VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

8 päivänä lokakuuta 2008

Asia F-44/07

Florence Barbin

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Euroopan parlamentin soveltama ansiopisteiden myöntämismenettely – Tätä menettelyä koskevien ohjeiden lainvastaisuus – Ansioiden vertailu

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Barbin vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan parlamentin 16.10.2006 tekemän päätöksen, jolla hänelle myönnettiin yksi ainoa ansiopiste vuoden 2005 arviointikierroksella.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu

(Henkilöstösääntöjen 43 ja 45 artikla)

2.      Lainvastaisuusväite – Lainvastaisuusväitteen ulottuvuus – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota

(EY 241 artikla)

1.      Ansioiden vertailu, jonka perusteella virkamiehelle myönnetään ansiopisteitä, voidaan suorittaa ainoastaan siinä pääosastossa, jossa on virkamiehen asemapaikka, kun otetaan huomioon kunkin pääosaston käytettävissä olevien ansiopisteiden rajoitettu määrä ja se, että kunkin osaston tai yksikön jokainen ylennyskelpoinen virkamies kilpailee kaikkien muiden osastonsa tai yksikkönsä virkamiesten kanssa määrältään rajoitetuista ansiopisteistä. Ansiopisteet jakaa pääosasto, jossa virkamies on työskennellyt pisimpään kyseisen vuoden aikana.

(ks. 44 ja 45 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑289/04, Lantzoni v. yhteisöjen tuomioistuin, 8.3.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑39 ja II‑A‑2‑171, 68 ja 69 kohta) ja asia T‑156/05, Lantzoni v. yhteisöjen tuomioistuin, 27.9.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑189 ja II‑A‑2‑969, 52 ja 53 kohta).

2.      Lainvastaisuusväitteen ulottuvuus on rajoitettava riidan ratkaisun kannalta välttämättömään. Yleisesti sovellettavaa toimea, jonka lainvastaisuuteen on vedottu, on voitava soveltaa suoraan tai välillisesti kanteen kohteena olevaan asiaan, ja riidanalaisen yksittäispäätöksen ja kysymyksessä olevan yleisesti sovellettavan toimen välillä on oltava suora oikeudellinen yhteys.

(ks. 61 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 21/64, Macchiorlati Dalmas v. korkea viranomainen, 31.3.1965 (Kok. 1965, s. 227, 245 kohta) ja asia 32/65, Italia v. neuvosto ja komissio, 13.7.1966 (Kok. 1966, s. 563, 594 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑6/92 ja T‑52/92, Reinarz v. komissio, 26.10.1993 (Kok. 1993, s. II‑1047, 57 kohta) ja asia T‑60/99, Townsend v. komissio, 3.2.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑11 ja II‑45, 53 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑19/05, Sanchez Ferriz v. komissio, 28.6.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑41 ja II‑A‑1‑135, 57 kohta).