1.   Hakijoilla on III luvussa tarkoitetun hallinnollisen menettelyn aikana oltava tämän artiklan 2–6 kohdassa tarkoitetut takeet.

2.   Määrittävän viranomaisen tai tapauksen mukaan muiden toimivaltaisten viranomaisten tai organisaatioiden, joille jäsenvaltio on antanut tämän tehtävän, on ilmoitettava hakijoille kielellä, jota he ymmärtävät tai heidän voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän, seuraavista seikoista:

Kaikki tässä kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava mahdollisimman pian, jotta hakijat voivat käyttää tässä asetuksessa taattuja oikeuksia ja noudattaa asianmukaisesti 9 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia. Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a–e alakohdassa tarkoitetut tiedot on annettava hakijalle viimeistään, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus rekisteröidään. Tiedot ilmoitetaan 7 kohdassa tarkoitetulla tiedotteella joko paperilla tai sähköisesti ja tarvittaessa suullisesti. Tiedot on annettava alaikäisille lapsiystävällisellä tavalla ja niin, että tämän asetuksen 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu edustaja tai henkilö on asiassa osallisena.

Hakijalle on annettava mahdollisuus vahvistaa saaneensa tiedot. Tämä vahvistus on dokumentoitava hakijan asiakirja-aineistoon. Jos hakija kieltäytyy vahvistamasta saaneensa tiedot, hänen asiakirja-aineistoonsa tehdään merkintä asiasta.

3.   Hallinnollisen menettelyn aikana hakijoille on tarjottava tulkin palveluja hakemuksen rekisteröintiä ja jättämistä varten sekä tarvittaessa henkilökohtaista kuulemista varten, aina kun asianmukaista keskusteluyhteyttä ei voida muutoin varmistaa. Tulkkauspalvelut on maksettava julkisista varoista.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on annettava hakijoille mahdollisimman pian ja ennen 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hakemuksen jättämisen määräaikaa mahdollisuus ottaa yhteyttä Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettuun tai muihin järjestöihin, jotka antavat hakijoille kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeudellista neuvontaa tai muuta neuvontaa.

5.   Määrittävän viranomaisen on varmistettava, että hakijoilla ja heidän mahdollisilla edustajillaan tai oikeudellisilla neuvonantajillaan tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeudellisen neuvonannon tarjoamiseen hyväksytyillä tai luvan saaneilla muilla neuvonantajillaan (jäljempänä ”oikeudelliset neuvonantajat”) on mahdollisuus tutustua 34 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuihin hakemuksen tutkinnassa tarvittaviin tietoihin ja 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen asiantuntijoiden antamiin tietoihin, jos määrittävä viranomainen on ottanut kyseiset tiedot huomioon tehdessään päätöksen heidän hakemuksestaan.

6.   Määrittävän viranomaisen on annettava hakijoille kirjallisesti mahdollisimman pian tiedoksi heidän hakemuksestaan tehty päätös. Jos edustaja tai oikeudellinen neuvonantaja toimii hakijan oikeudellisena edustajana, määrittävä viranomainen voi antaa päätöksen tiedoksi hänelle hakijan sijasta.

7.   Turvapaikkavirasto laatii tiiviissä yhteistyössä komission ja kunkin jäsenvaltion kanssa tiedotteet, jotka sisältävät tässä artiklassa edellytetyt tiedot. Tiedotteet on laadittava niin, että jäsenvaltiot voivat täydentää niitä jäsenvaltiokohtaisilla lisätiedoilla, ja niissä on otettava huomioon haavoittuvassa asemassa olevien hakijoiden, kuten alaikäisten tai vammaisten henkilöiden, erityispiirteet.

1.   Hakijan on tehtävä hakemuksensa asetuksen (EU) 2024/1351 17 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisessa jäsenvaltiossa.

2.   Hakijan on tehtävä täysimääräisesti yhteistyötä 4 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten kanssa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, erityisesti

Jos toimivaltaiset viranomaiset päättävät pitää itsellään minkä tahansa ensimmäisen alakohdan f alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista, niiden on varmistettava, että hakija saa välittömästi jäljennökset alkuperäiskappaleista. Jos on kyse asetuksen (EU) 2024/1351 46 artiklan mukaisesta siirrosta, toimivaltaisten viranomaisten on palautettava tällaiset asiakirjat hakijalle siirron yhteydessä.

3.   Hakijan on vastaanotettava mahdolliset tiedoksiannot toimivaltaisilta viranomaisilta toimivaltaisille viranomaisille viimeksi ilmoittamassaan asuinpaikassa tai osoitteessa tai toimivaltaisille viranomaisille viimeksi ilmoittamaansa puhelinnumeroon tai sähköpostiosoitteeseen, erityisesti jos hän jättää hakemuksen 28 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallisessa lainsäädännössä tiedoksiantotapa ja hetki, jona hakijan katsotaan vastaanottaneen tiedoksiannon.

4.   Hakijan on täytettävä velvollisuudet, jotka koskevat ilmoittautumista toimivaltaisille viranomaisille määrättynä ajankohtana tai kohtuullisin väliajoin tai pysymistä osoitetulla maantieteellisellä alueella jäsenvaltion alueella direktiivin (EU) 2024/1346 mukaisesti ja jotka se jäsenvaltio, jossa hänen edellytetään olevan saapuvilla, on määrännyt asetuksen (EU) 2024/1351 mukaisesti.

5.   Jos se on tarpeen ja asianmukaisesti perusteltavissa hakemuksen tutkinnan kannalta, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia hakijan tai hänen mukanaan olevien tavaroiden tutkimista kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tutkimuksen tekemistä turvallisuussyistä. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hakijalle tutkimisen syyt ja sisällytettävä ne hakijan asiakirja-aineistoon. Tämän asetuksen mukaisen henkilöntarkastuksen tekee samaa sukupuolta oleva henkilö noudattaen täysimääräisesti ihmisarvon ja ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden periaatteita.

1.   Hakijoilla on oltava oikeus jäädä sen jäsenvaltion alueelle, jossa heidän edellytetään olevan saapuvilla asetuksen (EU) 2024/1351 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti, kunnes määrittävä viranomainen on tehnyt hakemusta koskevan päätöksen III luvussa säädetyssä hallinnollisessa menettelyssä.

2.   Oikeus jäädä maahan ei oikeuta oleskelulupaan eikä se anna hakijalle oikeutta matkustaa toisen jäsenvaltion alueelle ilman direktiivin (EU) 2024/1346 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua matkustusasiakirjaa.

3.   Hakijalla ei ole oikeutta jäädä jäsenvaltion alueelle hallinnollisen menettelyn ajaksi, jos henkilö on luovutettava toiseen jäsenvaltioon neuvoston puitepäätöksen 2002/584/JHA (21) mukaisesti annetusta eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä johtuvien velvoitteiden mukaisesti.

4.   Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksen hakijan oikeuteen jäädä alueelleen hallinnollisen menettelyn ajaksi, jos hakija

5.   Jäsenvaltio voi luovuttaa tai siirtää hakijan kolmanteen maahan tai 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun kansainväliseen tuomioistuimeen ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että luovutus- tai siirtopäätös ei johda suoraan tai epäsuoraan palauttamiseen, joka rikkoisi kansainväliseen ja unionin oikeuteen perustuvia kyseisen jäsenvaltion velvoitteita.

1.   Ennen kuin määrittävä viranomainen tekee päätöksen hakemuksen tutkimatta jättämisestä 38 artiklan mukaisesti, hakijalle on annettava tilaisuus hakemuksensa tutkittavaksi ottamista koskevaan henkilökohtaiseen puhutteluun, jäljempänä ”tutkittavaksiottamispuhuttelu”, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 38 artiklan 1 kohdan ja 55 artiklan 4 kohdan soveltamista.

2.   Tutkittavaksiottamispuhuttelussa hakijalle on annettava tilaisuus esittää perustelut sille, miksi 38 artiklassa säädettyjä tutkimattajättämisperusteita ei voida soveltaa häneen.

1.   Ennen kuin määrittävä viranomainen tekee päätöksen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteista, hakijalle on annettava tilaisuus hakemuksensa sisältöä koskevaan henkilökohtaiseen puhutteluun, jäljempänä ”varsinainen puhuttelu”. Varsinainen puhuttelu voidaan suorittaa samanaikaisesti tutkittavaksiottamispuhuttelun kanssa edellyttäen, että hakijalle on ilmoitettu tällaisesta mahdollisuudesta etukäteen ja hän on voinut kuulla oikeudellista neuvonantajaansa 15 artiklan mukaisesti tai henkilöä, jolle on annettu 16 artiklan mukaisesti tehtäväksi antaa oikeudellista neuvontaa.

2.   Varsinaisessa puhuttelussa hakijalle on annettava tilaisuus esittää seikat, joita tarvitaan hänen hakemuksensa perustelemiseksi asetuksen (EU) 2024/1347 mukaisesti, ja hänen on esitettävä kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut seikat mahdollisimman täydellisesti. Hakijalle on annettava mahdollisuus antaa selitys seikkojen mahdolliselle puuttumiselle tai lausuntojensa epäjohdonmukaisuuksille tai ristiriitaisuuksille.

1.   Edellä 11 ja 12 artiklassa säädetyt henkilökohtaiset puhuttelut on suoritettava tässä asetuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

2.   Jos kansainvälistä suojelua koskeva hakemus jätetään 31 artiklan mukaisesti, kyseisessä säännöksessä tarkoitetulle vastuussa olevalle aikuiselle on annettava mahdollisuus henkilökohtaiseen puhutteluun 11 ja 12 artiklan nojalla. Hakijalle on myös annettava mahdollisuus osallistua kyseiseen haastatteluun edellyttäen, että tämän artiklan 11 kohdan c alakohtaa ei sovelleta.

3.   Henkilökohtaiset puhuttelut on suoritettava olosuhteissa, joissa voidaan taata asianmukainen yksityisyys ja luottamuksellisuus ja joissa hakijat voivat esittää hakemuksensa perusteet kattavasti.

4.   Hakijan oikeudellisen neuvonantajan läsnäolo henkilökohtaisessa puhuttelussa on varmistettava, jos hakija on päättänyt käyttää oikeusapua tämän luvun III jakson mukaisesti.

5.   Henkilökohtaiseen puhutteluun on osoitettava tulkki, joka pystyy varmistamaan, että hakija ja puhuttelun suorittaja pystyvät keskustelemaan keskenään asianmukaisella tavalla.

Kulttuurisen välittäjän läsnäoloa voidaan tarjota henkilökohtaisten puhuttelujen ajaksi.

Jäsenvaltioiden on asetettava etusijalle tulkit ja kulttuuriset välittäjät, jotka ovat saaneet koulutusta, kuten asetuksen (EU) 2021/2303 8 artiklan 4 kohdan m alakohdassa tarkoitettua koulutusta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tulkeille ja kulttuurisille välittäjille tiedotetaan kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten arvioinnin kannalta merkityksellisistä keskeisistä käsitteistä ja terminologiasta esimerkiksi vakiomuotoisessa tiedotteessa tai oppaassa. Keskustelun on tapahduttava hakijan ensisijaisesti valitsemalla kielellä, paitsi jos on jokin toinen kieli, jota hän ymmärtää ja jolla hän pystyy ilmaisemaan itseään selkeästi.

6.   Henkilökohtaiset puhuttelut suorittaa määrittävän viranomaisen henkilöstö.

Jos suhteettoman suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee hakemuksen saman ajanjakson kuluessa ja kunkin hakijan henkilökohtaisen puhuttelun suorittaminen kohtuullisessa ajassa ei ole mahdollista, määrittävä viranomainen voi 5 artiklan mukaisesti saada tilapäistä apua kyseisen jäsenvaltion muiden viranomaisten henkilöstöltä, joka saa tällaisten puhuttelujen suorittamiseen turvapaikkavirastolta etukäteen asianmukaisen koulutuksen, johon on kuuluttava asetuksen (EU) 2021/2303 8 artiklassa luetellut seikat.

7.   Puhuttelun suorittajalta edellytetään seuraavaa:

8.   Hakijoita puhuttelevalla henkilöstöllä, mukaan lukien turvapaikkaviraston lähettämät asiantuntijat, on oltava

9.   Hakijan pyytäessä ja jos mahdollista, määrittävän viranomaisen on varmistettava, että puhuttelun suorittajat ja tulkit ovat hakijan toivomaa sukupuolta, ellei määrittävällä viranomaisella ole syytä katsoa, että tällainen pyyntö ei liity hakijan vaikeuksiin esittää hakemuksensa perusteet kattavalla tavalla.

10.   Määrittävä viranomainen voi poikkeuksellisesti järjestää henkilökohtaisen puhuttelun videoneuvotteluna, jos se on asianmukaisesti perusteltua olosuhteiden vuoksi.

Tällaisessa tapauksessa määrittävän viranomaisen on varmistettava tarvittavat järjestelyt asianmukaisten tilojen, menettelyllisten ja teknisten standardien, oikeudellisen avun ja tulkkauksen osalta ottaen huomioon turvapaikkaviraston ohjeet.

11.   Tutkittavaksiottamispuhuttelusta tai tapauksen mukaan varsinaisesta puhuttelusta voidaan luopua, jos

Henkilökohtaisesta puhuttelusta luopuminen ensimmäisen kohdan c alakohdan nojalla ei saa vaikuttaa kielteisesti määrittävän viranomaisen päätökseen. Jos henkilökohtaisesta puhuttelusta luovutaan kyseisen kohdan nojalla, määrittävän viranomaisen on annettava hakijalle tosiasiallinen mahdollisuus toimittaa lisätietoja kirjallisesti.

Jos hakijan kyvystä tulla puhutelluksi on epäilyjä, määrittävän viranomaisen on kuultava lääketieteen ammattilaista sen selvittämiseksi, onko hakija väliaikaisesti kykenemätön osallistumaan puhutteluun vai onko hänen tilansa pysyvä. Jos lääketieteen ammattilaisen kuulemisen jälkeen on selvää, että tila, jonka vuoksi hakija ei kykene osallistumaan puhutteluun, on väliaikainen, määrittävän viranomaisen on lykättävä henkilökohtaista puhuttelua, kunnes hakija kykenee osallistumaan puhutteluun.

Jos hakija ei voi osallistua henkilökohtaiseen puhutteluun hänestä riippumattomien erityisolosuhteiden vuoksi, määrittävän viranomaisen on siirrettävä henkilökohtaista puhuttelua.

12.   Hakijan on oltava läsnä henkilökohtaisessa puhuttelussa ja hänen on itse vastattava kysyttyihin kysymyksiin.

13.   Oikeudellisen neuvonantajan on voitava avustaa hakijaa henkilökohtaisessa puhuttelussa, myös kun se suoritetaan videoyhteydellä.

Oikeudellisen neuvonantajan poissaolo ei estä määrittävää viranomaista suorittamasta puhuttelua.

Jos oikeudellinen neuvonantaja osallistuu henkilökohtaiseen puhutteluun, jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään, että oikeudellinen neuvonantaja voi puuttua asiaan vasta henkilökohtaisen puhuttelun päätyttyä.

14.   Sanotun vaikuttamatta 11 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan soveltamiseen ja edellyttäen, että on toteutettu riittävästi toimia sen varmistamiseksi, että hakijalle on tarjottu mahdollisuus henkilökohtaiseen puhutteluun, määrittävä viranomainen voi tehdä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta koskevan päätöksen, vaikka henkilökohtaisesta puhuttelusta olisi luovuttu.

1.   Määrittävän viranomaisen tai minkä tahansa muun viranomaisen tai asiantuntijoiden, jotka avustavat sitä 5 artiklan ja 13 artiklan 6 kohdan mukaisesti henkilökohtaisten puhuttelujen suorittamisessa, on laadittava hakijan asiakirja-aineistoon sisällytettävä yksityiskohtainen ja tosiasioihin perustuva pöytäkirja, josta käyvät ilmi henkilökohtaisen puhuttelun kaikki keskeiset seikat, tai selostus tällaisesta puhuttelusta taikka selostus tällaisen puhuttelun tallenteesta.

2.   Henkilökohtaiset puhuttelut on tallennettava käyttämällä äänitallennetta. Hakijalle on ilmoitettava ennakolta tällaisesta tallentamisesta ja sen tarkoituksesta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevien hakijoiden vaatimuksiin. Määrittävän viranomaisen on sisällytettävä tallenne hakijan asiakirja-aineistoon.

3.   Hakijalle on annettava mahdollisuus kommentoida puhuttelun pöytäkirjassa tai selostuksessa tai tallenteen selostuksessa esiintyviä käännösvirheitä tai väärinymmärryksiä tai muita asiavirheitä ja selittää niitä suullisesti tai kirjallisesti joko henkilökohtaisen puhuttelun lopuksi tai asetetussa määräajassa ennen kuin määrittävä viranomainen tekee päätöksen. Tämän vuoksi hakijalle on annettava tiedoksi puhuttelun pöytäkirjan tai selostuksen tai tallenteen selostuksen koko sisältö, tarvittaessa tulkin avustuksella.

4.   Hakijaa on pyydettävä vahvistamaan, että puhuttelun pöytäkirjan tai selostuksen sisältö kuvaa henkilökohtaista puhuttelua totuudenmukaisesti. Jos hakija kieltäytyy vahvistamasta sisältöä, kieltäytymisen syyt on kirjattava hänen asiakirjakansioonsa. Tällainen kieltäytyminen ei estä määrittävää viranomaista tekemästä hakemusta koskevaa päätöstä. Jos on epäselvyyttä siitä, mitä lausuntoja hakija henkilökohtaisessa puhuttelussa esitti, äänitallenne on ensisijainen.

5.   Hakijaa ei tarvitse pyytää kommentoimaan tai selventämään puhuttelun pöytäkirjaa tai selostusta eikä vahvistamaan, että puhuttelun pöytäkirjan tai selostuksen sisältö kuvaa puhuttelua totuudenmukaisesti, jos

6.   Hakijoille ja heidän mahdollisesti nimitetyille edustajilleen ja oikeudellisille neuvonantajilleen on annettava mahdollisuus tutustua 1 kohdassa tarkoitettuihin pöytäkirjaan tai selostukseen mahdollisimman pian puhuttelun jälkeen ja joka tapauksessa hyvissä ajoin ennen kuin määrittävä viranomainen tekee päätöksen.

Muutoksenhakumenettelyssä on myös annettava mahdollisuus tutustua tallenteeseen.

1.   Hakijoilla on oikeus neuvotella tehokkaasti hakemukseensa liittyvistä asioista oikeudellisen neuvonantajan tai muun neuvonantajan kanssa menettelyn kaikissa vaiheissa.

2.   Rajoittamatta hakijan oikeutta valita oma oikeudellinen neuvonantaja tai muu neuvonantaja omalla kustannuksellaan, hakija voi pyytää maksutonta oikeudellista neuvontaa III luvussa säädetyssä hallinnollisessa menettelyssä 16 artiklan mukaisesti ja maksutonta oikeusapua ja oikeudellista edustajaa V luvussa säädetyssä muutoksenhakumenettelyssä 17 artiklan mukaisesti.

Hakijalle on ilmoitettava mahdollisimman pian ja viimeistään silloin, kun hakemus rekisteröidään 27 artiklan mukaisesti, hänen oikeudestaan pyytää maksutonta oikeudellista neuvontaa tai maksutonta oikeusapua ja oikeudellista edustajaa.

3.   Jäsenvaltiot voivat säätää maksuttomasta oikeusavusta ja oikeudellisesta edustuksesta hallinnollisessa menettelyssä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4.   Jäsenvaltiot voivat järjestää oikeudellisen neuvonnan, oikeusavun ja oikeudellisen edustajan tarjoamisen kansallisten järjestelmiensä mukaisesti.

1.   Jäsenvaltioiden on hakijan pyynnöstä annettava maksutonta oikeudellista neuvontaa III luvussa säädetyssä hallinnollisessa menettelyssä.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa maksuttoman oikeudellisen neuvonnan tosiasiallinen saatavuus voidaan varmistaa antamalla yhden henkilön tehtäväksi antaa oikeudellista neuvontaa samanaikaisesti useille hakijoille menettelyn hallinnollisessa vaiheessa.

2.   Hallinnollista menettelyä sovellettaessa maksuttomaan oikeudelliseen neuvontaan on kuuluttava:

3.   Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista maksuttoman oikeudellisen neuvonnan antaminen hallinnollisessa menettelyssä voidaan evätä, jos

4.   Tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltiot voivat pyytää apua turvapaikkavirastolta. Jäsenvaltiot voivat lisäksi saada unionin varoista rahoitustukea tällaisia varoja koskevien säädösten mukaisesti.

1.   Jäsenvaltioiden on hakijan pyynnöstä varmistettava, että hänelle tarjotaan maksutonta oikeusapua ja maksuton oikeudellinen edustaja muutoksenhakumenettelyssä. Tällaiseen maksuttomaan oikeusapuun ja oikeudelliseen edustukseen on sisällyttävä kansallisen lain nojalla vaadittavien menettelyyn liittyvien asiakirjojen laatiminen, muutoksenhaun valmistelu ja jos järjestetään tuomioistuinkäsittely, osallistuminen tähän käsittelyyn tuomioistuimessa.

2.   Jäsenvaltiot voivat evätä maksuttoman oikeusavun ja oikeudellisen edustuksen muutoksenhakumenettelyssä, jos

3.   Kun päätöksen olla myöntämättä maksutonta oikeusapua ja oikeudellista edustajaa tekee viranomainen, joka ei ole tuomioistuin, sillä perusteella, että muutoksenhaulla ei katsota olevan konkreettisia edellytyksiä menestyä tai sen katsotaan olevan vilpillinen, hakijalla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa muutoksen hakemiseksi tähän päätökseen. Tätä varten hakijalla on oikeus vaatia maksutonta oikeusapua ja oikeudellista edustajaa.

1.   Oikeudelliselle neuvonantajalle, joka toimii hakijan oikeudellisena edustajana kansallisen lainsäädännön mukaisesti, on myönnettävä oikeus tutustua niihin hakijan asiakirja-aineistossa oleviin tietoihin, joiden perusteella päätös on tehty tai tehdään.

2.   Pääsy hakijan asiakirja-aineistossa oleviin tietoihin tai lähteisiin voidaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti evätä silloin, kun tietojen tai lähteiden paljastaminen vaarantaisi kansallisen turvallisuuden, tiedot toimittaneiden järjestöjen tai henkilöiden turvallisuuden tai niiden henkilöiden turvallisuuden, joita tiedot koskevat, tai kun jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkintaan liittyvät tutkinnalliset seikat tai jäsenvaltioiden kansainväliset suhteet vaarantuisivat tai jos tiedot tai lähteet on kansallisen lainsäädännön nojalla turvallisuusluokiteltu. Tällöin määrittävän viranomaisen on

Ensimmäisen alakohdan b alakohdan osalta jäsenvaltioiden on annettava oikeudellisen neuvonantajan, joka toimii hakijan oikeudellisena edustajana ja josta on tehty turvallisuusselvitys, tutustua tällaisiin tietoihin tai lähteisiin siltä osin kuin tiedot ovat hakemuksen tutkinnan tai kansainvälisen suojelun poistamista koskevan päätöksen tekemisen kannalta merkityksellisiä.

3.   Hakijan oikeudellisella neuvonantajalla tai oikeudellista neuvontaa antavalla henkilöllä, joka neuvoo, avustaa tai edustaa hakijaa, on direktiivin (EU) 2024/1346 mukaisesti oltava pääsy suljetuille alueille, kuten säilöönottoyksiköihin ja kauttakulkualueille, niin että hän voi neuvoa, avustaa tai edustaa kyseistä hakijaa.

1.   Maksutonta oikeudellista neuvontaa, oikeusapua ja oikeudellista edustusta saavat antaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytyt tai luvan saaneet oikeudelliset tai muut neuvonantajat, jotka voivat neuvoa, avustaa tai edustaa hakijoita, tai valtioista riippumattomat järjestöt, jotka on hyväksytty kansallisen lainsäädännön mukaisesti tarjoamaan oikeudellisia palveluja tai edustusta hakijoille.

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä erityisistä menettelysäännöistä, jotka koskevat maksuttoman oikeudellisen neuvonnan, oikeusavun ja oikeudellisen edustuksen tarjoamista kansainvälisen suojelun hakemusten osalta koskevien pyyntöjen esittämiseen ja käsittelyyn liittyviä järjestelyjä, tai niiden on sovellettava nykyisiä sääntöjä, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia, edellyttäen, että nämä säännöt eivät ole rajoittavampia eivätkä ne tee maksuttoman oikeudellisen neuvonnan, oikeusavun ja oikeudellisen edustuksen saamisesta mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeaa.

3.   Jäsenvaltioiden on säädettävä yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat maksuttoman oikeudellisen neuvonnan, oikeusavun ja oikeudellisen edustuksen tarjoamisen epäämistä 16 artiklan 3 kohdan ja 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4.   Jäsenvaltiot voivat myös asettaa rahallisia tai aikarajoituksia maksuttomalle oikeudelliselle neuvonnalle, oikeusavulle ja oikeudelliselle edustukselle edellyttäen, että tällaiset rajoitukset eivät ole mielivaltaisia eivätkä aiheettomasti rajoita mahdollisuutta saada maksutonta oikeudellista neuvontaa, oikeusapua ja oikeudellista edustusta. Palkkioiden ja muiden kustannusten osalta hakijoiden kohtelu ei saa olla epäedullisempi kuin jäsenvaltioiden omille kansalaisilleen oikeusapuun liittyvissä asioissa yleensä myöntämä kohtelu.

5.   Jäsenvaltiot voivat vaatia hakijalta kaikkien hakijan puolesta oikeusavun ja oikeudellisen edustuksen tarjoamisen osalta suoritettujen kulujen maksamista takaisin kokonaan tai osittain, jos hakijan taloudellinen tilanne paranee merkittävästi menettelyn kuluessa tai jos päätös maksuttomasta oikeusavusta ja oikeudellisesta edustuksesta tehtiin hakijan toimittamien väärien tietojen perusteella. Tätä varten hakijoiden on välittömästi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille merkittävistä muutoksista taloudellisessa tilanteessaan.

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava tarvittaessa tulkin avustuksella yksilöllisesti, tarvitseeko hakija erityisiä menettelyllisiä takeita. Tämä arviointi voidaan sisällyttää olemassa oleviin kansallisiin menettelyihin tai direktiivin (EU) 2024/1346 25 artiklassa tarkoitettuun arviointiin, eikä sen tarvitse olla muodoltaan hallinnollinen menettely. Jos kansallisessa lainsäädännössä niin edellytetään, voidaan arviointi hakijan suostumuksella asettaa määrittävän viranomaisen saataville ja arvioinnin tulokset toimittaa määrittävälle viranomaiselle.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu arviointi on aloitettava mahdollisimman pian hakemuksen tekemisen jälkeen toteamalla, onko hakijan tapauksessa ensimmäisiä viitteitä siitä, että hän voi tarvita erityisiä menettelyllisiä takeita. Tällainen toteaminen perustuu näkyviin merkkeihin, hakijan lausuntoihin tai käyttäytymiseen tai asiaankuuluviin asiakirjoihin. Alaikäisten kohdalla otetaan huomioon myös vanhempien, alaikäisestä asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaan vastuussa olevan aikuisen tai hakijan edustajan lausunnot. Toimivaltaisten viranomaisten on hakemuksen rekisteröinnin yhteydessä sisällytettävä tieto tällaisista ensimmäisistä viitteistä hakijan asiakirja-aineistoon ja asetettava tämä tieto määrittävän viranomaisen saataville.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua arviointia jatketaan, kun hakemus on jätetty, ottaen huomioon hakijan asiakirja-aineistossa olevat tiedot.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu arviointi olisi saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa 30 päivän kuluessa. Sitä tarkastellaan uudelleen, jos hakijan olosuhteissa tapahtuu olennaisia muutoksia tai jos erityisten menettelyllisten takeiden tarve tulee ilmi arvioinnin valmistumisen jälkeen.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi ohjata hakijan tämän ennakkosuostumuksella asianmukaiselle lääkärille tai psykologille tai muulle ammattilaiselle saadakseen neuvoja siitä, tarvitseeko hakija erityisiä menettelyllisiä takeita, ja priorisoida tapaukset, joissa on havaittavissa merkkejä siitä, että hakijat ovat saattaneet joutua kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen, seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi ja että tämä voisi heikentää heidän kykyään osallistua tehokkaasti menettelyyn. Jos hakija antaa tämän alakohdan mukaista ohjausta koskevan suostumuksen, sen katsotaan sisältävän suostumuksen ohjauksen tulosten toimittamiseen toimivaltaiselle viranomaiselle.

Määrittävän viranomaisen on otettava ensimmäisen alakohdan mukainen neuvonanto huomioon päättäessään erityisistä menettelyllisistä takeista, joita hakijalle voidaan myöntää.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu arviointi voidaan tapauksen mukaan yhdistää 24 ja 25 artiklassa tarkoitettuihin lääkärintarkastuksiin niitä kuitenkaan rajoittamatta.

5.   Toimivaltaisten viranomaisten asiaankuuluvalla henkilöstöllä sekä lääkärillä, psykologilla tai muulla ammattihenkilöllä, joka antaa neuvoja erityisten menettelyllisten takeiden tarpeeseen liittyen, on saatava koulutusta, jotta he voivat havaita haavoittuvuuden merkkejä hakijoissa, jotka saattavat tarvita erityisiä menettelyllisiä takeita, ja vastata havaittuihin tarpeisiin.

1.   Kun hakijoiden on todettu tarvitsevan erityisiä menettelyllisiä takeita, heille on annettava tarvittavaa tukea, jotta he pystyvät hyötymään tämän asetuksen mukaisista oikeuksista ja noudattamaan tämän asetuksen mukaisia velvollisuuksia koko kansainvälistä suojelua koskevan menettelyn ajan.

2.   Jos määrittävä viranomainen katsoo, mukaan lukien toisen asiaankuuluvan kansallisen viranomaisen arvioinnin perusteella, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tarvittavaa tukea ei pystytä antamaan 42 artiklassa tarkoitetun nopeutetun menettelyn tai 43 artiklassa tarkoitetun rajamenettelyn puitteissa, määrittävä viranomainen, kiinnittäen erityistä huomiota kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen, seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreihin, ei sovella kyseisiä menettelyjä tai lopettaa niiden soveltamisen hakijaan.

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on tätä asetusta soveltaessaan otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.

2.   Määrittävän viranomaisen on arvioitava lapsen etu direktiivin (EU) 2024/1346 26 artiklan mukaisesti.

3.   Määrittävän viranomaisen on annettava alaikäiselle mahdollisuus henkilökohtaiseen puhutteluun, myös silloin kun hakemus on tehty hänen omasta puolestaan 32 artiklan ja 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti, paitsi jos se ei ole lapsen edun mukaista. Tällöin määrittävän viranomaisen on perusteltava päätös olla antamatta alaikäiselle mahdollisuutta henkilökohtaiseen puhutteluun.

Alaikäisen henkilökohtaisen puhuttelun suorittajan on oltava henkilö, jolla on tarvittavat tiedot alaikäisten oikeuksista ja erityistarpeista. Puhuttelu on suoritettava lapsisensitiivisesti ja tilanteeseen sopivalla tavalla, jossa huomioidaan lapsen ikä ja kypsyys.

4.   Jos kyseessä on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava hänestä asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaan vastuussa olevan aikuisen sekä oikeudellisen neuvonantajan, jos sellainen on nimetty, läsnä ollessa. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa ja kun se on lapsen edun mukaista, suorittaa alaikäisen henkilökohtaisen kuulemisen myös sellaisen henkilön läsnä ollessa, jolla on tarvittavat taidot ja asiantuntemus. Määrittävä viranomainen voi perustelluista syistä ja vain, jos se on lapsen edun mukaista, puhuttaa alaikäistä ilman vastuussa olevan aikuisen läsnäoloa, edellyttäen että se varmistaa, että alaikäistä avustaa puhuttelussa sellainen henkilö, jolla on tarvittavat taidot ja asiantuntemus lapsen edun turvaamiseksi.

5.   Määrittävän viranomaisen asiaankuuluva henkilöstö valmistelee päätöksen alaikäisen hakemuksesta. Kyseisellä asiaankuuluvalla henkilöstöllä on oltava tarvittavat tiedot ja asianmukainen koulutus alaikäisten oikeuksista ja erityistarpeista.

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että ilman huoltajaa olevia alaikäisiä edustetaan ja avustetaan siten, että he voivat hyödyntää tämän asetuksen, asetuksen (EU) 2024/1351, direktiivin (EU) 2024/1346 ja asetuksen (EU) 2024/1358 mukaisia oikeuksia ja noudattaa niiden mukaisia velvollisuuksia.

2.   Jos hakemuksen tekee henkilö, joka väittää olevansa alaikäinen tai jonka osalta on objektiivisia syitä uskoa hänen olevan alaikäinen ja joka on ilman huoltajaa, toimivaltaisten viranomaisten on

Edustaja ja tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu henkilö voivat olla sama kuin direktiivin (EU) 2024/1346 27 artiklassa tarkoitettu henkilö. Hänen on tavattava ilman huoltajaa oleva alaikäinen ja otettava huomioon tämän omat näkemykset tarpeistaan alaikäisen iän ja kypsyyden mukaisesti.

Kun toimivaltainen viranomainen on todennut, että hakija, joka väittää olevansa alaikäinen, on ilman minkäänlaista epäilystä 18 vuotta täyttänyt, sen ei tarvitse nimetä edustajaa tämän kohdan mukaisesti.

Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun iän arvioinnin perusteella oleta eivätkä katso, että hakija on alaikäinen tai jos hakija ei ole enää ilman huoltajaa oleva alaikäinen, edustajan tai tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun henkilön tehtävä päättyy.

3.   Edellä 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun edustajan nimeämistä koskevaa määräaikaa voidaan jatkaa kymmenellä työpäivällä, jos ilman huoltajaa olevien alaikäisten tekemiä hakemuksia on suhteeton määrä, tai muissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan kolmannen alakohdan soveltamista.

4.   Silloin kun organisaatio nimetään 2 kohdan nojalla, sen on nimettävä luonnollinen henkilö, joka vastaa tässä artiklassa tarkoitetuista ilman huoltajaa olevaa alaikäistä koskevista tehtävistä.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava

Edustajan ja 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun henkilön on voitava tutustua alaikäisen asiakirja-aineistossa olevien asiaan vaikuttavien asiakirjojen sisältöön, mukaan lukien ilman huoltajaa oleville alaikäisille tarkoitettuun erityiseen tiedotusmateriaaliin.

6.   Edellä 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun henkilön on tavattava ilman huoltajaa oleva alaikäinen ja suoritettava muun muassa seuraavat tehtävät, tarvittaessa yhdessä oikeudellisen neuvonantajan kanssa:

7.   Niin kauan kuin edustajaa ei ole nimetty, jäsenvaltiot voivat valtuuttaa 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun henkilön avustamaan alaikäistä hakemuksen rekisteröinnissä ja jättämisessä tai jättämään hakemuksen hakijan puolesta 33 artiklan mukaisesti.

8.   Edustajan on tavattava ilman huoltajaa oleva alaikäinen ja suoritettava seuraavat tehtävät, tarvittaessa yhdessä oikeudellisen neuvonantajan kanssa:

Edustajalla ja oikeudellisella neuvonantajalla on oltava mahdollisuus esittää kysymyksiä ja huomautuksia henkilökohtaisessa puhuttelussa puhuttelun suorittajan määrittelemissä rajoissa.

Määrittävä viranomainen voi vaatia, että ilman huoltajaa oleva alaikäinen on läsnä henkilökohtaisessa puhuttelussa, vaikka hänen edustajansa tai oikeudellinen neuvonantajansa olisi läsnä.

9.   Edustajan on hoidettava tehtävänsä lapsen etua koskevaa periaatetta noudattaen ja hänellä on oltava tähän tarvittavat pätevyys, koulutus ja asiantuntemus. Edustajan on saatava tehtäviensä hoitamista varten säännöllisesti koulutusta, eikä hänellä saa olla rikosrekisteriä, varsinkaan lapsiin liittyvistä rikoksista.

Edustaja voidaan vaihtaa ainoastaan, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että kyseisen edustajan tai henkilön tehtäviä ei ole hoidettu asianmukaisesti. Järjestöä tai luonnollista henkilöä, jonka etu on tai voi mahdollisesti olla ristiriidassa ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun kanssa, ei saa nimetä edustajaksi.

10.   Toimivaltaisten viranomaisten on annettava edustajaksi nimetyn luonnollisen henkilön tai henkilön, joka soveltuu tilapäisesti toimimaan edustajana, vastuulle oikeasuhteinen ja rajallinen lukumäärä ilman huoltajaa olevia alaikäisiä ja tavanomaisissa olosuhteissa samanaikaisesti enintään 30 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä, jotta varmistetaan, että kyseinen henkilö pystyy hoitamaan tehtävänsä tehokkaasti.

Siinä tapauksessa, että ilman huoltajaa olevien alaikäisten tekemiä hakemuksia on suhteeton määrä, tai muissa poikkeuksellisissa olosuhteissa kunkin edustajan edustamien ilman huoltajaa olevien alaikäisten lukumäärää voidaan nostaa niin, että se on enintään 50 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että on hallinto- tai oikeusviranomaisia tai muita tahoja, joiden vastuulla on valvoa säännöllisesti, että edustajat ja 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan nojalla nimetyt henkilöt hoitavat tehtävänsä asianmukaisesti, muun muassa tarkistamalla säännöllisin väliajoin kyseisten nimettyjen edustajien ja nimettyjen henkilöiden rikosrekisterin, jotta havaitaan mahdolliset yhteensopimattomuudet heidän tehtävänsä kanssa. Kyseisten hallinto- tai oikeusviranomaisten tai muiden tahojen on tutkittava valitukset, joita ilman huoltajaa olevat alaikäiset tekevät nimetyistä edustajistaan tai 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan nojalla nimetyistä henkilöistä.

1.   Määrittävän viranomaisen on pyydettävä, että hakijalle tehdään lääkärintarkastus aiempaan vainoon tai vakavaan haittaan viittaavien seikkojen ja oireiden osalta, ja että se saa tietoonsa tarkastuksen tulokset, jos se katsoo tämän tarpeelliseksi kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkinnan kannalta ja jos hakija suostuu tähän.

2.   Alaikäiselle voidaan tehdä lääkärintarkastus ainoastaan vanhemman, hänestä asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaan vastuussa olevan aikuisen, edustajan tai 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun henkilön ja, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, hakijan suostumuksella.

Lääkärintarkastuksen on oltava hakijalle maksuton, ja se on maksettava julkisista varoista.

Asetuksen (EU) 2024/1356 12 artiklassa tarkoitetut terveys- ja haavoittuvuustarkastukset voidaan tarvittaessa ottaa huomioon tässä artiklassa tarkoitetussa lääkärintarkastuksessa.

3.   Jos 1 kohdan mukaista lääkärintarkastusta ei suoriteta, määrittävän viranomaisen on ilmoitettava hakijoille, että he voivat omasta aloitteestaan ja omalla kustannuksellaan järjestää lääkärintarkastuksen aiempaan vainoon tai vakavaan haittaan viittaavien seikkojen ja oireiden osalta.

4.   Edellä 1 tai 3 kohdassa tarkoitettujen lääkärintarkastusten tulokset on toimitettava määrittävälle viranomaiselle ja hakijalle mahdollisimman pian, ja määrittävän viranomaisen on arvioitava ne hakemuksen muiden seikkojen ohella.

5.   Lääkärintarkastuksen on oltava vähiten invasiivinen tutkimus, jonka voivat tehdä ainoastaan pätevät lääketieteen ammattilaiset. Sen suorittamisessa on kunnioitettava yksilön ihmisarvoa.

6.   Hakijan kieltäytyminen lääkärintarkastuksesta tai hänen päätöksensä järjestää lääkärintarkastus omasta aloitteestaan, jos tätä tarkastusta ei tehdä soveltuvan määräajan kuluessa ottaen huomioon vastuussa olevassa jäsenvaltiossa lääkärintarkastuksia varten saatavilla olevat vastaanottoajat, ei saa estää määrittävää viranomaista tekemästä päätöstä kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta.

1.   Jos hakijan lausuntojen, saatavilla olevien asiakirjatodisteiden tai muiden merkityksellisten seikkojen perusteella on epäilystä siitä, onko hakija alaikäinen, määrittävä viranomainen voi teettää pätevillä ammattilaisilla monitieteisen arvioinnin, psykososiaalinen arviointi mukaan lukien, hakijan iän määrittämiseksi hakemuksen tutkinnan yhteydessä. Iän arviointi ei saa perustua vain hakijan fyysiseen olemukseen tai käytökseen. Iän arviointia varten saatavilla olevia asiakirjoja on pidettävä aitoina, jollei toisin osoiteta, ja alaikäisten lausunnot on otettava huomioon.

2.   Jos hakijan iästä on monitieteisen arvioinnin jälkeenkin epäilystä, lääkärintarkastuksia voidaan käyttää viimeisenä keinona hakijan iän määrittämiseksi hakemuksen tutkinnan yhteydessä. Jos tässä kohdassa tarkoitetun iän arvioinnin tulos ei ole vakuuttava hakijan iän suhteen tai jos ikähaarukka kattaa alle 18-vuotiaat, jäsenvaltioiden on oletettava, että hakija on alaikäinen.

3.   Edellä 2 kohdassa esitettyjä tarkoituksia varten tehtyjen lääkärintarkastusten on oltava mahdollisimman vähän invasiivisia, ja niissä on kunnioitettava täysin yksilön ihmisarvoa. Niiden tekemisestä vastaavat lääketieteen ammattilaiset, joilla on kokemusta ja asiantuntemusta iän arvioinnista.

Jos tätä kohtaa sovelletaan, lääkärintarkastuksen ja monitieteisen arvioinnin tulokset on analysoitava yhdessä, jotta tulos olisi mahdollisimman luotettava.

4.   Kun lääkärintarkastuksia käytetään hakijan iän arvioimiseksi, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että hakijoille, heidän vanhemmilleen, hakijasta asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaan vastuussa olevalle aikuiselle, heidän edustajilleen tai 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulle henkilölle ilmoitetaan heidän ymmärtämällään kielellä sekä lapsiystävällisellä ja ikään soveltuvalla tavalla ennen heidän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa tutkintaa, siitä, että heidän ikänsä voidaan arvioida lääkärintarkastuksen avulla. Tällöin on annettava tietoja tutkimusmenetelmästä ja lääkärintarkastuksen tuloksen mahdollisista seurauksista hakemuksen tutkinnan kannalta sekä hakijan mahdollisuudesta kieltäytyä lääkärintarkastuksesta ja kieltäytymisestä aiheutuvista seurauksista. Kaikki lääkärintarkastusta koskevat asiakirjat on sisällytettävä hakijan asiakirja-aineistoon.

5.   Hakijoille voidaan tehdä lääkärintarkastus iän arvioimiseksi ainoastaan hakijoiden, heidän vanhempiensa, tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetun vastuussa olevan aikuisen, heidän edustajansa tai 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun henkilön suostumuksella, kun he ovat vastaanottaneet tämän artiklan 4 kohdassa säädetyt tiedot.

6.   Se, että hakijat, heidän vanhempansa, tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettu vastuussa oleva aikuinen, heidän edustajansa tai 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu henkilö kieltäytyvät iän arvioimiseksi tehtävästä lääkärintarkastuksesta, ei saa estää määrittävää viranomaista tekemästä päätöstä kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta. Kieltäytymistä voidaan pitää ainoastaan kumottavissa olevana olettamuksena siitä, että hakija ei ole alaikäinen.

7.   Jäsenvaltio voi tunnustaa päätökset, jotka muut jäsenvaltiot ovat tehneet iän arvioinnista, jos iän arvioinnit on tehty unionin oikeuden mukaisesti.

1.   Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on katsottava tehdyksi silloin, kun kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö, mukaan lukien ilman huoltajaa oleva alaikäinen, ilmaisee henkilökohtaisesti 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle haluavansa saada jäsenvaltiolta kansainvälistä suojelua.

Jos toimivaltaisen viranomaisen virkamiehet ovat epävarmoja siitä, onko tietty lausuma katsottava kansainvälistä suojelua koskevaksi hakemukseksi, heidän on kysyttävä henkilöltä nimenomaisesti, haluaako hän saada kansainvälistä suojelua.

2.   Hakemuksen tekemisestä on tarvittaessa ilmoitettava vastaanottotiloista direktiivin (EU) 2024/1346 mukaisesti vastaaville viranomaisille. Niiden kolmansien maiden kansalaisten osalta, joihin sovelletaan asetuksen (EU) 2024/1356 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua seulontaa, jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tätä kohtaa vasta seulonnan päätyttyä.

1.   Viranomaisten, jotka ovat toimivaltaisia rekisteröimään hakemukset, tämän asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut toisen jäsenvaltion viranomaiset tai niitä tässä tehtävässä avustavien turvapaikkaviraston käyttämien asiantuntijoiden on rekisteröitävä hakemus viipymättä ja joka tapauksessa viimeistään viiden päivän kuluessa siitä, kun hakemus on tehty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta velvollisuutta kerätä ja toimittaa tietoja asetuksen (EU) 2024/1358 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tätä varten niiden on rekisteröitävä seuraavat tiedot, jotka voivat olla peräisin asetuksen (EU) 2024/1356 17 artiklassa tarkoitetusta seulontalomakkeesta:

Jos jäsenvaltiot ovat saaneet ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot jo ennen hakemuksen tekemistä, niitä ei saa pyytää uudestaan.

2.   Jos henkilö väittää, ettei hänellä ole kansalaisuutta, tämä on kirjattava selvästi, kunnes on määritetty, onko henkilö kansalaisuudeton.

3.   Jos hakemus tehdään viranomaiselle, jonka tehtävänä on vastaanottaa kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia, mutta joka ei ole vastuussa hakemusten rekisteröinnistä, kyseisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta viranomaiselle, joka on vastuussa hakemusten rekisteröimisestä, viipymättä ja viimeistään kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun hakemus on tehty. Hakemusten rekisteröinnistä vastuussa olevan viranomaisen on rekisteröitävä hakemus mahdollisimman pian ja viimeistään viiden päivän kuluessa tiedon vastaanottamisesta.

4.   Jos määrittävä viranomainen tai muu viranomainen, joka avustaa sitä hakemuksen tutkinnassa, kerää tiedot, hakemuksen tutkinnassa tarvittavia lisätietoja voidaan kerätä myös rekisteröinnin yhteydessä.

5.   Jos suhteettoman paljon kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee hakemuksen saman ajanjakson kuluessa, minkä vuoksi on mahdotonta rekisteröidä hakemuksia 1 ja 3 kohdassa säädetyissä määräajoissa, hakemus on rekisteröitävä viimeistään 15 päivän kuluessa sen tekemisestä.

6.   Jos 1 kohdan a, b ja d alakohdassa sekä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat myöhemmän hakemuksen tapauksessa jo toimivaltaisen viranomaisen saatavilla, sen ei välttämättä ole kerättävä tällaisia tietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hakijan oikeutta esittää uusia tietoja hakemuksensa tueksi.

7.   Niiden kolmansien maiden kansalaisten osalta, joille tehdään asetuksen (EU) 2024/1356 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu seulonta, tämän artiklan 1–6 kohtaa sovelletaan vasta seulonnan päätyttyä.

1.   Hakijan on jätettävä hakemus sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa hakemus tehdään, mahdollisimman pian ja viimeistään 21 päivän kuluttua siitä, kun hakemus on rekisteröity, paitsi jos sovelletaan tämän artiklan 6 kohtaa ja edellyttäen, että hänelle annetaan tosiasiallinen mahdollisuus tehdä niin tämän artiklan mukaisesti. Jos hakemusta ei jätetä määrittävälle viranomaiselle, toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava määrittävälle viranomaiselle, että hakemus on jätetty.

2.   Asetuksen (EU) 2024/1351 46 artiklan mukaisen siirron jälkeen hakijan on jätettävä hakemus vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman pian ja viimeistään 21 päivän kuluttua siitä, kun hakija ilmoittautuu vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

3.   Hakemus on jätettävä henkilökohtaisesti määrättynä päivänä ja määrätyssä paikassa ja mahdollisesti ilmoitettuna ajankohtana. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hakijalle kyseinen päivä ja paikka. Toimivaltaiset viranomaiset voivat ilmoittaa hakijalle ajankohdan.

Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössä, että hakemus katsotaan jätetyksi henkilökohtaisesti, jos toimivaltainen viranomainen tarkistaa, että hakija on fyysisesti paikalla jäsenvaltion alueella, kun hakemus rekisteröidään tai jätetään.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössä mahdollisuudesta, että hakija jättää hakemuksen lomakkeen muodossa, jos hän ei pysty tulemaan paikalle henkilökohtaisesti hänestä riippumattomien vakavien syiden, kuten vankeuden tai pitkäkestoisen sairaalahoidon vuoksi. Hakemus on katsottava jätetyksi, edellyttäen että hakija toimittaa lomakkeen 1 kohdassa säädetyssä määräajassa ja edellyttäen että toimivaltainen viranomainen katsoo, että tämän kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät. Tällöin hakemuksen tutkinnan määräaika alkaa siitä päivästä, jona toimivaltainen viranomainen vastaanottaa lomakkeen.

5.   Jos 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa suhteettoman paljon kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen saman ajanjakson kuluessa, minkä vuoksi on mahdotonta antaa hakijalle tapaamisaikaa 1 kohdassa säädetyssä määräajassa, hakijalle on annettava tapaamisaika hakemuksen jättämiseksi viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun hakemus on rekisteröity.

6.   Hakemusta jättäessään hakijoiden on toimitettava mahdollisimman pian kaikki asetuksen (EU) 2024/1347 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut seikat ja saatavilla olevat asiakirjat, joita tarvitaan hakemusten perustelemiseksi. Hakijoiden on voitava toimittaa hakemuksen jättämisen jälkeen ja erityisesti henkilökohtaisessa puhuttelussaan hakemuksen tutkinnan kannalta merkityksellisiä täydentäviä seikkoja siihen asti, kun hakemuksesta tehdään päätös hallinnollisessa menettelyssä.

Jäsenvaltiot voivat asettaa täydentävien seikkojen toimittamiselle kyseisen määräajan puitteissa erillisen määräajan, jota hakijan on pyrittävä noudattamaan.

7.   Jäsenvaltiot voivat järjestää menettelyn siten, että hakemuksen tekeminen, rekisteröiminen tai jättäminen tapahtuvat samaan aikaan. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla hakijoilla on 8 artiklan 2–6 kohdassa säädetyt takeet. Jos hakemuksen tekeminen, rekisteröiminen ja jättäminen tapahtuvat samaan aikaan, hakijan on voitava toimittaa kaikki asetuksen (EU) 2024/1347 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut seikat ja saatavilla olevat asiakirjat, joita tarvitaan hakemuksen perustelemiseksi henkilökohtaisessa puhuttelussa.

Lisäksi hakijoiden on voitava toimittaa hakemuksen tutkinnan kannalta merkityksellisiä täydentäviä seikkoja siihen asti, kun hallinnollisessa menettelyssä tehdään päätös hakemuksesta. Jäsenvaltiot voivat asettaa täydentävien seikkojen toimittamiselle kyseisen määräajan puitteissa erillisen määräajan, jota hakijan on pyrittävä noudattamaan.

1.   Sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus tehdään, on hakemuksen rekisteröimisen yhteydessä annettava hakijalle hänen omalla nimellään oleva asiakirja, josta käy ilmi, että hakemus on tehty ja rekisteröity. Kyseinen asiakirja on voimassa siihen asti, kun 4 kohdassa tarkoitettu asiakirja on myönnetty.

Asetuksen (EU) 2024/1351 46 artiklan mukaisen siirron jälkeen vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on hakijan niille ilmoittautuessa annettava hakijalle hänen omalla nimellään oleva asiakirja, josta käy ilmi, että hakemus on tehty ja rekisteröity ja että henkilö on siirretty. Kyseinen asiakirja on voimassa siihen asti, kun 4 kohdassa tarkoitettu asiakirja on myönnetty.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa ei tarvitse antaa, jos rekisteröintiajankohtaan mennessä on mahdollista myöntää 4 kohdassa tarkoitettu asiakirja.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja peruutetaan, kun 4 kohdassa tarkoitettu asiakirja myönnetään.

4.   Sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa hakemus jätetään 28 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, on mahdollisimman pian hakemuksen jättämisen jälkeen myönnettävä asiakirja, joka sisältää ainakin seuraavat yksityiskohdat ja jota päivitetään tarpeen mukaan:

5.   Tässä artiklassa tarkoitettuja asiakirjoja ei tarvitse antaa, jos ja niin kauan kuin hakija on otettuna säilöön tai vangittuna.

Hakijalle on säilöönotosta tai vankeudesta vapautumisen yhteydessä toimitettava 1 tai 4 kohdassa tarkoitettu asiakirja. Jos hakijalle annetaan vapautumisen yhteydessä 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja, hänen on saatava mahdollisimman pian 4 kohdassa tarkoitettu asiakirja.

6.   Huoltajan mukana olevien alaikäisten osalta hakijan toiselle vanhemmalle tai hänestä joko asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaan vastuussa olevalle aikuiselle myönnetyt tässä artiklassa tarkoitetut asiakirjat voivat tarvittaessa koskea myös alaikäistä.

7.   Tässä artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen ei tarvitse olla todistus henkilöllisyydestä, mutta ne on katsottava riittäväksi tavaksi, jolla hakijat voivat osoittaa henkilöllisyytensä kansallisille viranomaisille ja käyttää oikeuksiaan kansainvälistä suojelua koskevan menettelyn keston ajan.

8.   Edellä 1 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa asiakirjoissa on mainittava hakemuksen rekisteröintipäivämäärä.

9.   Edellä 4 kohdassa tarkoitetun asiakirjan on oltava voimassa enintään 12 kuukauden ajan tai kunnes hakija siirretään toiseen jäsenvaltioon asetuksen (EU) 2024/1351 mukaisesti. Jos kyseisen asiakirjan myöntää vastuussa oleva jäsenvaltio, sen voimassaolo on uusittava siten, että se kattaa ajanjakson, jonka ajaksi hakijalla on oikeus jäädä kyseisen jäsenvaltion alueelle. Asiakirjassa ilmoitettu voimassaoloaika ei anna oikeutta jäädä maahan, jos tämä oikeus on lakkautettu tai keskeytetty tämän asetuksen mukaisesti.

1.   Kun on merkkejä siitä, että säilöönottoyksiköissä pidetyt tai ulkorajojen rajanylityspaikoilla, kauttakulkualueet mukaan lukien, olevat kolmannen maan kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt mahdollisesti haluavat tehdä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, 4 artiklan nojalla toimivaltaisten viranomaisten on annettava heille tietoa mahdollisuudesta tehdä näin.

2.   Jos hakija tekee hakemuksen säilöönottoyksikössä, vankilassa tai ulkorajojen rajanylityspaikalla, kauttakulkualueet mukaan lukien, 4 artiklan nojalla toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tarvittavassa määrin tulkkauspalveluja koskevia järjestelyjä kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn pääsyn helpottamiseksi.

3.   Järjestöillä ja henkilöillä, joilla on kansallisen lainsäädännön mukaan lupa tarjota neuvontaa, on oltava tehokas pääsy säilöönottoyksiköissä pidettyjen tai ulkorajojen rajanylityspaikoilla, kauttakulkualueet mukaan lukien, olevien hakijoiden luo. Tämä pääsy voi edellyttää toimivaltaisten viranomaisten ennakkohyväksyntää.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua pääsyä, kun rajoitukset ovat kansallisen lainsäädännön nojalla objektiivisesti tarpeen rajanylityspaikan, kauttakulkualueet mukaan lukien, tai säilöönottoyksikön turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai hallinnoinnin kannalta edellyttäen, että pääsyä ei rajoiteta merkittävästi tai tehdä mahdottomaksi.

1.   Sellaisen aikuisen puolesta, jota on kansallisen lainsäädännön mukaan avustettava oikeustoimien tekemisessä (jäljempänä ”huollettavana oleva aikuinen”), hakemuksen voi tehdä ja jättää hänestä joko asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaan vastuussa oleva aikuinen.

2.   Huollettavana olevan aikuisen on oltava läsnä hakemusta jätettäessä, paitsi jos on perusteltuja syitä, joiden vuoksi hän ei voi olla tai ei kykene olemaan läsnä, tai jos hakemus jätetään lomakkeella, kun kansallisessa lainsäädännössä säädetään tästä mahdollisuudesta.

1.   Huoltajan kanssa olevalla alaikäisellä on oltava oikeus jättää hakemus omissa nimissään, jos hän on oikeustoimikelpoinen asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos huoltajan kanssa oleva alaikäinen ei ole oikeustoimikelpoinen asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, vanhemman tai hänestä joko asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaan vastuussa olevan aikuisen, kuten laillisen huoltajan tai lastensuojeluviranomaisten, on jätettävä hakemus hänen puolestaan.

2.   Sellaisen huoltajan kanssa olevan alaikäisen tapauksessa, joka ei ole oikeustoimikelpoinen asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja joka on vanhemman tai hänestä joko asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaan vastuussa olevan muun aikuisen tehdessä tai jättäessä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen läsnä saman jäsenvaltion alueella, vanhemman tai muun hänestä joko asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaan vastuussa olevan aikuisen tekemä tai jättämä hakemus katsotaan myös kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemiseksi tai jättämiseksi alaikäisen puolesta, erityisesti jos tällaisella alaikäisellä ei ole muita laillisia keinoja jäädä kyseisen saman jäsenvaltion alueelle.

Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa ensimmäistä alakohtaa myös sellaisen huoltajan kanssa olevan alaikäisen tapauksessa, joka syntyy tai joka on läsnä hallinnollisen menettelyn aikana.

3.   Jos vanhempi tai 2 kohdassa tarkoitettu huoltajan kanssa olevasta alaikäisestä vastuussa oleva henkilö jättää hakemuksen alaikäisen puolesta, alaikäisen on oltava läsnä hakemusta jätettäessä, paitsi jos on perusteltuja syitä, joiden vuoksi alaikäinen ei voi olla tai ei kykene olemaan läsnä, tai jos hakemus jätetään alaikäisen puolesta lomakkeella, kun kansallisessa lainsäädännössä säädetään tästä mahdollisuudesta.

1.   Ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä on oltava oikeus jättää hakemus omissa nimissään, jos hän on oikeustoimikelpoinen asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tätä varten ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle on ilmoitettava oikeustoimikelpoisuuden ikäraja siinä jäsenvaltiossa, joka on vastuussa heidän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa tutkinnasta. Jos ilman huoltajaa oleva alaikäinen ei ole oikeustoimikelpoinen asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, edustajan tai 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun henkilön on jätettävä hakemus hänen puolestaan.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovelletaan rajoittamatta ilman huoltajaa olevien alaikäisten oikeutta oikeudelliseen neuvontaan, oikeusapuun ja oikeudelliseen edustukseen 15 ja 16 artiklan mukaisesti.

2.   Sellaisen ilman huoltajaa olevan alaikäisen tapauksessa, joka ei ole oikeustoimikelpoinen asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, hakemus on jätettävä 28 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa ottaen huomioon lapsen etu.

3.   Jos ilman huoltajaa olevan alaikäisen edustaja tai 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu henkilö jättää hakemuksen alaikäisen puolesta, alaikäisen on oltava läsnä hakemusta jätettäessä, paitsi jos on perusteltuja syitä, joiden vuoksi alaikäinen ei voi olla tai ei kykene olemaan läsnä, tai jos hakemus jätetään lomakkeella, kun kansallisessa lainsäädännössä säädetään tästä mahdollisuudesta.

1.   Määrittävän viranomaisen on tutkittava kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ja päätettävä niistä II luvussa säädettyjen perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti.

2.   Määrittävän viranomaisen on tehtävä kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia koskevat päätökset hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten tai perusteiden asianmukaisen tutkimisen jälkeen. Määrittävän viranomaisen on tutkittava hakemukset objektiivisesti, puolueettomasti ja yksittäin. Tutkiessaan hakemusta määrittävän viranomaisen on otettava huomioon seuraavat seikat:

3.   Hakemusten tutkinnasta ja ratkaisemisesta vastaavalla henkilöstöllä on oltava asianmukainen tietämys turvapaikka- ja pakolaisoikeuden alalla sovellettavista keskeisistä periaatteista ja heidän on pitänyt saada asianmukaista koulutusta aiheesta, mukaan lukien asetuksen (EU) 2021/2303 8 artiklan mukainen asiaankuuluva koulutus. Henkilöstöllä on oltava mahdollisuus pyytää tarvittaessa neuvoa asiantuntijoilta tiettyihin aloihin, kuten lääketieteeseen, kulttuuriin, uskontoon, mielenterveyteen, lapsiin tai sukupuolikysymyksiin liittyvissä kysymyksissä. Se voi tarvittaessa esittää tiedusteluja turvapaikkavirastolle asetuksen (EU) 2021/2303 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

4.   Asiakirjat, jotka määrittävä viranomainen on arvioinut hakemusten tutkinnan kannalta merkityksellisiksi, on tarvittaessa käännettävä tutkintaa varten.

Muut tahot voivat toimittaa kyseisten merkityksellisten asiakirjojen tai niiden osien käännökset, jotka maksetaan julkisista varoista kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Hakija voi omalla kustannuksellaan huolehtia muiden asiakirjojen kääntämisestä. Myöhempien hakemusten osalta hakija voidaan laittaa vastaamaan asiakirjojen kääntämisestä.

5.   Määrittävä viranomainen voi priorisoida kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintaa, erityisesti kun

1.   Hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumista koskeva 38 artiklan 1 kohdan a, b, c ja d alakohdan ja 38 artiklan 2 kohdan mukainen tutkinta on saatettava päätökseen mahdollisimman pian ja viimeistään kahden kuukauden päivästä, jona hakemus on jätetty.

Jäljempänä 38 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa määrittävän viranomaisen on saatettava tutkinta päätökseen 10 työpäivän kuluessa.

Hakemuksen ei katsota täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä yksinomaan sillä perusteella, että tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta ei ole tehty päätöstä tässä kohdassa ja 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa.

2.   Määrittävä viranomainen voi pidentää 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä määräaikoja enintään kahdella kuukaudella, jos

3.   Määrittävän viranomaisen on saatettava nopeutettu tutkintamenettely päätökseen mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona hakemus on jätetty.

4.   Määrittävän viranomaisen on varmistettava, että perusteita koskeva tutkintamenettely, edellyttäen ettei se ole nopeutettu tutkintamenettely, saadaan päätökseen mahdollisimman pian ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jolloin hakemus jätetään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianmukaista ja perusteellista tutkintaa.

5.   Määrittävä viranomainen voi pidentää 4 kohdassa tarkoitettua kuuden kuukauden määräaikaa enintään kuudella kuukaudella, jos

6.   Jos hakijaan sovelletaan asetuksen (EU) 2024/1351 46 artiklassa säädettyä siirtomenettelyä, tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettu määräaika alkaa päivästä, jolloin hakemus jätetään 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

7.   Määrittävä viranomainen voi lykätä tutkintamenettelyn päättämistä, jos sen ei kohtuudella voida olettaa tekevän päätöstään 4 kohdassa säädetyissä määräajoissa alkuperämaassa vallitsevan epävarman tilanteen vuoksi, jonka oletetaan olevan tilapäinen. Tällaisissa tapauksissa määrittävän viranomaisen on

Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja turvapaikkavirastolle mahdollisimman pian menettelyjen lykkäämisestä kyseisen alkuperämaan osalta. Määrittävän viranomaisen on joka tapauksessa saatettava tutkintamenettely päätökseen 21 kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä.

8.   Jäsenvaltioiden on säädettävä tutkintamenettelyn päätökseen saattamisen määräajoista, jos tuomioistuin kumoaa määrittävän viranomaisen päätöksen ja palauttaa asian määrittävälle viranomaiselle. Näiden määräaikojen on oltava lyhyempiä kuin tässä artiklassa säädetyt määräajat.

1.   Päätös kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta on tehtävä kirjallisesti ja se on annettava hakijalle tiedoksi mahdollisimman pian asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos edustaja tai oikeudellinen neuvonantaja toimii hakijan oikeudellisena edustajana, toimivaltainen viranomainen voi antaa päätöksen tiedoksi hänelle hakijan sijasta.

2.   Jos hakemus hylätään, koska se ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, on perusteeton tai ilmeisen perusteeton pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman osalta tai koska hakija on peruuttanut sen nimenomaisesti tai epäsuorasti, päätöksessä on ilmoitettava hylkäämisen perusteina olevat tosiseikat ja oikeudelliset seikat.

3.   Hakijalle on ilmoitettava kirjallisesti päätöksen tulos ja se, miten hakea muutosta päätökseen, jolla hakemus hylätään siksi, että se ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, on perusteeton tai ilmeisen perusteeton pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman osalta taikka epäsuorasti peruutettu. Nämä tiedot voidaan ilmoittaa osana kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta tehtyä päätöstä. Jos hakijaa ei avusta oikeudellinen neuvonantaja, nämä tiedot on ilmoitettava kielellä, jota hakija ymmärtää tai jota hakijan voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän.

4.   Jos hakijaa avustaa oikeudellinen neuvonantaja, joka toimii hakijan oikeudellisena edustajana, 3 kohdassa tarkoitetut tiedot voidaan ilmoittaa yksinomaan kyseiselle oikeudelliselle neuvonantajalle, eikä niitä tarvitse kääntää kielelle, jota hakija ymmärtää tai jota hakijan voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän. Tällöin tieto siitä, myönnetäänkö kansainvälistä suojelua vai ei, on ilmoitettava hakijalle kirjallisesti kielellä, jota hän ymmärtää tai jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän, yhdessä yleisten tietojen kanssa siitä, miten päätökseen voi hakea muutosta.

5.   Kun on kyse alaikäisten tai huollettavana olevien aikuisten puolesta tehdyistä hakemuksista ja kun kaikki hakemukset perustuvat täysin samoihin perusteisiin kuin alaikäisestä tai huollettavana olevasta aikuisesta vastuussa olevan aikuisen hakemus, määrittävä viranomainen voi arvioituaan jokaisen hakijan erikseen tehdä yhden ainoan päätöksen, joka koskee kaikkia hakijoita, paitsi jos tämä johtaisi sellaiseen hakijan henkilökohtaista tilannetta koskevien tietojen julkistamiseen, joka voisi vaarantaa hänen etunsa erityisesti tapauksissa, joihin liittyy sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan, ihmiskauppaan ja sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai ikään perustuvaa vainoa. Näissä tapauksissa on tehtävä erillinen päätös ja annettava se tiedoksi asianomaiselle henkilölle 1 kohdan mukaisesti.

1.   Määrittävä viranomainen voi arvioida, voidaanko hakemus ottaa tutkittavaksi, II luvussa säädettyjen perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti, ja sillä voi olla kansallisen lainsäädännön perusteella lupa hylätä hakemus tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

2.   Määrittävän viranomaisen on hylättävä hakemus tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi, jos hakemus on myöhempi hakemus, jonka tueksi ei ole ilmennyt tai hakija ei ole esittänyt 55 artiklan 3 ja 5 kohdassa tarkoitettuja uusia merkityksellisiä tosiseikkoja, jotka liittyvät sen selvittämiseen, voidaanko hakijaa pitää asetuksen (EU) 2024/1347 nojalla kansainvälistä suojelua saavana henkilönä, tai aikaisemmin sovellettuun tutkimattajättämisperusteeseen.

1.   Hakemuksen perusteita ei tutkita niissä tapauksissa, joissa

2.   Tutkiessaan hakemuksen perusteita määrittävän viranomaisen on tehtävä päätös siitä, voidaanko hakija katsoa pakolaiseksi, ja jos näin ei ole, sen on määritettävä, voidaanko hakijalle myöntää toissijaista suojelua asetuksen (EU) 2024/1347 nojalla.

3.   Määrittävä viranomainen hylkää hakemuksen perusteettomana, jos se on todennut, että hakijalle ei voida myöntää kansainvälistä suojelua asetuksen (EU) 2024/1347 nojalla.

4.   Määrittävällä viranomaisella voi olla kansallisen lainsäädännön perusteella lupa todeta perusteeton hakemus ilmeisen perusteettomaksi, jos tutkinnan päättyessä vallitsee jokin 42 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuista olosuhteista.

1.   Hakija voi omasta aloitteestaan ja milloin tahansa menettelyn kuluessa peruuttaa hakemuksensa. Hakijan on peruutettava hakemus kirjallisesti henkilökohtaisesti tai hänen oikeudellisena edustajanaan toimivan oikeudellisen neuvonantajan toimesta kansallista lainsäädäntöä noudattaen.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on hakemuksen peruuttamisen yhteydessä ilmoitettava hakijalle 8 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti kaikista tällaisen peruuttamisen menettelyllisistä seurauksista kielellä, jota hakija ymmärtää tai jota hakijan voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän.

3.   Jos nimenomainen peruuttaminen toimitetaan muun toimivaltaisen viranomaisen kuin määrittävän viranomaisen käsiteltäväksi, kyseisen viranomaisen on ilmoitettava tällaisesta peruuttamisesta määrittävälle viranomaiselle. Määrittävän viranomaisen on tehtävä päätös, jossa ilmoitetaan hakemuksen olevan nimenomaisesti peruutettu. Tämä päätös on lainvoimainen eikä siihen voi hakea muutosta tämän asetuksen V luvun mukaisesti.

4.   Jos määrittävä viranomainen on todennut jo siinä vaiheessa, kun hakija peruuttaa hakemuksen nimenomaisesti, että hakijalle ei voida myöntää kansainvälistä suojelua asetuksen (EU) 2024/1347 nojalla, se voi silti päättää hylätä hakemuksen perusteettomana tai ilmeisen perusteettomana.

1.   Hakemuksen ilmoitetaan olevan epäsuorasti peruutettu, kun

2.   Jos viranomainen, joka arvioi, onko hakemus epäsuorasti peruutettu, on muu toimivaltainen viranomainen kuin määrittävä viranomainen ja jos kyseinen viranomainen katsoo, että hakemus on katsottava epäsuorasti peruutetuksi, kyseisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta määrittävälle viranomaiselle. Määrittävän viranomaisen on tehtävä päätös, jossa ilmoitetaan hakemuksen olevan epäsuorasti peruutettu.

3.   Jos hakija on paikalla, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hakijalle peruuttamisen yhteydessä 8 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti kaikista tällaisen peruuttamisen menettelyllisistä seurauksista kielellä, jota hakija ymmärtää tai jota hakijan voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi keskeyttää menettelyn antaakseen hakijalle mahdollisuuden perustella tai oikaista 1 kohdassa tarkoitettuja laiminlyöntejä tai tekoja ennen kuin tehdään päätös, jossa ilmoitetaan hakemuksen olevan epäsuorasti peruutettu.

5.   Hakemus voidaan hylätä perusteettomana tai ilmeisen perusteettomana, jos määrittävä viranomainen on jo todennut siinä vaiheessa, kun hakemus peruutetaan epäsuorasti, että hakijalle ei voida myöntää kansainvälistä suojelua asetuksen (EU) 2024/1347 nojalla.

1.   Rajoittamatta 21 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamista määrittävä viranomainen nopeuttaa II luvussa säädettyjen perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiden tutkintaa, jos

Jos turvapaikkavirasto on antanut asetuksen (EU) 2021/2303 11 artiklan mukaisesti alkuperämaata koskevan ohjeen, joka osoittaa, että asianomaisessa kolmannessa maassa on tapahtunut merkittävä muutos asiaankuuluvien Eurostatin tietojen julkaisemisen jälkeen, jäsenvaltioiden on käytettävä tätä ohjetta tämän kohdan ensimmäisen alakohdan j alakohdan soveltamisen vertailuarvona.

2.   Jos määrittävä viranomainen katsoo, että hakemuksen tutkintaan liittyy tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, jotka ovat liian monimutkaisia tutkittavaksi nopeutetussa menettelyssä, se voi jatkaa perusteiden tutkintaa 35 artiklan 4 kohdan ja 39 artiklan mukaisesti. Tällöin asianomaiselle hakijalle on ilmoitettava menettelyn muuttamisesta.

3.   Nopeutettua menettelyä voidaan soveltaa ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin ainoastaan, jos

Jos turvapaikkavirasto on antanut asetuksen (EU) 2021/2303 11 artiklan mukaisesti alkuperämaata koskevan ohjeen, joka osoittaa, että asianomaisessa kolmannessa maassa on tapahtunut merkittävä muutos asiaankuuluvien Eurostatin tietojen julkaisemisen jälkeen, jäsenvaltioiden on käytettävä tätä ohjetta tämän kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdan soveltamisen vertailuarvona.

1.   Asetuksen (EU) 2024/1356 mukaisesti tapauksen mukaan suoritetun seulonnan jälkeen ja edellyttäen, että hakijan ei ole vielä sallittu tulla jäsenvaltion alueelle, jäsenvaltio voi tutkia hakemuksen II luvussa esitettyjen perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti rajamenettelyssä, jos hakemuksen on tehnyt kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö, joka ei täytä asetuksen (EU) 2016/399 6 artiklassa säädettyjä edellytyksiä tulolle jäsenvaltion alueelle. Rajamenettely voidaan toteuttaa

2.   Rajamenettelyn kohteena olevat hakijat eivät saa tulla jäsenvaltion alueelle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 51 artiklan 2 kohdan ja 53 artiklan 2 kohdan soveltamista. Kaikkien toimenpiteiden, jotka jäsenvaltiot toteuttavat estääkseen luvattoman pääsyn alueelleen, on oltava direktiivin (EU) 2024/1346 mukaisia.

3.   Poiketen siitä, mitä 51 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan viimeisessä virkkeessä säädetään, hakijan ei voida sallia tulla jäsenvaltion alueelle, jos

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa hakijasta on tehty palauttamispäätös direktiivin 2008/115/EY mukaisesti tai häneltä on evätty maahanpääsy asetuksen (EU) 2016/399 14 artiklan mukaisesti, sovelletaan asetuksen (EU) 2024/1349 4 artiklaa.

4.   Kunkin jäsenvaltion on säädettävä asetuksen (EU) 2024/1356 10 artiklassa vahvistetut kriteerit täyttävästä perusoikeuksia koskevan mekanismin seurannasta suhteessa rajamenettelyyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2021/2303 14 artiklassa säädetyn seurantamekanismin soveltamista ja sitä täydentäen.

1.   Rajamenettelyä sovellettaessa voidaan tehdä päätöksiä seuraavista:

2.   Jos hakijoiden määrä ylittää 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määrän, ja sen määrittämiseksi, keneen rajamenettelyä sovelletaan 42 artiklan 1 kohdan c, f tai j alakohdan tai 3 kohdan b alakohdan nojalla, etusijalle on asetettava seuraavat hakemukset:

3.   Jos rajamenettelyä sovelletaan alaikäisiin ja heidän perheenjäseniinsä, heidän hakemustensa tutkinta on asetettava etusijalle.

Jäsenvaltiot voivat asettaa etusijalle myös niiden hakijoiden hakemukset, jotka ovat sellaisen tietyn kolmannen maan kansalaisia tai, jos on kyse kansalaisuudettomista henkilöistä, joiden entinen vakituinen asuinmaa on sellainen kolmas maa, jonka kohdalla on todennäköisempää, että henkilö kielteisen päätöksen saatuaan palautetaan tapauksen mukaan alkuperämaahansa tai entiseen vakituiseen asuinmaahansa, tai johonkin tässä asetuksessa tarkoitettuun turvalliseen kolmanteen maahan tai ensimmäiseen turvapaikkamaahan.

1.   Jäsenvaltion on tutkittava hakemus rajamenettelyssä 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, jos jokin 42 artiklan 1 kohdan c, f tai j alakohdassa tarkoitetuista olosuhteista vallitsee.

2.   Jos 42 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetut olosuhteet vallitsevat, jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet perheen yhtenäisyyden säilyttämiseksi mahdollisimman hyvin rajamenettelyssä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 54 artiklan soveltamista.

3.   Edellä olevaa 2 kohtaa sovellettaessa on perheen yhtenäisyyden säilyttämiseksi katsottava kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen osalta ”kyseessä olevan hakijan perheen jäsenillä” tarkoitettavan, mikäli perhe on muodostettu jo ennen hakijan saapumista jäsenvaltioiden alueelle, seuraavia saman jäsenvaltion alueella olevia hakijan perheen jäseniä:

Ensimmäisen alakohdan b, c ja d alakohtaa sovellettaessa alaikäinen katsotaan yksilöllisen arvioinnin perusteella naimattomaksi, jos hänen avioliittoansa ei olisi voitu solmia kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa, ottaen erityisesti huomioon laillinen avioliittoikä.

4.   Jos komissiolla on asetuksen (EU) 2021/2303 14 ja 15 artiklan nojalla suoritetun seurannan puitteissa saatujen tietojen perusteella syytä katsoa, että jäsenvaltio ei täytä 54 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia, se suosittelee viipymättä, että rajamenettelyn soveltaminen perheisiin, joissa on alaikäisiä, keskeytetään 53 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla. Komissio julkaisee suosituksen.

Asianomaisen jäsenvaltion on otettava komission suositus mahdollisimman tarkasti huomioon 53 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisten velvoitteidensa osalta ja havaittujen puutteiden korjaamiseksi, jotta varmistetaan 54 artiklan 2 kohdan vaatimusten noudattaminen kaikilta osin. Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle suosituksen täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

1.   Komissio vahvistaa 4 kohdassa säädettyä kaavaa käyttäen täytäntöönpanosäädöksillä määrän, joka vastaa kunkin jäsenvaltion riittävää kapasiteettia.

Rajoittamatta 3 kohdan soveltamista komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä myös hakemusten enimmäismäärän, joka jäsenvaltion on tutkittava rajamenettelyssä vuosittain. Kyseinen enimmäismäärä on kaksi kertaa 4 kohdassa säädettyä kaavaa käyttäen saatu määrä 12 päivästä kesäkuuta 2026, kolme kertaa 4 kohdassa säädettyä kaavaa käyttäen saatu määrä 13 päivästä kesäkuuta 2027 ja neljä kertaa 4 kohdassa säädettyä kaavaa käyttäen saatu määrä 13 päivästä kesäkuuta 2028.

2.   Jos 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu jäsenvaltion riittävä kapasiteetti saavutetaan, kyseistä jäsenvaltiota ei enää vaadita toteuttamaan rajamenettelyjä 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, jos 42 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitetut olosuhteet vallitsevat.

3.   Jos jäsenvaltio on tutkinut 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun hakemusten enimmäismäärän, kyseistä jäsenvaltiota ei enää vaadita toteuttamaan rajamenettelyjä 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, jos 42 artiklan 1 kohdan c tai j alakohdassa tarkoitetut olosuhteet vallitsevat. Jäsenvaltion on joka tapauksessa edelleen tutkittava rajamenettelyssä sellaisten kolmansien maiden kansalaisten hakemukset, joiden osalta vallitsevat 42 artiklan 1 kohdan f alakohdassa ja 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut olosuhteet.

4.   Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määrä lasketaan kertomalla 46 artiklassa vahvistettu määrä summalla, joka saadaan ulkorajan luvattomista ylittämisistä, etsintä- ja pelastusoperaatioiden seurauksena toteutuneista maahantuloista ja maahanpääsyn epäämisistä ulkorajoilla asianomaisessa jäsenvaltiossa edellisten kolmen vuoden ajalta, ja jakamalla näin saatu tulos summalla, joka saadaan ulkorajan luvattomista ylittämisistä, etsintä- ja pelastusoperaatioiden seurauksena toteutuneista maahantuloista ja maahanpääsyn epäämisistä ulkorajoilla koko unionissa samalta ajanjaksolta tuoreimpien saatavilla olevien Frontexin ja Eurostatin tietojen mukaisesti.

5.   Komissio antaa ensimmäisen 1 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen 12 päivänä elokuuta 2024 ja sen jälkeen 15 päivänä lokakuuta kolmen vuoden välein.

Komission annettua 1 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen kunkin jäsenvaltion on varmistettava kuuden kuukauden kuluessa tällaisen toisen täytäntöönpanosäädöksen ja kaikkien tällaisten myöhempien täytäntöönpanosäädösten hyväksymisestä, että sillä on käytössään kyseisessä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettu riittävä kapasiteetti. Ensimmäistä tällaista täytäntöönpanosäädöstä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on käytössään kyseisessä täytäntöönpanosäädöksessä säädetty riittävä kapasiteetti ennen 12 päivää kesäkuuta 2026.

1.   Kun sellaisten hakijoiden määrä, joihin sovelletaan rajalla tapahtuvaa turvapaikkamenettelyä, yhdistettynä niiden henkilöiden määrään, joihin sovelletaan asetuksessa (EU) 2024/1349 vahvistettua rajalla tapahtuvaa palauttamismenettelyä tai tapauksen mukaan vastaavaa kansallisen lainsäädännön mukaista rajalla tapahtuvaa palauttamismenettelyä, on jäsenvaltiossa jonain tiettynä ajankohtana vähintään yhtä suuri kuin kyseiselle jäsenvaltiolle 47 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa komission täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettu määrä, kyseinen jäsenvaltio voi ilmoittaa tästä seikasta komissiolle.

2.   Kun jäsenvaltio antaa komissiolle 1 kohdan mukaisen ilmoituksen, kyseisen jäsenvaltion ei 45 artiklan 1 kohdasta poiketen edellytetä tutkivan rajamenettelyssä 42 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitettujen hakijoiden tekemiä hakemuksia hetkellä, jona sellaisten hakijoiden määrä, joihin sovelletaan rajamenettelyä kyseisessä jäsenvaltiossa, on vähintään yhtä suuri kuin 47 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määrä.

3.   Edellä olevassa 2 kohdassa säädettyä toimenpidettä sovelletaan saapuvan ja lähtevän hakijavirran pohjalta, ja asianomaisen jäsenvaltion on jatkettava rajamenettelyssä 42 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitettujen hakijoiden hakemusten tutkintaa heti, kun niiden hakijoiden määrä, joihin sovelletaan rajamenettelyä kyseisessä jäsenvaltiossa, on jonain tiettynä ajankohtana pienempi kuin 47 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määrä.

4.   Jäsenvaltio voi soveltaa 2 kohdassa säädettyä toimenpidettä saman kalenterivuoden loppuun saakka sitä päivää seuraavasta päivästä, jona 1 kohdan mukainen ilmoitus annetaan.

1.   Edellä 48 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

2.   Jäsenvaltiot voivat tapauksen mukaan antaa komissiolle tämän asetuksen 48 artiklan mukaisen ilmoituksen osana asetuksen (EU) 2024/1351 58 ja 59 artiklassa tarkoitettua ilmoitusta.

3.   Kun jäsenvaltio antaa komissiolle 48 artiklan mukaisen ilmoituksen, asianomaisen jäsenvaltion on tiedotettava asiasta muille jäsenvaltioille vastaavasti.

4.   Jäsenvaltion, joka soveltaa 48 artiklassa tarkoitettua toimenpidettä, on annettava komissiolle tiedoksi kuukausittain seuraavat seikat:

Komissio seuraa tämän asetuksen 48 artiklassa tarkoitetun toimenpiteen soveltamista ja tässä tarkoituksessa tarkastelee uudelleen jäsenvaltioiden toimittamia tietoja. Komissio esittää asetuksen (EU) 2024/1351 9 artiklassa tarkoitetussa kertomuksessa arvion tämän asetuksen 48 artiklassa tarkoitetun toimenpiteen soveltamisesta kussakin jäsenvaltiossa.

1.   Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 28 artiklassa säädetään, hakemukset, joihin sovelletaan rajamenettelyä, on jätettävä viimeistään viiden päivän kuluttua ensimmäisestä rekisteröinnistä tai asetuksen (EU) 2024/1351 67 artiklan 11 kohdan mukaisen siirron jälkeen viiden päivän kuluttua siitä, kun hakija saapuu siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon tällaisen siirron jälkeen edellyttäen, että hakijalle annetaan tosiasiallinen mahdollisuus tehdä niin. Viiden päivän määräajan noudattamatta jättäminen ei vaikuta rajamenettelyn soveltamisen jatkamiseen.

2.   Rajamenettelyn kesto on mahdollisimman lyhyt, ja samalla taataan hakemusten perusteellinen ja oikeudenmukainen tutkiminen. Rajoittamatta tämän kohdan kolmannen alakohdan soveltamista, rajamenettelyn enimmäiskesto on 12 viikkoa siitä, kun hakemus rekisteröidään, siihen, kun hakijalla ei ole enää oikeutta jäädä eikä tämän sallita jäävän jäsenvaltion alueelle. Tämän ajanjakson jälkeen hakija saa tulla jäsenvaltion alueelle, paitsi jos sovelletaan asetuksen (EU) 2024/1349 4 artiklaa.

Jäsenvaltioiden on annettava 35 artiklasta poiketen toteutettavan tutkintamenettelyn, 68 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisen tuomioistuimen suorittaman hakemuksen pitämistä voimassa koskevan pyynnön tarkastelun ja tarvittaessa muutoksenhakumenettelyn kestoa koskevat säännökset. Vahvistetulla kestolla on varmistettava, että kaikki nämä menettelyvaiheet saadaan päätökseen 12 viikon sisällä hakemuksen rekisteröinnistä

Kyseinen 12 viikon määräaika voidaan pidentää 16 viikon pituiseksi, jos jäsenvaltio, johon hakija siirretään asetuksen (EU) 2024/1351 67 artiklan 11 kohdan nojalla, soveltaa rajamenettelyä.

1.   Kun rajamenettelyn edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden on päätettävä toteuttaa asetuksen (EU) 2024/1351 mukainen menettely määrittääkseen jäsenvaltion, joka on vastuussa hakemuksen tutkimisesta paikoilla, joissa rajamenettelyt suoritetaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen määräaikojen soveltamista.

2.   Jos rajamenettelyn soveltamisen edellytykset täyttyvät jäsenvaltiossa, josta hakija siirretään, se jäsenvaltio, johon hakija siirretään, voi soveltaa rajamenettelyä asetuksen (EU) 2024/1351 67 artiklan 11 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdassa säädettyjen määräaikojen soveltamista.

1.   Rajamenettelyä sovelletaan ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin ainoastaan 42 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa. Jos hakijan iästä on epäselvyyttä, toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä suoritettava iän arviointi 25 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa rajamenettelyä tai niiden on lopetettava sen soveltaminen missä tahansa menettelyn vaiheessa, jos

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainituissa tapauksissa toimivaltainen viranomainen antaa hakijalle luvan tulla jäsenvaltion alueelle ja soveltaa III luvussa säädettyä asianmukaista turvapaikkamenettelyä.

1.   Sellaisten hakemusten tutkimisen aikana, joihin sovelletaan rajamenettelyä, jäsenvaltion on vaadittava direktiivin (EU) 2024/1346 9 artiklan mukaisesti kyseisen direktiivin 10 artiklan soveltamista kuitenkaan rajoittamatta, että hakijat oleskelevat ulkorajalla tai kauttakulkualueella tai näiden läheisyydessä pääsääntöisesti taikka muissa nimetyissä paikoissa jäsenvaltioiden alueella, ottaen kaikilta osin huomioon kyseisen jäsenvaltion erityiset maantieteelliset olosuhteet.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perheet, joissa on alaikäisiä, asuvat heidän tarpeidensa mukaisissa vastaanottotiloissa arvioituaan lapsen edun, ja taattava alaikäisen fyysisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta riittävä elintaso noudattaen täysimääräisesti direktiivin (EU) 2024/1346 IV luvun vaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 47 artiklan soveltamista.

3.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viimeistään 11 päivänä huhtikuuta 2026 paikat, joissa rajamenettely toteutetaan, myös sovellettaessa 45 artiklaa. Jäsenvaltioiden varmistettava, että kyseisten paikkojen kapasiteetti on riittävä 45 artiklan kattamien hakemusten tutkimiseen. Kaikista muutoksista niiden paikkojen tunnistamisessa, joissa rajamenettely toteutetaan, on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa muutosten tekemisestä.

4.   Vaatimusta oleskelusta jossain tietyssä paikassa 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti ei katsota luvaksi tulla jonkin jäsenvaltion alueelle ja oleskella siellä.

5.   Jos hakija, johon sovelletaan rajamenettelyä, on siirrettävä määrittävän viranomaisen tai toimivaltaisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen sijaintipaikkaan kyseistä menettelyä varten tai siirrettävä lääketieteellistä hoitoa varten, kyseinen matka ei sellaisenaan merkitse jäsenvaltion alueelle tulemista.

1.   Hakemus, joka tehdään siinä vaiheessa, kun kyseisen saman hakijan aiemmasta hakemuksesta ei ole vielä tehty lainvoimaista päätöstä, katsotaan lisäselvitykseksi eikä uudeksi hakemukseksi.

Kyseinen lisäselvitys tutkitaan vastuussa olevassa jäsenvaltiossa osana hallinnollisessa menettelyssä meneillään olevaa tutkimista tai mahdollisen meneillään olevan muutoksenhakumenettelyn puitteissa, mikäli kyseessä oleva toimivaltainen tuomioistuin voi ottaa huomioon lisäselvitykseen liittyvät tosiseikat.

2.   Mahdollinen myöhempi hakemus, joka jätetään missä tahansa jäsenvaltiossa sen jälkeen, kun saman hakijan aiemmasta hakemuksesta on tehty lainvoimainen päätös, katsotaan myöhemmäksi hakemukseksi, ja sen tutkii vastuussa oleva jäsenvaltio.

3.   Myöhemmästä hakemuksesta tehdään alustava tutkimus, jossa määrittävä viranomainen selvittää, onko ilmennyt tai onko hakija esittänyt uusia seikkoja, jotka

4.   Alustava tutkinta on suoritettava kirjallisen aineiston tai henkilökohtaisen puhuttelun perusteella II luvussa säädettyjen perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti. Erityisesti voidaan luopua henkilökohtaisesta puhuttelusta niissä tapauksissa, joissa kirjallisesta aineistosta ilmenee, että hakemukseen ei liity 3 kohdassa tarkoitettuja uusia seikkoja.

5.   Hakijan esittämien seikkojen katsotaan olevan uusia vain, jos hakija ei ole pystynyt itsestään riippumattomista syistä esittämään kyseisiä seikkoja aikaisemman hakemuksen yhteydessä. Niitä seikkoja, jotka hakija olisi voinut esittää aiemminkin, ei tarvitse ottaa huomioon, elleivät ne lisää merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakemukselta eivät puutu tutkittavaksi ottamisen edellytykset tai että hakijalle voidaan myöntää kansainvälistä suojelua, tai jos aikaisempaa hakemusta ole hylätty epäsuorasti peruutettuna 41 artiklan mukaisesti hakemuksen perusteita tutkimatta.

6.   Jos hakija on esittänyt tai on ilmennyt 3 kohdassa tarkoitettuja uusia seikkoja, hakemus tutkitaan päätöksen tekemiseksi sen perusteista, ellei voida katsoa jonkin toisen 38 artiklan 1 kohdassa säädetyn syyn perusteella, että hakemukselta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

7.   Jos hakija ei ole esittänyt tai ei ole ilmennyt 3 kohdassa tarkoitettuja uusia seikkoja, hakemus hylätään 38 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi.

1.   Kolmannen maan, joka on ratifioinut ja joka noudattaa Geneven yleissopimusta kyseessä olevan kolmannen maan tekemien, kyseisen yleissopimuksen perusteella sallittujen poikkeusten tai rajoitusten puitteissa, katsotaan takaavan tehokkaan suojelun. Jos kolmas maa on tehnyt maantieteellisiä rajoituksia, Geneven yleissopimuksen soveltamisalaan kuulumattomien henkilöiden suojelun olemassaolo arvioidaan 2 kohdassa vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti.

2.   Muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kolmannen maan katsotaan takaavan tehokkaan suojelun vain, jos vähintään seuraavat arviointiperusteet täyttyvät:

1.   Kolmas maa voidaan katsoa hakijan kannalta ensimmäiseksi turvapaikkamaaksi vain, jos kyseessä olevassa maassa

2.   Ensimmäisen turvapaikkamaan käsitettä voidaan soveltaa vain, jos hakija ei voi yksilöllisen arvioinnin yhteydessä esittää sellaisia tosiasioita, joiden perusteella häneen ei voida soveltaa ensimmäisen turvapaikkamaan käsitettä.

3.   Kolmas maa voidaan katsoa ilman huoltajaa olevan alaikäisen kohdalla ensimmäiseksi turvapaikkamaaksi vain, jos se ei ole hänen etunsa vastaista ja jos jäsenvaltioiden viranomaiset ovat ensin saaneet kyseisen kolmannen maan viranomaisilta vakuutuksen siitä, että kyseiset viranomaiset ottavat ilman huoltajaa olevan alaikäisen vastuulleen ja että hän saa välittömästi 57 artiklassa määriteltyä tehokasta suojelua.

4.   Jos hakemus hylätään tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi ensimmäisen turvapaikkamaan käsitteen soveltamisen tuloksena, määrittävän viranomaisen on

5.   Jos kyseinen kolmas maa ei ota hakijaa takaisin alueelleen tai ei vastaa toimivaltaisen viranomaisen asettamassa määräajassa, hakijalle on annettava pääsy menettelyyn II luvussa ja III luvun I jaksossa säädettyjen perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti.

1.   Kolmas maa voidaan määritellä turvalliseksi kolmanneksi maaksi vain, jos kyseisessä maassa

2.   Kolmas maa voidaan sekä unionin että jäsenvaltion tasolla määritellä turvalliseksi kolmanneksi maaksi jättämällä määritelmän ulkopuolelle maan alueen tietyt osat tai selvästi yksilöitävissä olevat henkilöryhmät.

3.   Arvioinnin siitä, voidaanko kolmas maa määritellä tämän asetuksen mukaiseksi turvalliseksi kolmanneksi maaksi, on perustuttava useisiin asiaa koskeviin, saatavilla oleviin tietolähteisiin, mukaan lukien jäsenvaltioilta, turvapaikkavirastolta, Euroopan ulkosuhdehallinnolta, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta, Euroopan neuvostolta ja muilta alan kansainvälisiltä järjestöiltä saatuihin tietoihin.

4.   Turvallisen kolmannen maan käsitettä voidaan soveltaa seuraavissa tapauksissa:

5.   Turvallisen kolmannen maan käsitettä voidaan soveltaa vain, jos

6.   Kolmas maa voidaan katsoa ilman huoltajaa olevan alaikäisen kohdalla turvalliseksi kolmanneksi maaksi vain, jos se ei ole hänen etunsa vastaista ja jos jäsenvaltioiden viranomaiset ovat ensin saaneet kyseisen kolmannen maan viranomaisilta vakuutuksen siitä, että kyseiset viranomaiset ottavat ilman huoltajaa olevan alaikäisen vastuulleen ja että hän saa välittömästi tehokasta suojelua 57 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

7.   Jos unioni ja kolmas maa ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan nojalla yhdessä sopineet, että kolmannen maan alueelle otettavia muuttajia suojellaan tuon sopimuksen perusteella asiaankuuluvien kansainvälisten normien mukaisesti palauttamiskiellon periaatetta täysin noudattaen, tämän artiklan mukaisten turvallisen kolmannen maan asemaa koskevien edellytysten voidaan olettaa täyttyvän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 ja 6 kohdan soveltamista.

8.   Jos hakemus hylätään tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi turvallisen kolmannen maan käsitteen soveltamisen seurauksena, määrittävän viranomaisen on

9.   Jos kyseinen kolmas maa ei ota hakijaa alueelleen tai ei ota häntä takaisin alueelleen, hakijalle annetaan pääsy menettelyyn II luvussa ja III luvun I jaksossa säädettyjen perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti.

1.   Kolmannet maat on määritettävä turvallisiksi kolmansiksi maiksi unionin tasolla noudattaen 59 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

2.   Komissio tarkastelee tilannetta niissä kolmansissa maissa, jotka on määritelty turvallisiksi kolmansiksi maiksi turvapaikkaviraston avustuksella ja 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen muiden tietolähteiden perusteella.

3.   Turvapaikkavirasto toimittaa komissiolle tämän pyynnöstä tietoja ja analyyseja tietyistä kolmansista maista, joiden määrittelemistä turvallisiksi kolmansiksi maiksi unionin tasolla voitaisiin harkita. Komissio harkitsee viipymättä jäsenvaltion esittämää pyyntöä arvioida, voitaisiinko jokin tietty kolmas maa määritellä turvalliseksi kolmanneksi maaksi unionin tasolla.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 74 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotta voidaan keskeyttää kolmannen maan määrittäminen turvalliseksi kolmanneksi maaksi unionin tasolla 63 artiklassa säädettyjä edellytyksiä soveltaen.

1.   Kolmas maa voidaan määritellä tämän asetuksen mukaiseksi turvalliseksi alkuperämaaksi vain, jos oikeudellisen tilanteen, demokraattisen järjestelmän puitteissa tapahtuvan lainsäädännön soveltamisen ja yleisen poliittisen tilanteen perusteella voidaan osoittaa, että maassa ei esiinny vainoa, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EU) 2024/1347 9 artiklassa, eikä kyseisen asetuksen 15 artiklassa määritellyn vakavan haitan vaaraa.

2.   Kolmas maa voidaan sekä unionin että jäsenvaltion tasolla määritellä turvalliseksi alkuperämaaksi jättämällä määritelmän ulkopuolelle maan alueen tietyt osat tai selvästi yksilöitävissä olevat henkilöryhmät.

3.   Arvioinnin siitä, onko jokin kolmas maa tämän asetuksen mukainen turvallinen alkuperämaa, on perustuttava useisiin asiaa koskeviin, saatavilla oleviin tietolähteisiin, myös jäsenvaltioilta, turvapaikkavirastolta, Euroopan ulkosuhdehallinnolta, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta ja muilta alan kansainvälisiltä järjestöiltä saatuihin tietoihin, ja siinä on otettava huomioon asetuksen (EU) 2021/2303 11 artiklassa tarkoitettu yhteinen alkuperämaatietoja koskeva analyysi silloin kun se on saatavilla.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa se, missä määrin annetaan suojelua vainolta ja vakavalta haitalta seuraavien seikkojen perusteella:

5.   Turvallisen alkuperämaan käsitettä voidaan soveltaa vain, jos

1.   Kolmannet maat on määritettävä turvallisiksi alkuperämaiksi unionin tasolla noudattaen 61 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

2.   Komissio tarkastelee tilannetta niissä kolmansissa maissa, jotka on määritelty turvallisiksi lähtökolmansiksi maiksi turvapaikkaviraston avustuksella ja 61 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen muiden tietolähteiden perusteella.

3.   Turvapaikkavirasto toimittaa komissiolle tämän pyynnöstä tietoja ja analyysejä tietyistä kolmansista maista, joiden määrittelemistä turvallisiksi alkuperämaiksi unionin tasolla voitaisiin harkita. Komissio harkitsee viipymättä jäsenvaltion esittämää pyyntöä arvioida, voitaisiinko jokin tietty kolmas maa määritellä turvalliseksi alkuperämaaksi unionin tasolla.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 74 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä kolmannen maan määrittämisen turvalliseksi alkuperämaaksi unionin tasolla keskeyttämisestä 63 artiklassa säädettyjä edellytyksiä soveltaen.

1.   Jos turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi unionin tasolla määritetyn kolmannen maan tilanne muuttuu merkittävästi, komissio tekee perustellun arvioinnin siitä, täyttääkö kyseinen kolmas maa 59 tai 61 artiklassa vahvistetut edellytykset ja, jos komissio katsoo, että nämä edellytykset eivät enää täyty, se hyväksyy 74 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla keskeytetään kolmannen maan määrittäminen turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi unionin tasolla kuuden kuukauden ajaksi.

2.   Komissio tarkastelee jatkuvasti tilannetta 1 kohdassa tarkoitetussa kolmannessa maassa ottaen huomioon muun muassa jäsenvaltioiden ja turvapaikkaviraston toimittamat tiedot, jotka koskevat myöhempiä muutoksia kyseisen kolmannen maan tilanteessa.

3.   Jos komissio on 1 kohdan mukaisesti hyväksynyt delegoidun säädöksen, jolla keskeytetään kolmannen maan määrittäminen turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi unionin tasolla, se esittää kolmen kuukauden kuluessa delegoidun säädöksen hyväksymisestä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ehdotuksen tämän asetuksen muuttamisesta kyseisen kolmannen maan turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi määrittämisen poistamiseksi unionin tasolla.

4.   Jos komissio ei esitä tällaista ehdotusta 3 kohdassa tarkoitetun mukaisesti 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden kuluessa delegoidun säädöksen hyväksymisestä, delegoitu säädös, jolla keskeytetään kyseisen kolmannen maan määrittäminen turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi unionin tasolla lakkaa olemasta voimassa. Jos komissio esittää tällaisen ehdotuksen 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden kuluessa delegoidun säädöksen hyväksymisestä, komissiolla on valtuudet pidentää kyseisen delegoidun säädöksen voimassaoloa perustellun arvioinnin perusteella kuudella kuukaudella, ja pidennys voidaan uusia kerran.

5.   Jos komission esittämää ehdotusta kyseessä olevan kolmannen maan turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi unionin tasolla määrittämisen poistamiseksi ei hyväksytä 15 kuukauden kuluessa siitä, kun komissio sen esittää, kolmannen maan turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi unionin tasolla määrittämisen keskeyttäminen lakkaa olemasta voimassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan säännösten soveltamista.

1.   Jäsenvaltiot voivat kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkintaa varten pitää voimassa tai antaa lainsäädäntöä, joka mahdollistaa muiden kuin unionin tasolla määritettyjen turvallisten kolmansien maiden tai turvallisten alkuperämaiden määrittelyn kansallisella tasolla.

2.   Jos kolmannen määrittäminen turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi unionin tasolla keskeytetään 63 artiklan 1 kohtaa noudattaen, jäsenvaltiot eivät voi määrittää kyseistä maata turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi kansallisella tasolla.

3.   Jos jonkin kolmannen maan määrittäminen turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi unionin tasolla on keskeytetty tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen, jäsenvaltio voi ilmoittaa komissiolle katsovansa, että kyseisen maan tilanteen muuttumisen seurauksena maa täyttää jälleen 59 artiklan 1 kohdassa ja 61 artiklassa säädetyt edellytykset.

Ilmoitukseen on sisällytettävä perusteltu arviointi siitä, että kyseinen maa täyttää 59 artiklan 1 kohdassa ja 61 artiklassa säädetyt edellytykset, sekä selvitys niistä erityisistä muutoksista kyseisen kolmannen maan tilanteessa, joiden vuoksi kyseinen maa täyttää jälleen nämä edellytykset.

Saatuaan tällaisen ilmoituksen komissio pyytää turvapaikkavirastoa toimittamaan tietoja ja analyysin kyseessä olevan kolmannen maan tilanteesta.

Ilmoittava jäsenvaltio voi määritellä kyseisen kolmannen maan turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi kansallisella tasolla ainoastaan, jos komissio ei vastusta tätä määrittelyä.

Komissiolla on oikeus vastustaa enintään kahden vuoden ajan siitä päivämäärästä, kun kyseessä olevan kolmannen maan määrittäminen turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi unionin tasolla on poistettu. Komission on ilmoitettava vastustamisestaan kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jäsenvaltio antaa ilmoituksensa, ja sen jälkeen, kun kyseessä olevan kolmannen maan tilannetta on tarkastelu asianmukaisesti tämän asetuksen 59 artiklan 1 kohdassa ja 61 artiklassa säädetyt edellytykset huomioon ottaen.

Jos komissio katsoo, että kyseiset edellytykset täyttyvät, se voi antaa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ehdotuksen tämän asetuksen muuttamisesta siten, että kyseinen kolmas maa määritetään turvalliseksi kolmanneksi maaksi tai turvalliseksi alkuperämaaksi unionin tasolla.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja turvapaikkavirastolle kolmansista maista, jotka on määritelty kansallisella tasolla turvallisiksi kolmansiksi maiksi tai turvallisiksi alkuperämaiksi, viimeistään 12 päivänä kesäkuuta 2026 ja kulloinkin välittömästi sen jälkeen, kun tehdään uusi määrittely tai muutos määrittelyihin. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja turvapaikkavirastolle vuosittain ne muut turvalliset kolmannet maat, joihin kyseistä käsitettä on sovellettu 59 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tiettyjen hakijoiden kohdalla.