Tämä asiakirja on ote EUR-Lex-verkkosivustolta
Asiakirja 62017CJ0598
Judgment of the Court (First Chamber) of 2 May 2019.#A-Fonds v Inspecteur van de Belastingdienst.#Request for a preliminary ruling from the Gerechtshof 's-Hertogenbosch.#Reference for a preliminary ruling — Existing aid and new aid — Concept of new aid — Refund of dividend tax — Scheme widened to companies established outside the Member State concerned — Free movement of capital — Obligations of national courts.#Case C-598/17.
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 2.5.2019.
A-Fonds vastaan Inspecteur van de Belastingdienst.
Gerechtshof 's-Hertogenboschin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Ennakkoratkaisupyyntö – Voimassa olevat tuet ja uudet tuet – Uuden tuen käsite – Osinkoveron palautus – Ohjelman laajentaminen koskemaan asianomaisen jäsenvaltion ulkopuolelle sijoittautuneita yhteisöjä – Pääomien vapaa liikkuvuus – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuudet.
Asia C-598/17.
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 2.5.2019.
A-Fonds vastaan Inspecteur van de Belastingdienst.
Gerechtshof 's-Hertogenboschin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Ennakkoratkaisupyyntö – Voimassa olevat tuet ja uudet tuet – Uuden tuen käsite – Osinkoveron palautus – Ohjelman laajentaminen koskemaan asianomaisen jäsenvaltion ulkopuolelle sijoittautuneita yhteisöjä – Pääomien vapaa liikkuvuus – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuudet.
Asia C-598/17.
Oikeustapauskokoelma – yleinen
ECLI-tunnus: ECLI:EU:C:2019:352
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
2 päivänä toukokuuta 2019 ( *1 )
Ennakkoratkaisupyyntö – Voimassa olevat tuet ja uudet tuet – Uuden tuen käsite – Osinkoveron palautus – Ohjelman laajentaminen koskemaan asianomaisen jäsenvaltion ulkopuolelle sijoittautuneita yhteisöjä – Pääomien vapaa liikkuvuus – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuudet
Asiassa C‑598/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka gerechtshof ’s-Hertogenbosch (’s-Hertogenboschin ylioikeus, Alankomaat) on esittänyt 12.10.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 16.10.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
A-Fonds
vastaan
Inspecteur van de Belastingdienst,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-C. Bonichot (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Toader, A. Rosas, L. Bay Larsen ja M. Safjan,
julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– |
A-Fonds, edustajanaan R. van der Jagt, |
– |
Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja J. Langer, |
– |
Euroopan komissio, asiamiehinään P.-J. Loewenthal, A. Bouchagiar, S. Noë ja N. Gossement, |
kuultuaan julkisasiamiehen 19.12.2018 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 |
Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan tulkintaa. |
2 |
Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat A-Fonds ja Inspecteur van de Belastingdienst (verohallinnon verotarkastaja, Alankomaat; jäljempänä verohallinto) ja jossa on kyse Alankomaiden verohallinnon osingoista kantaman veron palauttamisesta. |
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 |
EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1) 1 artiklan c alakohdan mukaan uudella tuella tarkoitetaan ”kaikkia tukia, eli tukiohjelmia ja yksittäisiä tukia, jotka eivät ole voimassa olevaa tukea, mukaan lukien voimassa olevan tuen muutokset”. |
4 |
[SEUT] 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) 1 artiklan c alakohta sisältää säännökset, jotka ovat samanlaiset kuin edellisessä tuomion kohdassa mainitut. |
5 |
