31.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/5

1)

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen säännöstön, jolla pyritään hillitsemään rahapeliriippuvuutta sekä ehkäisemään vilpillisiä menettelyjä ja jolla todella edistetään näiden tavoitteiden saavuttamista, voidaan katsoa rajoittavan vedonlyöntitoimintaa johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla, vaikka yksinoikeudella myönnetyn luvan haltijalla tai haltijoilla on oikeus tehdä tarjonnastaan markkinoilla houkutteleva ottamalla käyttöön uusia rahapelejä ja turvautumalla mainontaan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, voiko laiton pelitoiminta olla sellainen ongelma asianomaisessa jäsenvaltiossa, jonka sallitun ja säännellyn toiminnan laajentaminen voisi poistaa, ja varmistettava, että tämä laajentaminen ei ole sen suuruista, että se voi olla ristiriidassa kyseisen riippuvuuden hillitsemistä koskevan tavoitteen kanssa.

2)

EY 49 artiklan mukaisen jäsenvaltion rahapelialan säännöstön soveltamiseksi kansallisen tuomioistuimen velvollisuutena ei ole selvittää kussakin yksittäistapauksessa, onko täytäntöönpanotoimi, jolla pyritään varmistamaan tämän säännöstön noudattaminen, omiaan takaamaan säännöstöllä olevan tavoitteen toteutumisen ja onko se suhteellisuusperiaatteen mukainen sikäli kuin tämä toimi on välttämätön tekijä kyseisen säännöstön tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi eikä se sisällä lisärajoituksia samaan säännöstöön perustuviin rajoituksiin nähden. Se, toteutettiinko täytäntöönpanotoimi viranomaisten puututtua asiaan varmistaakseen kansallisen säännöstön noudattamisen vai yksityisen pyynnöstä siviilioikeudenkäynnissä tällä yksityisellä tämän säännöstön perusteella olevien oikeuksien suojaamiseksi, on merkityksetöntä sen oikeusriidan ratkaisemisen kannalta, joka on saatettu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

3)

EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan rahapelien järjestämiseen ja rahapelitoiminnan edistämiseen sovelletaan yhden toimijan yksinoikeusjärjestelmää ja jossa kielletään kaikkia muita toimijoita toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet toimijat mukaan lukien tarjoamasta internetissä ensimmäisen jäsenvaltion alueella kyseiseen järjestelmän soveltamisalaan kuuluvia palveluja.