11.9.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/8

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: Yhteistyö ja tiedonvaihto tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten välillä – innovoinnin tärkeä edellytys (oma-aloitteinen lausunto)

2009/C 218/02

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 10. heinäkuuta 2008 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. helmikuuta 2009. Esittelijä oli Gerd WOLF.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 158 puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja suositukset

1.1	Lausunnossa käsitellään tutkimusjärjestöjen (research performing organisations), teollisuuden ja pk-yritysten keskinäistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa, sillä tällainen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää innovatiivisten tuotteiden ja prosessien luomiseksi tieteellisen tutkimuksen tulosten perusteella.

1.2

Komitea suosittaa, että teollisuuden ja pk-yritysten työntekijöille välitettäisiin järjestelmällisesti tietoa EU-alueen yliopistojen ja tutkimuslaitosten tarjoamista tieto- ja teknologiavarannoista ja siitä, miten näihin tahoihin saa yhteyden. Komitea kehottaakin komissiota luomaan nykyiset tietojärjestelmät kattavan ja niitä täydentävän Euroopan laajuisen (internet)hakujärjestelmän, jonka avulla tähän erityiseen tiedontarpeeseen voidaan vastata tähänastista paremmin.

1.3

Komitea kannattaa toimia, joiden tavoitteena on tieteellisten julkaisujen vapaa saatavuus internetissä. Tämä kuitenkin yleensä lisää julkisen sektorin kustannuksia. Olisikin pyrittävä sopimaan vastavuoroisista järjestelyistä EU:n jäsenvaltioiden kesken ja Euroopan ulkopuolisten valtioiden kanssa. Tässä yhteydessä ei saa rajoittaa tutkimusjärjestöjen eikä niissä työskentelevien tutkijoiden vapautta julkaista tutkimustuloksiaan sellaisissa kausijulkaisuissa tai foorumeissa, jotka parhaiten edistävät tulosten maailmanlaajuista leviämistä ja tunnustamista.

1.4

Komitea suosittaa harkitsemaan edelleen tutkimustietojen vapaata saatavuutta mutta myös määrittelemään tällaisen toiminnan rajat. Tarkoituksena ei saa olla kaiken tutkimusprosessissa tuotettavan tiedon – myös nk. raakatietojen – avoin saatavuus varhaisessa vaiheessa. Komitea kehottaa komissiota toimimaan varovaisesti ja askel kerrallaan ja nivomaan toimiin asianomaiset tutkijat.

1.5	Tutkimusjärjestöjen ja teollisuuden erilaisten työkulttuurien johdosta komitea kehottaa sovittamaan eri intressit tasapuolisesti yhteen. Tämä koskee tulosten varhaisen julkistamisen sekä välttämättömän salassapidon, teollis- ja tekijänoikeuksien ja patenttien välisiä ristipaineita.

1.6

Komitea pitääkin tervetulleena, että komissio on sittemmin täsmentänyt, ettei se halua suosituksellaan henkisen omaisuuden hallinnoinnista millään tavoin puuttua yhteistyökumppanien keskinäiseen sopimusvapauteen myöskään sopimustutkimuksessa. Komission suosituksista on määrä olla apua, mutta niistä ei missään tapauksessa saa tulla ”pakkopaitaa”.

1.7	Komitea toistaa suosituksensa sellaisen eurooppalaisen yhteisöpatentin luomisesta, jossa keksijälle taataan kohtuullinen määräaika patentin julkaisemiseksi ennakkoon ilman, että julkaiseminen vaarantaa patentin uutuutta (grace period).

1.8

Tutkimusinfrastruktuuria – kuten kiihdyttimiä, säteilylähteitä, satelliitteja, maanpäällisiä astronomisia laitteita tai fuusiolaitoksia – luotaessa tutkimuslaitokset eivät ole ensisijaisesti uuden tiedon tuottajia vaan toimeksiantajia ja asiakkaita. Komitea kehottaa tarkastelemaan EU:n ja jäsenvaltioiden tähänastisia kokemuksia nykyisten tuki-, budjetti-, hankinta- ja kilpailusääntöjen soveltamisesta sen selvittämiseksi, edistävätkö säännöt teollisuuden kykyä säilyttää mahdollisimman hyvin tällaisten toimeksiantojen johdosta kertyvä taito ja erityisosaaminen ja hyödyntää niitä Euroopan kilpailukyvyn edistämiseksi ja myös jatkotoimeksiannoissa vai onko teollisuuspoliittisia toimintatapoja tarpeen uudistaa.

2.   Johdanto

2.1	Komitea on antanut lukuisia lausuntoja (1) tutkimuspoliittisista kysymyksistä ja korostanut niissä erityisesti riittävän tutkimus- ja kehitystoiminnan keskeistä merkitystä Lissabonin ja Barcelonan tavoitteiden kannalta.

2.2

Erityisen tärkeällä sijalla näissä suosituksissa on tutkimusjärjestöjen ja yliopistojen (public research organisations, PRO, tai research performing organisations), teollisuuden ja pk-yritysten yhteistyö ja sen edellyttämä tiedonsiirto innovatiivisten prosessien ja markkinakelpoisten tuotteiden kehittämiseksi. Käsillä olevassa lausunnossa syvennetään tämän näkökohdan tarkastelua ja käsitellään seuraavia lukujen 3–5 teemoina olevia kysymyksiä: a) julkaisut ja tiedottaminen, b) yhteistyö markkinakelpoisten tuotteiden ja menettelyjen kehittämisessä ja c) yhteistyö tutkimusinfrastruktuurin (2) kehittämisessä.

2.3

Näihin teemoihin liittyy yhteistyön ja kilpailun keskinäinen tasapaino, mutta myös niiden vastakkaisuus. Toisaalta yhteistyötä tarvitaan, jotta Euroopan teollisuus säilyttäisi kilpailukykynsä EU:n ulkopuolisiin maihin nähden ja jotta kilpailukyky vahvistuisi. Toisaalta eurooppalaisten yritysten keskinäinen kilpailu ei saa vääristyä oikeudenmukaiset sisämarkkinat takaavien valtiontukisäännösten (EU:n tukilainsäädännön) takia.

2.4	Näihin seikkoihin perustuvat jännitteet muodostavat taustan jäljempänä laajemmin käsiteltäville kysymyksille ja suosituksille, jotka koskevat erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksia ja niihin liittyviä tiedon vapaan välittämisen ongelmia.

2.5

Myös komissio ja neuvosto ovat käsitelleet yhteistyökysymystä. Työn tuloksena on annettu mm. komission suositus henkisen omaisuuden hallinnoinnista tietämyksensiirtotoimissa sekä korkeakoulujen ja muiden julkisten tutkimusorganisaatioiden käytännesäännöistä (3). Sen tavoitteena on saada jäsenvaltiot ja tutkimuslaitokset toimimaan nykyistä yhtenäisemmin. Tosin juuri kyseiset suositukset ovat pääosin mielekkäästä tavoitteenasettelustaan ja järkevistä ehdotuksistaan huolimatta herättäneet asianomaisissa organisaatioissa uusia kysymyksiä ja hyvin epäilevää suhtautumista yhteis- tai sopimustutkimuksen teollis- ja tekijänoikeuksiin. Käsillä olevassa lausunnossa otetaan huomioon nämä kysymykset ja komission tähän mennessä antamat selvitykset.

3.   Tutkimustoiminnasta ja sen tuloksista tiedottaminen

3.1   Tieteelliset julkaisut. Tieteelliset tulokset on tapana julkaista painetuissa kausijulkaisuissa, kun ne ovat läpäisseet tiukan tarkastusmenettelyn (vertaisarvioinnin). Toisinaan tutkimuslaitokset julkaisevat tulokset jo etukäteen ennakkopainoksina tai teknisinä selostuksina tms. Tuloksista kerrotaan myös lääketieteellisissä konferensseissa, ja niitä julkaistaan konferenssijulkaisuissa.

3.1.1   Internet uutena ulottuvuutena. Internet on avannut viestinnälle ja tiedon levittämiselle uuden väylän. Kustantajat julkaisevat useimmat tieteelliset kausijulkaisut nyt myös sähköisessä muodossa internetissä.

3.1.2   Kirjastot ja kustannuskysymys. Painettuja ja myös sähköisiä julkaisuja on laajalti saatavilla yliopistojen ja tutkimusjärjestöjen kirjastoissa. Yliopistojen ja tutkimusjärjestöjen tulee kuitenkin kyetä kattamaan tästä (julkaisujen hankinnasta ja tilauksista) aiheutuvat kustannukset, mikä on vakava ongelma (4).

3.1.3   Tieteellisten julkaisujen maksuton verkkosaatavuus. Tieteellisten julkaisujen verkkoversiot ovat toistaiseksi olleet yleensä maksullisia, ja kulut on joutunut maksamaan kirjasto, sitä ylläpitävä laitos tai suoraan julkaisun käyttäjä. Jo pitkään on kuitenkin pyritty takaamaan maksuton verkkosaatavuus (free open access) (5) kaikille käyttäjille. Lisäksi tutkitaan erilaisia liiketoimintamalleja ja maksumenettelyjä, ja niistä on jo joissain tapauksissa päästy konkreettisiin sopimuksiin. Komitea suhtautuu myönteisesti tällaisiin toimiin. Kaikki sopimukset eivät kuitenkaan ole sellaisia, ettei niistä aiheutuisi kustannusvaikutuksia julkiselle sektorille. Komitea kehottaakin pyrkimään vastavuoroisiin menettelyihin EU:n jäsenvaltioiden kesken ja Euroopan ulkopuolisten valtioiden kanssa.

3.1.3.1   Rajoittamaton valinnanvapaus. Tässä yhteydessä ei saa kuitenkaan millään muotoa rajoittaa tutkimusjärjestöjen ja niissä työskentelevien tutkijoiden vapautta julkaista tutkimustuloksiaan sellaisissa kausijulkaisuissa tai foorumeissa, joiden katsotaan parhaiten edistävän tulosten maailmanlaajuista leviämistä ja tunnustamista.

3.1.4   Tutkimustietojen avoin julkaiseminen. Lisäksi on ehdotettu (6), että internetissä julkaistaisiin yleisesti ja avoimesti paitsi tieteelliset julkaisut myös tiedot, joihin ne perustuvat. Tämä ulottuisi siis pitemmälle kuin jo tavaksi muodostunut yhteistyökumppanien välinen vapaaehtoinen tietojenvaihto. Asiaan liittyy kuitenkin organisatorisia, teknisiä ja oikeudellisia kysymyksiä (esim. teollis- ja tekijänoikeuksien suoja ja tietosuoja) sekä laadunvarmistukseen ja motivaatioon liittyviä kysymyksiä, joihin voidaan usein vastata vain alakohtaisesti. Komitea pitää näin ollen perusteltuna jatkaa asian pohdintaa mutta myös määritellä tällaisen toiminnan rajat. Komitea kehottaakin komissiota toimimaan hyvin varovaisesti ja pitää erityisen tärkeänä, että tutkijat, joihin tämä asia suoraan vaikuttaa, nivotaan toimiin.

3.1.5   Oikeus luottamuksellisuuteen. Komitea toteaa, ettei tarkoituksena saa olla kaiken tutkimusprosessissa tuotettavan tiedon – myös nk. raakatietojen – avoin saatavuus varhaisessa vaiheessa. Ennen mahdollisen julkaisuluvan antamista tutkijoiden on selvitettävä virhemittaukset, erehdykset ja tulkintakysymykset yms., arvioitava niiden merkitys ja käsiteltävä ne luottamuksellisessa sisäisessä määrittelyprosessissa. Muutoin saatetaan loukatayksittäisten tutkijoiden henkilökohtaisia oikeuksia ja horjuttaa tieteellisen työn ja tietosuojan perusedellytyksiä sekä erityisesti tieteellisten julkaisujen laatunormeja ja prioriteettivaatimuksia.

3.2   Yrityksille ja pk-sektorille tiedottaminen. Monet uutuuksista kiinnostuneet yritykset ja pk-sektori eivät saa riittävästi tietoa siitä, millaisia tieto- ja teknologiavarantoja EU-alueen yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla ylipäätään on tarjota ja miten näihin tahoihin saa yhteyden mahdollisen yhteistyön käynnistämiseksi. Edellä mainittujen välineiden lisäksi tarvitaan siis myös tiedottamista pienen asiantuntijapiirin ulkopuolelle.

3.2.1   Yleistajuiset julkaisut. Tieteellisistä ja teknisistä aiheista on myös yleistajuista (nk. populaaritieteellistä) kirjallisuutta. Lisäksi komissio on viimeksi kuluneina vuosina onnistuneesti tehostanut tukemissaan tutkimusohjelmissa saavutettujen tieteellis-teknisten tulosten levittämistä esim. ansiokkaan research*eu-lehden (7) ja Cordis-internetportaalin (8) avulla. Samoin yliopistot ja tutkimusjärjestöt esittelevät yhä useammin toimintaansa ja työnsä tuloksia internetissä myös tiedonsiirron ja mahdollisen yhteistyön edistämiseksi (9).

3.2.2   Tiedonsiirtotoimistot. Lukuisilla tutkimusjärjestöillä on myös ollut jo pitkään omia erittäin hyödyllisiä tiedonsiirtotoimistoja, joissa työskentelee erityiskoulutuksen saaneita ammattilaisia (teknologiansiirtoasiantuntijoita (10)) (11). Tiedonsiirtotoimistojen toiminta on kuitenkin ensisijaisesti alueellista tai sidoksissa emojärjestöön, joten niiden käyttäminen Euroopan laajuisessa tiedonhaussa on hyvin hankalaa.

3.2.3   Tukiorganisaatiot ja neuvonantajat. Edellä kuvattuun tiedontarpeeseen pyrkii yhteisötasolla vastaamaan komission ohella useita organisaatioita ja verkostoja, jotka toimivat osin kaupallisin perustein. Esimerkkeinä voidaan mainita tutkimus- ja teknologiaorganisaatioiden eurooppalainen järjestö EARTO (European Association of Research and Technology Organisations), eurooppalaisten tiede- ja teknologiansiirtoasiantuntijoiden järjestö ASTP (Association of European Science and Technology Transfer Professionals) ja eurooppalainen tiedonvaihtoalan järjestö ProTon. (12) Lisäksi komissio tarjoaa itse tukea pk-yrityksille suunnatun portaalin ja Yritys-Eurooppa-verkoston (European Enterprise Network) avulla (13).

3.2.4   Järjestelmällinen tiedonhaku. Sikäli kuin edellä mainitut välineet eivät kuitenkaan vastaa riittävän hyvin teollisuuden ja pk-yritysten toiveisiin, komitea kehottaa komissiota huolehtimaan mahdollisesti yhteistyössä jonkin suuren hakupalveluyhtiön kanssa, että tiedontarpeeseen vastataan systemaattisesti sellaisen Euroopan laajuisen (internet)hakujärjestelmän avulla, josta edellä mainitut yksittäiset tiedot ovat löydettävissä yhtenäisessä ja loogisessa muodossa. Ensiksi olisi käynnistettävä prosessi, jossa muodostetaan näkökanta ja määritellään tarkemmin tällaisen hakujärjestelmän ensimmäisen vaiheen tavoitteet ja laajuus, jotta järjestelmästä voidaan saada kokemuksia kokeiluvaiheen avulla.

3.2.5   Henkilöstövaihto. Koska tieto välittyy tehokkaimmin tutkimuksesta teollisuuteen ja päinvastoin siirtyvien ihmisten välityksellä, komitea toistaa useaan otteeseen tässä yhteydessä esittämänsä suosituksen siitä, että tällaista henkilöstövaihtoa tuettaisiin yleisesti ottaen nykyistä voimakkaammin mm. apuraha- tai sapattivapaajärjestelmillä, joista esimerkkinä voidaan mainita teollisuudelle ja tiedeyhteisölle suunnattu Marie Curie -apuraha.

4.   Yhteistyö markkinakelpoisten tuotteiden ja menettelyjen kehittämisessä – etujen oikeudenmukainen yhteensovittaminen

4.1   Erilaiset työskentelykulttuurit. Lukuisista tätä aihetta koskevista, edellä johdannossa mainituista asiakirjoista ja suosituksista on tässä keskityttävä käsittelemään muutamia valikoituja kysymyksiä ja ongelmakohtia, jotka juontavat juurensa lähinnä tutkimusalan ja teollisuuden työskentelykulttuureista ja intresseistä, jotka ovat pakostakin erilaiset. Osaa näistä eroista komitea on jo käsitellyt perusteellisesti ensimmäisessä lausunnossaan eurooppalaisesta tutkimusalueesta (14) ja sittemmin useaan otteeseen muissa yhteyksissä. Keskeiset erot liittyvät seuraaviin seikkoihin:

4.2   Julkaiseminen ja salassapito

—

Tutkimuksen teko edellyttää sen parissa saavutettujen tulosten varhaista julkaisemista, jotta muut tutkijat ja tutkijaryhmät voivat tarkastaa ne. Tämä edistää lisäksi yhteisvaikutusta, joka syntyy tiedeyhteisön välittömästä vastavuoroisesta yhteydenpidosta etenkin silloin, kun monet laboratoriot tekevät yhteistyötä yhteisessä tutkimus- ja kehittämisohjelmassa.

—	Myös julkisen sektorin on yleensä vaadittava rahoittamansa tutkimuksen tulosten varhaista julkaisemista tuen ja kilpailun oikeudenmukaisuuden takaamiseksi.

—

Nykyään myös julkisin varoin rahoitettavien tutkimuslaitosten on kuitenkin haettava keksintöön johtaville tuloksille patenttia ennen tulosten julkistamista, koska muutoin vaarannetaan keksinnön uutuus ja menetetään siten mahdollisuus patentoida tulokset. Tätä välttämättömyyttä, joka pätee myös avoimen saatavuuden yhteydessä, korostetaan myös komission suosituksessa henkisen omaisuuden hallinnoinnista (15).

—

Edellä mainituista seikoista johtuvan tavoiteristiriidan purkamiseksi komitea on useasti suosittanut, että jäsenvaltioiden patenttilainsäädännöissä ja tulevassa yhteisön patenttilainsäädännössä säädettäisiin määräajasta patentin julkaisemiseksi ennakkoon ilman, että julkaiseminen vaarantaa patentin uutuutta (grace period) (16).

—	Yritysten on sitä vastoin – kilpailutilanteensa huomioon ottaen – yleensä käsiteltävä tuotekehittelynsä tuloksia luottamuksellisina ainakin siihen asti kun uusi tuote on markkinakelpoinen tai patentit varmistettu.

4.3   Etsivä tutkimus – kohdennettu kehittämistyö. Tutkijat tuottavat tutkimustuloksia sellaisen monimutkaisen etsintä- ja selvittelyprosessin avulla, jonka lopputulos ei ole tiedossa. Kehittämistyöhön sitä vastoin kuuluu kohdennettu, perinpohjaisesti suunniteltu menettelytapa, jota voidaan soveltaa vasta sitten, kun voidaan määritellä konkreettinen tavoite ja kun suunta on riittävän selkeä. Tutkimuksen ja kehittämisen välillä on kuitenkin häilyviä rajoja, vuorovaikutusta ja synergiaa, eikä näiden prosessien ole pakko seurata toisiaan lineaarisesti.

4.4   Erilaiset arviointiperusteet. Tutkijaa ja ”hänen” tutkimusorganisaatiotaan arvioidaan julkaisujen (17) ja tutkimustulosten laadun, lukumäärän ja vaikuttavuuden perusteella ja yhä useammin myös patenttien lukumäärän perusteella. Yritysjohtajaa taas arvioidaan ensisijaisesti ”hänen” yrityksensä tuottaman kaupallisen voiton perusteella, ja se riippuu myytyjen tuotteiden lukumäärästä, laadusta ja hinnasta.

4.5   Synteesi. On siis päästävä vastakkainasetteluista ja huolehdittava etujen oikeudenmukaisesta yhteensovittamisesta siten, että yhteistyön molemmat, luonteeltaan erilaiset osapuolet hyötyvät. Jotta mukaan saadaan pystyvimmät tutkijat ja heidän organisaationsa, tarvitaan riittäviä kannustimia. Tässä yhteydessä ”[y]hteistyötä voi – haitata se, että oikeudet tutkimustuloksiin siirtyvät täysin toimeksiantaville yrityksille” (18). Syynä on, että tulosaineiston (foreground) kehittäminen pohjautuu tausta-aineistoon (background), minkä johdosta tausta-aineistolla on siinä merkittävä osuus. Tausta-aineisto on näin ollen erottamaton osa tulosaineistoa. Tästä seuraa, että teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa sopimuksissa ja niihin liittyvässä pohdinnassa tarvitaan joustavuutta ja liikkumavaraa, jotta erilaiset tilanteet ja luovien prosessien luonne voidaan ottaa huomioon. Kyseisten tekijöiden puuttuminen voi johtaa tiedeyhteisön ja talouselämän yhteistyöstä pidättymiseen.

4.6   Henkinen omaisuus ja sitä koskeva komission suositus. Komitea pitää myönteisenä, että (kilpailukyky)neuvosto on korostanut osapuolten sopimusvapautta ja toteaa 30. toukokuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa seuraavaa: ”[Neuvosto] vetoaa kaikkiin yliopistoihin ja muihin julkisiin tutkimusorganisaatioihin, jotta ne kiinnittäisivät tarvittavaa huomiota komission käytännesääntöjen sisältöön ja soveltaisivat niitä oman erityistilanteensa mukaisesti antaen myös tarvittavaa joustoa sopimustutkimukselle.” Komitea pitää tervetulleena erityisesti sitä, että komissio on sittemmin täsmentänyt (19), ettei se halua juuri tätä kysymystä koskevalla suosituksellaan (20) millään tavoin puuttua yhteistyökumppanien keskinäiseen sopimusvapauteen myöskään sopimustutkimuksessa. Tärkeämpää on huolehtia riittävästä joustavuudesta siltä osin kuin esim. tutkimus-, kehittämis- ja innovointituen puitteista tai muista yhteisö- tai jäsenvaltiotason säädöksistä ei aiheudu muita rajoituksia.

4.6.1   Lisäselvitykset. Lisäksi olisi todettava selvästi, ettei patenttiin johtavia keksintöjä voida yksinkertaisesti teettää toimeksiantona, vaan ne ovat uusi luova suoritus. (21) Neuvotteluissa on siis käsiteltävä keksintöjen hyödyntämistä ja siitä saatavia tuloja, eikä teettävä kumppaniyritys saa myöskään kansantalouden etujen vastaisesti estää keksintöjen hyödyntämistä. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio valmistelee selvityksen antamista myös tästä näkökohdasta. Komission suosituksista on määrä olla apua, mutta niistä ei missään tapauksessa saa tulla ”pakkopaitaa”.

4.7   Yhteisöpatentti. Tässäkin yhteydessä (ks. myös kohta 4.2) komitea korostaa jo useasti esittämäänsä suositusta sellaisen eurooppalaisen yhteisöpatentin luomisesta, jossa keksijälle taataan kohtuullinen määräaika patentin julkaisemiseksi ennakkoon ilman, että julkaiseminen vaarantaa patentin uutuutta (grace period).

4.8   Osallistumissäännöt ja tukilainsäädäntö. Komitea suosittaa osallistumissääntöjä käsittelevässä lausunnossaan (22), että sopimuspuolten annettaisiin tulevaisuudessa sekä muotoilla sopimuksensa että valita haluamansa välineet nykyistä vapaammin. Tämä koskee erityisesti käyttöoikeuksia sopimuspuolten tulosaineistoon tai tausta-aineistoon ja niiden suojaa. Maksuttomien käyttöoikeuksien myöntämisen tulisi kyllä olla mahdollista, mutta sitä ei pitäisi säätää pakolliseksi, kuten ehdotuksessa tietyissä tapauksissa esitetään. Teollis- ja tekijänoikeuksien maksuton luovuttaminen julkisilta korkeakouluilta tai tutkimusjärjestöiltä talouselämälle saattaa lisäksi rikkoa yhteisön tukilainsäädäntöä.

4.9   Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet. Edellä kohdissa 4.6 ja 4.8 mainittuja komitean näkemyksiä ja suosituksia olisi sovellettava etenkin julkisen ja yksityisen sektorin tutkimus- ja kehittämiskumppanuuksiin, jotka ovat muutoinkin hyvin toivottavia, sekä niihin liittyviin yhteisiin teknologia-aloitteisiin.

4.10   Korvauksen maksaminen työntekijöiden tekemistä keksinnöistä. Erityishuomiota tulee kiinnittää muutamissa jäsenvaltioissa voimassa oleviin säädöksiin työntekijöiden tekemistä keksinnöistä. Ne koskevat patentin saaneen keksijän oikeutta kohtuulliseen korvaukseen keksinnön hyödyntämisestä, vaikka keksintö olisi tehty työtehtävien yhteydessä. Tätä oikeutta ei saa missään tapauksessa heikentää.

5.   Yhteistyö tutkimusinfrastruktuurin kehittämisessä – osaamisen säilyttäminen

5.1

Uudet tekniikan alat – yksittäisprojektit. Edellä käsiteltyjen tutkimuksen ja teollisuuden yhteistyön lajien lisäksi on kuitenkin mainittava vielä yksi merkittävä toiminta-ala, jossa tutkimuslaitokset eivät ole ensisijaisesti innovatiivisten sarjatuotteiden (tai menettelyjen) kehittämiseksi tarvittavan uuden tiedon tuottajia vaan toimeksiantajia ja asiakkaita. Kyse on lähinnä uudenlaisen tutkimusinfrastruktuurin – kuten kiihdyttimien, säteilylähteiden, satelliittien, maanpäällisten astronomisten laitteiden tai fuusiolaitosten – luomisesta. Tällaisissa tapauksissa teollisuus suunnittelee ja valmistaa tärkeitä uudenlaisia yksittäiskomponentteja usein edellisten kehittämistoimeksiantojen perusteella.

5.2

Erikoistuminen ja riski. Tämäntyyppisellä innovaatioalalla toimivilla yrityksillä on oltava mahdollisimman kyvykästä ja erikoistunutta henkilöstöä sekä valmiutta ottaa epäonnistumisen mahdollisuuden takia yrittäjäriskiä. Välitön taloudellinen tuotto on nimittäin usein vähäinen, semminkin kun valmistettavat tuotteet ovat lähes aina yksittäiskappaleita. Monesti yritykset myös aliarvioivat kustannukset: aiemman osaamisen rajat on yleensä ylitettävä laajalti.

5.3

Teknisen kehityksen liikkeellepaneva voima. Tämäntyyppiset toimeksiannot lisäävät osallistujayritysten huipputeknologista osaamista huomattavasti, mikä parantaa niiden kilpailukykyä lähialoilla pitkäkestoisesti ja edistää ylipäätään teknistä kehitystä. Tästä huolimatta yritysten on usein vaikea säilyttää suorituskykynsä sekä työntekijänsä ja insinöörinsä kulloisellakin erityisalalla mahdollisesti vasta myöhemmin saatavia jatkotoimeksiantoja varten, varsinkin kun tätä voimavaraa on kannattavampaa hyödyntää taloudellisesti paljon tuottoisammissa sarjatuotteiden kehittämis- ja valmistusprosesseissa.

5.4

Kilpailu- ja hankintasääntöjen soveltaminen. Voimassa olevien kilpailu- ja hankintasääntöjen soveltaminen saattaa hankaloittaa tilannetta mm. siitä syystä, ettei ole ilman muuta selvää, että kehittämistoimeksiannon suorittanut yritys saa tehtäväkseen myös valmistuksen. Tuloksena voi olla, että valmistustoimeksianto myönnetään kokemattomammalle yritykselle, joka juuri kokemattomuuttaan on aliarvioinut ongelmat ja tehnyt halvemman tarjouksen. Tällaiset ongelmat ovat johtaneet eräissä yrityksissä jopa siihen, ettei tällaisia toimeksiantoja enää tavoitella tai oteta vastaan. Myöskään esikaupalliset hankinnat (23) eivät välineenä kohdistu juuri edellä kuvailtuun ongelmakenttään, sillä tässä yhteydessä ei ole myöhemmin odotettavissa sarjatuotantoa.

5.5

Ongelmat ja ratkaisujen etsintä. Komiteallakaan ei ole tarjota tähän mitään ihmelääkettä, mutta se haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota vakavaan ongelmaan, joka paitsi paisuttaa kyseisentyyppisten suurhankkeiden kustannuksia ja viivästyttää hankkeita myös vaikeuttaa niiden yhteydessä kertyneen osaamisen ja kokemusten ihanteellista hyödyntämistä, koska arvokasta osaamista valuu monesti hukkaan. Komitea suosittaakin komissiolle korkean tason asiantuntijaryhmän (24) perustamista arvioimaan tähänastisia kokemuksia. Näin voitaisiin saada selville, soveltuvatko nykyiset tuki-, budjetti-, kilpailu- ja hankintasäännöt ja niiden soveltamistavat tähän erityistilanteeseen vai tarvitaanko teollisuuspolitiikkaan uusia välineitä.

5.6

ITER. Komitealla on se käsitys, että komissio on täysin tietoinen esim. kansainväliseen ITER-hankkeeseen liittyvästä ongelmasta ja että tämän takia on jo käynnistetty toimenpiteitä teollisuuden osallistumisen lisäämiseksi. Mikäli mahdollista, näin tulisi toimia myös pyrittäessä vastaamaan perustettavien uusien tutkimusinfrastruktuurien (ESFRI:n luettelo) vaatimuksiin.

6.   Aihepiiriin liittyvät komitean aiemmat lausunnot viimeksi kuluneiden kolmen vuoden ajalta:

Käsillä olevassa lausunnossa on otettu huomioon seuraavat aiheeseen liittyvät lausunnot kolmen viime vuoden ajalta:

—	Seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma (INT/269, CESE 1484/2005 – EUVL C 65, 17.3.2006, s. 9)

—	Nanotieteet ja nanoteknologia (INT/277, CESE 582/2006 – EUVL C 185, 8.8.2006, s. 1)

—	Viisivuotisarviointi yhteisön tutkimustoiminnasta (1999–2003) (INT/286, CESE 729/2006 – EUVL C 195, 18.8.2006, s. 1)

—	Tutkimuksen ja teknologian kehittämisen erityisohjelmat (INT/292, CESE 583/2006 – EUVL C 185, 8.8.2006, s. 10)

—	Tutkimus ja innovointi (INT/294, CESE 950/2006 – EUVL C 309, 16.12.2006, s. 10)

—	Yritysten osallistuminen seitsemännen puiteohjelman (2007–2013) toimiin (INT/309, CESE 956/2006 – EUVL C 309, 16.12.2006, s. 35)

—	Yritysten osallistuminen Euroopan atomienergiayhteisön seitsemännen puiteohjelman (2007–2011) toimiin (INT/314, CESE 957/2006 – EUVL C 309, 16.12.2006, s. 41)

—	Panostaminen osaamiseen ja innovointiin (Lissabonin strategia) (INT/325, CESE 983/2007 – EUVL C 256/17, 27.10.2007)

—	Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaali (INT/326, CESE 1566/2006 – EUVL C 325, 30.12.2006, s. 16)

—	Euroopan teknologiainstituutti (INT/335, CESE 410/2007 – EUVL C 161, 13.7.2007, s. 28)

—	Vihreä kirja – Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat (INT/358, CESE 1440/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 1)

—	Yhteisyrityksen perustaminen Innovatiiviset lääkkeet -aloitetta varten (INT/363, CESE 1441/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 11)

—	ARTEMIS-yhteisyrityksen perustaminen sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen toteuttamiseksi (INT/364, CESE 1442/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 15)

—	Clean Sky – yhteisyrityksen perustaminen (INT/369, CESE 1443/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 19)

—	ENIAC-yhteisyrityksen perustaminen (INT/370, CESE 1444/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 22)

—	Pk-yritysten tutkimus- ja kehitysohjelma (INT/379, CESE 977/2008 – EUVL C 224, 30.8.2008, s. 18)

—	Euroopan alueiden kilpailukyvyn parantaminen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan avulla (INT/383, CESE 751/2008 – EUVL C 211, 19.8.2008, s. 1)

—	Polttokenno- ja vetyteknologian alalla toimiva yhteisyritys (INT/386, CESE 484/2008 – EUVL C 204, 9.8.2008, s. 19)

—	Eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten (INT/435, CESE 1908/2008 – ei vielä julkaistu EUVL Cssä)

—	Eurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja (ERI) koskeva yhteisön oikeudellinen kehys (INT/450, CESE 40/2009 – ei vielä julkaistu EUVL Cssä)

---

(1)  Ks. kohta 6.

(2)  INT/450 ym (ei vielä julkaista EUVL Cssä).

(3)  K(2008) 1329, 10.4.2008.

(4)  Ks. http://ec.europa.eu/research/science-society/pdf/scientific-publication-study_en.pdf.

(5)  Open Access. Chancen und Herausforderungen – ein Handbuch. Euroopan komissio / Saksan Unesco-komissio, 2008.

(6)  KOM(2007) 56 lopullinen, 14.2.2007; K(2008) 1329, 10.4.2008, liite II.

(7)  http://ec.europa.eu/research/research-eu.

(8)  http://cordis.europa.eu/.

(9)  Espanja: http://www.ott.csic.es/english/index.html, Saksa: http://www.technologieallianz.de/.

(10)  K(2008) 1329, 10.4.2008, liite II, kohta 7.

(11)  KOM(2007) 182 lopullinen, 4.4.2007.

(12)  http://www.earto.org/; http://www.astp.net/ ja http://www.protoneurope.org/.

(13)  Pk-yritysten portaali: http://ec.europa.eu/enterprise/sme/index_fi.htm, Yritys-Eurooppa-verkosto: http://www.enterprise-europe-network.ec.europa.eu/services_en.htm.

(14)  EYVL C 204, 18.7.2000, s. 70.

(15)  K(2008) 1329, 10.4.2008, jäsenvaltioille osoitettujen suositusten kohta 4 ja liitteessä I julkisille organisaatioille osoitettujen suositusten kohta 7.

(16)  Tällainen sisältyi ennen esim. Saksan patenttilainsäädäntöön.

(17)  Myös julkaisevan lehden arvovaltaisuuden perusteella.

(18)  EYVL C 204, 18.7.2000, s. 70.

(19)  Commission Recommendation on the management of intellectual property in knowledge transfer activities and Code of Practice for universities and other public research organisations (2008), ISBN 978-92-79-09850-5. Kohdan 4.3 viimeisessä kappaleessa todetaan: ”Osapuolet voivat kuitenkin vapaasti neuvotella muunlaisia sopimuksia tulosaineiston omistajuudesta (ja/tai mahdollisista käyttöoikeuksista), sillä käytännesäännöissä esitetyt periaatteet on tarkoitettu vain neuvottelujen lähtökohdaksi.” – (Nevertheless, the parties are free to negotiate different agreements, concerning ownership of [and/or possibly user rights to] the Foreground, as the principles in the Code of Practice only provide a starting point for negotiations).

(20)  K(2008) 1329, 10.4.2008, liite I, kohta 17.

(21)  Tämä on tausta-ajatuksena myös korvauksen maksamisessa työntekijöiden tekemistä keksinnöistä, ks. kohta 4.10.

(22)  EUVL C 309, 16.12.2006, s. 35.

(23)  KOM(2007) 799 lopullinen. Komission tiedonanto – Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa. Ks. myös komitean lausunto esikaupallisista hankinnoista (INT/399, CESE 1658/2008) (ei vielä julkaistu EUVL Cssä).

(24)  Ryhmässä voisivat olla edustettuina myös EIROforumissa yhteistyötä tekevät tutkimuslaitokset.

---