Asetuksen N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (EUVL 2004, L 140, s. 1) 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Asetuksen [N:o 659/1999] 1 artiklan c [ala]kohdan soveltamiseksi voimassa olevan tuen muutoksella tarkoitetaan mitä tahansa muutosta, muuta kuin muodollista tai hallinnollista, joka ei vaikuta tukitoimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille tehtyyn arviointiin. Voimassa olevan tukiohjelman alkuperäisen talousarvion kasvua enintään 20 prosentilla ei kuitenkaan pidetä voimassa olevan tuen muutoksena.” |
Alankomaiden oikeus
Vuoden 1969 yhteisöverolaki
6 |
8.10.1969 annetun yhteisöverolain (Wet op de vennootschapsbelasting) , sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä vuoden 1969 yhteisöverolaki) 2 §:n 1 momentin f ja g kohdassa säädetään seuraavaa: ”Velvollisia suorittamaan veroa kotimaisina verovelvollisina ovat Alankomaihin sijoittautuneet – –
|
7 |
Vuoden 1969 yhteisöverolain 2 §:n 3 momentissa on luettelo yrityksistä, jotka harjoittavat liiketoimintaa tietyillä talouden aloilla. |
8 |
Vuoden 1969 yhteisöverolain 2 §:n 7 momentin mukaan yhteisöt, joiden osakkaina, yhtiömiehinä tai jäseninä on suoraan tai välillisesti ainoastaan Alankomaiden julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä, ja sellaiset yhteisöt, joiden johtajat nimetään ja erotetaan suoraan tai välillisesti ainoastaan Alankomaiden julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden toimesta ja joiden purkamisessa jäljelle jäävä pääoma tulee ainoastaan Alankomaiden julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden käyttöön, ”ovat verovelvollisia vain siltä osin kuin ne harjoittavat 3 momentissa tarkoitettua yritystoimintaa”. |
Vuoden 1965 osinkoverolaki
9 |
Osinkoverolakia (Wet op de dividendbelasting; jäljempänä vuoden 1965 osinkoverolaki) on muutettu useaan otteeseen sen ajanjakson aikana, jolloin pääasian tosiseikat tapahtuivat. |
10 |
Vuoden 1965 osinkoverolain, sellaisena kuin se oli voimassa 11.7.2008 lähtien ja johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa, 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa: ”’Osinkovero’ kannetaan välittömänä verona niiltä, joilla välittömästi tai todistusten perusteella on oikeus tuottoon, joka saadaan osakkeista tai osuuksista – –” |
11 |
Vuoden 1965 osinkoverolain saman version 10 §:ssä säädetään tämän veron palauttamisedellytyksistä seuraavaa: ”1. Jos veron määrä on suurempi kuin 23 euroa, Alankomaihin sijoittautuneelle oikeushenkilölle, joka ei ole yhteisöverovelvollinen, palautetaan hakemuksesta siltä kalenterivuoden aikana pidätetty osinkovero verotarkastajan tekemällä päätöksellä, josta voidaan tehdä oikaisuvaatimus. – – 3. Edellä 1 momenttia sovelletaan analogisesti toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon sijoittautuneeseen yhteisöön, joka ei ole velvollinen suorittamaan tuotoista veroa kyseisessä valtiossa ja joka, jos se olisi sijoittautunut Alankomaihin, ei olisi myöskään Alankomaissa velvollinen suorittamaan yhteisöveroa. Ensimmäistä virkettä ei sovelleta yhteisöihin, joiden toiminta vastaa [vuoden 1969 yhteisöverolain] 6a §:ssä tai 28 §:ssä tarkoitettujen sijoitusyritysten toimintaa.” |
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
12 |
A-Fonds on Saksaan sijoittautunut ”Spezial-Sondervermögen” (erityinen sijoitusrahasto), joka ei ole oikeushenkilö. |
13 |
Tällaiset rahastot on vapautettu yhteisöverosta ja elinkeinoverosta. Näihin rahastoihin osallistuvat sijoittajat saavat niistä tuloa osuuksiensa suhteessa. Tätä tuloa verotetaan sijoittajien henkilökohtaisen verotusaseman mukaisesti Saksan verolainsäädännön nojalla. |
14 |
A-Fondsin kaikki osuudet ovat sen perustamisesta lähtien olleet BBB:n hallussa. |
15 |
BBB on saksalainen julkisoikeudellinen laitos (Anstalt des öffentlichen Rechts), joka on oikeushenkilö, joka muodostuu joukosta saksalaisia kuntia, jotka ovat julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä. Se harjoittaa pankkitoimintaa, mutta sen ainoana tavoitteena ei ole tuottaa voittoa. Sille on myös annettu yleisen edun mukainen tehtävä. BBB käyttää siksi osan tuloistaan sosiaali-, kulttuuri-, urheilu-, tiede- ja koulutustoiminnan tukemiseen siinä osavaltiossa, jossa se toimii. |
16 |
BBB on Saksassa yhteisövero- ja elinkeinoverovelvollinen. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee myös, että BBB:n saamat osingot vapautetaan 95-prosenttisesti Saksan pääomatuloverotuksessa, eikä se voi vähentää Alankomaissa pidätettyä osinkoveroa sillä perusteella, että sen osuudet A-Fondsissa kuuluvat pysyviin vastaaviin (Anlagebuch). |
17 |
Tosiseikkojen tapahtuma-ajankohtana BBB:llä oli A-Fondsin välityksellä hallussaan sellaisten alankomaalaisten yhtiöiden osakkeita, joihin sovelletaan vuoden 1965 osinkoverolakia. Alankomaissa pidätettiin osinkovero osingoista, joita sille maksettiin näiden osakkeiden perusteella verovuosina 2002/2003–2007/2008. |
18 |
BBB haki Alankomaiden verohallinnolta useaan otteeseen osinkoveron palautusta vuoden 1965 osinkoverolain 10 §:n 1 momentin nojalla. Verohallinto hylkäsi nämä hakemukset. |
19 |
Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ainakin verovuosina, jotka liittyvät ajanjaksoon 1.11.2002–31.10.2008, verohallinto katsoi, ettei BBB voi vaatia tätä palautusta sillä perusteella, ettei se ollut sijoittautunut Alankomaihin. |
20 |
A-Fonds nosti palautuksen epäävistä päätöksistä kumoamiskanteita rechtbank Zeeland-West-Brabant te Bredassa (Zeelandin ja Länsi-Brabantin alioikeus, Breda, Alankomaat), joka hylkäsi ne perusteettomina 6.5.2014 antamallaan tuomiolla. Kyseinen tuomioistuin katsoi erityisesti, ettei A-fondsin tilanne ollut verrattavissa vuoden 1965 osinkoverolain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun elimen tilanteeseen. |
21 |
A-Fonds valitti kyseisestä tuomiosta gerechtshof ’s-Hertogenboschiin (’s-Hertogenboschin ylioikeus, Alankomaat). |
22 |
Kyseinen tuomioistuin katsoo, että sekä A-Fondsin verohallinnolle osoittamat palautushakemukset että sen kanteet on katsottava BBB:n nimissä esitetyiksi ja nostetuiksi. |
23 |
Se katsoo, että verohallinnon päätöksillä kieltäytyä osinkoveron palauttamisesta, jota BBB on vaatinut, sillä perusteella, että se on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon kuin Alankomaihin, loukataan pääoman vapaata liikkuvuutta. |
24 |
Kyseinen tuomioistuin toteaa, että sellaisten julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden sijoitusten osinkotuotoista, jotka ovat sijoittautuneet Alankomaihin ja jotka vuoden 1969 yhteisöverolain nojalla eivät ole yhteisöveron alaisia sillä perusteella, että ne harjoittavat muuta kuin saman lain 2 §:n 3 momentissa mainittua toimintaa, kannetaan Alankomaissa lähtökohtaisesti osinkoveroa. Osinkovero palautetaan niille kuitenkin myöhemmin vuoden 1965 osinkoverolain 10 §:n 1 momentin nojalla. |
25 |
Tämän perusteella se päättelee sen, ettei BBB voi vaatia osinkoveron palautusta saman säännöksen nojalla, vaikka se harjoittaa vastaavaa toimintaa kuin alankomaiset julkisoikeudelliset oikeushenkilöt, jotka eivät ole Alankomaissa yhteisöveron alaisia, muodostavan pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen. |
26 |
Kyseinen tuomioistuin katsoo, että BBB:lle olisi näin ollen palautettava määrä, joka vastaa määrää, jonka Alankomaihin sijoittautunut julkisoikeudellinen oikeushenkilö, joka ei ole tässä jäsenvaltiossa yhteisöveron alainen, saisi palautuksena vuoden 1965 osinkoverolain 10 §:n 1 momentin nojalla. |
27 |
Kyseinen tuomioistuin pohtii kuitenkin, onko tällaisen palautuksen myöntäminen unionin valtiontukisääntöjen mukaista. |
28 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että vuoden 1965 osinkoverolain 10 §:n 1 momentissa säädetty osinkoveron palautus on pääasiassa kiinteästi sidoksissa vuoden 1969 yhteisöverolain 2 §:n 3 momentista seuraavaan julkisten yritysten vapauttamiseen yhteisöverosta, jonka komissio arvioi2.5.2013 tekemässään päätöksessä C(2013) 2372 final muodostavan sisämarkkinoille soveltumattoman voimassa olevan tukijärjestelmän, ja päättelee tämän perusteella, että myös tämä palautus muodostaa näin ollen voimassa olevan tukijärjestelmän. |
29 |
Tässä yhteydessä se pohtii, merkitseekö pääasian kantajan palautushakemuksen hyväksyminen EY 56 artiklan 1 kohdan, josta on tullut SEUT 63 artiklan 1 kohta, perusteella voimassa olevan tuen muutosta, joka muodostaa asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan c alakohdassa tarkoitetun uuden tuen. |
30 |
Mikäli näin on, se pohtii, onko mahdollista tehdä päätös, jossa tällainen hakemus hyväksytään, ja erityisesti, onko tästä päätöksestä ilmoitettava komissiolle SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti. |
31 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kyseessä on pilottitapaus ja että verohallinto on vastaanottanut jo lähes 1000 samankaltaista palautushakemusta. |
32 |
Tässä tilanteessa gerechtshof ’s-Hertogenbosch päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
|
Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
33 |
Komissio katsoo, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, ettei siinä esitetä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta unionin tuomioistuin voi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. |
34 |
Tältä osin on huomattava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset perustuvat oletukseen siitä, että pääasiassa kyseessä oleva osinkoveron palautusjärjestelmä muodostaa voimassa olevan tukiohjelman. |
35 |
Erityisesti ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin perustaa arviointinsa siihen, että pääasiassa vuoden 1965 osinkoverolain 10 §:n 1 momentissa säädetty palautus on kiinteästi sidoksissa vuoden 1969 yhteisöverolain 2 §:ssä julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden osalta säädettyyn vapautukseen yhteisöverosta, jonka komissio on päätöksessään C(2013) 2372 final arvioinut muodostavan sisämarkkinoille soveltumattoman voimassa olevan tukiohjelman. |
36 |
Kuten komissio kuitenkin itse toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, on todettava, että tämä päätös koskee yksinomaan vuoden 1969 yhteisöverolaissa säädettyä julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden vapautusta yhteisöverosta koskevaa järjestelmää eikä vuoden 1965 osinkoverolain 10 §:n 1 momentissa säädettyä osinkoveron palautusjärjestelmää. |
37 |
Näiden järjestelmien soveltamisalat eivät myöskään ole päällekkäisiä, sillä toiseksi mainittu koskee laajemmin kaikkia alankomaalaisia yrityksiä, jotka on vapautettu yhteisöverosta. |
38 |
Näin ollen ei voida perustellusti katsoa, että komission toteamus, jonka mukaan vuoden 1969 yhteisöverolain 2 §:ssä julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden osalta säädettyä vapautusta yhteisöverosta koskeva järjestelmä muodostaa sisämarkkinoille soveltumattoman voimassa olevan tukijärjestelmän, pätisi soveltuvin osin vuoden 1965 osinkoverolain 10 §:n 1 momentissa säädettyyn osinkoveron palautusjärjestelmään. |
39 |
Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on itse maininnut, ei voida kuitenkaan kieltää sitä, että siinä erityisessä tapauksessa, jossa tämä osinkoveron palautus on myönnetty alankomaiselle julkisoikeudelliselle yritykselle sillä perusteella, että se on vapautettu vuoden 1969 yhteisöverolain 2 §:n nojalla yhteisöverosta, tämä palautus on valtiontuen myöntämisen välitön seuraus ja kiinteästi sidoksissa siihen ja että myös se voidaan näin ollen katsoa valtiontueksi. |
40 |
Näin ollen on niin, että koska kyseisen säädöksen luokittelua valtiontueksi ei voida sulkea pois ja koska kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava se, jotta voidaan varmistaa SEUT 108 artiklan 3 kohdan noudattaminen, on katsottava, että esitettyihin kysymyksiin annettavat vastaukset ovat ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllisiä pääasian ratkaisemiseksi, ja niiden on näin ollen katsottava perustuvan siihen olettamaan, että pääasiassa kyseessä oleva osinkoveron palautusjärjestelmä muodostaa tukiohjelman. |
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
41 |
Aivan aluksi on korostettava, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyydä unionin tuomioistuinta tulkitsemaan EY 56 artiklan 1 kohtaa, josta on tullut SEUT 63 artiklan 1 kohta, jossa kielletään kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä, ja jonka rikkominen vaikuttaa sen mielestä olevan selvää. Ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, että kyseinen rikkominen johtuu siitä, että Alankomaiden lainsäädännössä säädetään osinkoveron palauttamisen edellytykseksi se, että verovelvollisen asuinpaikka on Alankomaissa. |
42 |
On myös korostettava, että asetuksen N:o 659/1999 asian kannalta merkitykselliset säännökset, joihin kansallinen tuomioistuin viittaa, ovat sanamuodoltaan samat kuin sitä seuranneessa asetuksessa 2015/1589, joten näiden kahden asetuksen ajallista soveltamisalaa pääasian tosiseikkoihin nähden ei ole tarpeen määrittää. |
43 |
Edellä esitetyn perusteella on todettava, että näillä kahdella kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko unionin oikeus esteenä sille, että jäsenvaltion tuomioistuin EY 56 artiklan 1 kohdan, josta on tullut SEUT 63 artiklan 1 kohta, noudattamisen varmistamiseksi myöntää pääasiassa kyseessä olevan osinkoveron palautusjärjestelmän mukaisen edun kaltaisen valtiontukiohjelman edun yritykselle, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee erityisesti, merkitseekö siinä tapauksessa, että tällainen tukiohjelma katsotaan voimassa olevaksi tueksi, tämän järjestelmän mukaisen edun myöntämispäätös asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan c alakohdassa tarkoitettua uutta tukea, joka sen pitäisi ilmoittaa komissiolle SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen nojalla. |
44 |
On korostettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin vastattaessa on, kuten se itsekin toteaa, arvioitava ensinnäkin, onko unionin oikeus esteenä sille, että se katsoo olevansa toimivaltainen tutkimaan, onko pääasiassa kyseessä oleva asuinpaikkaedellytys sopusoinnussa pääoman vapaan liikkuvuuden kanssa, vai kuuluuko tämä arviointi komission yksinomaiseen toimivaltaan arvioitaessa tukiohjelman soveltuvuutta sisämarkkinoille. |
45 |
Kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, EUT-sopimuksella käyttöön otetussa valtiontukien valvontajärjestelmässä kansallisten tuomioistuinten ja komission tehtävät ovat toisiaan täydentävät mutta erilliset (ks. vastaavasti tuomio 11.7.1996, SFEI ym., C‑39/94, EU:C:1996:285, 41 kohta ja tuomio 15.9.2016, PGE, C‑574/14, EU:C:2016:686, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
46 |
Sen arvioiminen, soveltuvatko tukitoimenpiteet sisämarkkinoille, kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan, jonka käyttämistä unionin tuomioistuimet valvovat, kun taas kansalliset tuomioistuimet huolehtivat oikeussubjektien oikeuksien suojaamisesta siinä tapauksessa, että SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä määrättyä velvoitetta ilmoittaa valtiontuista etukäteen komissiolle on laiminlyöty (ks. vastaavasti tuomio 8.12.2011, Residex Capital IV, C‑275/10, EU:C:2011:814, 27 kohta). Kun oikeussubjektit vetoavat tällaiseen laiminlyöntiin ja kansalliset tuomioistuimet toteavat sen olemassaolon, näiden on tehtävä asiasta kaikki päätelmät kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, mutta kansallisten tuomioistuinten ratkaisut eivät merkitse kuitenkaan sitä, että niissä arvioitaisiin, soveltuvatko tuet sisämarkkinoille, vaan tällainen arvioiminen kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan, jonka käyttöä unionin tuomioistuin valvoo (ks. vastaavasti tuomio 23.4.2002, Nygård, C‑234/99, EU:C:2002:244, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
