31997R0950

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 950/97,

annettu 20 päivänä toukokuuta 1997,

maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 43 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

1) maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 2328/91 (4) on muutettu merkittävästi useaan kertaan; muutettaessa vielä uudelleen tätä asetusta olisi selvyyden ja järkevyyden vuoksi muotoiltava kyseiset säännökset uudelleen; lisäksi olisi yksinkertaisuuden ja yhteneväisyyden vuoksi sisällytettävä vuoristoalueiden ja eräiden epäsuotuisien alueiden maataloudesta 28 päivänä huhtikuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi 75/268/ETY (5) samaan asetukseen,

2) rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään ja Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa 24 päivänä kesäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2052/88 (6) 1 artiklan mukaisesti yhteisön tehtävänä on erityisesti rakennerahastojen kautta tukea ETY:n perustamissopimuksen 130 ja 130 c artiklassa esitettyjen yleisten tavoitteiden toteutumista edistämällä viiden päätavoitteen saavuttamista; Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ohjausosaston tehtävänä on edistää maaseudun kehittämistä nopeuttamalla yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen liittyvää maatalouden rakenteiden sopeuttamista,

3) EMOTR:n osallistumista 5 a tavoitteen toteuttamiseen säädellään asetuksen (ETY) N:o 2052/88 täytäntöönpanosta rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisen osalta toisaalta keskenään ja toisaalta Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa 19 päivänä joulukuuta 1988 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 4253/88 (7) sekä asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosaston osalta 19 päivänä joulukuuta 1988 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 4256/88 (8);

4) tällä asetuksella säädetyn yhteisen toiminnan on toisaalta sovittava yhteen muiden horisontaalisten toimenpiteiden kanssa, joista on päätetty 5 a tavoitteen saavuttamiseksi; toisaalta se kuvastaa maatalouden rakennetta koskevan yhteisön politiikan tiettyjä periaatteita, joita voidaan yleisesti soveltaa kaikkeen rahastojen toimintaan,

5) perustamissopimuksen 39 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa mainittuja yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa, jollei maataloutta tueta sen rakenteiden tehokkuuden parantamisessa erityisesti niillä alueilla, jotka kärsivät erityisen polttavista ongelmista,

6) maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantaminen on yhteisen maatalouspolitiikan kehittämisen korvaamaton osa; tämän vuoksi sen olisi perustuttava yhteisön suunnitelmaan ja perusteisiin,

7) maatalouden rakenteellisten ongelmien moninaiset syyt, erilainen luonne ja eri vakavuusaste voivat edellyttää ratkaisuja, jotka poikkeavat toisistaan eri alueilla ja joita voidaan käsitellä uudelleen ajan myötä; kunkin kyseisen alueen yleistä taloudellista ja sosiaalista kehitystä on edistettävä,

8) maatalouden markkinatilanne on muuttunut ja muuttuu edelleen yhteisen maatalouspolitiikan uudelleensuuntaamisen vuoksi, joka johtuu tarpeesta vähentää tuotantoa asteittain niillä aloilla, joilla on ylituotantoa,

9) rakennepolitiikan on tässä yhteydessä osaltaan tuettava maanviljelijöiden sopeutumista uuteen tilanteeseen ja lievennettävä vaikutuksia, joita uudella markkina- ja hintapolitiikalla voi olla erityisesti maatalouden tuloihin,

10) yhteisellä maatalouspolitiikalla on aina pyrittävä maatilojen tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseen, jotta Euroopan maatalous voisi pysyä maailmanmarkkinoilla; jos markkinapolitiikan avulla on varmistettava tarpeelliset sopeutukset yhteisön maatalouden kilpailukyvyn varmistamiseksi pitkällä aikavälillä, rakennepolitiikan avulla on myös vaikutettava siihen vahvistamalla tuotannon ja kaupanpitämisen rakenteita kuitenkin siten, ettei maataloustuotannon voimavarojen ja ennakoitavien markkinoiden keskinäinen epätasapaino samalla kasva,

11) maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamiseksi on tarkoituksenmukaista jättää jäsenvaltioiden ratkaistavaksi, toteuttavatko vai jättävätkö ne toteuttamatta ja miten ne soveltavat erilaisissa olosuhteissa, viljelijöidensä erityistilanteen huomioon ottaen, tässä asetuksessa säädetyn yhteisen toiminnan mukaisia toimenpiteitä, ottaen kuitenkin huomioon sektorikohtaiset rajoitukset ja kiellot sekä valtiontukea koskevat säännöt,

12) yhteisön maatalouden rakenteelle on luonteenomaista suuri määrä maatiloja, joilta puuttuu rakenteelliset edellytykset kohtuullisiin tuloihin ja elinolosuhteisiin,

13) tulevaisuudessa ainoastaan ne maatilat voivat mukautua talouden kehitykseen, joissa viljelijöillä on riittävä ammatillinen pätevyys ja joiden kannattavuutta seurataan kirjanpidon ja kehittämissuunnitelman avulla,

14) yhteisön investointituen tarkoituksena on uudenaikaistaa maatiloja ja parantaa niiden elinvoimaisuutta maataloustuotantoa järkiperäistettäessä; tämän rakennepolitiikan osan mukauttamisen on mahdollistettava maatalouden uudenaikaistaminen ja monipuolistaminen siten, että se sopii yhteen ylituotannon rajoittamistoimenpiteiden kanssa,

15) yhteisön investointitukea saadakseen viljelijän on tavallisesti oltava päätoiminen maanviljelijä, toisin sanoen hänen on käytettävä vähintään puolet työajastaan tilan maataloustöihin ja saatava tilasta vähintään puolet tuloistaan; investointitukea olisi kuitenkin myönnettävä myös muille henkilöille kuin päätoimisille viljelijöille, jos kyseiset henkilöt harjoittavat tilallaan metsätaloutta, matkailua, kotiteollisuutta, ympäristönsuojelua tai maaseutuympäristön säilyttämistä,

16) investointituki on suunnattava tiloille, jotka ovat suurimman avun tarpeessa,

17) maatilarakenteen mukauttamisessa tuottavuutta lisäämällä, mikä näkyy tuotannon kasvamisena, on ylitsepääsemättömiä ongelmia useiden maataloustuotteiden markkinatilanteen vuoksi; investointitukea ei ole tarkoitettu ainoastaan tuotantokyvyn lisäämiseen, vaan myös tuotanto-olosuhteiden laadulliseen parantamiseen; on ilmeisesti tarpeellista keskittää tämä tuki investointeihin, jotka mahdollistavat tuotantokustannusten alentamisen ja työ- ja elinolosuhteiden parantamisen tai joiden tarkoituksena on uudenlaiseen tuotantoon siirtyminen; tällaista tukea voidaan myöntää myös investointeihin, joiden tarkoituksena on tulolähteiden monipuolistaminen, erityisesti matkailun, kotiteollisuuden tai tilan tuotteiden valmistuksen ja suoramyynnin avulla, sekä investointeihin, joiden tarkoituksena on karjankasvatuksen hygienian ja eläinten hyvinvoinnin parantaminen sekä ympäristönsuojelu ja sen tilan parantaminen,

18) lisäksi tavoite tasapainon saavuttamisesta yhteisön markkinoilla edellyttää, että investointitukien myöntämiselle asetetaan erityisiä edellytyksiä sianlihan-, maidon- ja naudanlihantuotannon aloilla samoin kuin muna- ja siipikarjanliha-alalla,

19) nuorille viljelijöille myönnettävät erityisedut voivat helpottaa sekä tilanpidon aloittamista että sen jälkeistä tilan rakenteellista mukauttamista,

20) kirjanpito on välttämätöntä maatilojen rahoituksellisen ja taloudellisen tilanteen oikeaksi arvioimiseksi erityisesti niillä tiloilla, joita uudenaikaistetaan; rahoituksellinen kannustin voi edistää kirjanpitoa,

21) tuotannon järkiperäistämiseksi ja elinolosuhteiden parantamiseksi olisi myös edistettävä sellaisten maatilojen ryhmittymien muodostamista, joiden tavoitteena on tilojen välinen keskinäinen avunanto, mukaan lukien uuden teknologian sekä ympäristöä suojelevien ja sen tilaa parantavien sekä maaseutuympäristöä säilyttävien työmenetelmien käyttö, sekä sellaisten ryhmittymien muodostamista, jotka ottavat käyttöön vaihtoehtoisia viljelymenetelmiä tai toteuttavat järkiperäisempää maatalouden tuotantovälineiden yhteiskäyttöä tai yhteistuotantoa,

22) samassa yhteydessä olisi myös kannustettava lomitus- ja neuvontapalveluja järjestävien maatalousalan yhteenliittymien muodostamista,

23) neuvosto vahvistaa yhteisön luettelot epäsuotuisista maatalousalueista, joita koskevat tuotanto-olosuhteisiin mukautetut erityistoimenpiteet on toteutettava yhteisön tasolla erityisesti luontaisten tuotantoedellytysten huomioon ottamiseksi ja kohtuullisten tulojen varmistamiseksi näiden alueiden viljelijöille,

24) näiden alueiden maataloudelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi voi olla välttämätöntä, että epäsuotuisilla alueilla pysyvästi maanviljelyä harjoittaville viljelijöille myönnetään vuosittain tukea, jolla korvataan mainituista luonnonolosuhteista johtuvat pysyvät haitat; tuen määrä olisi jätettävä jäsenvaltioiden päätettäväksi haitan suuruuden, taloudellisen tilanteen sekä tilojen tulojen perusteella eri tyyppisille alueille asetettuja tuen määrää ja tuotantosuuntia koskevia rajoituksia ja edellytyksiä noudattaen,

25) markkinoiden tasapainoon ja ympäristön suojeluun kohdistuvien haittojen lieventämiseksi korvaus olisi erityisesti rajoitettava 1,4 eläinyksikköön (EY) / hehtaari tilan kokonaisrehualaa kohti; lisäksi tilakohtaisen yhteisön tuen enimmäismäärän osalta olisi hallinnollisten vaikeuksien voittamiseksi yhteisön toimet kohdistettava niitä eniten tarvitseviin tiloihin, toisin sanoen rajoittamalla yhteisön tuki 120 yksikköön,

26) maatilojen järkiperäistäminen ja tarve säilyttää maaseutuympäristö edellyttävät tuen myöntämistä epäsuotuisilla alueilla toteutettaviin yhteisiin investointihankkeisiin, jotka liittyvät erityisesti rehuntuotantoon sekä haka- ja vuoristolaitumien parantamiseen ja varustamiseen,

27) maatalouden kehitys ja erikoistuminen edellyttävät nykyiseltä maatalousväestöltä tarkoituksenmukaista yleistä, teknistä ja taloudellista koulutustasoa, erityisesti kun on kyse uusista hallinnon, tuotannon tai kaupanpitämisen suuntaksista sekä nuorista viljelijöistä, jotka ovat aloittamassa tilanpitoa tai ovat äskettäin aloittaneet sen,

28) ammatilliseen koulutukseen ja täydennyskoulutukseen, erityisesti osuuskuntien ja tuottajaryhmien johtajien ja hoitajien koulutukseen, käytettävissä olevien varojen riittämättömyys on esteenä maatalousrakenteiden mukauttamiseen liittyvissä ponnisteluissa monilla alueilla,

29) rakennerahastojen uudistusperiaatteiden ja erityisesti asetuksen (ETY) N:o 2052/88 5 ja 11 artiklan mukaisesti EMOTR osallistuu jäsenvaltioille aiheutuneiden menojen rahoitukseen; yhteisön osarahoituksen määrä voi vaihdella mainitun asetuksen 13 artiklassa tarkoitettujen perusteiden ja rajojen mukaisesti; komissio määrittää nämä määrät,

30) jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus säätää hallintoa koskevista lisäedellytyksistä tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden toteuttamiseksi,

31) maatalousrakenteiden parantumisen helpottamiseksi tietyillä alueilla, on tarpeen säätää joistakin lainsäädännön tilapäisistä mukautuksista, joiden tarkoituksena on nopeuttaa maatalousrakenteiden mukauttamista yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettaessa,

32) säännöllisesti toistuvien lisäysten selventämiseksi ja työn helpottamiseksi on tarkoituksenmukaista esittää tukimäärät liitteessä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO Puitteet yhteiselle toiminnalle

1 artikla

Maatalouden rakenteiden mukauttamisen nopeuttamiseksi yhteisössä asetuksen (ETY) N:o 2052/88 1 artiklassa määritetyn 5 a tavoitteen mukaisesti otetaan käyttöön asetuksen (ETY) N:o 4256/88 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yhteinen toiminta, joka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön ja jonka tavoitteena on:

a) edistää tuotannon ja markkinoiden välisen tasapainon parantamista,

b) edistää maatilojen tehokkuuden parantamista vahvistamalla ja järjestämällä uudelleen niiden rakenteita sekä edistämällä sivuelinkeinoja,

c) säilyttää maatalousyhteisö elinvoimaisena ja siten edistää maaseutualueiden yhteiskuntarakenteen kehitystä varmistamalla viljelijöille kohtuullinen elintaso mukaan lukien luonnonhaittojen vaikutusten korvaaminen epäsuotuisilla maatalousalueilla,

d) edistää ympäristönsuojelua ja maaseutuympäristön säilyttämistä, mukaan lukien maatalouden voimavarojen kestävä säilyttäminen.

2 artikla

EMOTR:n ohjausosasto, jäljempänä `rahasto` osallistuu yhteiseen toimintaan kuuluvien kansallisten tukijärjestelmien rahoitukseen korvaamalla osan jäsenvaltioiden menoista, jotka aiheutuvat:

a) toimenpiteistä, jotka liittyvät maatiloilla toteutettaviin investointeihin, erityisesti tuotantokustannusten alentamiseksi, viljelijöiden elin- ja työolosuhteiden parantamiseksi, toiminnan monipuolistamiseksi, mukaan lukien tilan tuotteiden suoramyynti, sekä luonnonympäristön säilyttämiseksi ja suojelemiseksi,

b) toimenpiteistä, joilla kannustetaan nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamista,

c) maatiloja hyödyttävistä toimenpiteistä, jotka liittyvät kirjanpidon käyttöönottoon sekä useita tiloja hyödyttävien ryhmittymien muodostamiseen sekä palvelujen ja muiden toimintojen tarjoamiseen,

d) toimenpiteistä, joilla ylläpidetään maatalouden tuloja ja säilytetään elinvoimainen maatalousyhteisö epäsuotuisilla maatalousalueilla korvaamalla maataloustukien avulla luonnonhaittoja,

e) ammattikoulutukseen liittyvistä toiminnoista, jotka liittyvät a-c alakohdissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

3 artikla

Yhteisö osallistuu tässä asetuksessa säädettyjen tukien rahoitukseen niiden varojen rajoissa, jotka ovat käytettävissä asetuksen (ETY) N:o 2052/88 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun jaon perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 32 artiklan 3 kohdan soveltamista.

Jäsenvaltiot voivat tätä varten käytettävissä olevien varojen mukaan rajoittaa hakijoiden oikeutta saada näitä tukia.

II OSASTO Maatilojen investointituki

4 artikla

Edistääkseen maatilojen tulotason sekä elin-, työ- ja tuotanto-olosuhteiden parantamista jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön yhteisen toiminnan mukaisesti maatiloja koskevan investointitukijärjestelmän.

5 artikla

1. Investointitukijärjestelmä koskee niitä maatiloja, joiden viljelijä:

a) harjoittaa maataloutta päätoimisesti.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin soveltaa tukijärjestelmää niihin osa-aikaisiin viljelijöihin, joiden kokonaistulosta vähintään 50 % tulee tilalla harjoitetusta maa- ja metsätaloudesta, matkailusta tai kotiteollisuudesta tai maaseutuympäristön säilyttämiseen tähtäävästä julkisvaroin tuettavasta toiminnasta, jos suoraan maataloudesta saatavat tulot ovat kuitenkin vähintään 25 % viljelijän kokonaistuloista ja maatilan ulkopuolella käytettävä työaika ei muodosta yli puolta viljelijän kokonaistyöajasta,

b) omaa riittävän ammattitaidon,

c) esittää tilan kehittämissuunnitelman. Tässä suunnitelmassa on osoitettava, että investoinnit ovat tilan ja sen taloudellisen tilanteen kannalta perusteltuja ja että investoinnin toteuttaminen johtaa tämän tilanteen pysyvään parannukseen,

d) sitoutuu pitämään yksinkertaistettua kirjanpitoa, jossa vähintään:

- kirjataan tulot ja menot sekä säilytetään tositteet,

- laaditaan vuosittain tase maatilan varoista ja veloista.

2. Tukijärjestelmä rajoitetaan koskemaan maatiloja, joiden työtulo henkilötyöyksikköä (HTY) kohden on pienempi kuin 1,2 kertaa 3 kohdassa tarkoitettu viitetulo.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi rajoittaa tukijärjestelmän koskemaan perheviljelmän luonteisia tiloja.

3. Jäsenvaltioiden on vahvistettava viitetulo tasolle, jolla se ei ole suurempi kuin alueen muiden kuin maatalouden työntekijöiden saama keskimääräinen bruttopalkka.

4. Tilan kehittämissuunnitelma sisältää vähintään:

a) selostuksen lähtötilanteesta,

b) selostuksen tilanteesta ennakoituun talousarvioon perustuvan suunnitelman toteuttamisen jälkeen,

c) ilmoituksen aiotuista toimenpiteistä ja erityisesti suunnitelluista investoinneista.

5. Jäsenvaltioiden on määriteltävä käsite `päätoiminen viljelijä`.

Tämän määritelmän on luonnollisten henkilöiden osalta sisällettävä ainakin edellytys, että maatilalta saatu tulo muodostaa vähintään 50 % viljelijän kokonaistuloista ja että tilan ulkopuolinen työaika on vähemmän kuin puolet viljelijän kokonaistyöajasta.

Jäsenvaltioiden on toisessa alakohdassa mainitut perusteet huomioon ottaen määriteltävä mainittu käsite, kun on kyse muista kuin luonnollisista henkilöistä.

6. Jäsenvaltioiden on määriteltävä viljelijän ammatillista pätevyyttä arvioitaessa huomioon otettavat perusteet ottaen huomioon tämän saama maatalousalan koulutuksen taso ja/tai ammattikokemuksen vähimmäispituus.

6 artikla

1. Tukijärjestelmä voi käsittää investoinnit, joiden tarkoituksena on:

a) tuotteiden laadun parantaminen ja tuotannon uudelleen suuntaaminen markkinoiden tarpeiden mukaisesti ja tarvittaessa yhteisön laatuvaatimuksiin mukauttamiseksi,

b) tilan toimintojen monipuolistaminen erityisesti harjoittamalla matkailua, kotiteollisuutta tai maatilan tuotteiden valmistusta ja suoramyyntiä,

c) tilan mukauttaminen tuotantokustannusten alentamiseksi ja energiansäästön toteuttamiseksi,

d) elin- ja työolosuhteiden parantaminen,

e) karjankasvatuksen hygienian parantaminen sekä eläinten hyvinvointia koskevien yhteisön vaatimusten tai, jos tällaisia vaatimuksia ei ole, kansallisten sitä koskevien vaatimusten noudattaminen, kunnes yhteisön vaatimukset vahvistetaan,

f) ympäristönsuojelu ja ympäristön tilan parantaminen.

2. Investointituki voidaan evätä tai sitä rajoittaa, jos kyseisten investointien vuoksi sellaisten tuotteiden, joille ei löydy tavanomaisia markkinoita, tuotanto tilalla kasvaa.

Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tarvittavista toimenpiteistä ja määrittelee erityisesti ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tuotteet.

3. Tukea ei myönnetä maidontuotantoon liittyviin investointeihin, joiden vaikutuksesta maito- ja maitotuotealan lisämaksua koskevien sääntöjen mukaisesti määritetty viitemäärä ylitetään, jollei ylimääräistä viitemäärää ole etukäteen myönnetty tai saatu edellä mainittujen sääntöjen mukaisen siirron kautta.

Näissä tapauksissa tukea myönnetään, jos investointi ei nosta lypsylehmien lukumäärää yli 50:een henkilötyöyksikköä (HTY) kohden ja yli 80:een tilaa kohden tai, jos tilan työpanos on enemmän kuin 1,6 henkilötyöyksikköä, lypsylehmien lukumäärää yli 15 prosentilla.

4. Investointeihin, joiden seurauksena sikapaikkojen lukumäärä kasvaa, ei myönnetä tukea.

Yksi emakkopaikka vastaa kuutta ja puolta lihasikapaikkaa.

Jos kehittämissuunnitelmassa edellytetään investointeja sianlihantuotantoon, tuen myöntäminen edellyttää lisäksi, että suunnitelman toteuttamisen jälkeen vähintään 35 % vastaava määrä tilalla käytettävästä sianrehusta voidaan tuottaa kyseisellä tilalla.

Komissio voi asetuksen 30 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti antaa jäsenvaltiolle luvan poiketa näistä edellytyksistä poikkeustapauksissa ja ainoastaan sellaisten investointien osalta, joilla pyritään vähentämään eläinten ulosteiden päästöjä ja poistamaan nykyisten tilojen lietelantaa, jos näillä investoinneilla saavutetaan ympäristönsuojelun kannalta parempi tulos kuin olisi saavutettu poikkeamatta edellytyksistä ja jos ne eivät missään tapauksessa johda tuotantokapasiteetin kasvuun.

5. Naudanlihantuotantoon myönnettävä investointituki, lukuun ottamatta ympäristönsuojeluun sekä karjankasvatuksen hygieniaan ja eläinten hyvinvointiin ilman tuotantokapasiteetin kasvuun liittyvää tukea, rajoitetaan kotieläinyrityksiin, joissa lihakarjan eläintiheys on suunnitelman viimeisenä vuonna enintään 3, 2,5 ja 2 eläinyksikköä (EY) nautakarjatuotannon rehuhehtaaria kohden niiden suunnitelmien osalta, jotka päättyvät vastaavasti vuosina 1994, 1995 ja 1996 tai myöhemmin. Näitä 2,5 ja 2 eläinyksikön enimmäismääriä sovelletaan ainoastaan 1 päivästä tammikuuta 1994 alkaen jätettyihin hakemuksiin.

Jos maatilalla pidettävien ja eläintiheyden määrittämisessä naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä kesäkuuta 1968 annetun asetuksen (ETY) N:o 805/68 (9) 4 g artiklan 1 kohdan mukaisesti huomioon otettavien eläinten määrä on enintään 15 KY, sovelletaan 3:n KY:n enimmäismäärää hehtaaria kohti.

Eläinyksikköjen (EY) muuntotaulukko esitetään liitteessä II.

6. Tukea ei myönnetä muna- ja siipikarjatalouden investointeihin, paitsi ympäristönsuojelua sekä karjankasvatuksen hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskeviin investointeihin edellyttäen, etteivät ne lisää kapasiteettia.

7 artikla

1. Investointitukijärjestelmään kuuluu kehittämissuunnitelman toteuttamista varten tarvittavien investointien tukeminen avustuksena tai vastaavana korkotukena tai lyhennysten lykkäämisenä tai näiden yhdistelminä, lukuun ottamatta kustannuksia, jotka liittyvät:

a) maanhankintaan,

b) elävien sikojen, siipikarjan ja teurasvasikoiden hankintaan.

Elävän karjan hankinnan osalta voidaan korvata ainoastaan kehittämissuunnitelman mukainen ensimmäinen osto.

Tukijärjestelmään voi kuulua lainojen ja niiden korkojen takauksen täydentäminen, jos lainan vakuus ja henkilötakaus ovat riittämättömät.

2. Tuen kokonaismäärä prosentteina kokonaisinvestoinnista saa olla:

a) epäsuotuisten alueiden osalta enintään:

- 45 prosenttia investoineissa kiinteään omaisuuteen, mukaan lukien vuokramaalla olevat rakennukset ja rakennelmat,

- 30 prosenttia muissa investoinneissa;

b) muiden alueiden osalta enintään:

- 35 prosenttia investoinneissa kiinteään omaisuuteen, mukaan lukien vuokramaalla olevat rakennukset ja rakennelmat,

- 20 prosenttia muissa investoinneissa.

3. Avustus voi koskea investoinnin kustannuksia enintään liitteen I mukaiseen määrään asti. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa liitteessä ilmoitettuja määriä alhaisemmat rajat.

Jos tukea ei myönnetä avustuksena, jäsenvaltioiden on laadittava vuosittain taulukko, josta ilmenee tuen määrä prosentteina investoinnin arvosta ottaen huomioon korkotukea saamattomien lainojen keskimääräinen vuosikorko, korkotuen suuruus, laina-aika, korkotuki ja lyhennysten lykkäykset ja kaikki muut tekijät, joita käytetään tuen ilmaisemisessa avustusta vastaavin käsittein.

Jäsenvaltiolle voidaan 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen antaa lupa myöntää määräajaksi tukea, jonka taso on tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tasoa suurempi, jos kyseisen jäsenvaltion pääomamarkkinoiden tila sitä edellyttää.

8 artikla

Kehittämissuunnitelmia voidaan hyväksyä edunsaajaa kohden enintään kolme kuuden vuoden aikana. Osarahoituskelpoisten kokonaisinvestointien määrä rajoitetaan liitteessä I esitettyihin määriin.

9 artikla

1. Kehittämissuunnitelma voi koskea yksittäistä maatilaa tai usean maatilan muodostamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on kaikkien näiden tilojen tai niiden osan yhteensulauttaminen.

2. Yhteenliittymän kehittämissuunnitelman on katettava yhteenliittymään kuuluva tila ja tarvittaessa myös tilojen osat, jotka jäävät yhteenliittymän jäsenten hallintaan.

3. Jäsenvaltiot voivat myöntää investointitukea yhteenliittymille, jos vähintään kaksi kolmasosaa yhteenliittymän jäsenistä täyttää 5 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

4. Edellä 6 artiklan 3 kohdassa, 7 artiklan 3 kohdassa ja 8 artiklassa tarkoitettuja kotieläinten enimmäisrajoja tai määriä voidaan, vesiviljelyä lukuun ottamatta, korottaa kertomalla ne yhteenliittymään kuuluvien jäsentilojen lukumäärällä.

Nämä määrät saavat kuitenkin olla enintään:

- kaksisataa lehmää,

- liitteen I mukaiset määrät,

yhteenliittymää kohden mukaan lukien tarvittaessa tilojen osat, jotka jäävät yhteenliittymän jäsenten hallintaan.

5. Komissio voi 30 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti antaa jäsenvaltioille luvan myöntää investointitukea vahvistetuin edellytyksin yhteenliittymille, maatalousosuuskunnille ja samankaltaisille yhteisöille, joiden ainoana tehtävänä on hoitaa maatilaa. Samalla komissio määrittää erityiset edellytykset tuen myöntämiseksi tällaisille osuuskunnille ja yhdistyksille sekä yhteenliittymille säädettyjen investointien määrän ylittämisen edellytykset ja rajat.

