11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/1

1.1

ETSK on tyytyväinen unionin puheenjohtajavaltion Ranskan aloitteeseen. Samalla se haluaa viitata neuvoston 20. marraskuuta 2008 antamaan suositukseen nuorten vapaaehtoistyöntekijöiden liikkuvuudesta Euroopan unionissa (1). Koska nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta pyritään lisäämään useiden hyvin erilaisten järjestelmien avulla, paras tapa lähestyä tätä kysymystä on luoda eurooppalainen aloite seuraavanlaisista puitteista:

1.2

Yhteiskunnallinen aktiivisuus ja kansainvälinen vaihto on suureksi hyödyksi etenkin nuorten henkilökohtaiselle kehitykselle samoin kuin Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kehitykselle. Vapaaehtoisille se on ainutlaatuinen mahdollisuus viralliseen ja epäviralliseen oppimiseen sekä sosiaalisten ja kielellisten taitojen hankkimiseen. Se voi lisätä tietoisuutta Euroopan kansalaisuudesta ja kannustaa jatkamaan sitoutumista toimintaan myös myöhemmällä iällä. Aloitteeseen tulisi sisällyttää myös muita ikäryhmiä, mm. iäkkäämpiä, mikä antaisi mahdollisuuden hyödyntää heidän elämänkokemustaan. Se vaikuttaisi myönteisesti heidän terveyteensä ja elämänlaatuunsa. Kun eri ikäryhmiin kuuluvat ihmiset ottavat yhdessä osaa vapaaehtoistoimintaan, voidaan edistää myös sukupolvien keskinäistä ymmärtämystä.

1.3

ETSK katsoo, että unionin on asetettava kunnianhimoisia tavoitteita, jotta ihmiset saataisiin osallistumaan entistä enemmän kansalaisyhteiskunnan toimintaan. Ensimmäinen askel on noudattaa ETSK:n aiemmin antamaan lausuntoon sisältyviä suosituksia (2).

1.4

ETSK toivookin, että jäsenvaltiot käynnistäisivät vapaaehtoisalan toimijoiden välisen yhteistyön. Siten vapaaehtoistoiminnan nykyiset muodot saisivat kansainvälisen ulottuvuuden.

1.5

EU voisi edistää eurooppalaista kansalaisuusaloitetta (3) laajentamalla vaihto-ohjelmia koskevien politiikkojen ja toimien soveltamisalaa nykyisin nuorisopainotteisesta toiminnasta. Yhtenä tavoitteena voisi olla vaikuttaminen Euroopan yhdentymiskehitykseen. ETSK:sta on luonnollista, että Euroopan unionin tulisi varata lisää taloudellisia resursseja tällaisiin ohjelmiin. Näin nuorisovaihto-ohjelmiin nykyisin osallistuvien määrä pitäisi periaatteessa voida kaksinkertaistaa sekä kasvattaa muiden ikäryhmien osallistumisastetta merkittävästi.

1.6

ETSK katsoo, että muita heikommassa asemassa oleviin ihmisiin, ja erityisesti nuoriin, on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

1.7

On keskeisen tärkeää parantaa nykyisten kansallisten ja Euroopan tason ohjelmien välistä yhteistyötä teknisten esteiden sekä sairausvakuutusturvaa ja tapaturmavakuutuksia koskevien ongelmien vähentämiseksi. Näin ollen Euroopan unioni voisi harkita sellaisen brändin luomista, joka kattaa unionin laatuvaatimukset täyttävät vaihto-ohjelmat. Vapaaehtoistoiminnan laatu on tärkeä asia toiminnan muodoista riippumatta ja se on varmistettava asianmukaisin keinoin.

1.8

ETSK katsoo, että on tärkeää laajentaa kolmansia maita koskevaa ulottuvuutta, joka tehostaa EU:n työskentelyä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi sekä kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua koskevan politiikan toteuttamiseksi.

1.9

EU:n on arvioitava kyseistä alaa käynnistämällä ja tukemalla tutkimusta sekä kehittämällä tilastointia.

1.10

Myös vakuutuksia, terveyttä ja turvallisuutta koskevat kysymykset on ratkaistava. On varmistettava vapaaehtoisten riittävä sosiaalinen suojelu heidän palvelunsa aikana. Se on kuitenkin vaikea toteuttaa, jos kansainvälisten vapaaehtoisten sosiaaliturvaa koskevat määräykset vaihtelevat valtiosta toiseen. Sen vuoksi ETSK kehottaa komissiota edistämään yhteisymmärrystä tällä alalla ja kiirehtii jäsenvaltioita ja asianomaisia instituutioita ratkaisemaan tällaiset tärkeät kysymykset.

1.11

ETSK on tietoinen siitä, että aihe edellyttää jatkokäsittelyä esimerkiksi konferenssin muodossa. Eurooppalaisen kansalaisuusaloitteen kehittämiseksi ja edistämiseksi järjestettävään konferenssiin voisivat osallistua kaikki nuoriso- tai vapaaehtoistyön alalla toimivat kansalliset elimet, Euroopan komissio ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot.

2.1

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti unionin puheenjohtajavaltion Ranskan pyyntöön laatia valmisteleva lausunto eurooppalaisesta yhteiskuntapalvelusta.

2.2

Koska nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta pyritään kannustamaan lukuisten eri järjestelmien, kuten yhteiskuntapalvelun, vapaaehtoistyön tai muiden osallistumismuotojen avulla, unionin aloitteen soveltamisalan ja määrittelyn on oltava selkeä. ETSK katsoo, että paras lähestymistapa Euroopan tasolla on laajentaa näkemystä perinteisestä yhteiskuntapalvelusta ja laatia unionin aloite seuraavanlaisista puitteista:

2.3

Hanketta voitaisiin kutsua eurooppalaiseksi kansalaisuusaloitteeksi ja se voisi kattaa lukuisia eri jäsenvaltioiden vapaaehtoistoiminnan perinteitä ja käytäntöjä yhteiskuntapalvelu mukaan lukien.

2.4

Jo Euroopan talousyhteisön perustamissopimukseen sisältyy määräyksiä nuorten työntekijöiden vaihdosta Euroopan kansojen yhteisvastuullisuuden edistämiseksi ja syventämiseksi.

2.5

ETSK:n aiemmin vapaaehtoistyöstä antama lausunto (4) sisältää muun muassa seuraavat suositukset:

2.6

ETSK toteaa, että vaikka edistystä on tapahtunut, monia sen suosituksista ja ehdotuksista ei ole vielä toteutettu. Käsillä olevassa lausunnossa komitea korostaa jälleen tarvetta toteuttaa aiemmin antamansa lausunnon suositukset sekä vahvistaa tiettyä vapaaehtoistoiminnan muotoa eli vapaaehtoispalvelua.

2.7

ETSK katsoo, että kansalaisyhteiskunnan on voitava osallistua entistä enemmän EU:n rakentamiseen. Kaikille ikäryhmille avoin eurooppalainen kansalaisuusaloite voi auttaa paikkaamaan tavallisten kansalaisten ja Euroopan unionin välistä luottamuspulaa. Aktiivisen kansalaisuuden edistäminen tukee EU:n periaatteita: vapautta, demokratiaa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista, naisten ja miesten tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä.

2.8

ETSK korostaa, että kaikkien kansalaisten ja erityisesti nuorten ja/tai muita heikommassa asemassa olevien aktiivista osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan on lisättävä. Siten voidaan vahvistaa paitsi heidän tietoisuuttaan unionin kansalaisuudesta myös yhteisvastuullisuuden tunnetta. Lisäksi olisi vahvistettava jäsenvaltioiden, Euroopan komission ja ETSK:n yhteistyötä yhteiskuntapalvelun alalla.

2.9

Nykyisessä perustamissopimuksessa nuorisopolitiikan ja kansalaistoiminnan oikeusperustana on 149 ja 151 artikla. Niihin ei sisälly lainsäädännön yhdenmukaistamista, mutta EU:lle annetaan mahdollisuus kannustaa yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja edistää nuorisovaihtoa. Lissabonin sopimuksessa nuorisopolitiikan soveltamisalaa laajennetaan hieman ja siihen lisätään nuorten osallistuminen demokratian toteuttamiseen Euroopassa.

2.10

Lissabonin sopimuksella, kun se on tullut voimaan, luodaan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot eli puitteet Euroopan nuorten yhteiselle osallistumiselle unionin humanitaarisiin avustustoimiin.

2.11

Tällä hetkellä vapaaehtoistoimintaa toteutetaan pääasiassa avoimen koordinointimenetelmän avulla Euroopan unionin nuorisopolitiikan puitteissa. Sen kolme tärkeintä osa-aluetta ovat seuraavat:

2.12

Aktiivisen osallistumisen lisäämistä Euroopassa on syytä harkita useista syistä. Euroopan unionilla on vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa suurempi vastuu kuin millään muulla maanosalla. Se on maailman suurimpia avunantajia. Euroopan unionin kansalaisten osallistuminen vastattaessa maailman suurimpiin haasteisiin edistäisi yksilökohtaista kehitystä, lisäisi ymmärtämystä ja loisi tarvittavia verkostoja globalisoituneessa maailmassa.

2.13

Kansalliset siviilipalvelusjärjestelmät ovat eräissä tapauksissa olleet asepalveluksen vaihtoehtoja. Kun jäsenvaltiot vähentävät asteittain pakollista asepalvelusta ja ammattimaistavat armeijaa, myös siviilipalvelusta vähennetään. Toisaalta nuorten vapaaehtoispalvelujen kehittäminen voisi myös olla houkutteleva vaihtoehto nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen lisäämiseksi, vaikka asepalvelus/siviilipalvelus muuttuukin harvinaisemmaksi.

2.14

Vapaaehtoistoiminta ja muut kansalaisyhteiskunnan aloitteet saavat osakseen yhä enemmän huomiota. EU:n jäsenvaltioiden, unioniin liittymässä olleiden maiden ja Euroopan komission edustajat tapasivat vuonna 2004 Roomassa unionin silloisen puheenjohtajavaltion Italian kutsusta ensimmäisessä yhteiskuntapalvelua ja nuorisoa käsitelleessä konferenssissa. Italian konferenssin puheenjohtajisto kehotti päätelmissään muun muassa seuraaviin toimiin:

3.1.1

Youth in Action -ohjelmaan sisältyy Eurooppalainen vapaaehtoistyö -toimintaohjelma. 18–30-vuotiaat vapaaehtoiset viettävät 2–12 kuukautta ulkomailla. He voivat hyötyä erityiskoulutuksesta, ja heidän oppimiskokemuksensa tunnustetaan virallisesti Youthpass-todistuksella. Toimintaohjelmaan osallistui vuosina 1996–2006 kaikkiaan 30 000 vapaaehtoistyöntekijää.

3.1.2

Vanhempi väestö on vuodesta 2009 alkaen mukana muodoltaan virallisessa eurooppalaisessa vapaaehtoistoiminnassa Grundtvig-ohjelman puitteissa. Vaikka vaihtotoiminta ei ensi alkuun olekaan laajamittaista, on syytä panna merkille, että Euroopan komissio tutkii mahdollisuuksia eri ikäryhmien vapaaehtoistoiminnan tukemiseen. Lisäksi Euroopan komission käynnistämässä ”Kansalaisten Eurooppa” -ohjelmassa on toimintaa, joka luo reaalisia mahdollisuuksia eri maista ja eri ikäryhmistä peräisin olevien vapaaehtoisten vaihtoon.

3.1.3

Tuhannet EU-maissa toimivat organisaatiot ovat useiden vuosien mittaan tehneet kahdenvälistä yhteistyötä, jossa vapaaehtoisuuteen perustuva vaihtotoiminta on tärkeä elementti. Toteutustapa on hajautettu, mutta tietoja toiminnan laajuudesta ei ole käytettävissä. Mikäli asiaa kuitenkin tarkastellaan yksinomaan maailmanlaajuisesti järjestäytyneiden organisaatioiden harjoittaman vaihtotoiminnan pohjalta, on selvää, että merkittävä määrä eurooppalaisia osallistuu näihin ohjelmiin, ja heidän joukossaan on erityisen paljon nuoria.

3.1.4

Eurooppalainen vapaaehtoistyö -toimintaohjelmalla on tiettyjä keskeisiä arvoja ja laatunormeja, jotka on määritelty sen peruskirjassa. Niiden vaalimiseksi ja noudattamiseksi on ensin akkreditoitava organisaatiot, jotka ovat kiinnostuneita lähettämään tai vastaanottamaan vapaaehtoistyöntekijöitä toimintaohjelman puitteissa tai koordinoimaan siihen kuuluvaa hanketta.

3.1.5

Unionin Erasmus-ohjelman avulla on lisätty erittäin menestyksekkäästi yliopisto-opiskelijoiden liikkuvuutta ja tuettu korkeakoulujen yhteistyötä. Vuonna 1987 käynnistettyyn Erasmus-ohjelmaan osallistuu noin 90 prosenttia EU:n yliopistoista, ja siihen on tähän mennessä osallistunut 1,9 miljoonaa opiskelijaa. Tulevina vuosina ohjelmassa pyritään laajentamaan liikkuvuutta koskevia toimia entisestään, ja tavoitteena on kolme miljoonaa Erasmus-opiskelijaa vuoteen 2012 mennessä.

3.1.6

Leonardo da Vinci -ohjelmalla tuetaan ammatillisessa perus- ja muussa koulutuksessa olevien opiskelijoiden, työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien sekä ammatillisessa koulutuksessa olevien ammatti-ihmisten liikkuvuutta.

3.2.1

ETSK tunnustaa sellaisen yhteiskuntapalvelun erilaiset muodot ja perinteet ja jäsenvaltioissa tehtävän muun vapaaehtoistyön, jonka tavoitteena on aktiivinen kansalaisuus, yhteisvastuullisuus ja sosiaalinen kehitys. Komitea korostaa valtiosta riippumattomien organisaatioiden roolia ja panosta sekä nuorisotyön että vapaaehtoistoiminnan aloilla. Se on myös tietoinen siitä, ettei jäsenvaltioiden yhteiskuntapalveluohjelmista ja vapaaehtoistoiminnasta ole saatavilla juurikaan tietoja.

3.2.2

Monissa jäsenmaissa, kuten Saksassa, Italiassa ja Ranskassa, nuorten yhteiskuntapalvelu on jo otettu käyttöön jossakin muodossa (pakollisena tai vapaaehtoisena). Muutamat muut maat ovat joko ottamassa tällaista palvelua käyttöön tai harkitsemassa sen käyttöönottamista.

4.1.1

Näin ollen ETSK toivoo, että ne jäsenvaltiot, joilla on alalla vahvoja perinteitä ja kiinnostusta, käynnistäisivät yhteistyön, jossa yhteiskuntapalvelun/siviilipalveluksen nykyiset muodot saisivat kansainvälisen ulottuvuuden.

4.1.2

ETSK katsoo, että erilaisten kansallisten järjestelmien välisen koordinoinnin puute ja saatavilla olevan tiedon vähäisyys rajoittaa Eurooppalainen vapaaehtoistyö -ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia ja antaa aiheen huoleen. Komitea on tyytyväinen pyrkimyksiin laajentaa ohjelman tunnettuutta samalle tasolle Erasmus-ohjelman kanssa.

4.2.1

ETSK katsoo, että unionin olisi asetettava kunnianhimoisia tavoitteita, jotta voitaisiin lisätä ihmisten osallistumista kansalaisyhteiskunnan toimintaan. Ensimmäinen askel olisi noudattaa ETSK:n aiemmin antamaan lausuntoon sisältyviä suosituksia (ks. kohta 2.5).

4.2.2

EU:n tulisi edistää eurooppalaista kansalaisuusaloitetta, jolla yhdistetään vaihto-ohjelmia ja -toimintaa koskevat politiikat paitsi nuorisoasioiden myös eurooppalaisuuden korostamiseksi. Palvelu olisi mieluiten suoritettava muussa kuin osallistujan kotimaassa. ETSK katsoo, että Euroopan unionin tulisi varata lisää taloudellisia resursseja tällaisiin ohjelmiin.

4.2.3

Aluksi olisi pyrittävä kaksinkertaistamaan vapaaehtoiseen nuorisovaihtoon nykyisin osallistuvien henkilöiden määrä. Tämän pitäisi olla mahdollista ottaen huomioon, että Erasmus-ohjelmaan osallistuu tällä hetkellä yli 100 000 opiskelijaa, kun taas muihin nuorisovaihto-ohjelmiin osallistuu vain pieni osa Euroopan nuorista. Pitkällä aikavälillä niiden osallistujamäärät voisivat saavuttaa Erasmus-ohjelman tason.

4.2.4

ETSK katsoo, että muita heikommassa asemassa oleviin nuoriin on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. He voisivat hyötyä eniten kansalaisyhteiskuntaan osallistumisesta, mutta heillä ei useinkaan ole siihen tarvittavia taloudellisia edellytyksiä tai riittävää koulutusta.

4.2.5

Aloitteeseen tulisi sisällyttää nuorison ohella myös muita väestöryhmiä. Eurooppalaiset ikääntyvät, mutta ikääntyvät henkilöt ovat entistä aktiivisempia ja myös haluavat toimia entistä näkyvämmin yhteiskunnassa. Eläkeläisten kaltaisten muiden ryhmien sisällyttäminen ohjelmaan edistäisi ”aktiivista ikääntymistä” ja lähentäisi eri maiden erilaisia ihmisryhmiä toisiinsa. Se antaisi ikääntyville mahdollisuuden osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja hyödyntää elämänkokemustaan, saisi heidät tuntemaan itsensä hyödylliseksi ja vaikuttaisi myönteisesti heidän terveyteensä ja elämänlaatuunsa. Kun nuoret ja vanhat ottavat yhdessä osaa vapaaehtoistoimintaan, voidaan edistää myös sukupolvien keskinäistä ymmärtämystä, vaihtaa kokemuksia ja tarjota molemminpuolista tukea.

4.2.6

On tärkeää parantaa nykyisten kansallisten ja Euroopan tason ohjelmien välistä koordinointia. Se vähentäisi teknisiä esteitä, kuten yhteiskuntapalvelukokemuksen ja nuorten suorittamien tutkintojen vastavuoroisen tunnustamisen puutetta, sekä sairaus- ja tapaturmavakuutusturvaa koskevia ongelmia. Sen vuoksi EU:n tulisi luoda brändi, joka kattaa unionin laatuvaatimukset täyttävät vaihto-ohjelmat.

4.2.7

Valtiontuella on nykyisin merkittävä rooli, kun pyritään edistämään ohjelmien kehitystä ja takaamaan laatunormit. Mikään valtio ei kuitenkaan kata kaikkia vapaaehtoishankkeiden kustannuksia. Etenkin kansainväliseen toimintaan haetaan usein lisävaroja yksityisistä rahoituslähteistä. Vaihdon edistämiseksi ja eurooppalaisen kansalaisuusaloitteen kehittämiseksi vapaaehtois- ja vaihtotoimintaa koskevaa EU:n talousarviota on kasvatettava huomattavasti, jotta sillä voidaan kattaa esimerkiksi valtioiden väliset koordinointikulut, kannustimet ja ristikkäistuet. ETSK kehottaa myös jäsenvaltioita lisäämään kyseisten toimien rahoitusta.

4.2.8

Komitea katsoo, että on tärkeää edistää kolmansia maita koskevaa ulottuvuutta, eli sitä, että vapaaehtoiset voivat suorittaa ulkomailla palvelua, joka edistää osaltaan EU:n toimintaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi sekä kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua koskevan politiikan toteuttamiseksi. Puitteiden laajentamista ja vaihdon lisäämistä koskevassa aloitteessa tulisi ottaa huomioon myös Lissabonin sopimuksessa mainitut humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot. Niihinkin tulisi pitkällä aikavälillä sisällyttää nuorison ohella myös muita väestöryhmiä. Tässä yhteydessä on tärkeää, että EU:n viisumipolitiikka ei tarpeettomasti hankaloita vaihtotoimintaa.

4.2.9

Lisäksi EU:n on tuotava alaa esiin ja arvioitava sitä käynnistämällä ja tukemalla tutkimusta sekä kehittämällä tilastointia. On myös käsiteltävä edelleen nykyisten yhteiskuntapalvelujärjestelmien välistä yhteistyötä sekä seurattava ja valvottava sitä asianmukaisissa institutionaalisissa puitteissa.

4.3.1

Eurooppalainen kansalaisuusaloite vahvistaisi yleismaailmallisia ja eurooppalaisia arvoja, jotka koskevat vapautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä perusvapauksia ja oikeusvaltioperiaatetta. Lisäksi sillä olisi pyrittävä kehittämään kielellisiä, sosiaalisia ja verkottumistaitoja sekä tukemaan Euroopan unionin rakentamista ja toimintaa samoin kuin kokemuksen hankkimista ja vaihtoa. Tiedon hankkiminen tai itsetuntemuksen ja kykyjen parantaminen ovat usein perusteena nuorten osallistumiselle vapaaehtoistoimintaan. Samalla nuoret voivat hankkia osaamisyhteiskunnan edellyttämiä valmiuksia.

4.3.2

ETSK katsoo, että monilla aloilla on paljon mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön ja vapaaehtoisten vaihtoon, joka voi vahvistaa kansalaisuuden eurooppalaista ulottuvuutta. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi sosiaalinen osallisuus, inhimilliset tarpeet, lapset ja nuoret, urheilu, tiedotus, kulttuuriperinnön suojelu, kulttuuri ja taide, ympäristö ja pelastuspalvelu.

4.3.3

ETSK katsoo, että eurooppalainen kansalaisuusaloite voisi edistää myös jäsenvaltioiden, unioniin liittyvien valtioiden ja Euroopan naapuruus- ja kumppanuusvälineen piiriin kuuluvien maiden yhteistyötä kehittämällä aktiivista kansalaisuutta ja yhteisvastuullisuutta.

4.3.4

Vapaaehtoiset voivat saada tärkeää, työmarkkinoilla hyödyllistä epävirallista kokemusta ja osaamista ja luoda itselleen yhteysverkoston. Vapaaehtoiset voivat myös hankkia keskeisiä taitoja ja tietoja tiedotuksen, viestinnän, itseilmaisun, sosiaalisten taitojen, hallinnon ja ammatillisen koulutuksen kaltaisilla aloilla. Vapaaehtoistoiminta voikin olla merkittävä osa ansioluetteloa ja uraa. Nuorten vapaaehtoistoiminnan ja epävirallisen oppimisen tunnustaminen on kuitenkin varmistettava.

4.3.5

Asiaan liittyy myös haasteita. Yksi niistä on vapaaehtoisten oikeudellisen aseman puuttuminen. Kansallisissa puitteissa määritellään vapaaehtoisten ja organisaatioiden asema kyseisessä valtiossa ja jossain määrin myös ulkomailla. Ei kuitenkaan ole olemassa kansallisia lainsäädäntöpuitteita, joissa esimerkiksi eurooppalaiseen vapaaehtoistyöhön osallistuville annettaisiin vastaava oikeudellinen asema.

4.3.6

Myös vakuutuksia, terveyttä ja turvallisuutta koskevat kysymykset on ratkaistava. On varmistettava vapaaehtoisten riittävä sosiaalinen suojelu heidän palvelunsa aikana. Se on kuitenkin vaikea toteuttaa, jos kansainvälisten vapaaehtoisten sosiaaliturvaa koskevat määräykset vaihtelevat valtiosta toiseen. Sen vuoksi ETSK kannustaa komissiota edistämään yhteisymmärrystä tällä alalla ja kehottaa jäsenvaltioita ja asianomaisia instituutioita ratkaisemaan tällaiset tärkeät kysymykset.

4.3.7

Mahdollisia ristiriitoja palkkatyön ja vapaaehtoistyön välillä on pyrittävä kaikin tavoin välttämään. Sen vuoksi työntekijöiden ja vapaaehtoisten väliset erot sekä vapaaehtoistyöntekijöiden mahdolliset velvollisuudet on määriteltävä selkeästi. Vapaaehtoistoiminnalla ei ole tarkoitus korvata työpaikkoja. Näin ollen on tärkeää tehdä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa.

5.1

Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on vapaaehtoistoiminnassa keskeinen tekijä. Lukuisat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot osallistuvat jo nyt eurooppalaiseen vapaaehtoistyöhön ja muihin unionin ohjelmiin. Vapaaehtoistoiminnan organisaatioiden olisi edelleen oltava keskeisessä asemassa myös laajemmissa vaihto-ohjelmissa.

5.2

Eurooppalaiset voittoa tavoittelemattomat ja vapaaehtoisjärjestöt tarjoavat usein erilaisia sosiaalipalveluita. Samaan aikaan osallistuminen kansalaisliikkeisiin on yleensä vähenemässä. Tässä yhteydessä eurooppalainen kansalaisuusaloite voi edistää kansalaisten osallistumista järjestäytyneeseen kansalaisyhteiskuntaan ja parantaa organisaatioiden mahdollisuuksia kehittyä. Voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden yhteiskunnallisen roolin ja aseman pohtiminen ja siitä keskusteleminen voi lisätä kyseisten organisaatioiden vaikutusmahdollisuuksia ja yleistä tietoisuutta niiden yhteiskunnalle tuottamasta lisäarvosta.

5.3

Eurooppalainen kansalaisuusaloite voi myös vahvistaa ja vireyttää kansalaisyhteiskuntaa. Lisäksi se edistää sosiaalista pääomaa, joka ilmenee luottamuksena, korruption vähenemisenä sekä osallistumisena vapaaehtoisjärjestöjen toimintaan.

5.4

Organisaatioiden akkreditointi ja vaihdon laatu ovat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden usein kohtaamia kysymyksiä. ETSK kannustaa jäsenvaltioiden ja Euroopan tason järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa tekemään yhteistyötä, jotta löydettäisiin yhteiset periaatteet akkreditoinnille ja laatukriteerien edelleenkehittämiselle. Tämä voitaisiin tarvittaessa tehdä yhteistyössä asiasta vastaavien julkishallinnon yksiköiden kanssa.

5.5

ETSK on tietoinen siitä, että aihe edellyttää jatkokäsittelyä esimerkiksi konferenssin muodossa. Eurooppalaisen kansalaisuusaloitteen kehittämiseksi ja edistämiseksi järjestettävään konferenssiin voisivat osallistua kaikki nuoriso- tai vapaaehtoistyön alalla toimivat kansalliset elimet, Euroopan komissio ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot.

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/8

1.1

Lausunnossa käsitellään tutkimusjärjestöjen (research performing organisations), teollisuuden ja pk-yritysten keskinäistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa, sillä tällainen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää innovatiivisten tuotteiden ja prosessien luomiseksi tieteellisen tutkimuksen tulosten perusteella.

1.2

Komitea suosittaa, että teollisuuden ja pk-yritysten työntekijöille välitettäisiin järjestelmällisesti tietoa EU-alueen yliopistojen ja tutkimuslaitosten tarjoamista tieto- ja teknologiavarannoista ja siitä, miten näihin tahoihin saa yhteyden. Komitea kehottaakin komissiota luomaan nykyiset tietojärjestelmät kattavan ja niitä täydentävän Euroopan laajuisen (internet)hakujärjestelmän, jonka avulla tähän erityiseen tiedontarpeeseen voidaan vastata tähänastista paremmin.

1.3

Komitea kannattaa toimia, joiden tavoitteena on tieteellisten julkaisujen vapaa saatavuus internetissä. Tämä kuitenkin yleensä lisää julkisen sektorin kustannuksia. Olisikin pyrittävä sopimaan vastavuoroisista järjestelyistä EU:n jäsenvaltioiden kesken ja Euroopan ulkopuolisten valtioiden kanssa. Tässä yhteydessä ei saa rajoittaa tutkimusjärjestöjen eikä niissä työskentelevien tutkijoiden vapautta julkaista tutkimustuloksiaan sellaisissa kausijulkaisuissa tai foorumeissa, jotka parhaiten edistävät tulosten maailmanlaajuista leviämistä ja tunnustamista.

1.4

Komitea suosittaa harkitsemaan edelleen tutkimustietojen vapaata saatavuutta mutta myös määrittelemään tällaisen toiminnan rajat. Tarkoituksena ei saa olla kaiken tutkimusprosessissa tuotettavan tiedon – myös nk. raakatietojen – avoin saatavuus varhaisessa vaiheessa. Komitea kehottaa komissiota toimimaan varovaisesti ja askel kerrallaan ja nivomaan toimiin asianomaiset tutkijat.

1.5

Tutkimusjärjestöjen ja teollisuuden erilaisten työkulttuurien johdosta komitea kehottaa sovittamaan eri intressit tasapuolisesti yhteen. Tämä koskee tulosten varhaisen julkistamisen sekä välttämättömän salassapidon, teollis- ja tekijänoikeuksien ja patenttien välisiä ristipaineita.

1.6

Komitea pitääkin tervetulleena, että komissio on sittemmin täsmentänyt, ettei se halua suosituksellaan henkisen omaisuuden hallinnoinnista millään tavoin puuttua yhteistyökumppanien keskinäiseen sopimusvapauteen myöskään sopimustutkimuksessa. Komission suosituksista on määrä olla apua, mutta niistä ei missään tapauksessa saa tulla ”pakkopaitaa”.

1.7

Komitea toistaa suosituksensa sellaisen eurooppalaisen yhteisöpatentin luomisesta, jossa keksijälle taataan kohtuullinen määräaika patentin julkaisemiseksi ennakkoon ilman, että julkaiseminen vaarantaa patentin uutuutta (grace period).

1.8

Tutkimusinfrastruktuuria – kuten kiihdyttimiä, säteilylähteitä, satelliitteja, maanpäällisiä astronomisia laitteita tai fuusiolaitoksia – luotaessa tutkimuslaitokset eivät ole ensisijaisesti uuden tiedon tuottajia vaan toimeksiantajia ja asiakkaita. Komitea kehottaa tarkastelemaan EU:n ja jäsenvaltioiden tähänastisia kokemuksia nykyisten tuki-, budjetti-, hankinta- ja kilpailusääntöjen soveltamisesta sen selvittämiseksi, edistävätkö säännöt teollisuuden kykyä säilyttää mahdollisimman hyvin tällaisten toimeksiantojen johdosta kertyvä taito ja erityisosaaminen ja hyödyntää niitä Euroopan kilpailukyvyn edistämiseksi ja myös jatkotoimeksiannoissa vai onko teollisuuspoliittisia toimintatapoja tarpeen uudistaa.

2.1

Komitea on antanut lukuisia lausuntoja (1) tutkimuspoliittisista kysymyksistä ja korostanut niissä erityisesti riittävän tutkimus- ja kehitystoiminnan keskeistä merkitystä Lissabonin ja Barcelonan tavoitteiden kannalta.

2.2

Erityisen tärkeällä sijalla näissä suosituksissa on tutkimusjärjestöjen ja yliopistojen (public research organisations, PRO, tai research performing organisations), teollisuuden ja pk-yritysten yhteistyö ja sen edellyttämä tiedonsiirto innovatiivisten prosessien ja markkinakelpoisten tuotteiden kehittämiseksi. Käsillä olevassa lausunnossa syvennetään tämän näkökohdan tarkastelua ja käsitellään seuraavia lukujen 3–5 teemoina olevia kysymyksiä: a) julkaisut ja tiedottaminen, b) yhteistyö markkinakelpoisten tuotteiden ja menettelyjen kehittämisessä ja c) yhteistyö tutkimusinfrastruktuurin (2) kehittämisessä.

2.3

Näihin teemoihin liittyy yhteistyön ja kilpailun keskinäinen tasapaino, mutta myös niiden vastakkaisuus. Toisaalta yhteistyötä tarvitaan, jotta Euroopan teollisuus säilyttäisi kilpailukykynsä EU:n ulkopuolisiin maihin nähden ja jotta kilpailukyky vahvistuisi. Toisaalta eurooppalaisten yritysten keskinäinen kilpailu ei saa vääristyä oikeudenmukaiset sisämarkkinat takaavien valtiontukisäännösten (EU:n tukilainsäädännön) takia.

2.4

Näihin seikkoihin perustuvat jännitteet muodostavat taustan jäljempänä laajemmin käsiteltäville kysymyksille ja suosituksille, jotka koskevat erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksia ja niihin liittyviä tiedon vapaan välittämisen ongelmia.

2.5

Myös komissio ja neuvosto ovat käsitelleet yhteistyökysymystä. Työn tuloksena on annettu mm. komission suositus henkisen omaisuuden hallinnoinnista tietämyksensiirtotoimissa sekä korkeakoulujen ja muiden julkisten tutkimusorganisaatioiden käytännesäännöistä (3). Sen tavoitteena on saada jäsenvaltiot ja tutkimuslaitokset toimimaan nykyistä yhtenäisemmin. Tosin juuri kyseiset suositukset ovat pääosin mielekkäästä tavoitteenasettelustaan ja järkevistä ehdotuksistaan huolimatta herättäneet asianomaisissa organisaatioissa uusia kysymyksiä ja hyvin epäilevää suhtautumista yhteis- tai sopimustutkimuksen teollis- ja tekijänoikeuksiin. Käsillä olevassa lausunnossa otetaan huomioon nämä kysymykset ja komission tähän mennessä antamat selvitykset.

—

Tutkimuksen teko edellyttää sen parissa saavutettujen tulosten varhaista julkaisemista, jotta muut tutkijat ja tutkijaryhmät voivat tarkastaa ne. Tämä edistää lisäksi yhteisvaikutusta, joka syntyy tiedeyhteisön välittömästä vastavuoroisesta yhteydenpidosta etenkin silloin, kun monet laboratoriot tekevät yhteistyötä yhteisessä tutkimus- ja kehittämisohjelmassa.

—

Myös julkisen sektorin on yleensä vaadittava rahoittamansa tutkimuksen tulosten varhaista julkaisemista tuen ja kilpailun oikeudenmukaisuuden takaamiseksi.

—

Nykyään myös julkisin varoin rahoitettavien tutkimuslaitosten on kuitenkin haettava keksintöön johtaville tuloksille patenttia ennen tulosten julkistamista, koska muutoin vaarannetaan keksinnön uutuus ja menetetään siten mahdollisuus patentoida tulokset. Tätä välttämättömyyttä, joka pätee myös avoimen saatavuuden yhteydessä, korostetaan myös komission suosituksessa henkisen omaisuuden hallinnoinnista (15).

—

Edellä mainituista seikoista johtuvan tavoiteristiriidan purkamiseksi komitea on useasti suosittanut, että jäsenvaltioiden patenttilainsäädännöissä ja tulevassa yhteisön patenttilainsäädännössä säädettäisiin määräajasta patentin julkaisemiseksi ennakkoon ilman, että julkaiseminen vaarantaa patentin uutuutta (grace period) (16).

—

Yritysten on sitä vastoin – kilpailutilanteensa huomioon ottaen – yleensä käsiteltävä tuotekehittelynsä tuloksia luottamuksellisina ainakin siihen asti kun uusi tuote on markkinakelpoinen tai patentit varmistettu.

5.1

Uudet tekniikan alat – yksittäisprojektit. Edellä käsiteltyjen tutkimuksen ja teollisuuden yhteistyön lajien lisäksi on kuitenkin mainittava vielä yksi merkittävä toiminta-ala, jossa tutkimuslaitokset eivät ole ensisijaisesti innovatiivisten sarjatuotteiden (tai menettelyjen) kehittämiseksi tarvittavan uuden tiedon tuottajia vaan toimeksiantajia ja asiakkaita. Kyse on lähinnä uudenlaisen tutkimusinfrastruktuurin – kuten kiihdyttimien, säteilylähteiden, satelliittien, maanpäällisten astronomisten laitteiden tai fuusiolaitosten – luomisesta. Tällaisissa tapauksissa teollisuus suunnittelee ja valmistaa tärkeitä uudenlaisia yksittäiskomponentteja usein edellisten kehittämistoimeksiantojen perusteella.

5.2

Erikoistuminen ja riski. Tämäntyyppisellä innovaatioalalla toimivilla yrityksillä on oltava mahdollisimman kyvykästä ja erikoistunutta henkilöstöä sekä valmiutta ottaa epäonnistumisen mahdollisuuden takia yrittäjäriskiä. Välitön taloudellinen tuotto on nimittäin usein vähäinen, semminkin kun valmistettavat tuotteet ovat lähes aina yksittäiskappaleita. Monesti yritykset myös aliarvioivat kustannukset: aiemman osaamisen rajat on yleensä ylitettävä laajalti.

5.3

Teknisen kehityksen liikkeellepaneva voima. Tämäntyyppiset toimeksiannot lisäävät osallistujayritysten huipputeknologista osaamista huomattavasti, mikä parantaa niiden kilpailukykyä lähialoilla pitkäkestoisesti ja edistää ylipäätään teknistä kehitystä. Tästä huolimatta yritysten on usein vaikea säilyttää suorituskykynsä sekä työntekijänsä ja insinöörinsä kulloisellakin erityisalalla mahdollisesti vasta myöhemmin saatavia jatkotoimeksiantoja varten, varsinkin kun tätä voimavaraa on kannattavampaa hyödyntää taloudellisesti paljon tuottoisammissa sarjatuotteiden kehittämis- ja valmistusprosesseissa.

5.4

Kilpailu- ja hankintasääntöjen soveltaminen. Voimassa olevien kilpailu- ja hankintasääntöjen soveltaminen saattaa hankaloittaa tilannetta mm. siitä syystä, ettei ole ilman muuta selvää, että kehittämistoimeksiannon suorittanut yritys saa tehtäväkseen myös valmistuksen. Tuloksena voi olla, että valmistustoimeksianto myönnetään kokemattomammalle yritykselle, joka juuri kokemattomuuttaan on aliarvioinut ongelmat ja tehnyt halvemman tarjouksen. Tällaiset ongelmat ovat johtaneet eräissä yrityksissä jopa siihen, ettei tällaisia toimeksiantoja enää tavoitella tai oteta vastaan. Myöskään esikaupalliset hankinnat (23) eivät välineenä kohdistu juuri edellä kuvailtuun ongelmakenttään, sillä tässä yhteydessä ei ole myöhemmin odotettavissa sarjatuotantoa.

5.5

Ongelmat ja ratkaisujen etsintä. Komiteallakaan ei ole tarjota tähän mitään ihmelääkettä, mutta se haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota vakavaan ongelmaan, joka paitsi paisuttaa kyseisentyyppisten suurhankkeiden kustannuksia ja viivästyttää hankkeita myös vaikeuttaa niiden yhteydessä kertyneen osaamisen ja kokemusten ihanteellista hyödyntämistä, koska arvokasta osaamista valuu monesti hukkaan. Komitea suosittaakin komissiolle korkean tason asiantuntijaryhmän (24) perustamista arvioimaan tähänastisia kokemuksia. Näin voitaisiin saada selville, soveltuvatko nykyiset tuki-, budjetti-, kilpailu- ja hankintasäännöt ja niiden soveltamistavat tähän erityistilanteeseen vai tarvitaanko teollisuuspolitiikkaan uusia välineitä.

5.6

ITER. Komitealla on se käsitys, että komissio on täysin tietoinen esim. kansainväliseen ITER-hankkeeseen liittyvästä ongelmasta ja että tämän takia on jo käynnistetty toimenpiteitä teollisuuden osallistumisen lisäämiseksi. Mikäli mahdollista, näin tulisi toimia myös pyrittäessä vastaamaan perustettavien uusien tutkimusinfrastruktuurien (ESFRI:n luettelo) vaatimuksiin.

—

Seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma (INT/269, CESE 1484/2005 – EUVL C 65, 17.3.2006, s. 9)

—

Nanotieteet ja nanoteknologia (INT/277, CESE 582/2006 – EUVL C 185, 8.8.2006, s. 1)

—

Viisivuotisarviointi yhteisön tutkimustoiminnasta (1999–2003) (INT/286, CESE 729/2006 – EUVL C 195, 18.8.2006, s. 1)

—

Tutkimuksen ja teknologian kehittämisen erityisohjelmat (INT/292, CESE 583/2006 – EUVL C 185, 8.8.2006, s. 10)

—

Tutkimus ja innovointi (INT/294, CESE 950/2006 – EUVL C 309, 16.12.2006, s. 10)

—

Yritysten osallistuminen seitsemännen puiteohjelman (2007–2013) toimiin (INT/309, CESE 956/2006 – EUVL C 309, 16.12.2006, s. 35)

—

Yritysten osallistuminen Euroopan atomienergiayhteisön seitsemännen puiteohjelman (2007–2011) toimiin (INT/314, CESE 957/2006 – EUVL C 309, 16.12.2006, s. 41)

—

Panostaminen osaamiseen ja innovointiin (Lissabonin strategia) (INT/325, CESE 983/2007 – EUVL C 256/17, 27.10.2007)

—

Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaali (INT/326, CESE 1566/2006 – EUVL C 325, 30.12.2006, s. 16)

—

Euroopan teknologiainstituutti (INT/335, CESE 410/2007 – EUVL C 161, 13.7.2007, s. 28)

—

Vihreä kirja – Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat (INT/358, CESE 1440/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 1)

—

Yhteisyrityksen perustaminen Innovatiiviset lääkkeet -aloitetta varten (INT/363, CESE 1441/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 11)

—

ARTEMIS-yhteisyrityksen perustaminen sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen toteuttamiseksi (INT/364, CESE 1442/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 15)

—

Clean Sky – yhteisyrityksen perustaminen (INT/369, CESE 1443/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 19)

—

ENIAC-yhteisyrityksen perustaminen (INT/370, CESE 1444/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 22)

—

Pk-yritysten tutkimus- ja kehitysohjelma (INT/379, CESE 977/2008 – EUVL C 224, 30.8.2008, s. 18)

—

Euroopan alueiden kilpailukyvyn parantaminen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan avulla (INT/383, CESE 751/2008 – EUVL C 211, 19.8.2008, s. 1)

—

Polttokenno- ja vetyteknologian alalla toimiva yhteisyritys (INT/386, CESE 484/2008 – EUVL C 204, 9.8.2008, s. 19)

—

Eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten (INT/435, CESE 1908/2008 – ei vielä julkaistu EUVL Cssä)

—

Eurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja (ERI) koskeva yhteisön oikeudellinen kehys (INT/450, CESE 40/2009 – ei vielä julkaistu EUVL Cssä)

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/15

1.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että on tärkeää varmistaa tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen täysimääräinen toteuttaminen. Kyseinen periaate on vahvistettu EY:n perustamissopimuksessa ja sitä täydennettiin heinäkuussa 2008 esitellyllä yhteisellä järjestelmällä ja siihen pohjautuvilla alaa koskevilla säännöksillä. Niiden tavoitteena on varmistaa, että yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidetyt tuotteet voidaan saattaa markkinoille ongelmitta myös kaikkialla muualla EU:n alueella ja että ne täyttävät turvallisuutta, terveyttä ja ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset tuotteen koko elinkaaren ajan suunnittelusta hävittämiseen asti.

1.2

ETSK tukee komission aloitetta rakennustuotteita koskevaan direktiiviin 89/106/ETY sisältyvien säännösten tarkistamisesta niiden mukauttamiseksi nykyisiin tarpeisiin ja sisällön ajanmukaistamiseksi sekä varman ja yksiselitteisen eurooppalaisen sääntelykehyksen vakiinnuttamiseksi.

1.3

ETSK on vakuuttunut siitä, että ekologisuus on otettava suunnittelusta lähtien huomioon tarkasteltaessa asuntojen ja rakennusten ominaispiirteitä ja rakenteellisia ominaisuuksia. Samalla säästetään luonnonvaroja ja parannetaan ihmisten asumisen laatua. Tämä merkitsee myös, että menettelyistä, prosesseista ja tekniikoista vastaavien toimijoiden on tunnettava vastuunsa, jotta laatua ja turvallisuutta koskevat vaatimukset voidaan täyttää sekä työntekijöiden että loppukäyttäjien hyödyksi.

1.4

ETSK:n mukaan rakennusalan tuotteita koskevaa eurooppalaista standardointijärjestelmää on kehitettävä vahvistamalla standardointielimiä sekä sisällyttämällä normeihin työturvallisuutta sekä työkohteiden käyttöä ja purkamista koskevia säännöksiä.

1.5

ETSK katsoo, että rakennusalan innovatiivisten tuotteiden huomattavat mahdollisuudet ilmastonmuutosten kielteisten vaikutusten vähentämisessä ja asumisen laadun parantamisessa on otettava huomioon rakennusalan ammattilaisten ja yritysten samoin kuin kuluttajien toimintatavoissa, jotta ympäristöä voidaan suojella ja energiaa säästää todella tehokkaasti.

1.6

ETSK korostaa, että tavaroiden vapaa liikkuvuus on Euroopan yhtenäismarkkinoiden kilpailukyvyn sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen keskeinen moottori ja että turvallisten ja vaarattomien tuotteiden kaupan pitämisen edellytysten vahvistaminen ja ajanmukaistaminen toimivat laatutakuuna eurooppalaisille kuluttajille ja alan toimijoille.

1.7

ETSK katsoo, että on tärkeää vahvistaa yhdenmukainen unionin sääntelykehys, joka koskee rakennusalan tuotteiden kaupan pitämistä ja tuotantoa Euroopan yhtenäismarkkinoilla (ETA).

1.8

ETSK pitää tärkeänä myös CE-merkin uskottavuuden palauttamista sekä ilmoitettuja laitoksia koskevan akkreditointijärjestelmän laatua. On luotava oikeudellinen kehys, jolla voidaan varmistaa hajautetun järjestelmän johdonmukaisuus, vertailukelpoisuus ja koordinointi, markkinavalvonnan tehokkuus ja toimivuus sekä yksiselitteiset ja yksinkertaistetut määrittelyt ja menettelyt.

1.9

ETSK suosittaa myöntämään riittävästi taloudellisia resursseja yhteisön koulutus- ja tiedotusohjelmiin – erityisesti kouluttajien kouluttamiseen tarkoitettuihin kampanjoihin – jotka on suunnattu kaikille asianomaisille julkisille ja yksityisille tahoille, sekä ohjelmien täytäntöönpanon seurantaan ja valvontaan.

1.10

ETSK katsoo, että on keskeisen tärkeää laatia säännöstö pk- ja mikroyrityksiä koskevasta selkeästä yksinkertaistamisvelvoitteesta ja siihen liittyvistä menettelyistä. Tähän kuuluu yksinkertaistettu pääsy CE-merkintäjärjestelmään ja SOLVIT-verkon (1) käyttöönotto kansallisissa tuoteyhteyspisteissä ongelmien ratkaisemiseksi.

1.11

ETSK pitää asianmukaisena, että uusia sääntöjä ja teknisiä liitteitä täydennetään perusvaatimusten kehittämistä koskevilla teknisillä ohjeilla ympäristöystävällisten raaka-aineiden ja uusiomateriaalien käytöstä ja innovatiivisista tuotteista.

1.12

ETSK katsoo, että yhteisön nopeaa tietojenvaihtojärjestelmää (RAPEX) on sovellettava alakohtaisesti myös rakennusalalla ja että rikkomukset ja petokset on julkaistava EU:n virallisessa lehdessä ja rakennusalan tuotteita koskevalla eurooppalaisella internet-sivustolla.

1.13

Komitea katsoo, että säännösten toteutusaikataulu on kattavan ja tehokkaan täytäntöönpanon kannalta liian tiukka ja että aikataulua suunniteltaessa on otettava huomioon myös muutosten toteuttamisen aiheuttamat tiedotus- ja koulutustarpeet.

1.14

Lopuksi ETSK kehottaa komissiota esittämään parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen asetuksen täytäntöönpanosta joka toinen vuosi. Kertomukseen tulee sisältyä osa, jossa käsitellään rakennusalan tuotteiden terveys- ja turvallisuusvaatimuksia sekä niiden osalta rekisteröityjä rikkomuksia ja petoksia.

3.1

Ehdotetun asetuksen tavoitteena on varmistaa luotettavan ja yksityiskohtaisen tiedon saatavuus rakennusalan tuotteiden suorituskyvystä kaikkialla Euroopan talousalueen sisämarkkinoilla seuraavin keinoin:

4.1

ETSK tukee aloitetta rakennusalaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukauttamisesta ja ajanmukaistamisesta sekä varman, yhdenmukaisen, selkeän, avoimen ja tasapainoisen sääntelykehyksen luomisesta kaikille Euroopan sisämarkkinoiden julkisen ja yksityisen sektorin toimijoille. Tähän sisältyvät yhteinen tekninen kieli, yhdenmukaiset tekniset eritelmät (yhdenmukaistetut eurooppalaiset standardit) ja rakennuskohteita koskevat perusvaatimukset, kestävään kehitykseen ja kansalaisten terveyteen liittyvien velvoitteiden täysimääräinen huomioon ottaminen, luonnonvarojen käyttäminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti sekä pk-yrityksiä koskevien menettelyjen yksinkertaistaminen.

4.2

Komissio katsoo rakennusalan olevan yksi keskeisistä eurooppalaisista markkinasektoreista, jota koskevia säännöksiä ei kuitenkaan ole koordinoitu riittävästi. Tämä ei päde ainoastaan EU:n tasolla. Tämä tekijä yhdistettynä pääasiassa paikalliseen yritysrakenteeseen ”johtaa huomattavaan hallinnolliseen rasitukseen ja kestävän rakentamisen markkinoiden voimakkaaseen pirstaloitumiseen (8)”.

4.3

ETSK:n mukaan rakennustuotedirektiivin tarkistamisessa ja sen muuttamisessa asetukseksi on otettava huomioon erityisesti seuraavat perusvaatimukset:

4.4

ETSK on yhtä mieltä siitä, että ilmoitettuja laitoksia koskevan akkreditointijärjestelmän laatua on parannettava ja että kyseisten laitosten nimeämistä, hallintaa ja valvontaa koskevia kriteerejä on tiukennettava päätökseen 768/2008/EY ja 9. heinäkuuta 2008 annettuun asetukseen (EY) 765/2008 perustuvan yleisen säännöstön mukaisesti.

4.5

Globalisoitumisen edetessä markkinavalvontajärjestelmän on kyettävä tarjoamaan yhteinen sääntelykehys, jotta lainsäädännön soveltaminen olisi tehokasta ja johdonmukaista kaikkialla yhteisön alueella. Jäsenvaltioiden on varattava riittävästi resursseja siihen liittyvien tehtävien täyttämiseen. Joka tapauksessa on nimenomaan jäsenvaltioiden vastuulla nimetä elin, jolle kansalaiset voivat esittää valituksia. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että elin on kansalaisten tavoitettavissa.

4.6

ETSK katsoo, että eri toimijoiden vastuut on jaettava ja yksilöitävä selkeästi. Samalla on varmistettava tuotteiden täysimääräinen jäljitettävyys ja erityisesti rakennusmateriaalien toimivuus, turvallisuus ja terveellisyys koko tuotteen elinkaaren ajan – varsinkin työntekijöitä ja loppukäyttäjiä ajatellen – sekä asuin- ja työympäristön yleinen suojelu.

4.7

Luottamus tuotemerkintöihin on palautettava. CE-merkinnän on saatava sille kuuluva merkitys. Lisäksi on vahvistettava mahdollisuuksia nostaa kanne sen väärinkäytöstä ja taata sen oikeudellinen suoja. ETSK katsoo, että siirtyminen uuteen CE-merkintäjärjestelmään merkitsee yrityksille rasitteita ja viranomaisille huomattavia alkuinvestointeja standardointi- ja valvontarakenteisiin etenkin ilmoitettujen laitosten asiantuntemuksen tason varmistamiseksi.

4.8

ETSK:n mukaan rakennusalan tuotteita koskevan eurooppalaisen standardointijärjestelmän tulisi edistää nykyistä tehokkaammin kansainvälisten standardien laatimista ja soveltamista, helpottaa tuotteiden saattamista markkinoille ja niiden kansainvälistä kauppaa sekä varmistaa rakennusmateriaalien markkinoiden maailmanlaajuinen ulottuvuus.

4.9

ETSK suosittaa muuttamaan säännösten toteutusaikataulua ehdotetusta, koska muutoksista on tiedotettava laajalti yksityiskohtaisesti ja koska siirtyminen rakennustuotedirektiivistä asetukseen aiheuttaa menetelmien ja käytäntöjen muutoksia, joihin sopeutuminen vie aikaa.

4.10

ETSK pitää keskeisen tärkeänä, että yhteisön koulutus- ja tiedotusohjelmiin sekä niiden täytäntöönpanon seurantaan ja valvontaan varataan riittävästi kaikille asianomaisille julkisille ja yksityisille tahoille suunnattuja taloudellisia resursseja.

4.11

ETSK suosittaa, että uusia sääntöjä ja teknisiä liitteitä täydennetään perusvaatimusten kehittämistä koskevilla teknisillä ohjeilla, jotta voidaan:

—

luku, jossa käsitellään viestintää, tiedotusta ja koulutusta kestävän rakentamisen kulttuurin levittämiseksi

—

luku, jossa käsitellään energian säästämistä, luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä terveysnäkökohtia, hygieniaa ja turvallisuutta koko tuotteen elinkaaren ajan suunnittelusta sen hävittämiseen asti. Näitä seikkoja koskevat perusvaatimukset sisältyvät liitteeseen 1, mutta ETSK:n mielestä ne on sisällytettävä itse asetustekstiin.

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/21

1.1

ETSK katsoo, että Eurooppa on nanotieteiden ja nanomateriaalien vastuullisen kehittämisen kärjessä pyrittäessä vastaamaan maailmanlaajuisesti talous- ja yhteiskuntakehityksen haasteeseen.

1.2

ETSK korostaa, että nanoteknologian teollisten ja monialaisten sovellusten kehittämistä on nopeutettava ja että samalla on otettava tarkkaan huomioon

1.3

ETSK kannattaa nanoteknologiaa koskevien käytännesääntöjen periaatteita ja katsoo, että niitä voidaan soveltaa myös nanotieteiden ja nanomateriaalien eurooppalaisen lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen tarkistukseen.

1.4

ETSK on huolestunut nanoteknologian markkinasovellusten sekä nanomateriaalien ympäristöön, terveyteen ja toksikologiaan kohdistuvia vaikutuksia käsittelevien tutkimusten vielä liian hitaasta edistymisestä.

1.5

ETSK on vakuuttunut, että nanoteknologian monitahoisuus, nopea kehitys ja käyttö monilla tieteenaloilla edellyttävät sääntelyn, etiikan ja yhteiskunnan kannalta monialaista lähestymistapaa etenkin puhuttaessa riskeistä. Tämä on välttämätöntä, jotta riskinhallinnassa voidaan tarjota hyväksyttäviä ratkaisuja, joilla on luotettava, kattava ja vastuullinen perusta.

1.6

Optimaalisessa hallintojärjestelmässä on säilytettävä nanomateriaalien vastuullisen kehittämisen moninaisten näkökohtien tasapaino. ETSK suositteleekin, että eurooppalainen nanoteknologian seurantakeskus muutetaan pysyväksi rakenteeksi, jotta se voi laatia analyyseja vakaalta tieteelliseltä ja taloudelliselta pohjalta sekä tutkia yhteistyössä muiden asianomaisten eurooppalaisten virastojen kanssa yhteiskuntaan kohdistuvaa vaikutusta ja mahdollisia ympäristöön, terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavia riskejä.

1.7

ETSK:n mielestä tarvitaan integroitu sääntelyä koskeva viitekehys sekä hallintojärjestelmä tavoitteena antaa selkeitä ja luotettavia vastauksia esiin tuleviin tarpeisiin etenkin kun ajatellaan yhteisiä luokittelumenetelmiä, metrologiaa, nykyisten ja uusien protokollien validoinnin testausta sekä esinormatiivista ja normien laadintaan liittyvää tutkimusta.

1.8

ETSK katsoo, että tarvitaan voimakkaita, monialaisia perus- ja jatkokoulutustoimia ja että niihin on huippuinfrastruktuurien tuella välttämättä sisällytettävä riskien arviointi ja ennaltaehkäisy.

1.9

ETSK pitää tärkeänä, että kehitetään eurooppalainen vertaisanalyysi aloitteille, jotka koskevat riskien arviointia ja ennaltaehkäisyä Euroopassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja nopean talouskasvun maissa.

1.10

ETSK:n mielestä on tuettava CENin, CENELECin ja ETSIn eurooppalaista teknis-normatiivista standardointityötä myös komission selkeillä ja avoimilla toimeksiannoilla. Tarkoituksena on nivoa kyseinen työ kansainvälisellä tasolla tehtävään ISO/TC 229 -työhön ja helpottaa näin nanoteknologian, nanotuotteiden sekä nanotieteisiin ja nanomateriaaleihin liittyvien monitahoisten järjestelmien turvallista maailmanlaajuista kauppaa.

1.11

ETSK suosittelee, että vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää, vakauteen ja avoimuuteen perustuvaa järjestelmällistä vuoropuhelua, jotta kansainvälisessä toimintaympäristössä voimistetaan Euroopan yhtenäistä ääntä kyseisellä alalla, joka on keskeisen tärkeä tulevaisuutemme kannalta.

1.12

ETSK suosittaa, että toimintasuunnitelmaa tarkastelevan vuoden 2009 kertomuksen yhdessä luvussa keskitytään nimenomaan

2.1

Komissiosta on viime vuosina tullut suurin julkinen rahoittaja nanotieteiden ja nanomateriaalien alalla. Komissio on osoittanut alalle kuudennessa T&K-puiteohjelmassa 1,4 miljardia euroa ja ajanjakson 2007–2013 kattavan seitsemännen puiteohjelman ensimmäisenä vuotena lähes 600 miljoonaa euroa. Tästä summasta 28 miljoonaa euroa on osoitettu nanotieteiden ja nanomateriaalien turvallisuuden tutkimukseen, joten alalle on kohdennettu kaikkiaan noin 80 miljoonaa euroa (1).

2.2

On perustettu erilaisia eurooppalaisia teknologiafoorumeita, jotka keskittyvät nanoteknologiasovelluksiin, kuten nanoelektroniikkaan (ENIAC), nanolääketieteeseen ja kestävään kemianteollisuuteen.

2.3

Nanotieteisiin ja nanomateriaaleihin kohdennettu julkinen ja yksityinen kokonaisrahoitus oli vuosina 2004–2006 maailmanlaajuisesti 24 miljardia euroa. Summasta yli neljännes on peräisin Euroopasta ja siitä 5–6 prosenttia (2) komission rahastoista.

2.4

Ajanjakson 2007–2013 kattavan seitsemännen T&K-puiteohjelman nanotieteitä ja nanomateriaaleja koskevien säännösten (3) mukaan on kunnioitettava keskeisiä eettisiä periaatteita, jotka on mainittu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa.

2.5

Kertomuksessa, jossa käsitellään kolmatta kansainvälistä vuoropuhelua vastuullisen nanoteknologian T&K-toiminnan edistämisestä, tuodaan esiin seuraavilla aloilla toteutetut toimet:

2.6

Eri organisaatioiden kansainvälisestä toiminnasta ovat osoituksena muun muassa seuraavat aloitteet:

2.7

Brittiläisen Royal Societyn kertomuksessa ”Nanotieteet ja nanoteknologia: mahdollisuudet ja epävarmuudet” (4) todetaan seuraavaa: ”Suosittelemme, että niin kauan kun nanohiukkasten ja nanoputkien ympäristövaikutuksia ei tunneta tarkemmin, nanoputkien ja valmistettujen nanohiukkasten vapauttamista ympäristöön vältetään mahdollisimman paljon.”

2.8

Nanomateriaaleja käytetään jo useissa tavallisissa esineissä (5) sekä seuraavissa sovelluksissa: pesuaineiden kulutusta vähentävät itsepuhdistuvat pinnoitteet, puhdistavat aineet typen oksidin poistamiseksi ilmasta, uuden sukupolven aurinkokennot, lämpöeristysmateriaalit, hiilidioksidin talteenottojärjestelmät, ilman ja veden nanosuodattimet sekä useat lääketieteellisen diagnostiikan ja eräiden noninvasiivisten hoitojärjestelmien sovellukset.

2.9

Ongelmana on, että myrkyllisyysriskin arviointiprotokollat on mukautettava lyhyellä ja pitkällä aikavälillä nanomateriaaleihin sekä niiden kerääntymiseen ja yhdistymiseen muiden aineiden kanssa ekosysteemissä, orgaanisissa kudoksissa ja ihmisissä.

2.10

Riskinarvioinnin normit ja testit voivat monimutkaisissa ympäristöissä vaihdella in vitro -arvioinneista in situ -arviointeihin. Asianomaisissa tutkimuksissa (6) tulisi tarkastella muitakin kuin tavanomaisia suojaimia, kuten suodattimia, hengityssuojaimia, suojavaatteita ja käsineitä, joita on testattu 10–50 nanometrin pituisilla grafiittinanohiukkasilla.

2.11

Kuten komissio toteaa ja kuten ETSK on useaan otteeseen korostanut, ”Kokonaisvaltaisesta, turvallisesta ja vastuullisesta lähestymistavasta on tullut EU:n nanoteknologiapolitiikan ydin”. Nanoteknologialla on erityisen laaja ja monitahoinen sovellusala, joka edellyttää laajaa kokonaisnäkemystä, jotta voidaan tunnistaa ja hyödyntää yhtäläisyyksiä ja vuorovaikutussuhteita alalla, joka ulottuu ydinfysiikasta plasmateknologiaan ja nanomekaniikasta tekstiilinvalmistukseen.

2.12

Koska nanoprosessit tapahtuvat nanomittakaavassa (10-9), jota maallikoiden on vaikea kuvitella, nanomateriaalit edellyttävät alun alkaen kuluttajien kanssa käytävää rakentavaa vuoropuhelua, jotta voidaan tunnistaa ja välttää vaarat sekä hälventää mahdolliset turhat pelot.

2.13

ETSK on korostanut tarvetta ”kehittää nykyistä nopeammin teollisia ja monialaisia sovellutuksia sekä taloudellista, yhteiskunnallista, oikeudellista, verotuksellista, rahoituksellista ja sääntelyä koskevaa toimintaympäristöä, ja nivoa siihen uusia yrityksiä ja innovatiivisia ammatinkuvia koskevat aloitteet” mutta myös tarvetta ”turvata eettiset sekä ympäristönsuojelua, terveyttä ja turvallisuutta koskevat näkökohdat tieteellisten sovellutusten koko elinkaaren ajan” (7).

2.14

ETSK toistaa tuoreemmassa lausunnossaan (8), että on varmistettava, että ”kansalaisyhteiskunnan kanssa käydään näkyvää ja avointa vuoropuhelua, jonka avulla varmistetaan riskien ja mahdollisuuksien puolueettomaan arviointiin perustuva tietoisuus nanotieteistä ja nanoteknologiasta” ja että ”kiinnitetään jatkuvaa huomiota eettisten ja ympäristönäkökohtien sekä työntekijöiden ja kuluttajien terveyden suojeluun ja turvallisuuteen”.

2.15

Komissio antoi vuonna 2008 suosituksen (9), jossa keskitytään nanotieteiden ja nanomateriaalien vastuulliseen tutkimukseen, ja ehdotti seitsemään periaatteeseen pohjautuvia käytännesääntöjä:

—   Tarkoitus: Nanotieteen ja nanoteknologian tutkimustoimien on oltava suuren yleisön ymmärrettävissä, niissä on kunnioitettava perusoikeuksia ja niiden sovelluksessa on edistettävä yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointia.

—   Kestävyys: Nanotieteen ja nanoteknologian tutkimustoimissa on kunnioitettava eettisiä periaatteita ja kestävää kehitystä, eivätkä ne saa vahingoittaa ympäristöä, ihmisiä, eläimiä eivätkä kasveja.

—   Ennalta varautuminen: Ennalta varautumisen periaatetta on noudatettava (10), jotta vältetään terveyteen ja ympäristöön mahdollisesti kohdistuvat haittavaikutukset.

—   Osallisuus: avoimuus, perusteltujen tiedonsaantioikeuksien kunnioittaminen, kaikkien sidosryhmien osallistuminen.

—   Huippuosaaminen: Parhaiden tieteellisten normien noudattaminen, mukaan luettuina tutkimuksen luotettavuutta ja hyvää laboratoriokäytäntöä koskevat normit (11).

—   Innovointi: nanotieteen ja nanoteknologian tutkimustoimien hallinnoissa on edistettävä mahdollisimman suurta luovuutta, joustavuutta ja suunnittelukykyä innovoinnin ja kasvun tueksi.

—   Vastuullisuus: Tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden on oltava vastuussa sosiaalisista, ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvista vaikutuksista, joita kyseinen tutkimus saattaa aiheuttaa nykyisille ja tuleville sukupolville.

Suosituksen mukaan jäsenvaltioiden on laadittava vuosittain raportti käytännesääntöjen soveltamisesta saaduista tuloksista sekä toteutetuista hyvistä toimintatavoista niiden saavuttamiseksi.

2.16

ETSK kannattaa käytännesääntöjen periaatteita ja katsoo, että niitä voidaan soveltaa myös nanotieteiden ja nanomateriaalien eurooppalaisen lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen tarkistukseen.

2.17

ETSK on huolestunut nanoteknologian markkinasovellusten sekä nanomateriaalien ympäristöön, terveyteen ja toksikologiaan kohdistuvien vaikutustutkimusten vielä liian hitaasta edistymisestä.

2.18

Vaikka työntekijöiden ja kansalaisten altistumisriski vaikuttaa nykyisin vielä rajalliselta, ETSK:n mielestä on välttämätöntä vahvistaa tutkijoiden ja teollisuuden kanssa käytävän vuoropuhelun välineitä, jotta kyseiset näkökohdat sisällytetään – asianmukaisin henkilö- ja rahoitusresurssein – kaikkeen nanomateriaaleja koskevaan tutkimustoimintaan ja sovelluksiin ja niiden suunnitteluvaiheesta lähtien.

2.19

ETSK tähdentää, että asianomaisten alojen ja sektorien moninaisuutta vastaa asianomaisten yhteisön lainsäädäntö- ja sääntelyvälineiden moninaisuus (yli 90). Tällainen moninaisuus saattaa heikentää yhteisön säännösten avoimuutta ja niiden ymmärrettävyyttä kansalaisten ja kuluttajien keskuudessa.

2.20

Sääntelykehystä voitaisiin muuttaa ymmärrettävämmäksi etenkin pk-yritysten, kuluttajien ja kansalaisten keskuudessa käyttämällä lainsäädännössä nykyistä selkeämpää kieltä, kehittämällä asianomainen interaktiivinen internetsivusto, hyödyntämällä osallistavaa demokratiaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa sekä levittämällä oppaita hyvistä käytänteistä.

2.21

Optimaalisessa hallintojärjestelmässä on kyettävä säilyttämään nanomateriaalien vastuullisen kehittämisen moninaisten näkökohtien välinen tasapaino. ETSK suosittelee, että luodaan pysyvä viiterakenne, joka perustuu myös vuonna 2008 EU:n rahoittamana hankkeena käynnistetyn nanoteknologian seurantakeskuksen tuloksiin (12). Tavoitteena on laatia vakaalta taloudelliselta ja tieteelliseltä pohjalta luotettavia, kattavia ja vastuullisia analyyseja, tutkia eettisiä kysymyksiä, ennakoida mahdollisia ympäristöön, terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvia riskejä sekä kehittää uusia normeja.

2.22

ETSK on vakuuttunut, että nanoteknologian monitahoisuus, nopea kehitys ja käyttö monilla tieteenaloilla edellyttävät (sääntelyn, etiikan ja yhteiskunnan kannalta) monialaista lähestymistapaa. Tämä on välttämätöntä, jotta riskinhallinnassa voidaan tarjota sellaisiin luotettaviin, kattaviin ja vastuullisiin analyyseihin perustuvia hyväksyttäviä ratkaisuja, joiden yhteydessä valmistetuista nanomateriaaleista kootaan, dokumentoidaan ja ilmoitetaan tyhjentävät tiedot.

3.1

Komission mukaan on etenkin

4.1

Jotta edistetään nanotieteiden ja nanoteknologian sekä nanomateriaalien vastuullista kehittämistä, jonka kärjessä Eurooppa on pyrittäessä vastaamaan maailmanlaajuisesti kilpailukykyisen talous- ja yhteiskuntakehityksen haasteeseen, ETSK:n mielestä on alusta lähtien omaksuttava kyseiseen prosessiin sovellettava monialainen lähestymistapa, joka mahdollistaa jatkuvan vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan kanssa. Vain näin kansalaiset hyväksyvät kyseisen prosessin.

4.2

ETSK arvostaa komission pyrkimyksiä analysoida lukuisia olemassa olevia yhteisötoimia mutta katsoo, että kyseistä analyysia on kehitettävä edelleen yhtenäiseksi kehykseksi, jotta luodaan avoin ja käyttäjäystävällinen perusta, jota tarvitaan kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän järjestelmällisen vuoropuhelun toteuttamiseksi. ETSK on useaan otteeseen kehottanut käymään kyseistä vuoropuhelua (13).

4.3

ETSK:n mielestä on kehitettävä nanoteknologian riskinarvioinnin ennakointinäkymiä, luotava integroitu sääntelyä koskeva viitekehys ja kansainväliseen tasoon nivottu hallintojärjestelmä, jotta voidaan antaa selkeitä, luotettavia ja kattavia vastauksia ja tutkia sekä eettisten kysymysten vaikutusta että ympäristöön ja kansalaisten terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvia mahdollisia riskejä ja niiden mahdollista kehitystä.

4.4

Näin ollen yhteisön aloitetta tulisi ETSK:n mielestä kehittää edelleen, jotta

4.5

ETSK suosittaa, että vuodet 2005–2009 kattavassa toimintasuunnitelmassa mainitun, vuonna 2009 laadittavan kertomuksen yhdessä luvussa keskitytään riskien arviointia ja ennaltaehkäisyä koskevien sääntelynäkökohtien edistymiseen, testiprotokollien tehokkuuteen, alalla havaittuun kehitykseen sekä toiminnan uusiin painopisteisiin.

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/27

1.1

ETSK on esittänyt useaan otteeseen, että yhteisön säännöstöä yksinkertaistettaisiin. Alkuperäiseen säännöstöön ajan mittaan tehdyt päällekkäiset säädösmuutokset ovat aiheuttaneet hankaluuksia sen soveltamisessa ja useissa tapauksissa liiallista byrokratiaa, joka estää säänneltyjen elinten joustavan toiminnan.

1.2

Komitea on kuitenkin myös todennut, että kyseisen yksinkertaistamisprosessin ei pidä merkitä sääntelyn purkamista eikä heikentää oikeusvarmuutta, jonka on vallittava kaikilla aloilla Euroopassa.

1.3

Sisämarkkinoiden sääntelyn ja Euroopan taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden välisten yhteyksien avulla on ollut mahdollista yhtäältä yhdenmukaistaa eri lainsäädännöt ja toisaalta toteuttaa henkilöiden ja pääomien vapaa liikkuvuus ilman että tämä olisi johtanut osallistuvien eri tahojen oikeuksien ja velvollisuuksien kaventumiseen.

1.4

Tämän johdosta ja ottaen huomioon seuraukset, jotka sisämarkkinoiden eräiden keskeisten tahojen sääntelyn ja avoimuuden puutteella on ollut, komitea katsoo, että komission tulisi arvioida, onko yksinkertaistamista koskevilla muutosehdotuksilla yksinomaan myönteisiä vaikutuksia – taloudellisten kustannusten väheneminen – vai voivatko ne päinvastoin vaikuttaa sulautumisten ja jakautumisten kautta syntyvien keskittymien oikeusvarmuuteen.

1.5

Näin ollen ETSK katsoo, että säännöt, joilla säännellään eurooppalaisia pk-yrityksiä, jotka ovat unionin sisämarkkinoiden yleisin yritysmuoto, tulisi erottaa selkeästi säännöistä, joita sovelletaan suuryrityksiin, erityisesti niihin, jotka hankkivat rahoituksensa pörssimarkkinoilta. Useisiin ehdotettuihin sääntöihin liittyvän yksimielisyysvaatimuksen voidaankin ymmärtää koskevan pieniä ja keskisuuria pääomayhtiöitä, sillä muussa tapauksessa se ei olisi toteutettavissa.

1.6

Niin kauan kuin kyseistä erottelua ei ole toteutettu, oikeudelliset takeet tulisi säilyttää sekä osakkeenomistajille että velkojille ja työntekijöille. Lisäksi pk-yrityksiä varten olisi etsittävä tukikeinoja, joilla lievitetään voimassa olevan lainsäädännön noudattamisesta niille aiheutuvaa taloudellista taakkaa.

2.1

Yksi sisämarkkinoihin liittyvistä komission painopisteistä on ollut käynnistää prosessi yhteisön sääntöjen, erityisesti eurooppalaisiin yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa sääntelevien sääntöjen, yksinkertaistamiseksi. Suurin osa eurooppalaisista yrityksistä on pk-yrityksiä, mutta siitä huolimatta monet yhtiödirektiiveihin sisältyvistä velvollisuuksista on suunniteltu suurille pääomayhtiöille, jotka hankkivat varoja pörssimarkkinoilta.

2.2

Keväällä 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto (1) hyväksyi toimintaohjelman yritysten taloudellista toimintaa tarpeettomasti haittaavien hallinnollisten rasitteiden yksinkertaistamiseksi ja vähentämiseksi. Tavoitteeksi asetettiin hallinnollisten rasitteiden vähentäminen 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä.

2.3

Yhtiöoikeuden osalta on jo tehty yksinkertaistamista koskevia ehdotuksia kahdella alalla: aineellisen oikeuden osalta niin kutsutussa osakeyhtiöiden perustamista koskevassa ensimmäisessä direktiivissä (2) ja osakeyhtiöiden perustamista ja niiden pääoman säilyttämistä ja muuttamista koskevassa toisessa direktiivissä (3) sekä prosessioikeuden alalla (4) erityisesti tilinpäätösstandardien ja julkisesti noteerattujen yhtiöiden tiedotusvaatimusten osalta.

2.4

Direktiiveistä, joita nyt ehdotetaan muutettaviksi, kaksi on jo ollut yksinkertaistamisehdotusten kohteena. Ne ovat sulautumisia koskeva kolmas direktiivi sekä kuudes direktiivi, jolla säännellään jakautumisia (5) keskeisen aiheen osalta: riippumattomien asiantuntijoiden osallistuminen osakeyhtiöiden sulautumisissa ja jakautumisissa. ETSK otti aiheeseen kantaa kriittisesti (6) todeten, että objektiivisen, yhtiön ulkopuolisen arviointiperusteen puuttuminen voi vahingoittaa kolmansien osapuolien, velkojien ja työntekijöiden intressejä.

3.1

Käsillä olevassa lausunnossa tarkasteltava direktiiviehdotus vaikuttaa suoraan kolmeen direktiiviin: sulautumisista annettuun kolmanteen direktiiviin, jakautumisista annettuun kuudenteen direktiiviin sekä viimeksi hyväksyttyyn direktiiviin pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista (7). Lisäksi se muuttaa epäsuorasti toista direktiiviä (8), sillä se, että sulautumis- ja jakautumissääntöihin sisällytetään poikkeus, jonka mukaan muuna kuin rahana suoritettavista vastikkeista ei vaadita asiantuntijalausuntoa, vaikuttaa kyseiseen direktiiviin sisältyviin, pääoman muuttamista koskeviin sääntöihin.

3.2

Kokonaisuudessaan edellä mainittuihin kolmeen direktiiviin vaikuttavat yksinkertaistamistoimenpiteet koskevat seuraavia seikkoja:

3.3

Sekä kolmannessa että kuudennessa direktiivissä vaaditaan nykyään toimittamaan kolme asiakirjaa: johdon kertomus sulautumisen tai jakautumisen oikeudellisista ja taloudellisista perusteluista, riippumattoman asiantuntijan lausunto sekä välitilinpäätös siinä tapauksessa, että vuositilinpäätös on yli kuusi kuukautta vanha. Kunkin sulautumiseen tai jakautumiseen osallistuvan yhtiön yhtiökokouksen on hyväksyttävä kaikki edellä mainitut asiakirjat.

3.4

Ehdotuksessa vähennetään kyseisiä vaatimuksia, jos kaikki osakkeenomistajat yksimielisesti päättävät luopua johdon kirjallisesta kertomuksesta, ja välitilinpäätöksen osalta sovelletaan avoimuusvaatimuksia koskevan direktiivin (9) säännöksiä, kun yhtiöllä on julkisen kaupankäynnin kohteeksi otettuja arvopapereita.

3.5

Pääoman muuttamista koskevaa toista direktiiviä ehdotetaan muutettavaksi siten, että yhtiöt vapautetaan velvollisuudesta toimittaa asiantuntijalausunto muuna kuin rahana suoritettavista vastikkeista.

3.6

Merkittävä ehdotus sulautumisia ja jakautumisia koskevien tietojen julkaisemisen osalta on uusien teknologioiden (internetin) käyttöönotto kyseisten tietojen ilmoittamisessa.

3.7

Velkojien suojelun osalta ehdotetussa direktiivissä muutetaan velkojien oikeutta vastustaa sulautumis- ja jakautumisoperaatioita, kunnes niiden saatavien maksaminen varmistetaan. Kyseistä oikeutta ehdotetaan toisin sanoen poistettavaksi. Rajatylittävissä sulautumisissa asiantuntijalausunto muuna kuin rahana suoritettavista vastikkeista on kuitenkin toimitettava velkojien suojelemiseksi, jotta varmistetaan kannekelpoinen arvo niissä eri jäsenvaltioissa, joihin yhtiöt ovat sijoittautuneet.

4.1

ETSK pitää yhteisön säännöstön ja erityisesti yhtiölainsäädännön yksinkertaistamista kokonaisuudessaan myönteisenä asiana, kun otetaan huomioon eurooppalaisiin yrityksiin ja etenkin EU:n elinkeinorakenteessa merkittävän osan muodostaviin pk-yrityksiin kohdistuvat hallinnolliset rasitteet. Komitea on kuitenkin jo todennut, että kyseisen yksinkertaistamisprosessin ei missään tapauksessa pidä aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta sisämarkkinoiden toimijoille.

4.2

Komitea ymmärtää komission intressin suojella osakkeenomistajia, jotka ovat yrityksen omistajia, mutta missään oikeudellisessa toimenpiteessä ei pidä unohtaa muita sidosryhmiä, joiden legitiimeihin oikeuksiin toimenpiteet voivat vaikuttaa. Siksi komitea ymmärtää Euroopan parlamentin (10) kannan asiassa ja kannattaa sitä. EP on muistuttanut tarpeesta ottaa huomioon kaikkien sidosryhmien (sijoittajien, omistajien, velkojien ja työntekijöiden) edut. ETSK on jo aiemmin tuonut julki edellä mainitun näkökannan (11), jonka se tässä toistaa, jotta säilytetään avoimuus ja varmistetaan sisämarkkinoiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden luottamus.

4.3

Kriittisiä huomioita on esitettävä siltä osin kuin on kyse tietojen ilmoittamista koskevien vaatimusten ehdotetusta yksinkertaistamisesta sulautumisissa tai jakautumisissa. Ehdotettu muutos mahdollistaa sen, että asiakirjat, jotka on annettava osakkeenomistajien ja velkojien saataville, voidaan julkaista rekisterin sijasta internetsivuilla (tämä koskee myös rajatylittäviä sulautumisia). Ensinnäkään kyseisen muutoksen ei voida katsoa takaavan osakkeenomistajien eikä velkojien oikeuksia, sillä rekisterille ominainen julkinen luonne katoaa. Toiseksi kyseistä tietoa ei ole enää mahdollista käyttää luotettavana todisteena riitatapauksessa. Komitea onkin sitä mieltä, että kyseisenlaisissa menettelyissä avoimuus on asetettava kustannussäästön edelle, ja katsoo siksi, että kyseinen periaate on turvattava tehokkaammin.

4.4

Sitä vastoin komitea pitää tarkoituksenmukaisena, että julkisesti noteerattujen yhtiöiden (12) tapauksessa välitilinpäätöksiä ei vaadita, sillä osavuosikatsaukset laaditaan annettujen säännösten mukaisesti ja niiden laadintaan osallistuvat pörssiviranomaiset. Kyseisen menettelyn laajentaminen muihin, julkisesti noteeraamattomiin yhtiöihin, silloin kun kaikkien asianomaisten yhtiöiden kaikki osakkeenomistajat ovat asiasta yhtä mieltä, näyttää kuitenkin vääristävän säännön tarkoituksen. Jos yhtiön tilinpäätöstiedot ovat jo saatavilla ja lainsäädännön mukaisia, niiden toistamiseen ei ole tarvetta. Asia ei kuitenkaan ole näin kolmannen direktiivin 9 artiklan ii kohdan b alakohdan mukaan. Sen perusteella välitilinpäätöksen laatimisesta voidaan luopua, jos osakkeenomistajat ovat yksimielisiä.

4.5

Eräs seikka, jota komitea pitää huolestuttavana, on toiseen direktiiviin 77/91/ETY ehdotettu muutos, joka tehdään siihen jo aiemmin tehtyjen muutosten lisäksi. Ehdotuksen mukaan 10 artiklaa, joka koskee muuna kuin rahana annettavia vastikkeita ja riippumattoman asiantuntijan niistä tekemää arviota, ei sovelleta sulautumisissa tai jakautumisissa ja että sen sijaan sovelletaan asiantuntijalausuntoja koskevia erityissäännöksiä. Komitea katsoo, että lausunnossa vahvistetaan kullekin osakkeenomistajalle kuuluva pääoman osa, ja pääoma on kunkin yhtiön vastuun määrä kolmansiin osapuoliin nähden. ETSK painottaa avoimuutta koskevaa näkökantaansa sekä etenkin takeita, jotka kaikilla sidosryhmillä ja asianosaisilla on oltava. Se, ettei saatavilla ole edes ”objektiivista” lausuntoa yhtiön varallisuudesta, jota pääoman nimellinen arvo edustaa, on huono lähtökohta.

4.6

Velkojien mahdollisuus vastustaa sulautumisia ja jakautumisia siihen asti, kunnes ne saavat takeet takaisinmaksusta (kun niillä on hallussaan kyseisiin oikeudellisiin toimiin osallistuvia yhtiöitä koskeva laillinen velkakirja), on ollut yksi keinoista luoda luottamusta kaupallisiin operaatioihin ja varmistaa niiden sujuvuus. Kyseisiä takeita heikennetään säätämällä, että velkojien on haettava ”hallinto- tai oikeusviranomaisilta” riittäviä takeita ja osoitettava ”uskottavalla tavalla”, että ”niiden saatavat ovat vaarassa jäädä saamatta eikä kyseiseltä yhtiöltä ole saatu riittäviä takeita” (direktiivin 82/891/ETY 12 artiklan 2 kohta). Tämän todistustaakan kääntämisen tulisi saada pohtimaan kyseisen muutoksen tarkoituksenmukaisuutta, kun otetaan huomioon, että se vaikeuttaa kaupallisia operaatioita, jotka ovat olleet tähän saakka tavanomaisia, ja voi mahdollisesti lisätä taattujen, täytäntöönpanokelpoisten operaatioiden määrää.

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/30

1.1

Kun otetaan huomioon sähköisen tietojenkäsittelyn asteittainen soveltaminen rahoituspalveluihin, voisi kuvitella sähköisen rahan olevan jo käytössä. Sekkejä luetaan ja lajitellaan sähköisesti, ja pankkiautomaatit, myyntipäätteet ja muunlaiset maksulaitteet lukevat pankki- ja luottokortteja sähköisesti. Kaikki nämä sovellukset perustuvat pankkitilin käytettävissä olevaan katteeseen, jota voidaan rajoittaa vakuusvaatimuksilla tai jonka pankki määrittää (esim. luottokorttien osalta). Kaikissa tapauksissa pankki selvittää asiakkaidensa luottokelpoisuuden ja vilpittömyyden ja myöntää sekkivihkot sekä pankki- ja luottokortit tämän selvityksen perusteella. Mahdollisuudet päästä osalliseksi kyseisestä sähköisestä luottojärjestelmästä riippuvat luottokelpoisuudesta. Useilla – pankkipalveluverkoston ulkopuolella olevilla tai sitä vain vähän käyttävillä – yhteiskuntaryhmillä ei tätä mahdollisuutta ole.

1.2

Sähköinen raha on eri asia. Sen käyttö ei riipu luotosta vaan edellyttää ennakkomaksua. Ennakkomaksu muutetaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan hallinnoimaksi sähköiseksi korvikkeeksi. Ennakkomaksun sisältävä sähköinen väline voi olla kannettava väline (usein rahakortti) tai internetissä käytettävä online-tiedosto. Sähköinen raha mahdollistaa (yleensä) pienehköjen summien maksamisen ilman käteisrahaa eri ympäristöissä, kuten myyntipisteissä tai verkossa mobiili- tai internetyhteyden avulla. Sähköisen rahan käyttö ei ole suoraan yhteydessä luottokelpoisuuteen. Ainoa, mitä tarvitaan, on ennakkomaksukyky.

1.3

Sähköinen raha ei todennäköisesti koskaan kykene tyydyttämään kaikkia rahankäyttötarpeita. Se ei varmaankaan korvaa sängyn alla pidettävää, 500 euron seteleitä sisältävää laatikkoa, mutta sitä tulisi voida käyttää maksuihin, joita varten kannamme mukanamme kolikoita ja seteleitä. Sähköisen rahan käyttöönotto on kuitenkin tähän asti ollut erittäin hidasta. Onnistuneilla aloitteilla on ollut yhteys tietoyhteiskunnan kehitykseen. Sähköisen rahan käytön olisi edettävä tietoyhteiskunnan kehittymisen rinnalla. Siitä olisi tultava tietoyhteiskunnassa käytettävä raha. Sen tuleva käyttöönotto riippuu tietoyhteiskunnassa toteutettavista yritysaloitteista ja teknisistä innovaatioista. Nyt käsiteltävänä olevalla direktiivillä pyritään poistamaan keksintöjä ja innovaatioita haittaavat esteet. ETSK kannattaa tätä tavoitetta.

1.4

Euroopan komissio totesi 1990-luvun lopussa ainoastaan luottolaitosten laskevan liikkeeseen sähköistä rahaa, ja se yritti laajentaa kyseisiä palveluita tarjoavien yritysten kirjoa. Markkinoiden kehittämiseksi komissio antoi sähköistä rahaa koskevan direktiivin (2000/46/EY), jolla oli tarkoitus helpottaa muiden kuin luottolaitosten (sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden) pääsyä sähköisen rahan markkinoille.

1.5

Sähköistä rahaa koskevalla direktiivillä pyrittiin luomaan sääntelyjärjestelmä, jossa otetaan huomioon sähköisen rahan uusien liikkeeseenlaskijoiden toimintaan liittyvät riskit ja joka mahdollistaa teknologisten ratkaisujen ja innovaatioiden kukoistuksen. Tulokset ovat olleet melko vaatimattomia. Sähköinen raha ei vielä ole tuottanut läheskään kaikkia niitä hyötyjä, joita odotettiin, eikä sitä vielä pidetä uskottavana vaihtoehtona käteiselle.

1.6

Sen vuoksi komissio teki laajan selvityksen sähköisen rahan käytöstä. Se tuli siihen lopputulokseen, että eräät sähköistä rahaa koskevan direktiivin säädökset ovat haitanneet sähköisen rahan markkinoiden kasvamista vaikeuttamalla teknologista innovointia. Kuulemis- ja arviointiprosessi toi esille kaksi päähuolenaihetta. Ensimmäinen niistä liittyy sähköisen rahan sekä direktiivin soveltamisalan epäselvään määrittelyyn. Toinen taas koskee oikeudellisia puitteita, jotka kattavat toiminnan vakauden valvontajärjestelmän ja rahanpesun torjuntasääntöjen soveltamisen sähköiseen rahaan. Johtopäätöksenä oli, että useimmat sähköistä rahaa koskevan direktiivin säännöksistä on tarkistettava. Sen vuoksi nykyinen direktiivi päätettiin korvata uudella. Asianomainen ehdotus KOM(2008) 627 lopullinen on tämän lausunnon aiheena.

1.7

Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on mahdollistaa uusien innovatiivisten ja turvallisten sähköisen rahan järjestelmien kehittäminen, taata uusien toimijoiden pääsy markkinoille ja edistää todellista ja tuloksellista kilpailua kaikkien markkinaosapuolten välillä. ETSK:n mielestä aloite on tehty oikeaan aikaan, koska kuluttajien sitoutuminen tietoyhteiskuntaan on lisääntynyt erittäin voimakkaasti viime vuosikymmenen lopusta alkaen ja koska kuluttajaystävällisille sähköisen rahan järjestelmille on nyt patoutunutta ja tyydyttämätöntä kysyntää. Direktiivillä pyritään poistamaan esteitä, jotka vaikeuttavat yritysten aloitteita kyseisen tarpeen tyydyttämiseksi.

1.8

On mahdollista, että pankkijärjestelmän kriisi ja yleinen huoli pankkien sääntelyn tehottomuudesta johtavat uuden sääntelyjärjestelmän käyttöönottoon rahoitusalalla. Näistä huolenaiheista riippumatta ETSK on tyytyväinen siihen, että ehdotettu järjestelmä on riittävä ja oikeasuhteinen. Uusia säännöksiä ei sovelleta luottokriisistä vastuussa olleisiin pankkilaitoksiin. Alkupääomaa koskevan vaatimuksen lieventämisen ainoana tarkoituksena on poistaa alalle pääsyä vaikeuttavia esteitä. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoille asetettavat pääomavaatimukset ovat verrannolliset pankeille asetettuihin vaatimuksiin. Käyttäjien saatavien takuuna olevat varat turvataan erityisesti rajoittamalla investointikäyttöä. Järjestelmän rahamäärät pidetään mahdollisimman pieninä. Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoista kehittyy maksumarkkinoilla todella tärkeä tekijä, direktiiviä voidaan siihen sisältyvien säännösten mukaan tarkistaa saatujen kokemusten valossa.

1.9

ETSK on jossain määrin huolestunut kuluttajansuojasta. Se kehottaakin komissiota tekemään direktiiviin muutoksia, jotka koskevat liikkeessä olevaa sähköistä rahaa vastaavien varojen investointikäytön rajoittamista, vastaanotettujen varojen välitöntä muuttamista sähköiseksi rahaksi, hybridiluonteisten sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden omien varojen turvaamista sekä sähköistä rahaa koskevien sopimusten ennenaikaisesta lunastamisesta perittävien maksujen poistamista.

1.10

Käteinen raha on anonyymi maksuväline. Maksajan henkilöllisyys ei tule ilmi yksinkertaisten käteismaksujen yhteydessä. Sähköisen rahan järjestelmät voivat olla anonyymejä tai maksaja voidaan tunnistaa. Uuden, entistä korkeamman 500 euron talletusrajan tulisi tehdä sähköisestä rahasta mahdollisille käyttäjille, erityisesti pankkipalveluverkoston ulkopuolella oleville tai sitä vain vähän käyttäville, nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto. Vaikka kyseisen rajan ei kaiken järjen mukaan tulisi aiheuttaa suhteettoman suurta rahanpesuriskiä verrattuna siihen, mikä on mahdollista suuria käteissummia käsiteltäessä, ehdotettuun rajaan on kuitenkin syytä suhtautua jossain määrin varauksellisesti.

1.11

Kolikoiden ja setelien käytöstä aiheutuu pankeille ja kauppiaille tuotanto- ja käsittelykustannuksia. On selvää, että EU:n kansalaiset käyttävät jatkossakin käteistä rahaa maksuvälineenä ja arvon säilyttäjänä. Nykyisenä epävarmana aikana liikkeellä olevien setelien määrä on lisääntynyt erittäin paljon.

1.12

Direktiivi yksinään ei kykene kääntämään suuntausta. Sen sijaan sillä voidaan poistaa yritystoimintaa ja teknologisia innovaatioita haittaavia esteitä. Mikään auktoriteetti ei voi pakottaa kansalaisia käyttämään sähköistä raha. Pankeilla on mahdollisuus toimia tiennäyttäjinä, mutta ne eivät ole edistyneet asiassa kovin hyvin muualla kuin Belgiassa, jossa on käytössä Proton-kortti. Matka- ja puhelinkorteista sekä verkkokaupasta saadut kokemukset osoittavat selvästi, että tietoyhteiskunnan sovelluksilla on taipumus laajentaa sähköisen rahan käyttöä. Sähköinen raha on lisäksi useissa tapauksissa muun liiketoiminnan oheistuote, joten sen liikkeeseenlaskija on usein hybridiluonteinen yritys, joka ei ole keskittynyt yksinomaan sähköiseen rahaan. Tätä yhteyttä sähköisen rahan ja muiden liiketoimintamallien välillä pidetään erittäin tärkeänä sähköisen rahan käytön lisääntymiselle. Direktiivi on laadittu helpottamaan kyseistä kehitystä, ja siksi ETSK kannattaa sitä.

1.13

Rahanpesun torjuntasääntöjen kehitys herättää perusluonteisia huolia. ETSK ei voi hyväksyä sitä, että kahdessa direktiivissä asetetaan keskenään ristiriitaisia rajoja, sillä se aiheuttaa asiatonta oikeudellista sekaannusta. Jos nyt käsiteltävänä olevassa direktiivissä asetetut rajat aiotaan pitää voimassa, rahanpesudirektiiviä on tarkistettava.

1.14

ETSK kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ryhtymään myönteisiin poliittisiin toimenpiteisiin uuden direktiivin panemiseksi täytäntöön. On tärkeää, että säännöksiä kehitettäessä kuullaan elinkeinoelämää ja että ne laaditaan siten, ettei niistä aiheudu sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoille tai niiden asiakkaille liiallista taakkaa silloin, kun käsiteltävät rahasummat pysyvät erittäin pieninä. Valitun lähestymistavan mukaan jäsenvaltioiden viranomaisten vallassa on tukea tai tukahduttaa tämän siipiensä kantavuutta kokeilevan elinkeinoalan kehitystä. ETSK katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi tuettava kyseistä alaa.

1.15

Käsiteltävänä oleva direktiivi on tärkeä, ja sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. ETSK kehottaa sähköisen rahan alan nykyisiä ja mahdollisia tulevia toimijoita arvioimaan direktiivin valossa uudestaan vahvuutensa, heikkoutensa, mahdollisuutensa ja riskinsä. Markkinoille tarjotaan nyt uusi mahdollisuus.

2.1

On olemassa useita esimerkkejä siitä, miten kuluttajien osallistuminen tietoyhteiskuntaan lisää sähköisen rahan käyttöä.

2.2

RFID (1)-kortti on tästä hyvä esimerkki. RFID-sirulle voidaan tallentaa sähköistä rahaa. Yleinen sovellus on liikennejärjestelmän käyttömaksu. Hongkongissa otettiin vuonna 1997 käyttöön Octopus-kortti. Kyseessä on rahallista arvoa sisältävä, ladattava kontaktiton älykortti. Sen lisäksi, että korttia voi Hongkongissa käyttää lähes kaikkien julkisen liikenteen matkojen maksamiseen, sitä voi käyttää myös maksuvälineenä elintarvikemyymälöissä, supermarketeissa, pikaruokaravintoloissa, pysäköintimittareissa, myyntiautomaateissa jne. Hongkongin 16–65-vuotiaasta väestöstä 95 prosenttia käyttää korttia. Kyseinen esimerkki osoittaa, miten kuluttajien sitoutuminen tietoyhteiskunnan sovelluksiin lisää sähköisen rahan käyttöä. Lontoon julkisessa liikenteessä on nyt yleisessä käytössä kontaktiton RFID-kortti Oyster. Käyttäjät odottavat nyt kortin käyttökohteiden laajentamista siten, että sillä voisi maksaa myös liikenteen solmukohtien ja asemien ympäristössä olevissa lehti- ja elintarvikemyymälöissä ja pikaruokamyyntipisteissä. Tällainen kehitys on todennäköistä sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että muissa jäsenvaltioissa, kun RFID-kortit otetaan laajalti käyttöön.

2.3

Toinen esimerkki vieläkin laajemmalle levinneestä sovelluksesta ovat ennakkoon maksetut (prepaid) matkapuhelinliittymät, joita voidaan jo nyt käyttää niinkin erilaisten palveluiden maksamiseen kuin puhelinavun saaminen tietokoneongelmiin, kilpailut, hyväntekeväisyys, vuorovaikutteiset pelit, aikuisviihde sekä uutis- ja tietopalvelut. Ennakkoon ladattavien matkakorttien tavoin myös prepaid-puhelinliittymien tileillä oleva raha määritellään sähköiseksi rahaksi silloin kun muutkin yritykset kuin kuljetusyritykset tai puhelinoperaattorit alkavat hyväksyä sen maksuksi.

2.4

Myös internet edistää sähköisen rahan käyttöä, koska sähköisen rahan avulla voidaan tyydyttää kaksi tärkeää tarvetta. Useimpiin yrityksiltä kuluttajille suunnattuihin internetsovelluksiin sisältyy maksutapahtumia. Pankkipalveluverkoston ulkopuolella olevat asiakkaat jäävät automaattisesti myös näiden palveluiden ulkopuolelle, koska heillä ei ole luotto- tai pankkikorttia. Käyttämällä sähkörahakorttia he voivat hyötyä internetin tuomista eduista. Lisäksi E-Bayn kaltaiset huutokauppapalvelut ovat lisänneet merkittävästi kuluttajien välisiä rahasiirtoja internetissä. Kuluttajien väliset luotto- tai maksukorttimaksut eivät ole mahdollisia, vaan maksu on voitava tehdä luotettavasti sähköisellä rahalla. Tämän seurauksena on syntynyt PayPalin  (2) kaltaisia järjestelmiä. PayPal toimii symbioottisessa suhteessa E-Bayhin.

2.5

Matka- ja puhelinkorteista sekä verkkokaupasta saadut kokemukset osoittavat, että tietoyhteiskunnan sovellukset laajentavat sähköisen rahan käyttöä. Sähköinen raha voi lisäksi olla muun liiketoiminnan oheistuote, joten sen liikkeeseenlaskija saattaa usein olla hybridiluonteinen yritys. Tällaista yhteyttä sähköisen rahan ja muun liiketoiminnan välillä pidetään erittäin tärkeänä sähköisen rahan käytön lisääntymiselle. Tämä on otettu huomioon direktiiviä laadittaessa.

2.6

Pankkien kaltaisilla luottolaitoksilla on kaikki tarvittavat valmiudet toimia sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoina, ja ne toimivat asianmukaisten valvontajärjestelmien alaisuudessa. Luottolaitokset ovatkin jossain määrin ottaneet aloitteen asiassa. Belgiassa käytössä oleva Proton-kortti on pankkien yhteenliittymän tuote. Belgian pankkiasiakkaat käytävät laajasti tätä pankki- ja rahakortin ominaisuudet yhdistävää maksuvälinettä. On mahdollista, että tulevaisuudessa otetaan käyttöön myös muita tällaisia yhdistelmäkortteja, joihin sisältyy RFID-teknologiaan perustuva kontaktiton sähkörahatoiminto. Sähköisen rahan ja luottolaitosten muiden tuoteryhmien (kuten luotto- ja pankkikorttien) välillä on kuitenkin ilmeinen eturistiriita.

2.7

Toimiluvan saaneiden sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden (sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoita on 20, ja 127 yritykselle on myönnetty poikkeus) ja liikkeeseen lasketun sähköisen rahan vähäiset määrät (EU:ssa liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä on nykyään miljardi euroa, kun käteistä on liikkeessä yli 637 miljardia euroa) osoittavat, ettei sähköisen rahan käyttö ole useimmissa jäsenvaltioissa oikeastaan päässyt vielä alkuun. Liikkeessä olevan käteisen rahan määrä on lisäksi lisääntynyt tasaisesti vuonna 2002 tapahtuneen euron käyttöönoton jälkeen.

2.8

Edellä mainituista syistä komissio teki laajan selvityksen sähköisen rahan käytöstä. Kuulemis- ja arviointiprosessi toi esille kaksi sähköistä rahaa koskevaan nykyiseen direktiiviin liittyvää päähuolenaihetta. Ensimmäinen niistä liittyy sähköisen rahan ja direktiivin soveltamisalan epäselvään määrittelyyn. Toinen taas koskee oikeudellisia puitteita, joihin sisältyvät toiminnan vakauden valvontajärjestelmä ja rahanpesun torjuntasääntöjen soveltaminen sähköiseen rahaan.

2.9

Maksupalveludirektiivi 2007/64/EY tulee lisäksi voimaan marraskuussa 2009. Maksupalveludirektiivi on tärkeä siksi, että se luo maksulaitoksia varten erityisjärjestelmän, joka on sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin sovellettavan järjestelmän kaltainen. Maksupalveludirektiivi ei ole vertailukelpoinen sähköisestä rahasta annetun direktiivin kanssa, joten jos jälkimmäistä järjestelmää ei tarkisteta, oikeudellinen epävarmuus lisääntyy ajan myötä.

2.10

Johtopäätöksenä kaikesta edellä mainitusta voidaan todeta, että useimmat sähköistä rahaa koskevan direktiivin säännökset on tarkistettava. Sen vuoksi nykyinen direktiivi on päätetty korvata uudella. Asianomainen ehdotus on tämän lausunnon aiheena.

3.6.1

Sähköistä rahaa koskevassa direktiivissä säädetään, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoilla on oltava alkupääomaa miljoona euroa. Tätä pidetään nyt riskeihin nähden liiallisena vaatimuksena, sillä se vaikeuttaa sähköisen rahan alalla toimivien innovatiivisten pk-yritysten perustamista. Nyt ehdotetussa direktiivissä alkupääomavaatimus on pienennetty 125 000 euroon.

3.6.2

Alkupääoman lisäksi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoilla on oltava omia varoja määrä, joka on tietyssä suhteessa sähköisen rahan kulloisiinkin rahoitusvastuisiin. Sähköistä rahaa koskevassa direktiivissä vaadittava määrä on 2 prosenttia. Uusi vaatimus on 5 prosenttia, mutta se pienenee maksuvolyymin kasvaessa sen mukaan, kumpi on suurempi, liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä vai maksuvolyymi.

3.6.3

Liikkeessä olevaa sähköistä rahaa vastaavien varojen investointikäyttöä rajoitetaan, mutta kuitenkin vain silloin, kun liikkeeseenlaskija harjoittaa muuta liiketoimintaa kuin maksupalvelutoimintaa (9 artikla).

3.6.4

Kolmannen rahanpesudirektiivin mukaiseen järjestelmään ehdotetut, rahanpesun torjuntaa koskevat tarkistukset vastaavat yritysten tarpeita ja elinkeinoelämän käytäntöjä. Käteisen sijasta kaikissa tapauksissa hyväksyttävän sähköisen rahan enimmäismäärä nostetaan 150 eurosta 500 euroon (16 artikla).

3.6.5

Sähköistä rahaa koskeva direktiivi antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden jättää soveltamatta useita toimiluvan myöntämistä koskevia vaatimuksia markkinoille pääsyn ja uusien toimijoiden innovaatioiden helpottamiseksi. Jäsenvaltiot ovat soveltaneet näitä poikkeuksia epäjohdonmukaisesti, mikä on luonut markkinaosapuolille epätasapuoliset toimintaedellytykset. Uudessa järjestelmässä poikkeukset jatkuvat (10 artikla), mutta kuten maksupalveludirektiivin asianomaisissa artikloissa täsmennetään, poikkeusjärjestelyjen piiriin kuuluvat sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat eivät voi harjoittaa jäsenvaltioiden rajat ylittävää toimintaa. Toisin sanoen ylikansallisen toimiluvan saaminen ei ole mahdollista poikkeusmenettelyjä sovellettaessa.

—

Säännökset on laadittu maksupalveluita tarjoavia pk-yrityksiä silmällä pitäen. Nykyinen pankkikriisi käynnistyi pankkien luottoriskeistä. Koska sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat eivät saa käyttää asiakkailta saamiaan varoja luotonantoon, kyseistä riskiä ei ole.

—

Omia varoja koskevan vaatimuksen (ks. kohdat 3.6.1 ja 3.6.2 edellä) mukaan vaadittava alkupääoma nousee asteittain 125 000 eurosta liikkeessä olevan sähköisen rahan määrän lisääntyessä. Alkupääomaa koskevan vaatimuksen lieventämisen ainoana tarkoituksena on poistaa alalle pääsyä vaikeuttavia esteitä. Suurille sähköisen rahan määrille asetetaan direktiivissä merkittävät pääomavaatimukset.

—

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoille asetettavat pääomavaatimukset ovat verrannolliset pankeille asetettuihin vaatimuksiin, ja käyttäjien saatavien takuuna olevat varat turvataan erityisesti rajoittamalla investointikäyttöä.

—

Järjestelmän rahamäärät pidetään mahdollisimman pieninä. Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoista kehittyy todella tärkeä tekijä maksumarkkinoilla, direktiiviä voidaan siihen sisältyvien säännösten mukaan tarkistaa saatujen kokemusten valossa.

4.3.1

Sähköistä rahaa vastaavien varojen investointikäyttöä koskevia rajoituksia sovelletaan tällä hetkellä ainoastaan hybridiluonteisiin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin. Asiakasturvallisuuden parantamiseksi kyseisiä säännöksiä tulisi soveltaa kaikkiin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin.

4.3.2

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat eivät saa tallettaa asiakkailta saamiaan rahoja vakuudeksi, vaan vastaanotetut varat on heti muutettava sähköiseksi rahaksi. Tätä turvavaatimusta ei direktiivissä ilmaista selvästi.

4.3.3

9 artiklaa olisi muutettava esittämällä selvästi vaatimus siitä, että hybridiluonteisten liikkeeseenlaskijoiden olisi erityisesti turvattava sähköiseen rahaan liittyvien rahoitusvastuiden kattamiseksi tarvittavat varat.

4.3.4

5 artiklan 4 kohdassa säädetään, että sopimuksen päättymispäivänä lunastettava sähköisesti tallennettu raha on palautettava kuluitta. Saman artiklan 5 kohdassa annetaan kuitenkin mahdollisuus veloittaa maksu ennen sopimuskauden päättymistä tapahtuvasta lunastuksesta. Jälkimmäinen säännös olisi poistettava, koska sopimuksen päättymispäivänä ja ennen sopimuskauden päättymistä tapahtuvien lunastusten välillä ei ole eroa ja koska säännöksen vuoksi ryhdytään todennäköisesti soveltamaan sellaisia sopimuskauden päättymiskäytäntöjä, jotka lieventävät asiakkaan tuntemista koskevia varovaisuusvaatimuksia.

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/36

1.1

ETSK tukee komission aloitetta ISA-ohjelman käynnistämiseksi, koska ETSK on vakuuttunut siitä, että ohjelmalla voidaan tosiasiallisesti ja tehokkaasti varmistaa EU:n yhtenäismarkkinoiden monimutkaisten uusien järjestelmien yhteentoimivuus sekä parantaa sitä.

1.2

ETSK:n mielestä on välttämätöntä panna yhteentoimivuusmekanismit kokonaisuudessaan täytäntöön niin, että niistä hyötyvät paitsi julkinen hallinto ja hallintoelimet myös kansalaiset, yritykset ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta yleisesti, jotta varmistetaan EY:n perustamissopimuksessa vahvistettujen vapauksien tosiasiallinen toteutuminen.

1.3

On selvää, että tarvitaan erityinen henkilö- ja taloudellisten tietojen turvallisuuteen tähtäävä strategia, kuten komitea on jo useaan otteeseen lausunnoissaan todennut: ”tietoturva on välttämättä nivottava henkilötietojen suojan vahvistamiseen ja vapauksien suojeluun, sillä ne ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia” (1).

1.4

Komitea korostaa käyttäjien tarvitsevan yhteenliitettäviä järjestelmiä, joihin on jo myytäessä liitetty takuu joko yksityishenkilöiden, teollisuuden tai hallinnon tietosuojasta. On tarpeen luoda pikaisesti eurooppalainen oikeudellinen järjestelmä, jonka kautta verkkojen ja tietojen väärinkäytöstä voidaan syyttää ja rangaista. Tämä edellyttää työskentelyä unionin oikeudellisten menettelyjen yhteentoimivuuden parantamiseksi.

1.5

ETSK katsoo, että tähän asti toteutetut toimet eivät riitä estämään markkinoiden pirstaloitumista tai varmistamaan, että yhteenliitetyt interaktiiviset ja saatavilla olevat julkishallinnot olisivat luonteeltaan todella yleiseurooppalaisia.

1.6

ETSK toivoo, että ISA-ohjelmaehdotukseen liitetään vahva yhteisöaloite, johon osallistuvat jäsenvaltiot ja komissio ja joka koskee sitovia välineitä, joilla lisätään yhteentoimivuusstrategian ja yhteisten yhteentoimivuusperiaatteiden varmuutta ja luodaan niihin uutta pontta.

1.7

On tärkeää, että uudessa eurooppalaisessa sähköisen hallinnon yhteentoimivuusstrategiassa määritellään yhteisten toimintapuitteiden avulla yhteisön politiikan eri osa-alueiden painopistealueet, jotka edellyttävät toiminnan tehostamista yhteisten välineiden, toimintapuitteiden ja palvelujen edistämiseksi. Lisäksi tulee laatia selkeä talousarvio.

1.8

ETSK katsoo, että tarvitaan digitaalista yhdentymistä, joka takaa

Näin voidaan välttää digitaaliseen syrjäytymiseen liittyvät ilmiöt ja varmistaa korkeatasoinen käyttövarmuus ja luottamus palvelujen käyttäjien ja tarjoajien välillä

1.9

ETSK:n mielestä on tarpeen parantaa koordinaatiota ja yhteistyötä muiden sellaisten yhteisön ohjelmien kanssa, joilla edistetään yleiseurooppalaista yhteentoimivuutta koskevien uusien ideoiden ja ratkaisujen syntymistä.

1.10

ETSK muistuttaa avointen ohjelmistojen tärkeydestä erityisesti sähköisessä hallinnossa, jotta varmistetaan ohjelmistojen turvallisuus ja kestävyys sekä tietojen tai maksujen luottamuksellisuus ja jotta lähdekoodi voidaan tunnistaa. Siksi ETSK:n mukaan on syytä edistää avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä, koska siten voidaan tarkastella, korvata, välittää ja uudelleenkäyttää ohjelmistoratkaisuja, joista julkishallinnolle on merkittävää hyötyä.

1.11

ETSK:n mukaan monialainen näkökulma vaatii vahvistamaan yhteentoimivuutta koskevaa eurooppalaista viitekehystä, johon sisällytetään yhteisen vision mukaiset poliittiset näkökohdat ja yhteiset painopistealueet, lainsäädännön yhdenmukaistamista koskevat oikeudelliset kysymykset sekä tekniset, semanttiset ja organisatoriset näkökohdat.

1.12

ETSK:n mukaan julkishallinnossa on tarpeen kehittää julkishallinnon tarjoamien yhteentoimivien PEGS-palvelujen kustannushyötysuhteen eurooppalainen laskentamalli.

1.13

ETSK katsoo, että aloitteen onnistuminen edellyttää tiedotus- ja valistuskampanjaa. Lisäksi tarvitaan Euroopan tasolla käytävää työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelua sekä sitä, että Euroopassa järjestetään säännöllisesti sähköisiä palveluja käsitteleviä kokouksia, jotta voidaan yhteisissä kehityspuitteissa levittää, tukea ja ohjata eri maiden julkishallintojen työtä.

—

eurooppalaisten aloitteiden vahvistamista niin, että niistä hyötyvät paitsi julkinen hallinto ja hallintoelimet myös kansalaiset, yritykset ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta yleisesti

—

eurooppalaisen sertifiointiviranomaisen roolin merkitystä, jotta tiedonkäytössä ja tiedonvaihdossa voidaan varmistaa riittävä turvallisuuden taso

—

mahdollisimman avoimien, helposti saatavilla olevien ja yhteensopivien verkkojen takaamista loppukäyttäjille

—

tarvetta tukea käyttäjien jatkokoulutuksen varmistavia aloitteita ja mahdollistaa edellä mainittujen verkkoinfrastruktuurien käyttö myös jatkokoulutuksessa

—

tarvetta varmistaa korkea tietoverkkojen turvallisuustaso asianmukaisia turvavälineitä ja tarvittaessa varmistetun tiedonsiirron menetelmiä hyödyntämällä sekä keskitetysti että jäsenvaltioissa, kun otetaan huomioon käsiteltävien tietojen arkaluonteisuus.

3.1

Komission ehdotuksella pyritään helpottamaan ISA-ohjelman (yhteentoimivuusratkaisut eurooppalaisille julkishallinnoille) avulla eurooppalaisten julkishallintojen tehokasta ja tuloksellista sähköistä vuorovaikutusta valtioiden ja hallinnonalojen rajojen yli niin, että mahdollistetaan yhteisön politiikkaa ja toimintaa tukevien sähköisten julkisten palvelujen tarjonta. Pääpaino on yhtenäismarkkinoissa, joita vahvistetaan ehkäisemällä niiden toimintaa haittaavien ”sähköisten esteiden” syntymistä jäsenvaltioissa.

3.2

ISA-ohjelmalla tuetaan ja edistetään

3.3

ISA-ohjelman vahvistettu rahoitus kaudelle 2010–2015 on 164,1 miljoonaa euroa, joista 103,5 miljoonaa euroa on varattu 31. joulukuuta 2013 päättyvälle kaudelle ajanjakson 2007–2013 rahoitussuunnitelman mukaisesti. Jäljelle jäävä 60,6 miljoonaa euroa on tarkoitettu kahdelle viimeiselle vuodelle 2014 ja 2015.

4.1

ETSK tukee päättäväisesti aloitteita, joilla halutaan varmistaa laajentuneen EU:n yhtenäismarkkinoiden optimaalinen ja tehokas toiminta. ETSK:n mielestä onkin tärkeää panna kokonaisvaltaisesti täytäntöön yhteentoimivuusmekanismit niin, että niistä hyötyvät paitsi julkishallinto ja hallintoelimet myös kansalaiset, yritykset ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta yleisesti. Näin varmistetaan EY:n perustamissopimuksessa vahvistettujen vapauksien tosiasiallinen toteutuminen.

4.2

ETSK katsoo, että perättäisten monivuotisten ohjelmien (IDA I, IDA II ja IDABC) toteutuksesta huolimatta tähän asti toteutetut toimet eivät riitä estämään markkinoiden pirstaloitumista. Ne eivät myöskään riitä varmistamaan, että toisiinsa kytketyt julkishallinnot ovat luonteeltaan todella yleiseurooppalaisia, jotta palveluja voitaisiin tarjota esteettä ja syrjimättömästi, kun tavoitteena on säilyttää markkinoiden yhtenäisyys sekä varmistaa yhteisön kansalaisten ja yritysten mahdollisuus hyödyntää täysivaltaisesti oikeuksiaan kaikkialla unionissa.

4.3

ETSK tukee komission esittämää ISA-ohjelman käynnistysaloitetta edellyttäen, ettei ISA-ohjelma rajoitu pelkästään vuodesta 1993 alkaen käynnistettyjen ohjelmien jatkamiseen ja uudelleen rahoittamiseen vaan että kyseisellä ohjelmalla taataan todellinen ja tehokas ”Euroopan yhteentoimivuusstrategia” sekä ”eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet” (10). Nämä kaksi tekijää ovat välttämättömiä integroituneille yhtenäismarkkinoille sekä kilpailukykyiselle ja kestävälle Euroopan taloudelle uudistetun Lissabonin strategian puitteissa.

4.4

ETSK toivoo, että ISA-ohjelmaehdotukseen liitetään vahva yhteisöaloite, johon osallistuvat jäsenvaltiot ja komissio ja joka koskee sitovia välineitä, joilla lisätään yhteentoimivuusstrategian ja yhteisten yhteentoimivuusperiaatteiden varmuutta ja luodaan niihin uutta pontta, jotta julkiset ja yksityiset toimijat sekä kansallinen ja ylikansallinen asiakaskunta voivat hyötyä varmoista ja avoimista palveluista.

4.5

ETSK:n mielestä on välttämätöntä, että uudessa sähköisen hallinnon yhteentoimivuusstrategiassa määritellään yhteisten toimintapuitteiden avulla yhteisön politiikan eri osa-alueiden painopisteet valmisteilla olevien direktiivi- ja asetusehdotusten tehokkaan soveltamisen takaamiseksi.

4.6

ETSK:n mielestä vielä ei ole tehty tarpeeksi muiden sellaisten yhteisön ohjelmien välisen koordinaation ja yhteistyön parantamiseksi, joilla edistetään yleiseurooppalaista yhteentoimivuutta koskevien uusien ideoiden ja ratkaisujen syntymistä. Tämä pätee erityisesti kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan (tieto- ja viestintätekniikoiden strateginen tukiohjelma) sekä tutkimuksen ja kehityksen seitsemänteen puiteohjelmaan. ETSK kehottaa perustamaan yhteisön ohjelmien koordinaatiokomitean, joka kokoaisi yhteen eri ohjelmien hallinnoinnista vastaavat tahot valmistelemaan yhdessä ehdotuspyyntöjä.

4.7

ETSK pitää tarpeellisena varmistaa jo julkishallintojen toimintapuitteiden suunnitteluvaiheessa, että toiminta on täysin yleiseurooppalaisen yhteentoimivuuden periaatteen mukaista. Tämä voidaan varmistaa hyödyntämällä ennakkoilmoittamisen mekanismeja, joita on otettu käyttöön esimerkiksi uusien teknisten ja lainsäädännöllisten normien laadinnassa (11). Suurin este liittyy toimintakulttuureihin: kaikki hallinnot eivät ole vieläkään vakuuttuneita tarpeesta hyväksyä yhteentoimivuutta palvelevia teknisesti uusia ja avoimia ratkaisuja tai valmiita omaksumaan niitä.

4.8

ETSK katsoo, että aloitteen onnistuminen edellyttää tiedotus- ja valistuskampanjaa, samoin kuin sitä, että Euroopassa järjestetään säännöllisesti sähköisiä palveluja käsitteleviä kokouksia, joiden tavoitteena on julkishallintojen eri tasojen toimintakyvyn vertailuarviointien avulla varmistaa ohjelman säännöllinen tarkistaminen ja ohjaus.

4.9

Digitalisoituminen edellyttää laitteistojen, foorumien ja palvelujen yhteensopivuutta, turvallisuutta ja käyttövarmuutta sekä henkilötietojen ja oikeuksien hallintaa (12) samoin kuin saatavuutta ja helppokäyttöisyyttä. Käytettävien IT-järjestelmien ja teknisten rakenteiden tulee lisäksi olla kielellisesti neutraaleja. Sosiaalisen syrjäytymisen välttämiseksi tarvitaan myös ponnekkaita pyrkimyksiä jatkuvan koulutuksen tarjoamiseksi koko käyttäjäkunnalle ja erityisesti niille, joiden osaaminen on heikointa.

4.10

ETSK muistuttaa avointen ohjelmistojen tärkeydestä erityisesti sähköisessä hallinnossa, jotta varmistetaan ”ohjelmistojen turvallisuus ja kestävyys sekä tietojen tai maksujen luottamuksellisuus”, ja jotta ”koodin ylläpito, vakaus ja turvallisuus voidaan taata myös silloin, kun tuottaja katoaa markkinoilta” (13).

4.11

ETSK:n mukaan julkishallinnossa on tarpeen kehittää yhteentoimivien PEGS-palvelujen (14) kustannushyötysuhteen eurooppalainen laskentamalli, jossa otetaan huomioon paitsi investoinneista saadut voitot sekä hyödyt omaisuudesta, joustavuudesta ja hallintokustannusten alenemisesta myös ennen kaikkea se, miten yhtenäismarkkinoiden toimintakyky ja luotettavuus hyödyttävät kokonaisuudessaan kansalaisia ja yrityksiä.

4.12

ETSK:n mukaan monialainen näkökulma vaatii vahvistamaan yhteentoimivuutta koskevaa eurooppalaista viitekehystä, johon sisällytetään yhteisen vision mukaiset poliittiset näkökohdat ja yhteiset painopistealueet, lainsäädännön yhdenmukaistamista koskevat oikeudelliset kysymykset sekä tekniset, semanttiset ja organisatoriset näkökohdat.

4.13

ETSK katsoo, että olisi hyvän sosiaalisen käytännön mukaista, että jäsenvaltioiden viranomaiset käynnistäisivät EUPAN- ja TUNED-verkostojen (15) käymän epävirallisen vuoropuhelun yhteydessä euroopanlaajuisen vuoropuhelun asianomaisten viranomaisten edustajien kanssa, jotta kansalaisille voitaisiin antaa tarvittavaa tietoa ja heidän osallistumistaan voitaisiin vahvistaa.

4.14

Komission ja jäsenvaltioiden laatimaan julkisten palvelujen yleiseen käsitemalliin (16) sisältyvien nykyisten yleisten välineiden ja uusien välineiden suhteen on tarpeen

4.15

ETSK:n mielestä asiaa koskevia avoimia teknisiä ja lainsäädännöllisiä standardeja, joiden laadinnasta vastaavat CEN, CENELEC ja ETSI, varten on tarpeen määritellä yhteinen kehys, jonka ansiosta standardeja voidaan soveltaa kaikkiin sidosryhmiin.

4.16

ETSK:n mukaan on myös tarpeen edistää avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä silloin, kun niiden avulla voidaan tarkastella, korvata, välittää ja uudelleenkäyttää ohjelmistoratkaisuja, joista on merkittävää hyötyä julkishallinnolle paitsi kustannustehokkuudessa myös tarkistettaessa standardien soveltamista, toimittaessa lisenssien ja tekijänoikeuksien määrittämien rajojen ulkopuolella ja pyrittäessä varmistamaan valittujen ratkaisujen pitkäaikainen hyödynnettävyys sekä sopeutumiskelpoisuus paikallisiin vaatimuksiin.

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/41

1.1

ETSK antaa jälleen tukensa komission ehdotukselle ja katsoo, että 900 MHz:n taajuusalueen käytön vapauttaminen edellyttää yhteisötason lainsäädäntöaloitetta.

2.1

Komissio esitti 25. heinäkuuta 2007 direktiivin 87/372/ETY kumoamista koskevan direktiiviehdotuksen (1), jonka tavoitteena oli, ettei 900 MHz:n taajuusaluetta enää varattaisi EU:n jäsenvaltioissa GSM-palveluille. Varaamisesta oli säädetty 25. kesäkuuta 1987 annetulla neuvoston direktiivillä 87/372/ETY taajuusalueista, jotka varataan yleiseurooppalaisen yleisen solukkojärjestelmäisen digitaalisen maanpäällisen matkaviestinliikenteen yhteen sovitettuun käyttöönottoon yhteisössä.

2.2

Taajuusalue 900 MHz on erityisen arvokas siksi, että sillä on hyvät etenemisominaisuudet ja se voi kattaa suurempia etäisyyksiä kuin korkeammat taajuusalueet. Tällä alueella voidaan tarjota nykyaikaisia puheensiirto-, data- ja multimediapalveluja harvaanasutuille alueille ja maaseudulle.

2.3

Ehdotukselle asetetun tavoitteen katsotaan olevan tarpeen kasvua ja työllisyyttä edistävää eurooppalaista tietoyhteiskuntaa koskevan i2010-aloitteen (2) edistämiseksi sekä kilpailun lisäämiseksi siten, että 900 MHz:n taajuusaluetta käytetään muiden tekniikoiden tarpeisiin, jotta kuluttajat voivat valita mahdollisimman vapaasti eri palvelujen ja tekniikoiden välillä.

2.4

Päätöksen 676/2002/EY mukaisesti komissio on antanut CEPT:lle toimeksiannon määritellä sellaiset tekniset ehdot, jotka rajoittavat käyttöä nykyistä vähemmän. Kyseisen toimeksiannon perusteella on laadittu ehtoja, jotka perustuvat siihen periaatteeseen, että taajuusalue 900 MHz voi toimia GSM- ja UMTS-tekniikoiden kanssa ja on niiden kanssa täysin yhteensopiva.

2.5

ETSK arvioi aiemmasta direktiiviehdotuksesta antamassaan myötämielisessä lausunnossa (3), että ehdotuksen hyväksyminen vahvistaisi innovointia ja kilpailukykyä, lisäisi televiestintäalan markkinoiden osaamista ja parantaisi kuluttajien valinnanvapautta.

2.6

Lainsäädäntäprosessin yhteydessä käytyjen keskustelujen johdosta komissio esitti 19. marraskuuta 2008 uuden direktiiviehdotuksen (4), joka koskee direktiivin 87/372/ETY muuttamista.

3.1

Nykyisen GSM-direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden on varattava taajuusalueet 890–915 MHz ja 935–960 MHz kokonaan GSM-palveluille. Rajoituksen vuoksi taajuusalueita eivät voi käyttää GSM:lle vaihtoehtoiset yleiseurooppalaiset järjestelmät, jotka pystyvät tarjoamaan kehittyneitä yhteentoimivia puheensiirto-, data- ja multimediapalveluita suurella kaistanleveydellä. Nämä uudet yleiseurooppalaiset järjestelmät, esimerkiksi Umts, tarjoavat uusia mahdollisuuksia GSM:n tarjoamien lisäksi. Niistä on tekniikan kehityksen ansiosta tullut toimintakelpoisia sen jälkeen kun GSM-direktiivi annettiin 20 vuotta sitten.

3.2

Koska 900 MHz:n taajuusalueen käytön vapauttaminen voisi vääristää kilpailua erityisesti silloin, kun osalle matkaviestinoperaattoreista ei ole osoitettu yhtään taajuusaluetta 900 MHz:n alueella, mainitut operaattorit voisivat joutua kärsimään korkeammista kustannuksista ja tehokkuuden heikkenemisestä verrattuna niihin operaattoreihin, jotka voivat tarjota kolmannen sukupolven palveluja kyseisellä taajuusalueella.

3.3

Ehdotetussa direktiivissä tarkoitetaan ”GSM-järjestelmällä” sähköisen viestinnän verkkoa, joka noudattaa ETSI:n julkaisemia GSM-standardeja, erityisesti standardeja EN 301 502 ja EN 301 511, ja ”UMTS-järjestelmällä” sähköisen viestinnän verkkoa, joka noudattaa ETSI:n julkaisemia UMTS-standardeja, erityisesti standardeja EN 301 908-1, EN 301 908-2, EN 301 908-3 ja EN 301 908-11.

3.4

Sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän ja erityisesti direktiivin 2002/20/EY (5) nojalla jäsenvaltiot voivat muuttaa ja/tai tarkastella uudelleen taajuusalueiden käyttöoikeuksia, ja niillä on siten välineet tarvittaessa puuttua mahdollisiin kilpailunvääristymiin. Jäsenvaltioiden tulee myös toteuttaa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä ja erityisesti selvittää, voisiko ehdotetun direktiivin täytäntöönpano vääristää kilpailua kyseisillä matkaviestinmarkkinoilla.

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/43

1.1

Komitea katsoo, että ehdotetussa asetuksessa esitetty yksinkertaistaminen on välttämätöntä. Komitea panee kuitenkin merkille, ettei kyseessä ole pelkästään yksinkertaistaminen, vaan komissio tekee muutoksia teknisiin toimenpiteisiin yhtenäistämistarkoituksessa.

1.2

ETSK katsoo, että aiottu yhtenäistäminen edellyttää välttämättä eräiden teknisten toimenpiteiden muuttamista, ja sitä ennen on näin ollen toteutettava sekä biologisia että sosioekonomisia tieteellisiä arvioita.

1.3

Koska ehdotetussa asetuksessa säädettävät toimenpiteet ovat erittäin teknisiä, ETSK katsoo, ettei komitean pidä ottaa kantaa ehdotettuihin muutoksiin ennen kuin edellä mainitut arviot on tehty. Lisäksi komitea katsoo, että ammattikalastajien on aluksilla ja pyyntipaikoilla etukäteen tarkistettava uusien teknisten toimenpiteiden tehokkuus.

1.4

Komitea katsoo, että nyt annettavaan neuvoston asetukseen on sisällytettävä kaikki tekniset toimenpiteet. Näin vältetään mahdollisuus, että tietyt niistä sisällytettäisiin komission myöhemmin esittämiin asetuksiin.

1.5

ETSK kannattaa täysin komission ehdotusta arvioida säännöllisesti teknisten toimenpiteiden tehokkuutta.

2.3.1

neuvoston kesäkuussa 2004 komissiolle antama kehotus tarkistaa Atlantin ja Pohjanmeren kalavarojen säilyttämistä koskevia teknisiä toimenpiteitä niiden yksinkertaistamiseksi ja tiettyjen alueellisten ominaispiirteiden huomioon ottamiseksi ja

2.3.2

komission laatima, yhteisön säännösten yksinkertaistamiseen tähtäävä toimintasuunnitelma, jonka neuvosto vahvisti huhtikuussa 2006 ja jonka perusteella kaikki tekniset toimenpiteet, jotka tällä hetkellä jakautuvat eri asetuksiin, eräiden kantojen kalastusmahdollisuuksia ja elvytyssuunnitelmia koskeva vuosittainen asetus mukaan luettuna, on koottava yhteen asetukseen.

3.1

ETSK katsoo, että kyseessä on varsin tekninen asetusehdotus. Lainsäädäntöä on yksinkertaistettava niiden toimenpiteiden mukaisesti, jotka komitea hyväksyy yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista koskevasta toimintasuunnitelmasta antamassaan lausunnossa. Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä yksinkertaistaminen, vaan komissio tekee voimassa olevaan lainsäädäntöön suoranaisia muutoksia yhtenäistämistarkoituksessa ja pyrkii ottamaan huomioon alueelliset erot säätämällä erityissäännöksiä kullekin alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan alaiselle vyöhykkeelle. Alueellistaminen edellyttää myös nykyisen lainsäädännön muuttamista.

3.2

Nyt ehdottamallaan asetuksella komissio pyrkii määrittelemään kaikille kalastusvyöhykkeille yhteiset perusperiaatteet. Luonteeltaan alueellisista puhtaasti teknisistä näkökohdista säädetään useissa komission myöhemmin antamissa asetuksissa, jotka valmistellaan komiteamenettelyn mukaisesti.

3.3

Komitea katsoo, että vaikka teknisistä toimenpiteistä on säädettävä ottamalla huomioon EU:n eri alueiden erityispiirteet, omaksuttu lähestymistapa ei ole kaikkein sopivin. Komitean mielestä olisi parempi, että kaikki toimenpiteet sisällytettäisiin tähän neuvoston asetukseen sen sijaan, että niistä säädetään komission myöhemmin antamissa asetuksissa.

3.4

ETSK katsoo, että tällä tavoin teknisissä toimenpiteissä otetaan paremmin huomioon vuonna 2002 hyväksytty uusi yhteinen kalastuspolitiikka, erityisesti alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat, jotka perustettiin 19. heinäkuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä, sekä ympäristönäkökohdat, esimerkiksi merellisten luontotyyppien suojelu ja saaliiden poisheittämisen vähentäminen. Kaikkia näitä toimenpiteitä on sovellettava omalla tavallaan kullakin tietyn alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan alaisella alueella.

3.5

Komitea katsoo, että ennen ehdotettujen uusien teknisten toimenpiteiden hyväksymistä ammattikalastajien on tarkistettava niiden tehokkuus aluksilla ja pyyntipaikoilla, jotta vältetään entisen kaltaiset virheet.

3.6

ETSK katsoo, että asiakirjan ja ehdotettujen teknisten toimenpiteiden monimutkaisuuden johdosta ehdotettuun asetukseen tulisi sisällyttää liitteenä sen ymmärtämistä helpottavia kaavioita.

4.1

Ehdotetun asetuksen artikloihin sisältyvillä toimenpiteillä tähdätään monenlaisiin tavoitteisiin. Keskeisenä tavoitteena on nuorten kalojen suojelu, ja merkittävä osa toimenpiteistä on suunniteltu rajoittamaan niiden pyyntiä parantamalla pyydysten valikoivuutta tai vahvistamalla tiettyjä kalastuskieltoaikoja tai -alueita. Muilla toimenpiteillä pyritään suojelemaan tiettyjä lajeja tai ekosysteemejä rajoittamalla pyyntiponnistusta esimerkiksi sulkemalla tiettyjä pyyntialueita. Toisen tärkeän toimenpideryhmän muodostavat toimet, joilla pyritään vähentämään poisheitettyjen saaliiden määrää.

4.2

Soveltamisalan määritelmän lisäksi ehdotettuun asetukseen sisältyvät kaikki säännöt, jotka koskevat saaliin alukselta purkamisen edellyttämää kunkin elollisen vesiluonnonvaralajin vähimmäiskokoa. Soveltamisalan ja tuonnin osalta ETSK toivoo, että asetuksessa selvitetään, mitä tapahtuu, kun tuotujen tuotteiden lailliset vähimmäiskoot ovat EU:ssa vahvistettuja kokoja pienemmät. Komitea pitää järkevänä, ettei EU:ssa voitaisi saattaa markkinoille sellaisia kolmansien maiden kalastustuotteita, joiden koko on yhteisössä vahvistettua vähimmäiskokoa pienempi.

4.3

Pyydykset luetellaan kattavasti ja kullekin niistä asetetaan verkkojen ja troolin perien vähimmäiskoko, enimmäissyvyys, johon pyydykset voidaan upottaa, sekä kielto käyttää troolin periä, jotka eivät täytä säädettyä kokoa tai muotoa, toisin sanoen kun niiden jonkin kohdan kehällä samankokoisten silmien lukumäärä kasvaa etupäästä takapäähän tai kun niitä ei ole valmistettu sallituista materiaaleista ja sallittujen paksuusmittojen mukaan.

4.4

Komitean mielestä Euroopan komission esittämä yksinkertaistaminen on asianmukaista ja välttämätöntä. ETSK katsoo kuitenkin, että ennen aiottua yhtenäistämispyrkimystä, joka edellyttää muutoksia eräisiin teknisiin toimenpiteisiin, on tehtävä sekä biologisia että sosioekonomisia tieteellisiä arvioita.

4.5

Koska ehdotetussa asetuksessa säädettävät toimenpiteet ovat äärimmäisen teknisiä, ETSK katsoo, ettei komitean pidä ottaa kantaa ehdotettuihin muutoksiin ennen kuin edellä mainitut arviot on tehty.

4.6

Alamittaisina pyydystettyjä elollisia vesiluonnonvaroja ei saa pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, myydä, pitää esillä eikä tarjota myyntiin, vaan ne on laskettava heti takaisin mereen. ETSK kiinnittää Euroopan komission huomion vaikutukseen, joka tällä säännöksellä voi olla saaliiden poisheittämiseen. Vaikuttaa ristiriitaiselta, että yhtäältä pyritään kieltämään saaliiden poisheittäminen ja toisaalta kielletään tiettyjen saaliiden pitäminen aluksella.

4.7

Yhden verkon säännön osalta ETSK tuo esiin huolestuneisuutensa vaikutuksista, joita se saattaa aiheuttaa. Komission tulisi ottaa huomioon, että useiden lajien kalastuksessa, jossa on käytettävä yhtä useampaa silmäkokoa, kalastajien on palattava satamaan vaihtamaan pyydystä nykyistä useammin. Siitä aiheutuu lisätoimintakustannuksia, jotka vaikuttavat laivastojen jo nykyisin huonoon kannattavuuteen.

4.8

Ehdotetussa neuvoston asetuksessa säädetään, että jos jollakin kalastusalueella pyydettyjen alamittaisten kalojen määrä on yli 10 prosenttia minkä tahansa yksittäisen noston kokonaissaaliista, aluksen on siirryttävä kunkin lajin silmäkoosta riippuen vähintään viiden tai kymmenen meripeninkulman päähän alkuperäisestä kalastusalueesta ja pysyteltävä koko seuraavan noston ajan vähintään viiden tai kymmenen meripeninkulman päässä edellisen noston sijainnista.

4.9

Komitean mielestä edellä mainittu toimenpide on huolestuttava, sillä komissio ei yleistäessään ota huomioon eri alueiden ja kalastusten erityispiirteitä. Tämä saattaa aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta varsinkin kun ehdotuksessa ei täsmennetä, ovatko kyseessä varsinaiset vai sivusaaliit. ETSK katsoo, että kalastuskieltoalueiden tai -aikojen kaltaisten toisenlaisten toimenpiteiden käynnistämisellä voi olla ehdotusta myönteisempiä vaikutuksia.

4.10

Ennen kaikkea ympäristön suojelemiseksi kielletään meren eliöiden pyytäminen, aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen, varastointi, aluksesta purkaminen, myynti, esillä pitäminen ja myyntiin tarjoaminen, jos ne on pyydetty menetelmillä, joihin kuuluu räjähteiden, myrkyllisten tai huumaavien aineiden, sähkövirran tai jonkintyyppisten ammusten käyttöä. Kalojen jalostus kalastusaluksella käyttäen mitä tahansa fyysistä tai kemiallista menetelmää kalajauhon tai kalaöljyn valmistamiseksi on kiellettyä. Samoin on kiellettyä siirtää kalasaaliita aluksesta toiseen tällaista tarkoitusta varten.

4.11

ETSK suhtautuu myönteisesti edellä mainittujen ympäristön suojeluun tähtäävien toimenpiteiden toteuttamiseen. Niiden taustalla on vuonna 2002 hyväksytyn uuden yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpano. Komitea kehottaa komissiota soveltamaan kaikkia näitä toimenpiteitä tiukasti yhteisön koko kalastuslaivastoon.

4.12

Komitea on yhtä mieltä komission kaavailemista menettelyistä, joilla jäsenvaltiot voivat toteuttaa kiireellisiä säilyttämistoimenpiteitä, joita yhteisön kaikkien kalastusalusten on noudatettava, tai toimenpiteitä, joita sovelletaan ainoastaan tiettyjen jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin. Tiettyjen jäsenvaltioiden mahdollisten väärinkäytösten estämiseksi olisi kuitenkin tehtävä mahdolliseksi se, että riippumattomat toimijat tai elimet varmistavat toimenpiteiden soveltuvuuden ja tarpeellisuuden.

4.13

ETSK pitää niin ikään asianmukaisena sitä, että jäsenvaltiot ja/tai alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat voivat tehdä komissiolle ehdotuksia suunnitelmien laatimiseksi merellä tapahtuvan poisheittämisen vähentämiseksi tai lopettamiseksi taikka pyydysten valikoivuuden parantamiseksi.

4.14

Komitea suhtautuu hyväksyvästi myös siihen, että ehdotetun asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty pelkästään tieteellisessä tarkoituksessa harjoitettu kalastustoiminta, mikäli sille on saatu lippujäsenvaltion lupa. Komitean mielestä ei kuitenkaan ole välttämätöntä päästää alukselle rannikkojäsenvaltion tarkkailijaa kyseisen jäsenvaltion aluevesillä tieteellisessä tarkoituksessa harjoitettavan kalastustoiminnan ajaksi.

4.15

Lopuksi ehdotetaan uutuutena, että teknisten toimenpiteiden tehokkuutta aletaan arvioida. ETSK kannattaa ehdotusta täysin. Arviointi toteutetaan viiden vuoden välein, ja kyseisen asiakirjan sisältämien tietojen perusteella komissio tekee neuvostolle ehdotuksen kaikista tarpeellisiksi osoittautuvista muutoksista.

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/46

1.1

ETSK on tyytyväinen komission esittämään kestävää kulutusta, tuotantoa ja elinkeinotoimintaa koskevaan toimintasuunnitelmaan, johon sisältyy useiden uusien välineiden kehittäminen ja eri säännösten muuttaminen. ETSK on vahvistanut jo aikaisemmin kestävää kehitystä koskevan sitoumuksensa keinona edistää Euroopan unionin ympäristöystävällistä, taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä.

1.2

ETSK korostaa etenkin pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) haavoittuvuutta nykyisen rahoitus- ja talouskriisin aikana sekä tarvetta varmistaa, että toimintasuunnitelmaa sovelletaan siten, että se vahvistaa yritysten tehokkuutta ja kilpailukykyä ja edesauttaa talouden elpymistä samalla kun edistetään kestävää tuotantoa ja kulutusta.

1.3

Komission ehdottaman toimintasuunnitelman sisältöä ja laajuutta ei ole määritelty riittävän tarkasti. Tämä puute on korjattava mahdollisimman pian, jotta helpotetaan toimintasuunnitelman toteuttamista ja jotta asianomaiset taloudenalat voivat arvioida sitä tarkoituksenmukaisesti. Näin ollen komitea kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä asianomaisten alojen kanssa suunnitelmia laatiessaan ja ottamaan aina huomioon vakaat, selkeät ja soveltamiskelpoiset tieteelliset ja tekniset kriteerit.

1.4

ETSK suosittaa painokkaasti tukitoimien kehittämistä täydentämään niitä tukitoimia, joita talouden eri alojen on toteutettava erityisesti tutkimuksen, kehityksen ja innovaation aloilla. Komitea muistuttaa, että tällaista toimintaa tulee vahvistaa juuri kriisiaikoina.

1.5

On hyvin tärkeää, että komissio hyväksyy kaikkien asianomaisten alojen osallistumisen toimintasuunnitelman kehittämiseen. Tämän vuoksi ETSK on huolissaan vähittäismarkkinoita käsittelevästä foorumista, joka on yksipuolinen aloite. Se tulisi hylätä, koska se asettaisi tavarantoimittajille ehtoja ilman niiden suostumusta vain niiden markkina-aseman perusteella. Ainoa hyväksyttävä ja toteuttamiskelpoinen ajatus on vähittäismarkkinoita käsittelevän foorumin korvaaminen kaikkia asianomaisia aloja edustavalla, yhdenvertaisuuteen perustuvalla elimellä.

1.6

Ekosuunnittelua koskevan ehdotuksen osalta ESTK kiinnittää huomiota siihen, että ympäristövaatimukset tulee määrittää pikemminkin niiden tavoitteiden kuin niiden teknisten ratkaisujen näkökulmasta, jotka ovat mahdollisia ekologisen tuotesuunnittelun ansiosta. Tuotteiden ympäristöystävällisyyttä tulee kehittää jatkuvasti elinkaarianalyysin avulla, ja siinä puolestaan tulee hyödyntää useita osoittimia kuten kasvihuonekaasupäästöt, vedenkulutus, uusiutumattomien energiavarojen käyttö, biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen, ilman ja maaperän saastuminen jne. Vain näiden kaikkien tekijöiden kattava huomioon ottaminen tarkoituksenmukaisen metodologian ja tieteellisen tuen avulla auttaa pääsemään onnistuneeseen ratkaisuun.

1.7

ETSK muistuttaa, että merkinnät ovat tärkeä mutta eivät ainoa olemassa oleva keino antaa kuluttajalle tietoja ja että ihanteellinen ratkaisu olisi alan säännösten yhtenäistäminen tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi. Tietyillä aloilla, kuten elintarvikealalla, on jo nyt voimassa tiukat vaatimukset. Kuluttajavalistus on ETSK:n mielestä paras ratkaisu kuluttajien tietoisuuden ja ymmärtämyksen lisäämiseksi ja heidän kulutustottumustensa muuttamiseksi.

1.8

ETSK toistaa lopuksi, että kaikkia toimia, joihin eurooppalaisten taloudellisten toimijoiden on ryhdyttävä komission toimintasuunnitelmaa toteuttaessaan, tulee soveltaa myös tuontitavaroihin. Näin vältetään sellaisen järjestelmän luominen, joka olisi eurooppalaisia tuottajia syrjivä ja niille haitallinen niiden omilla sisämarkkinoilla.

2.1

Euroopan unioni on toteuttanut merkittäviä toimenpiteitä pyrkiessään saavuttamaan Lissabonin strategiassa määritetyt kasvua ja työllisyyttä koskevat tavoitteet. Nyt tämä taloudellinen edistys on liitettävä kestävyysajatteluun, ja komission mukaan sitä on käsiteltävä välittömästi.

2.2

Komissio esittää tiedonannossa KOM(2008) 397 lopullinen strategiansa, jossa se tukee yhteisön tason yhdennettyä näkökulmaa kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi sekä kestävää elinkeinopolitiikkaa. Tällä strategialla täydennetään energiankäytön alalla jo olemassa olevia strategioita, erityisesti komission vuonna 2008 hyväksymää, energiaa ja ilmastoa koskevaa toimenpidekokonaisuutta.

2.3

Komissio esittää tiedonannossaan toimintasuunnitelman, jolla pyritään parantamaan tuotteiden energia- ja ympäristöominaisuuksia ja lisäämään tällaisten tuotteiden käyttöä kuluttajien keskuudessa. Perimmäisenä tavoitteena on tuotteiden ympäristöominaisuuksien parantaminen niiden koko elinkaarta ajatellen, erityisesti niiden tuotteiden, jotka todennäköisimmin vähentävät ympäristövaikutusta. Todellisena haasteena on siten luoda sellainen kestävää kehitystä tukeva toimintaympäristö, jossa tuotteiden ympäristöominaisuudet paranevat niiden koko elinkaarenmittaan, parhaiden tuotteiden ja tuotantomenetelmien kysyntä lisääntyy ja kuluttajien on johdonmukaisten ja selkeiden merkintöjen ansiosta helpompi tehdä hyviä valintoja ja jossa samaan aikaan parannetaan edelleen Euroopan talouden kilpailukykyä.

2.4

Toimintasuunnitelmaan liittyy seuraavat kahdeksan toimenpidettä:

2.5

Näihin toimintasuunnitelmassa eriteltyihin tavoitteisiin liittyy kolme lainsäädäntöehdotusta:

ja lisäksi ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskeva tiedonanto.

—

kaksivuotisraportti EU:n kestävän kehityksen strategiasta (1)

—

EU:n ympäristösäännösten vaikutus teollisuuden muutoksiin (2)

—

ympäristöä säästävä tuotanto (3).

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/50

1.1

EU:n ympäristömerkin tulee säilyä vapaaehtoisena välineenä. Järjestelmän vapaaehtoisuuteen perustuvan luonteen ansiosta voidaan asettaa korkeita ja kunnianhimoisia kriteereitä, mikä mahdollistaa ainoastaan energiatehokkaiden tuotteiden ja palveluiden myynnin edistämisen.

1.2

Komitea korostaa, että järjestelmän hallinnointia on parannettava, jotta sitä voitaisiin johtaa määrätietoisemmin ottein.

1.3

Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tuoteryhmien ja käyttöoikeuden haltijoiden määrää on lisättävä merkittävästi.

1.4

Komitea katsoo, että ympäristömerkin liittäminen kaikkiin elintarvikkeisiin, niin tuoreisiin kuin jalostettuihinkin, olisi ensimmäinen askel kohti tuotantoketjun muuttamista aidosti ympäristöystävällisemmäksi. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että elintarvikkeille tulisi myöntää ympäristömerkki ainoastaan siinä tapauksessa, että tuotteen koko elinkaari on otettu huomioon. Ehdotuksesta ei ilmene selvästi, minkä tyyppisten elintarvikkeiden komissio on ajatellut kuuluvan asetuksen soveltamisalaan.

1.5

Komitean mielestä pakkaus tulee sisällyttää ympäristömerkin kriteereihin ainoastaan silloin, kun se on yksittäisen tuoteryhmän kannalta merkityksellinen.

2.1

Komissio julkaisi heinäkuussa 2008 ehdotuksensa yhteisön ympäristömerkkijärjestelmästä. Ehdotuksella on tarkoitus korvata yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17. heinäkuuta 2000 annettu asetus (EY) N:o 1980/2000.

2.2

Tämä ei ole Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle (ETSK) uusi aihe. Komitea otti kantaa alkuperäiseen ehdotukseen (1) ja on lisäksi tehnyt muissa äskettäin antamissaan lausunnoissa (2) lukuisia ehdotuksia järjestelmän tulevasta muodosta.

2.3

Myös toimivaltaiset elimet, eurooppalaiset eturyhmät ja järjestelmään osallistuvat yritykset ovat omalla panoksellaan edistäneet lausunnon laatimista. ETSK on hyötynyt erityisesti komitean tiloissa järjestettyyn kuulemiseen osallistuneiden yritysten, ympäristöalan kansalaisjärjestöjen ja kuluttajajärjestöjen edustajien esityksistä.

3.1

Ympäristön tila huolestuttaa ihmisiä entistä enemmän.

Nykyaikaiset tuotanto- ja kulutusmallit ovat kasvattaneet sellaisten energia- ja luonnonvarojen kysyntää, joiden käyttö ei ole kestävän kehityksen mukaista. Tämä asettaa haasteen pyrkimykselle vähentää ihmisten toiminnasta ympäristöön, terveyteen ja luonnonvaroihin kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia.

3.2

Talouselämän toimijoilla on näin ollen haastava tehtävä, kun ne pyrkivät korjaamaan menneisyydessä tehdyt virheet nivomalla ekologisen kestävyyden talouskasvun ja hyvinvoinnin yhteyteen.

3.3

Maailman talouksia kohdannut finanssikriisi ei saisi vesittää pyrkimyksiä lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja suojella ympäristöä. Tuotantoketjun muuttamista ympäristöystävällisemmäksi tulisi päinvastoin pitää lähtökohtana, jota olisi asteittain sovellettava kaikkiin elinkeinoelämän aloihin.

3.4

Tässä tilanteessa kestävän kehityksen mukainen kulutus ja tuotanto maksimoivat yritysten mahdollisuudet muuttaa ympäristöön liittyvät haasteet taloudellisiksi mahdollisuuksiksi, mikä on kuluttajien kannalta edullista.

3.5

Haasteena on parantaa tuotteiden ympäristönsuojelullista tasoa koko niiden elinkaaren ajan, edistää parempien tuotteiden ja tuotantoteknologioiden kysyntää ja auttaa kuluttajia tekemään harkittuja valintoja.

3.6

Näin ollen komitea tukee monikriteeristä, kolmannen osapuolen akkreditoimaa ja elinkaariajatteluun (3) Elinkaariajattelu on prosessi, jossa otetaan mahdollisimman tarkasti huomioon kaikki kulutetut luonnonvarat ja kaikki tuotteen (tavaran tai palvelun) elinkaareen liittyvät ympäristö- ja terveysvaikutukset, muun muassa raaka-aineiden hankinta, tuotanto, käyttö, kuljetus, kierrätys sekä jätteiden käsittely ja hävittäminen. Prosessin avulla voidaan välttää ”taakkojen siirto” eli vaikutusten tai luonnonvarojen kulutuksen siirto elinkaaren vaiheiden, maantieteellisten alueiden ja ympäristö- ja terveysvaikutusten ongelma-alojen (ilmastonmuutos, savusumu, happosade, luonnonvarojen ehtyminen jne.) välillä. Elinkaariarviointi (Life Cycle Assessment, LCA) on standardoitu kvantitatiivinen menetelmä, jonka avulla voidaan koota ja arvioida tuotejärjestelmän panoksia ja tuotoksia ja mahdollisia ympäristövaikutuksia koko sen elinkaaren aikana (ISO 14040 ff). perustuvaa ympäristömerkkiä, joka voisi kuulua osana edellä mainittuun politiikan välinevalikoimaan (4).

3.7

Komitea kannattaa voimakkaasti aloitteita, joiden tavoitteena on kehittää kestävyysperiaatteita noudattavaa tuotantoa ja kulutusta koskeva yhteisön politiikka, joka nivoutuisi olennaisena osana yhteisön muihin toimintalinjoihin. Tavoitteena olisi kehittää ”vihreät markkinat” sen varmistamiseksi, että ”vihreät” tuotteet ovat selkeiden yhteisten määritelmien mukaisia ja aidosti saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa.

3.8

Ympäristömerkkijärjestelmän käytöstä saadut kokemukset ovat voimassa olevaan asetukseen tehtävien muutosten perusteena.

Nykymuotoisen järjestelmän puutteet voidaan tiivistää seuraavasti:

Komitea ottaa kantaa näihin heikkouksiin tekstijaksossa ”Erityistä”, jossa se käsittelee komission ehdottamia toimia järjestelmän parantamiseksi.

3.9

EU:n ympäristömerkkijärjestelmän toteutuksen onnistuminen on hyvin tärkeää myös siksi, että järjestelmä on ainoa tuotekohtainen ja kysynnän ohjaama vapaaehtoisuuteen perustuva politiikan väline kestävän kehityksen edistämiseksi.

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/55

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen yhdenmukaistaa hyljetuotteiden kauppaa koskeva sääntely. Toiminnan nykytilanne ei ole kestävä, ja merkittäviin muutoksiin on otollista pyrkiä maailmanlaajuisesti.

1.2

Koska perustamissopimus ei tarjoa nimenomaista oikeusperustaa eläinten hyvinvointiin liittyvien kysymysten käsittelylle, komitea pitää perustamissopimuksen 95 artiklaa (”sisämarkkinoiden pirstaloituneisuus”) oikeana valintana oikeusperustaksi, jotta asiaan voidaan puuttua lainsäädäntökeinoin. Yhteisön oikeuskäytäntö takaa päätöksen legitiimiyden.

1.3

Komitea ehdottaa, että poikkeusjärjestelmän voimaantuloa siirretään ja että komissio esittelee vuonna 2012 yksityiskohtaisen kertomuksen hylkeenpyyntiä koskevan lainsäädännön kehityksestä. Kertomusta voitaisiin käyttää pohjana mahdollisten poikkeusten myöntämiselle vuodesta 2012 alkaen.

1.4

Uuden järjestelmän kolmen ensimmäisen soveltamisvuoden aikana kiellon tulisi olla ehdoton, ainoana poikkeuksena inuiittien toimeentulonsa edistämiseksi harjoittama pyynti.

1.5

Jotta voidaan varmistaa ehdotettuun lainsäädäntöön sisältyvien toimien toteutettavuus, on välttämätöntä, että komissio voi perustaa tehokkaita valvontajärjestelmiä. Valvontaa ei voida jättää yksinomaan poikkeusta pyytävän valtion vastuulle. Komission on valvottava, että asiaankuuluvia säännöksiä sovelletaan käytännössä asianmukaisesti.

1.6

Komitea kehottaa komissiota laatimaan tarvittavat tutkimukset ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista lajin säilyttämiseen.

2.1

Hylje-eläiminä tunnettuun eläinryhmään kuuluu kaikkiaan 33 hylje-, merileijona-, turkishylje-, etelänmerinorsu- ja mursulajia. Ne ovat erikokoisia nisäkkäitä, jotka lisääntyäkseen kokoontuvat suurina ryhminä joko maalle tai jäälle.

2.2

Vaikka ympäristöjärjestöt (1) ovat alkaneet varoittaa hyljekantojen voimakkaasta pienenemisestä mm. ilmastonmuutoksen johdosta, hylkeenpyytäjien järjestöt ja hylkeiden lisääntymismaiden hallitukset kiistävät kaikki lajin säilymiseen liittyvät ongelmat korostaen, että pyyntikelpoisia hylkeitä on lähes 15 miljoonaa. Keskustelu hylkeenpyynnistä on viime vuosina keskittynyt eläinten hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin. Lajin säilymisnäkökohdat ovat jääneet taka-alalle. EU on antanut lajien suojelusta erityisen säädöksen (2).

2.3

Kaupallista hylkeenpyyntiä harjoitetaan Kanadassa, Grönlannissa, Namibiassa, Norjassa ja Venäjällä. Kaikissa näissä maissa hylkeenpyyntiä säännellään erilaisin säädöksin. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on todennut, että luotettavia tietoja hyljekannoista ja vuosittain pyydettävien yksilöiden määrästä ei ole olemassa. Yksittäisten valtioiden viranomaisten toimittamien tietojen mukaan suurin hylkeenpyyntimaa on Kanada, jossa hylkeitä tapetaan vuosittain lähes 300 000. Kanadan valtion tietojen mukaan (3) vuonna 2008 pyydettiin 275 000 hyljettä. Pyyntilupia myönnettiin kaikkiaan 17 000. Tilastoissa kaukana Kanadan jälkeen tulevat Grönlanti (4) ja Namibia (5), joista ensiksi mainitussa pyydetään vuosittain 160 000 hyljettä ja viimeksi mainitussa 80 000.

2.4

Euroopan unionissa hylkeenpyyntiä ja -nyljentää harjoitetaan kahdessa valtiossa, Suomessa ja Ruotsissa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Skotlannissa) valmistetaan hyljetuotteita. Yhteisön alueella toiminnalla ei ole sellaista kaupallista ulottuvuutta kuin Norjassa tai Kanadassa, vaan se liittyy yhtäältä virkistystoimintaan ja toisaalta kaloja syövien eläinkantojen hallintaan.

2.5

Teurastettujen hylkeiden nahka käytetään takkien valmistukseen, rasva öljyihin, liha eläinten ruuaksi ja sukupuolielimet, joiden arvostus lisääntyy jatkuvasti Aasiassa, sukupuoliviettiä kiihottavien aineiden valmistamiseen.

2.6

Hylkeitä tapetaan eri tavoin. Tavallisimmin käytetyt välineet ovat kivääri ja hakapik (eräänlainen vasaramainen hakku). Harppuunatyyppinen hakapik vaikuttaa välineenä alkeelliselta ja karkealta, mutta tutkijat pitävät sitä tehokkaimpana keinona tainnuttaa ja tappaa hylje nopeasti.

2.7

EFSA toteaa vuonna 2007 julkaistussa tieteellisessä lausunnossaan (6), että hylkeitä voidaan tappaa nopeasti ja tehokkaasti aiheuttamatta niille tarpeetonta kipua tai tuskaa. Lausunnossa myönnetään kuitenkin, että käytännössä tappaminen ei aina tapahdu armeliaasti ja tehokkaasti. Eri valtioiden lainsäädännöissä säädetään hakapikin mitoista ja käyttötavoista sekä kiväärien kaliiperista ja luotinopeudesta.

3.1

Euroopan parlamentti hyväksyi 26. syyskuuta 2006 kannanoton (7), jossa se pyysi Euroopan komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksia grönlanninhylkeistä ja kuplahylkeistä peräisin olevien tuotteiden tuonnin, viennin ja myynnin sääntelemiseksi. Lisäksi kannanotossa pyydettiin säätämään inuiittien perinteisesti harjoittaman hylkeenpyynnin erityiskohtelusta.

3.2

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous antoi hylkeenpyyntiä koskevan suosituksen, jossa se kehottaa jäsenvaltioitaan kieltämään kaikki julmat pyyntitavat, joilla ei voida taata eläimen välitöntä kuolemaa.

3.3

Belgia, Alankomaat ja Slovenia ovat viime vuosina laatineet kansallisia säädöksiä, joiden tavoitteena on kieltää hylkeistä peräisin olevien tuotteiden valmistus ja kaupan pitäminen. On myös muita EU-maita, joissa on päätetty säätää asiasta, ja niissä lainsäädäntöä laaditaan parhaillaan.

3.4

Euroopan komissio käynnisti vuoden 2007 alussa sidosryhmien kuulemisen, jonka päätteeksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA esitteli tieteellisen lausuntonsa (8). Huhtikuussa 2008 Euroopan komission ympäristöasioiden pääosasto julkaisi tutkimuksen hyljetuotteiden kiellon mahdollisista vaikutuksista.

3.5

Komissio julkaisi 23. heinäkuuta 2008 ehdotuksen asetukseksi hyljetuotteiden kaupasta (9). Ehdotuksen oikeusperustaksi on valittu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 ja 133 artikla. Ensiksi mainittu artikla liittyy sisämarkkinoiden pirstaloituneisuuteen ja 133 artikla koskee yhteistä kauppapolitiikkaa. Perusteet 95 artiklan käyttämiselle oikeusperustana on vahvistettu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

3.6

Komission ehdottamassa asetuksessa kielletään hyljetuotteiden saattaminen yhteisön markkinoille, tuonti yhteisöön, vienti yhteisöstä sekä kauttakulku yhteisön kautta. Siinä säädetään kuitenkin poikkeusjärjestelmästä, jonka perusteella yleissääntöön on mahdollista soveltaa poikkeuksia tapauksissa, joissa tietyt asetuksessa säädetyt, eläinten hyvinvointia koskevat edellytykset täyttyvät. (10) Kyseisillä edellytyksillä pyritään takaamaan, että hylkeet on tapettu ja nyljetty aiheuttamatta tarpeetonta kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä.

3.7

Euroopan komissio myöntää automaattisen poikkeuksen inuiittiyhteisöjen toimeentulonsa edistämiseksi harjoittamalle perinteiselle hylkeenpyynnille. Täytäntöönpanosäännöksissä määritellään tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla taataan hyljetuotteiden alkuperän osoittaminen.

3.8

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle joka viides vuosi kertomus asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimista.

4.1

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen yhdenmukaistaa hylkeenpyynnissä hyväksyttäviä pyyntitapoja sekä hyljetuotteiden kauppaa koskeva sääntely.

4.2

Ehdotetussa asetuksessa keskistytään eläinten hyvinvointiin. Siinä ei käsitellä lajin suojeluun liittyviä ongelmia. Eurooppalaiset ympäristöjärjestöt ovat korostaneet tarvetta sisällyttää lajin suojeluun liittyvät näkökohdat lainsäädäntötekstiin. EU:ssa on kuitenkin olemassa vahva lajien suojelua koskeva lainsäädäntö, ja unionilla on käytössään hylkeiden suojelua koskevia erityisvälineitä, jotka täydentävät ehdotettuun asetukseen sisältyviä toimenpiteitä.

4.3

On selvää, että ilmastonmuutos (etupäässä jäätiköiden sulaminen) vaikuttaa suoraan hylkeiden elinoloihin ja lisääntymismahdollisuuksiin. Sen vuoksi Euroopan komissiota kehotetaan toteuttamaan asiaankuuluvat arvioinnit ja tieteelliset tutkimukset luotettavan tiedon hankkimiseksi ilmastonmuutoksen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista hyljekantoihin sekä tarkistamaan ja hyväksymään tarvittaessa lajin suojelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä.

4.4

Euroopan yhteisön perustamissopimus ei tarjoa EU:lle erityistä oikeusperustaa eläinten hyvinvointiin liittyvien kysymysten sääntelemiseksi. Tällaisen nimenomaisen oikeusperustan puuttumisen vuoksi EU joutuu turvautumaan erilaisiin muihin oikeusperustoihin, jotka ovat kuitenkin aivan yhtä legitiimejä kysymyksen käsittelemiseksi. Käsillä olevassa tapauksessa kiistelty ”sisämarkkinoiden pirstaloituneisuuteen” liittyvä 95 artikla tarjoaa EU:lle mahdollisuuden yhdenmukaistaa lainsäädäntöjä käyttäen perusteena eläinten hyvinvointia, joka on yhteisön oikeuskäytännössä määritelty yleiseen etuun liittyväksi tavoitteeksi. ETSK totesi kissan ja koiran turkiksia koskevassa lausunnossaan (11) hyväksyvänsä kyseisen oikeusperustan eläinten hyvinvoinnista säätämiseksi ja korosti, että oikeusperusta on Maailman kauppajärjestössä laadittujen kaupan sääntöjen mukainen.

4.5

Asiaa koskevan yhteisön valvonnan puuttuminen, (EFSA:n virallisesti tunnustamien) tietojen puute ja taustalla vaikuttavat taloudelliset intressit vaikeuttavat todenmukaisen ja vääristymättömän kuvan luomista hylkeenpyynnistä EU:n ulkopuolella. Vaikka lainsäädäntöä muutettaisiin yhteisön uusien kriteerien mukaiseksi maissa, joissa hylkeitä teurastetaan, se ei välttämättä käytännössä johda merkittäviin parannuksiin hylkeiden tappamisolosuhteissa.

4.6

Yleiskielto, johon liittyy jälkikäteen myönnettävien poikkeusten järjestelmä, on uudenlainen säännös, joka voi muodostua arvokkaaksi ennakkotapaukseksi tulevissa yhteisön lainsäädäntäprosesseissa. ETSK ei sen vuoksi torju täysin suunniteltua yhteisön poikkeusjärjestelmää, mutta se kehottaa siirtämään järjestelmän voimaantuloa siten, että asetuksen kolmen ensimmäisen soveltamisvuoden aikana yleiskielto olisi täydellinen, ainoana poikkeuksena inuiittiyhteisöt, joiden toimeentulo on riippuvainen hylkeenpyynnistä. Siten EU:lle jäisi aikaa alkuperäisessä ehdotuksessa esitettyä yleisjärjestelmää yksityiskohtaisemman ja tiukemman poikkeusjärjestelmän tekniselle kehittämiselle. Siirtäminen myös helpottaisi valvontaa ja tarjoaisi uutta aineistoa, jota voitaisiin hyödyntää arviointikriteerinä mahdollisia poikkeuksia myönnettäessä.

4.7

Hylkeenpyyntiä koskevissa kansallisissa lainsäädännöissä tapahtuneita muutoksia koskevan yhteisön kertomuksen esittäminen vuonna 2012 ja sen käytännön soveltaminen sekä valvontamekanismien luominen voisi olla erittäin hyödyllistä, jotta yhteisön viranomaiset pystyisivät kyseisestä vuodesta alkaen arvioimaan edistystä ja mahdollisten poikkeusten myöntämistä. Tietojen puuttumisen vuoksi on perusteltua, että yhteisö lisää ponnistuksia, jotta kaikki asiaankuuluva ja tarpeellinen tieto saadaan kokoon.

4.8

ETSK toivoo, että komission lainsäädäntöehdotus toimii todellisena kannustimena niille valtioille, joissa hylkeenpyyntiä harjoitetaan, jotta nämä sovittaisivat lainsäädäntönsä ja käytäntönsä ohjaamaan hylkeenpyynnin kohti ”inhimillisempiä” tappamistapoja. Vallitseva tilanne hylkeiden teurastuksessa ei ole kestävä. Tarvittaviin muutoksiin on kannustettava, vaikka EU:n toimivalta alalla onkin rajallinen.

4.9

ETSK korostaa, että jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokas, varoittava ja oikeasuhtainen seuraamusjärjestelmä, jotta voidaan taata hylkeenpyyntiä koskevan uuden säädöksen vaikutus ja tehokkuus. Tehokas seuraamusjärjestelmä auttaa vahvistamaan sisämarkkinoita ja kuluttajansuojelua.

5.1

Vaikka ehdotetussa asetuksessa ei käsitellä hylkeenpyynnin hyväksyttävyyttä, ETSK katsoo otolliseksi ottaa kantaa tiettyihin asiaa koskevassa keskustelussa toistuvasti esiin tuleviin kysymyksiin. Ensinnäkin on todettava selkeästi, että hylkeenpyyntiä ei voida määritellä kalastustoimintaan kuuluvaksi, vaan se on nisäkkäiden pyyntiä. Toiseksi on kyseenalaista, voidaanko hylkeitä syyttää vesiluonnonvarojen ja nimenomaan turskaparvien pienenemisestä. Mikään tieteellinen tutkimus ei pysty vahvistamaan tätä väitettä, jolla hylkeenpyynnin oikeutusta pyritään eräissä valtioissa puolustamaan. Meren ekosysteemin monimutkaisuuden vuoksi tällaista väittämää ei voida varmuudella esittää.

5.2

Komissio ei tee ehdotuksessaan eroa pienimuotoisen ja laajamittaisen hylkeenpyynnin välillä. Kyseinen komission filosofia on aivan oikea, jos otetaan huomioon, että ehdotuksen perimmäinen tavoite on eläinten hyvinvointia koskevien periaatteiden suojelu. Erityispoikkeusten soveltamista pienimuotoista hylkeenpyyntiä harjoittaviin eurooppalaisiin maihin ei voida perustella eläinten hyvinvoinnilla ja se voisi asettaa koko ehdotuksen kansainvälisen oikeutuksen kyseenalaiseksi.

5.3

Alaa koskeva valvonta on erityisen vaikeaa ja monimutkaista ja sitä joudutaan suorittamaan hyvin epäsuotuisissa ilmasto-oloissa. Tarkastuksissa on määritettävä tapettujen eläimien todellinen määrä ja alaa koskevien säädösten käytännön noudattamisaste. Poikkeusta pyytävän maan täysin hallinnoima valvontajärjestelmä ei ensi näkemältä vaikuta parhaalta mahdolliselta keinolta taata valvonnan riippumattomuus. EU:n tulisi perustaa asiantuntijaryhmä, joka suorittaisi valvontaa itse paikalla poikkeusta pyytävissä maissa. Kyseisen eurooppalaisen tarkastajaryhmän rahoituksen tulisi langeta niiden maiden vastuulle, jotka haluavat tuoda tuotteita yhteisön markkinoille. Siten EU:lla olisi käytössään entistä enemmän tietoa sertifiointi- sekä etiketöintijärjestelmän tehokkuuden arvioimiseksi.

5.4

Sertifiointijärjestelmän käynnistäminen ja vapaaehtoinen etiketeillä varustaminen poikkeusta pyytävissä maissa vastaa Euroopan kansalaisten toistuvasti ilmaisemaa ja komission järjestämässä kuulemisessa esitettyä toivetta. Sertifiointia ja etiketöintiä koskeviin aloitteisiin tulee joka tapauksessa liittää yleisiä, hyljetuotteiden kaupan pitämisen kieltämistä koskevia toimia. Muussa tapauksessa komission ehdotuksellaan tavoittelemien, eläinten hyvinvointia koskevien tavoitteiden saavuttaminen on kyseenalaista.

5.5

Sertifiointivaatimukset tulee selvittää asetuksen täytäntöönpanosäännöksissä siten, että sertifiointi- ja etiketöintiedellytykset määritellään täsmällisesti. Täsmällisyyden puute tässä asiassa on aiemmin johtanut epätäsmällisiin etiketteihin, jotka ovat hämmentäneet kuluttajia ja johtaneet heitä harhaan. On tavallista, että markkinoilta löytyy hyljetuotteita sisältäviä tuotteita, joiden etiketeissä lukee ”meren eliöistä saatu öljy” tai ”kalaöljy”. On olennaisen tärkeää, että kyseisten tuotteiden etiketeissä ei ilmoiteta pelkästään, mistä hyljelajista tuote on peräisin, vaan myös eläimen alkuperä.

5.6

Euroopan komissiota poikkeusten myöntämismenettelyissä auttavan komitean tulisi edistää kaikkien niiden organisaatioiden ja toimijoiden osallistumista toimintaan, joita menettely koskee.

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/59

—

energiatehokkuus ja energiansäästö

—

maaperän hyödyntäminen ja suojelu

—

vesi ja ilma

—

päästöt

—

jätteidenkäsittely

—

biologisen monimuotoisuuden suojelu.

—

työntekijöiden, yrittäjien ja kansalaisten toimintatapojen parantaminen ympäristöasioissa

—

tuotannon kestävyyteen vaikuttaminen

—

kestävän kaupan edistäminen

—

kestävän kulutuksen levittäminen.

2.1

Vapaaehtoisvälineiden kehittäminen on merkittävä osa yhteisön ympäristöpolitiikkaa, mutta komissio itsekin myöntää, että ”[n]ämä välineet tarjoavat paljon mahdollisuuksia, joita ei ole vielä täysin hyödynnetty” (3).

2.2

Ympäristöalan vapaaehtoisvälineistä voidaan saada huomattavaa hyötyä, mikäli

2.3

EMAS-järjestelmälle rinnakkaisia unionin laatimia, hyväksymiä ja kehittämiä vapaaehtoisvälineitä ovat mm. yhteisön ympäristömerkki (4), ympäristötuoteseloste (environmental product declaration, EPD) ja elinkaariarviointi (life cycle assessment, LCA), ympäristöä säästävät julkiset hankinnat (green public procurement, GPP) (5), Energy Star -merkki (6) sekä vapaaehtoiset sopimukset (7), Agenda 21 ja EN ISO 14001 -standardi.

2.4

Yhteisvaikutuksilla muiden ympäristöpoliittisten välineiden kanssa on yhä suurempi merkitys. Esimerkkinä voidaan mainita ISO 14001 -standardissa (8) määritelty ympäristöasioiden hallintajärjestelmä, jonka perustana on yrityksen ylimmän johdon perustavanlaatuinen sitoutuminen säädösten noudattamiseen, jatkuvaan kehitykseen ja saastumisen ehkäisemiseen. Sertifiointeja on tehty 35 000.

2.5

Lisäksi kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmassa (9), josta komitea laatii erillistä lausuntoa, EMAS-järjestelmän mainitaan luovan synergiaa seuraavien toimien kanssa:

2.6

Komitea on ollut vuodesta 1992 sillä kannalla, että yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS) edistää ja parantaa merkittävästi ympäristönsuojelua. Komitea on suhtautunut myönteisesti ympäristönsuojelun tehostamiseksi kaavailtuun järjestelmään varsinkin siksi, että siihen liittyvät ympäristötavoitteet tulee saavuttaa yritysten sisäisen organisaation välinein kannustamalla yhä huolellisempaan toimintaan, parantamalla tiedotusta ja sen kattavuutta (11) ja pyrkimällä saamaan mukaan kaikki työntekijät.

2.7

Maaliskuun 19. päivänä 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001 korvasi vuonna 1993 annetun asetuksen. Sertifiointimahdollisuus laajeni koskemaan kaikkia toimipaikkoja, kun oli tehty tarkistus, joka perustui ”yhteisön ympäristöpolitiikan kehitykseen, jossa korostetaan välineiden vapaaehtoisuutta ja eri toimijoiden vastuuta kestävän kehityksen edistämisessä” (12). Komitea tietenkin puolsi tätä. (13)

2.8

Komitea totesi erityisesti, että EMAS-järjestelmän keskeisiä osatekijöitä ovat

2.9

EMAS-järjestelmän avulla voidaan saavuttaa mm. seuraavia oheistavoitteita:

2.10

Komitea pitää näin ollen myönteisenä komission aloitetta käynnistää vapaaehtoisen EMAS-järjestelmään osallistumisen nykyisten sääntöjen tarkistus kaikkien sen tarjoamien mahdollisuuksien aktivoimiseksi.

3.1

Yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää (EMAS) ehdotetaan tarkistettavan siten, että annetaan uusi asetus, joka kumoaa asetuksen (EY) N:o 761/2001 sekä päätökset 2001/681/EY ja 2006/193/EY. Tarkistusehdotuksen tavoitteena on

—

toimivaltaiset rekisteröintielimet

—

akkreditointielimet

—

lainsäädännön valvonnasta vastaavat viranomaiset

—

ympäristötodentajat.

—

kestävä tuotanto

—

kestävä kauppa

—

kestävä kulutus.

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/65

1.1

ETSK pitää tarkasteltavana olevaa komission ehdotusta tervetulleena. Se on merkittävä askel oikeaan suuntaan, ja sillä voi olla myönteisiä vaikutuksia eläinten hyvinvointiin teurastamisen yhteydessä.

1.2

Komitea kannattaa ehdotusta, jonka mukaan teurastamoalan toimijoille langetettaisiin täysi vastuu eläinten hyvinvoinnista teurastamisen yhteydessä ja heidät velvoitettaisiin soveltamaan toimintaohjeistoa, käyttöön otettaisiin kelpoisuustodistukset ja teurastamojen olisi nimettävä eläinten hyvinvoinnista vastaava henkilö.

1.3

Komitea korostaa, että virallisen eläinlääkärin on oltava keskeisessä roolissa, kun valvotaan, että teurastamisen yhteydessä noudatetaan täysin asianmukaisia menettelyjä eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi. Virallisen eläinlääkärin tulee saada viipymättä tieto kaikista toimintaohjeistojen muutoksista.

1.4

Virallisen eläinlääkärin tulee vastata erityisesti säännöllisistä tarkastuksista sen varmistamiseksi, että teurastusmenettelyjen seurannasta huolehditaan asianmukaisesti.

1.5

Ehdotus sallia säännöistä poikkeaminen, kun kyseessä on eläinten rituaaliteurastus, on täysin ristiriidassa niiden ehdotettuun asetukseen sisältyvien tavoitteiden kanssa, joiden avulla on määrä varmistaa eläinten hyvinvointi teurastamisen yhteydessä.

1.6

Komitea suhtautuu erittäin myönteisesti uusiin menettelyihin, joita on tarkoitus käyttää joukko- ja hätälopettamisissa. Erityisen tärkeä on vaatimus toimintasuunnitelman laatimisesta ennen toimenpiteen käynnistämistä, jotta varmistetaan asetuksessa vahvistettujen sääntöjen noudattaminen. Arviointiraportin julkaiseminen vuoden kuluessa joukkolopettamisen päättymisestä on erittäin tervetullut ehdotus.

2.1

Eläinten hyvinvointiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota EU:ssa, mikä on merkittävä piirre edistyksellisenä ja sivistyneenä itseään pitävässä yhteiskunnassa.

2.2

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) antoi vuosina 2004 ja 2006 tieteelliset lausunnot, joissa molemmissa ehdotettiin voimassa olevan direktiivin 93/119/EY tarkistamista.

2.3

EU-lainsäädännössä on havaittu erityisiä ongelmia, joita ovat mm. uusia tainnutusmenetelmiä koskevan yhdenmukaisen menetelmän puuttuminen sekä teurastamoalan toimijoiden ja johdon vastuiden epäselvyys. Lisäksi tarvitaan asianmukaista koulutusta eläinten teurastamiseen osallistuvalle henkilöstölle.

2.4

Hyvinvoinnin edellytykset, joita sovelletaan, kun eläimiä lopetetaan tautien torjumiseksi, kaipaavat selvennystä. Viivytyksen ja eläinten tarpeettoman kärsimyksen välttämiseksi hyvinvointisääntöjä olisi sovellettava mahdollisimman laajasti, kun eläimiä on lopetettava hätätilanteessa.

2.5

Ymmärtämystä eläinten hyvinvoinnista tulee lisätä, ja hyvinvointinäkökohdat tulee ottaa huomioon teurastamista edeltävässä eläinten valmistelussa ja käsittelyssä.

2.6

Direktiivi 93/119/EY on tarkoitus kumota ja korvata ehdotetulla asetuksella, mutta soveltamisala säilyy ennallaan.

2.7

Vaihtamalla säädös ehdotuksen mukaisesti direktiivistä asetukseksi varmistetaan, että yhtenäismarkkinoiden hengen mukaisesti säännöksiä sovelletaan kaikkialla EU:ssa samalla tavalla ja samanaikaisesti.

3.1

Ehdotetulla asetuksella vahvistetaan säännöt elintarvikkeiden, villan, nahan, turkisten tai muiden tuotteiden tuotantoa varten pidettävien eläinten lopettamista ja siihen liittyviä toimintoja varten.

3.2

Säännöistä poikkeaminen sallitaan hätälopettamisessa, jonka tarkoituksena on estää tarpeettoman kivun ja kärsimyksen aiheutuminen eläimelle, tai silloin, kun sääntöjen täydellinen noudattaminen aiheuttaisi välittömän riskin ihmisen terveydelle ja turvallisuudelle.

3.3

Asetusta ei sovelleta, kun eläimiä lopetetaan

3.4

Eläimiä tulee varjella vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä lopettamisen ja siihen liittyvien toimintojen aikana. Toimijoiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että eläimistä huolehditaan ja niitä käsitellään asianmukaisesti ennen teurastamista ja että niille aiheutuu mahdollisimman vähän stressiä.

3.5

Ehdotetun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan eläimiä saa lopettaa vain välittömän kuoleman aiheuttavalla menetelmällä tai tainnutettuina.

3.6

Tästä säännöstä poiketen eläimiä voidaan lopettaa ilman edeltävää tainnutusta, kun lopettamismenetelmä määräytyy uskonnollisen rituaalin mukaan, sillä edellytyksellä, että lopettaminen tapahtuu teurastamossa. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä poikkeusta.

3.7

Asetuksen liitteessä I on luettelo tainnutusmenetelmistä ja yksityiskohtaiset tekniset eritelmät. Tainnutus on suoritettava kyseisten menetelmien mukaisesti. Tainnutusprosessin tehokkuus on tarkastettava riittävän edustavalla otoksella eläimiä sen varmistamiseksi, että prosessi toimii asianmukaisesti ja tasaisesti.

3.8

Yhteisön ohjeita liitteessä I vahvistettuihin tainnutusmenetelmiin liittyvistä hyvistä toimintatavoista voidaan hyväksyä asetuksen 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla menettelyllä. Se vahvistettiin neuvoston vuonna 1999 tekemällä päätöksellä, jossa määritellään menettely, jota komissio soveltaa käyttäessään sille siirrettyä täytäntöönpanovaltaa sääntelykomitean avulla. Kullakin jäsenvaltiolla on edustajansa komiteassa, ja komitean puheenjohtajana toimii komission edustaja.

3.9

Toimijoiden on laadittava toimintaohjeisto ja pantava ohjeet täytäntöön sen varmistamiseksi, että lopettaminen ja siihen liittyvät toiminnot suoritetaan asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Toimintaohjeiston on oltava pyydettäessä toimivaltaisten viranomaisten saatavilla. Ohjeistossa on otettava huomioon tainnutusvälineiden valmistajien suositukset ja käyttöohjeet. Tainnutusvälineiden ongelmien varalta on lisäksi oltava välittömästi käytettävissä varalaitteisto.

3.10

Teurastamossa suoritettavaan eläinten lopettamiseen ja siihen liittyviin toimintoihin osallistuvalla henkilöstöllä on oltava kelpoisuustodistus. Tällaisia toimia ovat