Komission tiedonanto puhtaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä vähäpäästöisen liikkuvuuden tukemiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/33/EY 2, 3, 4 ja 5 artiklan soveltamisesta

(2020/C 352/01)

Johdanto

Tämän tiedonannon tarkoituksena on antaa kansallisille viranomaisille, hankintaviranomaisille, hankintayksiköille ja liikenteenharjoittajille ohjeita puhtaita ajoneuvoja koskevan direktiivin (direktiivi 2009/33/EY puhtaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä vähäpäästöisen liikkuvuuden tukemiseksi (1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2019/1161 (2)) 2, 3, 4 ja 5 artiklan säännösten soveltamisesta.

Siinä esitetään yleiskatsaus usein kysytyistä kysymyksistä, jotka liittyvät näiden säännösten saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoon ja koskevat erityisesti direktiivin soveltamisalaa, ”puhtaiden ajoneuvojen” määritelmää, hankintojen vähimmäistavoitteita, ajoneuvojen laskentaa ja Tenders Electronic Daily ‐tietokannan (TED) käyttöä eri hankintaskenaarioissa (muun muassa ajoneuvoihin tehtävät jälkiasennukset tai ajoneuvojen korvaaminen voimassa olevien sopimusten puitteissa).

Tätä tiedonantoa olisi luettava yhdessä direktiivin muiden asiaa koskevien säännösten kanssa. Siinä selvennetään sovellettavaan lainsäädäntöön jo sisältyviä säännöksiä, eikä sillä laajenneta millään tavalla tällaisesta lainsäädännöstä johtuvia velvoitteita eikä aseteta lisävaatimuksia asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja toimijoille.

Tämän tiedonannon tarkoituksena on ainoastaan auttaa hankintaviranomaisia, hankintayksiköitä, liikenteenharjoittajia ja kansallisia toimivaltaisia viranomaisia direktiivin soveltamisessa. Tässä tiedonannossa esitetyillä näkemyksillä ei ole vaikutusta komission mahdollisiin tuleviin kantoihin tässä asiassa. Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on lopullinen toimivalta tulkita unionin lainsäädäntöä.

Direktiivin soveltamisalaan liittyvät kysymykset

1.   Direktiivin liitteessä olevassa taulukossa 1 mainitaan jätteiden keruupalvelut yhtenä direktiivin soveltamisalaan kuuluvista palveluista. Eivätkö jätteidenkuljetusautot kuulu direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti?

Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa suljetaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle muun muassa moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta annetun asetuksen (EU) 2018/858 (3) 2 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ajoneuvot, eli ”omalla käyttövoimallaan liikkuvat ajoneuvot, jotka on nimenomaan suunniteltu ja rakennettu työkoneiksi ja jotka eivät rakenteensa takia sovellu matkustajien tai tavaroiden kuljettamiseen ja jotka eivät ole moottoriajoneuvon alustalle asennettuja työkoneita”.

Jätteidenkuljetusautot eivät kuulu tähän luokkaan; ne tyyppihyväksytään tavallisesti N2- tai N3-luokan ajoneuvoiksi asetuksen (EU) 2018/858 mukaisesti. Näin ollen ne kuuluvat puhtaita ajoneuvoja koskevan direktiivin soveltamisalaan.

2.   Voidaanko kaikki esimerkiksi asevoimien tai poliisin käyttämät ajoneuvot vapauttaa direktiivin vaatimuksista?

Ei. Direktiivin 2 artiklan mukaisesti – luettuna yhdessä asetuksen (EU) 2018/858 asiaa koskevien säännösten kanssa – vapautus voidaan myöntää ainoastaan ajoneuvoille, jotka on ”erityisesti suunniteltu ja rakennettu tai mukautettu” kyseisten palvelujen käyttöön. Esimerkiksi poliisiauto, jossa on erikoisvarusteita ja vilkkuvaloja, voidaan vapauttaa direktiivin vaatimuksista, mutta poliisin asiakirjojen siirtämiseen toimistojen välillä käyttämää normaalia pakettiautoa ei.

3.   Jos poliisi hankkii tavanomaisia ajoneuvoja tarkoituksenaan mukauttaa ne erityisesti omiin tarkoituksiinsa (tämän tekee poliisivoimien palveluksessa oleva oma mekaanikko), kuuluuko tämä direktiivin soveltamisalaan vai ei? Jos poliisi ostaa tavanomaisen ajoneuvon ja tässä (tai erillisessä) hankintamenettelyssä hankkii myös palveluja, joilla sitä mukautetaan erityisesti, kuuluuko ajoneuvon hankinta direktiivin soveltamisalaan vai ei?

Ensimmäisessä tapauksessa – poliisivoimien sisäisesti mukautettavat tavanomaiset ajoneuvot – hankinta koskee ajoneuvoa, jota ei ole ”erityisesti suunniteltu ja rakennettu tai mukautettu” poliisin käyttöön. Tämän vuoksi tätä hankintaa ei voida jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Jos toisessa tapauksessa – ajoneuvon hankinta ja sen mukauttaminen palvelujen erityistarpeisiin – ajoneuvo ja mukautuspalvelut hankitaan samassa menettelyssä, hankittavia ajoneuvoja voidaan pitää ”erityisesti mukautettuina”, minkä vuoksi ne voidaan vapauttaa direktiivin vaatimuksista. Jos mukautuspalvelut kuitenkin hankitaan erikseen, ajoneuvon hankinta ei täytä direktiivin 2 artiklassa määriteltyjä perusteita, joten sitä ei voida jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Tässä yhteydessä on myös muistettava, että direktiivissä määritellään kansalliset vähimmäistavoitteet, jotka koskevat puhtaiden ajoneuvojen vähimmäisosuutta jäsenvaltiossa hankittavien ajoneuvojen kokonaismäärästä. Vaikka tietyt ajoneuvot kuuluisivat direktiivin soveltamisalaan, direktiivissä ei aseteta automaattisesti vähimmäisprosenttiosuutta juuri niiden hankinnoille. Edellä esitetyissä esimerkeissä jäsenvaltio voi päättää olla asettamatta tietylle hankinnalleen tavoitetta, vaikka ajoneuvot kuuluisivatkin direktiivin soveltamisalaan, ja varmistaa kansallisen tavoitteen saavuttamisen nostamalla muita ajoneuvoja koskevia tavoitteita vastaavasti; lisätietoja tästä näkökohdasta annetaan kansallisiin tavoitteisiin liittyvien kysymysten yhteydessä.

4.   Sovelletaanko direktiiviä myös julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin, jotka tehdään rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista annetussa asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 (4) määritellyllä menettelyllä, johon ei sisälly tarjouskilpailua?

Kyllä. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan asetuksen (EY) N:o 1370/2007 mukaiset julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset, joiden kohteena on maanteiden henkilöliikennepalvelujen tarjoaminen ja jotka ylittävät jäsenvaltioiden vahvistaman kynnysarvon, joka ei saa olla suurempi kuin mainitun asetuksen 5 artiklan 4 kohdassa vahvistettu sovellettava kynnysarvo, kuuluvat direktiivin soveltamisalaan riippumatta sopimuksentekomenettelystä (tarjouskilpailu tai sopimuksen tekeminen ilman tarjouskilpailua).

Tältä osin on tärkeää selventää, että keskeinen tekijä sen määrittämiseksi, kuuluuko hankintasopimus direktiivin soveltamisalaan, on direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kynnysarvo eikä hankintasopimuksen tekomenettely: näin ollen jäsenvaltion vahvistaman kynnysarvon alittava sopimus voidaan jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka sopimus tehtäisiin tarjouskilpailumenettelyllä. Toisaalta jos jäsenvaltio esimerkiksi asettaa direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen alhaisemman kynnysarvon ja tämän (kansallisen) kynnysarvon ylittävän sopimuksen tekeminen ilman tarjouskilpailua on hyväksyttävää, ilman tarjouskilpailua tehty sopimus voi kuulua direktiivin soveltamisalaan.

5.   Keskitettyjä hankintoja käytettäessä hankintasopimus voi ylittää direktiivissä asetetun vähimmäisarvon, vaikka yksittäisten hankintaviranomaisten hankintasopimukset olisivat alittaneet kynnysarvon, jos ne olisi tehty erikseen. Voidaanko tällaiset sopimukset vapauttaa direktiivin soveltamisesta?

Ei. Jos hankinnan kokonaisarvo ylittää kynnysarvon, sitä ei voida jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka sen yksittäiset osat erikseen olisivat alittaneet kynnysarvon.

6.   Direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan huomioon otettava päivä on sopimuksen tekopäivä. Viitataanko tällä siihen päivään, jona jälki-ilmoitus julkaistaan TED-tietokannassa, vai itse sopimuksen tekemiseen?

Direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”hankintojen vähimmäistavoitteiden laskennassa huomioon otettava julkisen hankinnan päivämäärä on se päivä, jona julkinen hankintamenettely päätetään tekemällä sopimus”; tämän artiklan mukaisesti huomioon otettava päivämäärä on näin ollen TED-tietokannassa julkaistavan jälki-ilmoituksen julkaisupäivä.

7.   Tarkoittaako 5 artiklan 2 kohta, että sopimukset, joiden tekomenettely on käynnistetty ennen direktiivin (EU) 2019/1161 voimaansaattamista koskevaa määräpäivää, kuuluvat sen soveltamisalaan, jos niiden tekopäivämäärä on myöhemmin kuin 2. elokuuta 2021?

Ei. Kuten 3 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, direktiiviä sovelletaan vain sopimuksiin, joiden osalta hankintamenettely on aloitettu 2. elokuuta 2021 jälkeen.

Tässä yhteydessä on myös huomattava, että sopimukset, joiden tekopäivä on toisen viiteajanjakson aikana (eli 31. joulukuuta 2025 jälkeen), lasketaan kyseiselle ajanjaksolle, vaikka hankintamenettely olisi alkanut ensimmäisen viiteajanjakson aikana (eli 2. elokuuta 2021 ja 31. joulukuuta 2025 välisenä aikana).

Lisätietoja siitä, miten tätä säännöstä sovelletaan puitejärjestelyjen tai dynaamisten hankintajärjestelmien perusteella tehtyihin yksittäisiin hankintasopimuksiin, on myös vastauksissa kysymyksiin 27–29.

Puhtaan ajoneuvon määritelmään liittyvät kysymykset

8.   Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan b alakohdassa puhtaat raskaat hyötyajoneuvot määritellään raskaiksi hyötyajoneuvoiksi, jotka käyttävät direktiivin 2014/94/EU (5) (vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskeva direktiivi) 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa määriteltyä vaihtoehtoista polttoainetta. Sisältyvätkö myös hybridiajoneuvot ja ladattavat hybridiajoneuvot tähän määritelmään?

Vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevan direktiivin (direktiivi 2014/94/EU) 2 artiklan 2 kohdan mukaan ”’sähkökäyttöisellä ajoneuvolla’ [tarkoitetaan] moottoriajoneuvoa, joka on varustettu käyttövoimalaitteella, joka sisältää vähintään yhden energiamuuntimena toimivan sähköisen oheislaitteen, jossa on ladattava sähköinen energiavarastojärjestelmä, joka voidaan myös ladata ulkoisesti”. Tämän määritelmän ja direktiivin 4 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti raskaita ladattavia hybridihyötyajoneuvoja pidetään puhtaina ajoneuvoina, mutta muita kuin ladattavia hybridiajoneuvoja ei pidetä puhtaina raskaina hyötyajoneuvoina.

9.   Pitääkö myös raskaiden ladattavien hybridihyötyajoneuvojen polttomoottorien käyttää vaihtoehtoista polttoainetta (esimerkiksi biopolttoainetta), jotta ajoneuvot katsotaan puhtaiksi ajoneuvoiksi direktiivin 4 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti?

Ei. Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevan direktiivin (2014/94/EU) 2 artiklan 2 kohdan määritelmän mukaisia ladattavia hybridiajoneuvoja pidetään puhtaina ajoneuvoina, vaikka ne käyttäisivät polttomoottoreissaan tavanomaista polttoainetta.

Tämä käy vielä selvemmäksi, kun otetaan huomioon, että ladattavan hybridiajoneuvon latauksessa käytetään sähköä; ladattava sähkö on ladattavan hybridiajoneuvon käyttämä vaihtoehtoinen polttoaine, joten sitä voidaan pitää vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevan direktiivin 2 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvana ajoneuvona (toisin kuin muita kuin ladattavia hybridiajoneuvoja, joita ei siis ladata, vaan joiden tapauksessa sähkö tuotetaan yksinomaan ajoneuvossa ja joihin tankataan ainoastaan perinteistä dieselpolttoainetta/bensiiniä).

10.   Kuuluvatko johdinautot direktiivin soveltamisalaan? Voidaanko ne katsoa direktiivissä tarkoitetuiksi puhtaiksi ajoneuvoiksi?

Kyllä. Direktiiviä sovelletaan tieliikenteen moottoriajoneuvojen hankintasopimusten tekoon. Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaan ’tieliikenteen moottoriajoneuvolla’ tarkoitetaan asetuksen (EU) 2018/858 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määriteltyä M- tai N-luokan ajoneuvoa. Kyseisessä a ja b alakohdassa ’moottoriajoneuvolla’ tarkoitetaan moottorikäyttöistä ajoneuvoa, joka on suunniteltu ja valmistettu kulkemaan omalla käyttövoimallaan, on vähintään nelipyöräinen, on valmis, valmistunut tai keskeneräinen ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h (asetuksen 3 artiklan 16 kohta). Johdinautot ovat tämän määritelmän mukaisia, ja siksi niitä pidetään tieliikenteen maantieajoneuvoina EU:n tyyppihyväksyntälainsäädännön yhteydessä. Komission yksiköt vahvistivat tämän vastauksessaan kysymykseen, jonka Italia esitti tyyppihyväksyntäviranomaisten asiantuntijaryhmän kuudennessa kokouksessa. Vastauksessa selvennettiin, että johdinautot kuuluivat tuolloin puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle annetun direktiivin 2007/46/EY (6) sekä luokan M2 tai M3 ajoneuvojen yleisen rakenteen hyväksymistä koskevia yhdenmukaisia vaatimuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) säännön nro 107 (7) soveltamisalaan.

Kuten myös direktiivin johdanto-osan 18 kappaleessa selväsanaisesti todetaan (8), johdinautot katsotaan aina puhtaiksi ajoneuvoiksi 4 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti. Jos ne toimivat vain liitettyinä verkkoon tai käyttävät päästötöntä moottoria, kun niitä ei ole liitetty verkkoon, ne katsotaan myös päästöttömiksi ajoneuvoiksi. Jos johdinauto käyttää myös muuta kuin päästötöntä moottoria – esimerkiksi dieselmoottoria, jonka avulla linja-autoa voidaan käyttää, kun se ei ole liitettynä verkkoon – johdinautoa ei pidetä päästöttömänä linja-autona, mutta se luetaan silti puhtaaksi ajoneuvoksi ladattavan hybridilinja-auton tapaan.

11.   Voidaanko myös raitiovaunut katsoa direktiivin mukaisiksi puhtaiksi ajoneuvoiksi?

Ei. Raitiovaunut eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan, koska ne ovat osa rautatiejärjestelmää eikä niitä katsota asetuksessa (EU) 2018/858 tarkoitetuiksi tieliikenteen moottoriajoneuvoiksi. Näin ollen niitä ei voida ottaa huomioon puhtaita ajoneuvoja koskevassa direktiivissä.

Hankintojen vähimmäistavoitteisiin liittyvät kysymykset

12.   Onko jokaisen julkisia hankintoja koskevan sopimuksen / jokaisen hankintaviranomaisen ja hankintayksikön täytettävä vähimmäistavoitteet?

Ei. Direktiivi jättää jäsenvaltioille täyden harkintavaran sen suhteen, miten ne jakavat vastuun tavoitteiden täyttämisestä eri hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden kesken. Jäsenvaltio voi päättää asettaa saman tavoitteen kaikille hankintaviranomaisille/-yksiköille tai asettaa joillekin niistä korkeammat tavoitteet ja muille alemmat tavoitteet – tai ei tavoitteita lainkaan – kunhan vähimmäistavoite saavutetaan kansallisella tasolla.

Tässä yhteydessä on myös syytä huomata, että vaikka direktiivissä ei aseteta vaatimuksia yksittäisille sopimuksille, kukin jäsenvaltio voi saattaessaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä ottaa käyttöön tällaisia vaatimuksia (esimerkiksi vaatia puhtaiden ajoneuvojen vähimmäisosuutta jokaisessa hankinnassa).

Kunkin jäsenvaltion toimielinten vastuualoista riippuen yksityiskohtainen jako voitaisiin delegoida eri hallintotasoille esimerkiksi asettamalla kullekin alueelle (samat tai eriytetyt) tavoitteet ja mahdollistamalla se, että ne voivat jakaa tavoitteet edelleen niiden alueella sijaitseville eri hankintaviranomaisille/-yksiköille, kunhan kokonaistavoite saavutetaan.

Mahdollisia esimerkkejä siitä, miten vastuu voidaan jakaa jäsenvaltion eri hankintaviranomaisten/-yksiköiden kesken, voisivat olla erilaisten vaatimusten asettaminen kyseessä olevan hankintaviranomaisen/-yksikön tyypin mukaan (esimerkiksi korkeammat tavoitteet kansallisille/alueellisille elimille ja alemmat tavoitteet paikallisille elimille), asianomaisen julkishallinnon yksikön koon mukaan (esimerkiksi korkeammat tavoitteet suurille kaupungeille/maakunnille ja alemmat tavoitteet tai ei tavoitetta lainkaan pienemmille kaupungeille/maakunnille), eri maantieteellisten alueiden erityispiirteiden mukaan (esimerkiksi korkeammat tavoitteet alueille, joilla on suurempi BKT asukasta kohden ja/tai alueille, joilla on enemmän ilman laatuun liittyviä ongelmia) tai muiden jäsenvaltioiden asianmukaisiksi katsomien lähestymistapojen ja perusteiden perusteella.

13.   Arvioidaanko tavoitteiden noudattamista vuosittain?

Ei. Kunkin jäsenvaltion hankintojen vähimmäistavoitteiden noudattamista arvioidaan koko viiteajanjakson (2.8.2021–31.12.2025 ja 1.1.2026–31.12.2030) perusteella, eikä kunkin (viiteajanjakson aikana tehdyn) hankinnan ajankohtaan perustuvaa erittelyä tehdä.

On kuitenkin huomattava, että saattaessaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltiot voivat päättää vaatia hankintaviranomaisia ja/tai hankintayksiköitä noudattamaan kansallisia tavoitteita vuosittain.

Käytännön esimerkki – kysymykset 12–13 Seuraavassa esimerkissä esitetään vastuun mahdollinen jakautuminen kuvitteellisessa jäsenvaltiossa, jonka alueella on vain kolme hankintaviranomaista/-yksikköä ja jonka linja-autojen hankintaa koskeva vähimmäistavoite ensimmäisellä viiteajanjaksolla on 45 prosenttia. Tässä esimerkissä linja-autojen hankinta direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla sopimuksilla tapahtuu seuraavasti: Hankintaviranomaiset/-yksiköt Vuonna 2021 hankittujen linja-autojen määrä Vuonna 2022 hankittujen linja-autojen määrä Vuonna 2023 hankittujen linja-autojen määrä Vuonna 2024 hankittujen linja-autojen määrä Vuonna 2025 hankittujen linja-autojen määrä Viiteajanjaksolla hankitut linja-autot yhteensä Hankintaviranomainen/-yksikkö 1 5 0 10 20 10 45 Hankintaviranomainen/-yksikkö 2 0 10 0 0 5 15 Hankintaviranomainen/-yksikkö 3 10 10 5 5 10 40 Jäsenvaltio yhteensä 15 20 15 25 25 100 Tavoite = 45 Direktiivin noudattamisen varmistamiseksi tämän jäsenvaltion on varmistettava, että viiteajanjakson aikana hankituista 100 linja-autosta 45 on puhtaita ajoneuvoja. Tämä voitaisiin saavuttaa useilla eri tavoilla, kuten esimerkiksi — asettamalla kaikille kolmelle hankintaviranomaiselle/-yksikölle 45 prosentin vähimmäistavoite; tässä tapauksessa hankintaviranomaisen/-yksikön 1 ostamista 45 linja-autosta 20:n on oltava puhtaita ajoneuvoja, hankintaviranomaisen/-yksikön 2 ostamista 15 linja-autosta 7:n on oltava puhtaita ajoneuvoja ja hankintaviranomaisen/-yksikön 3 ostamista 40 linja-autosta 18:n on oltava puhtaita ajoneuvoja, jolloin yhteensä 100 linja-autosta 45 on puhtaita ajoneuvoja — asettamalla 100 prosentin tavoite hankintaviranomaiselle/-yksikölle 1 eikä mitään vaatimusta kahdelle muulle hankintaviranomaiselle/-yksikölle; myös näin ostetuista 100 linja-autosta yhteensä 45 olisi puhtaita ajoneuvoja — asettamalla 50 prosentin tavoite hankintaviranomaisille/-yksiköille 1 ja 3 ja 30 prosentin tavoite hankintaviranomaiselle/-yksikölle 2, jolloin 100 linja-autosta 46 olisi puhtaita ajoneuvoja — asettamalla 60 prosentin tavoite hankintaviranomaisille/-yksiköille 1 ja 3 eikä mitään tavoitetta hankintaviranomaiselle/-yksikölle 2 (tällöin 100 linja-autosta 51 olisi puhtaita ajoneuvoja). Kaikissa näissä tapauksissa direktiivin kannalta ei olisi mitään merkitystä, milloin viiteajanjakson aikana puhtaat linja-autot hankitaan (eli linja-auto otetaan huomioon samalla tavalla riippumatta siitä, onko se hankittu vuonna 2022 vai 2025). Tämä ei kuitenkaan estä jäsenvaltiota asettamasta vuosittaisia vaatimuksia kansallisella tasolla.

14.   Direktiivi kattaa erityyppisiä sopimuksia, kuten ajoneuvojen ostoa, vuokrausta ja leasingvuokrausta koskevat sopimukset sekä julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset ja palveluhankintasopimukset; direktiivin 5 artiklan 4 ja 5 kohdassa täsmennetään, että kunkin sopimuksen piiriin kuuluvien ajoneuvojen lukumäärä olisi laskettava eri tavalla, kun kyse on ajoneuvojen ostamisesta/vuokrauksesta/leasingvuokrauksesta tai osamaksukaupasta (5 artiklan 4 kohta) ja julkisia palveluhankintoja koskevista sopimuksista ja palveluhankintasopimuksista (5 artiklan 5 kohta). Pitäisikö näiden erityyppisten sopimusten kattamat ajoneuvot ottaa huomioon yhdessä vai erikseen tavoitteiden saavuttamista laskettaessa?

Kuten direktiivin liitteessä olevista taulukoista 3 ja 4 käy ilmi, kullekin ajoneuvoluokalle (eli kevyille hyötyajoneuvoille, kuorma-autoille ja linja-autoille) asetetaan kussakin jäsenvaltiossa yksi vähimmäistavoite erottelematta erityyppisiä sopimuksia (ajoneuvojen osto- ja vuokraussopimukset, palveluhankintasopimukset jne.).

Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti nämä vähimmäistavoitteet lasketaan puhtaiden ajoneuvojen vähimmäisprosenttiosuuksina tieliikenteen moottoriajoneuvojen kokonaismäärästä, joka saadaan laskemalla yhteen kaikki direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sopimukset erottelematta erityyppisiä sopimuksia (ajoneuvojen osto-, vuokraus- ja osamaksukauppasopimukset, palveluhankintasopimukset jne.).

Direktiivin 5 artiklan 4 ja 5 kohdassa selvennetään, miten kunkin yksittäisen sopimuksen kattamien ajoneuvojen lukumäärä olisi laskettava eri tyyppisten sopimusten osalta (esimerkiksi ajoneuvojen ostosopimukset tai palveluhankintasopimukset). Kun kunkin yksittäisen sopimuksen kattamien ajoneuvojen määrä on laskettu näiden säännösten mukaisesti, tavoitteiden noudattaminen voidaan todentaa kaikkien asiaankuuluvien sopimusten mukaisesti hankittujen ajoneuvojen yhteismäärän ja puhtaiden ajoneuvojen osuuden perusteella.

Kysymykset, jotka liittyvät palveluntarjoajien julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten perusteella tekemiin ajoneuvohankintoihin

15.   Miten julkisen palveluhankintasopimuksen perusteella hankitut ajoneuvot lasketaan? Olisiko palveluntarjoajan hankkimat uudet ajoneuvot otettava huomioon? Miten niitä voidaan seurata?

Direktiivin 5 artiklan 5 kohdan mukaan 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen palveluhankintasopimusten – eli julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten ja direktiivin liitteessä olevassa taulukossa 1 lueteltujen palveluhankintasopimusten – osalta on otettava huomioon kaikki kyseisen palvelun tarjoamiseen käytettävät ajoneuvot.

Tällä tavoin varmistetaan, että molemmat hankintamenetelmät (3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu osto/vuokraus/osamaksukauppa ja 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset ja palveluhankintasopimukset) ovat keskenään johdonmukaisia, ja minimoidaan hallinnollinen rasite.

Osto-/vuokraus-/osamaksukauppasopimus tarkoittaa sitä, että hankintaviranomainen/hankintayksikkö hankkii tietyn määrän ajoneuvoja; tästä syystä kaikki tällaisen sopimuksen piiriin kuuluvat ajoneuvot otetaan huomioon. Vastaavasti palveluhankintasopimuksella hankintaviranomainen/hankintayksikkö hankkii tietyn määrän ajoneuvoja palvelun tarjoamiseksi; niiden ajoneuvojen määrä, joita palveluntarjoaja käyttää palvelun tarjoamiseen, otetaan näin ollen huomioon riippumatta siitä, ostaako palveluntarjoaja uusia ajoneuvoja vai käyttääkö se olemassa olevia ajoneuvoja.

16.   Jos palveluhankintasopimus tehdään viiteajanjaksoa pidemmäksi ajaksi, otetaanko käytettävät ajoneuvot huomioon myös seuraavalla viiteajanjaksolla?

Ei. Direktiivin 5 artiklan mukaan sopimuksen tekopäivä määrää sen, millä viiteajanjaksolla hankitut ajoneuvot on otettava huomioon. Vaikka ensimmäisen viiteajanjakson aikana allekirjoitettu palveluhankintasopimus voi olla edelleen voimassa toisen viiteajanjakson aikana, sopimuksen kattamat ajoneuvot otetaan huomioon ainoastaan ensimmäisen viiteajanjakson osalta.

17.   Jos kyseessä on palveluhankintasopimus, miten palvelun tarjoamiseen käytetyt ajoneuvot lasketaan, jos niiden lukumäärä muuttuu (säännöllisesti tai kertaluonteisesti) viiteajanjakson aikana?

Sopimuksen kattamien palvelujen tarjoamiseen käytettävien ajoneuvojen määrä kirjataan sopimuksen tekohetkellä.

Käytettävien ajoneuvojen lukumäärän merkittävät muutokset vaikuttavat tavallisesti talousarvioon, ja ne edellyttävät jonkinlaista sopimuksen tarkistamista tai muuttamista, mikä olisi ilmoitettava.

Vähäisiä muutoksia, jotka eivät edellytä sopimuksen muuttamista, ei direktiivin mukaan kirjata; tämä tarkoittaa sitä, että direktiivin mukaisesti ilmoitettujen ajoneuvojen lopullinen määrä ei ehkä ole täysin tarkka, mutta lainsäätäjät katsoivat, että tämä on hyvä kompromissi tarkkuuden ja täydellisen reaaliaikaisen seurannan varmistamiseksi tarvittavan hallinnollisen taakan välillä.

18.   Mitä tapahtuu, jos 3 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitetun julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen tai palveluhankintasopimuksen palveluntarjoaja on myös itse hankintayksikkö tai hankintaviranomainen, johon sovelletaan julkisia hankintoja koskevassa direktiivissä 2014/24/EU (9) ja vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintoja koskevassa direktiivissä 2014/25/EU (10) säädettyjä velvoitteita? Onko myös sen kirjattava palvelun tarjoamiseen käytettävien uusien ajoneuvojen hankinta?

Jos palveluntarjoajalla on velvollisuus soveltaa direktiivissä 2014/24/EU tai direktiivissä 2014/25/EU säädettyjä hankintamenettelyjä siten, että niitä sovelletaan palvelun tarjoamisessa käytettävien ajoneuvojen hankintoihin, myös puhtaita ajoneuvoja koskevaa direktiiviä sovelletaan näihin hankintoihin.

Tässä yhteydessä olisi myös muistettava, että direktiiviä sovelletaan ainoastaan sopimuksiin, jotka kuuluvat direktiivien 2014/24/EU ja 2014/25/EU tai asetuksen (EY) N:o 1370/2007 soveltamisalaan; jos kahden hankintaviranomaisen/-yksikön välinen sopimus ei kuulu näiden säädösten soveltamisalaan, se ei myöskään kuulu puhtaita ajoneuvoja koskevan direktiivin soveltamisalaan. Tässä tapauksessa jälkimmäisen hankintaviranomaisen/-yksikön suorittama ajoneuvojen hankinta kuuluisi kuitenkin edelleen puhtaita ajoneuvoja koskevan direktiivin soveltamisalaan (ellei sitä suljeta sen ulkopuolelle muiden seikkojen vuoksi).

Käytännön esimerkkejä – kysymykset 15–18 Seuraavat esimerkit havainnollistavat, miten kysymyksissä 15, 16, 17 ja 18 selostetut seikat toimivat käytännössä:   Tapaus 1: Hankintaviranomainen ostaa viiteajanjakson aikana 10 linja-autoa. Kaikki 10 linja-autoa otetaan huomioon hankintojen vähimmäistavoitteen täyttymistä arvioitaessa.   Tapaus 2: Viiteajanjakson aikana hankintaviranomainen tekee sopimuksen linja-autoverkkonsa hoitamisesta sellaisen toimijan kanssa, joka ei ole direktiiveissä 2014/24/EU ja 2014/25/EU määritelty hankintaviranomainen tai hankintayksikkö; tämä edellyttää sopimuksen mukaan 10 linja-auton käyttöä. Kaikki nämä 10 linja-autoa otetaan huomioon tavoitteen saavuttamisessa riippumatta siitä, ostaako palveluntarjoaja uusia linja-autoja vai käyttääkö se olemassa olevia linja-autoja; linja-autojen mahdollisia korvaamisia ei oteta huomioon hankintojen vähimmäistavoitteen saavuttamisessa, eikä niitä tarvitse seurata/kirjata.   Tapaus 3: Viiteajanjakson aikana hankintaviranomainen tekee sopimuksen linja-autoverkkonsa hoitamisesta toisen hankintaviranomaisen tai ‐yksikön kanssa, johon sovelletaan direktiivien 2014/24/EU ja 2014/25/EU vaatimuksia; tämä edellyttää sopimuksen mukaan 10 linja-auton käyttöä. Kaikki nämä 10 linja-autoa otetaan huomioon tavoitteen saavuttamisessa riippumatta siitä, ostaako palveluntarjoaja uusia linja-autoja vai käyttääkö se olemassa olevia linja-autoja. Lisäksi jos toinen hankintaviranomainen/hankintayksikkö hankkii viiteajanjakson aikana yhden tai useamman linja-auton (esimerkiksi ostaa uuden linja-auton korvatakseen jonkin palveluhankintasopimuksen nojalla käytettävistä linja-autoista), tämä otetaan myös huomioon hankintojen vähimmäistavoitteen saavuttamisessa ja siitä olisi ilmoitettava tämän mukaisesti. On syytä huomata, että tässä tapauksessa toisen hankintaviranomaisen/-yksikön suorittama linja-auton hankinta otetaan huomioon riippumatta siitä, käytetäänkö sitä palveluhankintasopimuksen toteuttamiseen.   Tapaus 4: Viiteajanjakson aikana hankintaviranomainen tekee sopimuksen linja-autoverkkonsa hoitamisesta toisen hankintaviranomaisen tai ‐yksikön kanssa, johon sovelletaan direktiivien 2014/24/EU ja 2014/25/EU. Tämä edellyttää palveluhankintasopimuksen mukaan 10 linja-auton käyttöä; sopimus ei kuitenkaan kuulu näiden kahden direktiivin soveltamisalaan. Tässä tapauksessa ajoneuvoja ei kirjata palveluhankintasopimuksen osalta, koska se ei kuulu direktiivin soveltamisalaan; jos toinen hankintaviranomainen/hankintayksikkö kuitenkin hankkii viiteajanjakson aikana yhden tai useamman linja-auton (esimerkiksi ostaa uuden linja-auton korvatakseen jonkin palvelusopimuksen nojalla käytettävistä linja-autoista), tämä otetaan myös huomioon hankintojen vähimmäistavoitteen saavuttamisessa ja siitä olisi ilmoitettava tämän mukaisesti. On syytä huomata, että myös tässä tapauksessa toisen hankintaviranomaisen/-yksikön suorittama linja-auton hankinta otetaan huomioon riippumatta siitä, käytetäänkö sitä palveluhankintasopimuksen toteuttamiseen.

Jälkiasennukseen liittyvät kysymykset

19.   Direktiivin 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti jälkiasennussarjalla varustetut ajoneuvot, jotka täyttävät puhtaiden ja/tai päästöttömien ajoneuvojen määritelmän, voidaan ottaa huomioon arvioitaessa hankintojen vähimmäistavoitteiden saavuttamista. Miten jälkiasennussarjalla varustettujen ajoneuvojen määrä pitäisi ottaa huomioon TED-tietokannassa ja raportoinnissa?

On odotettavissa, että ajoneuvojen jälkiasennus ei useimmissa tapauksissa näy TED-tietokannassa esimerkiksi siksi, että se suoritetaan yrityksen sisällä, tai siksi, että siitä tehdään palveluhankintasopimus, joka ei kuulu direktiivin soveltamisalaan. Direktiivissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus käyttää jälkiasennusta kustannustehokkaana keinona tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta useimmissa tapauksissa tämän vaihtoehdon käytöstä on ilmoitettava erikseen komission TED-tietokannasta suorittaman tietojen keruun lisäksi.

Tältä osin olisi muistettava, että jäsenvaltioiden on direktiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettava komissiolle direktiivin täytäntöönpanoa koskeva kertomus, jossa ilmoitetaan asianomaisten sopimusten kattamien ajoneuvojen lukumäärä ja luokat komission TED-tietokannasta toimittamien tietojen perusteella. Hankintojen vähimmäistavoitteiden noudattamista arvioidaan ensisijaisesti tämän kertomuksen eikä ainoastaan komission TED-tietokannasta keräämien lukujen perusteella.

Jos jälkiasennuksia käytetään hankintojen vähimmäistavoitteiden saavuttamiseksi eikä niitä oteta huomioon TED-tietokannassa ilmoitetuissa luvuissa, jäsenvaltioiden olisi kerättävä tiedot asianomaisilta hankintaviranomaisilta ja ‐yksiköiltä ja sisällytettävä 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen niiden ajoneuvojen lukumäärä (kunkin luokan osalta), jotka jälkiasentamisen tuloksena täyttävät puhtaan ajoneuvon ja/tai päästöttömän ajoneuvon määritelmän. Tällä tavoin nämä ajoneuvot otetaan huomioon arvioitaessa hankintojen vähimmäistavoitteiden noudattamista.

20.   Miten jälkiasennussarjoilla varustetut ajoneuvot pitäisi käytännössä ottaa huomioon, jos ajoneuvot, jotka on hankittu jo ennen viiteajanjaksoa, muutetaan jälkiasennusten avulla puhtaiden ajoneuvojen määritelmän mukaisiksi viiteajanjakson aikana? Entä jos uusia puhtaita ajoneuvoja hankitaan ja niihin tehdään jälkiasennuksia saman viiteajanjakson aikana?

Sekä ennen viiteajanjakson alkua hankittujen ajoneuvojen jälkiasennukset että ajoneuvojen osto ja jälkiasennus saman viiteajanjakson aikana voidaan ottaa huomioon, vaikka tämän toteuttamistapa ja vaikutukset hankintojen vähimmäistavoitteisiin ovat hieman erilaiset, kuten seuraavista esimerkeistä käy ilmi.

Käytännön esimerkkejä – kysymys 20 Tapaus 1 Hankintaviranomainen ostaa viiteajanjakson aikana 10 uutta dieselkäyttöistä linja-autoa. Hankintojen vähimmäistavoitteiden kannalta se on hankkinut 10 ajoneuvoa, joista yksikään ei ole puhdas. Tapaus 2 Hankintaviranomainen ostaa viiteajanjakson aikana 10 uutta akkusähkökäyttöistä linja-autoa. Hankintojen vähimmäistavoitteiden kannalta se on hankkinut 10 puhdasta (päästötöntä) ajoneuvoa. Tapaus 3 Hankintaviranomainen omistaa 10 dieselkäyttöistä linja-autoa, jotka on hankittu ennen uuden direktiivin voimaantuloa. Viiteajanjakson aikana se tekee niihin jälkiasennukset, joiden tuloksena ne käyttävät vain sähköä. Hankintojen vähimmäistavoitteiden kannalta se on hankkinut 10 puhdasta (päästötöntä) ajoneuvoa. Tässä mielessä tämän tapauksen vaikutus on tosiasiallisesti sama kuin tapauksen 2 vaikutus. Tapaus 4 Hankintaviranomainen ostaa viiteajanjakson aikana 10 uutta dieselkäyttöistä linja-autoa; tämän jälkeen se tekee niihin saman viiteajanjakson aikana jälkiasennukset, joiden tuloksena niistä tulee akkusähkökäyttöisiä. Tässä tapauksessa kirjataan kaksi erillistä hankintaa: ensinnäkin kymmenen muun kuin puhtaan ajoneuvon hankinta (sama kuin tapauksessa 1) ja sitten kymmenen päästöttömän puhtaan ajoneuvon hankinta (jälkiasennuksen avulla) (sama kuin tapauksessa 3). Yhteensä tämä lasketaan siis 20 ajoneuvon hankkimiseksi, joista 10 on päästöttömiä ja 10 muita kuin puhtaita ajoneuvoja.

TED-tietokannan käyttöön liittyvät kysymykset

21.   Miten TED-tietokantaa käytetään direktiivin täytäntöönpanon seurantaan? Mitä hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden on kirjattava TED-tietokantaan direktiivin soveltamiseksi?

Jokaisesta direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta hankinnasta on kerättävä seuraavat tiedot: hankinnan kohteena olevien ajoneuvojen kokonaismäärä; direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa määriteltyjen ”puhtaiden ajoneuvojen” määrä ja direktiivin 4 artiklan 5 kohdassa määriteltyjen ”päästöttömien raskaiden hyötyajoneuvojen” määrä (ajoneuvojen kokonaismäärästä).

Nämä tiedot ovat tiedossa sopimuksen tekohetkellä, ja ne annetaan usein jo jossakin TED-tietokannan avoimista tekstikentistä. Koska näitä tietoja ei tällä hetkellä vaadita, näin ei kuitenkaan aina ole. Vaikka nämä tiedot annetaan TED-tietokannassa, niitä ei myöskään aina merkitä samaan tekstikenttään, koska tätä koskevaa selkeää vaatimusta ei ole. Tällä hetkellä näitä tietoja ei siis voida hakea automaattisesti TED-tietokannasta, ja merkityksellisten tietojen manuaalinen poiminta vie paljon aikaa.

Näistä syistä sähköisten lomakkeiden seuraavassa versiossa, joka on otettu käyttöön vakiolomakkeiden vahvistamisesta julkisiin hankintoihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/1780 (11), on kaikille sopimuksille, joilla on direktiivin kannalta merkityksellinen CPV-koodi, seuraavat kolme kenttää:

—

BT-715 – Ajoneuvot – Direktiivin 2009/33/EY soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen lukumäärä yhteensä (riippumatta siitä, ovatko ne puhtaita vai eivät). Nämä ajoneuvot on joko ostettu, leasingvuokrattu, vuokrattu, hankittu osamaksulla tai niiden käyttö on sopimusperusteisesti sidottu direktiivin 2009/33/EY soveltamisalaan kuuluvan hankitun palvelun tarjoamiseen.

—

BT-716 – Puhtaat ajoneuvot – Direktiivissä 2009/33/EY määriteltyjen ja sen soveltamisalaan kuuluvien puhtaiden ajoneuvojen lukumäärä. Nämä ajoneuvot on joko ostettu, leasingvuokrattu, vuokrattu, hankittu osamaksulla tai niiden käyttö on sopimusperusteisesti sidottu direktiivin 2009/33/EY soveltamisalaan kuuluvan hankitun palvelun tarjoamiseen.

—

BT-725 – Päästöttömät ajoneuvot – Direktiivissä 2009/33/EY määriteltyjen ja sen soveltamisalaan kuuluvien päästöttömien raskaiden hyötyajoneuvojen lukumäärä. Nämä ajoneuvot on joko ostettu, leasingvuokrattu, vuokrattu, hankittu osamaksulla tai niiden käyttö on sopimusperusteisesti sidottu direktiivin 2009/33/EY soveltamisalaan kuuluvan hankitun palvelun tarjoamiseen.

Kun nämä uudet sähköiset lomakkeet ovat käytössä, on mahdollista poimia automaattisesti tieliikenteen moottoriajoneuvojen määrä sekä puhtaiden ja päästöttömien tieliikenteen moottoriajoneuvojen määrä. Tämä helpottaa tilausten rekisteröintiä ja seurantaa kaikissa jäsenvaltioissa. Komissio kokoaa nämä tiedot yhteen ja julkaisee ne verkkosivustollaan.

On huomattava, että edellä mainitut kentät (BT-715, BT-716 ja BT-725), joita käytetään sähköisten lomakkeiden avulla tapahtuvaan seurantaan, ovat valinnaisesti täytettäviä. Jos jäsenvaltiot aikovat sallia direktiivin täytäntöönpanon seurannan TED-tietokannan avulla, on suositeltavaa, että ne tekevät näiden kenttien täyttämisestä pakollista kansallisella tasolla. Jos näitä kenttiä ei käytetä jäsenvaltiossa, kansallisella tasolla on perustettava jonkinlainen erityinen seuranta- ja raportointijärjestelmä.

22.   Jäsenvaltioiden edellytetään saattavan voimaan direktiivin 2019/1161 noudattamiseksi tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 2. elokuuta 2021; uudet sähköiset lomakkeet, mukaan lukien TED-tietokannan erityiset kentät, ovat kuitenkin käytettävissä vasta 14. marraskuuta 2022 alkaen. Miten edistymistä seurataan tällä välin?

Erityisten kenttien (ajoneuvojen määrä, puhtaiden ajoneuvojen määrä, päästöttömien ajoneuvojen määrä) sisällyttäminen uusiin sähköisiin lomakkeisiin mahdollistaa tietojen automaattisen keräämisen TED-tietokannasta. Voimaansaattamisajan päättymisen (2. elokuuta 2021) ja TED-tietokannan uusien sähköisten lomakkeiden käyttöönoton välisenä aikana tiedot kunkin sopimuksen kattamien ajoneuvojen, puhtaiden ajoneuvojen ja päästöttömien ajoneuvojen lukumäärästä voidaan merkitä tekstikenttään II.2.14 ”Lisätiedot”. Jäsenvaltioita kehotetaan direktiivin voimaansaattamisen ja täytäntöönpanon yhteydessä täsmentämään, että tätä vapaata tekstikenttää olisi käytettävä tähän tarkoitukseen näiden tietojen keräämisen helpottamiseksi.

23.   TED-tietokannassa julkaistavien jälki-ilmoitusten yhteydessä saattaa syntyä ongelma sellaisten sopimusten suhteen, jotka kattavat eri luokkiin kuuluvia ajoneuvoja, joille on vahvistettu eri prosenttiosuudet (esimerkiksi linja-autot ja henkilöautot). Miten hankintaviranomaisen/-yksikön olisi tällaisessa tapauksessa raportoitava hankinta?

Nykyisen kokemuksen perusteella on odotettavissa, että tämä ongelma koskee vain suhteellisen harvoja jälki-ilmoituksia. Yleisesti ottaen hankintaviranomaisia ja ‐yksiköitä olisi kannustettava käyttämään mahdollisuuksien mukaan erillisiä osia eri ajoneuvoluokkia varten.

Jos jälki-ilmoituksen on katettava eri ajoneuvoluokkia, suositellaan seuraavaa toimintatapaa:

—

Ilmoitetaan molempien ajoneuvoluokkien CPV-koodit; pääasialliseksi CPV-koodiksi valitaan sen ajoneuvoluokan koodi, jossa on eniten ajoneuvoja, ja muiden ajoneuvoluokkien koodit valitaan toissijaisiksi CPV-koodeiksi (esimerkiksi jos ilmoitus koskee 10:tä linja-autoa ja 5:tä pakettiautoa, valitaan pääasialliseksi CPV-koodiksi se, joka koskee linja-autoja, ja toissijaiseksi CPV-koodiksi pakettiautoja koskeva koodi).

—	Erityisiin kenttiin merkitään ainoastaan niiden sen luokan ajoneuvojen lukumäärä, jossa ajoneuvoja on eniten (esimerkiksi jos ilmoitus koskee 10:tä linja-autoa ja 5:tä pakettiautoa, merkitään vain 10 linja-autoa).

—	Muiden ajoneuvojen lukumäärä merkitään kenttään II.2.14 ”Lisätiedot”.

24.   Mitä tapahtuu, jos hankintaviranomainen tai ‐yksikkö käyttää TED-tietokannan sähköisiä lomakkeita sellaisiin sopimuksiin, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan esimerkiksi siksi, että ne alittavat vähimmäisarvot, tai siksi, että hankitut ajoneuvot eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan? Miten voidaan välttää se, että näiden sopimusten kattamat ajoneuvot otetaan huomioon direktiivin mukaisissa hankintojen vähimmäistavoitteissa, vaikka ne eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan?

Jos sähköistä lomaketta käytetään sopimukseen, joka ei kuulu direktiivin soveltamisalaan (esimerkiksi koska sen arvo alittaa kynnysarvon), erityiset kentät (direktiivin soveltamisalaan kuuluvien hankittujen ajoneuvojen lukumäärä, puhtaiden ajoneuvojen lukumäärä ja päästöttömien ajoneuvojen lukumäärä) olisi joko jätettävä tyhjiksi tai niihin olisi merkittävä ”0”, jotta vastaavaa ajoneuvojen määrää ei oteta huomioon poimittaessa lukuja TED-tietokannasta.

25.   Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat määrittää julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten kynnysarvon, joka saa olla enintään yhtä suuri kuin asetuksen (EY) N:o 1370/2007 5 artiklan 4 kohdassa vahvistettu kynnysarvo. Jos jäsenvaltio asettaa alhaisemman kynnysarvon, miten näitä sopimuksia voidaan seurata TED-tietokannassa?

Jos jäsenvaltio päättää asettaa alhaisemman kynnysarvon, TED-tietokantaan olisi periaatteessa voitava kirjata asetuksen (EY) N:o 1370/2007 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun EU:n kynnysarvon alittavat julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset.

Jos tietty sopimus on rekisteröitävä TED-tietokantaan jo kansallisten sääntöjen nojalla, tieliikenteen moottoriajoneuvojen määrän kirjaaminen kyseiseen sähköiseen lomakkeeseen on helppoa ja aiheuttaa hyvin vähäisen hallinnollisen lisärasitteen.

Jos sopimusta ei tällä hetkellä tarvitse ilmoittaa, ilmoittamista varten on erilaisia vaihtoehtoja; niihin kaikkiin liittyy kuitenkin tietty hallinnollinen rasitus:

—	Jäsenvaltiot voivat vaatia, että kyseinen sopimus ilmoitetaan TED-tietokantaan.

—

Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat vaatia hankintaviranomaisia ja ‐yksiköitä ilmoittamaan näiden sopimusten kattamien tieliikenteen moottoriajoneuvojen (sekä puhtaiden että päästöttömien ajoneuvojen) määrän kansallisella tasolla; tällöin jäsenvaltio voisi sisällyttää nämä luvut kansalliseen kertomukseen käyttämättä TED-tietokantaa. Näiden suhteellisen pienten sopimusten kattamien ajoneuvojen lukumäärän rinnakkainen raportointi merkitsisi myös tiettyä hallinnollista lisätaakkaa.

Jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan huomioon näiden eri vaihtoehtojen edut ja vaikutukset, kun ne päättävät tästä asiasta saattaessaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Kysymykset, jotka liittyvät ennen voimaansaattamisajan päättymistä aloitettuihin hankintoihin

26.   Vaikuttaako direktiivi voimassa oleviin palveluhankintasopimuksiin, jotka on tehty ennen 2. elokuuta 2021? Miten ajoneuvojen korvaamista näiden sopimusten puitteissa olisi kohdeltava?

Ennen 2. elokuuta 2021 tehdyt joukkoliikennepalveluja koskevat puitejärjestelyt tai julkiset palveluhankintasopimukset eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan. Lisäksi – kuten edellä kysymyksen 13 yhteydessä selitettiin – vaikka palveluhankintasopimus kuuluisikin direktiivin soveltamisalaan, hankintojen vähimmäistavoitteen saavuttamisessa huomioon otettavien ajoneuvojen määrä on palvelun tarjoamiseen käytettävien ajoneuvojen määrä eikä niiden ajoneuvojen määrä, jotka palveluntarjoaja saattaa korvata sopimuksen aikana.

Kuten edellä kysymyksen 14 yhteydessä selitettiin tarkemmin, palveluntarjoajaa voidaan kuitenkin vaatia ilmoittamaan ajoneuvojen hankinnasta, jos se on itse hankintaviranomainen tai hankintayksikkö, johon sovelletaan direktiivin 2014/24/EU tai 2014/25/EU vaatimuksia.

Käytännön esimerkkejä – kysymykset 17, 18 ja 26 Tapaus 1: Hankintaviranomainen on tehnyt ennen 2. elokuuta 2021 sopimuksen linja-autoverkkonsa hoitamisesta sellaisen toimijan kanssa, joka ei ole direktiiveissä 2014/24/EU ja 2014/25/EU määritelty hankintaviranomainen tai hankintayksikkö. Palveluhankintasopimus ei kuulu direktiivin soveltamisalaan eikä sitä oteta huomioon hankintojen vähimmäistavoitteiden saavuttamisessa. Mitään sopimukseen sisältyvistä linja-autoista ei oteta huomioon tavoitteiden saavuttamisessa; linja-autojen mahdollisia korvaamisia ei myöskään oteta huomioon, eikä niitä tarvitse seurata/kirjata. Tapaus 2: Hankintaviranomainen on tehnyt ennen 2. elokuuta 2021 sopimuksen linja-autoverkkonsa hoitamisesta julkisen liikennelaitoksen kanssa, joka on myös direktiiveissä 2014/24/EU ja 2014/25/EU määritelty hankintaviranomainen tai hankintayksikkö. Palveluhankintasopimus ei kuulu direktiivin soveltamisalaan eikä sitä oteta huomioon hankintojen vähimmäistavoitteiden saavuttamisessa. Julkisen liikennelaitoksen linja-autojen hankinta kuuluu kuitenkin direktiivin soveltamisalaan. Jos liikennelaitos korvaa viiteajanjakson aikana yhden tai useamman palvelun tarjoamiseen käytettävistä linja-autoista, hankinta otetaan huomioon hankintojen vähimmäistavoitteen saavuttamisessa ja siitä on ilmoitettava tämän mukaisesti (on huomattava, että tässä tapauksessa linja-auton hankinta lasketaan mukaan riippumatta siitä, käytetäänkö sitä palveluhankintasopimuksen toteuttamisessa).

Kysymykset, jotka liittyvät direktiivin soveltamiseen puitejärjestelyihin ja dynaamisiin hankintajärjestelmiin

27.   Miten direktiivin vaatimuksia sovelletaan dynaamisen hankintajärjestelmän tai puitejärjestelyjen mukaisiin tarjouskilpailuihin?

Direktiiviä sovelletaan yksittäisiin hankintasopimuksiin, jotka on tehty puitejärjestelyn tai dynaamisten hankintajärjestelmien puitteissa. Jälki-ilmoitukset olisi otettava huomioon direktiivin soveltamiseksi sen 5 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti. Ne voidaan ilmoittaa seuraavasti:

—

Dynaamisten hankintajärjestelmien osalta direktiivin 2014/24/EU 50 artiklan 3 kohdan mukaisesti: ”Hankintaviranomaisten on lähetettävä jälki-ilmoitus 30 päivän kuluessa kunkin dynaamiseen hankintajärjestelmään perustuvan hankintasopimuksen tekemisestä. Ne voivat kuitenkin ilmoittaa tulokset yhteen koottuina neljännesvuosittain. Tässä tapauksessa niiden on lähetettävä nämä yhteen kootut ilmoitukset 30 päivän kuluessa kunkin vuosineljänneksen päättymisestä.”

—	Puitejärjestelyyn sisältyvien yksittäisten sopimusten osalta sähköisen lomakkeen käyttötapaa selvennetään sähköisiä lomakkeita koskevan politiikan täytäntöönpanon käsikirjassa (”eForms Policy Implementation Handbook”); ks. etenkin seuraava ote käsikirjasta:

28.   Sovelletaanko direktiiviä aiemmin perustettujen dynaamisten hankintajärjestelmien tai puitejärjestelyjen mukaisiin tarjouskilpailuihin, jos direktiivi tulee voimaan järjestelmän voimassaoloaikana?

Ei. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan sen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan sopimukset, joista on lähetetty tarjouskilpailukutsu 2. elokuuta 2021 jälkeen. Dynaaminen hankintajärjestelmä tai puitejärjestely, jonka tarjouskilpailukutsu on lähetetty ennen kyseistä päivämäärää, jää siten direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka kyseiseen dynaamiseen hankintajärjestelmään perustuvat yksittäiset sopimukset voidaan tehdä kyseisen päivämäärän jälkeen. Ks. myös kysymys 7.

29.   Jos puitejärjestely tai dynaaminen hankintajärjestelmä perustetaan ensimmäisen viiteajanjakson aikana, mutta yksittäisiä sopimuksia tehdään toisen viiteajanjakson aikana, minkä ajanjakson osalta sopimusten kattamat ajoneuvot otetaan huomioon?

Direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan huomioon otettava päivä on sopimuksen tekopäivä. Puitejärjestelyjen tai dynaamisten hankintajärjestelmien osalta tämä tarkoittaa yksittäisten sopimusten tekopäivää. Tästä syystä ensimmäisen viiteajanjakson aikana perustetun puitejärjestelyn tai dynaamisen hankintajärjestelmän perusteella toisen viiteajanjakson aikana tehtyjen yksittäisten hankintasopimusten kattamat ajoneuvot otetaan huomioon toisella viiteajanjaksolla.

Ks. myös kysymys 7.

Kysymykset, jotka liittyvät hankintoihin, joihin osallistuu eri jäsenvaltioiden hankintaviranomaisia

30.   Jos järjestetään yhteishankinta, johon osallistuu hankintaviranomaisia/-yksiköitä eri jäsenvaltioista – esimerkiksi jos eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä järjestää puhtaiden linja-autojen yhteishankinnan jäsentensä puolesta eri jäsenvaltioissa – miten tämä olisi ilmoitettava TED-tietokannassa sen varmistamiseksi, että ajoneuvot jaetaan asianmukaisesti asianomaiselle jäsenvaltiolle hankintojen vähimmäistavoitteita ajatellen?

Edellä kuvatun kaltainen yhteishankinta kirjataan yhtenä merkintänä TED-tietokantaan; näin ollen vastaavat ajoneuvot kohdistettaisiin automaattisesti sille jäsenvaltiolle, jossa johtava hankintaviranomainen/-yksikkö sijaitsee. Jotta varmistetaan, että ajoneuvot jaetaan asianmukaisesti asianomaisten jäsenvaltioiden kesken hankintojen vähimmäistavoitteita varten, ajoneuvojen, puhtaiden ajoneuvojen ja päästöttömien ajoneuvojen jakautuminen jäsenvaltioiden kesken olisi merkittävä kenttään II.2.14 ”Lisätiedot”. Tämän jälkeen komission yksiköt korjaavat järjestelmässä manuaalisesti näiden ajoneuvojen määrän, jotta voidaan ottaa huomioon niiden todellinen jakautuminen asianomaisten jäsenvaltioiden välillä.

---

(1)  EUVL L 120, 15.5.2009, s. 5.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1161, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä annetun direktiivin 2009/33/EY muuttamisesta (EUVL L 188, 12.7.2019, s. 116).

(3)  EUVL L 151, 14.6.2018, s. 1.

(4)  EUVL L 315, 3.12.2007, s. 1.

(5)  EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1.

(6)  EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1. Asetuksen (EU) 2018/858 88 artiklan mukaisesti direktiivi 2007/46/EY kumotaan 1. syyskuuta 2020.

(7)  https://ec.europa.eu/transparency/regexpert/index.cfm?do=groupDetail.groupDetailDoc&id=12920&no=1

(8)  ”On syytä täsmentää, että johdinautoja pidetään päästöttöminä linja-autoina edellyttäen, että niiden käyttövoimana on vain sähkö tai että ne käyttävät vain päästötöntä käyttövoimajärjestelmää, kun ne eivät ole liitettynä verkkoon, ja että ne katsotaan joka tapauksessa puhtaiksi ajoneuvoiksi.”

(9)  EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.

(10)  EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243.

(11)  EUVL L 272, 25.10.2019, s. 7.