6. Jäsenvaltioiden on säädettävä edellytykset, jotka yhteenliittymien on täytettävä, ja erityisesti niiden:

a) oikeudellinen muoto,

b) vähimmäiskesto, jonka on oltava vähintään kuusi vuotta,

c) pääoman muodostus,

d) jäsenten osallistuminen yhteenliittymän hallintoon.

III OSASTO Nuorten viljelijöiden erityistuet

10 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea ensimmäistä tilanpidon aloittamista varten nuorille viljelijöille, jotka eivät vielä ole täyttäneet 40 vuotta, jos:

a) nuori viljelijä ryhtyy maatilan isännäksi; maatilan isännäksi ryhtymisenä pidetään sitä, että viljelijä ottaa kokonaan tai osittain verotuksellisen ja siviilioikeudellisen vastuun tilan hallinnosta ja saa kyseisessä jäsenvaltiossa tilan itsenäisen johtajan sosiaalisen aseman,

b) nuori viljelijä ryhtyy päätoimiseksi viljelijäksi tai aloitettuaan tilanpidon osa-aikaisena viljelijänä ryhtyy harjoittamaan maataloutta päätoimisesti. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää tätä tukea nuorille viljelijöille, jotka ryhtyvät osa-aikaisiksi viljelijöiksi ja joiden kokonaistulosta vähintään 50 % tulee tilalla harjoitetusta maa- ja metsätaloudesta, matkailusta, kotiteollisuudesta tai maaseutuympäristön säilyttämiseen tähtäävästä julkisvaroin tuettavasta toiminnasta, jos suoraan maataloudesta saatavat tulot ovat vähintään 25 % viljelijän kokonaistuloista ja maatilan ulkopuolella käytettävä työaika ei muodosta yli puolta viljelijän kokonaistyöajasta,

c) nuoren viljelijän ammatillinen pätevyys on riittävä tilanpitoa aloitettaessa tai viimeistään kaksi vuotta tilanpidon aloittamisen jälkeen,

d) tila edellyttää vähintään yhtä henkilötyöyksikköä (HTY) vastaavan työpanoksen, mikä on saavutettava viimeistään kaksi vuotta tilanpidon aloittamisesta.

2. Tilanpidon aloittamistuki voi sisältää:

a) kertapalkkion, jonka enimmäismäärä esitetään liitteessä I. Palkkion maksu voidaan jakaa enintään viidelle vuodelle. Jäsenvaltiot voivat korvata palkkion sitä vastaavalla korkotuella,

b) korkotuen tilanpidon aloittamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen otettuja lainoja varten.

Korkotukea voidaan maksaa enintään 15 vuoden ajan; tämän korkotuen pääomitettu arvo ei saa ylittää kertapalkkion määrää.

Jäsenvaltiot voivat maksaa avustuksena lainamäärän ja laina-ajan perusteella määräytyvää korkotukea vastaavan tuen.

3. Jäsenvaltioiden on määriteltävä:

a) tilanpidon aloittamista koskevat edellytykset,

b) erityisedellytykset, jos nuori viljelijä ei ryhdy tilan ainoaksi johtajaksi ja erityisesti jos hän aloittaa tilanpidon yhdistyksessä tai osuuskunnassa, jonka pääasiallisena tarkoituksena on maatilan hoito; tällöin edellytysten on vastattava niitä edellytyksiä, joita sovelletaan nuoren viljelijän ryhtyessä tilan ainoaksi johtajaksi,

c) tilanpito aloitettaessa tai kahden vuoden kuluessa siitä vaadittava maataloudellinen ammattitaito,

d) edellytykset, joilla voidaan todeta, että yhtä henkilötyöyksikköä (HTY) vastaava työpanos on saavutettu enintään kahden vuoden kuluessa tilanpidon aloittamisesta.

11 artikla

Jäsenvaltiot voivat myöntää alle 40-vuotiaille nuorille viljelijöille kehittämissuunnitelman sisältämiin investointeihin lisätukea, joka on enintään 25 prosenttia 7 artiklan 2 kohdan nojalla myönnettävästä tuesta edellyttäen, että nuori viljelijä esittää kehittämissuunnitelman viiden vuoden kuluessa tilanpidon aloittamisesta ja hänellä on 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ammatillinen pätevyys.

IV OSASTO Maatiloilla tehtäviin investointeihin tarkoitetut valtion tuet

12 artikla

1. Maatiloilla tehtäviin investointeihin tarkoitettuun valtion tukeen, joka myönnetään osaston II mukaisen tukijärjestelmän ulkopuolella, sovelletaan tässä artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

Tätä artiklaa sovelletaan, vaikka jäsenvaltiot eivät ottaisikaan käyttöön II osastossa tarkoitettua investointitukijärjestelmää.

2. (Yleisesti hyväksytyt tuet) Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea investointeihin, jotka on tarkoitettu:

a) maanhankintaan,

b) tuettuihin käyttöpääomalainoihin, joiden laina-aika on enintään yksi markkinointivuosi,

c) urospuolisten siitoseläinten hankintaan,

d) lainojen vakuuksiin mukaan lukien niiden korot,

e) ympäristönsuojeluun ja ympäristön tilan parantamiseen, jos kyseiset investoinnit eivät lisää tuotantokapasiteettia,

f) karjankasvatuksen hygienian edellytysten parantamiseen ja eläinten hyvinvointiin liittyvien yhteisön vaatimusten tai kansallisten vaatimusten noudattamiseen, jos ne ovat yhteisön vaatimuksia tiukempia, siltä osin kuin kyseiset investoinnit eivät lisää tuotantokapasiteettia,

g) sellaisiin tilalla toteutettaviin toimenpiteisiin, jotka eivät koske viljelyä tai karjankasvatusta.

Näihin tukiin sovelletaan perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklaa.

3. (tuet osarahoituskelpoisille maatiloille) Edellä 5 ja 9 artiklassa säädetyt, osarahoitusta koskevat edellytykset täyttävillä yksittäisillä maatiloilla tai maatilojen yhteenliittymillä tehtäviin investointeihin myönnettävä tuki, joka on 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 11 artiklassa säädettyjä arvoja ja määriä suurempi, on kielletty.

Tätä kieltoa ei kuitenkaan sovelleta tukiin, jotka on tarkoitettu:

a) maatilan rakennusten rakentamiseen,

b) maatilan rakennusten uudelleensijoittamiseen, jos se tehdään yleisen edun vuoksi,

c) maanparannustoimenpiteisiin,

d) ympäristönsuojeluun ja ympäristön tilan parantamiseen liittyviin investointeihin.

Perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklaa sekä tämän asetuksen 6 artiklassa tarkoitettuja alakohtaisia kieltoja ja rajoituksia sovelletaan näihin tukiin, jotka liitetään 7 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 11 artiklassa mainittuihin arvoihin ja määriin.

4. (tuet maatiloille, jotka eivät ole osarahoituskelpoisia) Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea investointeihin maatiloilla, jotka eivät täytä 5 artiklan osarahoituskelpoisuuden edellytyksiä.

Tällöin näiden tukien osalta:

a) niiden määrä ja arvo voi olla enintään II osastossa säädettyjen määrien suuruinen, silloin kun tuki on tarkoitettu:

- energiansäästämiseen,

- maanparannukseen,

- ympäristönsuojeluun ja ympäristön tilan parantamiseen, jos investoinnit eivät lisää tuotantokapasiteettia,

- karjankasvatuksen hygienian edellytysten parantamiseen ja eläinten hyvinvointiin liittyvien yhteisön vaatimusten tai kansallisten vaatimusten noudattamiseen, jos ne ovat yhteisön vaatimuksia tiukempia, siltä osin kuin kyseiset investoinnit eivät lisää tuotantokapasiteettia;

b) niitä voidaan myöntää liitteessä I annettuun investointien määrään saakka väliaikaisena investointitukena pienille maatiloille. Näitä ei saa myöntää paremmin ehdoin kuin on säädetty 7 ja 11 artiklassa;

c) niiden on kaikissa muissa tapauksissa:

- oltava vähintään neljännestä pienempiä kuin osaston II mukaisesti myönnettävien tukien taso,

- liityttävä investointeihin, jotka eivät kuuden vuoden aikana ylitä liitteessä I mainittua kokonaismäärää;

d) niiden on täytettävä 6 ja 7 artiklassa säädetyt edellytykset, ellei niitä ole tarkoitettu:

- hanhien ja ankkojen kasvattamiseen hanhenmaksan tuotantoa varten,

- karjan hankintaan, jota voidaan tukea 7 artiklan 1 kohdan nojalla, silloinkin, kun kyseessä ei ole ensimmäinen hankinta,

- maidontuotantoon, jos investointi ei nosta lypsylehmien lukumäärää yli 50:een henkilötyöyksikköä kohden ja tilaa kohden ja, että 6 artiklan 3 kohdan muita säännöksiä noudatetaan.

Lukuun ottamatta perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohtaa, näihin tukiin ei sovelleta perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklaa.

V OSASTO Maatilojen kirjanpidon käyttöönoton edistäminen

13 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat perustaa järjestelmän maatilojen kirjanpidon käyttöönoton edistämiseksi.

Päätoimisille viljelijöille myönnetään tukea, joka jaetaan vähintään neljälle ensimmäiselle vuodelle tilan kirjanpidon käyttöönottamisesta. Kirjanpidon on oltava käytössä vähintään neljän vuoden ajan.

Jäsenvaltioiden on määritettävä tuki liitteessä I mainittujen määrien välille.

2. Kirjanpidossa:

a) on oltava:

- vuosittainen alku- ja loppuinventaari,

- kirjanpitovuoden aikaisten maatilan käteismaksujen ja erilaisten tillitapahtumien järjestelmällinen ja säännöllinen kirjaus;

b) on kultakin vuodelta esitettävä:

- selostus tilan yleispiirteistä ja erityisesti käytössä olevista tuotantopanoksista,

- yksityiskohtainen tase (vastaavat ja vastattavat) ja liikekirjanpito (kulut ja tuotot),

- muut tilanhoidon kokonaisarviointiin tarvittavat tiedot, erityisesti työtulot henkilötyöyksikköä (HTY) kohti ja viljelijän tulot, sekä tilan pääasiallisten toimialojen kannattavuuden arviointiin tarvittavat tiedot.

3. Jos jäsenvaltioiden nimeämät elimet valitsevat tilan kirjanpitotietojen kerääjäksi tiedotusta ja tieteellisiä tutkimuksia varten yhteisön kirjanpidon tietoverkkoon ja viljelijä saa tukea, hän on velvollinen nimettömänä antamaan mainitun elimen käyttöön omaan tilaansa liittyvät kirjanpitotiedot.

VI OSASTO Käynnistystuki viljelijäryhmittymille

14 artikla

Jäsenvaltiot voivat myöntää käynnistystukea hyväksytyille viljelijäryhmittymille, joiden tarkoituksena on:

a) tilojen keskinäinen avunanto, mukaan lukien uuden teknologian ja uusien työmenetelmien käyttö ympäristön suojelemiseksi ja sen tilan parantamiseksi sekä maaseutuympäristön säilyttämiseksi,

b) vaihtoehtoisten viljelymenetelmien käyttöönotto,

c) järkiperäisempi maatalouden tuotantovälineiden yhteiskäyttö, tai

d) yhteinen maatalousyritys.

Tuki on tarkoitettu viljelijäryhmittymien hallintokustannuksiin enintään viiden vuoden ajan niiden perustamisesta.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava tuki jäsenten lukumäärän ja yhteisesti toteutettavan toiminnan perusteella. Tuen enimmäismäärä ryhmittymää kohti on liitteen I mukainen.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä kyseisten ryhmittymien oikeudellinen muoto ja niiden jäsenten välistä yhteistoimintaa koskevat edellytykset.

VII OSASTO Käynnistystuki lomituspalvelun järjestämiseen

15 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää käynnistystukea maatalousalan yhteenliittymille, joiden tarkoituksena on tarjota tiloille lomituspalveluja. Tuki on tarkoitettu yhteenliittymien hallintokustannusten kattamiseen.

2. Lomituspalvelun on oltava jäsenvaltion hyväksymä ja sen on työllistettävä vähintään yksi kokopäivätoiminen, tarvittaviin palveluihin täysin pätevä työntekijä.

3. Jäsenvaltioiden on määritettävä palvelujen hyväksymisedellytykset ja erityisesti:

a) niiden oikeudellinen muoto,

b) niiden hallintoa ja kirjanpitoa koskevat edellytykset,

c) viljelijän, tämän puolison tai täysi-ikäisen työntekijän lomitusmuodot,

d) niiden vähimmäiskesto, jonka on oltava vähintään 10 vuotta,

e) maanviljelijäjäsenten vähimmäismäärä.

4. Jäsenvaltioiden on vahvistettava käynnistystuki, joka voi olla enintään liitteen I mukainen kokopäiväisesti työllistettyä lomittajaa kohti. Kyseinen määrä jaetaan kunkin työntekijän viidelle ensimmäiselle työvuodelle; se voidaan myös jakaa alenevasti tälle ajanjaksolle.

VIII OSASTO Tuki tilanhoitoa koskeviin neuvontapalveluihin

16 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää maatalousalan yhteenliittymille hallintokustannusten kattamiseen tukea, jonka tavoitteena on luoda tai parantaa tilanhoitoa koskevia neuvontapalveluja.

2. Saadakseen oikeuden tukeen tilanhoitopalvelun on oltava jäsenvaltion hyväksymä ja sen on työllistettävä vähintään yksi kokopäivätoiminen, pätevä työntekijä.

3. Tukea myönnetään sellaisten henkilöiden työhön, joiden tehtävänä on antaa yksilöllistä neuvontaa maatilan teknisen, taloudellisen, rahoituksellisen ja hallinnollisen hoidon alalla.

4. Jäsenvaltioiden on määritettävä näiden palvelujen hyväksymisedellytykset ja erityisesti:

a) niiden oikeudellinen muoto,

b) niiden hallintoa ja kirjanpitoa koskevat edellytykset,

c) niiden vähimmäiskesto, jonka on oltava vähintään 10 vuotta,

d) maanviljelijäjäsenten vähimmäismäärä.

5. Jäsenvaltioiden on vahvistettava tuen määrä kokopäiväisesti työllistettyä henkilöä kohti. Kyseinen määrä jaetaan kunkin työntekijän viidelle ensimmäiselle työvuodelle; se voidaan myös jakaa alenevasti tälle ajanjaksolle. Kyseisen tuen korvauskelpoinen enimmäismäärä kutakin työntekijää kohti on esitetty liitteessä I.

6. Jäsenvaltiot voivat korvata 5 kohdassa säädetyn tukijärjestelmän maatilanhoitoa koskevalla tukijärjestelmällä niille päätoimisesti maataloutta harjoittaville viljelijöille, jotka käyttävät tilojen neuvontapalveluja.

Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on vahvistettava tuki enintään liitteen I mukaiseksi tilaa kohti ja jaettava se vähintään kahdelle vuodelle.

IX OSASTO Epäsuotuisien alueiden maatalouden tuet

I ala-osasto Luonnonhaittakorvaukset

17 artikla

1. Maataloustoiminnan jatkumisen turvaamiseksi sekä tiettyjen epäsuotuisien alueiden vähimmäisasutuksen ylläpitämiseksi tai maaseutuympäristön hoitamiseksi tietyillä epäsuotuisilla alueilla, joita koskeva luettelo vahvistetaan 21 artiklan mukaisesti, jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tukijärjestelmän, jonka tarkoituksena on helpottaa näillä alueilla maataloustoimintaa ja parantaa viljelijöiden ansioita.

Toteutettaessa tällaisen järjestelmän mukaisia toimenpiteitä on otettava huomioon kunkin alueen tilanne ja kehittämistavoitteet.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla jäsenvaltiot voivat myöntää maataloustoimintojen tukemiseen pysyvien luonnonhaittojen mukaisesti määräytyvän vuosittaisen luonnonhaittakorvauksen.

18 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää luonnonhaittakorvausta viljelijöille, joiden käytettävissä oleva peltoala on vähintään kolme hehtaaria (KMM) ja jotka sitoutuvat harjoittamaan 17 artiklan tavoitteiden mukaista maataloustoimintaa vähintään viiden vuoden ajan luonnonhaittakorvauksen ensimmäisestä maksuerästä alkaen. Jos viljelijä luopuu maataloustoiminnasta ja kyseisen maa-alueen hyödyntämistä jatketaan, hänet voidaan vapauttaa tästä sitoumuksesta; hänet vapautetaan tästä sitoumuksesta, kun on kyse ylivoimaisesta esteestä ja erityisesti pakkolunastuksesta tai yleisen edun vuoksi tapahtuvasta lunastuksesta; eläkettä tai varhaiseläkettä saavat viljelijät vapautetaan myös tästä sitoumuksesta.

Italian Mezzogiornon alueen, saaret mukaan lukien, Ranskan merentakaisten departementtien alueiden sekä Kreikan, Portugalin ja Espanjan alueiden osalta käyttökelpoisten maatalousmaan (KMM) vähimmäisala on kuitenkin kaksi hehtaaria tilaa kohti.

2. Jäsenvaltiot voivat säätää luonnonhaittakorvauksen myöntämistä koskevista täydentävistä tai rajoittavista edellytyksistä, mukaan lukien ympäristönsuojelu ja maaseutuympäristön säilyttämisen kanssa sopusoinnussa olevien viljelymenetelmien edistäminen.

