Yhdistetyt asiat C-407/19 ja C-471/19

Katoen Natie Bulk Terminals NV
ja
General Services Antwerp NV
vastaan
Belgian valtio

ja

Middlegate Europe NV
vastaan
Ministerraad

(Raad van Staten (Belgia) ja Grondwettelijk Hofin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 11.2.2021

Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 45 artikla – Työntekijöiden vapaa liikkuvuus – SEUT 49 artikla – Sijoittautumisvapaus – SEUT 56 artikla – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Satamatoiminnan harjoittaminen – Satamatyöntekijät – Ammattiin pääsy ja palvelukseen ottaminen – Satamatyöntekijöiden tunnustamisen yksityiskohtaiset säännöt – Satamatyöntekijät, jotka eivät kuulu kansallisessa lainsäädännössä säädettyyn työntekijäkiintiöön – Työsopimuksen keston rajoittaminen – Satamatyöntekijöiden liikkuvuus eri satama-alueiden välillä – Logistiikkatyöntekijät – Turvallisuustodistus – Yleistä etua koskevat pakottavat syyt – Turvallisuus satama-alueilla – Työntekijöiden suojelu – Oikeasuhteisuus

1. Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Sellainen kansallinen säännöstö, jossa velvoitetaan yritykset, jotka haluavat harjoittaa satamatoimintoja satama-alueella, käyttämään yksinomaan tunnustettuja satamatyöntekijöitä, on sallittu – Edellytykset

   (SEUT 49 ja SEUT 56 artikla)

   (ks. 59–61, 63, 66–69 ja 76 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan satamatyöntekijöiden tunnustamisen edellytyksenä on tasaedustusperiaatteella muodostetun hallintokomitean päätös – Komitea, joka päättää myös tunnustettujen työntekijöiden mahdollisesta ottamisesta satamatyöntekijöiden kiintiöön – Sellaisten satamatyöntekijöiden, joita ei oteta kiintiöön, tunnustamisen keston rajoittaminen heidän työsopimuksensa kestoon – Tämän komitean päätöksenteolle ei ole vahvistettu enimmäismääräaikaa – Perustelujen puuttuminen

   (SEUT 45, SEUT 49 ja SEUT 56 artikla)

   (ks. 95–103, 106–108, 111 ja 113 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Kansallinen säännöstö, jossa asetetaan satamatyöntekijän tunnustamisen edellytykseksi terveydellisen soveltuvuuden vaatimukset, psykologisten testien läpäisy ja edeltävä koulutus – Tällaisten tarkastusten, testien tai kokeiden järjestämisestä vastaavien elinten nimeäminen – Tähän nimeämiseen osallistuville työnantajajärjestöille ja satamatyöntekijöiden ammattiliitoille annettu tehtävä – Tehtävä, jota hoidettaessa ei saada horjuttaa eri tarkastusten, testien ja kokeiden avoimuutta, objektiivisuutta ja puolueettomuutta, on sallittu

   (SEUT 45, SEUT 49 ja SEUT 56 artikla)

   (ks. 115, 116 ja 118–120 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Kansallinen säännöstö, jossa säädetään sellaisten satamatyöntekijöiden tunnustamisen pysyttämisestä, jotka on jo tunnustettu aikaisemman lakisääteisen järjestelmän mukaisesti – Kansallinen säännöstö, jossa säädetään näiden työntekijöiden ottamisesta sillä käyttöön otettuun satamatyöntekijöiden kiintiöön, on sallittu

   (SEUT 45, SEUT 49 ja SEUT 56 artikla)

   (ks. 122, 123 ja 127 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)

5. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Kansallinen säännöstö, jossa asetetaan tunnustetun satamatyöntekijän siirtämisen edellytykseksi satama-alueen työntekijöiden kiintiöstä toiselle satama-alueelle työehtosopimuksessa vahvistetut ehdot ja täytäntöönpanosäännöt, on sallittu – Edellytykset – Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkistaa edellytysten täyttymisen

   (SEUT 45, SEUT 49 ja SEUT 56 artikla)

   (ks. 130–135 kohta ja tuomiolauselman 5 kohta)

6. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Kansallinen säännöstö, jossa vaaditaan satama-alueiden logistiikkatyöntekijöiltä turvallisuustodistuksen saamista – Työehtosopimuksessa on sallittua vahvistaa mainitun todistuksen saamista koskevat myöntämissäännöt ja -menettelyt – Edellytykset

   (SEUT 45, SEUT 49 ja SEUT 56 artikla)

   (ks. 138–140 ja 142 kohta sekä tuomiolauselman 6 kohta)

Tiivistelmä

Laki, jossa satamatyö varataan tunnustetuille työntekijöille, voi olla unionin oikeuden mukainen, jos sen tarkoituksena on taata turvallisuus satama-alueilla ja ehkäistä työtapaturmat. Hallinnollisen pariteettikomitean osallistuminen satamatyöntekijöiden tunnustamiseen ei kuitenkaan ole tarpeen eikä asianmukaista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi

Belgian oikeudessa satamatyöstä säädetään muun muassa satamatyön järjestämisestä annetussa laissa, jonka mukaan satamatyötä voivat tehdä ainoastaan tunnustetut satamatyöntekijät. Euroopan komissio osoitti vuonna 2014 Belgian kuningaskunnalle virallisen huomautuksen, jossa se ilmoitti tälle, että sen satamatyötä koskevalla säännöstöllä loukattiin sijoittautumisvapautta (SEUT 49 artikla). Tämän kirjeen johdosta kyseinen jäsenvaltio oli vuonna 2016 antanut satamatyöntekijöiden tunnustamista satama-alueilla koskevan kuninkaan päätöksen satamatyön järjestämisestä annetun lain täytäntöönpanosäännöistä, minkä vuoksi komissio oli päättänyt jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn sitä vastaan.

Asiassa Katoen Natie Bulk Terminals ja General Services Antwerp (C-407/19) samannimiset yhtiöt, jotka harjoittivat satamatoimintaa Belgiassa ja ulkomailla, vaativat Raad van Statea (ylin hallintotuomioistuin, Belgia) kumoamaan vuoden 2016 kuninkaan päätöksen katsoen, että se rajoitti niiden vapautta palkata muista jäsenvaltioista kuin Belgiasta lähtöisin olevia satamatyöntekijöitä työskentelemään Belgian satama-alueilla.

Asiassa Middlegate Europe (C-471/19) kyseessä oleva yritys oli velvoitettu maksamaan sakkoa, koska Belgian poliisiviranomaiset olivat todenneet tunnustamattoman satamatyöntekijän tekemän satamatyörikkomuksen. Jälkimmäisessä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa eli Grondwetteljk Hofissa (perustuslakituomioistuin, Belgia) vireille pannussa oikeudenkäynnissä kyseinen yhtiö riitautti satamatyön järjestämisestä annetun lain perustuslainmukaisuuden ja katsoi, että se loukkasi yritysten kaupan ja elinkeinon vapautta. Kyseinen tuomioistuin totesi, että tämä Belgian perustuslaissa taattu vapaus liittyi läheisesti useisiin EUT-sopimuksessa taattuihin perusvapauksiin, kuten palvelujen tarjoamisen vapauteen (SEUT 56 artikla) ja sijoittautumisvapauteen (SEUT 49 artikla), ja päätti tiedustella unionin tuomioistuimelta – kuten Raad van State oli tehnyt ensimmäisessä asiassa – näiden kansallisten sääntöjen, joilla pysytetään satamatyöntekijöiden työhönottoa koskeva erityisjärjestelmä, yhteensoveltuvuutta näiden kahden määräyksen kanssa. Näissä yhdistetyissä asioissa unionin tuomioistuinta pyydettiin sen vastauksen lisäksi, joka sen oli annettava tähän kysymykseen, selvittämään lisäperusteet, joiden avulla voidaan selventää, onko satamatyöntekijöiden järjestelmä unionin oikeuden vaatimusten mukainen.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin toteaa aluksi, että kyseessä oleva lainsäädäntö, jossa velvoitetaan ulkomailla asuvat yritykset, jotka haluavat sijoittautua Belgiaan harjoittaakseen siellä satamatoimintoja, tai jotka sinne sijoittautumatta haluavat tarjota satamapalveluja, käyttämään vain tämän lainsäädännön mukaisesti tunnustettuja satamatyöntekijöitä, estää tällaisia yrityksiä käyttämästä omaa henkilöstöään tai ottamasta palvelukseen muita työntekijöitä, joita ei ole tunnustettu. Kyseinen lainsäädäntö, joka voi tehdä näiden yritysten sijoittautumisen Belgiaan tai niiden palvelujen tarjoamisen kyseisessä jäsenvaltiossa vähemmän houkuttelevaksi, merkitsee näin ollen näiden SEUT 49 ja SEUT 56 artiklassa taattujen sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusta. Unionin tuomioistuin muistuttaa, että tällainen rajoitus voi olla oikeutettu yleistä etua koskevista pakottavista syistä, sikäli kuin sillä voidaan taata kyseessä olevan tavoitteen toteutuminen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin toteaa, että kyseessä olevaa lainsäädäntöä ei voida yksinään pitää soveltumattomana tai suhteettomana sillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi eli turvallisuuden takaamiseksi satama-alueilla ja työtapaturmien ehkäisemiseksi. Unionin tuomioistuin arvioi kyseessä olevaa järjestelmää kokonaisuutena ja katsoo, että tällainen säännöstö on yhteensopiva SEUT 49 ja SEUT 56 artiklan kanssa, kunhan mainitut edellytykset ja täytäntöönpanosäännöt yhtäältä perustuvat objektiivisiin ja syrjimättömiin perusteisiin, jotka ovat etukäteen tiedossa ja joiden mukaan muiden jäsenvaltioiden satamatyöntekijöiden on mahdollista osoittaa, että he täyttävät kyseisen jäsenvaltion satamatyöntekijöihin sovellettavia vaatimuksia vastaavat vaatimukset lähtöjäsenvaltiossaan, eikä niissä toisaalta vahvisteta kiintiötä, jolla rajoitetaan niiden työntekijöiden määrää, jotka voidaan tällä tavoin tunnustaa.

Tutkiessaan riidanalaisen kuninkaan päätöksen yhteensoveltuvuutta EUT-sopimuksessa taattujen liikkumisvapauksien kanssa unionin tuomioistuin toteaa, että kyseessä oleva kansallinen säännöstö muodostaa myös SEUT 45 artiklassa vahvistetun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoituksen, koska sillä voi olla muista jäsenvaltioista tuleviin työnantajiin ja työntekijöihin kohdistuva ehkäisevä vaikutus. Unionin tuomioistuin arvioi siten, ovatko tähän säännöstöön sisältyvät eri toimenpiteet tarpeellisia ja oikeasuhteisia satama-alueiden turvallisuuden takaamista ja työtapaturmien ehkäisemistä koskevaan tavoitteeseen nähden.

Tältä osin unionin tuomioistuin katsoo ensinnäkin, että kyseessä oleva säännöstö, jonka mukaan erityisesti:

– satamatyöntekijät tunnustaa hallintokomitea, johon kuuluu tasaedustusperiaatteen mukaisesti työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen nimeämiä jäseniä;

– kyseinen komitea päättää työvoiman tarpeen mukaan myös siitä, onko tunnustetut työntekijät otettava mukaan satamatyöntekijöiden kiintiöön, kun otetaan huomioon, että niiden satamatyöntekijöiden, joita ei ole otettu tähän kiintiöön, saaman tunnustamisen kesto rajoittuu heidän työsopimuksensa kestoon, joten jokaisen uuden sopimuksen osalta on aloitettava uusi tunnustamismenettely, ja

– enimmäismääräajasta, jonka kuluessa kyseisen komitean on tehtävä päätöksensä, ei ole säädetty,

ei ole yhteensopiva SEUT 45, SEUT 49 ja SEUT 56 artiklassa vahvistettujen liikkumisvapauksien kanssa, koska se ei ole tarpeellinen eikä asianmukainen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

Toiseksi unionin tuomioistuin tutkii satamatyöntekijöiden tunnustamisen edellytyksiä. Kyseessä olevan säännöstön mukaan työntekijän on täytettävä terveydelliset soveltuvuusedellytykset sekä psykologisen testin läpäisemistä ja edeltävää ammatillista koulutusta koskevat vaatimukset, ellei hän voi osoittaa täyttävänsä toisessa jäsenvaltiossa vastaavat edellytykset. Unionin tuomioistuimen mukaan nämä vaatimukset ovat omiaan varmistamaan turvallisuuden satama-alueilla, ja ne ovat oikeasuhteisia tällaiseen tavoitteeseen nähden. Näin ollen tällaiset toimenpiteet ovat yhteensoveltuvia SEUT 45, SEUT 49 ja SEUT 56 artiklassa määrättyjen liikkumisvapauksien kanssa. Unionin tuomioistuin katsoo kuitenkin, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa, voiko työnantajajärjestön ja tilanteen mukaan satamatyöntekijöiden ammattiliittojen rooli tällaisten tarkastusten, testien tai kokeiden suorittamisesta vastaavien elinten nimeämisessä olla omiaan horjuttamaan niiden avoimuutta, objektiivisuutta ja puolueettomuutta.

Kolmanneksi unionin tuomioistuin katsoo, että kyseessä oleva säännöstö, jonka mukaan satamatyöntekijät, jotka on tunnustettu tällaisiksi ennen kyseisen säännöstön voimaantuloa sovelletun lakisääteisen järjestelmän mukaisesti, säilyttävät kyseisen säännöstön nojalla tunnustetun satamatyöntekijän asemansa ja heidät otetaan mainitussa säännöstössä säädettyyn satamatyöntekijöiden kiintiöön, ei ole sopimaton tavoitellun päämäärän saavuttamiseen eikä suhteeton siihen nähden, joten se on myös yhteensoveltuva SEUT 45, SEUT 49 ja SEUT 56 artiklassa määrättyjen vapauksien kanssa.

Neljänneksi unionin tuomioistuin katsoo, että kyseessä oleva säännöstö, jonka mukaan satamatyöntekijän siirtoon muun satama-alueen kuin sen, jota varten hänet on tunnustettu, työntekijöiden kiintiöön sovelletaan työehtosopimuksessa vahvistettuja ehtoja ja täytäntöönpanosääntöjä, on yhteensoveltuva SEUT 45, SEUT 49 ja SEUT 56 artiklassa määrättyjen vapauksien kanssa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava, että nämä ehdot ja täytäntöönpanosäännöt ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia kunkin satama-alueen turvallisuuden varmistamisen tavoitteen kannalta.

Lopuksi unionin tuomioistuin toteaa, että lainsäädäntö, jossa säädetään, että logistiikkatyöntekijöillä on oltava ”turvallisuustodistus”, jonka myöntämistä koskevat täytäntöönpanosäännöt ja sen saamiseksi noudatettavat menettelyt on vahvistettu työehtosopimuksessa, ei ole ristiriidassa SEUT 45, SEUT 49 ja SEUT 56 artiklassa määrättyjen vapauksien kanssa edellyttäen että tällaisen todistuksen myöntämisedellytykset ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia turvallisuuden takaamista satama-alueella koskevaan tavoitteeseen nähden ja että sen saamiseksi noudatettava menettely ei aiheuta kohtuuttomia ja suhteettomia hallinnollisia rasitteita.