitarhojen tuen sisällyttämistä tilatukijärjestelmään ja jotka liittyvät IV osaston 10 g ja 10 h luvussa tarkoitettuun tukeen;”

21)

Korvataan 155 artikla seuraavasti:

”155 artikla

Muut siirtymäkauden säännöt

Lisätoimenpiteitä, joita tarvitaan helpottamaan siirtymistä 152 ja 153 artiklassa tarkoitetuissa asetuksissa sekä asetuksissa (ETY) N:o 404/93, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2202/96 ja (EY) N:o 1260/2001 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, erityisesti kun ne liittyvät asetuksen (EY) N:o 1259/1999 4 ja 5 artiklan ja liitteen sekä asetuksen (EY) N:o 1251/1999 6 artiklan soveltamiseen, sekä asetuksessa (ETY) N:o 1035/72 säädettyjen parannussuunnitelmia koskevien säännösten soveltamisesta tämän asetuksen 83–87 artiklassa tarkoitettujen parannussuunnitelmia koskevien säännösten soveltamiseen, voidaan hyväksyä tämän asetuksen 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Edellä 152 ja 153 artiklassa tarkoitettuja asetuksia ja artikloja sovelletaan edelleen vahvistettaessa liitteessä VII tarkoitettuja viitemääriä.”

22)

Muutetaan liitteet tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

53 artikla

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 318/2006 seuraavasti:

1)

Lisätään 32 artiklan 1, 2 ja 4 kohtaan sanojen ”liitteessä VII” jälkeen sanat ”tai liitteessä VIII”.

2)

Lisätään liitteen VII jälkeen liite seuraavasti:

LIITE VIII

Hedelmä- ja vihannesjalosteet

Hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96 (21) 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa luetellut tuotteet.

54 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 2202/96.

55 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Asetuksissa (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 säädettyjä tukijärjestelmiä, jotka kumotaan tällä asetuksella, sovelletaan edelleen kuhunkin asianomaiseen tuotteeseen sen markkinointivuoden osalta, joka päättyy vuonna 2008.

2.   Asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla ennen tämän asetuksen voimaantuloa jo hyväksytyt tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden liitot ovat edelleen hyväksyttyjä tämän asetuksen nojalla. Tarvittaessa niiden on tehtävä tämän asetuksen vaatimusten edellyttämät mukautukset 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä.

3.   Tuottajaorganisaation pyynnöstä asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla ennen tämän asetuksen voimaantuloa hyväksytty toimintaohjelma:

a)

voidaan pitää voimassa sen päättymiseen asti, tai

b)

voidaan muuttaa vastaamaan tämän asetuksen vaatimuksia, tai

c)

korvata uudella tämän asetuksen nojalla hyväksytyllä toimintaohjelmalla.

Edellä olevan 10 artiklan 3 kohdan e ja f alakohtaa sovelletaan toimintaohjelmiin, jotka on toimitettu vuonna 2007 mutta joita ei ole vielä hyväksytty päivänä, josta alkaen tätä asetusta sovelletaan, ja jotka muuten täyttävät kyseisissä alakohdissa säädetyt perusteet.

4.   Tuottajaryhmittymien osalta, joille on myönnetty esihyväksyntä asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla, kyseinen esihyväksyntä pysyy voimassa tämän asetuksen nojalla. Asetuksen (EY) N:o 2200/96 nojalla hyväksytyt hyväksymissuunnitelmat pysyvät voimassa tämän asetuksen nojalla. Suunnitelmia on kuitenkin muutettava tarvittaessa siten, että tuottajaryhmittymä pystyy täyttämään tämän asetuksen 4 artiklassa vahvistetut tuottajaorganisaatioon sovellettavat hyväksymisperusteet. Siltä osin kuin on kyse sellaisten jäsenvaltioiden tuottajaryhmittymistä, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen, 7 artiklan 4 kohdan a alakohdassa esitettyjä tukitasoja on sovellettava hyväksymissuunnitelmiin tämän asetuksen soveltamispäivästä alkaen.

5.   Asetuksen (EY) N:o 2202/96 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia, jotka kattavat sitrushedelmien tukijärjestelmän osalta useamman kuin yhden markkinointivuoden 1 päivästä lokakuuta 2008 alkavasta tai sen jälkeisestä markkinointivuodesta alkaen, voidaan sopimuksen molempien osapuolten suostumuksella muuttaa tai ne voidaan päättää, jotta otetaan huomioon mainitun asetuksen kumoaminen ja siitä johtuva tuen kumoutuminen. Mainitun asetuksen tai sen täytäntöönpanosääntöjen nojalla asianomaisiin osapuoliin ei sovelleta minkäänlaisia seuraamuksia tällaisen muuttamisen tai päättämisen johdosta.

6.   Jos jäsenvaltio käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 b artiklan tai 143 b c artiklan mukaisia siirtymäjärjestelyjä, asetuksen (EY) N:o 2201/96 6 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 2202/96 6 artiklan nojalla hyväksyttyjä sääntöjä, jotka koskevat jalostettavaksi toimitetun raaka-aineen vähimmäisominaisuuksia ja lopputuotteiden vähimmäislaatuvaatimuksia, sovelletaan edelleen kyseisen jäsenvaltion alueella korjattuun raaka-aineeseen.

56 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 26 päivänä syyskuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. SILVA


(1)  EUVL C 175, 27.7.2007, s. 53.

(2)  EYVL L 297, 21.11.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 47/2003 (EYVL L 7, 11.1.2003, s. 64).

(3)  EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2005 liittymisasiakirjalla.

(4)  EYVL L 297, 21.11.1996, s. 49, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(5)  EYVL L 151, 30.6.1968, s. 16, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 865/2004 (EUVL L 161, 30.4.2004, s. 97, oikaisu EUVL L 206, 9.6.2004, s. 37).

(6)  EYVL L 10, 12.1.2002, s. 58.

(7)  EYVL L 10, 12.1.2002, s. 67, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/84/EY (EUVL L 219, 19.6.2004, s. 8).

(8)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 552/2007 (EUVL L 131, 23.5.2007, s. 10).

(9)  EYVL L 328, 23.12.2000, s. 2, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2060/2004 (EUVL L 357, 2.12.2004, s. 3).

(10)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 247/2007 (EUVL L 69, 9.3.2007, s. 3).

(11)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 378/2007 (EUVL L 95, 5.4.2007, s. 1).

(12)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(13)  EUVL L 265, 26.9.2006, s. 1.

(14)  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2012/2006 (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 8).

(15)  EYVL L 198, 22.7.1991, s. 1. Asetus kumottu 1 päivästä tammikuuta 2009 lukien asetuksella (EY) N:o 834/2007 (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1).

(17)  EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7.

(18)  EYVL L 67, 10.3.1994, s. 89, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 427/2003 (EUVL L 65, 8.3.2003, s. 1).

(19)  EYVL L 349, 31.12.1994, s. 53, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2200/2004 (EUVL L 374, 22.12.2004, s. 1).

(20)  EUVL L 273, 17.10.2007, s. 1

(21)  EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1182/2007 (EUVL L 273, 17.10.2007, s. 1).


LIITE I

Täydellinen luettelo säännöistä, jotka voidaan 14 ja 23 artiklan nojalla laajentaa koskemaan tuottajaorganisaatioihin kuulumattomia tuottajia

1.

Tuotantoilmoitusvelvollisuutta koskevat säännöt:

a)

ilmoitus viljelysuunnitelmista tuotekohtaisesti ja tapauksen mukaan lajikekohtaisesti;

b)

ilmoitus kylvöistä ja istutuksista;

c)

ilmoitus viljellystä kokonaispinta-alasta eriteltynä tuotteittain ja, jos mahdollista, lajikkeittain;

d)

ilmoitus ennakoitavasta tonnimäärästä sekä todennäköisistä sadonkorjuuajankohdista tuotteittain ja, jos mahdollista, lajikkeittain;

e)

kausittainen ilmoitus korjatun sadon määrästä tai käytettävissä olevista varastomääristä lajikkeittain;

f)

tiedot varastointikapasiteetista.

2.

Tuotantoa koskevat säännöt:

a)

käytettävien siementen valinta tuotteen käyttötarkoituksen perusteella: tuoremarkkinat tai teollinen jalostus;

b)

hedelmätarhojen harventaminen.

3.

Kaupan pitämistä koskevat säännöt:

a)

sadonkorjuulle määrättyjen alkamispäivämäärien noudattaminen ja kaupan pitämisen porrastaminen;

b)

laatua ja kokoa koskevat vähimmäisvaatimukset;

c)

kauppakunnostus, tarjontamuoto, pakkaaminen ja merkinnät kaupan pitämisen ensimmäisessä vaiheessa;

d)

tuotteen alkuperää koskevat merkinnät.

4.

Ympäristönsuojelua koskevat säännöt:

a)

lannoitteiden ja lannan käyttö;

b)

kasvinsuojeluaineiden ja muiden viljelysten suojelua koskevien menetelmien käyttö;

c)

hedelmien ja vihannesten kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden jäämien enimmäispitoisuudet;

d)

sivutuotteiden ja käytettyjen tarvikkeiden hävittämistä koskevat säännöt;

e)

markkinoilta poistettuja tuotteita koskevat säännöt.

5.

Säännöt, jotka koskevat 9 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaista menekinedistämistä ja tiedotusta kriisinehkäisyn ja -hallinnan yhteydessä.


LIITE II

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteet seuraavasti:

1)

Liitteessä I:

a)

poistetaan kuivattuja viinirypäleitä koskeva rivi; ja

b)

lisätään sokerin tuotantoon tarkoitettua sokerijuurikasta ja sokeriruokoa koskevan rivin jälkeen rivit seuraavasti:

”Jalostettavaksi toimitetut hedelmät ja vihannekset

Tämän asetuksen IV osaston 10 g luku

Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuki

Jalostettavaksi toimitetut mansikat ja vadelmat

Tämän asetuksen IV osaston 10 h luku

Siirtymäkauden marjatuki

Hedelmät ja vihannekset

Tämän asetuksen 143 b b artikla

Erillinen hedelmä- ja vihannestuki”

2)

Korvataan liite II seuraavasti:

LIITE II

12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

(miljoonaa euroa)

Jäsenvaltio

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

Belgia

4,7

6,4

8,0

8,0

8,1

8,1

8,1

8,1

Tanska

7,7

10,3

12,9

12,9

12,9

12,9

12,9

12,9

Saksa

40,4

54,6

68,3

68,3

68,3

68,3

68,3

68,3

Kreikka

45,4

61,1

76,4

79,7

79,7

79,7

79,7

79,7

Espanja

56,9

77,3

97,0

103,8

103,9

103,9

103,9

103,9

Ranska

51,4

68,7

85,9

87,0

87,0

87,0

87,0

87,0

Irlanti

15,3

20,5

25,6

25,6

25,6

25,6

25,6

25,6

Italia

62,3

84,5

106,4

116,5

116,6

116,6

116,6

116,6

Luxemburg

0,2

0,3

0,4

0,4

0,4

0,4

0,4

0,4

Alankomaat

6,8

9,5

12,0

12,0

12,0

12,0

12,0

12,0

Itävalta

12,4

17,1

21,3

21,4

21,4

21,4

21,4

21,4

Portugali

10,8

14,6

18,2

19,6

19,6

19,6

19,6

19,6

Suomi

8,0

10,9

13,7

13,8

13,8

13,8

13,8

13,8

Ruotsi

6,6

8,8

11,0

11,0

11,0

11,0

11,0

11,0

Yhdistynyt kuningaskunta

17,7

23,6

29,5

29,5

29,5

29,5

29,5

29,5

3)

Poistetaan liitteestä V kuivattuja viinirypäleitä, jalostettavia sitrushedelmiä ja jalostettavia tomaatteja koskevat rivit.

4)

Lisätään liitteeseen VII jakso seuraavasti:

”M.

Hedelmät ja vihannekset, ruokaperuna ja taimitarhat

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kunkin viljelijän viitemäärään sisällytettävä määrä puolueettomin ja syrjimättömin perustein, kuten:

viljelijän hedelmistä ja vihanneksista, ruokaperunasta ja taimitarhoista suoraan tai välillisesti saaman markkinatuen määrä,

hedelmien ja vihannesten, ruokaperunan ja taimitarhojen tuottamiseen käytetty pinta-ala,

tuotettujen hedelmien ja vihannesten määrä sekä ruokaperunan ja taimitarhojen määrä,

edustavan kauden perusteella, jonka on oltava vähintään yhden markkinointivuoden pituinen ja joka voi alkaa vuonna 2001 päättyvästä markkinointivuodesta ja, 1 päivänä toukokuuta vuonna 2004 tai sen jälkeen Euroopan unioniin liittyneiden jäsenvaltioiden osalta, vuonna 2004 päättyvästä markkinointivuodesta, ja päättyä vuonna 2007 loppuvaan markkinointivuoteen, ja joka voi olla eri kunkin tuotteen osalta.

Jäsenvaltioiden on laskettava 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sovellettava hehtaarimäärä puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollainen on esimerkiksi ensimmäisen kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu pinta-ala.

Tässä kohdassa säädettyjä perusteita voidaan soveltaa eri tavoin eri hedelmä- ja vihannestuotteisiin, ruokaperunaan ja taimitarhoihin, jos se on puolueettomien perusteiden mukaan asianmukaisesti perusteltua. Jäsenvaltiot voivat samoin perustein päättää olla vahvistamatta viitemäärään sisällytettäviä määriä ja tämän kohdan nojalla sovellettavia hehtaareja ennen 31 päivänä joulukuuta 2010 päättyvän kolmen vuoden siirtymäkauden päättymistä.

Tässä asetuksessa ’hedelmillä ja vihanneksilla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa lueteltuja tuotteita ja ’ruokaperunalla’ CN-koodiin 0701 tarkoitettuja muita kuin tärkkelyksen valmistukseen tarkoitettuja perunoita, joille myönnetään tukea 93 artiklan nojalla.”

5)

Korvataan liitteet VIII ja VIII a seuraavasti:

LIITE VIII

41 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

(tuhatta euroa)

Jäsenvaltio

2005

2006

2007

2008

2009

2010 ja sitä seuraavat vuodet

Belgia

411 053

580 376

593 395

606 935

614 179

611 805

Tanska

943 369

1 015 479

1 021 296

1 027 278

1 030 478

1 030 478

Saksa

5 148 003

5 647 175

5 695 607

5 744 240

5 770 254

5 774 254

Kreikka

838 289

2 143 603

2 171 217

2 365 298

2 367 713

2 178 382

Espanja

3 266 092

4 635 365

4 649 913

4 830 954

4 838 536

4 840 413

Ranska

7 199 000

8 236 045

8 282 938

8 382 272

8 407 555

8 415 555

Irlanti

1 260 142

1 335 311

1 337 919

1 340 752

1 342 268

1 340 521

Italia

2 539 000

3 791 893

3 813 520

4 151 330

4 163 175

4 184 720

Luxemburg

33 414

36 602

37 051

37 051

37 051

37 051

Alankomaat

386 586

428 329

833 858

846 389

853 090

853 090

Itävalta

613 000

633 577

737 093

742 610

745 561

744 955

Portugali

452 000

504 287

571 377

608 601

609 131

608 827

Suomi

467 000

561 956

563 613

565 690

566 801

565 520

Ruotsi

637 388

670 917

755 045

760 281

763 082

763 082

Yhdistynyt kuningaskunta

3 697 528

3 944 745

3 960 986

3 977 175

3 985 834

3 975 849

LIITE VIII a

71 c artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

(tuhatta euroa)

Kalenteri-vuosi

Bulgaria

Tšekki

Viro

Kypros

Latvia

Liettua

Unkari

Malta

Romania

Puola

Slovenia

Slovakia

2005

 

228 800

23 400

8 900

33 900

92 000

350 800

670

 

724 600

35 800

97 700

2006

 

294 551

27 300

12 500

43 819

113 847

446 305

830

 

980 835

44 184

127 213

2007

200 384

377 919

40 400

17 660

60 764

154 912

540 286

1 668

441 930

1 263 706

59 026

161 362

2008

246 766

470 463

50 500

27 167

75 610

193 076

677 521

3 017

532 444

1 579 292

73 618

201 937

2009

287 399

559 622

60 500

31 670

90 016

230 560

807 366

3 434

623 399

1 877 107

87 942

240 014

2010

327 621

645 222

70 600

36 173

103 916

267 260

933 966

3 851

712 204

2 162 207

101 959

276 514

2011

407 865

730 922

80 700

40 676

117 816

303 960

1 060 666

4 268

889 814

2 447 207

115 976

313 114

2012

488 209

816 522

90 800

45 179

131 716

340 660

1 187 266

4 685

1 067 425

2 732 307

129 993

349 614

2013

568 553

902 222

100 900

49 682

145 616

377 360

1 313 966

5 102

1 245 035

3 017 407

144 110

386 214

2014

648 897

902 222

100 900

49 682

145 616

377 360

1 313 966

5 102

1 422 645

3 017 407

144 110

386 214

2015

729 241

902 222

100 900

49 682

145 616

377 360

1 313 966

5 102

1 600 256

3 017 407

144 110

386 214

2016 ja sitä seuraavat vuodet

809 585

902 222

100 900

49 682

145 616

377 360

1 313 966

5 102

1 777 866

3 017 407

144 110

386 214


Top