19 artikla

1. Jäsenvaltioiden on vahvistettava luonnonhaittakorvauksen määrä maataloustoiminnalle aiheutuvien pysyvien luonnonhaittojen vakavuuden perusteella ja ottaen huomioon jäljempänä esitetyt rajat siten, että kyseinen korvaus on vähintään liitteen I mukainen eläinyksikköä (EY) tai tarvittaessa hehtaaria kohti:

a) (eläinyksiköiden määrään perustuvat korvaukset) Kun on kyse nautojen, lampaiden, vuohien tai hevoseläinten tuotannosta, luonnonhaittakorvaus lasketaan kotieläinmäärän mukaan. Myönnettävä korvaus saa olla enintään liitteen I mukainen eläinyksikköä kohti. Korvauksen kokonaismäärä saa olla enintään liitteen I mukainen tilan kokonaisrehualaa kohti. Muuntotaulukko nauta-, hevoseläin-, lammas- ja vuohimäärän muuntamiseksi eläinyksiköiksi on liitteessä II.

Luonnonhaittakorvauksen kokonaismäärä voidaan kuitenkin korottaa liitteen I mukaisesti eläinyksikköä ja hehtaaria kohti sellaisilla epäsuotuisilla maatalousalueilla, joilla korotetun korvauksen myöntäminen on perusteltua erityisen vakavien luonnonhaittojen vuoksi.

Korvaus voidaan myöntää enintään 1,4 eläinyksikölle / 1 hehtaari tilan kokonaisrehualaa kohti.

Lehmät, joiden maito on tarkoitettu pidettäväksi kaupan, voidaan ottaa huomioon korvausta laskettaessa ainoastaan:

- vuoristoalueilla

- muilla epäsuotuisilla alueilla, joilla maidontuotanto on tärkeä osa maataloustuotantoa; tällöin otetaan huomioon enintään 20 lypsylehmää viljelijää kohti;

b) (korvaukset muulle tuotannolle) Kun on kyse muusta kuin nautojen, hevoseläinten, lampaiden ja vuohien tuotannosta, korvaus lasketaan suhteessa tuotannossa olevaan alaan, josta vähennetään kotieläinten ruokintaan käytettävä ala sekä:

- kaikilla epäsuotuisilla alueilla vehnäntuotantoon käytettävä ala, lukuunottamatta pehmeän vehnän tuotantoon käytettäviä aloja alueilla, joiden keskisato on enintään 2,5 tonnia hehtaaria kohti,

- kaikilla epäsuotuisilla alueilla ne alat, joilla omena-, päärynä- ja persikkaviljelmien pinta-ala on enemmän kuin 0,5 hehtaaria tilaa kohti,

- muilla epäsuotuisilla alueilla kuin vuoristoalueilla viinin tuotantoon käytettävä ala, lukuun ottamatta viinitiloja, joiden tuotto on enintään 20 hehtolitraa hehtaaria kohti, sekä sokerijuurikkaiden tuotantoon tai voimaperäiseen viljelyyn käytettävä ala.

Korvauksen määrä hehtaaria kohti saa olla enintään liitteen I mukainen. Epäsuotuisille alueille myönnettävä kokonaiskorvaus voidaan kuitenkin nostaa liitteen I mukaiseksi hehtaaria kohti, jos korotusta voidaan perustella erityisen vakavilla pysyvillä luonnonhaitoilla.

c) (korvausten tarkistaminen) Jäsenvaltiot voivat tarkistaa luonnonhaittakorvauksen määrää maatilan taloudellisen tilanteen ja viljelijän tulojen perusteella. Luonnonhaittakorvausta voidaan myös tarkistaa ympäristönsuojelun ja maaseutuympäristön säilyttämisen vaatimusten kanssa sopusoinnussa olevien viljelymenetelmien käytön perusteella; mitään mahdollisista lisäyksistä saatavaa etua ei kuitenkaan saa yhdistää asetuksessa (ETY) nr. 2078/92 (10) tarkoitettuihin tukiin.

2. Rahastosta voidaan maksaa tukea enintään 120 yksikölle tilaa kohti, kun on kyse eläinyksiköistä (EY) tai pinta-alayksiköistä (ha); 60 ensimmäisen yksikön yli olevan määrän osalta myönnettävä enimmäistuki on puolet korvauksen enimmäismäärästä.

3. Rahasto ei osarahoita luonnonhaittakorvauksen myöntämisestä aiheutuvia menoja, jos viljelijä on eläkkeen- tai varhaiseläkkeensaaja.

Luonnonhaittakorvausta ei saa myöntää tässä osastossa säädettyjä rajoja suurempana ja korvauksen tulee täyttää tässä osastossa säädetyt edellytykset.

4. Tätä artiklaa sovellettaessa kaikkia epäsuotuisia alueita Suomessa pidetään vuoristoalueina.

II ala-osasto Tuet yhteisiin investointeihin

20 artikla

1. Epäsuotuisilla alueilla jäsenvaltiot voivat myöntää tukea yhteisiin investointeihin, jotka liittyvät rehuntuotantoon, mukaan lukien rehun varastointi ja jakelu, yhteiskäytössä olevien laitumien järjestämiseen ja varustamiseen, sekä vuoristoalueilla toteutettaviin yhteisiin tai yksityisiin investointeihin, jotka liittyvät juottopaikkoihin, suoraan laitumille ja vuoristolaitumille vieviin teihin ja karjasuojin.

Jos karjankasvatuksella on vähäinen merkitys näillä alueilla, tuet laajennetaan kuitenkin koskemaan myös muuta maataloustoimintaa kuin karjankasvatusta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin töihin voidaan taloudellisten syiden perusteella sisällyttää vähäisiä maatilan vesihuoltoon liittyviä ympäristönsuojelun kanssa sopusoinnussa olevia toimenpiteitä, mukaan lukien pienet kastelujärjestelmät ja eläinten vuodenajoittaisten siirtojen kannalta välttämättömien suojien rakentaminen ja korjaus.

3. Tuet, jotka voidaan osarahoittaa rahastosta, saavat olla enintään liitteen I mukaisia yhteistä investointia, parannettua tai varustettua laidunhehtaaria ja kasteltua hehtaaria kohti.

III ala-osasto Epäsuotuisten alueiden rajaaminen

21 artikla

1. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi epäsuotuisat alueet ottaen huomioon 22-25 artiklassa tarkoitetut ominaispiirteet ja joihin ne ehdottavat sovellettavaksi tässä osastossa tarkoitettua erityistä järjestelmää. Niiden on samalla ilmoitettava kaikista asianmukaisista tiedoista, jotka koskevat näiden alueiden ominaispiirteitä ja niitä tukijärjestelmän mukaisia toimenpiteitä, joita ne ehdottavat siellä sovellettaviksi.

2. Neuvosto vahvistaa perustamissopimuksen 43 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen luettelon epäsuotuisista alueista.

3. Jäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti esittämästä pyynnöstä alueiden rajoja voidaan kuitenkin muuttaa 30 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Nämä muutokset eivät saa kasvattaa kyseisessä jäsenvaltiossa kaikkiaan käyttökelpoista maatalousmaata enempää kuin 1,5 prosenttia kyseisen valtion käyttökelpoisesta maatalousmaasta (KMM).

22 artikla

1. Epäsuotuisat maatalousalueet käsittävät vuoristoalueet, joilla maataloustoiminta on välttämätöntä maaseutuympäristön suojelemiseksi erityisesti eroosiolta tai vapaa-ajan tarpeiden vuoksi, sekä muut alueet, joilla vähimmäisasutus tai maaseutuympäristön hoito eivät ole turvattuja.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla on oltava riittävät yhteiset perusrakenteet, jotka koskevat erityisesti tiloille johtavia kulkuväyliä, sähköä ja juomakelpoista vettä sekä matkailuun tai vapaa-ajan viettoon suuntautuneilla alueilla veden puhdistusta. Jos tällaisia perusrakenteita ei ole, on julkisten perusrakenneohjelmien yhteydessä ryhdyttävä mahdollisimman nopeasti niiden rakentamiseen.

23 artikla

1. Vuoristoalueet muodostuvat kunnista tai kunnan osista, joille on oltava ominaista maan käyttömahdollisuuksien huomattava rajoittuminen ja työkustannusten oleellinen nousu, jotka johtuvat:

a) joko alueen korkeasta sijainnista, jolloin erittäin vaikeat ilmasto-olosuhteet ovat lyhentäneet kasvukautta merkittävästi,

b) tai alemmilla korkeuksilla, jolloin suurimmassa osassa maa-aluetta koneellistaminen ei ole mahdollista jyrkkien rinteiden vuoksi tai edellyttää erityisen kalliin kaluston hyväksikäyttöä,

c) tai on kyse näiden kahden tekijän yhteisvaikutuksesta niiden ollessa erillisinä vähemmän korostuneita; tällöin tämän yhteisvaikutuksen aiheuttaman haitan on vastattava a ja b alakohdassa tarkoitetun tilanteen mukaisia haittoja.

2. 62 leveyspiirin pohjoispuolisten ja siihen välittömästi liittyvien alueiden katsotaan kuuluvan vuoristoalueisiin, mikäli niillä vallitsevat hyvin vaikeat ilmasto-olosuhteet lyhentävät merkittävästi kasvukautta.

24 artikla

Epäsuotuisat alueet, joita uhkaa väestökato ja joilla maaseutuympäristön hoito on välttämätöntä, muodostuvat luonnollisten tuotantoedellytysten kannalta yhdenmukaisista maatalousalueista ja niillä on oltava seuraavat ominaisuudet samanaikaisesti:

a) viljelyyn ja voimaperäistämiseen huonosti soveltuvat heikkotuottoiset maat, joiden tuotantokykyä ei voida parantaa ilman kohtuuttomia kustannuksia ja jotka ovat pääasiassa hyödynnettävissä laajaperäiseen kotieläintuotantoon,

b) luonnonoloista johtuvan heikon tuottavuuden takia tulosten saavuttaminen on keskimääräistä merkittävästi heikompaa mitattuna maatalouden taloudellista tilannetta kuvaavilla indekseillä,

c) maataloustoiminnasta erittäin riippuvaisen väestön alhainen tai aleneva tiheys, jonka kiihtyvä aleneminen vaarantaisi alueen elinvoimaisuuden ja asutuksen.

25 artikla

Epäsuotuisiin alueisiin voidaan rinnastaa erityisten haittojen vaivaamat pienet alueet, joilla maataloustoiminnan säilyminen on välttämätöntä ympäristön säilyttämisen, maaseutuympäristön hoidon ja matkailuelinkeinon varmistamiseksi tai rannikoiden suojeluun liittyvistä syistä. Näiden alueiden kokonaispinta-ala ei jäsenvaltiossa saa olla suurempi kuin 4 % sen pinta-alasta.

X OSASTO Ammattikoulutuksen sopeuttaminen nykyaikaisen maatalouden tarpeisiin

26 artikla

Siinä määrin kuin rahoitusta ei ole myönnetty asetuksen (ETY) N:o 4255/88 (11) mukaisesti jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön alueilla, joilla tarve on ilmeinen, näitä alueita koskevien toimenpiteiden toteuttamiseksi moitteettomasti tukijärjestelmän 5-16 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden alaisten henkilöiden sekä alle 40-vuotiaiden nuorten viljelijöiden maatalousalan ammattipätevyyden parantamiseksi.

27 artikla

Tukijärjestelmään voi kuulua:

a) oppivelvollisuusiän ylittäneiden viljelijöiden, avustavien perheenjäsenten ja maataloustyöntekijöiden ammatti-, jatko- ja täydennyskoulutukseen luettavia kursseja tai harjoittelujaksoja, joiden tarkoituksena on valmentaa viljelijöitä tuotannon laadun uudelleensuuntaamiseen, maaseutuympäristön suojelun vaatimusten kanssa sopusointuisten tuotantomenetelmien käyttöön sekä omien metsien hoidossa tarvittavan koulutustason hankkimiseen,

b) tuottajaryhmien ja osuuskuntien johtajien ja hoitajien kursseja tai harjoittelujaksoja, jos tämä on tarpeen tuottajien taloudellisen järjestäytymisen sekä kyseisen alueen maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupanpitämisen parantamiseksi,

c) edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ammattikoulutuksen tason saavuttamiseksi tarvittavia täydennyskoulutuskursseja, joiden on oltava vähintään 150 tunnin pituisia.

28 artikla

1. Tukijärjestelmään kuuluvaa tukea saa:

a) koulutus- tai harjoittelujaksoihin osallistumiseen,

b) koulutus- ja harjoittelujaksojen järjestämiseen ja tarjoamiseen.

2. Jäsenvaltioille ammattikoulutukseen tarkoitetun tuen myöntämisestä aiheutuvat menot ovat osarahoituskelpoisia enintään liitteen I mukaiseen määrään koulutus- tai harjoittelujakson suorittanutta henkilöä kohti; tästä summasta liitteen I mukainen summa on käytettävä täydentäviin kursseihin tai harjoittelujaksoihin, jotka käsittelevät tuotannon uudelleensuuntaamista, maaseutuympäristön suojelun kanssa sopusointuisten tuotantomenetelmien käyttöä ja metsien hoitoa.

Tämän osaston soveltamisalaan kuuluva toiminta ei koske kursseja tai harjoittelujaksoja, jotka kuuluvat tavalliseen keskiasteen tai ylemmän asteen maatalouskoulutukseen liittyviin ohjelmiin tai järjestelmiin.

XI OSASTO Yleiset ja rahoitusta koskevat säännökset

29 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle:

a) luonnokset laeista, asetuksista tai hallinnollisista määräyksistä, jotka ne aikovat antaa tämän asetuksen mukaisesti, ja erityisesti 12 artiklaan liittyvät luonnokset,

b) olemassa olevat säännökset, jotka voivat mahdollistaa tämän asetuksen soveltamisen.

2. Toimittaessaan 1 kohdassa tarkoitettuja luonnoksia laeista, asetuksista tai hallinnollisista määräyksistä ja voimassaolevia säännöksiä jäsenvaltioiden on osoitettava alueellisella tasolla toisaalta kyseisten toimenpiteiden ja toisaalta taloudellisen tilanteen ja maatalouden rakenteellisten erityispiirteiden välinen yhteys.

3. Komissio tarkastaa 1 kohdan a alakohdan mukaisesti toimitetuista luonnoksista, ovatko luonnokset tämän asetuksen mukaisia ja ottaen huomioon tämän asetuksen tavoitteet sekä eri toimenpiteiden välillä tarvittavat yhteydet, ovatko yhteisön 1 artiklassa tarkoitetun toiminnan rahoitukseen osallistumista koskevat edellytykset täyttyneet.

4. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 3 kohdassa tarkoitetut lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset heti niiden antamisen jälkeen.

30 artikla

Komissio päättää 29 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 29 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimitettujen säännösten osalta kahden kuukauden kuluessa niiden toimittamisesta asetuksen (ETY) N:o 4253/88 29 artiklan 1 kohdan 2 ja 5 alakohdissa tarkoitettua menettelyä noudattaen sen perusteella, ovatko säännökset tämän asetuksen mukaisia ja ottaen huomioon tämän asetuksen tavoitteet sekä eri toimenpiteiden välillä tarvittavat yhteydet, ovatko yhteisön 1 artiklassa tarkoitetun toiminnan rahoitukseen osallistumista koskevat edellytykset täyttyneet.

31 artikla

1. Jäsenvaltioiden on laadittava 1994-1999 väliselle ajanjaksolle vuosittaiset menoennusteet tämän asetuksen 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden perusteella ja siten, että varmistetaan yhdenmukaisuus määrärahojen jaossa jäsenvaltioille asetuksen (ETY) N:o 2052/88 12 artiklan 4 kohdan säännösten mukaisesti.

Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan on laadittava nämä ennusteet jaksolle 1995-1999.

Näissä ennusteissa on otettava huomioon kaikki menot, jotka rahoitetaan rahastosta ja jotka liittyvät:

a) tähän asetukseen,

b) maatilojen uudenaikaistamisesta 17 päivänä huhtikuuta 1972 annettuun neuvoston direktiiviin 72/159/ETY (12),

c) maataloustoiminnan lopettamisen rohkaisemisesta ja käyttökelpoisesta maatalousmaasta määräämisestä rakenteiden parantamiseksi 17 päivänä huhtikuuta 1972 annettuun neuvoston direktiiviin 72/160/ETY (13),

d) tuottajaryhmistä ja niiden liitoista 20 päivänä toukokuuta 1997 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 952/97 (14),

e) puuvilla-alan tuottajaryhmittymistä ja niiden liitoista 15 päivänä helmikuuta 1982 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 389/82 (15),

f) humala-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 26 päivänä heinäkuuta 1971 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1696/71 (16),

g) hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 2200/96 (17).

2. Jäsenvaltioiden on liitettävä vuosittaisiin menoennusteisiin asetuksen (ETY) N:o 4253/88 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti laadittu tukihakemus.

Tukihakemuksessa on oltava tiedot, jotka komissio tarvitsee voidakseen arvioida sitä, ja erityisesti kuvaus suunnitellusta toiminnasta, sen soveltamisalasta, mukaan lukien maantieteellinen kattavuus, ja sen erityisistä tavoitteista sekä maininta toiminnan täytäntöönpanosta vastaavista elimistä sekä edunsaajista.

Siltä osin kuin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa asetuksissa ja komissiolle tiedoksi annetuissa kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä on kuvaus toiminnoista ja niiden erityistavoitteista, niihin liittyviä tietoja ei tarvitse ilmoittaa tukihakemuksessa.

Tukihakemuksesta on kuitenkin aina käytävä ilmi menojen jakautuminen 1 kohdassa tarkoitettujen asetusten välillä, ja tämän asetuksen osalta viimeksi mainitun asetuksen eri osastojen välillä koko ajanjaksona, sekä kyseisten menojen vuosittainen erittely.

3. Niiden alueiden osalta, joita asetuksen (ETY) N:o 2052/88 1 artiklassa määritellyt tavoitteet N:o 1 ja 6 koskevat, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut menoennusteet sisällytetään kyseisen asetuksen (ETY) N:o 2052/88 8 artiklan 7 kohdassa ja asetuksen (ETY) N:o 4253/88 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ohjelmaa koskeviin asiakirjoihin.

4. Niiden alueiden osalta, joita tavoitteet N:o 1 ja 6 eivät koske, jäsenvaltioiden on toimitettava viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 1994 1 kohdassa tarkoitetut menoennusteet, joissa tietojen on oltava eriteltyinä sen mukaan, ovatko kyseessä alueet, joita koskee tavoite N:o 5 b, vai muut alueet.

Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan on toimitettava nämä ennusteet kolmen kuukauden kuluessa liittymisestään.

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa 30 päivään huhtikuuta mennessä saatettava menoennusteet sekä tukihakemusten yhteydessä annetut tiedot ajan tasalle.

5. Komissio antaa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

32 artikla

1. Edellä artikloissa 5-11 ja 13-28 säädetyistä toimista jäsenvaltioille aiheutuvat menot ovat osarahoituskelpoisia rahastosta.

2. Niiden alueiden osalta, joita asetuksen (ETY) N:o 2052/88 1 artiklassa määritellyt tavoitteet N:o 1 ja 6 eivät koske, komissio päättää 30 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yhteisön rahoitukseen osallistumista koskevat edellytykset, mukaan lukien yhteisön osarahoituksen määrä, asetuksen (ETY) N:o 2052/88 13 artiklassa tarkoitettujen perusteiden ja rajojen mukaisesti, ja siten, että varmistetaan yhdenmukaisuus mainitun asetuksen 12 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisessa määrärahojen jakamisessa jäsenvaltioiden kesken.

Kaikkiin asetuksen (ETY) N:o 4256/88 2 artiklassa tarkoitettuihin toimiin käytettävissä olevien varojen riittävyyden varmistamiseksi tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä voidaan tarkistaa samaa menettelyä noudattaen.

3. Komissio antaa tarvittaessa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

33 artikla

1. Tuki maksetaan asetuksen (ETY) N:o 4253/88 21 artiklan mukaisesti. Jäljellä olevan osan tai koko korvauksen maksaminen perustuu mainitun artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen edellytysten lisäksi kuitenkin myös:

a) ilmoitukseen yhden kalenterivuoden aikana jäsenvaltioille aiheutuneista menoista, ja

b) kyseisen kalenterivuoden aikana toteutettuja toimenpiteitä koskevaan kertomukseen, joka laaditaan mainitun asetuksen 25 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

jotka on esitettävä komissiolle ennen seuraavan vuoden heinäkuun 1 päivää.

2. Komissio antaa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

34 artikla

Jäsenvaltiot voivat asettaa tässä asetuksessa säädettyjen tukitoimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevia lisäedellytyksiä.

35 artikla

Komissio antaa 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännöt, joiden avulla se voi seurata ja arvioida, että erityisesti asetuksen (ETY) N:o 4256/88 2 artiklassa tarkoitettujen yhteisten toimintojen täytäntöönpanossa varmistetaan yhdenmukaisuus määrärahojen jakamisessa jäsenvaltioiden kesken asetuksen (ETY) N:o 2052/88 12 artiklan 4 kohdan säännösten mukaisesti.

36 artikla

Komissio voi 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä mukauttaa tässä asetuksessa säädettyjä määriä ottaakseen huomioon inflaatiokehityksen.

37 artikla

1. Tämä asetus ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta toteuttaa muita tukitoimenpiteitä tämän asetuksen soveltamisalalla, lukuun ottamatta 5-9 ja 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa sekä 17 artiklassa tarkoitettua alaa, jos näiden tukitoimenpiteiden myöntämistä koskevat edellytykset tai yksityiskohtaiset säännöt eroavat tässä asetuksessa säädetyistä tai joiden osalta tukimäärät ovat tässä asetuksessa säädettyjä enimmäismääriä suurempia, edellyttäen, että kyseiset toimenpiteet toteutetaan perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklan mukaisesti.

2. Perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklaa, lukuun ottamatta 92 artiklan 2 kohtaa, ei sovelleta tämän asetuksen 5-9, 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa sekä 17 artiklassa säädettyihin tukitoimenpiteisiin.

38 artikla

Tarkastukset suoritetaan asetuksen (ETY) N:o 4253/88 23 artiklan mukaisesti.

39 artikla

Manner-Portugalissa voidaan 31 päivään joulukuuta 1997 asti myöntää 17 artiklassa tarkoitettua tasaushyvitystä maanviljelijöille, jotka viljelevät vähintään yhden hehtaarin kokoista viljelyalaa.

40 artikla

Saksan uusien osavaltioiden alueella sovelletaan 31 päivään joulukuuta 1996 seuraavia erityissäännöksiä:

a) Perheviljelmiä perustettaessa:

- edellä 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyä edellytystä ei sovelleta,

- Saksan liittotasavalta voi myöntää 10 ja 11 artiklassa tarkoitettua tukea alle 55-vuotiaille viljelijöille. Yli 40-vuotiaille viljelijöille myönnettävää tukea ei voida kuitenkaan korvata rahastosta.

b) Edellä olevan 6 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa ja 9 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyjä edellytyksiä ei sovelleta tukeen, joka on myönnetty uusien perheviljelmien perustamiseen tai osuustoimintatilojen rakenneuudistukseen, jos lypsylehmien lukumäärä kaikilla uusilla tai uudistetuilla tiloilla ei ole suurempi kuin aikaisemmin entisillä tiloilla pidettyjen lypsylehmien lukumäärä.

Edellä 6 artiklan 4 kohdassa, sikapaikkojen lukumäärän osalta, ja 9 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyjä siantuotantoalaa koskevia edellytyksiä ei sovelleta tukiin, jotka on myönnetty uusien perheviljelmien perustamisen tai osuustoimintatilojen rakenneuudistuksen yhteydessä, jos sikapaikkojen lukumäärä kaikilla uusilla tai uudistetuilla tiloilla ei ole suurempi kuin aikaisemmin entisillä tiloilla pidettyjen sikapaikkojen lukumäärä.

c) Edellä 7 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu investointien määrä on liitteen I mukainen henkilötyöyksikköä ja tilaa kohti.

Edellä 9 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa vahvistettu yläraja korotetaan määrään, joka vastaa kolme kertaa investointien määrää tilaa kohti.

d) Osuustoimintatilojen rakenneuudistuksen yhteydessä 9 artiklan 5 kohtaa sovelletaan myös yhteenliittymiin, jotka eivät omaksu osuustoimintayrityksen oikeudellista muotoa.

41 artikla

1. Kumotaan asetus (ETY) N:o 2328/91 ja direktiivi 75/268/ETY.

2. Viittauksia kumottuun asetukseen ja kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän asetukseen ja ne luetaan liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

42 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä..

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä toukokuuta 1997.

Neuvoston puolesta

J. VAN AARTSEN

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 115, 19.4.1996, s. 34.

(2) Lausunto annettu 13 päivänä toukokuuta 1997 (sitä ei ole vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL N:o C 204, 15.7.1996, s. 38

(4) EYVL N:o L 218, 6.8.1991, s. 1. asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 409/97 (EYVL N:o L 62, 4.3.1997, s. 4).

(5) EYVL N:o L 128, 19.5.1975, s. 1. direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(6) EYVL N:o L 185, 15.7.1988, s. 9. asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 3193/94 (EYVL N:o L 337, 24.12.1994, s. 11).

(7) EYVL N:o L 185, 15.7.1988, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 3193/94 (EYVL N:o L 337, 24.12.1994, s. 11).

(8) EYVL N:o L 374, 31.12.1988, s. 25. asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2085/93 (EYVL N:o L 193, 31.7.1993, s. 44).

(9) EYVL N:o L 148, 28.6.1968, s. 24. asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 894/96 (EYVL N:o L 125, 23.5.1996, s. 1).

(10) Ympäristönsuojelun vaatimusten ja maaseutuympäristön hoidon vaatimusten kanssa sopusointuisista maatalouden tuotantomenetelmistä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) nr. 2078/92 (EYVL nr. L 215, 13.7.1992, s. 85), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) nr. 2772/95 (EYVL nr. L 288, 1.12.1995, s. 35).

(11) Asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamissäännöistä Euroopan sosiaalirahaston osalta 19 päivänä joulukuuta 1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4255/88 (EYVL N:o L 374, 31.12.1988, s. 21), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2084/93 (EYVL N:o L 193, 31.7.1993, s. 39).

(12) EYVL N:o L 96, 23.4.1972, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3768/85 (EYVL N:o L 362, 31.12.1985, s. 8).

(13) EYVL N:o L 96, 23.4.1972, s. 9, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 797/85 (EYVL N:o L 93, 30.3.1985, s. 1).

(14) Katso tämän virallisen lehden sivu 30.

(15) EYVL N:o L 51, 23.2.1982, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3808/89 (EYVL N:o L 371, 20.12.1989, s. 1).

(16) EYVL N:o L 175, 4.8.1971, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 3290/94 (EYVL N:o L 349, 31.12.1994, s. 105).

(17) EYVL N:o L 297, 21.11.1996, s. 1.

LIITE I

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

>TAULUKON PAIKKA>