1

Euroopan yhteisöjen komissio teki 12.11.2008 [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä päätöksen K(2008) 6815 lopullinen useita autonlasinvalmistajia vastaan, joiden joukossa olivat kantajat eli AGC Glass Europe SA, AGC Automotive Europe SA, AGC France SAS, AGC Flat Glass Italia Srl, AGC Glass UK Ltd ja AGC Glass Germany GmbH (Asia COMP/39.125 – Autonlasi) (jäljempänä autonlasipäätös).

2

Komissio totesi muun muassa, että ne, joille autonlasipäätös on osoitettu, olivat rikkoneet EY 81 artiklaa ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 53 artiklaa osallistuessaan maaliskuun 1998 ja maaliskuun 2003 väliseen aikaan sijoittuvina eri ajanjaksoina kilpailua rajoittaviin sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin autonlasialalla ETA:ssa.

3

Autonlasipäätöksen mukaan kyseessä on yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, joka muodostuu autonlasin ja/tai lasiosien, joihin kuuluvat yleisesti tuulilasit, takalasit ja sivulasit, toimitussopimusten jakamista koskevista sopimuksista pääasiallisille autonvalmistajille ETA:ssa. Tämä yhteistoiminta on komission mukaan toteutettu yhdenmukaistamalla hinnoittelupolitiikka ja toimituksia asiakaskunnalle koskeva strategia, minkä tarkoituksena oli ylläpitää kartellin osapuolten asemat yleisesti vakaina kyseisillä markkinoilla. Tätä vakautta tavoiteltiin muun muassa korjausmekanismeilla, jotka otettiin käyttöön, kun yhteistoiminta ei johtanut laskelmoituihin tuloksiin.

4

Komission kilpailun pääosasto ilmoitti kantajille 25.3.2009 päivätyllä kirjeellään muun muassa aikomuksestaan julkaista [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 30 artiklan mukaisesti ei-luottamuksellisen version autonlasipäätöksestä internet-sivustollaan nyt käsiteltävässä asiassa todistusvoimaisilla kielillä eli englanniksi, ranskaksi ja hollanniksi. Kilpailun pääosasto kehotti kantajia lisäksi yksilöimään mahdolliset luottamukselliset tiedot tai liikesalaisuuksia sisältävät tiedot ja perustelemaan tätä koskevan arviointinsa.

5

Käytyään kirjeenvaihtoa kantajien kanssa kilpailun pääosasto laati joulukuussa 2011 ei-luottamuksellisen version autonlasipäätöksestä komission internet-sivustolla julkaistavaksi. Kyseessä olevasta kirjeenvaihdosta ilmenee, että kilpailun pääosasto ei hyväksynyt kantajien pyyntöjä peittää autonlasipäätöksen 246 perustelukappaleeseen ja 122 alaviitteeseen sisältyvät tiedot.

6

Kilpailun pääosaston mukaan nämä tiedot voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäinen sisältää asiakkaiden nimet ja kyseessä olevien tuotteiden kuvailun sekä tiedot asiakkaan tunnistamiseksi (jäljempänä I-ryhmän tiedot). Toinen sisältää toimitettujen asiakirjojen määrät, kiintiöiden jakamisen kullekin autonvalmistajalle, hintasopimukset, niiden laskemisen ja niiden muunnelmat sekä asiakkaiden jakamiseen kartellin jäsenten välillä liittyvät luvut ja prosenttiosuudet (jäljempänä II-ryhmän tiedot). Kolmas ryhmä sisältää puhtaasti hallinnollisia tietoja, joissa viitataan asiakirja-aineiston asiakirjoihin (jäljempänä III-ryhmän tiedot).

7

Kantajat saattoivat asian 20.1.2012 kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista 23.5.2001 tehdyn komission päätöksen 2001/462/EY, EHTY (EYVL L 162, s. 21) 9 artiklan mukaisesti, ja ne vastustivat I- ja II-ryhmän tietojen ja autonlasipäätöksen 726 perustelukappaleeseen kuuluvan virkkeen julkaisemista. Kantajat peruuttivat 21.5.2012 päivätyllä kirjeellään II-ryhmän tietoja koskevan pyyntönsä.

8

Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja lausui kantajien pyynnöstä kantajien kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä 13.10.2011 tehdyn komission puheenjohtajan päätöksen 2011/695/EU 8 artiklan perusteella tekemän luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön epäämisestä 6.8.2012 tehdyllä komission päätöksellä C(2012) 5719 final (Asia COMP/39.125 – Autonlasi) (jäljempänä riidanalainen päätös).

9

Alustavina huomautuksina kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja totesi ensinnäkin, että sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annettu komission tiedonanto (EUVL 2006, C 298, s. 17; jäljempänä vuoden 2006 yhteistyötiedonanto) ei saa kantajissa aikaa perusteltua luottamusta, joka estää komissiota julkaisemasta tietoja, jotka eivät kuulu liikesalaisuuden piiriin. Kantajien intressiä siihen, ettei niiden mainitun salaisuuden piiriin kuulumattomia menettelyjen yksityiskohtia paljasteta, ei myöskään ole erityisesti suojeltava. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ei myöskään ole toimivaltainen lausumaan ei-luottamuksellisten tietojen julkaisemisen tarkoituksenmukaisuudesta eikä komission yleisen politiikan tältä osin aiheuttamista loukkauksista (riidanalaisen päätöksen 12–14 ja 19 perustelukappale).

10

Toiseksi kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja kiisti väitteen, jonka mukaan komissio olisi sidottu julkaisemista koskevaan aiempaan päätöskäytäntöönsä. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja muistutti, että aiottu julkaiseminen ei sisältänyt sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ilmoituksen lähdettä eikä muita tässä yhteydessä esitettyjä asiakirjoja, ja hän korosti, ettei hän ole toimivaltainen lausumaan aiotusta julkaisemisesta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen valossa, kun otetaan huomioon kantajien asema sakoista vapauttamisen tai niiden lieventämisen hakijoina (riidanalaisen päätöksen 16–18 perustelukappale).

11

Riidanalaisen päätöksen 21 perustelukappaleesta ilmenee, että kyseinen päätös perustuu olennaisesti kantajien esittämien kahden väitteen tutkimiseen. Ensimmäinen väite, jota tutkitaan riidanalaisen päätöksen 22–35 perustelukappaleessa, koskee riidanalaisten tietojen luottamuksellisuutta sellaisinaan ja toinen väite, jota tutkitaan riidanalaisen päätöksen 36–45 perustelukappaleessa, koskee luonnollisten henkilöiden henkilösuojaa.

12

Ensimmäisestä väitteestä kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja katsoi ensinnäkin, että I-ryhmän tiedot, jotka koskevat asiakkaiden nimiä ja kyseessä olevien tuotteiden kuvauksia, olivat niiden luonteen ja autonlasimarkkinoiden erityispiirteiden perusteella muidenkin kuin kantajien tiedossa, toiseksi, että ne olivat historiallisia ja kolmanneksi, että ne koskivat kilpailusääntöjen rikkomisen itse ydintä, jolloin niiden paljastamisen ratkaisivat loukattujen henkilöiden intressit (riidanalaisen päätöksen 24–29 perustelukappale). Koska lisäksi kantajat esittivät erityisiä perusteluja, joiden tarkoituksena oli todeta tietojen luottamuksellisuus niiden edellä kuvailluista yleisistä ominaispiirteistä huolimatta, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja katsoi kolme kumulatiivista edellytystä huomioon ottavan analyysin päätteeksi, etteivät I-ryhmän tiedot eivät olleet salassa pidettäviä (riidanalaisen päätöksen 30 perustelukappaleen viimeinen virke–35 perustelukappale).

13

Toisen väitteen osalta kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja tukeutui yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY N:o 45/2001) (EYVL 2001, L 8, s. 1) 5 artiklaan ja hyväksyi autonlasipäätöksen 115, 128, 132, 252 ja 562 perustelukappaleeseen sekä alaviitteeseen nro 282 sisältyvien tietojen luottamuksellisen käsittelyn (riidanalaisen päätöksen 36–44 perustelukappale ja 2 artikla).

