–

FENS spol. s r. o., edustajanaan A. Čižmáriková, advokátka,

–

Slovakian hallitus, asiamiehenään B. Ricziová,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. Bulterman ja J. Langer,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Wasmeier ja A. Tokár,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 28 ja SEUT 30 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat FENS spol. s r. o., joka on Slovakiaan sijoittautunut rajavastuuyhtiö, ja Slovakian tasavalta, jota edustaa Úrad pre reguláciu sieťových odvetví (energiasääntelyvirasto; jäljempänä ÚRSO), ja jossa on kyseessä sähkönsiirtopalveluista perittävä maksu, jonka ÚRSO vaati FENSin edeltäjää maksamaan.

3

SEUT 28 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Unioniin sisältyy tulliliitto, joka käsittää kaiken tavaroiden kaupan ja merkitsee, että vienti- ja tuontitullit sekä kaikki vaikutukseltaan vastaavat maksut ovat kiellettyjä jäsenvaltioiden välillä ja että toteutetaan yhteinen tullitariffi suhteessa kolmansiin maihin.”

4

SEUT 30 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Tuonti- ja vientitullit tai vaikutukseltaan vastaavat maksut ovat kiellettyjä jäsenvaltioiden välillä. Tämä koskee myös fiskaalisia tulleja.”

5

Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY (EUVL 2003, L 176, s. 37) 11 artiklan, jonka otsikko on ”Ajojärjestys ja tasapainottaminen”, 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Siirtoverkonhaltijoiden vahvistamien sähköverkon tasapainottamista koskevien sääntöjen on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä, ja niihin on sisällyttävä säännöt verkon käyttäjiltä tasepoikkeamista veloitettavista maksuista. Siirtoverkonhaltijoiden näiden palvelujen tarjontaan soveltamat ehdot ja edellytykset, säännöt ja tariffit mukaan luettuina, on määriteltävä syrjimättömällä ja kustannuksia vastaavalla tavalla 23 artiklan 2 kohdan mukaista menetelmää noudattaen, ja ne on julkaistava.”

6

Sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä 18.1.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/89/EY (EUVL 2006, L 33, s. 22) 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä vahvistetaan toimenpiteet, joiden tavoitteena on turvata sähkön toimitusvarmuus sähkön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja varmistaa

2.   Direktiivissä vahvistetaan kehys, jonka puitteissa jäsenvaltioiden on määriteltävä avoin, vakaa ja syrjimätön sähkön toimitusvarmuuspolitiikka, joka soveltuu kilpailullisten sähkön sisämarkkinoiden vaatimuksiin.”

7

Mainitun direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarjonnan ja kysynnän tasapainon ylläpitäminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarkoituksenmukaiset toimenpiteet tasapainon säilyttämiseksi sähkönkysynnän ja sähköntuotantokapasiteetin saatavuuden välillä.

Erityisesti jäsenvaltioiden on

2.   Rajoittamatta EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista, jäsenvaltiot voivat myös toteuttaa lisätoimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi:

3.   Jäsenvaltioiden on julkaistava tämän artiklan nojalla toteuttamansa toimenpiteet ja varmistettava, että niistä tiedotetaan mahdollisimman laajalti.”

8

Sähkömarkkinoiden toimintaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta annetun Slovakian tasavallan hallituksen asetuksen nro 317/2007 (Nariadenie vlády Slovenskej republiky č. 317/2007 Z. z., ktorým sa ustanovujú pravidlá pre fungovanie trhu s elektrinou), sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä (jäljempänä hallituksen asetus nro 317/2007), 12 §:ssä, jonka otsikko on ”Verkkopalvelujen tarjoamista koskevat ehdot”, säädetään seuraavaa:

”1.   Siirtoverkonhaltijan on tarjottava verkkopalveluja ostamiensa lisäpalvelujen avulla teknisten ehtojen ja sähköenergianjakokeskuksen ohjeiden mukaisesti.

2.   Jos sähkön loppukäyttäjä on liitetty siirtoverkkoon, sen on maksettava verkkopalvelumaksu ja järjestelmän hallinnointimaksu siirtoverkon hallinnoijalle siirtoa ja siirtoverkkoon pääsyä koskevan sopimuksen perusteella.

3.   Jos sähkön loppukäyttäjää ei ole liitetty siirtoverkkoon, sen on maksettava verkkopalvelumaksu ja maksu järjestelmän hallinnoinnista sen jakeluverkon hallinnoijan, johon sen sähkön käyttöpaikka on liitetty, välityksellä, jakelua ja jakeluverkkoon pääsyä koskevan sopimuksen perusteella.

– –

9.   Sähköenergian viejä on sähköenergiaa viedessään velvollinen maksamaan verkkopalvelumaksun, ellei se osoita, että maasta vietävä sähköenergia oli ensin tuotu lainsäädännössä tarkoitetulle määritellylle alueelle.

10.   Järjestelmän hallinnointimaksua ei laskuteta vientiin tarkoitetusta sähköstä.”

9

Energiasta sekä tiettyjen lakien muuttamisesta ja täydentämisestä annetun lain nro 251/2012 (Zákon č. 251/2012 Z. z. o energetike a o zmene a doplnení niektorých zákonov) 2 §:n a kohdan 2 alakohdan mukaan lainsäädännössä tarkoitettu määritelty alue on Slovakian tasavallan alue, jolla siirtoverkon hallinnoija tai jakeluverkon hallinnoija on velvollinen huolehtimaan sähkön siirrosta tai jakelusta, tai alue, jolla siirtoverkon hallinnoija tai jakeluverkon hallinnoija on velvollinen huolehtimaan kaasun siirrosta tai jakelusta.

10

FENS on Korlea Invest a.s. -nimisen yhtiön (jäljempänä Korlea), joka on julistettu konkurssiin tuomioistuinmenettelyssä, jonka yhteydessä nyt käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisupyyntö on esitetty, oikeudellinen seuraaja.

11

Korlealla oli lupa toimia Slovakiassa sähkömarkkinoilla toimittajana. Sen liiketoimintaan kuului sähkön osto, myynti ja vienti. Tämän toiminnan yhteydessä Korlea teki Slovenské elektrárne a.s:n, joka on sähköntuotannon alalla toimiva slovakialainen yhtiö, kanssa puitesopimuksen sähkön ostosta ja myynnistä 15.8.2006 alkavin vaikutuksin sekä sähkön toimitusta koskevia useita erillissopimuksia. Korlea teki 16.1.2008 Slovenská elektrizačná prenosová sústava a.s:n (jäljempänä SEPS), joka on kansallista sähkön siirtoverkkoa hallinnoiva slovakialainen yhtiö, kanssa sähkön siirtosopimuksen, jonka nojalla viimeksi mainittu yhtiö sitoutui vastaamaan Korlean lukuun sähkön siirrosta yhteyslinjoja pitkin sekä siirtopalvelujen hallinnoinnista ja toimituksista. Siirtosopimuksen mukaan Korlean tuli suorittaa sähkön viennin yhteydessä verkkopalvelumaksuna määrä, joka laskettiin hallituksen asetuksen nro 317/2007 12 §:n 9 momentin mukaisesti, ellei se osoittanut, että viety sähköenergia oli ensin tuotu muualta Slovakiaan.

12

Korlea maksoi SEPS:lle verkkopalvelumaksuna 6815853,415 euroa 1.1.–31.12.2008 väliseltä ajanjaksolta. Tämä määrä laskettiin ÚRSO:n 4.12.2007 tekemän päätöksen mukaan.

13

Korlea vaati 13.10.2008 päivätyllä kirjeellä SEPS:iä keskeyttämään verkkopalvelumaksun perimisen ja palauttamaan sen tällä perusteella jo suorittamat määrät. SEPS hylkäsi tämän pyynnön 30.10.2008 päivätyllä kirjeellä.

14

Korlea nosti vuonna 2010 Okresný súd Bratislava II:ssa (Bratislava II:n piirioikeus, Slovakia) vahingonkorvauskanteen ÚRSOa vastaan ja väitti erityisesti, että kyseinen maksu oli tullia vaikutukseltaan vastaava maksu. ÚRSO väitti, että tällä maksulla ei ollut vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaan sillä pyrittiin takaamaan Slovakian tasavallan sähköverkon toimintavarmuus, luotettavuus ja vakaus erityisesti vuotta 2009 edeltävänä ajanjaksona, jona verkon vakaus oli vaarantunut, kun Jaslovské Bohunicen (Slovakia) ydinvoimalan kaksi yksikköä oli pysäytetty. ÚRSO totesi myös, että siitä lähtien kun Slovakian markkinat olivat uudelleen vakaat – eli 1.4.2009 lukien – se ei ollut enää soveltanut kyseistä maksua.

15

Okresný súd Bratislava II hylkäsi kanteen 4.2.2011 antamallaan ratkaisulla. Korlea valitti tästä ratkaisusta Krajský súd Bratislavaan (Bratislavan alueellinen tuomioistuin, Slovakia), joka kumosi mainitun ratkaisun 15.8.2012 antamallaan ratkaisulla ja palautti asian alioikeuteen.

16

Tässä tilanteessa Okresný súd Bratislava II on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka on käsiteltävä yhdessä, pääasiallisesti, onko SEUT 28 ja SEUT 30 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta maksusta, jota peritään toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan vietävästä sähköstä vain silloin, kun sähkö on tuotettu kotimaassa.

18

Hallituksen asetuksen nro 317/2007 12 §:n 9 momentin mukaan sähköenergian viejä on sähköenergiaa viedessään velvollinen maksamaan verkkopalvelumaksun, ellei se osoita, että maasta vietävä sähköenergia oli ensin tuotu Slovakian alueelle. Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy myös ilmi, että tällainen maksu oli ainoastaan väliaikainen eikä sitä ole enää kannettu 1.4.2009 lukien.

19

Alankomaiden ja Slovakian hallitukset väittävät, että pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen sovelletaan johdetun oikeuden säännöksiä. Ensin mainittu jäsenvaltio viittaa direktiivin 2003/54 tiettyihin säännöksiin ja jälkimmäinen direktiivin 2005/89 tiettyihin säännöksiin.

20

Alankomaiden hallituksen mukaan kyseiseen maksuun on sovellettava direktiivin 2003/54 11 artiklan 7 kohtaa, jonka nojalla siirtoverkonhaltijat saavat veloittaa sähkönsiirtoverkon käyttäjiltä maksuja tasepoikkeamista. Tällaisen maksun yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa olisi sen mukaan tästä syystä tutkittava tämän direktiivin eikä primaarioikeuden valossa.

21

Slovakian hallitus puolestaan väittää, että direktiivin 2005/89 5 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarkoituksenmukaiset toimenpiteet tasapainon säilyttämiseksi sähköntuotantokapasiteetin saatavuuden ja sähkönkysynnän välillä. Pääasiassa kyseessä olevan maksun, joka peritään kotimaisilta sähköenergian viejiltä, väliaikainen käyttöönotto vastaa sen mukaan tässä artiklassa tarkoitettuja päämääriä.

22

Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun ala on unionin tasolla yhdenmukaistettu tyhjentävästi, kaikkia siihen liittyviä kansallisia toimia on arvioitava suhteessa kyseiseen yhdenmukaistamistoimeen eikä suhteessa primaarioikeuden määräyksiin (ks. mm. tuomio 1.7.2014, Ålands Vindkraft, C-573/12, EU:C:2014:2037, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Nyt käsiteltävässä asiassa on siten määritettävä, onko direktiivin 2003/54 11 artiklan 7 kohdassa ja/tai direktiivin 2005/89 11 artiklan 7 kohdassa toteutettu tyhjentävä yhdenmukaistaminen siten, ettei ole mahdollista arvioida pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen lainsäädännön yhteensopivuutta SEUT 28 ja SEUT 30 artiklan kanssa.

24

Tässä yhteydessä on todettava, että direktiivi 2003/54, jota sovellettiin pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä, oli yksi vaihe sähkön sisämarkkinoiden asteittaisessa toteutuksessa koko unionissa. Vaikka sillä myötävaikutettiin tällaisten markkinoiden toteuttamiseen, sillä ei kuitenkaan saatettu päätökseen sähkön sisämarkkinoiden toteuttamista. Se seikka, että direktiivi 2003/54 on kumottu sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 13.7.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/72/EY (EUVL 2009, L 211, s. 55), tukee tätä päätelmää.

25

Direktiivin 2003/54 11 artiklan 7 kohdasta on todettava, että tämän säännöksen sanamuodosta itsestään käy ilmi, että sähköverkon käyttäjiltä tasepoikkeamista veloitettavia maksuja koskevien sääntöjen on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä. Tässä säännöksessä määritetään siten ainoastaan se sääntelykehys, jonka puitteissa siirtoverkonhaltijat vahvistavat nämä maksut, joiden perimistä ei siten ole tyhjentävästi yhdenmukaistettu. Näin ollen SEUT 28 ja SEUT 30 artikla on otettava huomioon määritettäessä, ovatko pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset kansalliset toimenpiteet yhteensopivia unionin oikeuden kanssa.

26

Direktiivin 2005/89 tarkoituksena puolestaan on, kuten käy ilmi sen 1 artiklan 2 kohdasta, vahvistaa kehys, jonka puitteissa jäsenvaltioiden on määriteltävä avoin, vakaa ja syrjimätön sähkön toimitusvarmuuspolitiikka, joka soveltuu kilpailullisten sähkön sisämarkkinoiden vaatimuksiin. Tämän direktiivin 5 artiklassa, johon Slovakian hallitus on vedonnut, viitataan ”tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin”, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava. Näistä säännöksistä seuraa, että jäsenvaltioille jää tässä yhteydessä huomattavaa harkintavaltaa eikä kyseisellä direktiivillä toteutettu yhdenmukaistaminen siten ole tyhjentävä.

27

Tästä seuraa, että direktiivin 2003/54 11 artiklan 7 kohdalla ja direktiivin 2005/89 5 artiklalla ei ole yhdenmukaistettu tyhjentävästi niillä säänneltyä alaa.

28

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella seuraavaksi on tulkittava SEUT 28 ja SEUT 30 artiklaa.

29

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tullia vaikutukseltaan vastaava maksu on tavaroille yksipuolisesti asetettu vähäinenkin rahamaksu, jonka perusteena on valtion rajan ylittäminen, jos se ei ole varsinainen tulli; asia on näin riippumatta veron tai maksun nimikkeestä ja kantamistavasta. Rahamaksu, joka perustuu sellaiseen yleiseen sisäisen verotuksen järjestelmään, joka kattaa järjestelmällisesti samojen objektiivisten perusteiden mukaisesti tietyntyyppiset tuotteet riippumatta niiden alkuperästä tai niiden määränpäästä, kuuluu sitä vastoin SEUT 110 artiklan, jossa kielletään syrjivä sisäinen verotus, soveltamisalaan (tuomio 14.6.2018, Lubrizol France, C-39/17, EU:C:2018:438, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Tässä asiayhteydessä on muistutettava yhtäältä, että vaikutukseltaan vastaavia maksuja ja syrjivää sisäistä verotusta koskevia EUT-sopimuksen määräyksiä ei voida soveltaa samanaikaisesti, eli toimenpiteen, joka kuuluu SEUT 110 artiklan soveltamisalaan, ei voida EUT-sopimuksen järjestelmässä katsoa olevan ”vaikutukseltaan vastaava maksu” (ks. vastaavasti tuomio 2.10.2014, Orgacom, C-254/13, EU:C:2014:2251, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja toisaalta, että SEUT 110 artikla ei koske ainoastaan maahan tuotuja tavaroita vaan myös maasta vietäviä tavaroita (ks. vastaavasti tuomio 22.5.2003, Freskot, C-355/00, EU:C:2003:298, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Rahamaksua ei myöskään katsota ”vaikutukseltaan vastaavaksi maksuksi”, jos se peritään tietyin edellytyksin sellaisten tarkastusten perusteella, jotka suoritetaan unionin lainsäädännöstä johtuvien velvoitteiden noudattamiseksi, tai jos se on vastike toimijalle tosiasiallisesti suoritetusta palvelusta ja sen määrä on oikeassa suhteessa kyseiseen palveluun (tuomio 14.6.2018, Lubrizol France, C-39/17, EU:C:2018:438, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Näin ollen on määritettävä, vastaako pääasiassa kyseessä oleva maksu tullia vaikutukseltaan vastaavan maksun määritelmää, joka ilmenee nyt annettavan tuomion 29–31 kohdasta.

