16.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/1

(1)

Elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä 14 päivänä kesäkuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/396/ETY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Sen vuoksi mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus taataan.

(3)

Elintarvikekaupalla on erittäin tärkeä sija sisämarkkinoilla.

(4)

Elintarvikkeen valmistuserää osoittavan tiedon esittämisellä vastataan tarpeeseen saada parempaa tietoa tuotteen yksilöllisistä ominaisuuksista. Se on siten käyttökelpoinen tiedon lähde ratkaistaessa elintarvikkeisiin liittyviä erimielisyyksiä tai epäiltäessä elintarvikkeista aiheutuvan vaaraa kuluttajien terveydelle.

(5)

Myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/13/EY (5) ei sisällä säännöksiä erän tunnistamiseksi tarvittavista merkinnöistä.

(6)

Kansainvälisellä tasolla yleisesti edellytetään pakattujen elintarvikkeiden varustamista valmistus- tai pakkauserätunnuksella. Unionin velvollisuus on osaltaan edistää kansainvälisen kaupan kehitystä.

(7)

On näin ollen tarpeen antaa yleiset, kaikkia elintarvikkeita koskevat säännökset erien tunnistamiseksi tarkoitetun yhteisen järjestelmän hallitsemiseksi.

(8)

Edellä tarkoitetusta järjestelmästä saatava hyöty on riippuvainen sen soveltamisesta markkinoinnin kaikissa eri vaiheissa. On kuitenkin suotavaa, että järjestelmää ei uloteta koskemaan kaikkia tuotteita eikä toimintoja, varsinkaan maataloustuotteiden jakelun alkuvaiheeseen liittyviä toimintoja.

(9)

On tarpeen ottaa huomioon se seikka, että tietyt elintarvikkeet, kuten jäätelöannokset, nautitaan välittömästi hankinnan jälkeen, mikä merkitsee sitä, että erätunnuksen merkitsemisellä annospakkaukseen ei ole mitään järkevää tarkoitusta. Sen sijaan olisi näiden valmisteiden osalta erätunnuksen merkitsemisen ryhmäpakkaukseen oltava pakollista.

(10)

Erällä tarkoitetaan joukkoa elintarvikkeen myyntiyksiköitä, jotka on tuotettu, valmistettu tai pakattu käytännöllisesti katsoen samaan aikaan ja samalla tavalla. Käsitettä erä ei olisi siten sovellettava massatavaraan tai tuotteisiin, joiden ei niiden yksilöllisten ominaisuuksien tai heterogeenisyyden vuoksi voida katsoa muodostavan homogeenista kokonaisuutta.

(11)

Ottaen huomioon käytettyjen tunnistamismenetelmien moninaisuus olisi kunkin taloudellisen toimijan tehtävä määrittää erä ja kiinnittää siihen vastaava tunnus tai merkki.

(12)

Vastatakseen merkinnän tekemiseen liittyviä, tiedon saantia koskevia vaatimuksia tunnuksen olisi oltava selvästi erottuva ja tunnistettavissa.

(13)

Erän tunnistamismerkintänä voidaan direktiivin 2000/13/EY mukaisesti käyttää vähimmäissäilyvyyden päiväystä tai päivämäärää, jota ennen tuote on käytettävä, jos merkinnät ovat täsmällisiä.

(14)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

a)

maataloustuotteita, jotka tilalta:

b)

elintarvikkeita, jotka myydään kuluttajalle pakkaamattomina tai pakataan ostajan pyynnöstä tai jotka pakataan välittömästi myytäviksi;

c)

pakkauksia tai astioita, joiden suurimman pinnan ala on pienempi kuin 10 neliösenttimetriä;

d)

jäätelöannoksia. Ryhmäpakkauksessa on oltava tunnus, jonka avulla erä voidaan tunnistaa.