47 |
Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen arvioimaan tukiohjelmaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen yhteensopivuutta sellaisten EUT-sopimuksen määräysten kanssa, joilla on välitön oikeusvaikutus, ainoastaan, jos kyseisiä sääntöjä voidaan arvioida erikseen ja jos – vaikka ne ovat tukiohjelman osia – ne eivät ole sen tavoitteen saavuttamisen tai toiminnan kannalta välttämättömiä (ks. vastaavasti tuomio 22.3.1977, Iannelli & Volpi, 74/76, EU:C:1977:51, 14 kohta ja tuomio 23.4.2002, Nygård, C‑234/99, EU:C:2002:244, 57 kohta). |
48 |
Sen sijaan tukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt voivat olla niin kiinteästi sidoksissa tuen tavoitteeseen, ettei niitä voida arvioida erikseen, joten niiden merkitystä koko tuen yhteensoveltuvuuden tai yhteensoveltumattomuuden määrittämiseksi on arvioitava noudattamalla SEUT 108 artiklassa tarkoitettua menettelyä (ks. vastaavasti tuomio 22.3.1977, Iannelli & Volpi, 74/76, EU:C:1977:51, 14 kohta). |
49 |
Nyt käsiteltävässä asiassa näin on pääasiassa kyseessä olevassa osinkoveron palautusjärjestelmässä säädetyn kaltaisen asuinpaikkaedellytyksen osalta, vaikka se katsotaankin valtiontukiohjelmaksi, koska tämä edellytys on kiinteästi sidoksissa kyseessä olevien vapautustoimien tavoitteeseen, joka on suosia ainoastaan kotimaisia yrityksiä. |
50 |
Lisäksi on todettava, että pääasiassa tällaisesta valvonnasta seuraisi väistämättä se, että vuoden 1969 yhteisöverolain 2 §:ssä julkisten yritysten yhteisöverovapautukselle säädetty asuinpaikkaedellytys, joka on tämän tukiohjelman tavoitteen saavuttamisen ja toiminnan kannalta välttämätön edellytys, kyseenalaistettaisiin, vaikkakin vain epäsuorasti. |
51 |
Näin ollen tällaista edellytystä, joka on tämän tukiohjelman tavoitteen saavuttamisen ja toiminnan kannalta välttämätön edellytys, ei ole mahdollista arvioida erikseen ilman, että se vaikuttaa toimivallan jakoon komission ja kansallisten tuomioistuinten välillä valtiontukien alalla. |
52 |
Näin ollen on katsottava, että unionin oikeus on esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin voisi arvioida, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen asuinpaikkaedellytys sopusoinnussa pääoman vapaan liikkuvuuden kanssa tilanteessa, jossa kyseessä oleva osinkoveron palautusjärjestelmä muodostaa tukiohjelman. |
53 |
Tästä seuraa sitä suuremmalla syyllä, ettei kansallinen tuomioistuin voi määrätä tästä asuinpaikkaedellytyksestä mahdollisesti seuraavan pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen seurauksista myöntämällä tämän veron palautuksen, minkä vuoksi tämän tuomion 43 kohdassa mainittuun kysymykseen ei ole tarpeen vastata. |
54 |
Edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa on tulkittava siten, ettei kansallinen tuomioistuin voi arvioida sitä, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen asuinpaikkaedellytys EY 56 artiklan 1 kohdan, josta on tullut SEUT 63 artiklan 1 kohta, mukainen, tilanteessa, jossa kyseessä oleva osinkoveron palautusjärjestelmä muodostaa tukiohjelman. |
Oikeudenkäyntikulut
55 |
Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi. |
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: |
SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa on tulkittava siten, ettei kansallinen tuomioistuin voi arvioida sitä, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen asuinpaikkaedellytys EY 56 artiklan 1 kohdan, josta on tullut SEUT 63 artiklan 1 kohta, mukainen, tilanteessa, jossa kyseessä oleva osinkoveron palautusjärjestelmä muodostaa tukiohjelman. |
Allekirjoitukset |
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: hollanti.