33

Tässä yhteydessä on todettava ensinnäkin, että pääasiassa kyseessä oleva maksu on jäsenvaltion yksipuolisesti asettama maksu. Koska sillä tavoitteella, jonka vuoksi tällainen maksu on asetettu, ei ole vaikutusta, on merkityksetöntä, onko kyseessä sähkön siirtoa koskevista tietyistä verkkopalveluista suoritettava maksu (ks. vastaavasti tuomio 21.9.2000, Michaïlidis, C-441/98 ja C-442/98, EU:C:2000:479, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Toiseksi on todettava, että sähkö on tavara unionin oikeudessa tarkoitetulla tavalla ja että maksu, jota ei kanneta tavarasta sinänsä vaan tavaraan liittyvästä välttämättömästä toiminnasta, kuten pääasiassa verkkopalveluista, voi kuulua tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten soveltamisalaan. Kun siis maksu lasketaan siirrettyjen kilowattituntien määrän perusteella eikä siirron pituuden tai jonkin muun välittömästi siirtoon liittyvän perusteen mukaan, sen on katsottava kohdistuvan tavaraan sinänsä (ks. vastaavasti tuomio 17.7.2008, Essent Netwerk Noord ym., C-206/06, EU:C:2008:413, 43 ja 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Koska nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva maksu lasketaan siirrettyjen kilowattituntien määrän perusteella, sen on katsottava kohdistuvan tavaroihin.

36

Kolmanneksi on selvitettävä, kohdistuuko tämä maksu näihin tavaroihin valtion rajan ylittämisen vuoksi vai perustuuko se päinvastoin sellaiseen yleiseen sisäisen verotuksen järjestelmään, joka kattaa järjestelmällisesti samojen objektiivisten perusteiden mukaisesti tietyntyyppiset tuotteet riippumatta niiden alkuperästä tai niiden määränpäästä.

37

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on jo todennut, että vaikutukseltaan vastaavan maksun olennainen ominaispiirre, joka erottaa sen yleisestä sisäisestä maksusta, perustuu siihen, että ensiksi mainittu kohdistuu yksinomaan rajat ylittävään tuotteeseen sellaisenaan, kun taas jälkimmäinen kohdistuu samalla sekä maahan tuotuihin ja maasta vietyihin että kotimaisiin tuotteisiin (tuomio 2.10.2014, Orgacom, C-254/13, EU:C:2014:2251, 28 kohta).

38

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisukysymysten muotoilusta käy ilmi, että pääasiassa kyseessä oleva maksu kohdistuu ainoastaan Slovakiassa tuotettuun ja tämän jälkeen maasta vietyyn sähköön. Tästä seuraa, että maksun kantamisen perusteena on se, että sähkö ylittää valtion rajan.

39

Slovakian hallitus väittää kuitenkin, että hallituksen asetuksessa nro 317/2007 säädetään samanlaisesta maksusta, joka kannetaan Slovakiassa kulutetusta energiasta riippumatta sähkön alkuperästä. Tästä syystä Slovakiassa tuotettua ja tämän jälkeen maasta vietyä sähköä kohdellaan sen mukaan tosiasiassa samalla tavalla kuin Slovakiassa tuotettua ja siellä kulutettua sähköä.

40

Mikäli katsottaisiin, että näihin kahteen sähkön luokkaan sovelletaan samaa järjestelmää, on kuitenkin huomattava vielä, että kuuluakseen SEUT 110 artiklassa tarkoitettuun yleiseen sisäisen verotuksen järjestelmään kyseisen maksun on kohdistuttava kotimaiseen tuotteeseen ja samankaltaiseen vietävään tuotteeseen samanlaisena verona samassa vaiheessa tuotteiden kaupan pitämistä ja maksuvelvollisuuden aiheuttavan perusteen on myös oltava sama näiden molempien tuotteiden osalta (tuomio 2.10.2014, Orgacom, C-254/13, EU:C:2014:2251, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Vaikka näet Slovakian hallitus toteaa, että loppukäyttäjä suorittaa kyseisen maksun Slovakiassa kulutetusta sähköstä, on selvää, että maasta viedystä sähköstä maksun suorittaa sähkön viejä. Siten pääasiassa kyseessä oleva maksu kannetaan Slovakiassa tuotetusta sähköstä sillä perusteella, että se kulutetaan Slovakiassa, tai jos tällainen sähkö viedään maasta kulutettavaksi myöhemmin toisessa maassa, maksu kannetaan sähkön viennin perusteella. Näissä olosuhteissa on todettava, että tämä maksu ei kohdistu tästä jäsenvaltiosta vietävään sähköön ja tässä jäsenvaltiossa kulutettuun sähköön jakeluportaan samassa vaiheessa.

42

Neljänneksi on todettava, että unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ei käy ilmi, että pääasiassa kyseessä oleva maksu peritään sellaisten tarkastusten perusteella, jotka suoritetaan unionin lainsäädännöstä johtuvien velvoitteiden noudattamiseksi, tai että se on vastike toimijalle tosiasiallisesti suoritetusta palvelusta ja että sen määrä on oikeassa suhteessa kyseiseen palveluun.

43

Tässä viimeksi mainitussa yhteydessä on täsmennettävä, että vaikka unionin tuomioistuin on katsonut, että jos maksu on vastike maksuvelvolliselle maahantuojalle tosiasiallisesti suoritetusta palvelusta ja sen määrä on oikein suhteutettu kyseiseen palveluun, maksu ei ole tullia vaikutukseltaan vastaava maksu (tuomio 9.9.2004, Carbonati Apuani, C-72/03, EU:C:2004:506, 31 kohta), on kuitenkin niin, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 66 kohdassa, että jotta maksu kuitenkin jäisi SEUT 28 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, suoritetuista palveluista tulee koitua erityistä ja todellista hyötyä yksittäiselle viejälle, koska yleisen edun mukainen hyöty on liian yleisluontoinen ja vaikeasti arvioitavissa, jotta sitä voitaisiin pitää korvauksena, joka on vastike tosiasiallisesti saadusta hyödystä (ks. vastaavasti tuomio 1.7.1969, komissio v. Italia, 24/68, EU:C:1969:29, 16 kohta ja tuomio 27.9.1988, komissio v. Saksa, 18/87, EU:C:1988:453, 7 kohta).

44

Vaikka Slovakian hallitus toteaakin kirjallisissa huomautuksissaan, että kyseinen maksu on peritty verkkopalvelusta, joka on tosiasiallisesti suoritettu viejille, se ei ole mitenkään tukenut argumentointinsa tätä osaa muilla seikoilla, joilla voitaisiin osoittaa, että riidanalainen maksu on korvaus tällaisesta erityisestä ja todellisesta hyödystä.

45

Muista asiakirja-aineistoon liittyvistä seikoista ei myöskään käy ilmi, että maksu, joka on peritty tasapainon säilyttämiseksi sähköntuotantokapasiteetin saatavuuden ja sähkönkysynnän välillä, olisi vastike palvelusta, josta koituu erityistä ja todellista hyötyä.

46

Näissä olosuhteissa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen maksu, joka kohdistuu sekä muuhun jäsenvaltioon kuin Slovakian tasavaltaan että kolmansiin maihin vietävään sähköön, on SEUT 28 artiklassa tarkoitettu vaikutukseltaan vastaava maksu.

47

Tämä toteamus pätee sekä toiseen jäsenvaltioon vietävän sähkön että kolmansiin maihin vietävän sähkön osalta.

48

Siltä osin kuin tällaista maksua sovelletaan muihin jäsenvaltioihin kohdistuvaan vientiin, se kuuluu SEUT 28 ja SEUT 30 artiklan soveltamisalaan, ja siltä osin kuin se koskee kolmansiin maihin kohdistuvaa vientiä, se kuuluu SEUT 28 artiklan soveltamisalaan.

49

Erityisesti kolmansiin maihin suuntautuvan viennin osalta on muistutettava, että SEUT 3 artiklan 1 kohdan a ja e alakohdan mukaan unionilla on yksinomainen toimivalta tulliliiton ja yhteisen kauppapolitiikan aloilla ja että SEUT 207 artiklan 1 kohdan mukaan yhteinen kauppapolitiikka perustuu yhtenäisiin periaatteisiin etenkin tullien muuttamisessa ja tulli- ja kauppasopimusten tekemisessä tavara- ja palvelukaupan alalla.

50

Yhteisen kauppapolitiikan yhtenäisyyttä loukattaisiin vakavalla tavalla, jos jäsenvaltiot voisivat periä yksipuolisesti tulleja vaikutukseltaan vastaavia maksuja kolmansiin maihin kohdistuvasta viennistä.

51

Tästä seuraa, kuten Euroopan komissio on huomauttanut, että jäsenvaltioilla ei ole toimivaltaa asettaa yksipuolisesti vientitulleja vaikutukseltaan vastaavia maksuja kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille (ks. analogisesti tuomio 26.10.1995, Siesse, C-36/94, EU:C:1995:351, 17 kohta).

52

Alankomaiden hallitus väittää, että tavoite taata energiahuollon varmuus on, kuten unionin tuomioistuin on jo katsonut 22.10.2013 antamassaan tuomiossa Essent ym., (C-105/12–C-107/12, EU:C:2013:677, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) yleistä etua koskeva pakottava syy.

53

Tässä yhteydessä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 28 artiklaan sisältyvä kielto on yleinen ja ehdoton (ks. vastaavasti tuomio 21.9.2000, Michaïlidis, C-441/98 ja C-442/98, EU:C:2000:479, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). EUT-sopimuksessa ei määrätä mitään poikkeusta, ja unionin tuomioistuin on katsonut, että sovellettavan primaarioikeuden selkeys, pakottavuus ja rajoittamaton soveltamisala osoittavat, että tullien kielto muodostaa pääsäännön ja että näin ollen kaikista mahdollisista poikkeuksista on oltava selkeä määräys. Oikeuskäytännössä on myös täsmennetty, että tullia ”vaikutukseltaan vastaavan maksun” käsite on tullien kieltoa koskevan yleisen säännön välttämätön täydennys (ks. vastaavasti tuomio 14.12.1962, komissio v. Luxemburg ja Belgia, 2/62 ja 3/62, EU:C:1962:45, s. 827).

54

Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että SEUT 36 artiklaan sisältyviä poikkeuksia SEUT 34 ja SEUT 35 artiklasta ei voida soveltaa analogisesti tullien ja vaikutukseltaan vastaavien maksujen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 10.12.1968, komissio v. Italia, 7/68, EU:C:1968:51, s. 628).

55

Nämä toteamukset pätevät vientitullia vaikutukseltaan vastaavien maksujen kiellon osalta sekä silloin, kun kyseessä on muihin jäsenvaltioihin kohdistuva vienti, että myös silloin, kun kyseessä on kolmansiin maihin kohdistuva vienti.

56

Tästä seuraa, että koska kyseessä olevan maksun on katsottava olevan tulleja vaikutukseltaan vastaava maksu, kyseistä maksua ei voida lainkaan oikeuttaa.

57

Edellä esitetystä seuraa, että SEUT 28 ja SEUT 30 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta maksusta, jota peritään toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan vietävästä sähköstä vain silloin, kun sähkö on tuotettu kotimaassa.

58

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 28 ja SEUT 30 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta maksusta, jota peritään toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan vietävästä sähköstä vain silloin, kun sähkö on tuotettu kotimaassa.