14

Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja hyväksyi myös autonlasipäätöksen 726 perustelukappaleessa olevan virkkeen luottamuksellisen käsittelyn (riidanalaisen päätöksen kahdeksas perustelukappale ja 1 artikla).

15

Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja hylkäsi kantajien pyynnön muilta osin (riidanalaisen päätöksen 3 artikla).

16

Kantajat nostivat esillä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.10.2012 jättämällään kannekirjelmällä.

17

Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston presidentti hylkäsi 27.11.2013 antamallaan määräyksellä autonlasialalla toimivien neljän vakuutuksenantajan komission vaatimusten tueksi esittämät väliintulohakemukset.

18

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

19

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

20

Kanteensa tueksi kantajat esittävät kuusi kanneperustetta, jotka koskevat

21

Ensiksi on tutkittava kuudes kanneperuste.

55

Kantajat väittävät, että kun kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja kieltäytyi riidanalaisen päätöksen 14, 17, ja 19 perustelukappaleessa tutkimasta, oliko aiottu julkaiseminen luottamuksensuojan periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaista, tämä pidättäytyi käyttämästä hänelle päätöksen 2011/695 8 artiklassa annettua toimivaltaa. Koska kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja oli nimenomaisesti luopunut toimivallastaan, riidanalaisesta päätöksestä puuttuvat joka tapauksessa näitä periaatteita koskevat perustelut.

56

Tältä osin on aluksi todettava, kuten kuudennen kanneperusteen yhteydessä suoritetusta analyysistä ilmenee, ettei riidanalainen päätös ole lainvastainen riidanalaisten tietojen luottamuksellisuutta koskevien arviointien osalta.

57

Riidanalaisen päätöksen 14, 17 ja 19 perustelukappaleesta ilmenee, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja on erottanut toisistaan yhtäältä kantajien väitteet, jotka perustuvat riidanalaisten tietojen luottamuksellisuuteen, ja toisaalta sellaisten periaatteiden loukkaamista koskevat väitteet, jotka eivät liity salassapitovelvollisuuteen, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaate ja luottamuksensuojan periaate.

58

Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja on perustellusti päätellyt riidanalaisen päätöksen 14 perustelukappaleessa, että kyseessä olevat väitteet koskivat määritelmällisesti tietoja, jotka voidaan julkaista, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan 2 kohdassa ja päätöksen 2011/695 8 artiklassa komission toiminnalle asetetut rajat, toisin sanoen että kyseessä olivat tiedot, jotka eivät sellaisinaan olleet salassa pidettäviä. On muistutettava, että kuten päätöksen 2011/695 8 artiklan 1 kohdasta ilmenee, menettely, jossa asia saatetaan kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi, aloitetaan ”jos komissio aikoo julkistaa tietoja, jotka saattavat sisältää liikesalaisuuksia tai muita – – luottamuksellisia tietoja”. Tässä asiayhteydessä kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja on myös perustellusti korostanut komission harkintavaltaa tämän toimielimen yksilöidessä ei-luottamukselliset tiedot, jotka julkaistaan.

59

On kuitenkin korostettava, kuten päätöksen 2011/695 8 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan päätöksessä on ilmoitettava päivä, jonka jälkeen ei-luottamukselliseksi katsottu tieto julkistetaan, ja kyseessä oleva päivä voi olla aikaisintaan viikon kuluttua. Tästä säännöksestä ilmenee, että kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan on sovellettava sääntöjä, jotka suojelevat yrityksiä kyseessä olevan luottamuksellisuuden vuoksi. Se, että kilpailun pääosasto julkaisee salassa pidettävän tiedon, tekee varmasti tämäntyyppiselle tiedolle annetun erityisen suojan tehottomaksi. Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan väliintulon tarkoituksena on siis lisätä kilpailun pääosastosta riippumattoman elimen suorittama ylimääräinen valvontavaihe. Tällä elimellä on lisäksi velvollisuus siirtää päätöksensä voimaantuloa, jolloin kyseessä olevalle yritykselle annetaan mahdollisuus saattaa asia välitoimista määräävän tuomarin käsiteltäväksi täytäntöönpanon lykkäyksen saamiseksi siihen liittyvien edellytysten mukaisesti. Näin ollen on tehtävä ero yhtäältä tietojen luottamuksellisuuteen sellaisenaan liittyvien oikeussääntöjen ja toisaalta niiden oikeussääntöjen soveltamisen välillä, joihin vedotaan tiedon luottamuksellisen käsittelyn saamiseksi riippumatta siitä, onko se luonteeltaan luottamuksellinen. Kuten komissio väittää, on niin, että jos oletetaan, että sellaisen tiedon, joka ei ole salassa pidettävä, julkaiseminen voisi merkitä edellä mainituista ryhmistä viimeksi mainittuun kuuluvan säännön rikkomista, tämä seikka ei tee salassapitovelvollisuutta koskevilla säännöillä annetusta suojasta illusatorista. Tällainen rikkominen – oletettaessa, että se todetaan – voi johtaa asiamukaisiin korjaaviin toimenpiteisiin, kuten vahingonkorvaukseen, jos sopimussuhteen ulkopuoliset unionin vastuun syntymisen edellytykset täyttyvät. Näin ollen tähän sääntöluokkaan kuuluvien väitteiden aineellinen analysointi on niiden tavoitteiden ulkopuolella, joita kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävällä tavoitellaan päätöksen 2011/695 8 artiklan perusteella (tuomio 28.1.2015, Evonik Degussa v. komissio, T-341/12, Kok., EU:T:2015:51, 43 kohta), joten 14, 17 ja 19 perustelukappaleessa olevat arvioinnit eivät ole lainvastaisia.

60

Joka tapauksessa kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja on riidanalaisen päätöksen 12, 13 ja 16 perustelukappaleessa korostanut, etteivät kantajat voineet vedota luottamukseen tai muuhun legitiimiin intressiin, joka estää komissiota julkaisemasta ei-luottamuksellisia tietoja, vaikkeivät ne kuulukaan rikkomisen toteavan päätöksen ytimeen. Lisäksi kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja on muistuttanut riidanalaisen päätöksen 18 perustelukappaleessa, että komissio oli hyväksynyt sen, että poistetaan kaikki viittaukset, joiden perusteella voidaan yksilöidä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa menettelyssä esitettyjen ilmoitusten taikka mainitussa menettelyssä esitettyjen asiakirjojen lähde, ottaakseen asianmukaisesti huomioon kantajien aseman yhteistyötä tekevänä yrityksenä. Näissä olosuhteissa on todettava, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja on esittänyt luottamuksensuojan periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskeviin väitteisiin liittyvän arviointinsa, joten riidanalaisen päätöksen perustelut eivät missään tapauksessa ole puutteelliset.

61

Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

62

Kantajat väittävät, että vuosien 2002 ja 2006 yhteistyötiedonannot sisältävät määräyksiä, jotka saavat kaikkien niiden soveltamisalaan kuuluvien yritysten osalta aikaan perustellun luottamuksen siitä, että vapaaehtoisesti toimitetut tiedot pysyvät luottamuksellisina parhaalla mahdollisella tavalla jopa siinä vaiheessa, kun komission päätös julkaistaan. Lisäksi samoissa tiedonannoissa annetaan täsmällisiä vakuutteluja siitä, että julkaistut tiedot varmistavat kantajan kaltaisille yhteistyötä tehneille yrityksille pienemmän siviilikanteiden riskin niihin yrityksiin nähden, jotka eivät ole tehneet yhteistyötä. Tämä luottamus, joka perustuu myös asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohtaan, kattaa paitsi sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan menettelyn yhteydessä esitetyt asiakirjat, myös niihin sisältyvät tiedot. Riidanalaisessa päätöksessä sallitaan kuitenkin kantajien asiakkaiden henkilöllisyyden eli sellaisten seikkojen julkaiseminen, jotka on toimitettu komissiolle sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman puitteissa. Tämä julkaiseminen, joka ei ole välttämätöntä SEUT 101 artiklan soveltamiseksi, loukkaa siten kantajien luottamuksensuojaa ja saattaa ne epäedullisempaan asemaan niihin yrityksiin nähden, jotka eivät ole tehneet yhteistyötä. Tästä seuraa salassapitovelvollisuutta koskevien säännösten rikkominen.

63

Kantajat väittävät myös, että ainoina sakoista vapauttamisen tai niiden lieventämisen hakijoina ne ovat erilaisessa tilanteessa kuin muut, joille autonlasipäätös on osoitettu. Riidanalaisessa päätöksessä annetaan kuitenkin komissiolle mahdollisuus soveltaa vakiolähestymistapaa kaikkiin niihin, joille autonlasipäätös on osoitettu, kyseessä olevien asiakkaiden henkilöllisyyden julkaisemisen osalta. Tämä seikka vahingoittaa kantajia suhteettomalla tavalla, koska viittaus kartellin kohteena oleviin ajoneuvojen valmistajiin koskee suurimmalta osalta niiden omia asiakkaita. Nämä seikat johtavat myös salassapitovelvollisuuden rikkomiseen, koska kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan arvioinnit sisältävät ilmeisen arviointivirheen, ja niiden perustelut ovat puutteelliset.

64

Näitä väitteitä ei voida hyväksyä.

65

Aluksi on todettava, että edellä 59 kohdassa esitetyt arvioinnit eivät vaikuta unionin tuomioistuinten toimivaltaan lausua luottamuksensuojan periaatteen tai yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskevista kanneperusteista.

66

Tältä osin ensinnäkin vuosien 2002 ja 2006 yhteistyötiedonannot eivät sisällä mitään kantajien perusteluja tukevaa määräystä. Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 3–7 kohdasta sekä vuoden 2006 yhteistyötiedonannon 3–5 kohdasta ilmenee, että näiden tiedonantojen ainoana tavoitteena on vahvistaa edellytykset, joiden täyttyessä yritys voidaan joko vapauttaa sakoista taikka sen sakkojen määrää voidaan alentaa. Kuten komissio toteaa, kyseessä olevissa tiedonannoissa ei määrätä mistään muusta edusta, jota yritys voisi vaatia vastineena yhteistyöstään. Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 8–27 kohdassa ja vuoden 2006 yhteistyötiedonannon 8–30 kohdassa mainitut säännöt koskevat yksinomaan sakkojen määrää.

67

Tämä arviointi saa tukea nimenomaisesti vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 31 kohdasta ja vuoden 2006 vastaavan tiedonannon 39 kohdasta. Näiden kohtien samanlaisen sanamuodon mukaan vapautus sakoista tai niiden lieventäminen ei kuitenkaan suojaa yritystä SEUT 101 artiklan rikkomiseen osallistumisesta aiheutuvilta yksityisoikeudellisilta seuraamuksilta.

68

Tosin vuoden 2006 yhteistyötiedonannon 6 kohdan mukaan ”mahdolliset sakoista vapauttamisen tai niiden lieventämisen hakijat saattaisivat luopua tämän tiedonannon mukaisen yhteistyön tekemisestä komission kanssa, jos se voisi heikentää niiden asemaa siviilioikeudenkäynneissä suhteessa yrityksiin, jotka eivät tee yhteistyötä”.

69

Tätä virkettä on kuitenkin luettava sen asiayhteydessä ja erityisesti sitä edeltävien virkkeiden valossa; niissä todetaan seuraavaa:

”Yritykset voivat toimittaa komissiolle jo olemassa olevia asiakirjoja, mutta sen lisäksi ne voivat toimittaa kartellia koskevista tiedoistaan ja omasta osuudestaan siinä myös oma-aloitteisia selostuksia, jotka on laadittu nimenomaan tämän sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman yhteydessä esitettäviksi. Tällaiset aloitteet ovat osoittautuneet hyödyllisiksi kartellirikkomisten tehokkaan tutkimisen ja lopettamisen kannalta, eikä niitä saisi ehkäistä siviilioikeudenkäynneissä annetuilla asiakirjojen esittämistä koskevilla määräyksillä.”

70

Näin ollen edellä 68 kohdassa esitetty virke merkitsee, ettei yritystä voida saattaa epäedullisempaan asemaan siihen mahdollisesti kohdistuvien siviilikanteiden puitteissa yksinomaan siitä syystä, että se on oma-aloitteisesti esittänyt komissiolle kirjallisesti sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ilmoituksen, joka voi olla asiakirjojen toimittamisen määräämisestä tehdyn päätöksen kohteena. Komissio on erityisesti sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien ilmoitusten suojelua tavoitellen sitoutunut vuoden 2006 yhteistiedonannon 31–35 kohdassa erityisiin sääntöihin, jotka koskevat mainittujen ilmoitusten esittämistä, oikeutta saada tutustua niihin ja niiden käyttämistä. Nämä säännöt koskevat kuitenkin vain vuoden 2002 tai vuoden 2006 yhteistyötiedonannon mukaisesti saatuja asiakirjoja ja kirjallisia tai nauhoitettuja lausuntoja, joiden sisältämien tietojen ilmaisemisen komissio katsoo yleisesti vahingoittavan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa tarkoitettujen tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaa, kuten mainittujen tiedonantojen 32 ja 40 kohdassa todetaan. Näiden sääntöjen tarkoituksena tai vaikutuksena ei siten ole estää komissiota julkaisemasta hallinnollisen menettelyn päättävässä päätöksessä rikkomisen kuvailua koskevia tietoja, jotka sille on toimitettu sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman puitteissa, eivätkä ne luo perusteltua luottamusta tältä osin.

71

Siten tällainen julkaiseminen, joka tehdään asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan mukaisesti ja – kuten kuudennen kanneperusteen tutkimisesta ilmenee – salassapitovelvollisuutta noudattaen, ei horjuta sitä perusteltua luottamusta, johon kantajat voivat vedota sakkojen lieventämistä tai niistä vapauttamista koskevien vuosien 2002 ja 2006 tiedonantojen perusteella; tämä koskee sakkojen määrän laskemista ja asiakirjojen sekä erityisesti tarkoitettujen ilmoitusten käsittelyä.

72

Vastaavasti edellä 29 kohdassa esitetyistä syistä asetuksen N:o 1049/2001 4 artikla koskee oikeutta tutustua tutkintaan liittyvään asiakirja-aineistoon kuuluviin asiakirjoihin, lukuun ottamatta päätöstä, jonka komissio tekee hallinnollisen menettelyn päätteeksi ja jonka sisältö on määritelty asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan perusteella. Siten asetuksen N:o 1049/2001 4 artikla ei voi saada aikaan kantajien perusteltua luottamusta autonlasipäätöksen julkaistun version sisällön osalta.

73

Toiseksi on niin, kuten komissio väittää, että vuosien 2002 ja 2006 tiedonantojen tavoitteena on panna täytäntöön politiikka, joka koskee eriyttämistä niiden, joille SEUT 101 artiklan rikkomisen toteava päätös on osoitettu, kesken kunkin niistä yhteistyöasteen mukaan ja ainoastaan sakon määrään nähden. Koska edellä esitetyn analyysin mukaan kyseessä olevien tiedonantojen tarkoituksena ei ole vaikuttaa rikkomiseen osallistuneiden sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä pyytävien yritysten siviilioikeudellisiin seuraamuksiin, kantajien väitettä siitä, että ne ovat näiden seuraamusten osalta eri tilanteessa kuin muut, joille autonlasipäätös on osoitettu, koska ne ovat pyytäneet sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä (ks. edellä 63 kohta), ei voida hyväksyä. Näin ollen väite, jonka mukaan komission olisi pitänyt muunnella julkaistuja viittauksia niiden, joille autonlasipäätös on osoitettu, asiakkaisiin näiden yritysten yhteistyöasteen mukaan, perustuu sen toteuttamiskelvottomuuden lisäksi virheelliseen olettamaan. Kun otetaan huomioon se, kuten kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja muistuttaa riidanalaisen päätöksen 18 perustelukappaleessa, että komissio suostui poistamaan kaikki viittaukset, joiden perusteella on mahdollista tunnistaa tiedonlähde autonlasipäätöksen kunkin tosiseikan osalta, kyseessä ei missään tapauksessa voi olla yhdenvertaisen periaatteen loukkaaminen tai perusteluvelvollisuuden laiminlyöminen.

74

Näin ollen toinen ja kolmas kanneperuste on hylättävä.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: