I Johdanto

II Asiaa koskeva lainsäädäntö

A Vanha jätedirektiivi

B Vaarallisista jätteistä annettu direktiivi

C Uusi jätedirektiivi

D Kaatopaikkadirektiivi

III Molempien käsiteltävien asioiden taustaa

A Asia komissio vastaan Italia (C-196/13)

B Asia komissio vastaan Kreikka (C-378/13)

IV Asianosaisten vaatimukset

V Oikeudellinen arviointi

A Alustavia huomautuksia

1. Täytäntöönpanovelvoitteen olemassaolon jatkuminen

2. Merkityksellinen ajankohta täytäntöönpanon arvioimiselle

B Oikeudenkäynti Italiaa vastaan

1. Tutkittavaksi ottaminen

2. Tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) täytäntöönpano

a) Laittomien kaatopaikkojen käyttö

i) Edelleen käytössä olevien kaatopaikkojen lukumäärä

ii) Lisäsääntelyn ja -tarkastusten käyttöönotto

b) Laittomien kaatopaikkojen puhdistaminen

i) Puhdistamisvelvollisuus yleisesti

ii) Vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohta

iii) Kohteena olevat kaatopaikat

c) Uusien lupien myöntäminen edelleen käytössä oleville kaatopaikoille kaatopaikkadirektiivin mukaisesti

d) Välipäätelmä

C Oikeudenkäynti Kreikkaa vastaan

D Taloudelliset seuraamukset

1. Uhkasakko

a) Asia C‑196/13, komissio vastaan Italia

i) Laiminlyöntien jatkuminen

– Riidattomat tapaukset

– Kaksi riidanalaista tapausta

– Välipäätelmä

ii) Uhkasakon muoto – muuttumaton summa vai vähenevä summa?

iii) Uhkasakon perusmäärä

b) Asia C-378/13, komissio vastaan Kreikka

i) Uhkasakon perusmäärä

ii) Kaatopaikkojen sulkemisen hyväksyminen

iii) Välipäätelmä

2. Kiinteämääräinen hyvitys

a) Asia C-196/13, komissio vastaan Italia

b) Asia C-378/13, komissio vastaan Kreikka

VI Oikeudenkäyntikulut

VII Ratkaisuehdotus

1.

Unionin jätelainsäädännön soveltamisessa ilmenee toisinaan vaikeuksia. Tällaiset vaikeudet ovat näiden oikeudenkäyntien taustalla. Komissio näet pani laittomien kaatopaikkojen suuren määrän vuoksi vireille Kreikkaa ja Italiaa vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt, jotka johtivat tuomioihin komissio vastaan Kreikka (C‑502/03, EU:C:2005:592) ja komissio vastaan Italia (C‑135/05, EU:C:2007:250). Nyt se kääntyy jälleen unionin tuomioistuimen puoleen, koska sen mielestä kumpaakaan tuomiota ei ole pantu vielä kaikilta osin täytäntöön. Koska molemmissa asioissa tulee esiin osittain samoja kysymyksiä, käsittelen ne yhdessä tässä ratkaisuehdotuksessa.

2.

Nyt käsiteltävät asiat koskevat laittomien kaatopaikkojen käyttöä sekä suljettujen laittomien kaatopaikkojen puhdistamisen laiminlyöntiä. Italiaa koskevassa asiassa muutamat kaatopaikat sisältävät lisäksi vaarallisia jätteitä, joita ei ole yksilöity eikä kirjattu, eikä joidenkin kaatopaikkojen lupaa ole uusittu kaatopaikkadirektiivin ( 2 ) mukaisesti.

3.

Ensimmäinen ongelma koskee sovellettavaa lainsäädäntöä: voidaanko nämä kaksi vuosina 2005 ja 2007 annettua tuomiota vielä panna täytäntöön ja pitääkö ne panna täytäntöön, vaikka oikeustila on sittemmin muuttunut?

4.

Todetut laiminlyönnit koskevat näet vanhaa jätedirektiiviä, ( 3 ) Italian tapauksessa myös vaarallisista jätteistä annettua direktiiviä ( 4 ) ja kaatopaikkadirektiiviä. Vanha jätedirektiivi on kuitenkin sittemmin kumottu ja korvattu konsolidoidulla versiolla ilman sisältömuutoksia. ( 5 ) Myöhemmin unioni antoi uuden jätedirektiivin, ( 6 ) jolla on kumottu ja korvattu kodifioitu jätedirektiivi ja vaarallisista jätteistä annettu direktiivi. Tästä syystä on tutkittava, missä määrin alkuperäiset laiminlyönnit vielä nytkin edellyttävät toimenpiteitä.

5.

Erityisesti Italian oikeudenkäynnissä esitetään lisäksi kysymys ensimmäisen tuomion kohteesta ja vastaavasti täytäntöönpanovelvoitteen laajuudesta. Yhteisöjen tuomioistuin on näet todennut yleisen ja jatkuvan laiminlyönnin ( 7 ) kuvaamatta tarkasti, mitkä tapaukset ovat tuomion kohteena. On siis selvennettävä, onko tällainen tuomio pantava täytäntöön SEUT 260 artiklan mukaisesti ja miten se on pantava täytäntöön.

6.

Muut kysymykset liittyvät mahdolliseen uhkasakon ja/tai kiinteämääräisen hyvityksen määräämiseen. Koska molemmat oikeudenkäynnit kattavat lukuisia yksittäistapauksia, on otettava kantaa siihen, miten nämä yksittäistapaukset on otettava huomioon arvioinnissa ja miten se vaikuttaa uhkasakon suuruuteen, jos tuomiot mahdollisesti pannaan täytäntöön osassa näistä tapauksista. Konkreettisesti kyse on siitä, pitääkö määrätä vähenevä uhkasakko, jonka tietyin väliajoin maksettava määrä pienenee asianmukaisesti tuomioiden täytäntöönpanon edistymisen myötä.

7.

Vanhan jätedirektiivin 4 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot suojelemaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä jätteiden käsittelyn yhteydessä ja estämään jätteiden laiton hylkääminen:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteet hyödynnetään tai niistä huolehditaan vaarantamatta ihmisten terveyttä ja käyttämättä menettelyjä tai menetelmiä, joista voi aiheutua vahinkoa ympäristölle – –

– –

Jäsenvaltioiden on myös toteutettava tarvittavat toimenpiteet jätteiden hylkäämisen, upottamisen tai valvomattoman huolehtimisen estämiseksi.”

8.

Jäsenvaltiot velvoitetaan vanhan jätedirektiivin 8 artiklassa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen jätteen haltija joko antaa jätteet yksityisen tai julkisen jätteenkeräilijän tai sellaisen yrityksen käsiteltäväksi, joka suorittaa kyseisen direktiivin liitteessä II A tai II B tarkoitettuja toimia, taikka hyödyntää tai käsittelee jätteet itse noudattaen kyseisen direktiivin säännöksiä.

9.

Vanhan jätedirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, että muun muassa 4 artiklan soveltamiseksi on kaikkien laitosten tai yritysten, jotka huolehtivat jätteistä, saatava siihen lupa direktiivin säännösten täytäntöönpanoon toimivaltaiselta viranomaiselta.

10.

Vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artikla sisältää tällaisista jätteistä huolehtimista koskevat perustavanlaatuiset velvoitteet:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vaaralliset jätteet kirjataan ja yksilöidään kussakin paikassa, johon tällaisia jätteitä kaadetaan (tyhjennetään).

– –”

11.

Jätedirektiivi ja vaarallisista jätteistä annettu direktiivi kumottiin uuden jätedirektiivin 41 artiklalla 12.12.2010 lähtien. Siinä säädetään seuraavaa:

”Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä V olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.”

12.

Vanhan jätedirektiivin 4, 8 ja 9 artikla korvattiin ilman olennaisia muutoksia uuden jätedirektiivin 13 artiklalla, 36 artiklan 1 kohdalla, 15 artiklan 1 kohdalla sekä 23 artiklan 1 ja 2 kohdalla.

13.

Vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohtaa vastaavat toiminnallisesti uuden jätedirektiivin 35 artiklan 1 ja 2 kohta:

”1.   Edellä 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten ja yritysten [laitosten ja yritysten, jotka aikovat käsitellä jätettä], vaarallisen jätteen tuottajien ja laitosten ja yritysten, jotka keräävät ja kuljettavat vaarallista jätettä ammattimaisesti tai jotka toimivat vaarallisen jätteen kauppiaina ja välittäjinä, on pidettävä aikajärjestyksen mukaista kirjanpitoa jätteen määrästä, laadusta ja alkuperästä sekä tarvittaessa määränpäästä, keräilytiheydestä, kuljetustavasta ja käsittelymenetelmistä, ja annettava nämä tiedot pyydettäessä toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Vaarallista jätettä koskevat tiedot on säilytettävä vähintään kolme vuotta, paitsi jos kyseessä ovat vaarallista jätettä kuljettavat laitokset tai yritykset, joiden on säilytettävä tällaisia tietoja vähintään 12 kuukautta.

Toimivaltaisille viranomaisille tai jätteen aikaisemmalle haltijalle on pyynnöstä esitettävä asiakirjaselvitys suoritetuista jätehuoltotoimista.”

14.

Kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan a–c alakohdassa säädetään aikaisemmin käytössä olleiden kaatopaikkojen siirtämisestä direktiivin sääntelyn piiriin seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet varmistaakseen, että kaatopaikat, joille on myönnetty lupa tai jotka ovat jo käytössä, kun tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, eivät voi jatkaa toimintaansa, ellei jäljempänä esitettyjä toimia saateta loppuun – –:

15.

Kaatopaikkadirektiivin 18 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli saatettava sen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään kaksi vuotta direktiivin voimaantulosta (eli viimeistään 16.7.2001) ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

16.

Nyt käsiteltävä ratkaisuehdotus koskee kahta SEUT 260 artiklan 2 kohtaan perustuvaa menettelyä, jotka on pantu vireille Italiaa ja Kreikkaa vastaan ja jotka liittyvät kahden aikaisemman unionin jätelainsäädännön rikkomisesta SEUT 258 artiklan nojalla annetun tuomion täytäntöönpanoa.

17.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi 26.4.2007 tuomiossa komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250), että koska Italian tasavalta ei ollut toteuttanut kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä

se ei ollut noudattanut vanhan jätedirektiivin 4, 8 ja 9 artiklan, vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan sekä kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan a, b ja c alakohdan mukaisia velvoitteitaan.

18.

Ensimmäisten yhteydenottojen jälkeen komissio antoi Italialle 1.2.2008 tuomion täytäntöönpanoa koskevan virallisen huomautuksen. Myöhemmän kirjeenvaihdon yhteydessä komissio osoitti Italialle perustellun lausunnon 26.6.2009. Komissio pidensi siinä asetettua tuomion täytäntöönpanon määräaikaa 30.9.2009 saakka. Tätä seurasivat Italian uudet tiedonannot, jotka eivät kuitenkaan tyydyttäneet komissiota. Tästä syystä se nosti 16.4.2013 kanteen asiassa C‑196/13.

19.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi 6.10.2005 tuomiossa komissio vastaan Kreikka (EU:C:2005:592), että koska Helleenien tasavalta ei ollut toteuttanut kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä jätedirektiivin 4, 8 ja 9 artiklan noudattamisen varmistamiseksi, se ei ollut noudattanut kyseisen direktiivin mukaisia velvoitteitaan.

20.

Komissio ja Kreikka ovat käyneet vilkasta kirjeenvaihtoa tämän tuomion täytäntöönpanosta. Komissio osoitti 29.10.2010 Kreikalle täydentävän virallisen huomautuksen, jossa se asetti viimeisen kahden kuukauden määräajan tuomion täytäntöönpanolle. Koska Kreikan myöhemmin antamat tiedot eivät tyydyttäneet komissiota, se nosti 2.7.2013 kanteen asiassa C‑378/13.

21.

Komissio vaatii asiassa C-196/13, että unionin tuomioistuin

22.

Italian tasavalta vaatii unionin tuomioistuinta toteamaan, että kanne on jätettävä tutkimatta tai että se on toissijaisesti joka tapauksessa perusteeton, ja määräämään oikeudenkäyntikuluista tämän mukaisella tavalla.

23.

Komissio vaatii asiassa C-378/13, että unionin tuomioistuin

24.

Helleenien tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin

25.

Asianosaiset ovat esittäneet kirjallisia lausumia, ja niiden suulliset lausumat kuultiin 3.6.2014 pidetyssä istunnossa.

26.

Ennen kuin tutkin, ovatko Italia (jäljempänä B osa) ja Kreikka (jäljempänä C osa) panneet nämä kaksi tuomiota täytäntöön, esitän aluksi muutamia alustavia huomautuksia, joilla on merkitystä molempien oikeudenkäyntien kannalta (jäljempänä A osa). Lopuksi käsittelen rahamääräisiä seuraamuksia (jäljempänä D osa).

27.

Aluksi on tutkittava, miltä osin riidanalaiset tuomiot on edelleen pantava täytäntöön (jäljempänä 1 jakso), ja siinä yhteydessä on selvennettävä, miten määritetään merkityksellinen ajankohta täytäntöönpanovelvoitteen täyttämiselle (jäljempänä 2 jakso).

28.

Aluksi on selvitettävä, miltä osin molemmat tuomiot on edelleen pantava täytäntöön. Kaatopaikkadirektiivin merkitykselliset säännökset ovat kyllä edelleen voimassa, mutta vanha jätedirektiivi ja vaarallisesta jätteistä annettu direktiivi on sittemmin kumottu ja korvattu uudella jätedirektiivillä.

29.

Velvollisuus tuomioiden täytäntöönpanoon ei voi kuitenkaan ulottua pidemmälle kuin niiden oikeudellisten velvoitteiden voimassaolo, joiden laiminlyönnin unionin tuomioistuin on todennut. Muussa tapauksessa velvollisuus tuomion täytäntöönpanoon saattaisi jopa pakottaa jäsenvaltion unionin oikeuden uuteen rikkomiseen. Tästä esimerkkinä voidaan mainita molemmat tietojensäilytysvelvollisuutta koskevat tuomiot komissio vastaan Ruotsi. ( 8 ) Koska direktiivi 2006/24 ( 9 ) on todettu pätemättömäksi, ( 10 ) tuomioiden täytäntöönpanon jatkamisella rikottaisiin mahdollisesti direktiivin 2002/58 ( 11 ) 15 artiklaa sekä unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa.

30.

Komissiolla on SEUT 258 artiklan mukaisessa menettelyssä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuitenkin oikeus vaatia sellaisten jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista, jotka perustuvat unionin toimen alkuperäiseen mutta myöhemmin muutettuun tai kumottuun versioon, jos nämä velvoitteet on sisällytetty myös uusiin säännöksiin tai määräyksiin. ( 12 ) Tämä ratkaisu on järkevä, koska pääsääntöisesti on olettava, että unionin lainsäätäjä ei ole halunnut vaikeuttaa ennallaan pysyneiden velvollisuuksien täytäntöönpanoa tiettyjen direktiivien uudesta muotoilusta huolimatta. Tällaiset täysin muodolliset unionin oikeuden muutokset eivät näet vaikuta asianomaisten direktiivien konkreettisiin tavoitteisiin, jotka ovat SEUT 288 artiklan kolmannen kohdan mukaan jäsenvaltioita sitovia. Tämä pätee erityisesti silloin, jos unionin lainsäätäjä lisää uusiin säädöksiin säännöksiä, joiden mukaan viittauksia kumottuihin direktiiveihin on pidettävä viittauksina uuteen direktiiviin, ja liittää mukaan jopa vastaavuustaulukoita. Juuri näin on tapahtunut uusien jätelainsäädäntöä koskevien direktiivien yhteydessä. ( 13 )

31.

Vastaavasti unionin tuomioistuin on jo todennut, että vanhan jätedirektiivin kumoaminen kodifioidulla jätedirektiivillä SEUT 258 artiklan nojalla nostettua kannetta koskevan oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana ei vaikuttanut vireillä olleeseen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeneeseen menettelyyn. Vanhemman direktiivin merkitykselliset säännökset on näet otettu tuoreempaan direktiiviin, jolla jätedirektiivi on kodifioitu selkeyden ja selvyyden vuoksi. ( 14 )

32.

Unionin tuomioistuin nojautui implisiittisesti näihin näkemyksiin jo eräässä SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla antamassaan tuomiossa. Irlantilaisia sakokaivoja koskenut oikeudenkäynti ( 15 ) liittyi näet niin ikään vanhan jätedirektiivin 4 ja 8 artiklan soveltamiseen, vaikka se oli jo ensimmäisen tuomion julistamishetkellä korvattu kodifioidulla jätedirektiivillä. Uusi jätedirektiivi oli myös korvannut konsolidoidun jätedirektiivin jo ennen kanteen nostamista SEUT 260 artiklan nojalla. Unionin tuomioistuin määräsi tästä huolimatta – ilman sovellettavaa lainsäädäntöä koskevaa laajempaa keskustelua – uhkasakon ja kiinteämääräisen hyvityksen.

33.

Tästä syystä myös nyt käsiteltävissä asioissa jätelainsäädännössä aikaisemmin asetetut velvollisuudet voidaan edelleen panna täytäntöön siltä osin kuin ne on säilytetty voimassa olevissa säännöksissä. Tämä on tutkittava kunkin osalta erikseen.

34.

Tutkittaessa sitä, onko tuomio pantu täytäntöön, SEUT 260 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kannalta ratkaisevana ajankohtana on pidettävä kyseisen määräyksen nojalla annetussa virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymishetkeä. ( 16 ) Jos jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely on kuitenkin aloitettu aikaisemmin voimassa olleen EY 228 artiklan 2 kohdan nojalla ja perusteltu lausunto on annettu ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa eli ennen päivämäärää 1.12.2009, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kannalta ratkaisevana ajankohtana on pidettävä kyseisessä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymishetkeä. ( 17 )

35.

Italia katsoo, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska komissio ei ole antanut täydentävää perusteltua lausuntoa. Täydentävä perusteltu lausunto olisi kuitenkin ollut välttämätön vain siinä tapauksessa, että komissio olisi laajentanut oikeudenkäyntiä perusteltua lausuntoa laajemmaksi. ( 18 ) Tällaista laajentamista ei ole kuitenkaan havaittavissa. Siltä osin kuin kanne vastaa annettua perusteltua lausuntoa, täydentävä perusteltu lausunto ei sitä vastoin ole tarpeen. Tämä Italian väite on näin ollen hylättävä.

36.

Italia esittää lisäksi, että ympäristöstä vastaavan pääosaston pääjohtajan 14.6.2011 päivätty kirje synnytti perustellun luottamuksen siihen, että oikeudenkäynnin kohde rajattaisiin toisin.

37.

Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen edellyttää, että hallinto on antanut täsmällisiä vakuutteluja. ( 19 ) Vakuutteluja, jotka voivat synnyttää tällaisia odotuksia, ovat täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä. ( 20 )

38.

Italia ei ole kuitenkaan osoittanut, mitä täsmällisiä vakuutteluja näistä kirjeistä voisi ilmetä. Myös tämä väite on näin ollen hylättävä.

39.

Komissio osoitti Italialle perustellun lausunnon tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) puutteellisen täytäntöönpanon perusteella. Se pidensi siinä asetettua määräaikaa 30.9.2009 saakka. Tästä syystä on aluksi tutkittava, onko Italia toteuttanut tarpeelliset toimenpiteet tuomion täytäntöönpanemiseksi tähän ajankohtaan mennessä.

40.

Unionin tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa vanhan jätedirektiivin 4, 8 ja 9 artiklan, vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ja kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan a–c alakohdan rikkomisen.

41.

Perustellulla lausunnolla pidennetyn määräajan päättyessä 30.9.2009 jätedirektiivi oli korvattu konsolidoidulla jätedirektiivillä, mutta uuden jätedirektiivin täytäntöönpanon määräaika ei ollut vielä päättynyt. Koska konsolidoituun direktiiviin ei sisältynyt sisältömuutoksia, Italian piti edelleen panna tuomio täytäntöön 30.9.2009 mennessä.

42.

Täytäntöönpanovelvoitteiden yksilöimiseksi tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) tuomiolauselmasta on vain vähän hyötyä, koska siinä ainoastaan toistetaan rikottujen säännösten sanamuoto. Se on kuitenkin ymmärrettävä tuomion perustelujen valossa. ( 21 ) Niiden mukaan voidaan yksilöidä kolmenlaisia rikkomisia, eli

43.

Komissio arvostelee laittomien kaatopaikkojen käyttöä ja katsoo, että Italian pitäisi ottaa käyttöön uusia sääntelyjä ja tarkastuksia, jotta tällaiset sääntöjenvastaisuudet kyettäisiin tulevaisuudessa estämään.

44.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) 39, 42 ja 43 kohdassa, että vanhan jätedirektiivin 4 ja 9 artiklaa sekä vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohtaa oli rikottu käyttämällä kaatopaikkoja, jotka eivät vastaa näiden säännösten vaatimuksia. Sen mukaan Italian koko alueella oli merkittävä määrä kaatopaikkoja, joiden osalta niiden pitäjät eivät ole varmistaneet, että jätteiden hyödyntäminen tai niistä huolehtiminen toteutetaan sellaisella tavalla, että ihmisten terveydelle ei aiheuteta vaaraa, ja että tässä ei käytetä sellaisia menettelyjä tai menetelmiä, jotka voivat vahingoittaa ympäristöä. Siellä oli myös huomattava määrä valvomattomia jätteistähuolehtimispaikkoja. ( 22 ) Lisäksi toiminnassa oli lukuisia kaatopaikkoja, joiden toiminnalle toimivaltainen viranomainen ei ollut myöntänyt lupaa. ( 23 ) Lopuksi unionin tuomioistuin totesi, että Italiassa oli ainakin 700 sellaista laitonta kaatopaikkaa, joilla on vaarallisia jätteitä ja joita ei valvota millään tavalla. ( 24 )

45.

Komissio esitti aluksi, että laittomia kaatopaikkoja oli sen asettaman määräajan päättyessä vähintään 422, mutta se muutti vastineessa annettujen tietojen perusteella omassa vastauksessaan väitettään siten, että se koski 37:ää kaatopaikkaa, joita ei ollut suljettu ennen määräajan päättymistä. Se vetosi lopulta vastaajan vastauksessa annettujen tietojen perusteella enää vain kahden laittoman kaatopaikan käyttämiseen.

46.

Kyseessä ovat ”villi” kaatopaikka Matera/Altamura Sgarrone Apulian ja Basilicatan rajalla ja aikaisempi kunnallinen kaatopaikka Reggio Calabria/Malderiti Calabriassa.

47.

Italia oli ottanut nämä kaatopaikat vielä vastineessaan ( 25 ) luetteloihinsa sulkemisajankohtaa ilmoittamatta ja jopa huomauttanut suunnitelluista puhdistustoimenpiteistä. Italia esitti kuitenkin vastauskirjelmässään, ( 26 ) että oletetun Matera/Altamura Sgarronen kaatopaikan alueella ei ole tuoreimpien paikan päällä tehtyjen tutkimusten perusteella havaittavissa entistä kaatopaikkaa. Oletetun Reggio Calabria/Malderitin kaatopaikan osalta Italia ilmoitti, että sinne tosiasiallisesti aikaisemmin hylättiin jätteitä, mutta niistä on jo kauan aikaa sitten huolehdittu.

48.

Tällä väitteellä ei ole kuitenkaan merkitystä tutkittaessa sitä, onko laittomia kaatopaikkoja tosiasiallisesti vielä käytetty komission asettaman määräajan päättyessä. Ensinnäkään nämä uudet lausunnot eivät poissulje sitä, että kaatopaikkoja tuolloin vielä käytettiin. Toiseksi Italia kieltäytyy nimenomaisesti ottamasta kantaa siihen, miltä osin tuomio komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) oli tuohon ajankohtaan mennessä pantu täytäntöön. ( 27 ) Näin ollen Italia on myös laiminlyönyt kiistää näiden kaatopaikkojen käytön määräajan päättymiseen mennessä.

49.

Näin ollen Matera/Altamura Sgarronen ja Reggio Calabria/Malderitin kaatopaikkojen osalta väite, jonka mukaan laittomia kaatopaikkoja käytettiin edelleen komission asettaman määräajan päättyessä, on perusteltu.

50.

Komissio arvostelee kuitenkin tässä yhteydessä myös sitä, että Italia ei ole vahvistanut laittoman jätteiden hylkäämisen estämistä koskevaa sääntelyään eikä jätevalvontajärjestelmäänsä riittävästi, vaikka Italian viranomaiset olivat tällä välin ilmoittaneet vastaavista uudistuksista tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) täytäntöönpanemiseksi.

51.

Tämän väitteen osalta on muistutettava siitä, että tuomiossa komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) todettiin yleinen ja jatkuva jätelainsäädännön säännösten rikkominen. ( 28 ) Tällaiseen rikkomiseen pitäisi vastata yleisillä lainsäädäntötoimilla tai järjestelmällisillä toimenpiteillä. Ne saattaisivat osaltaan estää uusien laittomien kaatopaikkojen syntymisen tulevaisuudessa.

52.

Yhteisöjen tuomioistuin ei tosin ole todennut, että laiminlyönti tekee tällaisten toimenpiteiden toteuttamisesta välttämätöntä. Komissiokaan ei esitä tästä mitään tietoja.

53.

Se, että Italian viranomaiset ovat mahdollisesti väliaikaisesti katsoneet, että lisäsääntely ja järjestelmälliset tarkastustoimenpiteet ovat tarpeen, ei yksinään riitä, jotta voitaisiin osoittaa, että tällaiset toimenpiteet ovat välttämättömiä tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) täytäntöönpanemiseksi. Tämä pätee erityisesti sen vuoksi, että Italia esittää tässä oikeudenkäynnissä, että näiden suunnitelmien tarkoituksena ei ollut täytäntöönpanovelvollisuuden täyttäminen.

54.

Pikemminkin ei voida poissulkea sitä, että – kuten Italiakin esittää – jo olemassa olevan sääntelyn johdonmukainen soveltaminen riittää, jotta estettäisiin tulevaisuudessa jätteiden hylkääminen lukuisille laittomille kaatopaikoille. Tätä olettamaa puoltaa sekin, että nyt käsiteltävässä asiassa ei esitetä, että tällä välin olisi syntynyt uusia laittomia kaatopaikkoja.

55.

Erillisiä yksittäistapauksia – jotka perustuvat esimerkiksi rikolliseen toimintaan – ei sitä vastoin voida varmuudella estää ankarillakaan säännöillä eikä hiotuilla valvontajärjestelmillä. Ne ovat laadultaan erilaisia kuin tuomiossa komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) todettu yleinen ja jatkuva laiminlyönti.

56.

Kanteen tämä osa on siten hylättävä.

57.

Toinen laiminlyönti, johon komissio vetoaa, on suljettujen laittomien kaatopaikkojen, jotka sisältävät osittain vaarallisia jätteitä, puhdistamisen laiminlyönti. Komissio esittää, että sen asettaman määräajan päättyessä 422 kaatopaikkaa oli vielä puhdistamatta.

58.

Tämä väite tuo esiin vaikeita kysymyksiä. Aluksi on selvitettävä, voiko velvollisuus puhdistaa suljetut laittomat kaatopaikat perustua tuomioon komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) (jäljempänä i jakso) ja mikä merkitys on annettava tässä yhteydessä vaarallisista jätteistä annetulle direktiiville (jäljempänä ii jakso). Tämän jälkeen on ratkaistava, mitkä kaatopaikat kuuluvat tuomion täytäntöönpanoa koskevan velvollisuuden piiriin (jäljempänä iii jakso).

59.

Italia kiistää sen, että tuomiossa komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) ylipäänsä edellytettäisiin suljettujen laittomien kaatopaikkojen puhdistamista.

60.

On myönnettävä, että tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) tuomiolauselmassa sen enempää kuin perusteluissakaan ei todeta nimenomaisesti, että laittomien kaatopaikkojen puhdistamisen laiminlyönti kuluisi osana todettuihin laiminlyönteihin. Tuomiossa todetaan kuitenkin, että komissio oli moittinut lausumissaan myös sitä, ettei laittomia kaatopaikkoja ollut vielä puhdistettu. ( 29 ) Unionin tuomioistuin ei myöskään hylännyt tätä lausumaa, vaan hyväksyi komission kanteen kokonaisuudessaan.

61.

Lisäksi tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) 41 kohdan mukaan jätedirektiivin 8 artiklan rikkomista koskevan kanneperusteen osalta oli näytetty toteen, että Italian viranomaiset eivät olleet varmistaneet, että jätteiden haltijat joko huolehtivat jätteistä tai käsittelevät jätteet itse tai antavat jätteet jätteenkeräilijän tai sellaisen yrityksen käsiteltäväksi, joka suorittaa tällaisia toimia noudattaen direktiivin säännöksiä. Kun tutustutaan mainittuihin asiakirjoihin, ( 30 ) ilmenee, että yhteisöjen tuomioistuin perustaa tämän toteamuksen siihen, että tiettyjä kaatopaikkoja Umbrian ja Apulian alueilla ei ollut vielä puhdistettu.

62.

Unionin tuomioistuin oli todennut jo aikaisemmin, että vanhan jätedirektiivin 8 artikla sisältää tällaisen laittomien kaatopaikkojen puhdistamista koskevan velvollisuuden. Laittoman kaatopaikan pitäjästä tulee näet jätteitä vastaanotettuaan näiden jätteiden haltija. Edellä mainitulla säännöksellä asetetaan siten jäsenvaltiolle velvollisuus toteuttaa kaatopaikanpitäjää kohtaan tarvittavat toimenpiteet, jotta jätteet annetaan yksityisen tai julkisen jätteenkerääjän tai jätehuoltoyrityksen käsiteltäviksi, jollei kyseinen kaatopaikanpitäjä kykene itse huolehtimaan jätteistä hyödyntämällä ne tai huolehtimalla niistä. ( 31 )

63.

Näin ollen ainakin todettu vanhan jätedirektiivin 8 artiklan rikkominen perustuu muun muassa siihen, että laittomia kaatopaikkoja ei ole vielä puhdistettu.

64.

Komissio tosin esittää, että vanhan jätedirektiivin 8 artiklan rikkominen on kyseessä vain niiden kahden kaatopaikan osalta, joiden sulkeminen on kiistanalaista. ( 32 ) Mikäli sen lausumaa tarkastellaan kuitenkin asiayhteydessään kokonaisuutena, ilmenee, että se ei ole myöskään luopunut kanteestaan siltä osin kuin se koskee 8 artiklan rikkomista laittomien kaatopaikkojen puhdistamisen tähänastisella laiminlyönnillä. Se näet vaatii edelleen nimenomaisesti tätä puhdistamista, mistä Italia on epäilyksittä tietoinen. Tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) täytäntöönpanon tunnustaminen 8 ja 9 artiklan osalta koskee siten ainoastaan näiden säännösten rikkomista laittomien kaatopaikkojen tai niiden käytön riittämättömällä estämisellä.

65.

Tämän lisäksi velvollisuus laittomien kaatopaikkojen puhdistamiseen perustuu muutamien vain ranskan kielellä ja oikeudenkäyntikielellä saatavilla olevien tuomioiden perusteella myös vanhan jätedirektiivin 4 artiklan 1 kohtaan, jonka rikkomiseen komissio niin ikään vetoaa. Unionin tuomioistuin on ratkaissut näin ensin tapauksissa, joissa oli selvää, että laittomasti hylätyt jätteet aiheuttivat vaaraa ympäristölle, ( 33 ) mikä on 4 artiklan 1 kohdan mukaan nimenomaan tarkoitus estää. Myöhemmin se nojautui näkemykseen, jonka mukaan jo jätteiden varastointi (laittomalle) kaatopaikalle aiheuttaa vaaraa ympäristölle. ( 34 ) Näin ollen on vain johdonmukaista, että laittoman kaatopaikan sulkeminen tai laittomasti hylättyjen jätteiden peittäminen maa-aineksella ja kivimurskalla ei riitä täyttämään 4 artiklan 1 kohdan vaatimuksia. ( 35 ) Kuten komissio perustellusti esittää, pitää pikemminkin vähintään tutkia, aiheuttaako suljettu kaatopaikka vaaraa ympäristölle tai terveydelle. Jos näin on, se on puhdistettava.

66.

On siis vielä vahvistettava, että tuomiossa komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) todettu vanhan jätedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan rikkominen on perusteena velvollisuudelle tutkia laittomien kaatopaikkojen puhdistamisen tarpeellisuus ja tarvittaessa puhdistaa ne.

67.

Tätä lopputulosta vastaa se, että Italia antoi jo asiassa C‑135/05 mutta myös tässä oikeudenkäynnissä jatkuvasti tietoja kaatopaikkojen puhdistuksesta. Tämä jäsenvaltio ei siis voi väittää, että sen tiedossa ei olisi ollut, että tämä oikeudenkäynti koskee myös kaatopaikkojen puhdistusta.

68.

Vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteaminen tuomiossa komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) täydentää puhdistamisvelvollisuutta vaarallisia jätteitä koskevilla erityisillä velvoitteilla.

69.

Tässä yhteydessä on aluksi muistutettava siitä, että perustavanlaatuisista jätedirektiivin jäteoikeudellisista velvoitteista – mukaan lukien puhdistamisvelvoite – ei säädetty uudestaan vaarallisista jätteistä annetussa direktiivissä, vaan ne koskevat viimeksi mainitun direktiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan myös vaarallisia jätteitä. Näin ollen myös laittomat kaatopaikat, jotka sisältävät vaarallisia jätteitä, on puhdistettava jätedirektiivin mukaisesti.

70.

Vaarallisista jätteistä annettu direktiivi voi tosin olla laajempienkin velvoitteiden perusteena. Esimerkiksi 2 artiklan 1 kohdassa edellytetään vaarallisten jätteiden yksilöimistä ja kirjaamista.

71.

Jos vaarallisten jätteiden yksilöiminen ja kirjaaminen on laiminlyöty jätteiden laittoman hylkäämisen yhteydessä, puute on korjattava puhdistamisen yhteydessä. Ainakin yksilöiminen on jopa tyypillisesti varsinaisen puhdistamisen edellytyksenä, jotta saataisiin luotettavia tietoja siitä, miten puhdistus on suoritettava, ja estettäisiin se, että puhdistamisen yhteydessä aiheutuu uusia vaaroja ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

72.

Asianosaiset ovat lisäksi eri mieltä siitä, mitkä kaatopaikat ovat puhdistamisvelvollisuuden kohteena. Tämä koskee lähtökohtaisesti sitä, onko tuomiossa kuvattu laiminlyönnin laajuutta riittävän tarkasti, jotta se mahdollistaa SEUT 260 artiklassa tarkoitetun täytäntöönpanon. Tuomion tuomiolauselmassa sen enempää kuin sen perusteluissakaan ei näet ole luetteloa kaatopaikoista, jotka on puhdistettava.

73.

Tällainen luettelo olisi koottavissa enintään välillisesti asian C‑135/05 oikeudenkäyntiasiakirjoista. Siinä yhteydessä merkityksellisiä olisivat komission suoraan tai epäsuorasti kuvaamat kaatopaikat. Useimpien alueiden osalta pitäisi siinä yhteydessä tarkastella Italian valtiollisen metsänhoitoviranomaisen 22.10.2002 antamaa kertomusta, johon komissio on kanteessaan nojautunut. Se kattoi laittomat kaatopaikat metsä- ja vuoristoalueilla sellaisissa maakunnissa, joilla on normaali perustuslaillinen asema Italiassa, eli kaikissa Italian maakunnissa, poikkeuksena Aostan laakso, Friuli-Venezia Giulia, Sardinia, Sisilia ja Trentino-Etelä-Tiroli.

74.

Niistä koottava luettelo ei todennäköisesti kuitenkaan sisältäisi kaikkia kaatopaikkoja, joiden puhdistamista komissio vaatii tässä oikeudenkäynnissä. Italia on nimittäin esittänyt vastauksena unionin tuomioistuimen kysymykseen luettelon, jossa on 71 komission luettelemaa kaatopaikkaa, jotka eivät ole sen mukaan olleet oikeudenkäynnin kohteena asiassa C‑135/05.

75.

Komissio ei esitä, että nämä kaatopaikat olisi nimetty asiaan C‑135/05 liittyneessä oikeudenkäynnissä. Se ottaa nimenomaisesti kantaa vain niihin kahteen kaatopaikkaan, joiden olemassaolo on kiistanalainen. ( 36 ) Sen lausumasta ilmenee kuitenkin yksiselitteisesti, että se pitää kiinni siitä, että myös loput 69 kaatopaikkaa pitäisi puhdistaa. Näistä kaatopaikoista 44 sijaitsee maakunnissa, jotka metsänhoitoviranomainen oli tutkinut, muut 25 maakunnissa, joissa metsänhoitoviranomainen ei ole toimivaltainen, useimmat Sisiliassa ja Sardiniassa. On siten epävarmaa, olisiko komissio maininnut erityisesti viimeksi mainitut kaatopaikat asian C‑135/05 oikeudenkäynnissä.

76.

Yhteisöjen tuomioistuimen toteamukset tuomiossa komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) eivät kuitenkaan nimenomaan kohdistu siihen, onko tietyt kaatopaikat mainittu nimeltä tässä oikeudenkäynnissä ja miten ne on mainittu. Italia oli nimittäin asiassa C‑135/05 jo menestyksettä arvostellut komission esittämän jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan väitteen yleisluontoisuutta ja täsmentymättömyyttä. Yhteisöjen tuomioistuin korosti kuitenkin, että komissio voi riitauttaa yleisen hallintokäytännön, jos se aiheuttaa unionin oikeuden toistuvan ja jatkuvan rikkomisen. ( 37 ) Se totesi johdonmukaisesti kyseisen tuomion 45 kohdassa, että Italia on yleisellä ja jatkuvalla tavalla jättänyt noudattamatta jätelainsäädännön mukaisia velvoitteitaan. Se ei perustellut eri laiminlyöntejä esillä olleiden tapausten kattavalla tarkastelulla vaan tyytyi viittaamaan esimerkinomaisesti tilanteeseen tietyissä maakunnissa. ( 38 )

77.

Näin ollen tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) toteamuksella, jonka mukaan unionin oikeutta ja erityisesti jätedirektiivin 4 ja 8 artiklaa sekä vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohtaa on rikottu, ylitetään yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt yksittäistapaukset. ( 39 ) Toteamus on pikemminkin ymmärrettävä siten, että Italia ei ole pitkän ajanjakson aikana koko valtion alueella toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä laittomien kaatopaikkojen puhdistamiseksi eli laittomasti hylätyistä jätteistä huolehtimiseksi edellä mainittujen säännösten mukaisesti asianmukaisella tavalla. Tämän laiminlyönnin ydin on siinä, että Italia ei ole nähnyt riittävästi vaivaa estääkseen laittomien kaatopaikkojen käyttämisen.

78.

On kuitenkin kyseenalaista, velvoittaako tällainen yleisen ja jatkuvan laiminlyönnin, joka ei rajoitu unionin tuomioistuimelle (esimerkinomaisesti) esitettyihin yksittäistapauksiin, toteaminen jäsenvaltiota SEUT 260 artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamaan toimenpiteitä, jotka voidaan panna täytäntöön SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla.

79.

Jos SEUT 260 artiklan soveltaminen edellyttäisi samassa määrin täsmällisyyttä kuin täytäntöönpanokelpoinen asiakirja, olisi ehkä mahdotonta panna tuomiota komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) täytäntöön kaatopaikkojen puhdistamisen osalta. Yhteisöjen tuomioistuin on ETY:n perustamissopimuksen 192 ja 187 artiklassa (joista on muutettuina tullut SEUT 280 ja SEUT 299 artikla) tarkoitetun maksuvelvollisuuden määräävän toimen osalta poissulkenut valuuttakurssimuutoksen mahdollisuudestakin huolimatta sen, että maksuvelvollisuus määritettäisiin vielä tuolloin voimassa olleina laskentayksikköinä, koska se voidaan täyttää vain jonkin maan valuutassa. ( 40 ) Kun kuitenkaan tuomiossa C‑135/05 sen enempää kuin siihen liittyvissä oikeudenkäyntiasiakirjoissakaan ei kuvata yksityiskohtaisesti, mitä konkreettisia kaatopaikkoja on puhdistettava, täytäntöönpano vaikuttaisi mahdottomalta.

80.

SEUT 260 artiklalle ei voida kuitenkaan asettaa vastaavia vaatimuksia. ( 41 ) Tämä ilmenee jo siitä, että SEUT 258 artiklassa tarkoitetut täytäntöön pantavat tuomiot ovat vain toteavia. Oikeudenkäyntikulujen jakamista koskevaa päätöstä lukuun ottamatta niissä ei siten nimenomaan kuvata konkreettisia toimenpiteitä, joita jäsenvaltion pitää toteuttaa lopettaakseen todetun unionin oikeuden rikkomisen. Näissä tuomioissa jätetään pikemminkin jäsenvaltioille yleensä huomattavasti harkintavaltaa täytäntöönpanoa varten.

81.

Perusteena pitäisi siksi olla pikemminkin oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva periaate, jota on sovellettava kaikkiin unionin tuomioistuimissa vireille saatetun oikeudenkäynnin asianosaisiin niiden oikeudellisesta asemasta riippumatta. ( 42 ) Sen vaatimusten täyttämiseksi asianosaisten on saatava tieto sellaisista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, jotka ovat oikeudenkäyntimenettelyn tuloksen kannalta ratkaisevia, ja niillä on oltava tilaisuus käsitellä niitä myös kontradiktorisesti. ( 43 ) Tästä syystä jokainen tuomio on perusteltava, jotta vastaajalla on mahdollisuus ymmärtää, mistä se tuomitaan. ( 44 ) Perusteluvelvollisuuden laajuus voi kuitenkin vaihdella kulloinkin kysymyksessä olevan tuomioistuinratkaisun mukaan, ja sitä on arvioitava ottaen huomioon koko kyseinen oikeudenkäynti ja kaikki siinä esille tulleet seikat samoin kuin tähän ratkaisuun liittyvät prosessuaaliset takeet. ( 45 )

82.

Perusteluja koskevat vaatimukset liittyvät osittain muutoksenhaun mahdollisuuteen, jolla ei ole merkitystä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä. ( 46 ) Myös jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä tuomion on kuitenkin oltava vähintään riittävän selvä, jotta asianomainen jäsenvaltio voi todeta, mitä laiminlyöntejä sen on poistettava tuomion täytäntöönpanemiseksi. Sen on myös kyettävä puolustamaan täytäntöönpanotoimiaan komissiota vastaan.

83.

Toteamusten täsmällisyyttä koskevat vaatimukset eivät voi kuitenkaan johtaa siihen, että yleisen ja jatkuvan käytännön toteaminen ei edellytä täytäntöönpanoa. Muussa tapauksessa tällaisilta toteamuksilta, jotka unionin tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään todennut mahdollisiksi, ( 47 ) vietäisiin käytännön tehokkuus. Ne olisivat vain puhtaasti toteavia.

84.

Tällaisten abstraktien toteamusten tarpeellisuus ilman kaikkien asianomaisten yksittäistapausten konkreettista kuvausta perustuu lisäksi asianomaisen jäsenvaltion käyttäytymiseen. Se sietää näet ensin unionin oikeuden yleistä ja jatkuvaa rikkomista ja jättää lojaalia yhteistyötä koskevan velvoitteensa vastaisesti sen jälkeen ilmoittamatta ensimmäiseen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan kanteeseen liittyvässä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä komissiolle kattavasti ja tarkasti sääntöjenvastaisuuden laajuudesta. Jos komissiolta tästä huolimatta edellytettäisiin, että se kuvaisi tarkasti unionin oikeuden rikkomisen, vaikka sillä ei ole erikseen omaa selvitystoimivaltaa, jotta se voisi myöhemmin vaatia sen lopettamista, jäsenvaltiolle annettaisiin mahdollisuus saada unionin oikeuden rikkomisesta lisäetua.

85.

Todettakoon lopuksi, että yhteisöjen tuomioistuin on jo ainakin yhdessä vastaavassa tapauksessa soveltanut tuolloin voimassa ollutta EY 228 artiklaa (josta on muutettuna tullut SEUT 260 artikla). Ranskan tuomittiin näet kalastustoiminnan puutteellisesta valvonnasta, koska sen toimenpiteet unionin oikeuden soveltamiseksi olivat jatkuvasti rakenteellisesti riittämättömiä, ( 48 ) minkä korjaamista ei myöskään vahvistettu konkreettisesti.

86.

Näin ollen täytyy riittää, jos jäsenvaltio kykenee tuomion perusteella – tarvittaessa siten, että sitä tulkitaan perussäännön 43 artiklan perusteella – selvittämään tarvittavat täytäntöönpanotoimet.

87.

Tuomio komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) täyttää nämä vaatimukset kaatopaikkojen puhdistamista koskevan velvoitteen osalta. Kuten edellä osoitettiin, ( 49 ) Italia kykeni oikeudenkäynnin asianosaisena olevana jäsenvaltiona päättelemään tuomiosta ja oikeudenkäyntiasiakirjoista, että se ulottui suljettujen laittomien kaatopaikkojen puhdistamiseen. Näiden kaatopaikkojen täytyi olla kaatopaikkoja, joiden käyttöä Italia ei ollut vanhan jätedirektiivin 4, 8 ja 9 artiklan ja osittain myös vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan vastaisesti aiemmin kieltänyt yleisen ja jatkuvan käytäntönsä perusteella. Näiden kaatopaikkojen puhdistamisen tarve on näet seurausta tästä käytöstä. ( 50 )

88.

Italia oli myös koko ajan tietoinen tämän velvollisuuden laajuudesta. Jo asiaan C‑135/05 liittyneessä oikeudenkäynnissä ja myöhemmin nyt käsiteltävään asiaan liittyneessä oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä tämä jäsenvaltio siis tunnisti suljetut kaatopaikat, jotka piti vielä puhdistaa.

89.

Erityisesti Italian komissiolle antamista ilmoituksista ilmenee, että perustellussa lausunnossa määräajan päättyessä 30.9.2009 oli vielä 368 ( 51 )–422 ( 52 ) laitonta kaatopaikkaa, joita ei ollut vielä puhdistettu. Vähintään 15 ( 53 ) tai ehkä jopa 23 ( 54 ) näistä kaatopaikoista sisälsi Italian oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä antamien tietojen mukaan vaarallisia jätteitä. Siten tuomiota ei ollut kaatopaikkojen puhdistamisen osalta pantu vielä täytäntöön tähän ajankohtaan mennessä. Tämä riittää siihen, että uuden tuomion antaminen SEUT 260 artiklan 2 kohdan perusteella on oikeutettua.

90.

Tuomiossa komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) todettiin lisäksi kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan a–c alakohdan rikkominen. Tässä säännöksessä säädetään siitä, millä edellytyksillä voidaan edelleen käyttää kaatopaikkoja, joilla oli tämän direktiivin täytäntöönpanon määräajan päättyessä 16.7.2001 lupa tai jotka olivat toiminnassa.

91.

Kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan a kohdan mukaan kaatopaikan pitäjän piti viimeistään 16.7.2002 mennessä valmistella kunnostussuunnitelma ja esittää se toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi. Sen c alakohdassa säädetään, että viranomaisen oli tämän perusteella tehtävä lopullinen päätös toiminnan jatkamisesta tai kaatopaikan sulkemisesta. Viranomaisten oli c alakohdan nojalla toiminnan jatkuessa hyväksyttävä tarvittavat työt ja määrättävä siirtymäkaudesta, joka päättyi viimeistään 16.7.2009.

92.

Komission tietojen mukaan perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päättyessä tämä koski ainakin 93:a kaatopaikkaa, eikä näiden tietojen oikeellisuutta ole kiistetty. Näitä olivat yhdeksässä maakunnassa sijainneet 69 kaatopaikkaa, jotka Italia ilmoitti komissiolle perusteltuun lausuntoon antamassaan vastauksessa, ja Apulian maakunnassa sijainneet 24 muuta kaatopaikkaa, joista Italia ilmoitti vasta myöhemmin. Myöskään tältä osin tuomiota komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) ei näin ollen ollut pantu vielä täytäntöön määräajan päättyessä.

93.

Koska Italian tasavalta ei ole toteuttanut Euroopan komission perustellussa lausunnossaan asettaman määräajan päättymiseen 30.9.2009 mennessä kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) täytäntöönpanemiseksi, se ei ole noudattanut jätedirektiivin 4, 8 ja 9 artiklan, vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ja kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan sekä SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

94.

Kreikkaa vastaan käytävän oikeudenkäynnin kohde on rajattu suppeammaksi kuin oikeudenkäynti Italiaa vastaan. Yhteisöjen tuomioistuin totesi tuomiossa komissio vastaan Kreikka (EU:C:2005:592) ainoastaan vanhan jätedirektiivin 4, 8 ja 9 artiklan rikkomisen.

95.

Asianosaiset ovat samaa mieltä siitä, että tämä rikkominen koskee sekä laittomien kaatopaikkojen käyttöä että myös niiden puhdistamista.

96.

Merkityksellinen ajankohta ilmenee 29.10.2010 päivätystä täydentävästä virallisesta huomautuksesta, jossa komissio asetti määräajan päättymispäiväksi 29.12.2010.

97.

Koska uuden jätedirektiivin täytäntöönpanon määräaika oli päättynyt 12.12.2010, on sen kannalta, säilyykö tuomion komissio vastaan Kreikka (EU:C:2005:592) täytäntöönpanoa koskeva velvoite, ratkaisevaa, sisältääkö uusi direktiivi edelleen vanhan jätedirektiivin 4, 8 ja 9 artiklan.

98.

Ne sisältyvät lähtökohtaisesti uuden jätedirektiivin 13 artiklaan, 36 artiklan 1 kohtaan, 15 artiklan 1 kohtaan sekä 23 artiklaan, jotka sisältävät vain epäoleellisia muutoksia.

99.

Puhdistamisvelvollisuutta ei myöskään lähtökohtaisesti kyseenalaisteta uuden jätedirektiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa. Tällä säännöksellä on täydennetty jätelainsäädäntöä siten, että jätedirektiiviä ei sovelleta maaperään (alkuperäisellä paikalla), ei myöskään kaivamattomaan pilaantuneeseen maa-ainekseen. Laittomasti hylätyt jätteet eivät ole kuitenkaan maaperää, eivätkä ne ole alkuperäisellä paikalla eli alkuperäisessä tilassaan. ( 55 ) Muussa tapauksessa annettaisiin mahdollisuus kiertää jätelainsäädäntöä jätteiden laittomalla hylkäämisellä. Näiden jätteiden poistaminen voi siis edelleen olla jätelainsäädännön kannalta suotavaa.

100.

Näin ollen tuomio komissio vastaan Kreikka (EU:C:2005:592) oli komission asettaman määräajan päättyessä edelleen pantava täytäntöön.

101.

Asianosaisten lausumista ei selviä tuomion komissio vastaan Kreikka (EU:C:2005:592) täytäntöönpanon laajuus 29.12.2010. Kreikka tosin ilmoitti kuusi kuukautta myöhemmin, että 82 laitonta kaatopaikkaa oli edelleen käytössä ja että 596 suljettua laitonta kaatopaikkaa piti vielä puhdistaa.

102.

Koska Helleenien tasavalta ei ole toteuttanut Euroopan komission täydentävässä virallisessa huomautuksessa asettaman määräajan päättymiseen 29.12.2010 mennessä kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä tuomion komissio vastaan Kreikka (EU:C:2005:592) täytäntöönpanemiseksi, se ei siis ole noudattanut jätedirektiivin 4, 8 ja 9 artiklan sekä SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvollisuuksiaan.

103.

Unionin tuomioistuimen on määrättävä kussakin asiassa sen käsiteltäväksi saatettuun tapaukseen liittyvien olosuhteiden perusteella ja sen mukaisesti, minkä verran sen mielestä tarvitaan taivuttelua ja ennaltaehkäisevyyttä, ne rahamääräiset seuraamukset, jotka ovat asianmukaisia jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen aikaisemmin todenneen tuomion mahdollisimman pikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja vastaavien yhteisön oikeuden rikkomisten toistumisen ehkäisemiseksi. ( 56 )

104.

Siinä yhteydessä komission esitykset eivät sido unionin tuomioistuinta, vaan niitä on pidettävä vain hyödyllisenä viitelähtökohtana. Vastaavasti komission tiedonannoissa olevien kaltaiset suuntaviivat eivät sido unionin tuomioistuinta, mutta ne palvelevat avoimuuden, ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden toteutumista komission toiminnassa. ( 57 )

105.

Uhkasakon määrääminen SEUT 260 artiklan nojalla on lähtökohtaisesti perusteltua ainoastaan siltä osin kuin unionin tuomioistuimen aikaisemman tuomion täytäntöönpanon laiminlyönnistä johtuva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu. ( 58 )

106.

Tästä syystä tähänastiset toteamukset tuomioiden puutteellisesta täytäntöönpanosta komission asettaman määräajan päättymiseen mennessä eivät ole vielä hyväksyttävä peruste uhkasakon määräämiselle. On pikemminkin vielä tutkittava, tarvitsevatko tuomiot unionin tuomioistuimen tuomion julistamishetkellä vielä muuta täytäntöönpanoa.

107.

Myös tältä osin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen jatkuminen edellyttää, että rikotut säännökset olivat huolimatta siitä, että jätelainsäädäntöä on sittemmin muutettu, myös unionin tuomioistuimen tuomion julistamishetkellä olennaisilta osin edelleen voimassa.

108.

Kreikkaa vastaan käytävässä menettelyssä mikään ei muutu, koska edellä suoritetun tuomion täytäntöönpanon tutkimuksen yhteydessä todettiin, että komission asettaman määräajan päättyessä uusi jätedirektiivi oli jo sovellettavissa. ( 59 )

109.

Laajemmassa menettelyssä Italiaa vastaan oli sitä vastoin siihen mennessä otettava huomioon vain konsolidoitu jätedirektiivi. ( 60 ) Kreikkaa koskevaan menettelyyn liittyvistä huomautuksista seuraa tosin, että uudessa jätedirektiivissä ei kyseenalaisteta vanhasta jätedirektiivistä johtuvaa puhdistusvelvollisuutta. Uuden jätedirektiivin 35 artiklassa jatketaan myös vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaista velvoitetta, koska siinä edellytetään, että 23 artiklassa tarkoitetut laitokset ja yritykset eli muun muassa kaatopaikkojen pitäjät pitävät aikajärjestyksen mukaista kirjanpitoa vaarallisen jätteen määrästä, laadusta ja alkuperästä. Myös tämä velvollisuus voidaan siten edelleen panna täytäntöön.

110.

Jotta voitaisiin antaa ratkaisu uhkasakon määräämisestä Italialle, on seuraavaksi tutkittava, missä laajuudessa laiminlyönnit edelleen jatkuivat komission asettaman määräajan päättyessä. Samalla on määritettävä uhkasakon muoto, erityisesti se, määrätäänkö se määrältään muuttumattomana vai vähenevänä suhteessa täytäntöönpanoon, ja sen perusmäärä sekä edellytykset sen maksuunpanolle.

111.

Laiminlyöntien jatkuminen oli suurimmaksi osaksi suullisen käsittelyn ajankohtana tosiasiallisesti riidatonta, mutta kaksi tapausta, joiden osalta Italia esittää vastauksessaan uudempia tietoja, edellyttää lisätäsmennyksiä.

112.

Italia on saavuttanut perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisen jälkeen muuta edistystä. Tästä huolimatta sen on yhtäpitävien tietojen perusteella puhdistettava vielä 196 kaatopaikkaa eli 218 kanteessa mainittua kaatopaikkaa, joista on vähennettävä 20 kaatopaikkaa, jotka komissio on myöntänyt sittemmin puhdistetuiksi, ( 61 ) ja kaksi kaatopaikkaa, joita käsittelen jäljempänä. Näistä 196 kaatopaikasta 13 sisältää komission antaminen tietojen perusteella vaarallisia jätteitä, eikä näiden tietojen oikeellisuutta ole kiistetty. ( 62 ) Myös suullisessa käsittelyssä vallitsi yksimielisyys siitä, että nyttemmin enää vain kaksi kaatopaikkaa tarvitsee kaatopaikkadirektiivin mukaisen uuden luvan.

113.

Tapauksia, jotka koskevat ”villiä” kaatopaikkaa Matera/Altamura Sgarrone Apulian ja Basilicatan maakuntien välisellä rajalla ja entistä kunnallista kaatopaikkaa Reggio Calabria/Malderiti Calabriassa, on kuitenkin tarkasteltava vielä laajemmin.

114.

Kuten edellä totesin, ( 63 ) Italia oli ottanut nämä kaatopaikat luetteloihinsa vielä vastinekirjelmässä ( 64 ) sulkemisajankohtaa ilmoittamatta, ja jopa huomauttanut niihin suunnitelluista puhdistustoimenpiteistä. Italia esitti kuitenkin vastauskirjelmässään, ( 65 ) että Matera/Altamura Sgarronesta ei ollut uusimmissa paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa löydetty entistä kaatopaikkaa. Italia ilmoitti lisäksi oletetun kaatopaikan Reggio Calabria/Malderiti osalta, että sinne oli aikaisemmin tosiasiallisesti hylätty jätteitä, joista oli kuitenkin jo kauan aikaa sitten huolehdittu.

Laittomien kaatopaikkojen käytön jatkaminen

115.

Komissio arvostelee Italiaa siitä, että näillä molemmilla paikkakunnilla käytettiin edelleen laittomia kaatopaikkoja, mutta Italia esitti jo vastineessaan, että kyseisenä ajankohtana yhtäkään nyt käsiteltävän asian kohteena olevista laittomista kaatopaikoista ei enää käytetty.

116.

Tästä syystä komission on osoitettava näiden kaatopaikkojen käyttö. Se nojautuu siihen, että Italia ei ole ilmoittanut sulkemisajankohtaa.

117.

Sulkemisajankohdan ilmoittamisen laiminlyönti ei kuitenkaan osoita, että molemmilla paikkakunnilla käytettäisiin tosiasiallisesti edelleen laittomia kaatopaikkoja.

118.

Koska komissio ei esitä muita todisteita laittomien kaatopaikkojen käyttämisestä Matera/Altamura Sgarronessa ja Reggio Calabria/Malderitissa, kanne on tältä osin hylättävä.

Kahden kaatopaikan puhdistamistarve

119.

Riita koskee molemmissa tapauksissa kuitenkin myös kaatopaikkojen puhdistamista koskevaa velvollisuutta.

120.

Italia on vastineessaan ja oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä myöntänyt, että Matera/Altamura Sgarronessa ja Reggio Calabria/Malderitissa oli entisiä laittomia kaatopaikkoja, jotka olivat puhdistamisen tarpeessa. Italian uusi lausuma perustuu sitä vastoin siihen, että nämä molemmat tapaukset olivat erehdyksessä puhdistamista tarvitsevien entisten laittomien kaatopaikkojen luettelossa. Kyseessä on siten puolustautumisperusteen muuttaminen.

121.

Työjärjestyksen 127 artiklan 1 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.

122.

Italia nojautuu tällaisiin tosiseikkoihin. Tieto siitä, että molemmat kaatopaikat oli tosiasiallisesti otettu perusteettomasti puhdistettavien kaatopaikkojen luetteloon, perustuu näet paikan päällä tehtyihin tarkastuksiin, jotka toteutettiin vastineen antamisen jälkeen. ( 66 )

123.

Näissä uusissa toteamuksissa ilmenee viime kädessä Italian laiminlyönti selventää tosiseikat ajoissa täydellisesti, mitä erityisesti komission kanssa tehtävää lojaalia yhteistyötä koskeva velvollisuus edellyttää. Työjärjestyksen 127 artiklan 1 kohdassa ei kuitenkaan poissuljeta puolustautumisperusteiden muuttamista yksinomaan sillä perusteella, että uusien tosiseikkojen olisi jo pitänyt olla tuttuja.

124.

Tämä suurpiirteisyys uusia puolustautumiskeinoja kohtaan on myös ainakin nyt käsiteltävässä asiassa järkevää. Jos unionin tuomioistuin tuomitsisi Italian uusista lausumista riippumatta näiden molempien tapausten perusteella, tuomion täytäntöönpano olisi tältä osin käytännössä hyvin vaikeaa. Miten Italian pitäisi todistaa, että nämä oletetut kaatopaikat on puhdistettu, jos niitä ei tosiasiallisesti ole (enää) olemassa?

125.

Tämä uusi puolustautumisperuste on näin ollen tutkittava.

126.

Vastauskirjelmässä nojaudutaan uusiin todisteisiin – tai ainakin pyydetään lisänäytön hankkimista – eli paikalla tehtyjen uusien tarkastusten tuloksiin. Työjärjestyksen 128 artiklan 1 kohdan mukaan asianosaiset voivat vielä tässä vaiheessa esittää uusia todisteita tai pyytää näytön hankkimista, jos ne perustelevat, miksei niitä ole esitetty aikaisemmin. Myös tämä edellytys täyttyy, koska viivästyksen syynä on se, että nämä tiedot saatiin vasta uudemmissa tarkastuksissa.

127.

Komissio ilmeisesti yllättyi näistä lausumista, mutta se olisi voinut vapaasti vaatia unionin tuomioistuimelta kohtuullista määräaikaa omien tutkimustensa tekemistä varten.

128.

Italian uusi puolustautumisperuste on näin ollen myös perusteltu.

129.

Italian esitys ei tosin vaikuta ensi arviolta vakuuttavalta, kun otetaan huomioon komission korostama ristiriita aikaisempaan lausumaan nähden, varsinkaan suunniteltujen puhdistustoimenpiteiden osalta. Voitaisiin näet odottaa, että puhdistamistoimenpiteitä suunnitellaan vain silloin, jos puhdistettavat kaatopaikat ovat tosiasiallisesti olemassa.

130.

Toisaalta ei ole nähtävissä syytä siihen, miksi Italia olisi antanut unionin tuomioistuimelle ja komissiolle oikeudenkäynnin kyseisenä ajankohtana kahdesta lähes 200 yksittäistapaukseen sisältyvästä tapauksesta tietoisesti vääriä tietoja, jotka olisivat oletettavasti melko helposti kumottavissa. Hyvin vähäisellä vaivalla voitaisiin arvioida esimerkiksi riidanalaisen alueen satelliittikuvia, eikä tutkimus paikan päälläkään vaatisi kohtuutonta vaivaa. Komissio ei ole kuitenkaan vaivautunut hankkimaan tällaista näyttöä kumotakseen Italian uuden väitteen.

131.

Ei vaikuta myöskään mahdottomalta, että jäsenvaltio, jonka on käsiteltävä unionin jätelainsäädännön rikkomisia useiden satojen laittomien kaatopaikkojen osalta, kirjaa tietyn määrän tapauksista virheellisesti ja havaitsee nämä virheet vasta verrattain myöhään. Komissio on vastaavasti hyväksynyt oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä tällaisia virheellisiä kirjauksia koskevan ilmoituksen ja niiden poistamisen asiakirja-aineistosta erityisesti perusteltuun lausuntoon annetun vastauksen osalta.

132.

Tästä syystä komission viittaus ristiriitaan aikaisempien ilmoitusten kanssa ei riitä kumoamaan Italian lausumaa.

133.

Koska komission on jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä näytettävä toteen väitteensä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä ( 67 ) eikä se esitä tältä osin muita perusteluja, ei siis voida todeta, että Matera/Altamura Sgarronessa ja Reggio Calabria/Malderitissa olisi puhdistamista edellyttäviä entisiä laittomia kaatopaikkoja.

134.

Näin ollen komission asiassa C-196/13 nostama kanne on hylättävä myös tämän seikan osalta.

135.

Koska tuomiota komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) ei ollut näistä kahdesta yksittäistapauksesta huolimatta edelleenkään pantu täydellisesti täytäntöön olennaisilta osin suullisen käsittelyn ajankohtaan mennessä, on Italian tasavallan velvoittaminen maksamaan uhkasakko lähtökohtaisesti asianmukainen taloudellinen keino kannustaa sitä toteuttamaan toimet, jotka ovat tarpeen todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen lopettamiseksi sekä tuomion kattavan täytäntöönpanon varmistamiseksi. ( 68 )

136.

Uhkasakon muodon osalta tulee esiin kysymys siitä, onko aika ajoin maksettava uhkasakko vahvistettava muuttumattomana summana, jonka Italian tasavalta maksaa niin kauan kunnes se on pannut tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) kaikilta osin täytäntöön. Vaihtoehtona on komission ehdottama vähenevä summa, joka pienenee tuomion täytäntöönpanon edistymisen myötä.

137.

Muuttamatonta summaa puoltaa se, että unionin tuomioistuin ei ole todennut täytäntöönpantavassa tuomiossa joukkoa yksittäisiä laiminlyöntejä vaan yleisen ja jatkuvan laiminlyönnin. Yhtä yksittäistä laiminlyöntiä vastaisi yksi kiinteä uhkasakko.

138.

Tätä vastaan on kuitenkin todettava, että tähän laiminlyöntiin liittyy erilaisia yksittäisiä tilanteita, jotka kukin edellyttävät erillisiä toimenpiteitä tuomion täytäntöönpanemiseksi. Karkea jako ilmenee jo siitä, että yhtäältä jätedirektiivin 4 ja 8 artiklan sekä vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan rikkominen edellyttävät suljettujen laittomien kaatopaikkojen puhdistamista ja toisaalta kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan rikkominen luvan uusimista edelleen toiminnassa oleville kaatopaikoille tämän direktiivin mukaisesti. Molempien seikkojen osalta jokainen yksittäinen kaatopaikka edellyttää yksilöllisiä toimenpiteitä. Jo tämän täytäntöönpanovelvollisuuden rakenteen perusteella on suositeltavaa vahvistaa täytäntöönpanon edistymisen myötä pienenevä summa. ( 69 )

139.

Tärkeämpää on kuitenkin se, että vain viimeksi mainitulla menettelytavalla voidaan varmistaa se, että maksettava uhkasakko vastaa edelleen puutteellista tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) täytäntöönpanoa. Kiinteä summa, joka vastaa täytäntöönpanon tilaa sen vahvistamishetkellä, ei nimittäin Italian edistyessä myöhemmin täytäntöönpanossa olisi enää asianmukainen olosuhteiden kannalta eikä siis oikeassa suhteessa todettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen nähden. ( 70 ) Unionin oikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen mukaan unionin toimielinten – mukaan lukien unionin tuomioistuin – säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saada ylittää rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten pakottava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden. ( 71 )

140.

Tästä syystä unionin tuomioistuin on jo määrännyt kolmessa tuomiossa vähenevän uhkasakon rakenteeltaan vastaavista laiminlyönneistä. Nämä tapaukset koskivat useiden uimavesien laatua, ( 72 ) useiden tukien takaisinperimistä ( 73 ) ja asukkaiden liittymistä yhdyskuntajätevesien keräysjärjestelmään. ( 74 )

141.

Viimeisimmässä tällaisessa oikeudenkäynnissä unioni tuomioistuin määräsi kuitenkin, vaikka laiminlyönti oli rakenteeltaan samankaltainen, liittyi useiden jätevedenpuhdistamoiden perustamiseen ja komissio oli esittänyt vastaavan vaatimuksen, ( 75 ) määrältään muuttumattoman uhkasakon. ( 76 )

142.

Tämä tapaus ei kuitenkaan ole perustavanlaatuinen poikkeus käytännöstä vahvistaa tarkoituksenmukaisissa tapauksissa vähenevä uhkasakko jo senkään vuoksi, että unionin tuomioistuin ei perustele poikkeamistaan aikaisemmasta oikeuskäytännöstä. Tämä olisi ollut tarpeen paitsi komission vaatimuksen vuoksi myös sen vuoksi, että unionin tuomioistuin oli vain kuukautta aikaisemmin määrännyt vielä vähenevän uhkasakon. ( 77 ) Viimeisin tuomio voi siksi perustua enintään yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden implisiittiseen arviointiin.

143.

Nyt käsiteltävässä asiassa ei sen sijaan ole havaittavissa seikkoja, joiden vuoksi olisi tarpeen määrätä määrältään muuttumaton uhkasakko, joka ei pienene suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tuomion täytäntöönpanon edistymisen myötä.

144.

Erityisesti mahdolliset puutteet Italian ja komission välisessä yhteistyössä eivät anna syytä määrätä uhkasakko määrältään muuttumattomana. Italian antamat tiedot olivat tosin osittain puutteellisia tai ristiriitaisia. Unionin tuomioistuin ottaa tällaiset lojaalia yhteistyötä koskevan velvoitteen laiminlyönnit kuitenkin säännöllisesti huomioon arvioidessaan kiinteämääräistä hyvitystä, jotta asianomaisen jäsenvaltion omaksuma asenne näkyisi arvioinnissa. ( 78 )

145.

Sitä vastoin puuttuva yhteistyö uhkasakon soveltamisen vaiheessa vaikuttaisi automaattisesti jäsenvaltiota vastaan. Kaatopaikan puhdistaminen tai kaatopaikan luvan uusiminen voidaan näet hyväksyä vasta sitten, kun jäsenvaltio on toimittanut kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen tämän esityksen tutkimiseksi. ( 79 ) Jos se toimittaa puutteellisia tietoja ja/tai toimittaa ne liian myöhään, uhkasakkoa joudutaan näin ollen maksamaan pidempään kuin on välttämätöntä.

146.

Tästä syystä uhkasakko pitäisi määrätä vähenevänä.

147.

Kuten komissio ehdottaa, sakon pienentämisessä pitäisi ottaa huomioon laiminlyönnin eri osatekijöiden laatuerot eli erityisesti ympäristöriskit. Riski, joka liittyy 183:een puhdistuksen tarpeessa olevaan suljettuun laittomaan kaatopaikkaan, joissa ei ole vaarallisia jätteitä, on sen mukaan vähäisin. Ne pitäisi ottaa huomioon kertoimella 1. Molempiin kaatopaikkoihin, jotka tarvitsevat uuden luvan, liittyy suurempia riskejä, koska kyseessä ovat suuremmat laitokset, joita käytetään, vaikka kaatopaikkadirektiivin kattava noudattaminen on vähintäänkin epäselvää. Ne pitäisi ottaa huomioon kertoimella 2. Riskialtteimpia ovat 13 puhdistamisen tarpeessa olevaa suljettua laitonta kaatopaikkaa, jotka sisältävät vaarallisia jätteitä, koska näistä jätteistä aiheutuu erityisen vakavia vaaroja ympäristölle. Nämä kaatopaikat pitäisi siten ottaa huomioon kertoimella 3. Jos asianomaisten kaatopaikkojen lukumäärät kerrotaan vastaavilla kertoimilta ja nämä tulokset lasketaan yhteen, saadaan summaksi 226.

148.

Unionin tuomioistuimen on harkintavaltaa käyttäessään vahvistettava uhkasakko siten, että se on yhtäältä asianmukainen olosuhteiden kannalta ja toisaalta oikeassa suhteessa sekä todettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen että asianomaisen jäsenvaltion maksukykyyn nähden. Kun unionin tuomioistuin haluaa arvioinnissaan unionin oikeuden yhdenmukaisen ja tosiasiallisen soveltamisen taatakseen varmistaa uhkasakon pakottavan luonteen, peruskriteereinä on otettava huomioon lähtökohtaisesti rikkomisen kesto, sen vakavuus ja kyseessä olevan jäsenvaltion maksukyky. Näiden kriteerien soveltamisessa unionin tuomioistuimen on otettava erityisesti huomioon seuraukset, joita täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu yksityisille ja julkisille intresseille, ja kiireellisyys siihen, että kyseinen jäsenvaltio noudattaa velvoitteitaan. ( 80 )

149.

Komission mukaan päivittäisen uhkasakon määrä olisi laskettava siten, että kaikille jäsenvaltioille sama uhkasakon kiinteä perusmäärä, eli 640 euroa päivältä, kerrottuna rikkomisen vakavuuteen perustuvalla kertoimella 8 (asteikolla 1–20) kerrotaan kestoon perustuvalla kertoimella, joka on 3 (asteikolla 1–3) nyt käsiteltävässä asiassa, ja Italian maksukykyä ilmentävällä n-kertoimella, joka on 16,72. Tätä menetelmää soveltamalla saatu määrä on 256819,20 euroa päivältä.

150.

Tämä ehdotus on lähtökohdiltaan hyvä, mutta edellyttää tarkempia selvityksiä.

151.

Ensinnäkin uhkasakon laskennassa pitäisi käyttää ajantasaistettuja tietoja, jotka komissio vahvisti 21.11.2013 antamassaan tiedonannossa. ( 81 ) Tämän jäsenvaltion maksukyvyn suhteen on otettava huomioon inflaation ja BKT:n viimeaikainen kehitys, sellaisena kuin se on ajankohtana, jolloin unionin tuomioistuin tutkii uusimmat taloudelliset tosiseikat. ( 82 ) Sen mukaan perusmäärä olisi 650 euroa ja maksukykyyn perustuva kerroin 16,57.

152.

Rikkomisen keston toteaminen on vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella unionin tuomioistuimen asiana, missä yhteydessä sen on otettava huomioon se ajankohta, jona se arvioi tosiseikkoja, eikä sitä ajankohtaa, jona komissio on saattanut asian sen käsiteltäväksi. ( 83 )

153.

Koska Italian tasavalta on tosiasiallisesti myöntänyt, että se ei ole lopettanut velvoitettaan panna tuomio komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) täytäntöön koskevaa laiminlyöntiään, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 112 kohdassa todetaan, tämä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on kestänyt pidempään kuin seitsemän vuotta. Tukien takaisinperimisen yhteydessä unionin tuomioistuin on pitänyt tätä aikaa ”sangen huomattavana”. ( 84 )

154.

Tämän lisäksi tuomiossa komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) on todettu yleinen ja jatkuva jätelainsäädännön mukaisten velvoitteiden rikkominen, joka jatkui osittain jo ensimmäisen jätedirektiivin täytäntöönpanon määräajan päättymisestä eli vuodesta 1977 lähtien ja kaatopaikkadirektiivin osalta vähintään vuodesta 2002 lähtien. Tästä syystä pitäisi ottaa huomioon sekin, että tässä tapauksessa ovat kyseessä laiminlyönnit, jotka ovat kestäneet poikkeuksellisen pitkään. ( 85 )

155.

Toisaalta on myönnettävä, että erityisesti suljettujen laittomien kaatopaikkojen puhdistaminen saattaa olla hyvin kallista ja että on lähtökohtaisesti perusteltua asettaa siinä yhteydessä prioriteetteja, jotta erityisen vakavat ympäristöriskit käsiteltäisiin ensin.

156.

Tämän perusteella on tosin asianmukaista, että komissio ehdottaa suurinta sen järjestelmän mukaisesti käytettävissä olevaa kestoon perustuvaa kerrointa 3. Ei ole kuitenkaan tarpeen ylittää tätä asteikkoa ja valita vielä suurempaa kerrointa. ( 86 )

157.

Rikkomisen vakavuuden arvioiminen on viime kädessä vaativin tehtävä.

158.

Oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että silloin, kun unionin tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpanon laiminlyönti on omiaan aiheuttamaan haittaa ympäristölle, jonka säilyttäminen on osa unionin politiikan nimenomaisia tavoitteita, kuten SEUT 191 artiklasta ilmenee, tällaista laiminlyöntiä on pidettävä erityisen vakavana. ( 87 ) Unionin tuomioistuin on myös jo todennut, että jätelainsäädännön rikkomisen pitkä kesto lisää rikkomisen vakavuutta, ( 88 ) vaikka tämä seikka vaikuttaa jo rikkomisen keston perusteella vahvistettavien kertoimien arviointiin ja otettaisiin siten kahteen kertaan huomioon.

159.

Kyseessä eivät myöskään ole erilliset yksittäistapaukset vaan yleinen käytäntö. Jos komissio olisi tuonut kaikki tapaukset yksitellen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, olisi ollut kohtuullista ehdottaa jokaiselle puhdistettavalle tai uutta lupaa tarvitsevalle kaatopaikalle vakavuuden perusteella vähintään kerrointa 1, mikä olisi antanut vähintään summan 198. Se ehdotti jo aivan ensimmäisessä uhkasakkomenettelyssä yhden ainoan laittoman kaatopaikan, jonne hylättiin myös vaarallisia jätteitä, toiminnan harjoittamisesta vakavuuden perusteella jopa kerrointa 6. ( 89 )

160.

Pantaessa täytäntöön tuomiota, joka koskee satoja yksittäistapauksia käsittävää yleistä käytäntöä, kertoimen 8 ehdottaminen rikkomisen vakavuuden perusteella 198:n tai vielä suuremman kertoimen sijasta vastaa siten ”paljousalennusta”, ( 90 ) jonka perusteltavuutta voitaisiin epäillä. Toisaalta uhkasakon tarkoituksena ei ole vahingon korvaaminen tai sopivan rangaistuksen määrääminen. ( 91 ) Pyrkimyksenä on pikemminkin ensimmäisen tuomion täytäntöönpanon edistäminen ja uusien laiminlyöntien estäminen. Näin ollen saattaa olla perusteltua, että vakavuuteen perustuvaa kerrointa ei suurenneta lineaarisesti asianomaisten tapausten lukumäärän mukaan.

161.

Italian hyväksi on joka tapauksessa todettava, että nyt käsiteltävä asia – toisin kuin komissio kannekirjelmässään vaati – ei koske enää laittomien kaatopaikkojen käyttämistä vaan ainoastaan niiden puhdistamista sekä luvan uusimista edelleen toiminnassa oleville kaatopaikoille kaatopaikkadirektiivin mukaisesti. Molemmilla osa-alueilla on havaittavissa merkittävää edistystä verrattuna tilanteeseen tuomiossa komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250), perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä ja kanteen nostamisen ajankohtana. Tästä on pääteltävä, että tarve lisätä painetta Italiaa kohtaan uhkasakolla ei ole kovin suuri.

162.

Tästä syystä pidän asianmukaisena pienentää komission rikkomisen vakavuuden perusteella ehdottamaa kerrointa 8 selvästi eli 5:een.

163.

Jos uhkasakon kiinteä perusmäärä 650 euroa kerrotaan maksukykyä ilmentävällä n-kertoimella 16,57, rikkomisen vakavuuteen perustuvalla kertoimella 5 ja kestoon perustuvalla kertoimella 3, päivittäinen uhkasakko on tämän perusteella 161557,50 euroa.

164.

Jotta helpotettaisiin uhkasakon vähittäistä pienentämistä siten, että rikkomisen yksittäisten osatekijöiden painoarvo otetaan huomioon, ehdotan tämän summan pyöristämistä 158200 euroon. Tämä summa on jaollinen yksittäisten rikkomisten painotetulla summalla eli 226:lla. ( 92 ) Heti kun suljettu laiton kaatopaikka, joka sisältää vaarallisia jätteitä, puhdistetaan, tätä summaa voidaan pienentää 2100 eurolla, minkä tahansa muun kaatopaikan puhdistamisen päätyttyä 700 eurolla ja edelleen käytössä olevan kaatopaikan saatua uuden luvan kaatopaikkadirektiivin mukaisesti 1400 eurolla. Sen jälkeen kun nyt käsiteltävässä asiassa todetun tuomiota komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) koskevan rikkomisen osatekijät on kaikilta osin korjattu, uhkasakkoa ei siten olisi enää maksettavana.

165.

Jos Italia korjaa tuomion julistamiseen mennessä lisää rikkomisen osatekijöitä, korjaamisesta on ilmoitettava komissiolle välittömästi. Silloin uhkasakkoa vähennettäisiin välittömästi edellä mainittujen perusteiden mukaisesti.

166.

Tästä syystä Italia on velvoitettava maksamaan komissiolle tilille ”Euroopan unionin omat varat”158200 euron suuruinen päiväkohtainen uhkasakko siihen saakka, kunnes tuomio komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) on pantu kattavasti täytäntöön. Tätä uhkasakon perusmäärää on vähennettävä 2100 eurolla, kun Italia osoittaa komissiolle, että jokin suljettu laiton kaatopaikka, joka sisältää vaarallisia jätteitä, on puhdistettu, 700 eurolla, kun se osoittaa, että jokin toinen kaatopaikka on puhdistettu, ja 1 400 eurolla, kun se osoittaa, että edelleen toiminnassa olevalle kaatopaikalle on myönnetty uusi lupa kaatopaikkadirektiivin mukaisesti.

167.

Kreikka oli suulliseen käsittelyyn mennessä saavuttanut edistystä täydentävän virallisen huomautuksen määräajan päättymiseen verrattuna. Tästä huolimatta 70:ää laitonta kaatopaikkaa käytetään edelleen, ja 223 suljettua laitonta kaatopaikkaa tarvitsee yhä puhdistusta.

168.

Näin ollen Helleenien tasavallan velvoittaminen maksamaan uhkasakko on asianmukainen taloudellinen keino kannustaa sitä toteuttamaan toimet, jotka ovat tarpeen todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen lopettamiseksi ja tuomion komissio vastaan Kreikka (EU:C:2005:592) kattavan täytäntöönpanon varmistamiseksi. ( 93 )

169.

Kuten Italian tapauksessa on asianmukaista vahvistaa aluksi uhkasakon perusmäärä ja vähentää sitä tuomion komissio vastaan Kreikka (EU:C:2005:592) täytäntöönpanon edistymisen myötä (jäljempänä i jakso). Kattavan täytäntöönpanon toteaminen suljettujen laittomien kaatopaikkojen osalta aiheuttaa tosin erityisiä ongelmia (jäljempänä ii jakso).

170.

Komission mukaan päivittäisen uhkasakon määrä olisi laskettava siten, että sen ehdottama, kaikille jäsenvaltioille sama uhkasakon kiinteä perusmäärä 640 euroa päivältä kerrottuna rikkomisen vakavuuteen perustuvalla kertoimella 9 (asteikolla 1–20) kerrotaan kestoon perustuvalla kertoimella, joka on 3 (asteikolla 1–3) nyt käsiteltävässä asiassa, ja Kreikan maksukykyä ilmentävällä n-kertoimella, joka on 4,12. Tätä menetelmää soveltamalla saatu määrä on 71193,60 euroa päivältä.

171.

Myös Kreikkaan pitäisi kuitenkin soveltaa uhkasakkoa laskettaessa ajantasaistettuja tietoja, jotka komissio on 21.11.2013 päivätyssä tiedonannossaan ( 94 ) vahvistanut. ( 95 ) Siitä ilmenevät uhkasakon perusmäärä 650 euroa ja Kreikan talouskriisin pitkittymisen vuoksi hieman pienempi maksukykyä ilmentävä n-kerroin, joka on 3,87.

172.

Rikkomisen kestoon perustuvan kertoimen osalta on todettava, että Kreikan tuomio on annettu vielä kaksi vuotta aikaisemmin kuin Italian tuomio. Verrattuna Italiaan Kreikan hyväksi on kuitenkin luettava se, että unionin oikeuden jäteoikeudelliset velvoitteet eivät ole sitoneet tätä jäsenvaltiota vielä vuonna 1977 vaan vasta sen liittymisestä 1.1.1981 lähtien. Tästä syystä on myös Kreikan osalta asianmukaista käyttää rikkomisen keston osalta ehdotettua kerrointa 3.

173.

Tuomiossa komissio vastaan Kreikka (EU:C:2005:592) todettu laiminlyönti on oikeudelliselta laajuudeltaan vähäisempi kuin Italian syyksi luettu laiminlyönti. Unionin tuomioistuin ei ole todennut vaarallisista jätteistä annetun direktiivin rikkomista eikä kaatopaikkadirektiivin rikkomista. Kreikassa, toisin kuin Italiassa, käytetään kuitenkin edelleen laittomia kaatopaikkoja, joten se aiheuttaa suuremmalla todennäköisyydellä uusia lisävahinkoja ympäristölle ja terveydellisiä vaaroja. Tämän lisäksi Kreikassa pitäisi puhdistaa vielä lähes 300 kaatopaikkaa eli 50 prosenttia enemmän kuin Italiassa, vaikka Kreikka on selvästi pienempi jäsenvaltio. Tästä syystä pitäisi pienentää komission ehdottamaa rikkomisen vakavuuteen perustuvaa kerrointa, mutta vain 7,5:een.

174.

Jos uhkasakon perusmäärä 650 euroa kerrotaan maksukykyä ilmentävällä n-kertoimella, joka on 3,87, rikkomisen vakavuuteen perustuvalla kertoimella 7,5 ja kestoon perustuvalla kertoimella 3, päivittäinen uhkasakko on tällä perusteella suuruudeltaan 56598,75 euroa.

175.

Uhkasakkoa pienennettäessä pitäisi jokaiseen puhdistamiseen ja jokaiseen sulkemiseen soveltaa aina tekijää 1. Näiden tekijöiden summa on puhdistettavien 223 suljetun kaatopaikan sekä suljettavien ja puhdistettavien 70 kaatopaikan osalta 363. Tästä syystä on asianmukaista pyöristää yksinkertaisuuden vuoksi päivittäinen uhkasakko 54450 euroon ja vähentää sitä aina 150 eurolla, kun saadaan osoitus laittoman kaatopaikan sulkemisesta tai puhdistamisesta.

176.

Kuten komissio perustellusti korostaa, laittomien kaatopaikkojen sulkemisen yhteydessä on kuitenkin vaarana, että ne korvataan uusilla valvomattomilla varastointipaikoilla. Tämä riski on otettava uhkasakkoa pienennettäessä asianmukaisesti huomioon.

177.

Komission kirjallisessa käsittelyssä esittämä menettelytapa, jonka mukaan uhkasakon suuruus olisi arvioitava laittomien kaatopaikkojen lukumäärän perusteella – toisin sanoen tiedossa olevien, edelleen käytettyjen laittomien kaatopaikkojen ja suljettuja kaatopaikkoja korvaavien uusien kaatopaikkojen lukumäärän perusteella – vaikuttaa käytännössä hankalasti toteutettavalta. Olisi pelättävissä, että korvaavat laittomat kaatopaikat salattaisiin. Nimenomaan Kreikan saarilla on lisäksi vaarana, että jätteet kaadetaan valvonnatta mereen, ilman että tätä havaitaan riittävän ajoissa.

178.

Tästä syystä tehokkaampi on komission suullisessa käsittelyssä tekemä ehdotus, jonka mukaan laittoman kaatopaikan sulkeminen hyväksytään vain silloin, jos samalla näytetään toteen, että jätteiden lainmukaista hyödyntämistä tai jätteistä huolehtimista varten on riittävä jätehuoltokapasiteetti, jota myös käytetään. Ilman tällaista tarjontaa syntyvät jätteet näet väistämättä hylättäisiin laittomasti.

179.

Helleenien tasavalta on näin ollen velvoitettava maksamaan Euroopan komissiolle tilille ”Euroopan unionin omat varat”54450 euron suuruinen päiväkohtainen uhkasakko siihen saakka, kunnes tuomio komissio vastaan Kreikka (EU:C:2005:592) on pantu kattavasti täytäntöön. Tätä uhkasakon perusmäärää on vähennettävä 150 eurolla, kun Kreikka ilmoittaa komissiolle jonkin laittoman kaatopaikan sulkemisesta ja osoittaa, että jätteiden lainmukaista hyödyntämistä tai jätteistä huolehtimista varten on riittävä jätehuoltokapasiteetti, jota myös käytetään, tai ilmoittaa suljetun laittoman kaatopaikan puhdistamisesta.

180.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan uhkasakon lisäksi voidaan määrätä myös kiinteämääräisestä hyvityksestä. ( 96 ) Kiinteämääräisestä hyvityksestä on määrättävä kussakin yksittäistapauksessa kaikkien niiden asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella, jotka liittyvät sekä todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen ominaispiirteisiin että sen jäsenvaltion omaksumaan asenteeseen, jota SEUT 260 artiklan nojalla aloitettu menettely koskee. ( 97 ) Kyseisellä määräyksellä annetaan unionin tuomioistuimelle laaja harkintavalta päättää tällaisen seuraamuksen määräämisestä. ( 98 )

181.

Komission mukaan kiinteämääräisen hyvityksen määrä olisi laskettava siten, että kiinteä perusmäärä eli 210 euroa päivältä kerrotaan rikkomisen vakavuuteen perustuvalla kertoimella ja n-kertoimella, jotka vastaavat määrältään uhkasakon laskemiseen ehdotettuja arvoja, sekä niiden päivien lukumäärällä, jotka ovat kuluneet ensimmäisen tuomion antamisesta.

182.

Jos nämä tiedot ajantasaistetaan ehdotukseni mukaisesti Italialle määrättävän uhkasakon osalta siten, että perustaksi otetaan komission tuoreimman tiedonannon mukainen korotettu perusmäärä 220 euroa, maksukykyä ilmentävä n-kerroin, joka on 16,57, ja rikkomisen vakavuutta kuvaava kerroin 5, saadaan kiinteämääräisen hyvityksen perusmääräksi 18227 euroa. Kun tämä suhteutetaan tämän ratkaisuehdotuksen julistamispäivään, joka ajoittuu 2687 päivää tuomion komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) julistamisen jälkeen, saadaan kiinteämääräiseksi hyvitykseksi 48975949 euroa. Jos tuomio julistetaan noin neljä kuukautta ratkaisuehdotuksen jälkeen, olisi tämän perusteella ajateltavissa, että kiinteämääräiseksi hyvitykseksi määrättäisiin 51163189 euroa.

183.

On pohdittava, onko tämä määrä asianmukainen.

184.

Niiden seikkojen lisäksi, jotka olen esittänyt uhkasakon yhteydessä, kiinteämääräisen hyvityksen vahvistamisen yhteydessä on näet oikeuskäytännön mukaan otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion omaksuma ”asenne”. ( 99 )

185.

Jos tällä ymmärrettäisiin tarkoitettavan myös jäsenvaltion näkemystä siitä, onko se vastuussa unionin oikeuden rikkomisesta, Italiaa vastaan voitaisiin lukea sen arvostelu tuomiota komissio vastaan Italia (EU:C:2007:250) kohtaan. Tämä arvostelu liittyy erityisesti esitettyihin todisteisiin ja unionin tuomioistuimen toteamuksista sen mielestä puuttuviin täsmennyksiin.

186.

Tämä lausuma on johdonmukaista seurausta Italian oikeudellisesta näkemyksestä. Myös jäsenvaltioiden hyväksi sovellettava tehokkaan oikeussuojan periaate kieltää seuraamusten ankaroittamisen pelkästään sillä perusteella, että jäsenvaltio puoltaa oikeudellista näkemystään, vaikka unionin tuomioistuin ei siihen yhtyisikään. Tilanne voisi olla toinen silloin, jos jäsenvaltio nojautuisi ilmeisen virheellisiin näkemyksiin ja pyrkisi sillä vain oikeudenkäynnin estämiseen. Italian oikeudelliset näkemykset ovat kuitenkin puolustettavissa erityisesti sen vuoksi, että täytäntöönpantava tuomio kaipaa joiltain kohdin tulkintaa.

187.

Sitä vastoin puutteet yhteistyössä komission ja unionin tuomioistuimen kanssa on joka tapauksessa otettava huomioon. ( 100 ) Tässä yhteydessä on erityisen merkittävää, että Italia pyrki esittämään kattavia tietoja vasta perusteltuun lausuntoon antamassaan vastauksessa. Vastaavasti ei ollut yllättävää, että nämä tiedot olivat osittain virheellisiä ja vaativat tästä syystä useita korjauksia vielä unionin tuomioistuimen oikeudenkäynnissäkin. ( 101 )

188.

Unionin tuomioistuin on lisäksi korostanut tässä yhteydessä, että se, että jäsenvaltio rikkoo toistamiseen jäsenyysvelvoitteitaan jollakin nimenomaisella alalla, voi olla osoitus siitä, että se, että vastaavien unionin oikeuden rikkomisten toistuminen tulevaisuudessa estetään tehokkaasti, edellyttää kiinteämääräisen hyvityksen kaltaisen ennalta ehkäisevän toimenpiteen toteuttamista. ( 102 ) Unionin tuomioistuin on tuominnut Italian jätelainsäädännön rikkomisista jo yli 20 oikeudenkäynnissä. ( 103 )

189.

Tästä syystä on mielestäni asianmukaista korottaa kiinteämäärästä hyvitystä nyt käsiteltävässä asiassa noin yhdeksällä miljoonalla eurolla eli 60 miljoonaan euroon.

190.

Kreikan osalta kiinteämääräisen hyvityksen perusmäärä 220 euroa on kerrottava maksukykyä ilmentävällä n-kertoimella, joka on 3,87, ja rikkomisen vakavuutta kuvaavalla kertoimella 7,5. Tämän perusteella päivittäinen määrä on 6385,50 euroa. Kun se kerrotaan 3258 päivällä, jotka ovat kuluneet tuomion komissio vastaan Kreikka (EU:C:2005:592) julistamisesta, saadaan tämän ratkaisuehdotuksen julistamispäivänä kiinteämääräisen hyvityksen suuruudeksi 20803959 euroa. Jos tuomio julistetaan neljä kuukautta myöhemmin, tämä summa on kasvanut 21570219 euroon.

191.

Kreikan asenteessa ei ole huomautettavaa, mitä tulee yhteistyöhön komission kanssa. On tosin otettava huomioon, että myös Kreikka on tuomittu jo useaan kertaan jäteoikeudellisten ongelmien vuoksi. On korostettava erityisesti sitä, että sen maksettavaksi määrättiin uhkasakko ensi kertaa Kreetalla sijaitsevan Kouroupitosin laittoman kaatopaikan vuoksi. ( 104 )

192.

Tästä syystä ehdotan, että Kreikan maksettavaksi määrätään 22 miljoonan euron suuruinen kiinteämääräinen hyvitys.

193.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

194.

Komissio on vaatinut asiassa C‑196/13 Italian tasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja tämä on suurimmaksi osaksi hävinnyt asian. Niiltä osin kuin se voittaa asian, se ei ole toimittanut oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä osittain kaikkia tarkoituksenmukaisia tietoja. Tästä syystä se on velvoitettava korvaamaan kaikki tähän oikeudenkäyntiin liittyvät kulut. ( 105 )

195.

Koska Kreikka on hävinnyt asian C-378/13, se on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

196.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian C-196/13, komissio vastaan Italia, seuraavasti:

197.

Asiassa C-378/13, komissio vastaan Kreikka, unionin tuomioistuimen pitäisi antaa seuraavanlainen ratkaisu: