(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 16 päivänä marraskuuta 2023 vireille Intiasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevien valokaapelien tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla. Se julkaisi menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä. (2)

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille vastaanotettuaan valituksen, jonka oli 3 päivänä lokakuuta 2023 tehnyt Europacable, jäljempänä ’valituksen tekijä’. Valitus tehtiin perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti valokaapeleita valmistavan unionin tuotannonalan puolesta. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Perusasetuksen 14 artiklan 5 a kohdan mukaisesti komissio kirjaa polkumyyntitutkimuksen kohteena olevan tuonnin ennakkoilmoituskaudelta, paitsi jos sillä on 5 artiklassa tarkoitetut riittävät todisteet siitä, että 10 artiklan 4 kohdan c tai d alakohdan vaatimukset eivät täyty. Yksi näistä vaatimuksista on perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa mainittu vaatimus siitä, tuonti on kasvanut uudelleen huomattavasti siitä tuonnin tasosta, josta aiheutui vahinkoa tutkimusajanjakson aikana (eli 1 päivän lokakuuta 2022 ja 30 päivän syyskuuta 2023 välillä).

(4)

Kuten taulukosta 1 käy ilmi, tässä tapauksessa komission analyysi kuitenkin osoitti, että tuonti ei kasvanut, kun verrataan sen kuukausittaista keskiarvoa tutkimuksen vireillepanoa seuranneena ajanjaksona (joulukuusta 2023 huhtikuuhun 2024) ja kuukausittaista keskiarvoa tutkimusajanjaksolla sekä kuukausittaista keskiarvoa kyseisinä kuukausina tutkimusajanjaksolla Surveillance-tietokannan tilastojen perusteella. Sen vuoksi 10 artiklan 4 kohdan d alakohdan oikeudellinen edellytys ei täyttynyt. Näin ollen komissio päätti olla kirjaamatta Intiasta peräisin olevien valokaapelien tuontia.

Taulukko 1

Tuonti Intiasta tutkimusajanjaksolla vireillepanon jälkeen (kaapelikilometreinä)  (3)

(5)

Komissio pyysi vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Intian viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, käyttäjille ja kauppiaille sekä järjestöille, joita tutkimuksen vireillepanon tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(6)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(7)

Komissio sai vireillepanoa koskevia huomautuksia seuraavilta vientiä harjoittavilta tuottajilta: Birla Cable Ltd, jäljempänä ’Birla’, HFCL Limited, jäljempänä ’HFCL’, ja Sterlite Technologies Limited, jäljempänä ’STL’. Lisäksi komissio sai huomautuksia valituksen tekijältä.

(8)

Vientiä harjoittavat tuottajat HFCL ja STL väittivät, että valituksen tekijä ei ollut toimittanut merkityksellistä ei-luottamuksellista yhteenvetoa laskelmista, jotka koskevat polkumyyntimarginaalia, normaaliarvoa sekä hinnan ja viitehinnan alittavuutta. Ne pyysivät saada tutustua tarvittaviin tietoihin. HFCL pyysi myös merkityksellistä ei-luottamuksellista yhteenvetoa valituksen tekijän toimittamista tiedoista, jotka koskevat intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelukäyttäytymistä EU:n tarjouskilpailumenettelyissä. Lisäksi HFCL väitti, etteivät yhteenvedot joidenkin jäsenvaltioiden tarjouskilpailumenettelyistä ja erään intialaisen tuottajan spot-markkinoilla tekemästä hintatarjouksesta olleet merkityksellisiä.

(9)

Komissio arvioi väitteet, mutta katsoi polkumyyntimarginaalia ja normaaliarvoa koskevien laskelmien osalta, että asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitetussa asiakirja-aineistossa oleva valituksen ei-luottamuksellinen versio sisälsi kaiken olennaisen näytön ja ei-luottamukselliset yhteenvedot luottamuksellisista tiedoista, jotta asianomaiset osapuolet voivat asianmukaisesti käyttää puolustautumisoikeuksiaan. Ei-luottamuksellinen yhteenveto sisälsi erityisesti tietoja kahta tavanomaisinta valokaapelityyppiä koskevista lähteistä (24 ja 48 kuitua sisältävien kaapeleiden eli tavanomaisimpien valokaapelityyppien vientihinnat, jotka perustuvat kolmessa EU:n jäsenvaltiossa järjestettyihin tarjouskilpailuihin) ja polkumyyntimarginaaleista (mukaan lukien molempien tyyppien keskimääräiset polkumyyntiprosentit). Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(10)

Komissio arvioi STL:n ja HFCL:n väitteiden perusteella uudelleen yhteenvedot hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskevista laskelmista sekä avoimessa asiakirja-aineistossa olevat yhteenlasketut tiedot valituksen tekijän esittämistä luvuista, ja päätti pyytää valituksen tekijöitä toimittamaan lisätietoja valituksen avoimeen versioon. Nämä ei-luottamukselliset lisätiedot lisättiin asiakirja-aineistoon.

(11)

Komissio päätti hylätä tarjouskilpailuja koskevan väitteen, koska tällaiset tiedot ovat luonteeltaan luottamuksellisia (arkaluonteisissa liitteissä on täsmällisiä hintatarjouksia, neuvotteluja ja konkreettisia tietoja tarjousehdotuksista – valituksen tekijän toimittamat ei-luottamukselliset yhteenvedot katsottiin asianmukaisiksi).

(12)

Vientiä harjoittava tuottaja Birla väitti valituksen perustuvan vanhentuneisiin lukuihin, koska se jätettiin vasta lokakuussa 2023, jolloin valituksessa käytetyn tutkimusajanjakson päättymisestä (31. maaliskuuta 2023) oli kulunut yli kuusi kuukautta.

(13)

Valitus toimitettiin komissiolle 2 päivänä lokakuuta 2023. Perusasetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti valitus katsottiin jätetyksi ensimmäisenä työpäivänä sen jälkeen, kun komissio on vastaanottanut sen, eli 3 päivänä lokakuuta 2023. Perusasetuksessa ei aseteta oikeudellista velvoitetta, jonka mukaan valitukseen ei saisi sisällyttää tietoja ajalta, joka on yli kuusi kuukautta ennen sen jättämistä. Komissio käyttää kuitenkin perusasetuksessa, kuten sen 6 artiklan 1 kohdassa, mainittua ajanjaksoa ohjeena (4) varmistaakseen, että valitusten tiedot ovat mahdollisimman ajantasaisia. Vaikka 6 artiklan 1 kohtaa sovellettaisiin menettelyn vireillepanovaiheessa, kyseinen artikla antaa joustovaraa, koska sen mukaan ”valitaan tutkimusajanjakso, joka polkumyyntitapauksissa tavallisesti käsittää vähintään kuuden kuukauden jakson välittömästi ennen menettelyn aloittamista”. Koska Birlan väitteellä ei ollut oikeusperustaa, se hylättiin.

(14)

HFCL toi esiin eron valituksen tietojen kattaman ajanjakson (huhtikuun 1. päivästä vuonna 2022 maaliskuun 31. päivään vuonna 2023) ja tutkimusajanjakson (lokakuun 1. päivästä vuonna 2022 syyskuun 30. päivään vuonna 2023) välillä ja pyysi, että valitus saatettaisiin ajan tasalle tutkimusajanjakson tietojen perusteella. HFCL väitti, että jos näitä tietoja ei toimiteta, asianomaiset osapuolet eivät voi esittää merkityksellisiä huomautuksia unionin tuotannonalan vahingollisesta tilanteesta tutkimusmenettelyn tutkimusajanjaksolla Se viittasi erityisesti komission väitettyyn pyyntöön, jolla kehotettiin asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta. HFCL:n mukaan asianomaisilta osapuolilta on täten evätty niiden lailliset puolustautumisoikeudet sekä oikeus oikeudenmukaiseen menettelyyn.

(15)

Europacable väitti, ettei HFCL esittänyt oikeusperustaa väitteensä tueksi. Se huomautti, että valituksen tutkimusajanjakso poikkeaa väistämättä itse menettelyssä käytetystä tutkimusajanjaksosta, kun otetaan huomioon aika, joka kuluu valituksen tekemisestä tutkimuksen vireillepanoon.

(16)

Komissio päätti panna tämän tutkimuksen vireille valituksessa esitettyjen tietojen perusteella. Näin ollen se, että valituksen tutkimusajanjakso poikkeaa tutkimusmenettelyn tutkimusajanjaksosta, ei estä asianomaisia osapuolia esittämästä merkityksellisiä huomautuksia valituksesta ja tutkimuksen vireillepanosta. Valituksen katsottiin olevan täydellinen perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa säädettyjen pakollisten vaatimusten osalta. Lisäksi komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa osapuolia toimimaan yhteistyössä täyttämällä otantaa koskevan lomakkeen (vireillepanoilmoituksen 5.3.1 kohdan a alakohta), esittämällä huomautuksia vireillepanosta tai valituksesta (vireillepanoilmoituksen 5.2 kohta) sekä toimittamalla unionin edun arviointia koskevia tietoja (vireillepanoilmoituksen 5.5 kohta). Se myös sääti mahdollisuudesta esittää huomautuksia muiden osapuolten näkemyksistä. Tutkimusmenettelyn tutkimusajanjaksoa koskevat yksityiskohtaiset päätelmät ilmoitetaan asianomaisille osapuolille tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa, jolloin osapuolille annetaan mahdollisuus esittää huomautuksia. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(17)

STL, HFCL ja Birla väittivät, etteivät valituksen tuontitiedot pitäneet paikkansa, koska ne perustuivat koko CN-koodiin 8544 70 00, joka on laajempi kuin tutkimuksen kohteena oleva tuote. Tuontitietojen olisi sen sijaan pitänyt perustua Taric-koodiin 8544700010, joka luotiin aiemmassa Kiinasta peräisin olevien valokaapelien tuontia koskevassa tutkimuksessa (5), jäljempänä ’Kiinaa koskeva tutkimus’, ja joka sisältää ainoastaan tarkasteltavana olevan tuotteen. Yritykset kyseenalaistivat myös oikaisut, joita tuontitilastoihin tehtiin CN-koodin perusteella lisäämällä sellaisten valokaapelien tuonti, jotka oli väitetysti ilmoitettu virheellisesti tavarakoodiin 9001 10 kuuluvina valokuituina. Osapuolten mukaan vääristä ilmoituksista ei esitetty näyttöä. Kaikki osapuolet korostivat, että Intian tuomioistuinten mukaan tavarakoodi 9001 10 koskee valokaapeleita, joissa yksittäisillä kuiduilla ei ole omaa kuorta, ja jotka eivät näin ollen kuulu tutkimuksen piiriin. STL väitti lisäksi, että muista kolmansista maista tuotuja valokaapeleita on voitu ilmoittaa virheellisesti tavarakoodiin 9001 10 kuuluvina valokuituina, mitä valituksessa ei otettu huomioon. Tästä syystä valituksessa esitettyjen tuontitietojen väitettiin olevan yliarvioituja.

(18)

Intiasta peräisin olevien valokaapelien tuontimäärän arvioimiseksi tehtyjen oikaisujen menetelmät, perustelut ja lähteet on esitetty valituksessa yksityiskohtaisesti, ja niiden katsottiin olevan perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja riittäviä todisteita. Valituksessa on esitetty näyttöä siitä, miksi CN-koodiin 8544 70 00 liittyvät tilastot ovat Intian tapauksessa merkityksellisempiä, miksi tietoihin oli kuitenkin tehtävä oikaisuja ja millä perusteella oikaisut tehtiin. Valituksen tekijän mukaan Taric-koodin käyttö on suositeltavaa silloin, kun kyse on Kiinasta, joka tuottaa ja vie unioniin tarkasteltavana olevan tuotteen lisäksi merenalaisia kaapeleita ja monimuotokaapeleita, mutta se ei ole suositeltavaa Intian tapauksessa. Valituksen tekijä selittää, että Intia ei tuota merenalaisia kaapeleita ja valmistaa vain pienissä määrin monimuotokaapeleita, ja esittää näyttöä siitä, että Intiasta peräisin oleva CN-koodiin 8544 70 00 luokiteltu valokaapelien tuonti koostuu lähes kokonaisuudessaan tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Komissio tarkasteli valituksessa esitettyä näyttöä ja katsoi, että CN-koodin 8544 70 00 käyttö oli tarkoituksenmukaista. Tavarakoodi 9001 10 kattaa ainoastaan valokuidut mutta ei valokaapeleita. Sen käytön osalta komissio katsoi, että valituksen tekijän toimittama näyttö (kirjeenvaihto, jossa intialaiset tuottajat ilmoittavat, että valokaapeleita tuodaan EU:hun HS-koodilla 9001 10 sellaisten Intian tulliohjeiden mukaisesti, joita sovelletaan myös muille vientialueille suuntautuvassa viennissä) on myös asianmukainen. Sillä, että Intian tuomioistuinten mukaan CN-koodi 9001 10 00 koskee valokaapeleita, joissa yksittäisillä kuidulla ei ole omaa kuorta, ei ole merkitystä, koska tarkasteltavana oleva tuote muodostuu aina kuiduista, joista kullakin on oma kuorensa. Näin ollen se luokitellaan eri koodiin, eli CN-koodiin 8544 70 00.

(19)

Vientiä harjoittavat tuottajat eivät myöskään toimittaneet näyttöä siitä, että valituksen tekijän arviot olisivat kohtuuttomia tai olennaisilta osin virheellisiä. Lisäksi ei ollut viitteitä eikä valituksen tekijän käytettävissä ollut näyttöä siitä, että tuontia muista kolmansista maista olisi ilmoitettu virheellisesti tuotekoodiin 9001 10 ja että kyseisten maiden tuontitilastoja olisi pitänyt oikaista tämän edellyttämällä tavalla. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(20)

HFCL väitti, että valituksessa esitettyä polkumyyntimarginaalia voida pitää edustavana, koska se on laskettu ainoastaan tiettyjen valokaapelityyppien (jotka sisältävät 24 tai 48 kuitua) hintojen perusteella, eivätkä nämä tyypit muodosta merkittävää osaa Intian viennistä. HFCL:n mukaan ei myöskään ole esitetty näyttöä siitä, että normaaliarvon perustana olisi käytetty vastaavia malleja kuin vientihinnan määrittämisessä. Lisäksi väitettiin, että monet tekijät voivat vaikuttaa kustannuksiin ja hintoihin, ja jos tällaisia tekijöitä ei oteta asianmukaisesti huomioon, ne voivat paisuttaa polkumyyntimarginaalia.

(21)

Perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan valitukseen olisi sisällytettävä näyttö, joka on kohtuullisesti valituksen tekijän käytettävissä. Kustannusten ja hintojen luottamuksellisuuden vuoksi valituksen tekijällä ei ollut mahdollisuutta saada niitä koskevia yksityiskohtaisia tietoja, eikä sen siksi tarvinnut toimittaa tällaisia tietoja. Normaaliarvoa ja vientihintaa koskeva näyttö katsottiin riittäväksi ja tarpeeksi edustavaksi tutkimuksen vireillepanoa varten. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(22)

Birla, HFCL ja STL väittivät, ettei valituksessa esitetty näyttöä hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskevista laskelmista. Lisäksi Birla väitti, että käytetyt hinnat eivät edustaneet intialaisia tuottajia eivätkä unionin tuotannonalaa, kun taas STL väitti, etteivät ne kattaneet koko tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmää, vaan vain osan siitä. Valituksessa tarkastellut valokaapelityypit (eli polkumyyntilaskelmissa kaapelit, jotka sisältävät 24 tai 48 kuitua, ja hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa kaapelit, jotka sisältävät 12, 24, 48 tai 72 kuitua) edustavat EU:n markkinoilla eniten myytyjä valokaapeleita samoin kuin tuotetyyppejä, joiden osalta valituksen tekijät pystyivät keräämään Intiasta tulevan tuonnin hintoihin liittyvää näyttöä. Birla väitti, että valituksen tekijöiden analyysi tuontihinnoista on virheellinen ja että valituksessa esitetyt tuonnin suuntaukset eivät missään tapauksessa osoittaneet väitettyä hintapainetta unionin markkinoilla. Birla väitti myös, että tarjouskilpailu- ja spot-markkinoista olisi pitänyt tehdä erillinen analyysi. STL puolestaan väitti, että Kiinasta peräisin olevia valokaapeleita koskevassa tutkimuksessa määritettyä tavoitevoittoa ei pitäisi ottaa huomioon laskettaessa viitehinnan alittavuuden marginaaleja tässä tutkimuksessa.

(23)

Kuten edellä todettiin, valituksen tekijän on perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettava ainoastaan näyttö, joka on kohtuullisesti sen käytettävissä. Näin ollen valitukseen ei tarvitse sisällyttää kaikkia tuotetyyppejä koskevia tietoja tai markkinasegmenteittäin eriteltyä analyysiä etenkään silloin, kun tällaiset tiedot ovat luottamuksellisia ja/tai ne eivät ole julkisesti saatavilla. Tämän vuoksi komissio katsoi, että hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskevista laskelmista toimitettu näyttö täytti perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa säädetyn kynnysarvon. Lisäksi katsottiin, että valituksessa viitehinnan alittavuuden marginaalin laskemiseen käytetty tavoitevoitto oli kohtuullinen, eikä STL pystynyt myöskään menettelyn tässä vaiheessa esittämään vakuuttavaa näyttöä siitä, että sen taso olisi olennaisesti virheellinen tai väärä. Näin ollen kaikki hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskeviin laskelmiin liittyvät väitteet hylättiin.

(24)

STL viittasi Prysmian Groupin, Acomen, Hextronicin ja Tratosin julkisesti saatavilla oleviin vuosi- ja osavuosikertomuksiin ja väitti, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa vaan se oli terve ja kukoistava.

(25)

Valituksessa esitetty näyttö vahingosta koski ainoastaan valokaapeleihin liittyvän liiketoiminnan vahinkoindikaattoreiden kehitystä, joten sen katsottiin olevan merkityksellisempää kuin julkisesti saatavilla olevat konsernitason tiedot yrityksistä. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(26)

Birla, HFCL ja STL olivat eri mieltä useiden valituksessa kuvattujen vahinkoindikaattoreiden analyysistä ja väittivät, että indikaattorien kehitys ei osoittanut tilanteen olevan vahingollinen. Ne väittivät myös, että valituksen tekijöitä koskevia tietoja yhdistettiin kaikkien unionin valokaapelien tuottajien tietoihin, joten niitä käytettiin valikoivasti. STL ja HFCL väittivät, että erityisesti tuotantoa, myyntiä, markkinaosuutta, tuotantokapasiteettia ja kapasiteetin käyttöastetta koskevat tiedot ilmensivät myönteisiä kehityssuuntauksia, eivätkä siten osoittaneet merkittävää vahinkoa. STL väitti, että valituksen tekijöiden kannattavuus oli hyvä ja mahdolliset kielteiset vaikutukset johtuivat investointien ja kapasiteetin voimakkaasta kasvusta sekä varastojen kertymisestä.

(27)

Valituksessa esitetyt vahinkoindikaattoreiden suuntaukset osoittivat kaiken kaikkiaan, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa. Markkinaosuus pieneni vuodesta 2019 vuoteen 2022, ja vaikka markkinaosuus elpyi valituksen tutkimusajanjaksolla, se jäi alle vuoden 2019 tason. Sama pätee unionin tuotannonalan myyntihintoihin, jotka laskivat lukuun ottamatta valituksen tutkimusajanjaksoa, jolloin ne nousivat jääden kuitenkin suurelta osin alle vuoden 2019 myyntihintojen. Tuotantokustannukset laskivat, mutta myyntihintoja hitaammin, mikä vaikutti kielteisesti unionin tuotannonalan kannattavuuteen. Muiden vahinkoindikaattoreiden, kuten myynti- ja tuotantomäärien sekä investointien osoittamaa myönteistä suuntausta on tarkasteltava vasten yleistä taloudellista tilannetta. Sitä on myös verrattava samanaikaisesti tapahtuneeseen kehitykseen unionin kulutuksessa, joka kasvoi enemmän kuin unionin tuotannonalan myyntimäärä. Tällaiset myönteiset suuntaukset yksistään eivät tarkoita, ettei unionin tuotannonalalle olisi aiheutunut merkittävää vahinkoa. Se, että kannattavuus parani valituksen tutkimusajanjakson lopussa, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että kehitys oli huomattavan kielteistä vuodesta 2019 alkaen ja että unionin tuotannonala ei ole kyennyt nostamaan myyntihintojaan kustannusten nousun mukaisesti. Komissio katsoi valituksen tekijän toimittaneen riittävästi näyttöä siitä, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa. Näin ollen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(28)

Väitteestä, jonka mukaan vahinkoindikaattoreista toimitettiin tietoja valikoidusti, komissio toteaa, että valituksen tekijän esittämät tiedot, jotka koskivat makrotaloudellisia indikaattoreita (muun muassa myynti- ja tuotantomäärää ja markkinaosuutta), perustuivat kaikkien unionin tuottajien tietoihin, kun taas mikrotaloudellisia indikaattoreita (kuten kannattavuutta ja myyntihintoja) koskevat tiedot perustuivat valituksen tekijöitä itseään koskeviin tietoihin. Komissio soveltaa samaa menetelmää tutkimuksissa, joissa käytetään otantaa, minkä vuoksi kyseistä menetelmää pidettiin perusteltuna ja asianmukaisena. Sen vuoksi ei voida väittää, että edellä tarkoitettuja tietoja olisi käytetty valikoivasti, ja näin ollen väite hylättiin. Kuten edellä johdanto-osan 10 kappaleessa todetaan, komissio myös lisäsi asiakirja-aineistoon asianomaisia osapuolia varten valituksen avoimen version, jossa valituksen tekijän toimittamat luvut esitetään yhdistetyssä muodossa.

(29)

Birla, HFCL ja STL väittivät, ettei valituksessa esitetty syy-yhteyttä Intiasta tulevan tuonnin ja unionin tuottajille aiheutuneen väitetyn vahingon välillä. Kyseisten osapuolten väitteen mukaan valituksen tekijä ei osoittanut, että Intiasta tulevan valokaapelien tuonnin ja merkittävän vahingon välillä olisi korrelaatiosuhde, eikä tämä ottanut riittävästi huomioon muita tekijöitä, jotka saattoivat olla unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon taustalla.

(30)

STL väitti, että syy-yhteyttä koskeva analyysi on vääristynyt, koska se perustui virheellisiin tuontimääriin. Lisäksi kyseinen osapuoli väitti, ettei Intiasta tulevan tuonnin määriä ja markkinaosuutta voida tarkastella erillään muista tekijöistä, vaan samalla on otettava huomioon laajemmin koko markkinoiden dynamiikka. Birla väitti, ettei Intiasta tulevan tuonnin kasvu aiheuttanut vahinkoa unionin tuottajille ja että unionin tuottajien markkinaosuuden kehitykseen vaikutti pääasiassa muista maista tulevan tuonnin markkinaosuus. Lisäksi kyseinen osapuoli väitti, ettei hinnan tai viitehinnan alittavuudesta esitetty todisteita ja että tuontihinnat ylittivät unionin tuotannonalan hinnat, minkä perusteella Intiasta tuleva tuonti ei vaikuttanut kielteisesti unionin tuotannonalan hintoihin.

(31)

Birla, HFCL ja STL väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui muista tekijöistä. Niiden mukaan asianomaisen tuotteen tuonti Kiinasta – jonka tuontihinnat olivat alhaisemmat ja jonka markkinaosuus oli suurempi – aiheutti vahingon, erityisesti kun otetaan huomioon, että kiinalaisten valokaapelien viejien absorptiokäytäntöjen (6) vaikutukset näkyivät edelleen valituksen tutkimusajanjaksolla.

(32)

STL, HFCL ja Birla vetosivat myös useisiin muihin unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon taustalla oleviin tekijöihin, joita ei tarkasteltu valituksessa. Näitä tekijöitä olivat i) raaka-aine- ja energiakustannusten nousu, ii) covid-19-pandemia ja häiriöt toimitusketjuissa, iii) investointien, tuotantokapasiteetin ja varastojen huomattava kasvu (itse aiheutettu vahinko), iv) tuonti muista kolmansista maista, v) unionin tuottajien keskinäinen kilpailu unionin markkinoilla sekä vi) tiettyjen valituksen tekijöiden kilpailunvastainen toiminta.

(33)

Europacable totesi päinvastaista: sen mukaan valitus osoitti, ettei Kiinasta tuleva tuonti poista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä. Lisäksi se painotti, että unionin tuotannonalan oli pidettävä investointinsa markkinoiden kasvun edellyttämällä tasolla pysyäkseen kilpailukykyisenä eivätkä unionin tuotannonalan investoinnit sen vuoksi voineet poistaa Intiasta tulleen polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä. Europacable myös kiisti kilpailunvastaista toimintaa koskevan väitteen, koska kyseinen toiminta ei liittynyt tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen. Lisäksi se painotti, että myyntihintoja korotettiin kustannusten nousun vuoksi. Lopuksi Europacable väitti, että komissio totesi jo Kiinasta peräisin olevien valokaapelien tuontia koskevassa tutkimuksessa, että covid-19-pandemialla oli vain hyvin vähäinen ja tilapäinen vaikutus tuotannonalaan (7).

(34)

Komissio katsoi, että valituksessa esitettiin perusasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu riittävä näyttö siitä, että Intiasta peräisin olevien valokaapelien polkumyyntituonnin merkittävä lisääntyminen ja unionin tuotannonalan tilanteen yleinen heikkeneminen tapahtuivat samaan aikaan. Valituksessa osoitettiin myös, että tuontihinnat alittivat unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla. Yhteenvetona todetaan, että valituksessa esitetyn näytön perusteella Intiasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalan heikentyneen tilanteen välillä oli korrelaatiosuhde ja siten syy-yhteys. Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(35)

Valituksessa analysoitiin myös muita mahdollisia vahingon syitä: tuontia muista kolmansista maista, Kiinasta tulevaa tuontia sekä unionin tuotannonalan vientitoimintaa. Birlan, HFCL:n ja STL:n väite, jonka mukaan vahingon aiheutti asianomaisen tuotteen tuonti Kiinasta, hylättiin. Kiinasta tulevassa tuonnissa otettiin marraskuussa 2021 käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä, joita muutettiin (8) elokuussa 2023 absorptiotutkimuksen jälkeen, sekä tasoitustoimenpiteitä (9) tammikuussa 2022. Vaikka Kiinasta tulevan tuonnin määrä on edelleen suuri, se pieneni toimenpiteiden käyttöönoton seurauksena vuoden 2022 ensimmäisen neljänneksen jälkeen. Kiinasta tuotujen valokaapelien markkinaosuus supistui vuoden 2022 ja valituksessa käytetyn tutkimusajanjakson välillä 36,6 prosentista 33 prosenttiin. Lisäksi Taric-tilastojen mukaan valokaapelien tuonti Kiinasta väheni merkittävästi (57 %) vuoden 2021 viimeisen neljänneksen (310 249 kaapelikilometriä) ja vuoden 2023 ensimmäisen neljänneksen (133 164 kaapelikilometriä) välillä. Kyseisen tuonnin hinnat sen sijaan alkoivat nousta vasta vuoden 2022 kolmannella neljänneksellä. Tätä seikkaa eli sitä, että hinnat eivät nousseet riittävästi ja pysyvästi, käsiteltiin edellä mainitussa absorptiotutkimuksessa.

(36)

Edellä esitettyä analyysia ja siltä osin toimitettuja tietoja pidettiin riittävinä perusteina tutkimuksen aloittamiseksi.

(37)

Birla väitti, että valituksessa ei otettu huomioon toimenpiteiden laajempia taloudellisia vaikutuksia, mukaan lukien unionin tuojien ja käyttäjien edut.

(38)

Perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti valituksen tekijän ei tarvitse sisällyttää valitukseensa analyysia unionin etua koskevista näkökohdista vaan ainoastaan todisteita polkumyynnistä, vahingosta ja väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja väitetyn vahingon välisestä syy-yhteydestä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(39)

STL väitti, että tutkimuksen ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa ei määritelty unionin tuotannonalaa, mikä rikkoi sen puolustautumisoikeuksia. STL:n mukaan vireillepanoilmoituksessa eikä myöskään makrokyselyyn annetuissa vastauksissa ei määritellä tarkasti, mitkä valokaapelien tuottajat muodostavat unionin tuotannonalan. Komissio asetti ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa saataville luettelon tiedossa olevista unionin valokaapelien tuottajista. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(40)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(41)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavan otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi edustavan otoksen käyttäen valintaperusteena samankaltaisen tuotteen suurinta mahdollista tuotanto- ja myyntimäärää unionissa tutkimusajanjaksolla siten, että samalla varmistettiin laaja maantieteellinen jakauma. Otokseen valittiin kolme unionin tuottajaa. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus samankaltaisen tuotteen arvioidusta kokonaistuotannosta unionissa oli yli 50 prosenttia ja arvioidusta kokonaismyyntimäärästä unionissa yli 75 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään alustavasta otoksesta huomautuksia. Huomautuksia ei esitetty, ja otos vahvistettiin lopulliseksi otokseksi.

(42)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(43)

Yksi etuyhteydetön tuoja toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Vastausten vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen. Asiasta ei esitetty huomautuksia.

(44)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen komissio pyysi kaikkia Intiassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Intian tasavallan Euroopan unionissa olevaa edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(45)

Yksitoista asianomaisessa maassa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka jakautuvat yhdeksään ryhmään, toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmesta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmästä koostuvan otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien osuus valokaapelien kokonaisviennistä Intiasta unioniin tutkimusajanjaksolla oli yli 80 prosenttia. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja asianomaisen maan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta.

(46)

Otoksesta ei saatu huomautuksia.

(47)

Komissio lähetti otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, otokseen valituille kolmelle unionin tuottajalle, otantalomakkeeseen vastanneelle tuojalle sekä tiedossa oleville käyttäjille kyselylomakkeet. Samat kyselylomakkeet asetettiin saataville verkossa (10) vireillepanopäivänä. Lisäksi komissio lähetti valituksen tekijälle kyselylomakkeen, jossa se pyysi makrotaloudellisia indikaattoreita koskevia tietoja unionin tuotannonalasta.

(48)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, sen aiheuttaman vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin perusasetuksen 16 artiklan mukainen tarkastuskäynti:

(49)

Lisäksi komissio etätarkasti otokseen valitun Prysmian S.p.A:n ja siihen etuyhteydessä olevien yritysten (Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Italia, Alankomaat, Romania, Espanja ja Ruotsi) kyselylomakevastaukset sekä valituksen tekijän makrokyselyyn antamat vastaukset.

(50)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2022 ja 30 päivän syyskuuta 2023 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2020 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(51)

Tutkimuksen kohteena ovat yksimuotovalokuitukaapelit, jotka muodostuvat yhdestä tai useammasta kuidusta, joista kullakin on oma kuorensa, sekä suojapäällysteestä ja joihin voi olla yhdistetty sähköjohtimia ja jotka voivat olla liittimellisiä.

(52)

Tutkimuksen kohteena eivät ole seuraavat tuotteet:

(53)

Valokaapeleita käytetään optisen siirron välineenä televiestintäverkoissa kaukosiirto-, metro- ja liityntäverkoissa.

(54)

Tarkasteltavana oleva tuote on Intiasta peräisin oleva tutkimuksen kohteena oleva tuote, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 8544 70 00 (Taric-koodit 8544700010 ja 8544700091), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(55)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset:

(56)

Komissio päätti tässä vaiheessa, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(57)

Komissio sai vientiä harjoittavalta tuottajalta Aksh Optifibre Limitediltä, jäljempänä ’Aksh’, tuotteen määritelmää koskevan selvennyspyynnön.

(58)

Aksh väitti, että vireillepanoilmoituksessa esitetyn tuotteen määritelmän mukaisesti muut kuin sellaiset valokaapelit, joissa kullakin kuidulla on oma kuorensa, olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle. Yritys väitti tältä osin, että ’kuori’ olisi ymmärrettävä ”miksi tahansa peittäväksi suojakerrokseksi tai -päällysteeksi”. Aksh väitti, että kaikki kuidut, joilla ei ole edellä selitetyn mukaisesti omaa kuorta, kuuluvat HS-nimikkeeseen 9001 (”valokaapelit, muut kuin nimikkeeseen 8544 kuuluvat”) eivätkä ne ole tämän tutkimuksen kohteena. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja kuitenkin väitti, että valituksessa esitetty tuotteen määritelmä on monitulkintainen, koska kyseisessä määritelmässä ei viitata nimenomaisesti ”kuoreen” (sheathing), vaan siinä täsmennetään, että valokuidut on suojattu putkella tai moduulilla ja yhdellä tai useammalla suojakerroksella (jacket). Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että sellaisia valokuituja, joilla ei ole omaa kuorta, käytetään muihin tarkoituksiin, muun muassa kaukosiirto- ja metroverkoissa, kun taas valokuituja, joissa kullakin kuidulla on oma kuorensa, ei käytetä näihin tarkoituksiin.

(59)

HFCL ja Birla olivat Akshin kanssa samaa mieltä siitä, että sellaiset valokuidut, joilla ei ole omaa kuorta, olisi jätettävä tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Ne perustelivat tulkintaansa siitä, mitä tarkoitetaan kuidun omalla kuorella, vetoamalla Intian muutoksenhakutuomioistuimen 21 päivänä marraskuuta 2017 asiassa ”Commissioner of Customs (Import) Mumbai vs Vodafone Essar Gujarat Ltd.” antamaan tuomioon (11), joka koski tiettyjen Intiaan tuotujen valokaapelien tullinimikkeitä. Tarkasteltuaan termin ”omalla kuorella suojattu” määritelmää Intian viranomaiset totesivat, että ”kuori” on eri asia kuin ”päällyste”.

(60)

Europacable oli eri mieltä intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien kanssa ja väitti, että suojapäällysteellä pinnoitettua lasikuituydintä pidetään yleisesti ”omalla kuorella suojattuna kuituna”, kuten selittävissä huomautuksissa Euroopan unionin yhdistettyyn nimikkeistöön (12) vahvistetaan. Näissä huomautuksissa todetaan CN-koodin 8544 70 00 osalta, että lasikuituydin ja kuori on suojattu päällysteellä, jonka sisäkerros on pehmeää akrylaattia ja ulkokerros kovaa akrylaattia. Lopuksi Europacable vielä toisti, että tämä tutkimus kattaa valokaapelit, joita käytetään muun muassa kaukosiirto-, metro- ja liityntäverkoissa, toisin kuin Aksh väitti.

(61)

Komissio katsoi, että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien tulkinta termistä ”omalla kuorella suojattu kuitu” ei vastaa Euroopan unionissa käytettävää määritelmää, joka on täsmennetty Euroopan unionin yhdistettyä nimikkeistöä koskevissa selittävissä huomautuksissa. Komission edellä johdanto-osan 18 kappaleessa muistuttamien seikkojen lisäksi huomautetaan, että Intian muutoksenhakutuomioistuimen samoin kuin muiden ulkomaisten viranomaisten päätökset perustuvat ulkomaiseen lainsäädäntöön eivätkä ne siten voi vaikuttaa Euroopan unionin tullilainsäädännön soveltamiseen ja tulkintaan. Näin ollen intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien esittämät väitteet hylättiin tältä osin.

(62)

Komissio tutki ensin, oliko kunkin otokseen valitun, yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin osuus vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään viisi prosenttia sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tutkimusajanjakson aikana. Tällä perusteella kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla katsottiin edustavaksi.

(63)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin niiden vientiä harjoittavien tuottajien, joiden kotimarkkinamyynti oli edustavaa, unioniin vietäviksi myymät tuotelajit tai verrattavissa niihin.

(64)

Seuraavaksi komissio tutki, oliko kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynti kunkin sellaisen tuotelajin osalta, joka on samanlainen kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin, edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos kyseisen tuotelajin riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjakson aikana on vähintään viisi prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin. Komissio totesi, että tiettyjen tuotelajien kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(65)

Seuraavaksi komissio määritti kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden tutkimusajanjaksolla, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskemisessa tosiasiallista kotimarkkinamyyntiä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(66)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(67)

Tässä tapauksessa normaaliarvo on kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjakson aikana.

(68)

Normaaliarvo on tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtainen tosiasiallinen kotimarkkinahinta tutkimusajanjakson aikana, jos

(69)

Kotimarkkinoilla myytyjen määrien analysointi osoitti, että tuotelajista ja vientiä harjoittavasta tuottajasta riippuen 3–97 prosenttia kaikesta kotimarkkinamyynnistä oli kannattavaa ja että silloin, kun yli 5 prosenttia tuotelajin kotimarkkinamyynnistä oli kannattavaa, painotettu keskimääräinen myyntihinta ylitti tuotantokustannukset. Näin ollen normaaliarvo laskettiin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettuna keskiarvona tutkimusajanjaksolla tai pelkän kannattavan myynnin painotettuna keskiarvona.

(70)

Niiden tuotelajien osalta, joiden kanssa samankaltaista tuotelajia ei myyty perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti kotimarkkinoilla lainkaan, komissio määritti normaaliarvon muiden vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinahintojen perusteella, paitsi silloin, kun muiden tuottajien hintojen käyttö olisi johtanut luottamuksellisten liiketoimintatietojen paljastumiseen. Tällaisissa tapauksissa komissio muodosti normaaliarvon laskennallisesti lisäämällä tuotantokustannuksiin kaikkien tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla suoritettujen liiketoimien painotetut keskimääräiset hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset sekä voiton. Luottamuksellisuussyistä asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille annettiin yksityiskohtaiset tiedot niille toimitetuissa yksilöllisissä tiedonannoissa.

(71)

Niiden tuotelajien osalta, joiden kanssa samankaltaista tuotelajia ei myyty lainkaan tai ei myyty riittävästi tavanomaisessa kaupankäynnissä, tai jos tuotelajia ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(72)

Tiettyjen tuotelajien osalta laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä otokseen valittujen, yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjaksolla seuraavat:

(73)

Sellaisiin tuotelajeihin, joita ei myyty edustavia määriä kotimarkkinoilla, lisättiin keskimääräiset hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset sekä voitto tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla kyseisten tuotelajien osalta suoritetuista liiketoimista. Sellaisiin tuotelajeihin, joita ei myyty kotimarkkinoilla lainkaan, lisättiin painotetut keskimääräiset hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset sekä voitto kaikista tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla suoritetuista liiketoimista.

(74)

HFCL-ryhmä ja STL-ryhmä väittivät paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa, että valokaapelien tuotantokustannuksiin ei pitäisi sisällyttää etuyhteydessä olevien osapuolten tai sellaisten liiketoimintayksiköiden välillä siirrettyä voittoa, jotka valmistavat valokaapelien tuotannossa käytettäviä puolivalmisteita (kuten esimuotoiltua lasia ja/tai valokuituja). Osapuolet selittivät, että kahden liiketoimintayksikön välinen siirtohinta perustui talous-, kirjanpito- tai veroperiaatteiden mukaisesti markkinahintoihin. Näin ollen siirtohinta saattoi markkinahinnasta riippuen olla korkeampi kuin kyseisten puolivalmisteiden tosiasialliset tuotantokustannukset. Molemmat osapuolet väittivät, että liiketoimintayksiköiden tai etuyhteydessä olevien osapuolten välinen siirtohinta/-arvo sisälsi tietyn prosenttiosuuden voitosta. Komissio käytti yrityksen kirjanpitojärjestelmäänsä kirjaamia tuotantokustannuksia, jotka oli merkitty tarkastetuiksi kustannuksiksi. Komissio katsoi, että nämä järjestelmään kirjatut kustannukset vastasivat kyseisiin puolivalmisteisiin liittyviä kustannuksia, minkä vuoksi oikaisulle ei ollut perusteita. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(75)

Yhden Birla-ryhmään ja yhden STL-ryhmään kuuluvan yrityksen tapauksessa hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksiin sisältyi myös kuluja ja tuloja, jotka eivät liittyneet valokaapelien myyntiin tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi näitä kuluja ja rahoitustuloja ei otettu huomioon laskettaessa normaaliarvon määrittämisessä käytettävät hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset. Luottamuksellisuussyistä asia selostettiin kyseisille vientiä harjoittaville tuottajille yksityiskohtaisemmin niille toimitetuissa yksilöllisissä tiedonannoissa.

(76)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat vientiä unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai tuojana toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(77)

Jos vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa, vientihinta oli perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(78)

STL-ryhmä väitti, että siihen etuyhteydessä oleva tytäryritys Ranskassa ei toiminut sen etuyhteydessä olevana tuojana, vaan sillä oli vain vähäinen logistinen rooli (se toimi varastona).

(79)

Intiassa tehdyn tarkastuskäynnin yhteydessä kävi kuitenkin ilmi, että STL Francen henkilöstö hoiti tulliselvitykseen liittyviä toimia ja valokaapelien myyntiä sekä kehitti Ranskan markkinoita. Tämän perusteella komissio päätteli, että etuyhteydessä oleva tytäryritys toimi etuyhteydessä olevana tuojana, ja laski vientihinnan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(80)

Vientihinta muodostettiin sen hinnan perusteella, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomille asiakkaille unionissa. Tällöin hintaan tehtiin oikaisuja kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten, muun muassa hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten, sekä voittomarginaalin huomioon ottamiseksi. Koska etuyhteydettömät tuojat eivät toimineet yhteistyössä, komissio käytti Kiinaa koskevassa tutkimuksessa määritettyä voittoa, jonka etuyhteydettömät tuojat saivat tässä tutkimuksessa tarkasteltavana olevan tuotteen kaltaisesta tuotteesta ja joka ilmoitettiin vaihteluväleinä (15–25 % (13)). Tämän perusteella komissio määritti voiton suuruudeksi 20 prosenttia.

(81)

STL-ryhmä myi valokaapeleita alustavassa vaiheessa myös toiselle etuyhteydessä olevalle yritykselle, mutta tämän yrityksen osalta komissio ei pystynyt määrittämään jalostuskustannuksia, hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia ja kohtuullista voittomarginaalia, joiden perusteella näiden liiketoimien vientihinnat olisi muodostettava perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi tätä myyntiä ei otettu huomioon määritettäessä vientihinta alustavassa vaiheessa. Komissio kuitenkin tutkii asiaa tarkemmin ja vahvistaa edellä tarkoitetut kustannukset ja voiton tämän tutkimuksen lopullisessa vaiheessa.

(82)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna-tasolla.

(83)

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa edellytetään, että komissio vertailee tasapuolisesti normaaliarvoa ja vientihintaa samassa kaupan portaassa ja ottaa huomioon hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa komissio päätti verrata otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla. Kuten jäljempänä selitetään tarkemmin, normaaliarvoa ja vientihintaa oikaistiin tarvittaessa, jotta i) ne voitiin saattaa noudettuna-tasolle ja jotta ii) voitiin ottaa huomioon hintoihin ja siten niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat väitetyt ja osoitetut eroavuudet.

(84)

Jotta normaaliarvo voitiin saattaa noudettuna-tasoa vastaavalle kaupan portaalle, tehtiin oikaisuja kuljetus- ja varastointikustannusten, vakuutusmaksujen sekä käsittely-, lastaus- ja pakkauskustannusten huomioon ottamiseksi.

(85)

Hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavia tekijöitä, joiden osalta oikaisuja tehtiin, olivat palkkiot, luottokustannukset ja pankkimaksut.

(86)

Jotta vientihinta voitiin saattaa noudettuna-tasoa vastaavalle kaupan portaalle, tehtiin oikaisuja kuljetus- ja varastointikustannusten, vakuutusmaksujen sekä käsittely-, lastaus- ja pakkauskustannusten huomioon ottamiseksi.

(87)

Hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavia tekijöitä, joiden osalta oikaisuja tehtiin, olivat palkkiot, luottokustannukset ja pankkimaksut.

(88)

Kaikki otokseen valitut yritykset pyysivät tekemään vientihintaan oikaisuja tullinpalautusten sekä vientituotteiden tullin- ja veronpalautusten (Remission of Duties and Taxes on Exported Products, RODTEP) vuoksi. Komissio huomautti, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti tällaisiin järjestelmiin liittyvät oikaisut tehdään normaaliarvoon eikä vientihintaan. Lisäksi otokseen valittujen viejien näistä järjestelmistä saamien vientitukien arvo oli tietty prosenttiosuus vientilaskun arvosta tai tietty määrä kustakin viedystä tuotteesta riippumatta siitä, oliko vietyihin valokaapeleihin sisältyvistä raaka-aineista tosiasiallisesti maksettu tulleja tai veroja tai kuinka paljon niitä oli maksettu. Väitettyjä oikaisuja ei myöskään voitu yhdistää samankaltaisen tuotteen tai siihen fyysisesti sisältyvien materiaalien mahdollisia tuontimaksuja tai välillisiä veroja vastaaviin määriin, kuten perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdassa edellytetään. Edellä esitetyistä syistä väite hylättiin.

(89)

Komissio vertasi otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(90)

Tämän perusteella väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(91)

Otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio laski painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Näin ollen marginaali määritettiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien marginaalien perusteella (jättäen huomiotta muu kuin polkumyynnillä tapahtunut tuonti).

(92)

Tällä perusteella otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien väliaikainen polkumyyntimarginaali on 9,0 prosenttia.

(93)

Kaikkien muiden intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin komissio määritti käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten komissio määritti vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen asteen.

(94)

Yhteistyössä toimimisen asteen katsottiin tässä tapauksessa olevan korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vienti vastasi koko tuontia tutkimusajanjaksolla. Tämän perusteella komissio päätti asettaa yhteistyöhön osallistumattomien vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin sen otokseen valitun yrityksen tasolle, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein.

(95)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(96)

Viralliset tuontitilastot ilmoitetaan kilogrammoina, mutta komissio katsoi, että tämä mittayksikkö ei sovellu tarkasteltavana olevien määrien asianmukaiseen mittaamiseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuotannonalalla pääasiallisena määrän indikaattorina käytetään yleensä pituutta eikä painoa. Pituus voidaan mitata joko kaapelin pituutena (kaapelikilometriä) tai kaapeliin sisältyvien kuitujen kokonaispituutena (kuitukilometriä). Kiinasta peräisin olevien valokaapelien tuontia koskevassa tutkimuksessa komissio piti sopivimpana mittayksikkönä kaapelikilometrejä (14). Samaa lähestymistapaa käytettiin myös tässä tapauksessa.

(97)

Samankaltaista tuotetta valmisti unionissa tutkimusajanjaksolla 14 tuottajaa tai tuottajien ryhmää. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(98)

Unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin noin 1,7 miljoonaa kaapelikilometriä. Komissio vahvisti tämän luvun kaikkien unionin tuotannonalaa koskevien käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tällaisia tietoja olivat esimerkiksi otokseen valituilta kolmelta unionin tuottajalta ja viideltä muulta valitusta tukevalta unionin tuottajalta suoraan saadut tiedot ja muita tuottajia koskevat markkinatiedot. Kuten johdanto-osan 41 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan osuus samankaltaisen tuotteen arvioidusta kokonaistuotantomäärästä oli yli 50 prosenttia.

(99)

Selvittääkseen, aiheutuiko unionin tuotannonalalle polkumyynnin vuoksi vahinkoa, ja määrittääkseen kulutuksen ja erilaiset unionin tuotannonalan tilanteeseen liittyvät taloudelliset indikaattorit komissio tutki, olisiko unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen tuotannon myöhempi käyttötarkoitus (käyttö kytkösmarkkinoilla) otettava huomioon tarkastelussa ja missä määrin se olisi otettava huomioon.

(100)

Komissio totesi, että tarkastelujaksolla 9–13 prosenttia otokseen valittujen unionin tuottajien kokonaistuotannosta oli tarkoitettu kytkösmarkkinoille. Tällöin kaapelit toimitettiin saman yrityksen liiketoimintayksiköiden tai yritysryhmän sisällä jatkojalostukseen, etenkin sellaisten kaapeleiden tuotantoon, joissa on liittimet.

(101)

Kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden välinen ero on olennainen vahinkoanalyysin kannalta, sillä kytkösmarkkinoilla käytettäviksi tarkoitetut tuotteet eivät kilpaile suoraan tuotujen tuotteiden kanssa. Sitä vastoin vapailla markkinoilla myytäviksi tarkoitetut tuotteet kilpailevat suoraan tarkasteltavana olevan tuontituotteen kanssa.

(102)

Jotta unionin tuotannonalasta saataisiin mahdollisimman täydellinen kuva, komissio hankki tietoja valokaapelien koko tuotannosta ja määritti, oliko tuotanto tarkoitettu kytkösmarkkinoille vai vapaille markkinoille.

(103)

Komissio tarkasteli tiettyjä unionin tuotannonalaan liittyviä taloudellisia indikaattoreita vapaita markkinoita koskevien tietojen perusteella. Nämä indikaattorit ovat myyntimäärä ja myyntihinnat unionin markkinoilla, markkinaosuus, kasvu, vientimäärä ja -hinnat, kannattavuus, investointien tuotto ja kassavirta. Mikäli mahdollista ja perusteltua, tämän tarkastelun tuloksia verrattiin kytkösmarkkinoita koskeviin tietoihin, jotta unionin tuotannonalan tilanteesta saatiin kattava kuva.

(104)

Sen sijaan muita taloudellisia indikaattoreita voidaan tutkia mielekkäästi ainoastaan ottamalla huomioon koko toiminta, mukaan lukien unionin tuotannonalan sisäinen käyttö. (15) Tällaisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste, investoinnit, varastot, työllisyys, tuottavuus, palkat sekä pääoman saanti. Nämä indikaattorit riippuvat koko tuotantotoiminnasta riippumatta siitä, käytetäänkö tuotanto sisäisesti vai myydäänkö se vapailla markkinoilla.

(105)

Komissio määritti unionin kulutuksen seuraavien perusteella: valituksen tekijän määrittämä unionin tuotannonalan myynti unionin markkinoilla ja tiedot Intiasta tulevasta tuonnista, joka määritettiin 4.6.1 jaksossa kuvatun menetelmän mukaisesti.

(106)

Tuonti muista kolmansista maista määritettiin Eurostatin tietojen perusteella. Koska tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti ilmoitetaan Eurostatissa kilogrammoina, kyseinen tuonti muunnettiin johdanto-osan 96 kappaleen mukaisesti kaapelikilometreiksi käyttäen samaa muuntokerrointa, jota sovellettiin intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(107)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Unionin kulutus (kaapelikilometriä)

(108)

Unionin kokonaiskulutus vapailla ja kytkösmarkkinoilla kasvoi vuosien 2020 ja 2021 välillä 16 prosenttia noin 2,4 miljoonasta kaapelikilometristä (vuonna 2020) noin 2,7 miljoonaan kaapelikilometriin (vuonna 2021). Vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välillä kulutus supistui noin 4 prosenttia (noin 2,5 miljoonaan kaapelikilometriin). Kulutuksen kasvu vuonna 2021 selittyy paluulla normaalitilanteeseen covid-19-pandemiaan liittyvien häiriöiden jälkeen.

(109)

Kytkösmarkkinoilla valokaapeleita, mukaan lukien liittimillä varustettuja kaapeleita, käytetään yritysten tarjoamissa verkkoyhteysratkaisuissa. Kytkösmarkkinoiden osuus unionin kokonaiskulutuksesta tutkimusajanjaksolla oli 9 prosenttia. Kytkösmarkkinamyynti kasvoi koko tarkastelujakson aikana 45 prosenttia.

(110)

Vapaiden markkinoiden kulutus kehittyi unionin kokonaiskulutuksen mukaisesti. Vuonna 2021 se kasvoi 15 prosenttia, supistui sitten 9,5 prosenttia vuonna 2022 ja kasvoi jälleen tutkimusajanjaksolla 5,7 prosenttia. Vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä vapaiden markkinoiden kulutus kasvoi 1 prosentin.

(111)

Komissio määritti Intiasta tulevan tuonnin määrän otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tarkistettujen kyselylomakevastausten ja yhteistyössä toimineiden otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella. Kuten johdanto-osan 96 kappaleessa mainitaan, mittayksikkönä käytettiin kaapelikilometriä. Tämän perusteella Intiasta tulevan tuonnin määrä tutkimusajanjaksolla oli 113 prosenttia Eurostatin ilmoittamasta kokonaistuonnista Intiasta samalla ajanjaksolla.

(112)

Europacable pyysi komissiota sisällyttämään Intiasta tulevan tuonnin määriin myös koodilla 9001 10 ilmoitetun tuonnin väittäen, että intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat ilmoittavat valokaapelien tuonnin virheellisesti tällä koodilla. Se, että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamat tuontimäärät ylittävät CN-koodilla 8544 70 00 ja Taric-koodeilla 8544700010 ja 8544700091 kirjatut määrät, voi viitata siihen, että osa tuonnista ilmoitetaan väärin. Koska intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat kuitenkin suostuivat pitkälti yhteistyöhön, Intiasta tulevan tuonnin määrät voitiin määrittää hyvin tarkasti riippumatta CN-koodeista, joilla ne oli ilmoitettu. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(113)

Intiasta tulevan kokonaistuonnin markkinaosuus määritettiin vertaamalla tuontimäärää taulukossa 2 esitettyyn vapaiden markkinoiden kulutuksen kokonaismäärään.

(114)

Kuten johdanto-osan 90 kappaleessa kuvataan, kahden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta havaittiin merkittävää polkumyyntiä. Sen vuoksi komissio erotti jatkoanalyysissa polkumyynnillä tapahtuneen ja muun kuin polkumyynnillä tapahtuneen Intiasta tulevan tuonnin. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastellaan seuraavassa osiossa, kun taas ilman polkumyyntiä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia tarkastellaan syy-yhteyteen liittyvien näkökohtien yhteydessä johdanto-osan 182 ja 183 kappaleessa. Ilman polkumyyntiä tapahtunut tuonti esitetään ja sitä käsitellään taulukossa 12 jäljempänä.

(115)

HFCL-ryhmän ilman polkumyyntiä tapahtuneen tuonnin määrä oli [25–35 prosenttia] Intiasta tulevasta kokonaistuonnista tutkimusajanjaksolla. Selvittääkseen, voitaisiinko tämän yrityksen osalta tehdyt päätelmät laajentaa koskemaan kaikkea otokseen sisältymätöntä tuontia, komissio vertasi HFCL:n hintoja otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien hintoihin. Otantaa koskevissa lomakkeissa ja kyselylomakevastauksissa annettujen tietojen perusteella HFCL:n keskimääräinen vientihinta oli [5–15 prosenttia] korkeampi kuin otantaa koskevaan pyyntöön vastanneiden, otoksen ulkopuolisten viiden intialaisen viejän keskimääräinen vientihinta. Näiden yritysten vientimäärä yhteensä oli 15 prosenttia Intiasta unioniin tulleesta kokonaistuonnista. Sen vuoksi komissio katsoi, ettei se voinut ulottaa HFCL-ryhmän osalta tehtyjä päätelmiä, joiden mukaan polkumyyntiä ei tapahtunut, koskemaan otokseen ulkopuolisia vientiä harjoittavia tuottajia.

(116)

Polkumyynnillä tapahtuva tuonti asianomaisesta maasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 3

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja markkinaosuus

(117)

Intiasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti kasvoi tarkastelujaksolla merkittävästi, [48 300–58 500] kaapelikilometristä vuonna 2020 tutkimusajanjakson [136 700–165 400] kaapelikilometriin. Polkumyynnillä tapahtunut tuonti kasvoi 183 prosenttia eli selvästi enemmän kuin kulutus, ja se osoittaa, kuinka merkittävä Intiasta tulevan tuonnin määrä oli.

(118)

Tämän seurauksena polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla jyrkästi, [2–3] prosentista [6–8] prosenttiin eli kaikkiaan 181 prosenttia. Tässä yhteydessä huomautetaan, että Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä kasvoi erityisesti vuosina 2020–2022.

(119)

Komissio määritti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tarkistettujen kyselylomakevastausten sekä yhteistyössä toimineiden otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella. Tuonnin hinnan alittavuus määritettiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien CIF-hintojen ja otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistettujen kyselylomakevastausten perusteella.

(120)

Asianomaisesta maasta unioniin tulevan polkumyyntituonnin painotettu keskimääräinen hinta kehittyi seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontihinnat (euroa/kaapelikilometri)

(121)

Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat laskivat tarkastelujaksolla 1 015 eurosta 548 euroon kaapelikilometriltä eli kaikkiaan 46 prosenttia. Lukuun ottamatta vuotta 2020 Intiasta tulevan tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat tarkastelujaksolla jatkuvasti (ks. taulukko 8).

(122)

Komissio määritti tätä taustaa vasten hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(123)

Kun vientihintaa oikaistiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti polkumyyntiä, hinnan alittavuutta ja vahinkomarginaalia koskevia laskelmia varten, vientihinta (eli laskennallisesti muodostettu CIF-hinta) laskettiin ensimmäisen riippumattoman asiakkaan laskutusarvon perusteella, josta vähennettiin tuontiin liittyvät oikaisut CIF-paikkaan sekä etuyhteydessä olevan tuojan hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset ja voitto soveltamalla vastaavasti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa oikeuskäytännön (16) mukaisesti.

(124)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, verrattiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien teoreettisesta liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla. Niiden kahden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta, joiden todettiin harjoittavan polkumyyntiä, hinnan alittavuuden marginaaliksi määritettiin 37 prosenttia ja 46 prosenttia.

(125)

Todetusta hinnan alittavuudesta riippumatta komissio totesi myös, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti alensi merkittävästi unionin hintoja, jotka laskivat tarkastelujaksolla, vaikka tuotantokustannukset nousivat jatkuvasti. Unionin tuotannonala ei pystynyt nostamaan hintojaan riittävälle tasolle kohtuullisen voiton aikaansaamiseksi, kuten tutkimusajanjakson osalta todettu viitehinnan alittavuuden taso osoittaa.

(126)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujakson aikana.

(127)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit valituksen tekijän toimittamiin kyselyvastauksiin sisältyvien, kaikkia unionin tuottajia koskevien tietojen perusteella. Mikrotaloudelliset indikaattorit komissio arvioi otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyneiden tietojen perusteella. Tiedot koskivat otokseen valittuja unionin tuottajia. Kummankin tietojoukon todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(128)

Makrotaloudelliset indikaattorit olivat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(129)

Mikrotaloudelliset indikaattorit olivat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(130)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(131)

Unionin tuotannonalan tuotantomäärä kasvoi koko tarkastelujakson ajan, noin 1,4 miljoonasta kaapelikilometristä noin 1,7 miljoonaan kaapelikilometriin eli kaikkiaan 20 prosenttia. Tarkempi analyysi osoitti, että tuotantomäärän kasvu ajoittui pääasiassa vuosiin 2020 ja 2021, jolloin tuotantomäärä kasvoi 18 prosenttia. Vuonna 2022 se kasvoi edelleen hieman (4 %) mutta väheni jälleen 1 prosentin tutkimusajanjaksolla.

(132)

Tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujaksolla 13 prosenttia joidenkin unionin tuottajien tekemien investointien myötä. Vaikka tuotantokapasiteetti kasvoi, investointien määrä pysyi yleisesti ottaen hyvin alhaisella tasolla, joka juuri ja juuri riitti unionin tuotannonalan markkina-aseman säilyttämiseksi.

(133)

Kapasiteetin käyttöaste nousi vuosien 2020 ja 2022 välillä 13 prosenttia ja laski sitten tutkimusajanjaksolla 4 prosenttiyksikköä, mikä johtui tuotannon vähenemisestä samalla kaudella.

(134)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(135)

Unionin tuotannonalan kokonaismyyntimäärä vapailla ja kytkösmarkkinoilla kasvoi tarkastelujakson aikana noin miljoonasta kaapelikilometristä (vuonna 2020) tutkimusajanjakson yli 1,2 miljoonaan kaapelikilometriin, yhteensä 22 prosenttia.

(136)

Unionin myyntimäärä vapailla markkinoilla kasvoi noin 880 000 kaapelikilometristä (vuonna 2020) tutkimusajanjakson noin 1 040 000 kaapelikilometriin eli yhteensä 17 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämän myötä markkinaosuus kasvoi 40,4 prosentista (vuonna 2020) tutkimusajanjakson 47,2 prosenttiin.

(137)

Unionin tuotannonalan markkinaosuuden kasvun tarkastelujaksolla katsotaan johtuvan seuraavista kahdesta keskeisestä tekijästä: i) unionin tuottajien hinnankorotusten estyminen (ks. 5.1 jakso) ja ii) polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto kiinalaisten valokaapelien tuonnissa marraskuussa 2021. Kulutuksen pysyessä lähestulkoon samalla tasolla unionin tuottajien markkinaosuuden kasvu tapahtui lähes yksinomaan Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin kustannuksella. Kuten jäljempänä 4.6.2.3 jaksossa selitetään, unionin tuotannonala ei päässyt täysin hyötymään Kiinaan kohdistuvien polkumyyntitullien korjaavista vaikutuksista, koska Kiinan myynti korvautui merkittävässä määrin Intiasta polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla.

(138)

Unionin tuotannonalan kytkösmarkkinat (ilmaistuna prosenttiosuutena vapaiden markkinoiden kulutuksesta) kasvoivat tarkastelujaksolla 6,2 prosentista (vuonna 2020) tutkimusajanjakson 9 prosenttiin. Kytkösmarkkinoille suunnattuja valokaapeleita käytetään verkkoyhteyksiin (talokaapelit, rakennusten sisällä kulkevat kaapelit ja datakeskuksissa käytettävät kaapelit). Kysyntä liittimellisten kaapeleiden markkinoilla on kasvussa, mikä lisää valokaapelien kytkösmarkkinakäyttöä. Näistä tuotteista saatavien korkeampien hintojen ja saatavilla olevan käyttämättömän kapasiteetin vuoksi unionin tuotannonala päätti ylläpitää kytkösmarkkinakäyttöä, koska se mahdollistaa erilaisten tuotteiden tuottamisen, kapasiteetin korkeamman käyttöasteen ja alhaisemmat yksikkökustannukset ja se vahvisti unionin tuotannonalan yleistä kannattavuutta. Näin ollen kytkösmarkkinakäyttö ei vaikuttanut kielteisesti unionin tuotannonalan yleiseen taloudelliseen tilanteeseen.

(139)

Kiinasta peräisin olevien valokaapelien tuontiin sovellettavista polkumyyntitoimenpiteistä huolimatta unionin tuotannonala ei pystynyt saamaan takaisin merkittävää markkinaosuuttaan. Vaikka Kiinan markkinaosuus pieneni merkittävästi (37,5 prosentista 22,6 prosenttiin), tilalle tuli Intiasta polkumyynnillä ja ilman polkumyyntiä tapahtunut tuonti, joka lisääntyi huomattavasti (2,3 prosentista 6,3 prosenttiin). Sen vuoksi unionin tuotannonala ei pystynyt täysin hyödyntämään tasapuolisia kilpailuedellytyksiä kiinalaisen tuonnin kanssa eikä lisäämään tuotantoaan ja myyntiään vastaavasti.

(140)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Työllisyys ja tuottavuus

(141)

Unionin tuotannonalan työllisyys parani vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä 13 prosenttia (kokoaikavastaavana). Tämä kehitys noudattelee suurelta osin taulukossa 5 esitettyä tuotantomäärien suuntausta.

(142)

Koska tuotantoa ja työllisyyttä koskevat luvut vastasivat hyvin toisiaan, tuottavuus kaapelikilometreinä työntekijää kohti pysyi suurelta osin vakaana.

(143)

Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuus oli [6–8] prosenttia, ja sen polkumyyntimarginaalit olivat huomattavasti vähimmäistasoa (de minimis) suuremmat. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan oli merkittävä, kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(144)

Valokaapelit ovat aiemminkin olleet polkumyyntitutkimuksen kohteena. Kiinasta tulevassa tuonnissa otettiin marraskuussa 2021 käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet, joita muutettiin (17) elokuussa 2023 absorptiotutkimuksen jälkeen. Tarkastelujakson ensimmäisellä puoliskolla Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti vaikutti edelleen unionin tuotannonalan tilanteeseen, muun muassa sen kannattavuuteen, kuten jäljempänä 5 jaksossa selostetaan. Unionin tuotannonala ei päässyt täysin hyötymään kiinalaiseen tuontiin kohdistuvien tullien korjaavista vaikutuksista, koska ensinnäkin kiinalaiset viejät absorboivat alkuperäiset polkumyyntitullit ja toiseksi Intiasta polkumyynnillä tuleva tuonti lisääntyi merkittävästi, kuten jäljempänä johdanto-osan 173 kappaleessa selostetaan.

(145)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Myyntihinnat unionissa

(146)

Myyntihinnat etuyhteydettömille osapuolille unionin markkinoilla (eli myyntihinnat vapailla markkinoilla) laskivat vuosien 2020 ja 2021 välillä 5 prosenttia. Seuraavina vuosina ne nousivat hieman mutta eivät kuitenkaan enää saavuttaneet vuoden 2020 tasoa.

(147)

Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset laskivat vuosien 2020 ja 2021 välillä niin ikään 5 prosenttia unionin vapaiden markkinoiden keskimääräisten hintojen mukaisesti, mutta vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välillä ne jälleen nousivat 14,5 prosenttia samaan aikaan, kun myyntihinnat nousivat vain 2,4 prosenttia. Kustannusten nousu vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välillä johtui pääasiassa raaka-aineiden hintojen ja työllisyyskustannusten noususta inflaatiokehityksen seurauksena.

(148)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(149)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti kasvoivat tarkastelujaksolla tasaisesti. Tämä johtui kasvaneista palkkauskustannuksista, muun muassa inflaation vuoksi tehdyistä tarkistuksista.

(150)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

(151)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot vaihtelivat mutta kasvoivat tarkastelujaksolla kaiken kaikkiaan 21 prosenttia. Koska suurin osa tuotannosta perustuu tilauksiin ja asiakkaiden eritelmiin, varastot eivät ole merkityksellinen vahinkoindikaattori.

(152)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(153)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(154)

Kannattavuus heikkeni jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan: vuonna 2020 kannattavuus oli 12,7 prosenttia, mutta tutkimusajanjaksolla enää 3,4 prosenttia. Eniten kannattavuus heikkeni vuonna 2022, samaan aikaan kun Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi merkittävästi, [2–3] prosentista [6–8] prosenttiin. Unionin tuotannonalan kustannukset nousivat tarkastelujaksolla 9 prosenttia ja myyntihinnat laskivat 3 prosenttia, sillä Intiasta tuleva polkumyyntituonti loi sille hintapainetta.

(155)

Nettokassavirta kuvastaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa toimintansa itse. Nettokassavirran kehitys seuraili kannattavuuden kehitystä supistuen tarkastelujaksolla voimakkaasti, noin 50 prosenttia.

(156)

Myös investoinnit vähenivät vuosina 2020 ja 2021 merkittävästi, noin 50 prosenttia. Koko tarkastelujakson aikana investointien määrä palasi lähtötasolle ja jopa kasvoi 44 prosenttia vuoteen 2020 verrattuna. Yleisesti ottaen investointien määrä pysyi kuitenkin alhaisella tasolla tarkastelujakson alusta lähtien, ja investointeja tehtiin pääasiassa tehokkuuden lisäämiseksi, olemassa olevien laitosten ylläpitämiseksi sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan mahdollistamiseksi. Unionin tuotannonalan oli lykättävä investointeja, mikä oli suoraa seurausta polkumyyntituonnin aiheuttamasta paineesta.

(157)

Investointien tuotto tarkoittaa voittoa prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Investointien tuotto kehittyi tarkastelujaksolla negatiivisesti pienentyen 43 prosenttia. Tämä negatiivinen kehitys osoittaa, että vaikka investointeja edelleen tehtiin tehokkuuden ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja parantamiseksi, investointien tuotto laski merkittävästi tarkastelujaksolla, koska unionin tuotannonala ei pystynyt parantamaan kannattavuusastettaan.

(158)

Investointien tuoton pienentyessä näin nopeasti kyky hankkia pääomaa tulevaisuudessa on selvästi uhattuna, ellei tilanne parane.

(159)

STL väitti, että otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastausten perusteella unionin tuotannonalan tilanne oli parantunut riittävästi erityisesti tuotannon ja tuotantokapasiteetin, etuyhteydettömän myynnin ja kytkösmarkkinamyynnin, viennin, työllisyyden ja investointien osalta ja että unionin tuotannonalalle ei sen vuoksi aiheutunut merkittävää vahinkoa. STL väitti lisäksi, että unionin tuottajat olivat yleisesti ottaen kannattavia ja että kannattavuustasot vaihtelivat eri liiketoimintamallien vuoksi.

(160)

Komissio oli eri mieltä STL:n päätelmistä. Kuten johdanto-osan 169 ja 170 kappaleessa todetaan, vahinkoindikaattoreiden analyysin mukaan unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää taloudellista vahinkoa, sillä voitot pienenivät, investoinnit vähenivät ja investointien tuotto pieneni.

(161)

Tämän lisäksi, kuten myöhemmin johdanto-osan 164–168 kappaleessa selitetään, tarjouskilpailujen perusteella tapahtuvan myynnin analyysin mukaan hintojen lasku kiihtyi edelleen Kiinasta tapahtuvan tuonnin vastaisista toimenpiteistä huolimatta ja jatkuisi Intiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin nopean lisääntymisen vuoksi. Tämän vuoksi STL:n asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(162)

Valtaosa valokaapeleista myydään tarjouskilpailun perusteella ja loput yksittäisinä spot-myyntitapahtumina. Saadakseen tarvittavat tiedot tästä markkinanäkökohdasta komissio pyysi yksityiskohtaisia tietoja tarjouskilpailuista otokseen valituilta intialaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta, otokseen valituilta unionin tuottajilta, tuojilta ja käyttäjiltä. Komissio pyysi tietoja tarjouskilpailujen ominaisuuksista, kuten prosessista, aikataulusta ja muista merkityksellisistä seikoista. Yksikään julkinen hankintayksikkö tai teleoperaattori ei osallistunut tutkimukseen eikä toimittanut tietoja.

(163)

Tutkimuksessa saatiin hajanainen kuva tarjouskilpailuista, myös prosessin, laajuuden ja tulosten osalta. Tarjouskilpailuja voivat järjestää julkiset tai yksityiset tahot, kuten suuret teleoperaattorit. Tarjouskilpailuneuvotteluja voidaan järjestää eri muodoissa, kuten sähköisinä huutokauppoina tai suorina tarjouksina. Tarjouskilpailumenettely kestää yleensä 3–6 kuukautta tarjouskilpailuilmoituksesta tarjouskilpailun päättymiseen. Asiakas tekee ostotilaukset 1–2 kuukauden kuluessa tarjouskilpailun päättymisestä, ja toimitukset toteutetaan sopimuksessa määriteltyjen ehtojen mukaisesti. Tutkimus vahvisti sen, että tärkein ostoperuste on hinta, sillä tarjouskilpailuja toteutetaan sellaisten tuotteiden osalta, joiden tekniset ominaisuudet on määritelty yksityiskohtaisesti (18).

(164)

Tarjouskilpailumenettely lisäsi kilpailua. Intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien tarjousten erittäin alhaisten hintojen vuoksi unionin tuotannonalan oli laskettava hintojaan kestämättömälle tasolle voidakseen vastata intialaisten tarjouksiin. Näin ollen unionin tuotannonala ei myöskään voinut siirtää nousseita kustannuksiaan asiakkaittensa maksettavaksi. Tarjouskilpailujen ehdoissa ei yleensä määrätä, että ostajalla olisi sopimusvelvoite ostaa tarjottu määrä, vaan että toimittajalla on sopimusvelvoite toimittaa tarjottu määrä tarjottuun hintaan.

(165)

Koska suurin osa markkinoista tapahtuu tarjouskilpailujen perusteella, tarjouskilpailumekanismi määrittää markkinahinnat. Näin ollen intialaiset viejät, jotka tekevät tarjouksensa paljon alhaisemmilla hinnoilla kuin unionin tuotannonala, määrittävät, yhä suhteellisen pienistä myyntimääristä huolimatta, viitehinnat, joita unionin tuotannonalan hintojen odotetaan vastaavan. Tämän vahvistavat myös tutkimuksessa vahvistetut merkittävät hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden tasot.

(166)

HFCL pyysi erillistä vahinkoanalyysiä sekä tarjouskilpailujen perusteella tapahtuvasta myynnistä että spot-myynnistä ja väitti, että nämä ovat kaksi eri markkinasegmenttiä, joissa hinnoittelustrategiat ja kysyntäkäyttäytyminen ovat erilaisia.

(167)

HFCL ei toimittanut näyttöä siitä, että eri myyntikanavien käytöllä voisi olla erilaisia vahingollisia vaikutuksia unionin tuotannonalaan. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että suurin osa valokaapeleista myydään tarjouskilpailujen perusteella, kuten edellä johdanto-osan 162 kappaleessa selitetään. Spot-myyntiä harjoittavat pääasiassa samat teleoperaattorit pienimuotoisia hankkeita varten tai täydentääkseen määriä, jotka ovat jo olleet tarjouskilpailun kohteena. Näin ollen tietyn tuotelajin viitehinta on todennäköisesti edelleen sidoksissa tarjouskilpailussa sovittuun hintaan. Tämän vuoksi HFCL:n väite hylättiin.

(168)

Tarjouskilpailujen luonteen vuoksi on huomioitava viivästyneet vaikutukset. Kun tarjouskilpailu on voitettu, valokaapeleita toimitetaan ja niistä laskutetaan useiden kuukausien tai vuosien aikana tarjouskilpailun päättymisen jälkeen. Tarkastelujaksolla unionin tuotannonala menetti myyntimääriään kiinalaisille viejille ennen toimenpiteiden käyttöönottoa samalla, kun se joutui kilpailemaan Intian polkumyynnillä tapahtuvan viennin kanssa. Kyseinen vienti vaikuttaa myyntimääriin tutkimusajanjakson jälkeenkin. Näin ollen tarjouskilpailujen kehitys varmisti yleisesti ottaen sen, ettei hinnankorotuksia voitu edelleenkään tehdä. Intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien määrän kasvu esti unionin tuotannonalan toipumisen Kiinan tuonnista. Kasvun odotetaan vaikuttavan tuotannonalaan jatkossakin kielteisesti, jos toimenpiteisiin ei ryhdytä.

(169)

Monet indikaattorit, kuten tuotanto, kapasiteetti, myyntimäärä, markkinaosuus ja työllisyys, ovat olleet positiivisia. Unionin tuotannonalan markkinaosuuden kasvu voi kuitenkin liittyä Kiinasta tapahtuvan tuonnin markkinaosuuden pienenemiseen, sillä marraskuussa 2021 otettiin käyttöön toimenpiteitä ja unionin tuotannonala onnistui tällöin saamaan takaisin osan Kiinan tuonnille aiemmin menetetystä markkinaosuudesta. Samaan aikaan unionin tuotannonalan tuotantokustannukset kuitenkin nousivat ja unionin keskimääräiset myyntihinnat laskivat. Vaikka Kiinasta tapahtuvan tuonnin vastaisten toimenpiteiden odotettiin tuovan helpotusta unionin tuottajille, Intiasta tapahtuvan tuonnin markkinaosuuden voimakas kasvu osoitti, että hintapaine jatkui Intian viennin vuoksi. Hinnat alittuivat, ja hinnankorotukset estyivät joka tapauksessa koko tarkastelujakson ajan (vuodesta 2021 tutkimusajanjaksoon). Tämä näkyi selvästi kannattavuuden ja kassavirran merkittävänä heikkenemisenä ja lopulta investointien hyvin vähäisenä määränä.

(170)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli tässä vaiheessa, että unionin tuotannonalalle aiheutui perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(171)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio tutki, oliko asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti komissio tutki myös, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei mitään muiden tekijöiden kuin asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Nämä tekijät olivat ilman polkumyyntiä tapahtunut tuonti Intiasta, tuonti Kiinasta, tuonti muista kolmansista maista, kytkösmarkkinamyynti, raaka-aineiden ja energian hintojen nousu, covid-19-pandemiasta johtuneet toimitusketjun häiriöt, unionin tuotannonalan kilpailunvastainen toiminta, kilpailu unionin tuotannonalalla sekä investointien, kapasiteetin ja varastojen alun perin tapahtuneen kasvun vaikutuksista johtunut itse aiheutettu vahinko.

(172)

Unionin tuotannonalan tilanne heikkeni samaan aikaan kuin Intiasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntyi nopeasti. Intiasta polkumyynnillä unionin markkinoille tuodut määrät olivat hyvin suuria, tuontihinnat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat, ja tuonnin hinnankorotukset estävä vaikutus unionin myyntiin oli joka tapauksessa merkittävä.

(173)

Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä kasvoi (kuten taulukosta 3 käy ilmi) vuoden 2020 [48 000–59 000] kaapelikilometristä tutkimusajanjakson [137 000–165 000] kaapelikilometriin, mikä tarkoittaa 183 prosentin kasvua. Sen markkinaosuus kasvoi samana ajanjaksona [2–3] prosentista [6–8] prosenttiin eli lähes kolminkertaiseksi (179 prosenttia). Samana ajanjaksona (kuten taulukosta 6 käy ilmi) unionin tuotannonalan markkinaosuuden kasvu vapailla markkinoilla oli vähemmän merkittävä. Se kasvoi 40,4 prosentista 47,2 prosenttiin eli 17 prosenttia (6,8 prosenttiyksikköä). Tästä voidaan päätellä, että Kiinasta tapahtuneen tuonnin pienenemisestä hyötyi pääasiassa Intiasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti.

(174)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräinen hinta laski tarkastelujaksolla merkittävästi, 46 prosenttia, kuten taulukossa 4 kuvataan, ja alitti unionin tuotannonalan myyntihinnat keskimäärin 37,2 prosentilla ja 45,6 prosentilla. Taulukossa 8 esitetyn analyysin mukaan unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin vapailla markkinoilla etuyhteydettömille osapuolille laskivat kaiken kaikkiaan kolme prosenttia tarkastelujaksolla.

(175)

Hinnan alittavuus yhdessä unionin tuotannonalan heikon kannattavuuden kanssa osoittaa, että polkumyyntituonnin hinnat alittivat selvästi unionin tuotannonalan tuotantokustannukset sekä tarjouskilpailumenettelyjen että spot-myynnin osalta. Tämä hintakäyttäytyminen esti unionin tuotannonalaa saamasta täysin takaisin Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneelle tuonnille aiemmin menetettyä markkinaosuutta ja pienensi unionin tuotannonalan voittoja tarkastelujakson alusta lähtien. Tämä hintakäyttäytyminen on estänyt hintojen korottamisen ja aiheuttanut taloudellista vahinkoa sekä kannattavuuden heikkenemisen että investointien vähenemisen muodossa ja näin ollen vaarantanut unionin tuotannonalan olemassaolon.

(176)

Unionin tuotannonala ei pystynyt korottamaan hintojaan samassa tahdissa kuin mitä kustannukset nousivat, sillä se pyrki vastaamaan intialaisten tuottajien alhaisiin polkumyyntihintoihin ja pitämään kiinni myyntimääristään samalla, kun kustannukset nousivat. Tämän seurauksena kaikkien otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus heikkeni huomattavasti.

(177)

Vaikka unionin tuotannonala onnistui kasvattamaan markkinaosuuttaan tarkastelujaksolla, tämä tapahtui hintojen kustannuksella ja johti voittojen merkittävään laskuun (hinnankorotusten estyminen). Kuten myöhemmin kohdassa 6.1 selitetään, voitot laskivat merkittävästi tämän tuotannonalan tavoitetason alapuolelle.

(178)

On myös näyttöä siitä, että tietyt unionin tuotannonalan suunnittelemat investoinnit ja laajennushankkeet on peruutettu tai niitä on lykätty Intiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kasvun vuoksi (ks. edellä johdanto-osan 158 kappale).

(179)

Tämä tarkoittaa, että Intiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kasvu esti unionin tuotannonalaa saamasta takaisin markkinaosuuksia ja saavuttamasta kestävää voittotasoa.

(180)

Kaikki kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että Intiasta peräisin olevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä ei ollut korrelaatiota. Ne väittivät, että tuonti Intiasta oli vähäistä ja että hinnat eivät olleet vahingollisia. Edellä esitetyn analyysin perusteella komissio katsoi, että tutkimus oli selvästi ristiriidassa näiden näkemysten kanssa, ja hylkäsi sen vuoksi nämä väitteet.

(181)

Näin ollen komissio päätteli, että Intiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä on syy-yhteys.

(182)

Intiasta ilman polkumyyntiä tapahtuneen tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Intiasta ilman polkumyyntiä tapahtunut tuonti

(183)

Intiasta ilman polkumyyntiä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat perustuvat tietoihin, jotka otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja, jonka osalta polkumyyntiä ei havaittu, on ilmoittanut. Koska luvut perustuvat vain yhden yrityksen tietoihin, ne on esitetty vaihteluväleinä luottamuksellisuuden säilyttämiseksi.

(184)

Tuontimäärä kasvoi vuoden 2020 [11 000–14 000] kaapelikilometristä vuoden 2022 [95 000–118 000] kaapelikilometriin ja laski sen jälkeen tutkimusajanjakson [67 000–83 000] kaapelikilometriin. Tuonnin markkinaosuus noudatti samaa suuntausta ja kasvoi vuoden 2020 [0–1] prosentista tutkimusajanjakson [2–4] prosenttiin. Tuontihinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat noin [25–35] prosentilla tutkimusajanjakson aikana. Tämän kehityksen vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että tämä tuonti vaikutti kielteisesti unionin tuotannonalan tulokseen ja aiheutti osaltaan merkittävää vahinkoa. Ilman polkumyyntiä tapahtuneen tuonnin määrä ja markkinaosuus pysyivät kuitenkin koko tarkastelujakson ajan huomattavasti Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrää alhaisempina ja laskivat tutkimusajanjakson aikana. Sen vuoksi komissio katsoi, että se ei heikentänyt syy-yhteyttä Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä.

(185)

Otokseen valitut kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle aiheutti Kiinasta tuleva tuonti eikä niinkään Intiasta tulevalle tuonti, ja huomauttivat, että Kiinasta tulevan tuonnin määrät olivat paljon suuremmat kuin Intiasta tulevan tuonnin määrät ja että Kiinan tuontihinnat olivat alhaisemmat kuin Intian tuontihinnat.

(186)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 13

Tuonti Kiinasta

(187)

Tuonti Kiinasta väheni tarkastelujaksolla noin 843 000 kaapelikilometristä vuonna 2020 noin 514 000 kaapelikilometriin tutkimusajanjaksolla. Myös sen markkinaosuus väheni 37,5 prosentista 22,6 prosenttiin. Tämä muutos voidaan yhdistää Kiinasta peräisin olevia valokaapeleita koskeviin polkumyyntitoimenpiteisiin, jotka otettiin käyttöön marraskuussa 2021 johdanto-osan 17 kappaleessa mainitun Kiinaa koskevan tutkimuksen jälkeen, sekä polkumyyntitullien korottamiseen elokuussa 2023 absorptiotutkimuksen jälkeen. Kuten johdanto-osan 139 kappaleessa mainitaan, Kiinasta tuleva tuonti oli polkumyyntitullit kattavilla hinnoilla yhä runsasta, minkä vuoksi unionin tuotannonala ei ollut tarkastelujaksolla täysin suojassa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntikäytännöiltä. Sen vuoksi komissio päätteli, että Kiinasta tuleva tuonti on saattanut vaikuttaa kielteisesti unionin tuotannonalan tilanteeseen ja lisätä aiheutunutta vahinkoa. Sen jälkeen, kun komissio oli myös päättänyt kaksinkertaistaa Kiinasta peräisin olevan valokaapelin polkumyyntitullit (19), Kiinasta tulevan tuonnin suuntaus laski tarkastelujaksolla merkittävästi sekä absoluuttisesti että suhteellisesti tarkasteltuna. Lisäksi hinnat olivat nousussa, sillä keskimääräiset hinnat ylittivät Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat. Unionin tuotannonalan voitot myös pienenivät huomattavasti voimakkaammin vuonna 2022 ja tutkimusajanjaksolla, mikä viittaa siihen, että Kiinasta tulevan vähenevän tuonnin sijaan unionin tuotannonalalle aiheutti vahinkoa pikemminkin Intiasta tuleva kasvava tuonti.

(188)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkäsi intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien väitteet ja päätteli, että vaikka Kiinasta tuleva tuonti on saattanut olla kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla, se ei heikentänyt syy-yhteyttä Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(189)

Kolmansista maista kuin Intiasta ja Kiinasta tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 14

Tuonti muista kolmansista maista

(190)

Tuonti muista kolmansista maista oli peräisin eri lähteistä. Suurimman tuontimäärän ja markkinaosuuden maat olivat Marokko ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(191)

Tuonti Marokosta kasvoi noin 26 000 kaapelikilometristä vuonna 2020 noin 103 000 kaapelikilometriin tutkimusajanjaksolla. Markkinaosuus kasvoi vuoden 2020 tasosta eli 1,2 prosentista tutkimusajanjakson 4,6 prosenttiin. Kuten edellä on osoitettu, hinnat kuitenkin nousivat keskimäärin noin 20 prosenttia samalla ajanjaksolla ja olivat huomattavasti korkeammat kuin Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja myös korkeammat kuin unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi komissio päätteli, että Marokon tuonti ei aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(192)

Brexit pilasi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvät tuontitilastot vuodelta 2020, eikä niitä pidetty luotettavana perustana Yhdistyneen kuningaskunnan tuontimäärien ja tuonnin arvon määrittämiselle kyseiseltä vuodelta. Sen vuoksi komissio arvioi, että tuonnin määrä vuonna 2020 vastasi vuoden 2021 määrää. Tämän perusteella Yhdistyneestä kuningaskunnasta tuleva tuonti pysyi jokseenkin vakaana, ja yleisesti ottaen se väheni hieman, kolme prosenttia, eli noin 80 000 kaapelikilometristä vuonna 2020 noin 78 000 kaapelikilometriin tutkimusajanjaksolla. Yhdistyneen kuningaskunnan markkinaosuus pieneni vastaavasti 3,6 prosentista 3,4 prosenttiin samalla ajanjaksolla. Kun otetaan huomioon, että Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulevan tuonnin keskihinta oli huomattavasti unionin keskihintaa korkeampi, komissio katsoi, ettei tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(193)

Tuonti Turkista pysyi vakaana vuosina 2020–2021 ja kasvoi 5 prosenttia vuonna 2022, kunnes se laski 16 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan tuonti laski siis 11 prosenttia vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Absoluuttisesti mitattuna tuonti väheni noin 56 800 kaapelikilometristä vuonna 2020 noin 50 000 kaapelikilometriin tutkimusajanjaksolla. Markkinaosuus pysyi suhteellisen vakaana ja laski hieman 2,5 prosentista 2,2 prosenttiin tarkastelujaksolla. Vaikka hintataso alitti yhden unionin tuottajan tason, markkinaosuutta ei onnistuttu kasvattamaan. Vaikka komissio ei voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kyseinen tuonti vaikutti unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, vaikutusta pidettiin kuitenkin pienen ja alenevan määrän vuoksi vähäisenä, minkä vuoksi komissio päätteli, että tuonti ei heikentänyt syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(194)

Komissio katsoi, että tuonti Etelä-Koreasta, Indonesiasta, Tunisiasta, Meksikosta ja Sveitsistä oli hyvin vähäistä koko tarkastelujakson ajan. Tunisiaa ja Meksikoa lukuun ottamatta tuonnissa oli havaittavissa merkittävä laskusuuntaus. Tuontimäärät Tunisiasta ja Meksikosta vähenivät vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välillä. Keskimääräiset tuontihinnat näistä maista olivat korkeat ja unionin tuotannonalan keskimääräisiä myyntihintoja korkeammat. Tämän perusteella komissio päätteli, että tuonti näistä maista ei aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(195)

Tuonti muista kolmansista maista väheni tarkastelujaksolla maltillisesti, absoluuttisesti mitattuna noin 110 000 kaapelikilometristä vuonna 2020 noin 100 000 kaapelikilometriin tutkimusajanjaksolla. Markkinaosuus pieneni 4,9 prosentista 4,4 prosenttiin. Hinnat olivat korkeat ja kasvussa, minkä vuoksi mikään ei viittaa siihen, että tuonti olisi aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(196)

Kuten taulukosta 6 käy ilmi, unionin tuotannonalan kytkösmarkkinamyynti kasvoi tarkastelujaksolla 47 prosenttia.

(197)

Kuten johdanto-osan 138 kappaleessa todettiin, komissio ei kuitenkaan havainnut näyttöä siitä, että kytkösmarkkinamyynnillä olisi ollut merkittävää vaikutusta vahinkoindikaattoreiden kehitykseen. Sen vuoksi komissio päätteli, että kytkösmarkkinakäyttö ei aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(198)

Kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui raaka-ainekustannusten ja energian hintojen noususta.

(199)

Kuten johdanto-osan 139 kappaleessa todetaan, Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi unionin tuotannonala ei pystynyt nostamaan hintojaan kustannusten nousua vastaavalla tavalla. Sen vuoksi kustannusten nousua ei voida pitää vahingon syynä vaan pikemminkin kustannusten nousuna, jota ei voitu ottaa huomioon hinnoissa Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vuoksi. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(200)

Edellä johdanto-osan kappaleissa tarkasteltujen tekijöiden lisäksi STL väitti, että unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutunut merkittävä vahinko johtui toimitusketjun häiriöistä, jotka johtuivat covid-19-pandemiasta, unionin tuotannonalan kokemasta kilpailusta, itse aiheutetusta vahingosta, joka johtui investointien, kapasiteetin ja varastojen kasvusta, sekä tiettyjen unionin tuottajien kilpailunvastaisesta toiminnasta, jonka osalta viitattiin vuonna 2014 tehtyyn suurjännitekaapeleiden tuottajia koskevaan päätökseen (20) kilpailuoikeuden rikkomisesta sekä sen jälkeen tarkastelujaksolla Brasiliassa (21), Espanjassa (22) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (23) tehtyihin päätöksiin. Lisäksi HFCL ja Birla väittivät, että väitetty merkittävä vahinko johtui unionin tuotannonalan huonoista investointipäätöksistä.

(201)

Johdanto-osan 156 kappaleessa komissio analysoi kokonaisinvestointeja ja päätteli, että unionin tuotannonalan investoinnit olivat olleet hyvin vähäisiä ja vastasivat toiminnan jatkumisen kannalta välttämätöntä vähimmäistasoa koko tarkastelujakson ajan. Komissio katsoi myös, että covid-19-pandemialla oli vain hyvin vähäinen ja väliaikainen vaikutus unionin tuotannonalaan, koska tarkastelujakso ulottuu tammikuun 1 päivästä 2020 ja syyskuun 30 päivään 2023, kun taas covid-19-pandemia ajoittui vuosiin 2020–2022. Lisäksi väitetyistä toimitusketjun häiriöistä ei esitetty näyttöä, eikä tutkimuksessa tullut esiin mitään erityistä näyttöä tältä osin. Unionin tuotannonalan kilpailunvastaista toimintaa koskevista väitteistä komissio toteaa, että kilpailunrajoituksia koskeva tutkimus, johon vientiä harjoittava tuottaja viittasi, liittyi suurjännitekaapeleihin (24) eikä sillä näin ollen ollut merkitystä tarkasteltavana olevan tuotteen kannalta. Investointien, varastojen ja kapasiteetin tason muutosten vaikutusta analysoitiin tutkimuksen aikana yksityiskohtaisesti, kuten johdanto-osan 156, 151 ja 132 kappaleessa todetaan, ja komissio päätteli niiden vaikutuksen olevan hyvin vähäinen. Tutkimuksessa kävi erityisesti ilmi, että väitteistä poiketen unionin tuotannonalan varastot ja investoinnit pysyivät hyvin vähäisinä. Unionin tuottajien keskinäisen kilpailun osalta komissio katsoi, että vapailla markkinoilla kannustetaan terveeseen kilpailuun eikä sitä voida pitää vahingon syynä. Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään näyttöä siitä, että sillä olisi voinut olla vahingollisia vaikutuksia.

(202)

Sen vuoksi hylättiin kaikki väitteet muista mahdollisista tekijöistä, jotka olisivat saattaneet aiheuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon.

(203)

Komissio vahvisti syy-yhteyden unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä. Intiasta polkumyynnillä tuleva tuonti lisääntyi samaan aikaan, kun unionin tuotannonalan tilanne heikkeni. Kyseisestä maasta polkumyynnillä tapahtuneen, jyrkästi kasvaneen tuonnin hinnat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan myyntihinnat ja jopa unionin tuotannonalan tuotantokustannukset. Näin ollen tuonti esti unionin tuotannonalaa asettamasta hintoja kestävälle tasolle, jota olisi tarvittu kohtuullisten voittomarginaalien saavuttamiseksi. Päinvastoin hintataso ei vastannut kustannusten kasvua, millä oli merkittäviä kielteisiä vaikutuksia unionin tuotannonalan kannattavuuteen ja investointeihin.

(204)

Komissio erotti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen. Komissio päätteli, että muut tekijät – Kiinasta tuleva tuonti, muu kuin polkumyyntituonti Intiasta ja tuonti Turkista – saattoivat vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon, mutta tällaisen tuonnin kokonaismäärä ja hintakehitys eivät heikentäneet Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä. Näistä maista tulevan tuonnin markkinaosuus pieneni 41,7 prosentista 29,5 prosenttiin, kun taas sen hinta nousi tarkastelujaksolla 31 prosenttia. Sen sijaan Intiasta tulevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus kasvoi ja hinta laski jatkuvasti, ja tämä osui samaan ajankohtaan unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon kanssa. Siksi yksikään muista tiedossa olevista tekijöistä ei selittänyt unionin tuotannonalan tilanteen heikentymistä hinnankorotusten estymisen ja kannattavuuden, sen alhaisten investointitason ja investointien tuoton heikentymisen osalta.

(205)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli tässä vaiheessa, että asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle ja että muut tekijät erikseen tai yhdessä tarkasteltuina eivät heikentäneet syy-yhteyttä polkumyynnin ja merkittävän vahingon välillä.

(206)

Määrittääkseen toimenpiteiden tason komissio tutki, olisiko polkumyyntimarginaalia alempi toimenpiteiden taso riittävä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

(207)

Vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala voisi saavuttaa tavoitevoiton myymällä tavoitehinnalla perusasetuksen 7 artiklan 2 c ja 2 d kohdan mukaisesti.

(208)

Tavoitevoiton määrittämiseksi komissio otti perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti huomioon seuraavat tekijät: kannattavuustaso ennen tutkimuksen kohteena olevasta maasta peräisin olevan tuonnin kasvua, kannattavuustaso, joka tarvitaan kustannusten ja investointien, tutkimuksen ja kehittämisen (T&K) ja innovoinnin kattamiseen kokonaan, sekä kannattavuustaso, jollaista voidaan odottaa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Kyseinen marginaali ei saa olla alle 6 prosenttia.

(209)

Valituksen tekijä esitti 13,4 prosentin tavoitevoittoa, viittasi Kiinaa koskevaan tutkimukseen (25) ja korosti, että tällä voimakkaasti investointivetoisella tuotannonalalla, joka käyttää merkittäviä määriä varoja tutkimukseen ja kehitykseen, tarvitaan suuria voittoja, jotta voidaan investoida tuleviin teknologioihin ja erityisesti 5G-verkon kehittämiseen unionissa. Jotkin unionin tuottajat katsoivat, että käytettävän tavoitevoiton tulisi olla 15 prosenttia.

(210)

Komissio totesi, että Kiinaa koskevassa tutkimuksessa määritetty tavoitevoitto oli 12,4 prosenttia. Komissio tarkasteli näitä väitteitä yhdessä vientiä harjoittavien tuottajien esittämien huomautusten sekä asiakirja-aineistossa olevien, perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan vaatimusten kannalta merkityksellisten tietojen kanssa tavoitevoiton määrittämiseksi.

(211)

Birla kiisti Kiinaa koskevassa tutkimuksessa käytetyn tavoitevoiton asianmukaisuuden tämän tutkimuksen taloudellisessa asiayhteydessä. Birla kyseenalaisti unionin tuotannonalan lisäinvestointien tarpeellisuuden, koska 5G-verkon kehittämiseksi unionissa on jo tehty huomattavia investointeja. Se väitti myös, että unionin tuotannonala ei voinut odottaa saavuttavansa ylettömiä voittomarginaaleja samalla, kun se teki valtavia investointeja. Lisäksi Birla väitti, että unionin teleoperaattorit, jotka ovat tärkeimpiä valokaapelia ostavia asiakkaita, toimivat yhä vaikeammissa markkinaolosuhteissa eivätkä kyenneet vastaamaan unionin valokaapelituottajien korkeisiin voittomarginaaliodotuksiin.

(212)

STL väitti, että Kiinaa koskevassa tutkimuksessa määritetty tavoitevoitto oli merkityksetön, koska tavoitevoiton on perustuttava kannattavuustasoon ennen tämän tutkimuksen kohteena olevasta maasta eli Intiasta tulevan tuonnin kasvua. Vastauksena tähän väitteeseen valituksen tekijä esitti, että intialaiset tuottajat eivät ole esittäneet mitään väitteitä, jotka osoittaisivat, että Kiinaa koskevassa tutkimuksessa määritetty tavoitevoitto ei enää olisi asianmukainen. Tämän väitteen osalta STL esitti, että Kiinaa koskevassa tutkimuksessa määritetty tavoitevoitto perustui erilaiseen taloudelliseen tilanteeseen eikä sillä näin ollen ole merkitystä tässä tutkimuksessa. Tavoitevoittomarginaalia laskettaessa asianmukaisena ajanjaksona tulisi käyttää vuoden 2020 jälkeistä aikaa. Lisäksi STL väitti, että valituksen tekijöiden investoinnit kasvoivat vuodesta 2022 lähtien merkittävästi Kiinaa koskevan tutkimuksen tutkimusajanjaksoon (heinäkuun 1 päivästä 2019 kesäkuun 30 päivään 2020) verrattuna, mikä tarkoitti olosuhteiden muuttuneen Kiinasta tulevaa valokaapelien tuontia koskevaan tutkimukseen verrattuna.

(213)

Valokaapelituotannon tulevista investointitarpeista komissio totesi, että Euroopan kiinteän verkon operaattoreiden järjestö (ETNO) on viimeisimmässä digitaalista viestintää koskevassa kertomuksessaan (State of Digital Communications) tarkistanut ylöspäin ennusteitaan valokuituliityntäverkkojen (FTTH) käyttöönotosta unionissa ja esittänyt tulevan kysynnän olevan voimakasta (26). Siksi komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan lisäinvestointeja ei tarvittaisi.

(214)

Väitteestä, jonka mukaan teleoperaattorit eivät pystyisi täyttämään unionin tuotannonalan odotuksia suurista voittomarginaaleista, komissio totesi, että valokaapelien osuus EU:n teleoperaattoreiden pääomakustannuksista on hyvin pieni ja että nämä kustannukset olivat ETNOn mukaan olivat 59,1 miljardia euroa vuonna 2022 (27). Kun unionin kokonaiskulutus on noin 2,5 miljoonaa kaapelikilometriä (28) ja keskimääräinen hinta on 756 euroa kaapelikilometriltä (29), valokaapeliin liittyvät kustannukset vastaisivat noin kolmea prosenttia teleoperaattorien investoinneista. Lisäksi tavoitevoiton asettamisella pyritään määrittämään kannattavuus, jonka unionin tuotannonala voisi saavuttaa tilanteessa, jossa tuontia ei tapahtuisi polkumyynnillä, mukaan lukien tiettyjä tulevia investointeja koskevat näkökohdat. Sitä, eivätkö tullit ole unionin yleisen edun vastaisia, tarkastellaan jäljempänä johdanto-osan 223–226 kappaleessa, joissa käsitellään muun muassa tullien mahdollista vaikutusta jatkojalostusteollisuuteen. Birlan ja STL:n tältä osin esittämät väitteet oli näin ollen hylättävä.

(215)

STL:n väitteestä, jonka mukaan tavoitevoiton on perustuttava kannattavuustasoon ennen tämän tutkimuksen kohteena olevasta maasta tulevan tuonnin kasvua, komissio muistutti, että tavoitevoittoa määritettäessä on otettava huomioon useita tekijöitä, erityisesti se kannattavuustaso, jota tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa voidaan odottaa. Sen vuoksi myös tämä väite hylättiin.

(216)

Tältä osin komissio päätteli, että unionin tuotannonalan hinnankorotukset estyivät tutkimusajanjaksolla pääasiassa Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vuoksi. Samoin Kiinasta polkumyynnillä tullut tuonti vaikutti ennen Intiasta tulevan tuonnin kasvua eli ennen vuotta 2020 vallinneeseen taloudelliseen tilanteeseen. Sen vuoksi tämän ajanjakson voittoja ei pidetty sopivana perustana tavoitevoiton määrittämiselle. Siksi komissio tarkasteli unionin tuotannonalan kannattavuutta ennen Kiinasta ja Intiasta tulevan tuonnin vaikutuskautta saatujen voittojen perusteella.

(217)

Kuten Kiinaa koskevassa tutkimuksessa todettiin, otokseen valitut unionin tuottajat pystyivät vuosina 2015–2016 säilyttämään 12,6 prosentin ja 12,4 prosentin tasaisen voiton. Kyseisten vuosien katsottiin edustavan parhaiten tämän tuotannonalan kannattavuutta tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa.

(218)

Komissio katsoi tämän analyysin olevan edelleen pätevä, erityisesti kun otetaan huomioon, että nykyisen tutkimuksen tarkastelujaksolla Kiinasta tuleva tuonti laski yhä hintoja osittain, kuten absorptiotutkimuksessa todettiin. Näin ollen komissio päätteli, että 12,4 prosentin tavoitevoitto vastaisi edelleen sitä kannattavuustasoa, jota tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa voidaan odottaa. Sen vuoksi hylättiin väite siitä, että investointien lisääminen merkitsisi ”olosuhteiden muutosta”, joka edellyttäisi tavoitevoiton uutta arviointia.

(219)

Perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohdan mukaisesti komissio arvioi unionin tuotannonalalle toimenpiteen soveltamisaikana koituvat kustannukset, jotka johtuvat monenvälisistä ympäristösopimuksista ja niihin liitetyistä pöytäkirjoista, joissa unioni on osapuolena, sekä perusasetuksen liitteessä I a luetelluista ILO:n yleissopimuksista. Unionin tuotannonala ei raportoinut tällaisista tulevista kustannuksista. Tämän perusteella komissio laski unionin tuotannonalalle samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattoman hinnan soveltamalla 12,4 prosentin tavoitevoittomarginaalia (ks. johdanto-osan 217 kappale) otokseen kuuluneiden unionin tuottajien tuotantokustannuksiin tutkimusajanjakson aikana.

(220)

Sen jälkeen komissio määritti vahinkomarginaalin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa, johon Intian polkumyynnin todettiin vaikuttaneen, otokseen valittujen unionin tuottajien markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisten tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Tämän vertailun tuloksena saatu hintaero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(221)

Vahingon korjaava taso määritellään ”muiden yhteistyössä toimineiden yritysten” ja ”kaikkien muiden yritysten” osalta samalla tavoin kuin näitä yrityksiä koskeva polkumyyntimarginaali (ks. johdanto-osan 91–94 kappale).

(222)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, voisiko se selkeästi todeta toimenpiteiden käyttöönoton unionin edun vastaiseksi tässä tapauksessa siitä huolimatta, että vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin esiintyminen on todettu. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli muun muassa unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(223)

Unionin tuotannonalaan kuuluu 14 tuottajaa tai tuottajaryhmää, jotka työllistävät noin 5 140 työntekijää (kokoaikavastaavana). Tuottajat ovat sijoittautuneet laajasti eri puolille unionia.

(224)

Toimenpiteiden käyttöönotto nostaisi hintatasoa unionissa ja antaisi siten unionin tuotannonalalle mahdollisuuden nostaa hintoja tuotantokustannusten nousua vastaavalla tavalla. Tämän seurauksena voitot olisivat kestävämmällä tasolla, minkä ansiosta unionin tuotannonala voisi lisätä investointejaan ja jatkaa investointejaan innovaatioihin, joita tarvitaan, jotta unionin tuotannonala voi säilyttää kilpailuaseman markkinoilla ja säilyttää markkina-asemansa, sekä saada takaisin aiemmin Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvalle tuonnille menetetyn markkinaosuuden.

(225)

Toimenpiteiden toteuttamatta jättämisellä on todennäköisesti merkittävä kielteinen vaikutus unionin tuotannonalaan hinnankorotusten estymisen jatkumisen ja hintatason mahdollisen laskemisen muodossa. Hintojen laskun jatkuminen merkitsisi sitä, että unionin tuotannonala tekisi lyhyellä aikavälillä tappiota. Välttääkseen kannattavuuden heikkenemisen unionin tuotannonala voi päättää pitää kiinni nykyisestä hintatasosta, joka on kuitenkin jo kestämätön, tai nostaa hintoja myynnin kustannuksella. Tämä johtaa tuotantomäärän välittömään vähenemiseen. Lisäksi tilanne estää unionin tuotannonalaa lisäämästä investointeja, joita se tarvitsee voidakseen puolustaa asemaansa markkinoilla tarjoamalla innovatiivisia ratkaisuja ja kehittyneitä tuotteita. Näin ollen unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee entisestään kannattavuuden ja investointien osalta, mikä vaarantaa sen tulevaisuuden. Ellei toimenpiteitä oteta käyttöön, voitaisiin olettaa, että Intiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kasvu jatkuisi ja että kasvu olisi jopa merkittävää, kun otetaan huomioon huomattavat alittavuuden marginaalit sekä markkinoiden luonne, joka johtuu tarjouskilpailuista, joilla on pitkäaikaisia vaikutuksia. Tässä tilanteessa unionin tuotannonala ei kykenisi toipumaan vahingollisista vaikutuksista.

(226)

Tämän vuoksi päätellään, että väliaikaiset toimenpiteet ovat unionin tuotannonalan edun mukaisia.

(227)

Vireillepanopäivänä otettiin yhteyttä yli 51 tuojaan ja käyttäjään, joita pyydettiin tekemään tutkimuksessa yhteistyötä. Yksi tuoja kirjautui asianomaiseksi osapuoleksi mutta ei toimittanut vastausta kyselylomakkeeseen. Näin ollen yksikään etuyhteydetön tuoja ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa.

(228)

Koska etuyhteydettömät tuojat eivät toimineet yhteistyössä, komissio ei pystynyt määrittämään polkumyyntitullien täsmällistä vaikutusta niiden liiketoimintaan. Kiinaa koskevassa tutkimuksessa komissio vahvisti, että tuojien voittomarginaalit olivat yli 20 prosenttia ja että tulleista aiheutuvat kustannukset voitiin joko kattaa tai ainakin osittain siirtää niiden asiakkaille. (30) Tämä tutkimus ei ole tuonut esiin mitään tosiseikkoja tai näyttöä, joka olisi ristiriidassa näiden havaintojen kanssa.

(229)

Vaikka polkumyyntitoimenpiteillä on todennäköisesti tietty kielteinen vaikutus tuojiin ja ne voivat heikentää tuojien kannattavuutta, komissio katsoi, että tuojat kykenevät kattamaan tullista johtuvan kustannusten kasvun ja/tai siirtämään sen osittain asiakkailleen. Niillä on myös mahdollisuus löytää vaihtoehtoisia hankintalähteitä, kuten Intia ilman polkumyyntihintoja. Sen vuoksi komissio päätteli, että toimenpiteiden käyttöönotto ei vaikuta etuyhteydettömiin tuojiin suhteettomasti.

(230)

Tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta hankkivat useat toimialat, pääasiassa suuret televiestintäoperaattorit, julkisen sektorin elimet (kuten kunnat), jotka omistavat tai hallinnoivat kuituverkkoja, asentajat ja jakelijat. Yksikään näistä osapuolista ei toiminut yhteistyössä.

(231)

Vain yksi televiestintäalalla toimiva käyttäjä toimi tutkimuksessa yhteistyössä. Käyttäjän vastauksessa kyselylomakkeeseen ei esitetty väitteitä tai tietoja unionin etua koskevista näkökohdista. Kyseinen käyttäjä ei tuonut valokaapeleita Intiasta eikä ilmaissut tukevansa tai vastustavansa toimenpiteitä.

(232)

Komissio katsoi myös, että valokaapelit muodostavat vain pienen osan käyttäjien kokonaiskustannuksista, kuten johdanto-osan 213 kappaleessa todetaan, koska kuidun käyttöönoton tärkein kustannustekijä liittyy rakennusteknisiin töihin.

(233)

Sen vuoksi pääteltiin, että toimenpiteet eivät vaikuttaisi käyttäjiin kohtuuttomasti.

(234)

STL väitti, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto Intiasta peräisin olevan valokaapelin tuonnissa vahingoittaisi valokaapelin toimitusketjun häiriönsietokykyä ja omavaraisuutta unionissa. Väitettä ei perusteltu enempää. Tämä vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään toimittanut mitään näyttöä, lisätietoja tai analyysia tämän väitteen tueksi.

(235)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin markkinoilla oli käytettävissä useita hankintalähteitä. Muiden maiden kuin Intian ja Kiinan (joista suurimmat ovat Marokko ja Yhdistynyt kuningaskunta) osuus unionin kokonaismarkkinaosuudesta oli 14,5 prosenttia, ja Intiasta tuotiin myös ilman polkumyyntiä. Lisäksi, kuten johdanto-osan 130 kappaleessa osoitetaan, unionin tuotannonalalla oli käyttämätöntä kapasiteettia lähes 40 prosenttia, jota voitiin käyttää toimituksiin unionin markkinoille. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(236)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unionin markkinoita hallitsee suurten tuottajien ryhmä ja toimenpiteiden käyttöönotto korostaisi tätä tilannetta, mikä voisi johtaa haitallisiin vaikutuksiin, kuten hintojen nousuun, kuluttajien valinnanvaran vähenemiseen ja unionin tuotannonalan kilpailunvastaisen toiminnan riskin kasvuun.

(237)

Kuten edellä todettiin, vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut väitteensä tueksi mitään näyttöä, lisätietoja tai analyysia.

(238)

Komissio katsoi, että unionin tuotannonala koostui 14:stä unionin tuottajasta tai tuottajaryhmästä, jotka kilpailivat keskenään unionin markkinoilla Intiasta ilman polkumyyntiä tulevan tuonnin sekä Kiinasta ja muista kolmansista maista tulevan tuonnin lisäksi. Kilpailua pidettiin näin ollen riittävänä. Väite unionin tuotannonalan kilpailunvastaisen toiminnan riskistä tulevaisuudessa on erittäin spekulatiivinen, ja se hylättiin.

(239)

Sen vuoksi kaikki unionin markkinoiden kilpailutilannetta koskevat väitteet hylättiin.

(240)

Valokaapeleita tarvitaan nopeiden laajakaistaverkkojen rakentamiseen. Ne ovat siksi erittäin tärkeitä kaikkialla unionissa kansalaisille, yrityksille ja julkisyhteisöille, jotka ovat riippuvaisia näistä verkoista kotona työskentelyn, kotona opiskelun, liiketoiminnan harjoittamisen tai palvelujen tarjoamisen vuoksi. NextGenerationEU-ohjelman (31) kautta tehtävät investoinnit ovat yksi Euroopan unionin tärkeimmistä painopisteistä, ja niiden tavoitteena on myös ottaa käyttöön korkean teknologian laajakaistainfrastruktuuri EU:n joka kolkassa. Valokaapelit ovat siten keskeisiä EU:n digitaalisen vuosikymmenen (32) ja sen digitaalisen itsenäisyyden kannalta.

(241)

Polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto vapauttaisi unionin tuotannonalan Intian polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamasta hintapaineesta unionin markkinoilla ja antaisi sille mahdollisuuden nostaa hintoja kustannusten nousun mukaisesti. Tämä vaikuttaisi myönteisesti sen kannattavuuteen ja investointitasoon ja antaisi sille mahdollisuuden puolustaa markkina-asemaansa ja investoida uuteen teknologiaan. Unionin tuottajien selviytyminen on EU:n digitaalisen itsenäisyyden kannalta keskeistä. Sen sijaan toimenpiteistä luopuminen johtaisi siihen, että unionin tuotannonalan kannattavuus heikkenisi edelleen nopeasti, eikä unionin tuotannonala viime kädessä pääsisi kehittymään, mikä johtaisi markkinaosuuden supistumiseen ja tehtaiden mahdolliseen sulkemiseen.

(242)

Samaan aikaan toimenpiteillä ei estettäisi tuontia kolmansista maista (mukaan lukien Intiasta), jotka kilpailevat reilusti unionin markkinoilla. Tutkimuksessa ei käynyt ilmi, että toimenpiteillä olisi suhteettoman kielteinen vaikutus tuojiin ja jatkojalostusteollisuuteen.

(243)

Siksi komissio tuli siihen johtopäätökseen, ettei tässä vaiheessa tutkimusta ole pakottavia syitä todeta, ettei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä Intiasta peräisin olevien valokaapelien tuonnissa.

(244)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä, toimenpiteiden tasoa ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei aiheuttaisi enempää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(245)

Intiasta peräisin olevien valokaapelien tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Komissio vertasi vahinkomarginaaleja ja polkumyyntimarginaaleja. Tullien määrä asetettiin polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisiksi.

(246)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(247)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Siihen ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(248)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten polkumyyntitullien soveltaminen. Niiden yritysten, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, on esitettävä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka mukana ei ole tällaista laskua, olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(249)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja tuontiin, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten on tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esimerkkisi lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että alemman tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(250)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin määrän kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan käynnistää toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, olisiko yksilölliset tullit syytä poistaa ja olisiko niiden sijasta otettava käyttöön koko maata koskeva tulli.

(251)

Valokaapelitilastot esitetään usein kaapelikilometreinä. Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (33) liitteessä I vahvistetussa yhdistetyssä nimikkeistössä ei kuitenkaan määritellä valokaapeleille tällaista lisäyksikköä. Sen vuoksi on tarpeen säätää, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin osalta vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaan ilmoitukseen merkitään kilogrammoina tai tonneina ilmoitetun painon lisäksi myös kaapelikilometrien määrä. Kaapelikilometrit olisi ilmoitettava CN- ja Taric-koodien osalta.

(252)

Komissio ilmoitti perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti asianomaisille osapuolille väliaikaisten tullien suunnitellusta käyttöönotosta. Nämä tiedot asetettiin myös yleisön saataville kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla. Asianomaisille osapuolille annettiin kolme työpäivää aikaa esittää huomautuksia erityisesti niille ilmoitettujen laskelmien tarkkuudesta.

(253)

MP Birla Group esitti huomautuksia polkumyyntimarginaalinsa laskennan oikeellisuudesta. Komissio analysoi asiaa ja oikaisi laskelman ja siihen perustuvan polkumyyntimarginaalin.

(254)

Kaikki muut ennakkoilmoituksen jälkeen saadut huomautukset käsitellään lopullisessa vaiheessa.

(255)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään kirjallisia huomautuksia ja/tai pyytämään kuulemista komission kanssa vahvistetussa määräajassa.

(256)

Väliaikaisten tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat alustavia, ja niitä voidaan muuttaa tutkimuksen lopullisessa vaiheessa,