52000PC0854(02)

Ehdotus: NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta

PERUSTELUT

1. JOHDANTO

Neuvosto vahvisti 24. helmikuuta 1997 ihmiskaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaisen yhteisen toiminnan [1]. Asiakirjassa käsitellään useita aiheita kuten määritelmiä (rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden lainsäädännössä olevien yksityiskohtaisempien määritelmien soveltamista), lainkäyttövaltaa, rikosprosessia, uhreille annettavaa apua sekä poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet yhteisen toiminnan puitteissa tarkastelemaan voimassa olevia kansallisia säädöksiään sen varmistamiseksi, että ihmiskauppa ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on säädetty niissä rangaistaviksi teoiksi.

[1] EYVL L 63, 4.3.1997.

Sen jälkeen kun yhteinen toiminta vuonna 1997 hyväksyttiin, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian vastaisten toimien ja aloitteiden määrä on lisääntynyt ja niiden sisältö on kehittynyt huomattavasti Euroopan unionin tasolla sekä paikallisella, alueellisella ja laajemmalla kansainvälisellä tasolla. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsipornografia ovat kasvava ongelma, ja on käynyt selkeästi ilmi, että siihen puuttuminen edellyttää jäsenvaltioiden oikeudellisten lähestymistapojen yhdenmukaistamista.

Lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, on selkeä maininta ihmiskaupasta. Wienin toimintasuunnitelmassa [2] ja Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä kehotetaan selvästi jatkamaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaisia lainsäädäntötoimia. Lainsäädäntötoimet on mainittu myös komission tulostaulussa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteutumisen seuraamiseksi Euroopan unionissa [3]. Lisäksi neuvosto hyväksyi 29. toukokuuta 2000 päätöksen [4] Internetissä välitettävän lapsipornografian vastaisista toimenpiteistä.

[2] EYVL C 19, 23.1.1999.

[3] KOM (2000) 167 lopullinen, 24.3.2000.

[4] EYVL L 138, 9.6.2000, s. 1.

Kaksi esimerkkiä laajemman kansainvälisen tason kehityksestä ovat Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta sekä Euroopan neuvostossa parhaillaan valmisteltava tietokonerikollisuutta koskeva yleissopimus, jossa käsitellään mm. lapsipornografiaa tietokonejärjestelmissä. Komissio on osallistunut aktiivisesti jälkimmäisen välineen valmisteluun, ja puitepäätösehdotuksessa onkin otettu huomioon tulevan, lapsipornografiaa tietokonejärjestelmissä käsittelevän yleissopimuksen keskeiset elementit. Puitepäätösehdotus koskee toki myös muita lapsipornografian muotoja.

Koska vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteutumisella Euroopan unionissa on erityinen merkitys, jäsenvaltioiden olisi voitava kehittää puitepäätöstä siten, että tiettyjä rikoslain ja oikeudellisen yhteistyön osa-alueita viedään pidemmälle kuin mikä on ollut mahdollista niillä välineillä, joita oli olemassa ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa tai joita on kehitetty laajemmalla kansainvälisellä tasolla. Puitepäätöksessä olisi esimerkiksi käsiteltävä täsmällisesti mm. rangaistavaksi säätämistä, rangaistuksia ja muita seuraamuksia sekä rangaistuksen koventamisperusteita ja siihen olisi sisällytettävä säännöksiä lainkäyttövallasta, ekstraterritoriaalinen soveltaminen ja rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen mukaan luettuina.

Edellä mainitun perusteella komissio katsoo, että Euroopan unionin on toteutettava lisätoimia lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumiseksi. Puitepäätöksellä, joka on Amsterdamin sopimuksella käyttöön otettu väline, voidaan vahvistaa Euroopan unionin yhteistä lähestymistapaa tällä alalla ja täydentää lainsäädännössä olevia puutteita. Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsipornografiaa koskevan selkeän yhteisen lähestymistavan tarvetta voidaan tarkastella myös Euroopan unionin tulevaa laajentumista silmällä pitäen.

Tämän johdosta ja edellä mainitun tulostaulun mukaisesti komissio on päättänyt antaa ehdotuksen puitepäätökseksi lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsipornografiaa koskevien jäsenvaltioiden rikoslakien ja myös rangaistusten lähentämisestä. Ehdotus sisältää määräyksiä myös horisontaalisista oikeudellisista kysymyksistä kuten lainkäyttövallasta ja jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä. Ehdotus koskee lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumista. Siinä ei käsitellä hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa ihmiskauppaa, koska tästä aiheesta esitetään erillinen puitepäätösehdotus. Näiden aiheiden käsitteleminen kahdessa erillisessä puitepäätöksessä antaa neuvostolle mahdollisuuden keskittyä perusteellisemmin lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsipornografiaa koskevan ongelman ratkaisemiseen.

2. OIKEUSPERUSTA

Tässä ehdotuksessa puitepäätökseksi käsitellään jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämistä rikosasioissa tapahtuvan poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön alalla. Siinä käsitellään myös rikostunnusmerkistöjä ja rangaistuksia koskevia vähimmäisedellytyksiä järjestäytyneen rikollisuuden alalla. Ehdotuksen perusteluosassa tarkoitettu oikeusperusta on näin ollen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artikla, jossa mainitaan selkeästi lapsiin kohdistuvat rikokset, sekä 31 artiklan e kohta ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohta. Ehdotuksella ei ole Euroopan yhteisöjen talousarvioon kohdistuvia taloudellisia vaikutuksia.

3. PUITEPÄÄTÖS: ARTIKLAKOHTAISET PERUSTELUT

1 artikla (määritelmät)

Päätöksen 1 artiklassa määritellään puitepäätöksessä käytetyt käsitteet. Sen a, b ja c alakohdassa määritellään puitepäätöksen keskeiset käsitteet. A alakohdassa määritellään 'lapsi', b alakohdassa 'lapsipornografia' ja c alakohdassa 'tietokonejärjestelmä'.

Tässä puitepäätösehdotuksessa 'lapsella' tarkoitetaan alle 18-vuotiaita henkilöitä. Siltä osin kuin ikäraja liittyy lapsipornografiaan, komissio katsoo, että alle 18-vuotiaan seksuaaliseen tekoon osallistuvan henkilön esittäminen on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Vaikka alle 18-vuotias lapsi olisi riittävän kypsä tekemään harkitun päätöksen seksuaaliseen tekoon osallistumisesta, päätös ei tämän vuoksi kuitenkaan kattaisi tällaisen teon esittämistä. Kahdeksantoista vuoden suojaikäraja on myös lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukainen.

Artiklan b alakohta koskee pornografista aineistoa, joka esittää lasta seksuaalisessa kanssakäymisessä. Ilmaisu 'kuvatallenne' tulisi määritellä siten, että se kattaa myös kehittämättömän valokuva- ja videofilmin sekä tietokoneen kovalevylle tai muulle sähköiselle välineelle tallennetun tiedoston, joka voidaan muuttaa kuvaksi. Ilmaisulla 'seksuaaliseen tekoon osallistuva lapsi' tulisi tarkoittaa ainakin seuraavia tekoja:

a) sukupuoliyhteys, joka käsittää seuraavat kosketustavat: genitaali-genitaali, oraali-genitaali, anaali-genitaali tai oraali-anaali,

b) eläimeen sekaantuminen,

c) itsetyydytys,

d) sadismi tai masokismi, tai

e) sukupuolielimien tai niiden alueen esittäminen sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla.

Artiklan d alakohdassa määritellään 'oikeushenkilö'. 'Oikeushenkilön' määritelmä on peräisin Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen liittyvästä toisesta pöytäkirjasta [5].

[5] EYVL C 221, 19.7.1997.

2 artikla (Lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät rikokset)

Puitepäätöksen 2 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on säädetty rangaistavaksi teoksi. A alakohdassa todetaan, että lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on rangaistava teko. B alakohdassa todetaan, että lapsen taivuttaminen seksuaaliseen käyttäytymiseen on rangaistava teko, kun se tapahtuu i-iii luetelmakohdissa mainittujen olosuhteiden vallitessa. Seksuaalisella käyttäytymisellä tarkoitetaan tässä puitepäätöksessä myös toimintaa, josta käytetään 1 artiklassa lapsipornografian yhteydessä ilmaisua 'seksuaalinen teko'.

3 artikla (Lapsipornografiaan liittyvät rikokset)

Puitepäätöksen 3 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että erilaiset lapsipornografiaan liittyvät tahalliset teot on säädetty rangaistaviksi. 1 artiklan a alakohta koskee lapsipornografian tuottamista, b alakohta lapsipornografian jakelua, levittämistä ja välittämistä, c alakohta lapsipornografian tarjoamista tai muulla tavoin saatavilla pitämistä ja d alakohta lapsipornografian hankkimista ja hallussapitoa.

A-d alakohdissa käytetyt teonsanat viittaavat paitsi valmisteilla olevaan tietokonerikollisuutta koskevaan yleissopimukseen myös jäsenvaltioiden rikoslainsäädännössä käytettäviin ilmaisuihin. Komission tarkoituksena on ollut kattaa kaikki käyttäytymismuodot, jotka tyypillisesti muodostavat lapsipornografiaan liittyvän rikoksen.

Artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että luetelluista rikoksista voidaan langettaa tuomio myös siinä tapauksessa, että teko on joko osittain tai kokonaan tehty tietokonejärjestelmää käyttäen.

Artiklan 2 kohta kattaa kaksi tiettyä lapsipornografian muotoa, joissa kuvataan seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lasta. Ensimmäisessä henkilö näyttää lapselta, kun taas toisessa kuvia on muutettu tai ne on saatettu jopa kokonaan tuottaa tietokoneen avulla, eli ne ovat manipuloituja tai keinotekoisia. Näin ollen 2 kohta kattaa myös sellaisen pornografisen aineiston, joka ei itse asiassa sisällä varsinaista lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Tarkoituksena on tässä tapauksessa suojata eri etuja kuin 1 kohdassa tarkoitetun lapsipornografian yhteydessä; 1 kohdassa pyritään suojaamaan lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä, kun taas 2 kohdassa halutaan estää lasten käyttäminen seksiobjekteina ja estää näennäisesti lapsia esittävien pornografisten kuvausten yleistyminen, koska se olisi omiaan lisäämään lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.

Artiklan 2 kohdassa vaaditaan jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pornografiseen aineistoon liittyvät teot, jotka käsittävät seksuaaliseen tekoon osallistuvan lapsen kuvaamista, ovat rangaistavia. Nämä toimenpiteet eivät vaikuta muualla tässä puitepäätöksessä esitettyjen määritelmien soveltamiseen. Silloin kun kuvassa esiintyy lapselta näyttävä henkilö ja kuva ei ole keinotekoisesti valmistettu vaan esittää todellista henkilöä, jäsenvaltioiden on kuitenkin suljettava rangaistavuuden ulkopuolelle tapaukset, joissa voidaan osoittaa, että kuvan esittämä henkilö on 18 vuotta täyttänyt. Näin voidaan varmistaa, että kaikissa jäsenvaltioissa noudatettava vähimmäissääntö on se, että silloin kun tuomioistuin on vakuuttunut siitä, että kuva esittää lasta, vaikka todellista ikää ei tunnetakaan, teko on rangaistava.

4 artikla (Yllyttäminen, avunanto ja yritys)

Puitepäätöksen 4 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lapsipornografiaan liittyvä yllyttäminen, avunanto ja yritys on säädetty rangaistaviksi teoiksi.

4 artiklan 2 kohta koskee erityisesti teon yritystä. Siinä velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että yritys käyttää lasta seksuaalisesti hyväksi tai tuottaa, jaella, levittää, välittää, tarjota tai muulla tavoin pitää saatavilla lapsipornografiaa on rangaistava teko. 2 kohta ei koske yritystä tahallisesti hankkia ja pitää hallussa lapsipornografista aineistoa.

5 artikla (Rangaistukset ja niiden koventamisperusteet)

Päätöksen 5 artiklassa säädetään rangaistuksista ja niiden koventamisperusteista. Artiklan 1 kohdassa säädetään, että 2, 3, ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista määrättävien rangaistusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja että niistä säädettävän enimmäisrangaistuksen on oltava vähintään neljä vuotta vankeutta. Tahallisen hankinnan ja hallussapidon osalta todetaan erikseen, että vankeusrangaistuksen enimmäiskeston on oltava vähintään yksi vuosi. Tällaisten rangaistusten perusteella lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsipornografia on mahdollista sisällyttää niiden välineiden soveltamisalaan, joita on hyväksytty poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön lisäämiseksi Euroopan unionissa. Tällaisia ovat rahanpesua, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamista, jäljittämistä, jäädyttämistä, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskeva yhteinen toiminta 98/699/YOS [6] sekä rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisointia koskeva yhteinen toiminta 98/733/YOS [7].

[6] EYVL L 333, 9.12.1998, s. 1.

[7] EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1.

Koska lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsipornografia ovat hyvin vakavia rikoksia, jäsenvaltioiden on 2-4 kohdan nojalla varmistettava, että rangaistuksen koventamisperusteiden täyttyessä rikoksesta voidaan langettaa enimmäisrangaistuksena vähintään 8 vuotta vankeutta. Komission ehdotus vähintään 8 vuoden enimmäisrangaistuksen säätämisestä silloin, kun rangaistuksen koventamisperusteet täyttyvät, perustuu tulkintaan, jonka mukaan lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lapsipornografiasta langetettavien rangaistusten tulisi vastata rikoksen vakavuutta ja niillä tulisi olla voimakas pelotusvaikutus.

Artiklassa luetellaan seikat, joita tyypillisesti tulisi pitää raskauttavina asianhaaroina lapsiprostituution, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian yhteydessä. Ne ovat vähimmäisedellytyksiä eivätkä rajoita muiden määritelmien soveltamista, joita jäsenvaltioiden lainsäädännössä on säädetty niiden lisäksi. Tässä puitepäätöksessä säädetyt edellytykset voidaan määritellä seuraavasti:

- ilmaisulla "siihen liittyy alle 10-vuotias lapsi", tai kun on kyse lapsipornografiasta, "... kuvia alle 10-vuotiaasta lapsesta", pyritään varmistamaan korostetun tehokas oikeussuoja hyvin nuorille lapsille ja korostamaan hyvin nuorten lasten seksuaalisen hyväksikäytön vakavuutta siitä langetettavien rikosten avulla,

- "erityinen säälimättömyys" on edellytys, jolla määritellään voimankäytön tai painostuksen aste ja piittaamattomuus uhrin psyykkisestä tai fyysisestä terveydestä siten, että rikos on sitä vakavampi, mitä vakavampaa voimankäyttö, painostus tai piittaamattomuus ovat olleet,

- "tuottaa huomattavaa hyötyä" voi liittyä "paritukseen", joka täyttää koventamisperusteet, ja siihen tulee vähimmäisedellytyksenä liittyä rikoksen tekijän vaurastuminen rikoksen johdosta,

- "tehdään osana rikollisjärjestön toimintaa" olisi muodostettava yhteisen toiminnan 98/733/YOS [8] 1 artiklan mukaisesti, jossa kriminalisoidaan kuuluminen rikollisjärjestöön Euroopan unionin jäsenvaltiossa,

[8] EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1.

- ilmaisulla "sisältää kuvia väkivallan tai voimankäytön kohteena olevasta lapsesta" tarkoitetaan kuvia, joihin liittyy väkivaltaa tai voimankäyttöä ja joista käy ilmi, että lasta satutetaan tai että hän kokee olevansa suuressa hädässä; mitä vakavampi väkivallan tai voimankäyttö on, sitä vakavampi on rikos.

5 artiklan 5 kohdassa vaaditaan jäsenvaltioita harkitsemaan tässä puitepäätöksessä tarkoitetuista rikoksista tuomittujen luonnollisten henkilöiden sulkemista lastenhoitoon liittyvän ammattitoiminnan ulkopuolelle joko väliaikaisesti tai pysyvästi.

6 artikla (Oikeushenkilöiden vastuu)

On myös tarpeen säätää tapauksista, jossa oikeushenkilöt ovat osallistuneet lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lapsipornografiaan. Tämän vuoksi 6 artiklassa säädetään oikeushenkilön saattamisesta vastuuseen 2, 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, jotka luonnollinen henkilö on tehnyt asianomaisen oikeushenkilön puolesta tai hyväksi joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen jäsenenä. Vastuu olisi määriteltävä siten, että se kattaa sekä rikosoikeudellisen että siviilioikeudellisen vastuun (katso myös seuraamuksia koskeva 7 artikla).

Tämän lisäksi 2 kohdassa säädetään, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos sen puolesta tai hyväksi on ollut mahdollista tehdä rikoksia siksi, että henkilö, jolla on valtuudet tehdä päätöksiä, on harjoittanut ohjausta tai valvontaa puutteellisesti. Artiklan 3 kohdassa säädetään, ettei oikeushenkilöön kohdistuva oikeustutkinta sulje pois rinnakkaista oikeustutkintaa, joka kohdistuu luonnolliseen henkilöön.

Tietokonejärjestelmien avulla tehtyjen lapsipornografiarikosten osalta 6 artikla on tärkeä tietoyhteiskunnan palveluntarjoajien vastuun kannalta. 6 artikla ei vaikuta tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annetun direktiivin 2000/31/EY [9] säännöksiin, jotka koskevat välittäjinä toimivien palvelun tarjoajien vastuuta. Kyseisen direktiivin 12-14 artiklassa määritellään edellytykset, joiden vallitessa välittäjinä toimivien palveluntarjoajien ei voida katsoa olevan vastuussa pelkästä siirtotoiminnasta (mere conduit), välimuistiin tallentamisesta (caching) ja säilyttämisestä (hosting), ja 15 artiklassa täsmennetään, että jäsenvaltiot eivät saa asettaa tällaisille palveluntarjoajille yleistä velvoitetta valvoa siirtämiään ja tallentamiaan tietoja eivätkä yleistä velvoitetta pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia tosiasioita tai olosuhteita.

[9] EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on varmistaa, että palveluntarjoajat voidaan saattaa vastuuseen palveluntarjoajan puolesta tai hyväksi tehdyistä lapsipornografiarikoksista. Vastaavasti palveluntarjoaja voidaan saattaa vastuuseen, jos sen alaisuudessa toimivan henkilön on ollut mahdollista tehdä lapsipornografiarikoksia puutteellisen valvonnan vuoksi ja jos rikos on tehty palveluntarjoajan puolesta tai hyväksi.

7 artikla (Oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset)

Päätöksen 7 artiklassa säädetään oikeushenkilöihin kohdistuvia seuraamuksia koskevista edellytyksistä. Seuraamusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja vähimmäisrangaistukseksi on säädettävä rikosoikeudellinen tai muu sakko. Artiklassa säädetään myös muista oikeushenkilöihin sovellettavista seuraamuksista.

8 artikla (Lainkäyttövalta ja syyttäminen)

Koska lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lapsipornografiaan liittyvät rikokset ovat luonteeltaan kansainvälisiä, niiden tehokas torjunta lainsäädännön keinoin edellyttää, että lainkäyttövaltaa ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevat menettelysäännökset ovat niin selkeitä ja ulottuvat niin pitkälle kuin kansallisten oikeusjärjestelmien kannalta on mahdollista, jotta rikoksesta epäilty henkilö ei pystyisi välttämään syytteeseenpanoa.

Artiklan 1 kohdassa esitetään edellytykset, joiden perusteella kansallisille lainvalvonta- ja oikeusviranomaisille voidaan antaa toimivalta tämän puitepäätöksen soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin liittyvässä syytteeseenpanossa. Jäsenvaltio käyttää toimivaltaansa seuraavissa kolmessa tapauksessa:

(a) rikos on osittain tai kokonaan tehty sen alueella, riippumatta rikoksessa osallisena olevan henkilön asemasta tai kansalaisuudesta (alueperiaate),

(b) rikoksentekijä on jäsenvaltion kansalainen (aktiivinen persoonallisuusperiaate). Koska perusteena on rikoksentekijän oikeusasema, lainkäyttövaltaa voidaan käyttää riippumatta rikoksen tekopaikan maan laista (lex locus delicti). Syytteeseenpanosta ulkomailla tehtyjen rikosten yhteydessä vastaavat jäsenvaltiot. Tämä on erityisen tärkeää niille jäsenvaltioille, jotka eivät luovuta omia kansalaisiaan, tai

(c) rikos on tehty kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön puolesta tai hyväksi.

Koska kaikkien jäsenvaltioiden oikeusperinne ei tunne ekstraterritoriaalisuutta kaikkien rikoslajien osalta, jäsenvaltiot voivat 1 kohdan velvoitteita noudattaen rajoittaa toimivaltansa ensimmäiseen mainitusta kolmesta tilanteesta. Mikäli jäsenvaltiot eivät toimi näin, ne voivat tästä huolimatta rajoittaa 1 kohdan b ja c alakohdan soveltamista niihin tapauksiin, joissa rikos on tehty kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella.

Artiklan 3 kohdassa otetaan huomioon se, etteivät tietyt jäsenvaltiot luovuta omia kansalaisiaan, sekä pyritään varmistamaan, että lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai lapsipornografiaan liittyvistä rikoksista epäillyt henkilöt voidaan panna syytteeseen niissäkin tapauksissa, joissa jäsenvaltio kieltäytyy luovuttamasta omia kansalaisiaan.

Jäsenvaltion, joka ei luovuta omia kansalaisiaan, on 3 kohdan mukaisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen tuomiovaltansa oman maansa kansalaisiin, jotka ovat syyllistyneet rikokseen kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella, ja saattaakseen heidät tarvittaessa syytteeseen. Artiklan 4 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle, mikäli ne aikovat soveltaa 2 kohtaa.

8 artiklan 5 kohdan tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltioiden lainkäyttövalta koskee myös rikoksia, jotka tehty käyttäen kotijäsenvaltiosta käsin kolmannessa maassa sijaitsevaa tietokonejärjestelmää, esim. varastoimalla tai saattamalla käyttöön lapsipornografista aineistoa kolmannessa maassa sijaitsevan palvelimen välityksellä.

9 artikla (Uhrit)

Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsipornografiaa koskevaan Euroopan unionin lähestymistapaan kuuluu olennaisesti uhrien suojelu ja auttaminen. Komissio katsoo näin ollen, että puitepäätösehdotukseen olisi sisällytettävä uhreja koskeva artikla. Osa kattavaa toimintamallia on myös lapsille annettava sosiaalituki, jonka tarkoituksena on auttaa heitä selviytymään kokemuksistaan ja antaa heille mahdollisuus palata normaaliin elämään.

10 artikla (Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö)

Päätöksen 10 artiklan tarkoituksena on hyödyntää niitä monia kansainvälisiä oikeudellisen yhteistyön välineitä, joiden osapuolena jäsenvaltiot ovat ja joita olisi sovellettava tähän puitepäätökseen. Useisiin kahdenvälisiin ja monenvälisiin sopimuksiin sekä Euroopan unionin yleissopimuksiin sisältyy esimerkiksi keskinäistä oikeusapua ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevia järjestelyjä. Tämän artiklan tarkoituksena on niin ikään edistää tietojen vaihtoa.

Artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan antamaan toisilleen mahdollisimman laajaa keskinäistä oikeusapua lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsipornografiaa koskevissa oikeudellisissa menettelyissä. Jos kyseessä on positiivinen tuomiovaltaristiriita, jäsenvaltioiden on 2 kohdan mukaan neuvoteltava keskenään toiminnan yhteensovittamisesta tehokkaan syytteeseenpanon varmistamiseksi. Kohdassa todetaan samoin, että olemassa olevia yhteistyöjärjestelyjä kuten yhteystuomareita [10] ja Euroopan oikeudellista verkostoa [11] olisi asianmukaisesti hyödynnettävä. Artiklan 3 kohdassa korostetaan yhteysviranomaisten merkitystä tietojenvaihdossa. Kohdassa mainitaan selkeästi, että Europolin ja Internetissä välitettävää lapsipornografiaa koskevassa neuvoston päätöksessä [12] mainittujen yhteysviranomaisten olisi osallistuttava siihen asianmukaisella tavalla. Artiklan 4 kohdassa käsitellään tiedonkulkua, mitä tarkoitusta varten on perustettu lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsipornografiaa koskevien tietojen vaihdosta vastaavat yhteysviranomaiset.

[10] EYVL L 105, 27.4.1996.

[11] EYVL L 191, 7.7.1998, s. 4.

[12] EYVL 138, 9.6.2000, s. 1.

11 artikla (Täytäntöönpano)

Päätöksen 11 artiklassa käsitellään tämän puitepäätöksen täytäntöönpanoa ja seurantaa. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet tämän puitepäätöksen noudattamiseksi 31. joulukuuta 2002 mennessä. Lisäksi säädetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava samaan päivämäärään mennessä neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle täytäntöönpanosäädökset, joilla ne saattavat tässä puitepäätöksessä määrätyt velvoitteet osaksi kansallista lainsäädäntöään. Neuvosto arvioi 30 päivään kesäkuuta 2004 mennessä näihin tietoihin perustuvan kertomuksen ja komission kirjallisen kertomuksen perusteella sitä, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavia toimenpiteitä tämän puitepäätöksen noudattamiseksi.

12 artikla (Voimaantulo)

Päätöksen 12 artiklassa säädetään puitepäätöksen voimaantulosta päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2001/0025 (CNS)

Ehdotus: NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 29 artiklan, 31 artiklan e alakohdan ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Neuvoston ja komission toimintasuunnitelmassa parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta [13], Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmissä, komission tulostaulussa [14] ja Euroopan parlamentin 11 päivänä huhtikuuta 2000 antamassa päätöslauselmassa [15] todetaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian vastaisten lainsäädäntötoimien tarve tai vaaditaan niiden toteuttamista sekä yhteisistä määritelmistä, rangaistavaksi säätämisestä ja seuraamuksista sopimista.

[13] EYVL C 19, 23.1.1999.

[14] KOM(2000) 167 lopullinen, kohta 4.3 Eräiden rikollisuuden muotojen torjuminen.

[15] A5-0090/2000.

(2) Yhteistä toimintaa 24 päivältä helmikuuta 1997 ihmisillä käytävän kaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta [16] ja neuvoston päätöstä Internetissä välitettävän lapsipornografian vastaisista toimenpiteistä [17] on täydennettävä lainsäädäntötoimilla, joilla puututaan jäsenvaltioiden oikeudellisten lähestymistapojen eroavuuksiin ja edistetään tehokkaan oikeudellisen ja lainvalvontayhteistyön kehittymistä lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian ehkäisemiseksi.

[16] EYVL L 63, 4.3.1997.

[17] EYVL L 138, 9.6.2000, s. 1.

(3) Euroopan parlamentti toteaa 30 päivänä maaliskuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa [18], joka koskee komission tiedonantoa lapsiseksimatkailun torjuntatoimenpiteiden toteuttamisesta [19], että lapsiseksimatkailu on lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lapsipornografiaan läheisesti liittyvä rikos ja vaatii komissiota esittämään neuvostolle ehdotuksen puitepäätökseksi, jossa esitetään näiden rikosten rikostunnusmerkistöjä koskevat vähimmäisvaatimukset.

[18] A5-0052/2000.

[19] KOM(99) 262.

(4) Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsipornografia loukkaavat vakavalla tavalla ihmisoikeuksia ja lapsen perusoikeutta sopusointuiseen kasvuun ja kehitykseen.

(5) Lapsipornografia on lasten seksuaalisen väärinkäytön erityisen vakava muoto, joka yleistyy ja leviää uusien teknologioiden ja Internetin välityksellä.

(6) Kansainväliset järjestöt ovat tehneet tällä alalla merkittävää työtä, jota täydentämään tarvitaan myös Euroopan unionin toimia.

(7) Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsipornografia ovat vakavia rikoksia, ja niihin puuttumista varten on luotava kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka olennaisen osan muodostavat kaikille jäsenvaltioille yhteinen rikoslainsäädäntö, tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset mukaan luettuina, sekä mahdollisimman laaja oikeudellinen yhteistyö. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti tässä puitepäätöksessä rajoitutaan vähimpään, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan unionin tasolla, eikä siten ylitetä sitä, mikä tarvitaan tähän tarkoitukseen.

(8) On tarpeen määrätä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lapsipornografiaan syyllistyneille riittävän ankarat seuraamukset, jotta nämä rikokset voidaan sen perusteella sisällyttää niiden välineiden soveltamisalaan, joita on hyväksytty järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Tällaisia ovat rahanpesua, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamista, jäljittämistä, jäädyttämistä, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskeva yhteinen toiminta 98/699/YOS [20] sekä rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisointia koskeva yhteinen toiminta 98/733/YOS [21].

[20] EYVL L 333, 9.12.1998, s. 1.

[21] EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1.

(9) Tämä puitepäätös ei vaikuta Euroopan yhteisön toimivaltaan.

(10) Tämän puitepäätöksen tulisi edistää lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian ehkäisyä ja torjuntaa täydentämällä neuvoston jo vahvistamia välineitä, joita ovat muun muassa yhteinen toiminta 96/700/YOS [22] ihmisillä käytävän kaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta vastaavien henkilöiden kannustus- ja vaihto-ohjelman (STOP) perustamisesta, yhteinen toiminta 96/748/YOS [23] Europolin huumeyksikölle annetun toimeksiannon laajentamisesta, neuvoston ja Euroopan parlamentin päätös 293/2000/EY [24] lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseviä torjuntatoimenpiteitä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (Daphne), yhteinen toiminta 98/428/YOS [25] Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta, Internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskeva yhteisön monivuotinen toimintasuunnitelma [26], yhteinen toiminta 96/277/YOS [27] Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen oikeudellisen yhteistyön edistämiseen tähtäävää yhteystuomareiden vaihtojärjestelmää koskien sekä yhteinen toiminta 98/427/YOS [28] rikosasioissa annettavassa keskinäisessä oikeusavussa noudatettavista hyvistä toimintatavoista,

[22] EYVL L 322, 12.12.1996.

[23] EYVL L 342, 31.12.1996.

[24] EYVL L 34, 9.2.2000.

[25] EYVL L 191, 7.7.1998, s. 4.

[26] EYVL L 33, 6.2.1999.

[27] EYVL L 105, 27.4.1996.

[28] EYVL L 191, 7.7.1998.

ON TEHNYT TÄMÄN PUITEPÄÄTÖKSEN:

1 artikla Määritelmät

Tässä puitepäätöksessä:

(a) 'lapsi' tarkoittaa alle 18-vuotiasta henkilöä,

(b) 'pornografinen aineisto' tarkoittaa aineistoa, joka esittää seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lasta,

(c) 'tietokonejärjestelmä' tarkoittaa mitä tahansa yhtä tai useampaa laitetta tai toisiinsa liitettyjen tai toisiinsa yhteydessä olevien laitteiden ryhmää, joka suorittaa automaattista tietojenkäsittelyä tietyn ohjelman perusteella,

(d) 'oikeushenkilö' tarkoittaa mitä tahansa muodostumaa, jolla on oikeushenkilön asema sovellettavan lain nojalla, lukuun ottamatta valtioita tai muita julkisia elimiä niiden käyttäessä julkiseen valtaan liittyviä oikeuksiaan sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä.

2 artikla Lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät rikokset

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat käyttäytymismuodot on säädetty rangaistaviksi teoiksi:

(a) lapsen pakottaminen tai taivuttaminen prostituutioon, siitä hyötyminen ja sen hyväksikäyttö tai sen helpottaminen,

(b) lapsen taivuttaminen seksuaaliseen kanssakäymiseen

(i) houkuttelemalla tai pakottamalla, väkivaltaa tai uhkailua käyttäen, tai

(ii) antamalla lapselle seksuaalisten palveluiden vastineeksi rahaa tai muita arvoesineitä tai muu palkkio, tai

(iii) käyttäen hyväksi auktoriteettiasemaa tai vaikutusvaltaa lapsen haavoittuvuuteen nähden.

3 artikla Lapsipornografiaan liittyvät rikokset

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat tahalliset teot on säädetty rangaistaviksi myös silloin kun ne on tehty tietokonejärjestelmän avulla:

(a) lapsipornografian tuottaminen, tai

(b) lapsipornografian jakelu, levittäminen tai välittäminen, tai

(c) lapsipornografian tarjoaminen tai sen saatavilla pitäminen, tai

(d) lapsipornografian hankinta ja hallussapito.

2. Muualla tässä puitepäätöksessä esitettyjen määritelmien soveltamista rajoittamatta jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdassa tarkoitetut teot ovat rangaistavia silloin kun niihin liittyy pornografista aineistoa, joka esittää seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lasta, paitsi jos voidaan osoittaa, että lasta esittävä henkilö oli kyseisessä tilanteessa 18 vuotta täyttänyt.

4 artikla Yllyttäminen, avunanto ja yritys

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyvä yllyttäminen, avunanto ja teon yritys ovat rangaistavia tekoja.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 artiklassa ja 3 artiklan 1 kohdan a-c alakohdassa tarkoitettujen tekojen yritys on säädetty rangaistavaksi teoksi.

5 artikla Rangaistukset ja raskauttavat asianhaarat

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 artiklassa, 3 artiklan 1 kohdan a-c alakohdassa ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, mukaan luettuna vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään neljä vuotta, ja 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta vähintään yksi vuosi.

2. Rajoittamatta jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä olevien muiden määritelmien soveltamista kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 artiklan a alakohdassa ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista voidaan langettaa vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdeksan vuotta, kun

- siihen liittyy alle 10-vuotias lapsi, tai

- siihen liittyy erityistä säälimättömyyttä, tai

- se tuottaa huomattavaa hyötyä, tai

- se tehdään osana rikollisjärjestön toimintaa.

3. Jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä olevien muiden määritelmien soveltamista rajoittamatta kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 artiklan b alakohdassa ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista voidaan langettaa vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdeksan vuotta, kun

- siihen liittyy alle 10-vuotias lapsi, tai

- siihen liittyy erityistä säälimättömyyttä.

4. Jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä olevien muiden määritelmien soveltamista rajoittamatta kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklan 1 kohdan a-c alakohdassa ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista voidaan langettaa vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdeksan vuotta, kun

- siihen liittyy kuvia alle 10-vuotiaasta lapsesta, tai

- siihen liittyy kuvia väkivallan tai voimankäytön kohteena olevasta lapsesta, tai

- se tuottaa huomattavaa hyötyä, tai

- se tehdään osana rikollisjärjestön toimintaa.

5. Kunkin jäsenvaltion on myös harkittava 2, 3 tai 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista tuomittujen luonnollisten henkilöiden sulkemista väliaikaisesti tai pysyvästi lastenhoitoon liittyvän ammattitoiminnan ulkopuolelle.

6 artikla Oikeushenkilöiden vastuu

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen 2, 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, jotka on oikeushenkilön puolesta tai hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen jäsenenä toimien henkilö, jolla on oikeushenkilössä johtava asema seuraavin perustein:

(a) oikeus edustaa oikeushenkilöä, tai

(b) valtuus tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta, tai

(c) valtuus harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä.

2. Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen tilanteiden lisäksi kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut sen, että oikeushenkilön alaisena toimiva henkilö on voinut tehdä kyseisen oikeushenkilön puolesta tai hyväksi 2, 3 tai 4 artiklassa tarkoitetun rikoksen.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu oikeushenkilöiden vastuu ei estä rikosoikeudellisia menettelyjä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka ovat tekijöinä, yllyttäjinä tai osallisina 2, 3 tai 4 artiklassa tarkoitetuissa rikoksissa.

7 artikla Oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 6 artiklan mukaisesti vastuussa olevalle oikeushenkilölle voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joihin kuuluu rikosoikeudellisia tai muita sakkoja ja joihin voi kuulua muita seuraamuksia, kuten:

(a) oikeuden menettäminen julkisiin etuisuuksiin tai tukiin, tai

(b) väliaikainen tai pysyvä liiketoimintakielto, tai

(c) tuomioistuimen valvontaan asettaminen, tai

(d) tuomioistuimen määräys lopettaa toiminta, tai

(e) rikoksen toteuttamiseen käytettyjen laitosten sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.

8 artikla Lainkäyttövalta ja syytteeseen asettaminen

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa 2, 3 tai 4 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, jos:

(a) rikos on kokonaan tai osittain tehty sen alueella, tai

(b) rikoksen tekijä on jäsenvaltion kansalainen, tai

(c) rikos on tehty kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön puolesta tai hyväksi.

2. Jäsenvaltio voi päättää, ettei se sovella lainkäyttövaltaa koskevia 1 kohdan b ja c alakohdan sääntöjä tai että se soveltaa niitä vain erityisissä olosuhteissa tai tilanteissa, jos rikos on tehty sen alueen ulkopuolella.

3. Jäsenvaltion, joka ei lainsäädäntönsä mukaan luovuta omia kansalaisiaan, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa oman maansa kansalaisiin, jotka ovat syyllistyneet 2, 3 tai 4 artiklassa tarkoitettuun rikokseen kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella, ja nostaakseen tarvittaessa syytteet näissä tapauksissa.

4. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle päätöksestään soveltaa 2 kohtaa sekä mainittava tarvittaessa ne erityiset olosuhteet tai tilanteet, joissa päätöstä sovelletaan.

5. Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta lainkäyttövallan määrittämiseksi rikos katsotaan tehdyksi joko kokonaan tai osittain tietyn jäsenvaltion alueella silloin kun se on tehty sellaisen tietokonejärjestelmän avulla, johon on pääsy kyseisen jäsenvaltion alueelta, riippumatta siitä, sijaitseeko tietokonejärjestelmä itse kyseisen valtion alueella vai ei.

9 artikla Uhrit

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että tässä puitepäätöksessä tarkoitettujen rikosten uhreille taataan asianmukainen oikeusturva ja asema rikosoikeudenkäynnissä. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että rikostutkinta ja oikeudenkäyntimenettelyt eivät aiheuta uhrille lisävahinkoa.

10 artikla Jäsenvaltioiden yhteistyö

1. Jäsenvaltiot antavat toisilleen voimassa olevien yleissopimusten sekä monen- ja kahdenvälisten sopimusten ja järjestelyjen mukaisesti mahdollisimman laajalti keskinäistä oikeusapua tässä puitepäätöksessä tarkoitettuihin rikoksiin liittyvissä oikeudenkäyntimenettelyissä.

2. Jos tässä puitepäätöksessä tarkoitettu rikos kuuluu usean jäsenvaltion toimivaltaan, näiden valtioiden on neuvoteltava keskenään toiminnan yhteensovittamisesta syytetoimien tehokkuuden varmistamiseksi. Olemassa olevia yhteistyöjärjestelyjä kuten yhteystuomareita ja Euroopan oikeudellista verkostoa olisi hyödynnettävä asianmukaisesti.

3. Jäsenvaltioiden on perustettava yhteysviranomaisia tai käytettävä olemassa olevia yhteistyöjärjestelyjä tietosuojaa koskevien sääntöjen mukaisesti 2, 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyvien tietojen vaihtamista varten. Jäsenvaltioiden on varmistettava erityisesti se, että tietojenvaihtoon osallistuvat asianmukaisella tavalla Europol toimivaltuuksiensa rajoissa sekä Internetissä välitettävää lapsipornografiaa koskevan neuvoston päätöksen mukaisesti nimetyt yhteysviranomaiset.

4. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava neuvoston pääsihteerille ja komissiolle, mikä yhteysviranomainen vastaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lapsipornografiaan liittyvien tietojen vaihdosta. Pääsihteeristö ilmoittaa yhteysviranomaisten yhteystiedot muille jäsenvaltioille.

11 artikla Täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava samaan päivämäärään mennessä neuvoston pääsihteeristölle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle kirjallisina säännökset, jotka ne ovat antaneet tämän puitepäätöksen mukaisten velvoitteidensa saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Neuvosto arvioi 30 päivään kesäkuuta 2004 mennessä näihin tietoihin perustuvan kertomuksen ja komission kirjallisen kertomuksen perusteella, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet tämän puitepäätöksen noudattamiseksi.

12 artikla Voimaantulo

Tämä puitepäätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja