Euroopan unionista tehty sopimus (SEU)

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Maastrichtin sopimuksen pääkohdat

• Euroopan unioni koostuu kolmesta ”pilarista”:
  • nykyiset Euroopan yhteisöt – Euroopan talousyhteisö (ETY), Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) ja Euroopan atomienergiayhteisö (Euratom) ja
  • kaksi uutta yhteistyöalaa, jolla sovelletaan hallitustenvälistä päätöksentekoa ”yhteisömenetelmän” sijasta:
    • yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) ja
    • poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa (oikeus- ja sisäasiat).
• Entistä demokraattisemmin legitiimit toimielimet:
  • lisääntynyt vaikutusvalta päätöksenteossa Euroopan parlamentille:
  • yhteistyö- ja hyväksyntämenettelyjen laajennettu soveltaminen;
  • yhteispäätösmenettelyn käyttöönotto (nyt tavallinen lainsäätämisjärjestys);
  • Euroopan poliittisten puolueiden roolin tunnustaminen;
  • Euroopan komission toimikauden yhdenmukaistaminen parlamentin toimikauden (5 vuotta) kanssa;
  • määräenemmistöpäätösten laajennettu soveltaminen neuvostossa;
  • alueiden komitean perustaminen, se koostuu alueviranomaisten edustajista ja sillä on neuvoa-antava tehtävä.
• Talous- ja rahaliiton (EMU) perustaminen sisämarkkinoiden täydentämiseksi.
• EY:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen perustamissopimukseen liitetyllä sosiaalipolitiikkaa koskevalla pöytäkirjalla ja yhteisön toimivallan laajentaminen sosiaalialalla.
• Yhteisön politiikkojen perustaminen kuudella alalla: Euroopan laajuiset verkot (TEN); teollisuuspolitiikka; kuluttajansuoja; koulutus ja ammatillinen koulutus; nuoriso; sekä kulttuuri.
• Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden käyttöönotto, jotta varmistetaan, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia ja että ne rajoittuvat siihen, mikä tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeen.
• EU:n kansalaisuuden käsitteen käyttöönotto kansallisen kansalaisuuden ohella.

Perustamissopimukseen tehdyt muutokset

Maastrichtin sopimusta muutettiin näin ollen seuraavilla perustamissopimuksilla:

• Amsterdamin sopimus (1997) lisäsi EU:n toimivaltuuksia siten, että perustettiin yhteisön työllisyyspolitiikka, siirrettiin yhteisöille joitakin aloja, jotka kuuluivat aikaisemmin hallitustenvälisen yhteistyön piiriin oikeus- ja sisäasioiden alalla, otettiin käyttöön toimia, joilla pyritään tuomaan EU lähemmäs kansalaisia, sekä mahdollistettiin tiiviimpi yhteistyö tiettyjen EU-maiden välillä (tiiviimpi yhteistyö). Sillä myös laajennettiin yhteispäätösmenettelyä ja määräenemmistöpäätöstä ja yksinkertaistettiin perustamissopimuksia ja numeroitiin ne uudelleen.
• Nizzan sopimus (2001) käsitteli pääasiassa laajentumiseen liittyviä institutionaalisia ongelmia, joita ei ratkaistu vuonna 1997: komission kokoonpano, ääntenpainotus neuvostossa ja määräenemmistöpäätöksen piiriin kuuluvien alojen laajentaminen. Se yksinkertaisti sääntöjä tiiviimmän yhteistyömenettelyn käytöstä ja tehosti oikeusjärjestelmää entisestään.
• Lissabonin sopimuksella (2007) tehtiin yleisluontoisia uudistuksia. Sen myötä päättyi Euroopan yhteisö – Euroopan yhteisön perustamissopimus on kuitenkin nimetty uudelleen ”sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta”. Se lakkautti aikaisemman EU:n kolmen pilarin järjestelmän ja kohdensi uudelleen toimivaltuudet EU:n ja EU-maiden välillä. Euroopan unionin toimintatapaa ja päätöksentekoprosessia muutettiin myös, jotta se mukautuisi 28 jäsenvaltion laajentuneeseen EU:hun. Myös useita EU:n sisä- ja ulkopolitiikan aloja uudistettiin ja toimielimet saivat mahdollisuuden toimia uusilla politiikan aloilla. EU:n demokraattista ulottuvuutta vahvistettiin entisestään.
• Vuoden 1992 jälkeen SEU-sopimusta muutettiin useilla liittymissopimuksilla, joilla EU-maiden määrä nousi asteittain 12:sta 28 jäsenvaltioon.