This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document C2004/190/12
Case C– 215/04: Reference for a preliminary ruling by the Østre Landsret by order of 14 May 2004 in the case of Marius Pedersen A/S v Miljøstyrelsen
Asia C-215/04: Østre Landsretin 14.5.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Marius Pedersen A/S vastaan Miljøstyrelsen
Asia C-215/04: Østre Landsretin 14.5.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Marius Pedersen A/S vastaan Miljøstyrelsen
EUVL C 190, 24.7.2004, p. 7–7
(ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
|
24.7.2004 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 190/7 |
Østre Landsretin 14.5.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Marius Pedersen A/S vastaan Miljøstyrelsen
(Asia C-215/04)
(2004/C 190/12)
Østre Landsret on pyytänyt 14.5.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 21.5.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Marius Pedersen A/S vastaan Miljøstyrelsen seuraaviin kysymyksiin:
Ensimmäinen kysymys:
|
1. |
Onko Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 259/93 (1) 2 artiklan g alakohdan ii alakohdassa oleva ilmaisu ”mikäli yllä mainittu ei ole mahdollista” ymmärrettävä siten, että hyväksytty kerääjä ei voi automaattisesti toimia ilmoittajana hyödynnettäviksi tarkoitettujen jätteiden viennissä? Jos kysymykseen vastataan myöntävästi, yhteisöjen tuomioistuinta pyydetään täsmentämään, millä edellytyksillä hyväksytty kerääjä voi toimia ilmoittajana hyödynnettäviksi tarkoitettujen jätteiden viennissä. Voiko kyseinen edellytys olla se, ettei jätteiden tuottaja ole tiedossa tai että kyse on useasta tuottajasta, joista kunkin erikseen tuottaman jätteen määrä on niin vähäinen, että olisi kohtuutonta, että ne ilmoittavat viennistä kukin erikseen? |
|
2. |
Annetaanko asetuksen N:o 259/93 7 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä 4 artiklan a alakohdan ensimmäisen ja toisen luetelmakohdan kanssa, lähettävän valtion toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus vastustaa hyödynnettäväksi tarkoitetun jätteen vientiä koskevaa konkreettista hakemusta, jos se ei ole saanut ilmoittajalta tietoa siitä, että kyseisiä jätteitä käsitellään vastaanottovaltiossa tavalla, joka vastaa sitä ympäristönsuojelun tasoa, jota edellytetään lähettävän valtion lainsäädännössä? |
|
3. |
Onko asetuksen N:o 259/93 6 artiklan 5 kohdan ensimmäinen luetelmakohta ymmärrettävä siten, että jätteiden koostumusta koskevan ilmoitusvelvollisuuden katsotaan täyttyneen silloin, kun ilmoittaja ilmoittaa, että kyse on tietyntyyppisestä jätteestä, esimerkiksi ”elektroniikkalaiteromusta”? |
|
4. |
Onko asetuksen N:o 259/93 7 artiklan 1 ja 2 kohta ymmärrettävä siten, että 7 artiklan 2 kohdassa asetettu määräaika alkaa kulua siitä, kun lähettävän valtion toimivaltaiset viranomaiset lähettävät vastaanottotodistuksen, huolimatta siitä, etteivät ne ole saaneet kaikkia 6 artiklan 5 kohdassa säädettyjä tietoja? Jos kysymykseen vastataan kieltävästi, mitkä tiedot ilmoitukseen on liitettävä, jotta 7 artiklan 2 kohdassa asetettu 30 päivän määräaika alkaisi kulua? Aiheuttaako kyseisen 30 päivän määräajan ylittäminen sen, etteivät toimivaltaiset viranomaiset voi enää esittää vastalauseita tai pyytää lisätietoja? |
(1) Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 259/93 (EYVL L 30, s. 1).