(1)

Schengen-alue luotiin, jotta saavutettaisiin alue, jolla ei ole sisärajoja ja jolla henkilöiden vapaa liikkuvuus taataan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kyseisen alueen moitteeton toiminta perustuu jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen ja ulkorajan tehokkaaseen valvontaan.

(2)

Säännöt, jotka koskevat unionin jäsenvaltioiden ulkorajat ylittävien henkilöiden rajavalvontaa, on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/399 (4) Sovellettavista rajavalvontatoimenpiteistä huolimatta jäsenvaltiot saattavat joutua tilanteisiin, joissa kolmansien maiden kansalaisia ylittää rajan luvattomasti välttääkseen rajatarkastukset. Jotta voidaan kehittää edelleen unionin politiikkaa henkilötarkastusten suorittamiseksi ja valvoa tehokkaasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ulkorajojen ylittämistä, lisätoimenpiteillä olisi puututtava tilanteisiin, joissa kolmansien maiden kansalaisia on otettu kiinni ulkorajojen laittoman ylittämisen yhteydessä, joissa kolmansien maiden kansalaiset ovat tulleet maihin etsintä- ja pelastusoperaatioiden seurauksena ja joissa kolmannen maan kansalaiset tekevät kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen rajanylityspaikalla mutta eivät täytä maahantuloedellytyksiä. Tällä asetuksella täydennetään asetusta (EU) 2016/399 kyseisten tilanteiden osalta. On olennaisen tärkeää varmistaa, että kyseisissä tilanteissa kolmansien maiden kansalaiset seulotaan, jotta voidaan helpottaa heidän tunnistamistaan ja ohjata heidät tehokkaasti asianmukaisiin menettelyihin, jotka voivat olosuhteista riippuen olla kansainvälistä suojelua koskeva menettely tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (5) mukaisia menettelyjä. Tällaisten kolmansien maiden kansalaisten seulonnan olisi täydennettävä saumattomasti ulkorajalla tehtäviä tarkastuksia tai korvattava se seikka, että kyseisiä tarkastuksia ei ole tehty ulkorajan ylittämisen yhteydessä.

(3)

Rajavalvonta ei ole ainoastaan niiden jäsenvaltioiden edun mukaista, joiden ulkorajoilla sitä toteutetaan, vaan myös kaikkien sisärajavalvonnan lakkauttaneiden jäsenvaltioiden edun mukaista. Rajavalvonnan olisi autettava vähentämään laitonta muuttoliikettä, torjumaan ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppaa ja ehkäisemään jäsenvaltioiden sisäiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, kansanterveyteen ja kansainvälisiin suhteisiin kohdistuvat uhkat. Rajavalvontaa suorittaessaan noudatettava asiaankuuluvaa unionin ja kansainvälistä oikeutta, mukaan lukien 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva Geneven yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, kansainvälistä suojelua koskevia velvoitteita, erityisesti palauttamiskiellon periaatetta, ja perusoikeuksia. Ulkorajoilla toteutettavat toimenpiteet ovat muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan tärkeitä osatekijöitä, joilla jäsenvaltiot voivat vastata haasteeseen siitä, että maahan pyrkii yhtä aikaa laittomia muuttajia ja kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä.

(4)

Asetuksen (EU) 2016/399 mukaan rajavalvonta käsittää rajanylityspaikoilla suoritettavat rajatarkastukset ja rajanylityspaikkojen välillä suoritettavan rajojen valvonnan, jolla pyritään estämään kolmansien maiden kansalaisia ylittämästä rajoja tavalla, joka ei ole sallittu kyseisen asetuksen perusteella tai kiertämästä rajatarkastuksia. Rajavalvontaa koskevien asetuksen (EU) 2016/399 säännösten nojalla henkilö, joka on ylittänyt luvattomasti rajan ja jolla ei ole oikeutta oleskella asianomaisen jäsenvaltion alueella, on otettava kiinni ja häneen on sovellettava direktiivin 2008/115/EY mukaisia menettelyjä. Asetuksen (EU) 2016/399 nojalla rajavalvontaa on suoritettava rajoittamatta pakolaisten ja kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden oikeuksia, erityisesti palauttamiskiellon osalta.

(5)

Rajavartijat joutuvat usein sekä kiinniottojen jälkeen rajojen valvonnan yhteydessä että rajanylityspaikoilla tehtävien tarkastusten yhteydessä tilanteisiin, joissa kansainvälistä suojelua hakevilla kolmansien maiden kansalaisilla ei ole matkustusasiakirjoja. Lisäksi joillakin rajaosuuksilla rajavartijat joutuvat tilanteisiin, joissa tulijoiden määrä on kerralla suuri. Tällaisissa olosuhteissa on erityisen vaikeaa mutta tärkeää varmistaa, että kaikkiin asiaankuuluviin tietokantoihin tehdään hakuja, ja määritellä asianmukainen menettely mahdollisimman nopeasti.

(6)

Kolmansien maiden kansalaisten seulonnalla olisi erityisesti autettava varmistamaan, että kolmansien maiden kansalaiset ohjataan asianmukaisiin menettelyihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että kyseisiä menettelyjä jatketaan keskeytyksettä tai viiveettä. Samalla seulonnalla pitäisi auttaa torjumaan käytäntöä, jonka mukaan jotkut kansainvälistä suojelua hakevat henkilöt pakenevat sen jälkeen, kun heille on annettu lupa saapua jonkin jäsenvaltion alueelle heidän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa perusteella, esittääkseen tällaisen hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai jättääkseen sen kokonaan esittämättä.

(7)

Kansainvälistä suojelua hakevien kolmansien maiden kansalaisten seulonnan jälkeen olisi selvitettävä heidän kansainvälisen suojelun tarpeensa. Sen yhteydessä olisi voitava kerätä keskeiset tiedot ja jakaa ne selvityksen osalta toimivaltaisille viranomaisille, jotta nämä voivat määritellä asianmukaisen menettelyn hakemuksen käsittelemiseksi rajoittamatta menettelyn tyyppiä ja näin nopeuttaa kyseistä tutkintaa. Seulonnalla olisi myös autettava tunnistamaan haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt, jotta voidaan ottaa kaikilta osin huomioon mahdolliset erityistarpeet sovellettavan menettelyn määrittämisessä ja toteuttamisessa.

(8)

Tästä asetuksesta johtuvat jäsenvaltioiden velvoitteet eivät saisi vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1351 (6) soveltamiseen.

(9)

Tätä asetusta olisi sovellettava niihin kolmansien maiden kansalaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin, jotka on otettu kiinni siinä yhteydessä, kun he ovat ylittäneet jäsenvaltion ulkorajan luvattomasti maitse, meritse tai ilmateitse, riippumatta siitä, ovatko he tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, lukuun ottamatta niitä kolmansien maiden kansalaisia, joilta asianomaisen jäsenvaltion ei edellytetä ottavan biometrisiä tietoja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1358 (7) nojalla muusta syystä kuin heidän ikänsä vuoksi, sekä niihin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka ovat tulleet maihin etsintä- ja pelastusoperaatioiden seurauksena, ja jotka eivät täytä asetuksessa (EU) 2016/399 säädettyjä maahantuloedellytyksiä. Niiden kolmansien maiden kansalaisten osalta, jotka ovat tulleet maihin etsintä- ja pelastusoperaatioiden seurauksena, tämän asetuksen soveltaminen ei saisi vaikuttaa etsintä- ja pelastusoperaatioihin liittyviin, kansainvälisen oikeuden mukaisiin jäsenvaltioiden velvoitteisiin. Tätä asetusta olisi sovellettava myös henkilöihin, jotka hakevat kansainvälistä suojelua rajanylityspaikoilla tai kauttakulkualueilla täyttämättä maahantuloedellytyksiä, tai tapauksissa, joissa kolmansien maiden kansalaiset, joille on sallittu maahantulo asetuksen (EU) 2016/399 nojalla humanitaarisesta syystä, kansallisen edun vuoksi tai kansainvälisten velvoitteiden perusteella, tekevät kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.

(10)

Seulonta olisi suoritettava asianmukaisissa ja soveltuvissa paikoissa, jotka kukin jäsenvaltio on osoittanut alueellaan ja jotka sijaitsevat yleensä ulkorajalla tai sen läheisyydessä, tai vaihtoehtoisesti jäsenvaltion alueella muissa paikoissa, ottaen huomioon maantieteelliset näkökohdat ja olemassa olevat infrastruktuurit sekä varmistaen, että seulonta voidaan suorittaa viipymättä. Seulonta, jonka kohteena ovat jäsenvaltioiden alueella laittomasti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat ylittäneet ulkorajan päästäkseen jäsenvaltioiden alueelle luvattomasti ja joita ei jo ole seulottu jossakin jäsenvaltiossa, olisi suoritettava asianmukaisissa ja soveltuvissa paikoissa, jotka kukin jäsenvaltio on osoittanut alueellaan.

(11)

Seulottavien kolmansien maiden kansalaisten olisi oltava seulontaviranomaisten tavoitettavissa seulonnan aikana. Jäsenvaltioiden olisi annettava kansallisessa lainsäädännössään säännöksiä, joilla varmistetaan kyseisten kolmansien maiden kansalaisten läsnäolo seulonnan aikana, jotta voidaan estää heidän pakenemisensa. Jäsenvaltiot voivat tarpeen mukaan ja kunkin tapauksen yksilöllisen arvioinnin perusteella ottaa seulottavan henkilön säilöön, jos lievempiä vaihtoehtoisia keinoja ei voida soveltaa tehokkaasti. Säilöönottoa olisi käytettävä ainoastaan viimeisenä keinona tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti, ja siihen olisi sovellettava tehokkaita oikeussuojakeinoja kansallisen, unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Seulonnan aikana olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1346 (8) asiaankuuluvia säännöksiä kansainvälistä suojelua hakevien osalta ja direktiivin 2008/115/EY asiaankuuluvia säilöönottosääntöjä sellaisten kolmansien maiden kansalaisten osalta, jotka eivät ole tehneet kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta.

(12)

Jos seulonnan aikana käy selväksi, että tällaisen seulonnan kohteena oleva kolmannen maan kansalainen täyttää asetuksessa (EU) 2016/399 säädetyt kolmansien maiden kansalaisten maahantuloedellytykset, seulonta olisi lopetettava ja asianmaiselle kolmannen maan kansalaiselle olisi annettava lupa tulla jäsenvaltion alueelle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten mainitussa asetuksessa tarkoitettujen seuraamusten soveltamista, joita sovelletaan, jos ulkoraja ylitetään luvattomasti muualta kuin rajanylityspaikan kautta tai muulloin kuin sen vahvistettuina aukioloaikoina.

(13)

Kun otetaan huomioon asetuksella (EU) 2016/399 vahvistettujen, kolmansien maiden kansalaisten maahantuloedellytyksiä koskevien poikkeusten tarkoitus, henkilöitä, joiden maahantulon jokin jäsenvaltio on sallinut tällaisten poikkeusten mukaisesti kyseisen asetuksen nojalla yksittäisellä päätöksellä, ei saisi seuloa, vaikka he eivät täyttäisi kaikkia maahantulon edellytyksiä, elleivät he tee kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta.

(14)

Kaikille seulottaville kolmansien maiden kansalaisille olisi tehtävä tarkastus heidän henkilöllisyytensä tunnistamiseksi tai todentamiseksi ja sen todentamiseksi, muodostavatko he mahdollisesti uhan sisäiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle. Sellaisten henkilöiden tapauksessa, jotka tekevät rajanylityspaikalla kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, olisi otettava tarkastusten päällekkäisyyksien välttämiseksi huomioon rajatarkastusten yhteydessä tehdyt henkilöllisyyden selvittämiset ja turvallisuustarkastukset.

(15)

Kun seulonta on saatettu päätökseen, asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset olisi joko ohjattava niiden viranomaisten puoleen, joilla on toimivalta rekisteröidä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, tai heihin olisi sovellettava tapauksen mukaan direktiivin 2008/115/EY mukaista menettelyä. Seulonnan aikana saadut asiaankuuluvat tiedot olisi toimitettava toimivaltaisille viranomaisille kunkin yksittäisen tapauksen jatkoarvioinnin tueksi perusoikeuksia kaikilta osin kunnioittaen. Tarvittaessa asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi jatkettava tässä asetuksessa vahvistettuja tarkastuksia myöhemmässä menettelyssä. Direktiivissä 2008/115/EY vahvistettuja menettelyjä olisi ryhdyttävä soveltamaan vasta seulonnan päätyttyä. Euroopan parlamentin ja neuvostonasetuksen (EU) 2024/1348 (9) säännöksiä kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten rekisteröinnistä olisi sovellettava vasta seulonnan päätyttyä. Tämä ei saisi vaikuttaa siihen, että henkilöt, jotka hakevat kansainvälistä suojelua kiinnioton hetkellä, rajavalvonnan aikana rajanylityspaikalla tai seulonnan aikana, olisi katsottava kansainvälistä suojelua hakeviksi, ja että asetusta (EU) 2024/1348 ja direktiiviä (EU) 2024/1346 olisi sovellettava heihin.

(16)

Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden, joihin jäsenvaltiot eivät voi soveltaa tai eivät enää voi soveltaa rajalla tapahtuvaa turvapaikkamenettelyä asetuksen (EU) 2024/1348 sen säännöksen mukaisesti, joka koskee rajalla tapahtuvaa turvapaikkamenettelyä koskevia poikkeuksia, olisi pääsääntöisesti sallittava tulla alueelle.

(17)

Seulontaa voisi seurata myös sisäinen siirto asetuksella (EU) 2024/1351 vahvistetun yhteisvastuumekanismin tai muun olemassa olevan yhteisvastuumekanismin mukaisesti.

(18)

Asetuksessa (EU) 2016/399 säädetyn, oleskelun kestoa koskevien vaatimusten täyttämistä koskevan olettamuksen mukaan maahantuloedellytysten täyttyminen ja lupa tulla maahan ilmaistaan matkustusasiakirjassa olevalla maahantuloleimalla. Tällaisen maahantuloleiman tai matkustusasiakirjan puuttumista saatetaan näin ollen pitää osoituksena siitä, että haltija ei täytä maahantuloedellytyksiä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2226 (10) perustetun rajanylitystietojärjestelmän (EES) käyttöönoton seurauksena leimat korvataan rajanylitystietojärjestelmään tehtävillä kirjauksilla, mikä tekee tästä olettamasta luotettavamman. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi suoritettava sellaisten kolmansien maiden kansalaisten seulonta, jotka ovat jo jäsenvaltioiden alueella ja jotka eivät pysty osoittamaan, että he ovat täyttäneet jäsenvaltioiden alueelle pääsyä koskevat edellytykset. Tällaisten kolmansien maiden kansalaisten seulonta on välttämätöntä, jotta voidaan korvata se seikka, että he ovat oletettavasti onnistuneet kiertämään maahantulotarkastukset Schengen-alueelle saapuessaan ja että näin ollen heidän pääsyään alueelle ei ole voitu evätä eikä heitä ole voitu myöskään ohjata seulontaa seuraaviin asianmukaisiin menettelyihin. Seulonnan suorittaminen voisi myös auttaa varmistamaan tässä asetuksessa tarkoitettujen tietokantoihin tehtyjen hakujen avulla, että asianomaiset henkilöt eivät muodosta uhkaa sisäiselle turvallisuudelle. Ennen jäsenvaltion alueella suoritettavan seulonnan päättymistä asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset olisi ohjattava joko palauttamismenettelyyn tai, jos he hakevat kansainvälistä suojelua, asianmukaiseen turvapaikkamenettelyyn. Kolmansien maiden kansalaisia ei saisi seuloa toistuvasti.

(19)

Jäsenvaltioiden olisi voitava olla suorittamatta seulontaa alueellaan, jos niiden alueella laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen lähetetään välittömästi kiinnioton jälkeen takaisin toiseen jäsenvaltioon kahdenvälisten sopimusten tai järjestelyjen taikka kahdenvälisen yhteistyökehyksen puitteissa. Tällöin jäsenvaltion, johon asianomainen kolmannen maan kansalainen on lähetetty takaisin, olisi suoritettava seulonta viipymättä.

(20)

Tämä asetus ei rajoita sellaisten kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamista, jotka koskevat sellaisten kolmansien maiden kansalaisten tunnistamista, joiden epäillään oleskelevan jossain jäsenvaltiossa laittomasti, jos tällainen tunnistaminen tapahtuu sellaisten tietojen tutkimiseksi lyhyen mutta kohtuullisen ajan kuluessa, joiden perusteella oleskelu voidaan todeta laittomaksi tai lailliseksi.

(21)

Rajoittamatta niiden jäsenvaltioiden sisärajoilla sovellettavien, rajavalvontaa koskevien sääntöjen soveltamista, joissa päätöstä tällaisen valvonnan poistamisesta ei ole vielä tehty, tällaisten sisärajojen luvattoman ylittämisen yhteydessä kiinniotettujen kolmansien maiden kansalaisten seulonnoissa olisi noudatettava tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat jäsenvaltion alueen sisällä tehtävää seulontaa, eikä sääntöjä, jotka on vahvistettu ulkorajalla tehtäviä seulontoja varten.

(22)

Ulkorajalla tehtävä seulonta olisi saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti, ja sen olisi kestettävä enintään seitsemän päivää. Jäsenvaltion alueella tapahtuva seulonta olisi saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti, ja sen olisi kestettävä enintään kolme päivää. Jäsenvaltioita ei saisi estää suorittamasta seulontaa ulkorajalla tai alueellaan lyhyemmässä ajassa edellyttäen, että tässä asetuksessa säädetyt tarkastukset tehdään.

(23)

Seulonta on osa Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta. Erityisesti rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitustukiväline, joka on perustettu osana yhdennetyn rajaturvallisuuden rahastoa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1148 (11), voidaan ottaa käyttöön tuen tarjoamiseksi jäsenvaltioiden toimille, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, linjassa kyseisen välineen käyttöä koskevien sääntöjen kanssa ja rajoittamatta muita prioriteetteja, joita sillä tuetaan.

(24)

Seulonnan tavoitteiden saavuttamiseksi olisi varmistettava vahvempi kehys tiiviille yhteistyölle, jota tehdään asetuksen (EU) 2016/399 säännöksessä, joka koskee valvonnan toteuttamista, tarkoitettujen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä; näitä ovat turvapaikkamenettelyistä ja hakijoiden vastaanotosta vastaavat viranomaiset, kansanterveyden suojelusta vastaavat viranomaiset sekä direktiivin 2008/115/EY mukaisista palauttamismenettelyistä vastaavat viranomaiset. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää asiaankuuluvien virastojen, etenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1896 (12) perustetun Euroopan raja- ja merivartioviraston, jäljempänä ”Euroopan raja- ja merivartiovirasto”, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/2303 (13) perustetun Euroopan unionin turvapaikkaviraston, jäljempänä ”Euroopan unionin turvapaikkavirasto”, tukea näiden toimivaltuuksien rajoissa. Jäsenvaltioiden olisi otettava mukaan kansalliset lastensuojeluviranomaiset ja kansalliset viranomaiset, jotka vastaavat ihmiskaupan uhrien havaitsemisesta ja tunnistamisesta, aina, kun seulonnassa paljastuu ihmiskauppaan liittyviä seikkoja Euroopan parlamentin ja neuvostondirektiivin 2011/36/EU (14) mukaisesti.

(25)

Seulonnan aikana lapsen etu olisi aina otettava ensisijaisesti huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Lastensuojeluviranomaiset olisi tarvittaessa otettava tiiviisti mukaan seulontaan, jotta voidaan varmistaa, että lapsen etu otetaan asianmukaisesti huomioon seulonnan kaikissa vaiheissa. Olisi nimettävä edustaja edustamaan ja avustamaan ilman huoltajaa olevaa alaikäistä seulonnan aikana tai, jos edustajaa ei ole nimetty, henkilö, joka on koulutettu turvaamaan alaikäisen etu ja yleinen hyvinvointi. Mahdollisuuksien mukaan kyseisen edustajan olisi oltava sama kuin direktiivin (EU) 2024/1346 ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevien sääntöjen mukaisesti nimetty edustaja. Koulutetun henkilön olisi oltava henkilö, joka on nimetty toimimaan tilapäisesti edustajana kyseisen direktiivin nojalla, jos kyseinen henkilö on nimetty.

(26)

Soveltaessaan tätä asetusta jäsenvaltioiden olisi varmistettava ihmisarvon kunnioittaminen ja se, että ketään ei syrjitä tämän sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvällä perusteella.

(27)

Jotta voidaan varmistaa unionin ja kansainvälisen oikeuden, mukaan lukien perusoikeuskirja, noudattaminen seulonnan aikana, kunkin jäsenvaltion olisi huolehdittava seurantamekanismista ja otettava käyttöön riittävät takeet sen riippumattomuuden varmistamiseksi. Tässä yhteydessä olisi noudatettava muun muassa Pariisin periaatteita, jotka on hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 20 päivänä joulukuuta 1993 antamalla päätöslauselmalla 48/134, Venetsian periaatteita, jotka Venetsian komissio hyväksyi 118. täysistunnossaan 15–16 päivänä maaliskuuta 2019, oikeusasiamiehen ja sovitteluelimien asemasta ihmisoikeuksien, hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisessä ja suojelemisessa 28 päivänä joulukuuta 2020 annettua Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmaa sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa, joka on hyväksytty 18 päivänä joulukuuta 2002 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 57. istunnossa annetulla päätöslauselmalla A/RES/57/199, jäljempänä ”OPCAT”. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi voitava turvautua jo olemassa oleviin kansallisiin perusoikeuksien seurantamekanismeihin tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti. Seurantamekanismin, josta kukin jäsenvaltio huolehtii, olisi katettava erityisesti perusoikeuksien kunnioittaminen seulonnan yhteydessä sekä säilöönottoon sovellettavien unionin ja kansallisten sääntöjen ja palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen. Neuvoston asetuksella (EY) N:o 168/2007 (15) perustetun Euroopan unionin perusoikeusviraston, jäljempänä ”perusoikeusvirasto”, olisi laadittava yleiset ohjeet tällaisen seurantamekanismin perustamisesta ja sen riippumattomasta toiminnasta. Jäsenvaltioiden olisi voitava pyytää perusoikeusvirastolta tukea kansallisten seurantamekanismiensa kehittämiseen. Niiden olisi myös voitava pyytää perusoikeusvirastolta neuvoja kansallista seurantamekanismiaan koskevien menetelmien vahvistamiseen ja asianmukaisiin koulutustoimenpiteisiin. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava kutsua asiaankuuluvia ja toimivaltaisia kansallisia, kansainvälisiä ja valtiosta riippumattomia järjestöjä ja elimiä osallistumaan seurantaan. Riippumaton seurantamekanismi ei saisi vaikuttaa asetuksen (EU) 2019/1896 mukaiseen Euroopan raja- ja merivartioviraston perusoikeusvalvojien suorittamaan perusoikeuksien valvontaan, asetuksessa (EU) 2021/2303 tarkoitettuun Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän operatiivisen ja teknisen soveltamisen seuraamiseen tarkoitettuun seurantamekanismiin, neuvoston asetuksessa (EU) 2022/922 (16) vahvistettuun arviointi- ja valvontamekanismiin eikä olemassa olevien kansallisten tai kansainvälisten seurantaelinten suorittamaan seurantaan. Jäsenvaltioiden olisi tutkittava väitteet, jotka koskevat seulonnan aikana tapahtuneita perusoikeuksien rikkomisia, muun muassa varmistamalla, että valitukset käsitellään nopeasti ja asianmukaisella tavalla.

(28)

Jäsenvaltioiden olisi osoitettava riippumattomalle seurantamekanismille riittävät taloudelliset resurssit.

(29)

Pelkästään se, että käytettävissä on oikeussuojakeinoja yksittäistapauksissa tai kansallisia järjestelmiä, jotka valvovat seulonnan tehokkuutta, ei riitä täyttämään vaatimuksia, jotka koskevat tämän asetuksen mukaista perusoikeuksien seurantaa.

(30)

Seulontaviranomaisten olisi täytettävä seulontalomake. Lomake olisi toimitettava asianmukaisin keinoin, esimerkiksi digitaalisesti, kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten rekisteröinnistä tai palauttamismenettelyistä vastaaville viranomaisille sen mukaan, minkä viranomaisen puoleen henkilö on ohjattu.

(31)

Tämä asetus ei saisi vaikuttaa toimiin, joita toteutetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jotta voidaan todeta asianomaisen henkilön henkilöllisyys tai arvioida mahdollisia uhkia sisäiselle turvallisuudelle.

(32)

Seulontalomakkeessa olevat tiedot olisi tallennettava siten, että niihin voidaan hakea muutosta hallinnollisella ja oikeudellisella tasolla minkä tahansa myöhemmän turvapaikka- tai palauttamismenettelyn aikana. Seulottavalla henkilöllä olisi oltava mahdollisuus ilmoittaa seulontaviranomaisille, että lomakkeessa olevat tiedot ovat virheellisiä. Kaikki tällaiseen ilmoitukseen perustuvat tiedot olisi kirjattava seulontalomakkeeseen viivyttämättä seulonnan päätökseen saattamista.

(33)

Seulontalomakkeen sisältämät tiedot olisi asetettava asianomaisen henkilön saataville joko paperilla tai sähköisessä muodossa, lukuun ottamatta asiaankuuluviin tietokantoihin turvallisuustarkastuksia varten tehtyihin hakuihin liittyviä tietoja. Alaikäisten tapauksessa seulontalomakkeen sisältämät tiedot olisi toimitettava lapsesta vastaavalle yhdelle tai useammalle aikuiselle. Ilman huoltajaa olevien alaikäisten tapauksessa seulontalomakkeen sisältämät tiedot olisi toimitettava lapsen edustajalle tai henkilölle, joka on koulutettu turvaamaan alaikäisen etu ja yleinen hyvinvointi.

(34)

Tietojen käsittelyssä seulontamenettelyn aikana olisi aina noudatettava sovellettavaa unionin tietosuojalainsäädäntöä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (17).

(35)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi siirrettävä seulonnan aikana kerätyt biometriset tiedot yhdessä sellaisten tietojen kanssa, joita tarkoitetaan kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden, ulkorajan laittoman ylittämisen yhteydessä kiinni otettujen kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden, jäsenvaltiossa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden sekä etsintä- ja pelastusoperaation seurauksena maihin nousseiden kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden biometristen tietojen keräämistä ja siirtämistä koskevissa asetuksen (EU) 2024/1358 säännöksissä, kyseisellä asetuksella perustetulle Eurodacille, jäljempänä ”Eurodac”, kyseisessä asetuksessa säädettyjä määräaikoja noudattaen.

(36)

Seulottaville kolmansien maiden kansalaisille olisi tehtävä pätevän hoitohenkilöstön suorittama alustava terveystarkastus, jossa voidaan todeta terveydenhoidon tarve tai tarve eristää henkilö kansanterveyteen liittyvistä syistä. Pätevän hoitohenkilöstön olisi voitava yksittäisen kolmannen maan kansalaisen yleistä tilaa koskevien lääketieteellisten olosuhteiden perusteella päättää, että muut terveystarkastukset eivät ole tarpeen seulonnan aikana. Kyseisen alustavan terveystarkastuksen suorittaminen olisi annettava sellaisen pätevän hoitohenkilöstön tehtäväksi, joka kuuluu johonkin seuraavista Kansainvälisen työjärjestön vastuulla olevan kansainvälisen ammattiluokituksen ISCO-08-luokituksen luokista: 221 Lääkärit, 2221 Ylihoitajat ja osastonhoitajat, 2240 Muiden terveyspalvelujen tuottajat.

(37)

Alustava haavoittuvuustarkastus olisi tehtävä sellaisten henkilöiden tunnistamiseksi, joiden osalta on viitteitä siitä, että he ovat haavoittuvassa asemassa, kidutuksen, muun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun uhreja tai kansalaisuudettomia taikka joilla on erityisiä vastaanotto- tai menettelytarpeita direktiivissä (EU) 2024/1346 ja asetuksessa (EU) 2024/1348 tarkoitetulla tavalla. Tämä ei saisi vaikuttaa lisäarviointiin myöhemmissä menettelyissä seulonnan päätökseen saattamisen jälkeen. Haavoittuvuustarkastuksen suorittaminen olisi annettava tähän tarkoitukseen koulutetun seulontaviranomaisten erikoistuneen henkilöstön tehtäväksi.

(38)

Seulonnan aikana kaikille asianomaisille henkilöille olisi taattava perusoikeuskirjan mukaiset elinolot sekä mahdollisuus kiireelliseen terveydenhoitoon ja välttämättömään sairaanhoitoon. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä henkilöihin, joilla on haavoittuvuuksia, kuten raskaana oleviin naisiin, ikääntyneisiin henkilöihin, yksinhuoltajaperheisiin, henkilöihin, joilla on ilmeinen ruumiillinen tai henkinen vamma, henkilöihin, jotka ovat kärsineet psyykkisestä tai fyysisestä traumasta, ja ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin. Erityisesti alaikäiselle tiedot olisi annettava lapsiystävällisellä ja iän huomioon ottavalla tavalla. Kaikkien seulontaan liittyvien tehtävien suorittamiseen osallistuvien viranomaisten olisi raportoitava kaikista havaitsemistaan tai niille raportoiduista haavoittuvuuksista, kunnioitettava ihmisarvoa ja yksityisyyttä ja pidättäydyttävä kaikesta syrjinnästä.

(39)

Koska seulottavilla kolmansien maiden kansalaisilla ei välttämättä ole ulkorajan lailliseen ylittämiseen tarvittavia henkilö- ja matkustusasiakirjoja, osana seulontaa olisi suoritettava tunnistamis- tai todentamismenettely.

(40)

Yhteinen henkilöllisyystietovaranto (CIR) perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla (EU) 2019/817 (18) ja (EU) 2019/818 (19) helpottamaan sellaisten henkilöiden virheetöntä tunnistamista, mukaan lukien tuntemattomat henkilöt, jotka eivät pysty osoittamaan henkilöllisyyttään, jotka on rekisteröity EES-järjestelmään, neuvoston päätöksellä 2004/512/EY (20) perustettuun viisumitietojärjestelmään (VIS), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1240 (21) perustettuun Euroopan matkustustieto- ja -lupajärjestelmään (ETIAS), Eurodaciin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/816 (22) perustettuun niiden jäsenvaltioiden tunnistamista koskevaan keskitettyyn järjestelmään, joilla on kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden tuomioita koskevia tietoja, (ECRIS-TCN), ja olemaan avuksi siinä. Siksi CIR sisältää ainoastaan EES-, VIS-, ETIAS-, Eurodac- ja ECRIS-TCN-järjestelmiin tallennetut henkilö- ja matkustusasiakirjat ja biometriset tiedot, jotka pidetään loogisesti erotettuina toisistaan. CIR:ään tallennetaan ainoastaan ne henkilötiedot, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä henkilöllisyyden toteamiseksi tarkasti. Siihen tallennetut henkilötiedot poistetaan automaattisesti, jos tiedot poistetaan taustajärjestelmistä. Hakujen tekeminen CIR:ään mahdollistaa henkilöiden tunnistamisen tai heidän henkilöllisyytensä todentamisen luotettavasti ja kattavasti, sillä sen avulla voidaan tehdä hakuja yhdellä kertaa kaikkiin EES-, VIS-, ETIAS-, Eurodac- ja ECRIS-TCN-järjestelmissä oleviin henkilötietoihin nopeasti ja luotettavasti siten, että samalla varmistetaan tietosuoja ja vältetään tietojen tarpeeton käsittely ja päällekkäisyyksien syntyminen.

(41)

Seulottavan henkilön henkilöllisyyden toteamiseksi tai todentamiseksi CIR:ssä olisi käynnistettävä todentaminen seulonnan aikana kyseisen henkilön läsnä ollessa. Kyseisen todentamisen aikana henkilön biometrisiä tietoja olisi verrattava CIR:ssä oleviin tietoihin. Jos henkilön biometrisiä tietoja ei voida käyttää tai jos kysely kyseisillä tiedoilla epäonnistuu taikka ei tuota osumaa, kysely voidaan tehdä henkilön henkilötiedoilla yhdessä matkustusasiakirjan tietojen kanssa, jos tällaiset tiedot ovat saatavilla, tai tiedoilla, jotka asianomainen kolmannen maan kansalainen on antanut taikka jotka häneltä on saatu. Tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja jos kysely osoittaa, että henkilöstä on tallennettu tietoja CIR:ään, jäsenvaltion viranomaisilla olisi oltava pääsy katsomaan CIR:ään tallennettuja kyseisen henkilön henkilötietoja, matkustusasiakirjan tietoja ja biometrisiä tietoja ilman että CIR:stä saadaan tietoa siitä, missä EU:n tietojärjestelmässä tiedot ovat.

(42)

Koska CIR:n käyttö tunnistamistarkoituksiin on rajattu asetuksilla (EU) 2019/817 ja (EU) 2019/818 koskemaan tapauksia, joissa helpotetaan EES-, VIS-, ETIAS-, Eurodac- ja ECRIS-TCN-järjestelmiin rekisteröityjen henkilöiden virheetöntä tunnistamista ja avustetaan siinä poliisitarkastustilanteissa jäsenvaltioiden alueella, kyseisiä asetuksia on muutettava siten, että niissä säädetään CIR:n käytöstä myös henkilöiden tunnistamiseen tai heidän henkilöllisyytensä todentamiseen seulonnan aikana. Asetuksen (EU) 2019/818 osalta tällainen muutos olisi jäsenvaltioiden keskinäisten erojen vuoksi toteutettava muulla kuin tällä asetuksella.

(43)

Ottaen huomioon, että monilla seulontaan ohjatuilla henkilöillä ei välttämättä ole minkäänlaisia matkustusasiakirjoja, seulontaviranomaisten olisi myös voitava tutustua mahdollisiin muihin asianomaisen henkilön hallussa oleviin asiakirjoihin, jos tällaisten henkilöiden biometriset tiedot eivät ole käyttökelpoisia tai eivät tuota hakutuloksia CIR:ssä. Viranomaisilla olisi myös oltava mahdollisuus käyttää kyseisten asiakirjojen muita kuin biometrisiä tietoja ja verrata niitä asiaankuuluvien tietokantojen tietoihin.

(44)

Henkilöiden tunnistaminen tai heidän henkilöllisyytensä todentaminen rajatarkastusten aikana rajanylityspaikalla ja kaikki tietokantahaut, joita asianomaisen henkilön seulontaan ohjanneet viranomaiset ovat tehneet rajavalvonnan tai poliisitarkastusten yhteydessä ulkorajoilla taikka jäsenvaltion alueella, olisi katsottava osaksi seulontaa, eikä niitä pitäisi toistaa, paitsi jos tämänkaltaiseen toistoon on erityisiä perusteltuja syitä. Biometriset tiedot saisi ottaa kerran osana seulontaa, kun tarkoituksena on sekä tunnistaminen tai henkilöllisyyden todentaminen että rekisteröiminen asetuksen (EU) 2024/1358 vaatimusten mukaisesti.

(45)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta se voi vahvistaa tietojen hakua koskevan yksityiskohtaisen menettelyn ja eritelmät sekä täsmentää seulonnan suorittamisesta vastaavien viranomaisten, Interpolin kansallisten keskustoimistojen ja Europolin kansallisten yksikköjen välisen yhteistyömenettelyn sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvan uhkan määrittämiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (23) mukaisesti.

(46)

Seulonnassa olisi myös tarkistettava, voiko asianomaisten kolmansien maiden kansalaisten tulo unioniin muodostaa uhkan sisäiselle turvallisuudelle.

(47)

Koska seulonta koskee ulkorajalla olevia kolmansien maiden kansalaisia, jotka eivät täytä maahantuloedellytyksiä, etsintä- ja pelastusoperaation jälkeen maihin tulleita kolmansien maiden kansalaisia, jotka eivät täytä maahantuloedellytyksiä, sekä jäsenvaltioiden alueella laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, osana seulontaa suoritettavien turvallisuustarkastusten olisi oltava vähintään samantasoisia kuin tarkastukset, joita kohdistetaan niihin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat etukäteen lupaa tulla unionin alueelle lyhytaikaista oleskelua varten, riippumatta siitä, kuuluvatko he viisumivelvollisuuden piiriin vai eivät.

(48)

Niiden kolmansien maiden kansalaisten osalta, joilla on kansalaisuutensa perusteella viisumivapaus Euroopan parlamentin ja asetuksen (EU) 2018/1806 (24) nojalla, asetuksessa (EU) 2018/1240 säädetään, että heidän on haettava matkustuslupaa, jotta he voivat tulla unionin alueelle lyhytaikaista oleskelua varten. Ennen matkustusluvan saamista asianomaiset henkilöt ohjataan turvallisuustarkastuksiin, joissa heidän toimittamiaan henkilötietoja verrataan useisiin unionin tietokantoihin, joita ovat VIS, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla (EU) 2018/1860 (25), (EU) 2018/1861 (26) ja (EU) 2018/1862 (27) perustettu Schengenin tietojärjestelmä (SIS), EES, ETIAS, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/794 (28) tarkoitettua ristiintarkistamista varten käsitellyt Europolin tiedot, ECRIS-TCN sekä Interpolin varastettujen ja kadonneiden matkustusasiakirjojen tietokantaan (SLTD-tietokanta), ja kuulutuksiin liitettyjen matkustusasiakirjojen tietokantaan, jäljempänä ”TDAWN-tietokanta”. Asetuksen (EU) 2018/1806 nojalla viisumivelvolliset kolmansien maiden kansalaiset ohjataan ennen viisumin myöntämistä turvallisuustarkastuksiin, joissa heidän tietojaan verrataan samoihin tietokantoihin kuin sellaisten kolmansien maiden kansalaisten tietoja, jotka eivät ole viisumivelvollisia, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 810/2009 (29) ja (EY) N:o 767/2008 (30) mukaisesti.

(49)

Kun on kyse seulottavista henkilöistä, turvallisuustarkoituksessa tehtävissä automatisoiduissa todentamisissa olisi käytettävä samoja järjestelmiä, joita sovelletaan viisumia, pitkäaikaista viisumia, VIS-järjestelmän mukaisesti oleskelulupaa tai ETIAS-järjestelmän mukaisesti matkustuslupaa hakeviin; näitä järjestelmiä ovat VIS, EES, ETIAS, mukaan lukien asetuksessa (EU) 2018/1240 tarkoitettu ETIAS-seurantalista, SIS ja ECRIS-TCN terrorismirikoksista ja muista vakavista rikoksista tuomittujen henkilöiden osalta, asetuksessa (EU) 2016/794 tarkoitettua ristiintarkistamista varten käsitellyt Europolin tiedot sekä SLTD- ja TDAWN-tietokannat.

(50)

Turvallisuustarkoituksessa tehtävät haut asiaankuuluviin tietokantoihin olisi tehtävä varmistaen, että kyseisistä tietokannoista saadaan ainoastaan turvallisuustarkastusten tekemisen kannalta tarvittavat tiedot. Niiden henkilöiden osalta, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen rajanylityspaikassa tai kauttakulkualueella, seulonnan osana turvallisuustarkastusta varten tehdyissä tietokantahauissa olisi keskityttävä tietokantoihin, joihin ei ole tehty hakuja ulkorajalla tehdyissä rajatarkastuksissa, ja välttää näin toistuvat haut.

(51)

Jos seulonta on perusteltua, siihen voisi kuulua myös kolmansien maiden kansalaisten hallussa olevien esineiden tarkastaminen kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kaikkien turvallisuustarkastuksen yhteydessä sovellettavien toimenpiteiden olisi oltava oikeasuhteisia, ja niissä olisi kunnioitettava seulottavien henkilöiden ihmisarvoa. Seulontaan osallistuvien viranomaisten olisi varmistettava, että kunnioitetaan asianomaisten henkilöiden perusoikeuksia, kuten oikeutta henkilötietojen suojaan sekä sananvapautta.

(52)

Koska pääsy EES-, ETIAS-, VIS- ja ECRIS-TCN-järjestelmiin on välttämätön seulontaviranomaisille sen tarkistamiseksi, onko henkilö mahdollisesti uhka sisäiselle turvallisuudelle, asetuksia (EY) N:o 767/2008, (EU) 2017/2226, (EU) 2018/1240 ja (EU) 2019/816 olisi muutettava siten, että niissä säädetään kyseisestä pääsyoikeudesta, josta kyseisissä asetuksissa ei tällä hetkellä säädetä. Asetuksen (EU) 2019/816 osalta tällainen muutos olisi jäsenvaltioiden keskinäisten erojen vuoksi toteutettava muulla kuin tällä asetuksella.

(53)

Asetuksella (EU) 2019/817 perustettua eurooppalaista hakuportaalia (ESP), olisi käytettävä hakujen tekemiseen CIR:ään tunnistamista tai henkilöllisyyden todentamista varten.

(54)

Seulontaviranomaisten olisi voitava käyttää ESP:tä hakujen tekemiseen EES-, ETIAS-, VIS-, SIS- ja ECRIS-TCN-järjestelmiin, Europolin tietoihin sekä SLTD- ja TDAWN-tietokantoihin turvallisuustarkastusten tarkoituksessa tapauksen mukaan.

(55)

Hakujen tekeminen unionin tietokantoihin tunnistamisen tai henkilöllisyyden todentamisen tai turvallisuustarkastusten tarkoituksessa voidaan perustella seulonnan tehokkaalla täytäntöönpanolla ja samalla tavoitteella, jota varten kukin kyseisistä tietokannoista on perustettu, eli unionin ulkorajojen tehokkaalla valvonnalla Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden yhteydessä.

(56)

Kun on kyseosumasta tunnistamisen tai henkilöllisyyden todentamisen tai turvallisuustarkastusten tarkoituksessa, seulontaviranomaisen olisi tarkistettava, että EU:n tietojärjestelmiin tallennetut tiedot tai Europolin tiedot vastaavat osuman tuottaneita tietoja.

(57)

Seulontaviranomaisten olisi voitava myös tarkistaa asiaankuuluvat kansalliset tietokannat tunnistamisen tai henkilöllisyyden todentamisen tai turvallisuustarkastusten yhteydessä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(58)

Jäsenvaltiot, jotka eivät vielä sovella täysimääräisesti kaikkia Schengenin säännöstön määräyksiä ja joilla ei sen vuoksi ole pääsyä kaikkiin EU:n tieto järjestelmiin ja unionin tietokantoihin, vastaavat henkilöllisyys- ja turvallisuustarkastusten suorittamisesta tekemällä hakuja ainoastaan niissä järjestelmissä ja tietokannoissa, joihin niillä on pääsy, täyttääkseen velvoitteensa suorittaa tunnistaminen tai henkilöllisyyden todentaminen ja turvallisuustarkastuksia seulonnan aikana.

(59)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat ulkorajat ylittävien kolmansien maiden kansalaisten valvonnan tehostaminen ja säännösten antaminen kaikkien seulottavien kolmansien maiden kansalaisten tunnistamisesta tai henkilöllisyyden todentamisesta sekä hakujen tekemisestä asiaankuuluviin tietokantoihin sen todentamiseksi, muodostavatko seulottavat kolmansien maiden kansalaiset mahdollisesti uhan sisäiselle turvallisuudelle, ja tällaisten kolmansien maiden kansalaisten ohjaamiseksi asianmukaisiin menettelyihin,, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(60)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(61)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (31) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(62)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (32) 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuun alaan.

(63)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (33) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(64)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (34) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(65)

Kyproksen osalta tämä asetus on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös.

(66)

Kyproksen osalta neuvoston asetuksessa (EY) N:o 866/2004 (35) säädetään erityissäännöistä, joita sovelletaan Kyproksen tasavallan hallituksen tosiasialliseen hallintaan kuuluvien Kyproksen tasavallan alueiden ja niiden alueiden väliseen linjaan, jotka eivät kuulu Kyproksen tasavallan hallituksen tosiasialliseen hallintaan. Vaikka kyseinen linja ei ole unionin ulkoraja, tämän asetuksen mukaisia tarkastuksia on kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjumiseksi ja kaikenlaisten turvallisuusriskien havaitsemiseksi ja ehkäisemiseksi tehtävä kaikille henkilöille, jotka ylittävät linjan hyväksytyn tai luvattoman rajanylityspaikan kautta. Tästä seuraa, että seulontaa ulkorajalla voidaan suorittaa myös kolmansien maiden kansalaisille, jotka on otettu kiinni kyseisen linjan luvattoman ylittämisen yhteydessä, ja niille, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hyväksytyssä rajanylityspaikassa.

(67)

Direktiivi (EU) 2024/1346 ei sido Tanskaa, Norjaa, Islantia, Sveitsiä eikä Liechtensteinia. Kyseisissä valtioissa kansainvälistä suojelua hakevien vastaanotto-olosuhteita säännellään asiaankuuluvalla kansallisella lainsäädännöllä, jota sovelletaan 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen, sellaisena kuin se on täydennettynä 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, perusteella. Kyseisten valtioiden osalta tässä asetuksessa tehtyjä viittauksia kyseiseen direktiiviin olisi pidettävä viittauksina vastaaviin kansallisen lainsäädännön säännöksiin,

a)

jäsenvaltioiden ulkorajoilla tapahtuvasta sellaisten kolmansien maiden kansalaisten seulonnasta, jotka ovat ylittäneet ulkorajan luvattomasti täyttämättä asetuksen (EU) 2016/399 6 artiklassa säädettyjä maahantuloedellytyksiä, ovat hakeneet kansainvälistä suojelua rajatarkastusten aikana tai ovat tulleet maihin etsintä- ja pelastusoperaation jälkeen, ennen kuin heidät ohjataan asianmukaiseen menettelyyn sekä

b)

sellaisten kolmansien maiden kansalaisten seulonnasta, jotka oleskelevat jäsenvaltioiden alueella laittomasti, kun ei ole viitteitä siitä, että kyseisiin kolmansien maiden kansalaisiin on kohdistettu tarkastuksia ulkorajoilla, ennen kuin heidät ohjataan asianmukaiseen menettelyyn.

1)

”kansanterveyteen kohdistuvalla uhalla” asetuksen (EU) 2016/399 2 artiklan 21 alakohdassa määriteltyä kansanterveyteen kohdistuvaa uhkaa;

2)

”todentamisella” asetuksen (EU) 2019/817 4 artiklan 5 alakohdassa määriteltyä todentamista;

3)

”tunnistamisella” asetuksen (EU) 2019/817 4 artiklan 6 alakohdassa määriteltyä tunnistamista;

4)

”kolmannen maan kansalaisella” asetuksen (EU) 2016/399 2 artiklan 6 alakohdassa määriteltyä kolmannen maan kansalaista.

5)

”kansalaisuudettomalla henkilöllä” henkilöä, jota yksikään valtio ei pidä kansalaisenaan lainsäädäntönsä perusteella;

6)

”Europolin tiedoilla” asetuksen (EU) 2019/817 4 artiklan 16 alakohdassa määriteltyjä Europolin tietoja;

7)

”edustajalla” luonnollista henkilöä tai järjestöä, jonka toimivaltaiset viranomaiset tai elimet nimeävät edustamaan ja avustamaan ilman huoltajaa olevaa alaikäistä ja soveltuvin osin toimimaan hänen lukuunsa, myös viranomaista;

8)

”biometrisillä tiedoilla” asetuksen (EU) 2019/817 4 artiklan 11 alakohdassa määriteltyjä biometrisiä tietoja;

9)

”alaikäisellä” alle 18-vuotiasta kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä;

10)

”seulontaviranomaisilla” kaikkia toimivaltaisia viranomaisia, jotka on kansallisessa lainsäädännössä nimetty suorittamaan yksi tai useampi tämän asetuksen mukaisista tehtävistä, lukuun ottamatta 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja terveystarkastuksia;

11)

”ilman huoltajaa saapuvalla alaikäisellä” alaikäistä, joka saapuu jäsenvaltion alueelle ilman aikuista, joka on vastuussa hänestä joko asianomaisen jäsenvaltion lain tai käytännön mukaan, edellyttäen että tällainen alaikäinen ei tosiasiallisesti ole tällaisen aikuisen huostassa, mukaan lukien alaikäinen, joka jää ilman huoltajaa jäsenvaltion alueelle saapumisen jälkeen;

12)

”säilöönotolla” sitä, että jäsenvaltio sulkee henkilön tiettyyn paikkaan, jossa henkilöltä on viety hänen liikkumisvapautensa;

13)

”Interpolin tietokannoilla” asetuksen (EU) 2019/817 4 artiklan 17 alakohdassa määriteltyjä Interpolin tietokantoja;

14)

”etsintä- ja pelastusoperaatioilla” etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä 27 päivänä huhtikuuta 1979 Hampurissa, Saksassa, hyväksytyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa tarkoitettua etsintä- ja pelastusoperaatiota.

1)

korvataan 2 kohta seuraavasti:

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1356, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, kolmansien maiden kansalaisia ulkorajoilla koskevan seulonnan käyttöönotosta ja asetusten (EY) N:o 767/2008, (EU) 2017/2226, (EU) 2018/1240 ja (EU) 2019/817 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1356, 22.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1356/oj).”;"

2)

lisätään kohta seuraavasti:

1)

lisätään 6 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

(*2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1356, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, kolmansien maiden kansalaisia ulkorajoilla koskevan seulonnan käyttöönotosta ja asetusten (EY) N:o 767/2008, (EU) 2017/2226, (EU) 2018/1240 ja (EU) 2019/817 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1356, 22.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1356/oj).”;"

2)

muutetaan 9 artikla seuraavasti:

3)

lisätään artikla seuraavasti:

4)

korvataan 46 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

1)

lisätään 4 artiklaan alakohta seuraavasti:

(*4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1356, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, kolmansien maiden kansalaisia ulkorajoilla koskevan seulonnan käyttöönotosta ja asetusten (EY) N:o 767/2008, (EU) 2017/2226, (EU) 2018/1240 ja (EU) 2019/817 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1356, 22.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1356/oj).”;"

2)

lisätään 8 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

3)

muutetaan 13 artikla seuraavasti:

4)

lisätään artikla seuraavasti:

5)

lisätään 69 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

1)

korvataan 7 artiklan 2 kohta seuraavasti:

2)

muutetaan 17 artikla seuraavasti:

3)

korvataan 18 artiklan 3 kohta seuraavasti:

4)

lisätään artikla seuraavasti:

(*5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1356, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, kolmansien maiden kansalaisia ulkorajoilla koskevan seulonnan käyttöönotosta ja asetusten (EY) N:o 767/2008, (EU) 2017/2226, (EU) 2018/1240 ja (EU) 2019/817 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1356, 22.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1356/oj).”;"

5)

muutetaan 24 artikla seuraavasti: