6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/1

A.

katsoo, että nyt neljän vuoden kuluttua olisi muistutettava YK:n jäsenvaltioita niiden sitoutumisesta toteuttamaan vuoden 2005 huippukokouksen New Yorkissa 16. syyskuuta 2005 hyväksyttyyn päätösasiakirjaan kirjatut kunnianhimoiset tavoitteet,

B.

katsoo, että ainoastaan maailmanlaajuisella, tehokkaalla ja kattavalla monenvälisellä järjestelmällä voidaan puuttua niihin monilukuisiin ja keskenään kytköksissä oleviin kansakunnille, yhteiskunnille ja kansalaisille aiheutuviin haasteisiin ja uhkiin, jotka liittyvät rauhaan, vakauteen ja ihmisten turvallisuuteen, köyhyyden, ilmastonmuutoksen ja energiahuollon asettamiin vaatimuksiin ja maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksiin,

C.

toteaa, että YK:n yleiskokouksen 63. istunnossa tehtiin tärkeitä päätöksiä monista uudistusohjelmaa koskevista asioista, mukaan lukien parannukset inhimillisten voimavarojen hallinnoinnissa ja lainkäytössä, poliittisen osaston osittainen vahvistaminen ja turvallisuusneuvoston uudistamista koskevien hallitusten välisten neuvottelujen käynnistäminen,

D.

ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous on hyväksynyt kolmannen komiteansa ehdotuksesta joukon tärkeitä päätöslauselmia ihmisoikeuksista ja sosiaalisista ja humanitaarisista asioista, kolme maapäätöslauselmaa mukaan luettuina, sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan,

E.

toteaa, että Delivering as One -aloitteen ja kahden yhteyshenkilön toiminnan ansiosta on edistytty konkreettisesti joidenkin YK:n systeemikoherenssiuudistusten toteutuksessa; katsoo, että saavutukset on vakiinnutettava ja että tarvitaan lisäedistystä muilla 63. istunnossa yksilöidyillä aloilla,

F.

toteaa, että ellei onnistuta uudistamaan esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvostoa ja talous- ja sosiaalineuvostoa (ECOSOC), epäviralliset ryhmät, kuten G8 tai G20, saattavat pyrkiä ottamaan maailmanlaajuisten institutionaalisten järjestelyjen paikan,

G.

katsoo, että Euroopan unionin on edistettävä sitä, mitä se pitää vakaasti yleismaailmallisina arvoina, ja pyrittävä estämään kantojen polaroituminen,

H.

toteaa kuitenkin, että YK:n sihteeristön ja EU:n toimielinten yhteistyö on tiiviimpää kuin koskaan aikaisemmin ja ilmentää kummankin organisaation yhteisiä arvoja, tavoitteita ja etuja,

I.

katsoo, että YK:n toimintavalmiuksia rauhan ja turvallisuuden aloilla on vahvistettava edelleen ja että EU:n ja YK:n rauhanturvayhteistyö on yksi kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kulmakiviä,

J.

toteaa, että yhä useampi YK:n rauhanturvaaja on menettänyt henkensä rauhanturvaamistehtävässään, ja katsoo, että on tehtävä kaikki voitava näiden työntekijöiden suojelemiseksi,

K.

katsoo, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat strategisia kumppaneita ja että on niiden molempien etujen mukaista käsitellä yhdessä uusia yhteisiä maailmanlaajuisia uhkia ja haasteita kansainvälisen oikeuden ja monenvälisten instituutioiden, erityisesti YK:n, puitteissa; katsoo, että Yhdysvaltain uuden pysyvän YK-edustajan Susan Ricen lausunnot antavat viitteitä maan uudesta sitoutumisesta rakentavaan YK-yhteistyöhön,

L.

toteaa Euroopan unionin esittäneen 19. syyskuuta 2008 YK:n ihmisoikeusneuvostolle antamassaan julkilausumassa, että EU ei voi hyväksyä seuraavia neljää Durbanin tarkistuskonferenssin päätösasiakirjan kohtaa: 1) maailman yhden alueen ottaminen erilleen; 2) vuoden 2001 Durbanin julistuksen avaaminen uudelleen lisäämällä siihen uskonnon halventamiskielto, jolla halutaan rajoittaa sananvapautta ja luoda sensuuri, joka kuuluu olennaisesti islamilaisiin jumalanpilkan kieltäviin lakeihin; 3) uhreja koskevan tärkeysjärjestyksen laatiminen; 4) keskustelun politisointi tai polarisointi,

M.

katsoo, että maailmanlaajuisen taantuman syvetessä kehitysmaat voivat ajautua kehityksessä vuosikymmeniä taaksepäin, kun hyödykkeiden hinnat laskevat, investoinnit vähenevät, rahoitusmarkkinoiden vakaus huononee ja rahalähetykset vähenevät, ja toteaa, että EU:n nykyisten avustussitoumusten arvo putoaa lähes 12 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa, koska sitoumukset ilmaistaan prosenttiosuutena jäsenvaltioiden bruttokansantuotteesta,

1.

suosittaa neuvostolle, että:

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle.

6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/7

A.

ottaa huomioon, että köyhyyden poistamisen tavoitteen on oltava jatkossakin erittäin keskeinen osa yhteistä strategiaa,

B.

ottaa huomioon, että puolet Afrikan väestöstä elää edelleen köyhyydessä ja että Afrikka on ainoa manner, joka ei ole edistynyt vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa, erityisesti köyhyyden vähentämisen, lapsikuolleisuuden, odottavien äitien terveyden sekä HIV:n/aidsin ja malarian torjunnan osalta,

C.

ottaa huomioon, että yhteisellä strategialla pyritään kehitysyhteistyötä pidemmälle, Afrikan rajojen ulkopuolelle ja instituutioiden ulkopuolelle, jotta sillä voidaan kattaa aikaisempaa useampia Afrikkaa ja koko maailmaa koskevia kysymyksiä, kuten energia, ilmastonmuutos ja turvallisuus, ja jotta sen toteuttamiseen osallistuisi entistä laajempi joukko instituutioiden ulkopuolisia toimijoita,

D.

ottaa huomioon, että viime vuonna saatiin valmiiksi suurin osa Afrikan ja EU:n yhteisen strategian institutionaalisesta arkkitehtuurista sekä sen innovatiivisista työmenetelmistä, mutta että konkreettinen edistyminen paikan päällä on ollut vähäistä,

E.

ottaa huomioon, että yhteisessä strategiassa tunnustetaan yksiselitteisesti yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin perustehtävä saavutetun edistyksen arvioinnissa ja kumppanuuden poliittisessa ohjauksessa, mutta parlamentit eivät ole kuitenkaan edelleenkään voineet osallistua järjestelmällisellä tai tarkoituksenmukaisella tavalla yhteisen strategian laatimiseen, mukauttamiseen tai seurantaan,

F.

ottaa huomioon, että varsinkin Afrikan puolella kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset ovat osallistuneet yhteisen strategian täytäntöönpanoon vain hyvin vähäisessä määrin,

G.

ottaa huomioon, että yhteisen strategian täytäntöönpanoon on osoitettu hyvin vähän uutta rahoitusta ja että itse asiassa asianomaiset rahoituslähteet olivat jo täysin ohjelmoidut ennen kuin yhteinen strategia hyväksyttiin,

H.

ottaa huomioon, että Euroopan kehitysrahaston (EKR) sisällyttäminen EU:n talousarvioon, mitä parlamentti on toistuvasti vaatinut, mahdollistaisi johdonmukaisemman politiikan ja kehitysyhteistyövarojen parlamentaarisen valvonnan,

I.

ottaa huomioon, että Afrikan osuus maailmankaupasta pienenee ja että Afrikka on jäämässä vaille globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia,

J.

ottaa huomioon, että pääomapako ja etenkin laiton pääomapako aiheuttaa Afrikan talouksille miljardien eurojen menetykset vuosittain, samalla kun maanosa menettää ”aivovuodon” myötä suuren osan sen tulevan kehityksen kannalta olennaisesta älyllisestä kapasiteetista,

K.

ottaa huomioon, että elintarviketuotannon ja -turvan merkitys politiikan ensisijaisena tavoitteena on hiipunut ja että niihin suunnatut investoinnit ovat olleet täysin riittämättömiä viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, millä voi olla katastrofaalisia seurauksia, kuten äskettäinen elintarvikkeiden hintakriisi osoitti,

L.

ottaa huomioon, että Afrikka on aliedustettuna kansainvälisissä järjestöissä ja monenvälisillä foorumeilla, jotka päättävät monista maanosan tulevaisuuteen vaikuttavista asioista,

M.

ottaa huomioon, että EU:n ja Afrikan pitkäaikaiset suhteet saavat uudenlaista merkitystä, kun toimijoiden joukko laajenee muilla kuin perinteisillä avunantajilla, joiden Afrikkaa koskevat ohjelmat ja painopisteet merkitsevät uusia riskejä ja haasteita,

N.

katsoo, että on olennaisen tärkeää löytää synergioita ja välttää päällekkäisyyksiä yhteisen strategian instituutioiden ja Cotonoun sopimuksen, Euro–Välimeri-strategian ja Etelä-Afrikan ja EU:n strategisen kumppanuuden kaltaisten olemassa olevien rakenteiden välillä,

O.

katsoo, että Cotonoun sopimuksen uudelleenarvioinnilla vuonna 2009 pyritään selkiyttämään AKT-maiden ja AU:n tulevia suhteita,

P.

katsoo, että tietoisuus yhteisen strategian tavoitteista ja toimista on huolestuttavan vähäistä, ja ottaa huomioon, että (etupäässä Afrikassa) yleinen tietoisuus Afrikan ja EU:n strategisesta kumppanuudesta ja siihen sitoutuminen riippuu suoraan yhteisen strategian kyvystä tuottaa välittömiä ja kouriintuntuvia tuloksia, joiden avulla Afrikan kansojen elintasoa voidaan nostaa,

Q.

katsoo, että kumppanuudessa olisi otettava huomioon, että vaikka ”tasavertainen kumppanuus” tarkoittaa EU:n ja AU:n tasavertaisuutta keskusteluun osallistumisessa ja politiikan muotoilemisessa, siinä olisi myös käsiteltävä karua todellisuutta, jossa nämä maanosat ja niiden instituutiot ovat yhä hyvin kaukana tasavertaisuudesta institutionaalisen kehityksen, päätöksentekovalmiuksien ja voimavarojen osalta,

1.

pitää myönteisenä, että vuosi yhteisen strategian hyväksymisen jälkeen sen täytäntöönpanoon tarvittavan institutionaalisen arkkitehtuurin pääosat ovat vihdoin valmiit ja ovat aloittaneet toimintansa tavoitteita ja määräaikoja sisältävän toimintasuunnitelman perusteella, ja että yhteisen strategian ja sen temaattisten kumppanuuksien täytäntöönpano on edistynyt jonkin verran; pahoittelee kuitenkin sitä, että täytäntöönpanon ensimmäisen vuoden päättyessä joissakin kumppanuuksissa määritellään edelleen työmenetelmiä eikä ole vielä vahvistettu tavoitteita, määräaikoja ja talousarviomäärärahoja;

2.

pitää myönteisenä, että ensimmäisenä yhteisen strategian allekirjoittamisen jälkeisenä vuonna EU:n ja AU:n tapaamisia on ollut useammin kuin koskaan aiemmin;

3.

kehottaa EU:n ja AU:n komissioita ja EU:n ja AU:n jäsenvaltioita ottamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi kyseisen institutionaalisen arkkitehtuurin päätökseen saattamisen kehittämällä sen parlamentaarisia ja kansalaisyhteiskuntaa sekä paikallisviranomaisia koskevia osia, joiden pitäisi viedä prosessia eteenpäin ja ylläpitää sitä tekemällä siitä avoimen, omavastuullisen ja demokraattisesti uskottavan;

4.

pitää myönteisenä, että EU:ssa on perustettu täytäntöönpanoryhmiä, joihin asianosaiset jäsenvaltiot osallistuvat, koska yhteisen strategian rahoittaminen on huomattavassa määrin riippuvainen jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista ja koska jäsenvaltioiden suora osallistuminen myös edistää toimintasuunnitelmaan sisältyvien toimien jatkuvuutta ja kestävyyttä sekä niitä koskevan tietoisuuden lisääntymistä;

5.

pyytää yhteisen strategian instituutioita keskittymään tinkimättä tarpeellisiin tavoitteisiin ottaen huomioon, että ensimmäisen toimintasuunnitelman toteuttamiseen on varattu ainoastaan kolme vuotta (2008–2010);

6.

toistaa EU:n ja AU:n komissioille osoittamansa pyynnön ryhtyä aktiivisiin toimiin, jotta Euroopan parlamentti ja yleisafrikkalainen parlamentti saadaan osallistumaan yhteisen strategian täytäntöönpanoon ja seurantaan sekä sen poliittiseen ohjaukseen, mitä niiden asema yhteisen strategian institutionaalisen rakenteen keskeisinä osina edellyttää;

7.

korostaa, että Euroopan parlamentin ja afrikkalaisten parlamenttien väliset elimet (kuten AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous sekä EU:n ja Välimeren alueen maiden yhteinen parlamentaarinen edustajakokous) ovat tärkeitä rauhan ja turvallisuuden sekä hyvän hallintotavan ja demokratian edistämisen kannalta sekä tehokkaita foorumeja yhteistyölle ja yhteisiin huolenaiheisiin puuttumiselle;

8.

panee merkille, että Afrikan ja EU:n ministeritroikan 11. kokouksessa hyväksyttiin ensimmäinen yhteisen strategian täytäntöönpanon edistymistä koskeva vuosikertomus sekä sen täytäntöönpanoa koskeva ensimmäinen toimintasuunnitelma, jonka EU-osuuden edellä mainittu komission tiedonanto muodostaa;

9.

pitää kuitenkin valitettavana, että kyseinen kertomus laadittiin kuulematta Euroopan parlamenttia tai yleisafrikkalaista parlamenttia tai pyytämättä niiltä minkäänlaista muodollista panosta;

10.

ehdottaa, että yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin puhemiehet osallistuvat järjestelmällisesti kaikkiin EU–Afrikka-huippukokouksiin esitelläkseen näiden parlamenttien päätelmät toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta ja ehdotukset yhteisen strategian tulevista suuntaviivoista;

11.

pyytää, että ministeritroikan jäsenet keskustelevat juuri ennen ministeritroikan kevätkokousta yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin toimivaltaisten elinten edustajien kanssa, jolloin parlamentit voivat tehdä yhteistä vuotuista edistymiskertomusta koskevia ehdotuksia ja suosituksia; ehdottaa, että parlamenttien ehdotuksista ja suosituksista keskusteleminen otetaan kyseisen ministeritroikan kokouksen esityslistalle; odottaa, että seuraavassa, seuraavan syksyn ministeritroikan kokouksessa hyväksytyssä yhteisessä vuotuisessa edistymiskertomuksessa esitetään, miten ehdotukset ja suositukset on otettu huomioon; pyytää, että parlamenttien edustajat tapaavat ministeritroikan ministereitä myös troikan syyskokouksen yhteydessä;

12.

katsoo, että yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin pitäisi osallistua asianmukaisella tasolla sekä yhteisten asiantuntijaryhmien että AU–EU-työryhmän toimintaan;

13.

pitää myönteisenä sitä, että Euroopan komissio on luonut yhdeksännessä Euroopan kehitysrahastossa AU:n toimielinten valmiuksien parantamista koskevan tukiohjelman, johon on otettu 55 miljoonaa euroa; vaatii jälleen, että osa kyseisistä määrärahoista on osoitettava yleisafrikkalaisen parlamentin hallinnollisten valmiuksien ja toimintakyvyn vahvistamiseen, ja kehottaa komissioita laatimaan toimintasuunnitelmat näiden varojen käyttöä varten yleisafrikkalaista parlamenttia kuullen ja yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa;

14.

suosittaa, että yleisafrikkalainen parlamentti hallinnoi suoraan talousarviossa sille varattuja määrärahoja sitten, kun se on kehittänyt itselleen siihen tarvittavat hallinnolliset valmiudet ja kun se täyttää EY:n varainhoitoasetuksessa (6) (erityisesti sen 56 artiklassa) vahvistetut vaatimukset sille, että komissio voi toteuttaa talousarviota välillisen keskitetyn hallinnoinnin avulla;

15.

kehottaa EU:n ja AU:n komissioita selkeyttämään menettelyitä parlamenttien kanssa käytävän suoran ja tehokkaan vuoropuhelun varmistamiseksi, jotta vältetään perusteettomat viiveet, ottaen asianmukaisesti huomioon komissioiden menettelytapoihin liittyvät erityispiirteet;

16.

kehottaa jälleen sisällyttämään Euroopan kehitysrahaston talousarvioon ja pyytää komissiota tällä välin pitämään Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin aja tasalla kaikissa budjettiprosessin vaiheissa;

17.

katsoo, että jotta yhteisestä strategiasta kehittyy aidosti ”laajapohjainen ja laaja-alainen ihmiskeskeinen kumppanuus”, siihen on otettava kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset tehokkaasti mukaan ja sillä on edistettävä niiden tehokasta osallistumista täytäntöönpanevien elinten toimintaan;

18.

pahoittelee sitä, että vaikka toimintasuunnitelman mukaan jokaisessa Afrikan ja EU:n kumppanuudessa voidaan toteuttaa monia erilaisia toimia, pääpaino on selkeästi valtion toimissa; korostaa, että parlamenttien ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen, paikallisviranomaisten ja muiden tällaisten toimijoiden, panosta ja osallistumista prosessiin on syvennettävä ja selvennettävä entisestään;

19.

suhtautuu myönteisesti Afrikan unionin talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvostoon (ECOSOCC) välineenä luoda kumppanuus Afrikan hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan välille; on kuitenkin huolestunut Afrikan kansalaisyhteiskunnan vähäisestä osallistumisesta yhteisen strategian täytäntöönpanoon ja kehottaa erityisesti afrikkalaista osapuolta ryhtymään viipymättä toimiin luodakseen tiivistä yhteistyötä asianosaisten sidosryhmien kanssa tehden menettelyitä, joilla tunnistetaan ja kartoitetaan Afrikkaa edustavat muut kuin valtiolliset toimijat ja varmistetaan niiden tehokas osallistuminen;

20.

kehottaa Euroopan komissiota kehittämään afrikkalaisia kansalaisjärjestöjä varten asianmukaiset valmiuksien lisäämisen välineet, joilla pyritään erityisesti vahvistamaan niiden valmiuksia osallistua yhteisen strategian täytäntöönpanoon;

21.

toteaa, että yhteisellä strategialla olisi puututtava myös kysymyksiin, joilla, vaikka ne muodollisesti kuuluvatkin toisen institutionaalisen rakenteen piiriin, on merkittävä vaikutus Afrikan tulevaisuuteen ja jotka muokkaavat näiden mannerten välisiä suhteita, kuten talouskumppanuussopimukset ja alueellisten talouskumppanuussopimusryhmittymien ja muiden afrikkalaisten alueellisten ryhmittymien (alueelliset talousyhteisöt mukaan lukien) välinen suhde, Cotonoun sopimuksen toinen uudelleenarviointi, Euro–Välimeri-strategia, Etelä-Afrikan ja EU:n strateginen kumppanuus sekä Afrikan suhteet Kiinan ja Brasilian kaltaisiin uusiin maailmanlaajuisiin toimijoihin;

22.

katsoo, että kestävää taloudellista, sosiaalista ja ympäristöä koskevaa kehitystä voi tapahtua vain maissa, jotka antavat takeet rauhasta, demokratiasta ja ihmisoikeuksista;

23.

kehottaa Euroopan komissiota, neuvostoa ja afrikkalaista osapuolta varmistamaan, että tämä strategia on johdonmukainen muiden sellaisten politiikkojen kanssa, joilla voi olla kielteinen vaikutus EU:n ja Afrikan uuden strategisen kumppanuuden edistämiseen, erityisesti kauppa-, ympäristö-, maahanmuutto- ja maatalouspolitiikan kanssa; korostaa, että näitä kysymyksiä olisi käsiteltävä EU:n ja Afrikan välisessä poliittisessa vuoropuhelussa;

24.

korostaa, että köyhyyden tehokas torjuminen, minkä on pysyttävä yhteisen strategian ydintavoitteena, edellyttää, että EU:n ja Afrikan strategisella kumppanuudella tuetaan kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä, houkutellaan investointeja ulkomailta, edistetään oikeudenmukaista kansainvälistä kauppaa ja edesautetaan sellaisten olosuhteiden luomista, joissa Afrikan maat voivat vaiheittain ottaa oman paikkansa maailmantaloudessa;

25.

pitää myönteisenä rauhan ja turvallisuuden kumppanuuden osalta saavutettua edistystä; panee merkille AU:n ja EU:n välisen poliittisen vuoropuhelun kriisitilanteista Afrikassa ja muualla; korostaa, että kyseisessä vuoropuhelussa on käsiteltävä rauhaa ja turvallisuutta koskevien kysymysten koko kirjoa konfliktien ehkäisystä ja konfliktien ratkaisemisesta konfliktien jälkeiseen jälleenrakentamiseen ja rauhan rakentamiseen, mukaan lukien perusteellinen vuoropuhelu suojeluvastuun periaatteen toteuttamisesta;

26.

kehottaa pitämään Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden täytäntöönpanoa ensisijaisena tavoitteena; painottaa jälleen, että Euroopan kehitysrahasto ei ole soveltuva rahoituslähde Afrikan rauhanrahastoa varten; katsoo, että Euroopan kehitysrahaston menojen olisi vastattava taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) vahvistamia julkisen kehitysavun kriteereitä; toistaa kehotuksensa etsiä lopullinen ratkaisu Afrikan rauhanrahaston rahoitusta koskevaan kysymykseen;

27.

pitää myönteisenä, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon perusti syyskuussa 2008 korkea-arvoisista henkilöistä koostuvan AU:n ja YK:n paneelin, jotta löydetään tapoja, joilla kansainvälinen yhteisö voi tukea YK:n valtuuttamia AU:n rauhanturvaoperaatioita;

28.

huomauttaa, että hallinnon käsitteen pitäisi ilmentää, miten hyvin yhteiskunta toimii pitämällä yllä lakia ja järjestystä, noudattamalla ja edistämällä aktiivisesti ihmisoikeuksia, torjumalla lahjontaa torjuntaa sekä luomalla vaurautta ja jakamalla vaurautta ja olennaisia terveys- ja sosiaalipalveluja avoimesti ja oikeudenmukaisesti; tähdentää, että ulkoisten toimijoiden ei pidä arvioida hallintoa yksinomaan ulkoapäin asetettujen kriteereiden perusteella, vaan yhteisesti sovittujen ja jaettujen arvojen ja standardien pohjalta;

29.

pitää tärkeänä kestävää demokratiaa, hyvä hallinto ja demokraattiset vaalit mukaan luettuina, jossa on tuettava parlamentaaristen valmiuksien lisäämistä sekä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten osallistumista poliittiseen vuoropuheluun;

30.

korostaa, että molempien osapuolten on parannettava hallintoaan: se ei ole ensisijainen tavoite vain Afrikassa vaan myös Euroopan unionissa, jonka on parannettava hallintoa ja vastuullisuutta avustussitoumusten ja avunantajien toimien paremman yhteensovittamisen osalta tavoitteena ottaa paremmin huomioon apua vaille jääneet alueet; korostaa, että kansallisilla ja maanosan parlamenteilla, muilla kuin valtiollisilla toimijoilla ja paikallisviranomaisilla on tärkeä rooli tällä alalla;

31.

kehottaa tukemaan enemmän olemassa olevia afrikkalaisia aloitteita, kuten Afrikan valtioiden vertaisarviointijärjestelmää (APRM), joka on Afrikan maiden toistaiseksi vakavin pyrkimys parantaa maanosan hallintoa, ja AU:n luomia useita muita välineitä, joilla lisätään afrikkalaisten sitoutumista prosessiin;

32.

on erittäin huolestunut siitä, että komission kaikille AKT-maille kehittämien ”hallintoprofiilien”, jotka toimivat suuntaviivoina kehitysavun ohjelmoinnille 10. Euroopan kehitysrahastoon sisältyvien 2 700 miljoonan euron lisävarojen osalta, valmisteluun ei ole otettu mukaan muita toimijoita; toteaa, että edunsaajamaiden edellytyksiä saada lisävaroja on arvioitu kriteereillä, joista vain yksi liittyy suoraan vuosituhattavoitteisiin; on tyrmistynyt siitä, että Euroopan komission ”profiilit” uhkaavat heikentää APRM-prosessia; kehottaa Euroopan komissiota kuulemaan Euroopan parlamenttia ja neuvostoa sekä tiedottamaan niille näiden varojen käytöstä ja sen seurannasta, jotta varmistetaan, että ne osoitetaan hallintoa koskeviin aloitteisiin sekä AU:n hallintoa koskevan ohjelman ja APRM-prosessin tukemiseen;

33.

kehottaa käsittelemään hallinto- ja ihmisoikeuskumppanuuteen liittyvässä vuoropuhelussa ihmisoikeusloukkausten rankaisematta jäämistä ja tarkastelemaan tässä yhteydessä kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisia parhaita käytäntöjä, Sierra Leoneen ja Ruandaan perustettujen kansainvälisten rikostuomioistuinten toiminta mukaan lukien;

34.

katsoo kauppaa ja alueellista integraatiota koskevan kumppanuuden osalta, että suotuisten olosuhteiden vallitessa kaupan lisääntyminen on talouskasvua olennaisesti edistävä voima, edellyttäen että kauppapolitiikka on johdonmukaista kehitystavoitteiden kanssa; pitää siten myönteisinä tämän kumppanuuden tavoitteita tukea Afrikan alueellista integraatiota ja vahvistaa maanosan kaupallista toimintakykyä;

35.

odottaa, että Maailman kauppajärjestön (WTO) Dohan kehityskierros saadaan pikaisesti päätökseen, mutta vaatii, että sen on säilyttävä pohjimmiltaan ”kehityskierroksena”, jossa asetetaan etusijalle Afrikan kansakuntien integroiminen maailmantalouteen, vähennetään tehokkaasti kauppaa vääristäviä maataloustukia ja luovutaan maatalouden vientituista;

36.

katsoo, että EU:n pitäisi auttaa Afrikan valtioita varmistamaan maataloutensa omavaraisuus sekä edistämään keskeisiä palveluja ja heikossa asemassa olevaa kotimaista teollisuutta;

37.

vaatii, että Afrikan valtioiden kanssa allekirjoitettujen lopullisten talouskumppanuussopimusten on oltava ennen muuta kehityksen välineitä, joilla otetaan huomioon edunsaajien erilaiset valmiudet ja kehitystasot;

38.

korostaa, että talouskumppanuussopimuksilla on edistettävä Afrikan alueellista integraatiota sen heikentämisen sijaan; tukee AU:n pyrkimyksiä vahvistaa alueellisia talousyhteisöjä mantereen alueellisen integraation kehittämisen keskeisinä osatekijöinä;

39.

vaatii, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot pitävät kiinni sitoumuksestaan osoittaa vuoteen 2010 mennessä vuosittain vähintään 2 000 miljoonaa euroa aitoon kauppaa tukevaan apuun (Aid for Trade), josta suurin osa on osoitettava Afrikalle; kehottaa määrittämään ja osoittamaan hyvissä ajoin kyseisen osan kauppaa tukevan avun varoista; korostaa, että näiden varojen olisi oltava lisärahoitusta eikä pelkästään Euroopan kehitysrahaston rahoituksen uudelleenjärjestelyä;

40.

kehottaa kumppanuusosapuolia tarkastelemaan kauppaa tukevaan apuun liittyviä tavoitteita kokonaisvaltaisesti, infrastruktuurin kehittäminen, yritystoiminnan edistäminen ja sääntelyn parantaminen, myös yksinkertaisemmat ja käyttäjäystävälliset alkuperäsäännöt, mukaan lukien;

41.

kehottaa kumppanuusosapuolia käsittelemään myös sellaisia talouden näkökohtia, jotka eivät välttämättä liity kauppaan, mutta joilla on merkittäviä seurauksia Afrikan kansantalouksien kannalta, kuten toimenpiteiden toteuttamisen välttämättömyys pääomien laittoman paon pysäyttämiseksi sekä veroparatiiseja koskevan kansainvälisen sääntelyn edistämiseksi;

42.

kehottaa tunnustamaan yhteisessä strategiassa siirtolaisten ja diaspora-ilmiön merkityksen asianomaisten henkilöiden kotimaiden kehityksen edistämisessä ja tehostamaan sitä helpottamalla heidän investointejaan näihin maihin ja alentamalla rahansiirtojen kustannuksia;

43.

on voimakkaasti sitä mieltä, että mitä tulee vuosituhattavoitteita koskevaan kumppanuuteen, kyseisten tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa, vaikka apua lisättäisiin ja parannettaisiinkin, ja kehottaa näin ollen EU:n jäsenvaltioita pitämään kiinni hiljan Dohan kehitysrahoituskonferenssissa sekä avun tuloksellisuudesta Accrassa järjestetyssä korkean tason foorumissa uudelleen antamistaan sitoumuksista, erityisesti kun on kyse niiden myöntämän avun määrästä, politiikkojen johdonmukaisuudesta ja omavastuusta, avoimuudesta sekä lahjoittajien välisestä työnjaosta;

44.

toteaa, että perusterveydenhuolto sekä ensimmäisen ja toisen asteen koulutus edesauttavat olennaisesti vuosituhattavoitteiden saavuttamista; rohkaisee näin ollen Afrikan valtioita nostamaan kyseiset alat niiden köyhyyden vähentämisstrategioiden ensisijaisten tavoitteiden joukkoon; kehottaa kumppanuusosapuolia edistämään tällaista kehitystä, kun otetaan huomioon Euroopan komission sitoumus käyttää vähintään 20 prosenttia yhteisön kehitysyhteistyövaroista näillä aloilla; kehottaa komissiota laajentamaan tämän sitoumuksen koskemaan myös Euroopan kehitysrahastoa; muistuttaa, että kaikkiin tähän liittyviin toimiin olisi sisällytettävä vammaiset; pitää tässä yhteydessä myönteisenä ensimmäisen yhteisen asiantuntijaryhmän tapaamisen tulosta ja kehottaa mukana olevia sidosryhmiä varmistamaan, että edistystä tapahtuu tulevana vuonna;

45.

kehottaa Euroopan komissiota ryhtymään pikaisesti toimiin noudattaakseen sitoumuksiaan terveydenhuollon alalla Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tammikuussa 2009 julkistamassa erityiskertomuksessa ”Terveydenhuoltopalveluihin liittyvä EY:n kehitysyhteistyötuki Saharan eteläpuolisen Afrikan maille” esitettyjen päätelmien ja suositusten osalta; korostaa, että on tärkeää lisätä Euroopan komission tukea terveydenhuoltoalalle Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 10. Euroopan kehitysrahaston väliarvioinnin yhteydessä, jotta tuetaan sen sitoutumista terveydenhuoltoa koskeviin vuosituhattavoitteisiin;

46.

kannustaa EU:n ja AU:n jäsenvaltioita antamaan enemmän painoarvoa Afrikan elintarviketurvalle ja elintarvikeomavaraisuudelle, tukemaan toimia Afrikan maatalouden tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi, erityisesti paikallismarkkinoita palvelevaa elintarviketuotantoa, ja edistämään kaupunkeja ympäröiviä ”vihreitä vyöhykkeitä”;

47.

kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään sekä yhteisen strategian yhteydessä että muissa yhteyksissä käymissään keskusteluissa luonnonvarojen hyödyntämisestä syntyvän vaurauden oikeudenmukaista jakamista; vaatii, että luonnonvaroista saatavat kansalliset tulot on ensi tilassa osoitettava oikeudenmukaisemmin väestön perustarpeiden tyydyttämiseen, erityisesti terveydenhuollon, koulutuksen sekä luonnonvarojen ja ympäristön suojelun aloilla, jotta edistetään vuosituhattavoitteiden saavuttamista;

48.

ilmaisee huolensa siitä, että Afrikan viimeaikainen ennätyksellinen talouskasvu kääntyy maailmanlaajuisen talouden hidastumisen myötä laskuun, ja korostaa, että maanosa voi taantua vuosikymmeniä hyödykkeiden laskevien hintojen, investointien vähenemisen, rahoituksen epävakauden ja rahalähetysten vähenemisen seurauksena;

49.

palauttaa ilmastonmuutoksen osalta mieleen, että kehittyneet valtiot kantavat suurimman vastuun ilmaston muuttumisesta, mutta että siitä johtuvat kielteiset vaikutukset tuntuvat voimakkaimmin kehitysmaissa; vaatii siksi lisää rahoitusta, mikäli halutaan, että Afrikan valtiot välttyvät maksamasta suhteettoman korkeaa hintaa sopeutumisesta sen vaikutuksiin ja sen vaikutusten lieventämisestä; tukee lisäksi EU:n ja Afrikan yhteistä poliittista julistusta ilmastonmuutoksesta, joka esitettiin ilmastonmuutosta koskevasta YK:n puitesopimuksesta Poznanissa joulukuussa 2008 järjestetyssä kokouksessa;

50.

vaatii, että maahanmuuttoa ja työllisyyttä koskevassa kumppanuudessa löydetään oikeudenmukainen ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu ”aivovuotoon”, joka riistää monilta Afrikan valtioilta suuren joukon ammattitaitoisia työntekijöitä etenkin terveydenhoidon alalla;

51.

kehottaa ehkäisemään EU:n uudessa ”sinisen kortin” järjestelmässä kehitysmaista peräisin olevien ammattitaitoisten työntekijöiden laajamittaista käyttöä aloilla, joilla näissä maissa vallitsee työvoimapula, erityisesti terveydenhuollossa ja koulutuksessa;

52.

kehottaa Euroopan komissiota hyödyntämään Afrikan ja EU:n kumppanuutta auttaakseen Afrikan maita käyttämään teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevasta sopimuksesta (TRIPS-sopimus) ja kansanterveydestä annettuun Dohan julistukseen sisältyviä joustoja, jotta helpotetaan kohtuuhintaisten keskeisten lääkkeiden saatavuutta Afrikassa;

53.

kannustaa molempia osapuolia tiedettä ja teknologiaa koskevan kumppanuuden yhteydessä kaventamaan digitaalista kuilua tehostamalla teknologian kehittämistä ja siirtoa koskevaa yhteistyötä, erityisesti puhelinliikenteen ja internetin osalta;

54.

odottaa, että yhteisessä strategiassa toteutetaan erityisiä toimia naisten, lasten ja vammaisten mahdollisuuksien parantamiseksi Afrikassa, koska nämä ryhmät kohtaavat erityisen vakavia vaikeuksia kehitysmaissa;

55.

korostaa, että jotta yhteinen strategia ulottuisi Afrikan rajojen ulkopuolelle ja jotta se johtaisi EU:n ja Afrikan yhteistyön tiivistymiseen kansainvälisissä elimissä kaupan, ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen kaltaisista kysymyksistä käytävissä monenvälisissä neuvotteluissa olisi EU:n ja Afrikan pyrittävä muuttamaan kansainväliset instituutiot, kuten Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailman kauppajärjestö, demokraattisemmiksi ja edustuksellisemmiksi sekä varmistettava, että Afrikka voi vihdoin käyttää vaikutusvaltaa kokonsa ja asemansa mukaisesti;

56.

kehottaa jälleen EU:n toimielimiä luomaan yhteisen strategian täytäntöönpanoa varten erityisen rahoitusvälineen, johon keskitetään kaikki olemassa olevat rahoituslähteet, selkeällä, ennakoitavalla ja ohjelmoitavalla tavalla; tiedustelee, missä määrin yhteisellä strategialla voidaan saavuttaa sen ylevät tavoitteet tai tarjota todellista lisäarvoa ilman minkäänlaista uutta rahoitusta tai edes nykyisen rahoituksen uudelleenohjelmointia;

57.

kehottaa EU:n jäsenvaltioiden ja Afrikan maiden hallituksia tiedottamaan kansalaisilleen tehokkaammin ja järjestelmällisemmin yhteisen strategian toimista ja saavutuksista sekä pyrkimään saamaan niille lisää näkyvyyttä tiedotusvälineissä;

58.

odottaa, että Euroopan parlamentti ja yleisafrikkalainen parlamentti sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja paikalliset viranomaiset voivat osallistua tarkoituksenmukaisella tavalla, Lissabonissa 8. ja 9. joulukuuta 2007 järjestetyn EU–Afrikka-huippukokouksen kokemusten mukaisesti, vuonna 2010 järjestettävän kolmannen Afrikka–EU-huippukokouksen valmisteluihin sekä ottaa aktiivisesti osaa itse huippukokoukseen;

59.

kehottaa EU:n ja AU:n komissioita ja puheenjohtajavaltioita kannattamaan edellä esitettyjä ehdotuksia, joilla pyritään lisäämään parlamenttien osallistumista yhteisen strategian täytäntöönpanoon ja seurantaan;

60.

aikoo varmistaa, että Euroopan parlamentissa koordinointi ja synergia eri elinten välillä ovat yhteisen strategian täytäntöönpanon ja seurannan edellyttämällä tasolla; toistaa tässä yhteydessä aikeensa muuttaa suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaava tilapäinen valiokunta täysiarvoiseksi parlamenttien väliseksi valiokunnaksi;

61.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Afrikan unionin talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvostolle, Afrikan unionin komissiolle ja toimeenpanevalle neuvostolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille, AKT-ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/15

A.

katsoo, että Euroopan unioni on vuonna 2000 annetun vuosituhatjulistuksen seurauksena sitoutunut yhdessä koko kansainvälisen yhteisön kanssa puolittamaan äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrän maailmassa vuoteen 2015 mennessä keskittämällä toimensa kahdeksaan vuosituhannen kehitystavoitteeseen,

B.

toteaa, että tuoreiden arvioiden mukaan noin 1,4 miljardia ihmistä elää yhä köyhyysrajan (1,25 dollaria/päivä) alapuolella, mikä vastaa yli neljäsosaa kehitysmaiden väestöstä,

C.

ottaa huomioon komission ja unionin jäsenvaltioiden vuonna 2007 antamat uudet sitoumukset, joiden avulla pyritään merkittävästi kuromaan kiinni viivettä tavoitteiden saavuttamisessa,

D.

toteaa, että terveydenhuollon ja muiden peruspalvelujen puute aiheuttaa miljoonien ihmisten kuoleman ja pitää ihmiset köyhyysloukussa, vaikka terveydenhoidon ja peruskoulutuksen saanti on ihmisoikeus, jonka noudattamisen ja toteutumisen varmistaminen on hallitusten vastuulla,

E.

katsoo, että vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia voidaan kehitysmaissa käyttää muiden välineiden ohella maailmanlaajuisen elintarvikekriisin asettamiin haasteisiin vastaamiseksi erityisesti maatalouden alalla,

F.

huomauttaa, että tähän mennessä toteutetuista lukuisista toimista huolimatta suurimmalla osalla kehitysmaista ei ole riittävästi voimavaroja vastata terveydenhuollon ja koulutuksen haasteisiin, minkä vuoksi ulkopuolinen apu on välttämätöntä,

G.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin tehtävänä on myöntää Euroopan kehitysrahastoa koskeva vastuuvapaus,

H.

toteaa, että komissio aikoo lisätä huomattavasti talousarviotuen käyttöä kymmenennen Euroopan kehitysrahaston aikana tehostaakseen tuen tuloksellisuutta ja saavuttaakseen asettamansa tavoitteet,

I.

toteaa, että kehitysmaiden opettajat ja terveydenhoitoalan työntekijät työskentelevät kurjissa olosuhteissa, että vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lähes kaksi miljoonaa opettajaa ja yli neljä miljoonaa terveydenhoitoalan työntekijää ja että heidät voitaisiin palkata ja kouluttaa vuosituhattavoitteita koskevien sopimusten osana annettavan riittävän talousarviotuen avulla,

J.

panee merkille, että terveydenhoitoalan ja opettajien toistuva puute on pahentunut rikkaiden maiden järjestämän aivoviennin seurauksena,

K.

panee merkille unionin aikomuksen jatkaa talousarviotukimenojensa kasvattamista lisäämällä merkittävästi etenkin terveydenhuollon ja koulutuksen alakohtaista talousarviotukea erityisesti Afrikan maissa,

L.

toteaa, että vuosituhattavoitteita koskevissa sopimuksissa asetetaan konkreettisia tavoitteita, jotka pyritään saavuttamaan terveydenhuoltoa ja peruskoulutusta koskeviin vuosituhattavoitteisiin liittyen, mutta vuosituhattavoitteita koskevaan sopimukseen voitaisiin sisällyttää muitakin ensisijaisina pidettyjä aloja,

M.

toteaa, että Euroopan parlamentti esitti kehitysapua koskevan virallisen kantansa edellä mainitun 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman 6 kohdassa uusista kehitysyhteistyön rahoitusvälineistä vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä ja sen mukaan ”määrän lisäämisen on käytävä käsi kädessä laadun lisäämisen kanssa, toisin sanoen avun tehokkuutta on lisättävä koordinoinnin, täydentävyyden ja johdonmukaisuuden avulla sekä vähentämällä kehitysavun siirtämisen aiheuttamia kuluja, luomalla entistä ennustettavampia ja kestävämpiä avustusmekanismeja, nopeuttamalla kehitysavun jakamista, poistamalla edelleen kehitysavulle asetettuja ehtoja, etsimällä ratkaisuja kestämättömiin velkataakkoihin, edistämällä hyvää hallintoa, taistelemalla korruptiota vastaan ja lisäämällä avunsaajien kykyä ottaa kehitysapua vastaan”,

N.

uskoo, että ennakoitavissa oleva pitkän aikavälin tuki voi edistää suoraan ja tehokkaasti vuosituhannen kehitystavoitteissa määritettyjen köyhyyden vähentämisstrategioiden konkreettista täytäntöönpanoa,

O.

ottaa huomioon, että huolimatta Monterreyssä (2002), Gleneaglesissa (2005), Pariisissa (2005) ja Accrassa (2008) antamistaan sitoumuksista lisätä kehitysavun määrää ja parantaa sen laatua monet unionin jäsenvaltiot eivät anna lupaamaansa tukea täysimääräisenä ja silloinkin, kun tukea annetaan, osa siitä on epäasianmukaista,

P.

huomauttaa, että 30 prosentissa tapauksista komission antaman talousarviotuen maksaminen myöhästyy raskaiden hallintomenettelyjen vuoksi,

Q.

toteaa, että talousarviotuen ennakoitavuuden puute johtuu erityisesti siitä, että suurin osa tuen antamisen ehdoista on vuosiluonteisia, ja että ennakoitavuuden puute pakottaa tuensaajamaat toisinaan käyttämään tuen ennen sen saamista tietämättä varmasti, annetaanko se niille jossain vaiheessa,

R.

toteaa, että unionin kehitysapua ei kyetä ennakoimaan myöskään tuensaajamaissa, joissa on tietty oikeusvarmuus ja vakaa sääntely-ympäristö,

S.

huomauttaa, että komissio on suurin kehitysavun monenvälinen antaja ja yksi suurimmista talousarviotuen antajista ja että se yhä useammin turvautuu viimeksi mainittuun tukeen, joka on muodostanut viidenneksen sen viime vuosina myöntämän tuen kokonaismäärästä,

T.

katsoo, että sikäli kun talousarviotuki on jo yksi unionin tukea parantavista välineistä, olisi hyödyllistä tehdä siitä ennakoitavampi ja myöntää sitä pidemmäksi aikaa,

U.

toteaa, että nykyisin komission antama talousarviotuki ohjelmoidaan tavallisesti kolmeksi vuodeksi tai joidenkin virastojen tapauksessa vuodeksi kerrallaan,

V.

huomauttaa, ettei ehdotuksella vuosituhattavoitteita koskevasta sopimuksesta ole talousarviovaikutuksia eikä mainittu sopimus ole uusi väline vaan olemassa olevien välineiden täytäntöönpanokeino,

W.

panee merkille, että tällä hetkellä vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia koskevan komission asiakirjan asema ei ole selvä,

X.

toteaa komission olevan nyt sitä mieltä, että on aika toteuttaa sopimus, jossa asetetaan konkreettiset vuosituhattavoitteita koskevat tavoitteet, sen sijaan että kukin avunantaja tarkistaisi omat ehtonsa vuosittain,

Y.

ottaa huomioon, että sopimukseen sisältyy sekä rahoitussitoumus, jolla tuenantajamaa takaa paremman ennakoitavuuden, että tämän vastineena tuensaajamaan vankempi sitoutuminen konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseen,

Z.

ottaa huomioon, että komissio aikoo tehdä ensimmäiset vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset kuudeksi vuodeksi eli kymmenennen Euroopan kehitysrahaston loppuun,

AA.

huomauttaa, että komission ehdotus tehdä sopimuksia kuudeksi vuodeksi menee pidemmälle kuin muiden maailmanlaajuisten rahoittajien nykysuuntaus,

AB.

ottaa huomioon komission jäsenvaltioille esittämän kehotuksen yhteisrahoittaa vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset Euroopan kehitysrahastoon maksettavien vapaaehtoisten lisämaksujen avulla,

AC.

toteaa, että koska vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset kuuluvat Cotonoun sopimuksen periaatteiden perusteella laaditun yleisen talousarviotukivälineen alaisuuteen, parhaillaan käynnissä olevien ohjelmien päätöksiä tai yleisen talousarviotuen toimeenpanoehtojen eroja ei tarvitse muuttaa, että vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset eivät edellytä uuden rahoitusvälineen perustamista vaan perustuvat edelleen Cotonoun sopimukseen sisältyviin talousarviotukea koskeviin määräyksiin ja että vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset ovat äskettäin valmiiksi saatujen yleistä talousarviotukea koskevien sisäisten suuntaviivojen mukaisia,

AD.

huomauttaa, että vuosituhattavoitteita koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista koskevan Cotonoun sopimuksen 9 artiklan noudattaminen,

AE.

arvelee, että tehokkaan talousarviotuen avulla tuensaajien pitäisi pysyä rahoittamaan omia konkreettisia strategioitaan ja ohjelmiaan, joilla parannetaan toimivien julkisten palvelujen saatavuutta terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla,

AF.

huomauttaa, ettei komissio ole pitänyt lupaustaan ottaa parlamentin jäsenet ja kansalaisjärjestöjen edustajat järjestelmällisesti mukaan kehitysmaiden hallitusten kanssa käytävään vuoropuheluun, ja toteaa lisäksi, että nykykäsityksen mukaan tehokkuuden takaamiseksi kehitysyhteistyötä ei pitäisi jättää täysin hallitusten käsiin vaan myös kehitysmaiden parlamenttien ja kansalaisjärjestöjen olisi voitava osallistua siihen,

AG.

panee merkille, että komission mukaan sopimuskelpoisia ovat maat, joissa talousarviotuen täytäntöönpanoa koskevat tulokset ovat makrotalouden tasolla sekä varainhoidon osalta tyydyttäviä, ja että tässä komissio erottuu edukseen muista talousarviotuen antajista, kuten Kansainvälisestä valuuttarahastosta tai Maailmanpankista, jotka liittävät lukuisia ehtoja tukeensa, mikä on vastoin tuensaajamaata koskevaa omavastuullisuuden periaatetta,

AH.

toteaa, että monet maat, joilla olisi kiireellinen tarve saada enemmän tehokkaampaa apua voidakseen nopeuttaa edistymistään vuosituhannen kehitystavoitteissa, eivät täytä komission määrittämiä nykyisiä edellytyksiä vuosituhattavoitteita koskevien sopimusten tekemiselle,

AI.

toteaa, että nykymuodossaan vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset on tarkoitettu ainoastaan AKT-valtioille,

AJ.

huomauttaa, että komission talousarviotuki kärsii pahasti avoimuuden sekä köyhien maiden omavastuullisuuden puutteesta ja että rahoitussopimukset julkistetaan vain harvoin,

AK.

huomauttaa, että kehitysyhteistyön perusperiaatteena on tarjota apua niille, jotka tarvitsevat sitä kipeimmin siellä, missä se on tuloksellisinta,

AL.

toteaa, että esimerkiksi Burkina Fason tapauksessa paikan päällä kukaan ei ollut tietoinen käynnissä olevista Burkina Fason ja komission neuvotteluista vuosituhattavoitteita koskevan sopimuksen tekemiseksi ja että asiasta ei ole saatavilla mitään tietoa komission Burkina Fason edustuston verkkosivulla,

AM.

huomauttaa, että kehitysyhteistyötä koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa unioni sitoutuu käyttämään tuloksiin ja suorituskykyä mittaaviin indikaattoreihin perustuvaa toimintatapaa,

AN.

pitää tarpeellisena, että komissio kytkee talousarviotuen jatkossakin tuensaajamaan tuloksiin tasa-arvoa ja naisten oikeuksien edistämistä koskevissa kysymyksissä,

AO.

ottaa huomioon, että talousarviotukea koskevat sopimukset on jo tehty komission ja Burkina Fason (2005–2008), Etiopian (2003–2006), Ghanan (2007–2009), Kenian (2004–2006), Madagaskarin (2005–2007), Malawin (2006–2008), Malin (2003–2007), Mosambikin (2006–2008), Tansanian (2006–2008), Ugandan (2005–2007) ja Sambian (2007–2008) välillä,

AP.

ottaa huomioon, että maailmassa on 650 miljoonaa vammaista henkilöä, joista 80 prosenttia elää kehitysmaissa ja viidesosa äärimmäisessä köyhyydessä; ottaa huomioon, että he muodostavat yhden suurimmista syrjäytyneiden ja köyhien ryhmistä ja kohtaavat monenlaisesta syrjintää ja saavat harvoin koulutusta ja terveydenhoitoa,

AQ.

toteaa, että yleisten velvoitteiden ja erityisesti edellä mainitun vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 32 artiklan mukaisesti kyseisen yleissopimuksen allekirjoittaneiden on otettava vammaisuus huomioon kehitysyhteistyössään,

AR.

arvelee, että vuosituhattavoitteita ei saavuteta vuoteen 2015 mennessä, jos vammaisten osallistamista ja osallistumista ei oteta asianmukaisesti huomioon,

AS.

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2008 laaditun kertomuksen Afrikan ja EU:n kumppanuuden toimeenpanemisesta ja erityisesti sen 37 kohdan, jossa korostetaan vammaisten henkilöiden hyväksi tehtyjen toimien räikeää puutetta ponnisteluissa vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi,

1.

vahvistaa, että kehitysavun olisi perustuttava tarpeisiin ja tuloksiin ja että kehitysyhteistyöpolitiikkaa olisi suunniteltava yhteistyössä tuensaajamaiden kanssa;

2.

vahvistaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi tuenantajamaiden on täytettävä kaikki sitoumuksensa ja parannettava antamansa tuen laatua;

3.

painottaa, että on kehitettävä uusia mekanismeja, jotta tuesta saadaan ennakoitavampaa ja pysyvämpää;

4.

muistuttaa Abujan julistuksen tavoitteesta myöntää 15 prosenttia kansallisesta talousarviosta terveydenhoitoalalle sekä maailmanlaajuisen koulutuskampanjan tavoitteesta myöntää 20 prosenttia kansallisesta talousarviosta koulutusalalle;

5.

kehottaa komissiota kytkemään jatkossakin tukensa terveydenhuollon ja koulutuksen, erityisesti perusterveydenhuollon ja peruskoulutuksen, aloille kyseisillä aloilla ja erityisesti perusterveydenhuollossa ja peruskoulutuksessa saavutettuihin tuloksiin; kehottaa komissiota myös tarkentamaan, mikä merkitys näillä aloilla saavutetuille tuloksille annetaan suhteessa kattavampaan indikaattorien kokonaisuuteen ja miten se aikoo arvioida näillä aloilla edistymistä;

6.

kehottaa komissiota parantamaan talousarviotuen ennakoitavuutta ottamalla käyttöön vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia ja ulottamalla sopimusten periaatteet koskemaan useampia maita sekä alakohtaista talousarviotukea;

7.

muistuttaa komissiota tarpeesta vähentää merkittävästi sen ylen määrin raskaista hallintomenettelyistä johtuvia tarpeettomia viivästyksiä;

8.

kehottaa kehitysmaiden hallituksia kasvattamaan terveydenhuoltomenojaan 15 prosenttiin kansallisesta talousarviosta Abujan julistuksen suositusten mukaisesti ja koulutusmenojaan 20 prosenttiin kansallisesta talousarviosta, kuten maailmanlaajuisessa koulutuskampanjassa vaaditaan;

9.

pyytää komissiota varmistamaan talousarviotukimenojen korkean tason ja pyrkimään erityisesti lisäämään huomattavasti talousarviotukea AKT-maiden sosiaalialalle ja kasvattamaan alakohtaista talousarviotukea muilla alueilla;

10.

panee tyytyväisenä merkille, että komission vuosituhattavoitteita koskevien sopimusten tekemisellä taataan sopimuskelpoisille maille vähimmäistuki (70 prosenttia kokonaissitoumuksesta);

11.

pitää kuitenkin valitettavana, ettei vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia koskevassa asiakirjassa aseteta mitään aikataulua näiden pääasiassa kymmenennen Euroopan kehitysrahaston kuusivuotiskaudeksi tehtävien sopimusten täytäntöönpanolle, ja pyytääkin komissiota laatimaan tarkan aikataulun;

12.

panee merkille, että vuosituhattavoitteita koskevan sopimuksen pääasiallisena tavoitteena on parantaa tuen tehokkuutta ja nopeuttaa edistymistä vuosituhannen kehitystavoitteissa maissa, joissa tarve on suurin;

13.

pyytää komissiota antamaan tiedonannon, jossa vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia koskeva aloite esitetään virallisesti, ja laajentamaan aloitteen koskemaan AKT-valtioiden lisäksi myös muita edellytykset täyttäviä maita;

14.

pyytää komissiota ja tuensaajamaita valvomaan, että tuensaajamaiden parlamentit ja kansalaisyhteiskunta, vammaisjärjestöt mukaan lukien, saavat osallistua talousarviotuesta käytävän vuoropuhelun kaikkiin vaiheisiin, myös vuosituhattavoitteita koskevissa sopimuksissa vahvistettavan ohjelman valmisteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin;

15.

korostaa, että tuenantajien pitäisi sitoutua tuensaajia koskevien yksipuolisten ehtojen asettamisen sijasta edistämään hyvää hallintoa, demokratiaa ja vakautta tuensaajamaissa asianomaisten maiden kanssa määritettyjen avoimien kriteerien pohjalta;

16.

katsoo, että avoimuuden edistämiseksi muuttuvan maksuerän maksamisen ehtojen pitäisi perustua tuloksiin siten, että tämä kannustaa tuenantajia ja -saajia analysoimaan käytetyn rahan todellista vaikutusta ja lisää julkisten varojen käytön avoimuutta;

17.

kehottaa komissiota valvomaan säännöllisin väliajoin ohjelmiensa tuloksia ja kertomaan tuloksista Euroopan parlamentille;

18.

suosittaa, että komissio pyrkisi vahvistamaan tuenantajien ja tuensaajien välistä vuoropuhelua erityisesti määrittääkseen todelliset tarpeet ja alat, joilla tukea tarvitaan;

19.

pyytää AKT:n ja EU:n yhteistä parlamentaarista edustajakokousta olemaan aktiivisempi ensisijaisten alojen määrittelemisessä vuosituhattavoitteita koskevista sopimuksista neuvoteltaessa sekä prosessin kaikissa muissakin vaiheissa;

20.

pyytää komissiota asettamaan talousarviotuen edellytykseksi tulosten saavuttamisen hyvän hallinnon ja avoimuuden sekä ihmisoikeuksien – erityisesti köyhimpien ja syrjäytyneimpien, kuten vammaisten, vähemmistöjen, naisten ja lasten – puolustamisen ja kunnioittamisen aloilla sekä valvomaan, ettei talousarviotukea käytetä muilla kuin vuosituhattavoitteita koskevissa sopimuksissa määritetyillä aloilla;

21.

toistaa, että kansalliset maaohjelmat olisi vahvistettava yhteistyössä asianomaisten valtioiden parlamenttien, yhteisen AKT–EU-edustajakokouksen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

22.

panee merkille, ettei vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia koskevassa ehdotuksessa mainita, mitkä maat ovat mukana vuosituhattavoitteita koskevien sopimusten ensimmäisellä kierroksella; panee lisäksi merkille, että nykymuodossaan vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset on tarkoitettu yksinomaan AKT-maille;

23.

pitää valitettavana, että kehitysmaille suunnatussa unionin talousarviotukipolitiikassa edellytetään yhä useammin Kansainvälisen valuuttarahaston asettamien ehtojen täyttämistä unionin kehitysavun saamiseksi; katsoo lisäksi, että tällaisten ehtojen asettaminen on vastoin tuensaajamaiden omavastuullisuuden periaatetta koskevaa politiikkaa;

24.

painottaa, että on kehitettävä muita talousarviotuen toimintatapoja niitä maita varten, jotka eivät täytä vuosituhattavoiteita koskevien sopimusten tekemisen edellytyksiä, ja erityisesti niitä maita varten, joissa tilanne on epävakaa; korostaa, että on ilmeistä, etteivät maat, joissa tilanne on kaikkein epävakain, pysty täyttämään nykyisiä sopimuskelpoisuuden edellytyksiä;

25.

suosittaa, että vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset olisivat mahdollisia myös kehitysyhteistyön rahoitusvälineen piiriin kuuluvien maiden kanssa;

26.

pyytää komissiota ilmoittamaan selkeästi, miten se on aikonut yhdistää ehdotetut vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset muihin tuenjakovälineisiin;

27.

varoittaa, ettei vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia pidä tehdä harkitsemattomasti eikä liikaa siten, että ne nähdään ainoana todella tehokkaana tuenjakotapana, ja kehottaa komissiota valitsemaan aina kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivan tuenjakomenetelmän;

28.

pyytää komissiota vahvistamaan tuensaajamaiden parlamenttien valmiuksia osallistua talousarviomenettelyihin sekä parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksia osallistua kansallisten toimintalinjojen laadintaan antamalla enemmän rahoitustukea, painottamalla tällaista osallistumista tuensaajamaiden kanssa käytävissä poliittisissa vuoropuheluissa ja keskittymällä julkisen varainhoidon indikaattoreihin, joilla pyritään parantamaan hallitusten kansalaisiin kohdistamaa vastuullisuutta;

29.

pyytää komissiota liittämään yhteistyössä kumppanimaiden kanssa jokaiseen vuosituhattavoitteita koskevaan sopimukseen joukon suorituskykyä koskevia indikaattoreita, joiden perusteella voidaan arvioida sopimuksen täytäntöönpanon avulla saavutettua edistystä ja vammaisten henkilöiden ja vammaisten lasten osallistamista;

30.

kiinnittää komission huomiota siihen, että sen olisi jatkossakin ehdottomasti kytkettävä talousarviotukensa tuensaajamaan saavuttamiin tuloksiin miesten ja naisten tasa-arvoa ja naisten oikeuksien edistämistä koskevissa kysymyksissä, ja pyytää, että suorituskykyä koskevia indikaattoreita tiukennettaisiin tältä osin vuosituhattavoitteita koskevissa sopimuksissa niiden ulottamiseksi käsittämään myös muita aloja, kuten naisten ja vammaisten henkilöiden oikeudet; pyytää komissiota vahvistamaan talousarviotukeen liittyviä sukupuoliulottuvuutta koskevia suorituskykyindikaattoreita ja ulottamaan ne esimerkiksi seuraaville aloille: vammaisten henkilöiden oikeudet ja naisten oikeudet sekä erityisesti toimet, joilla edistetään kaikkien naisten mahdollisuuksia saada tietoa ja kattavia palveluja seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla, perhesuunnittelumenetelmien saatavuuden ja käyttömahdollisuuksien parantaminen, naisten koulutuksen edistäminen ja heidän asemansa pysyvä vahvistaminen sekä syrjinnän torjuminen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, AKT-ministerineuvostolle sekä jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille ja parlamenteille.

6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/23

A.

katsoo, että ”moninaisuudessaan yhtenäinen” -tunnuslauseensa mukaisesti Euroopan unionin on tunnustettava yhteinen historiansa ja tehtävä se eurooppalaisen taiteen historian pohjalta, sillä se on luonteeltaan yleismaailmallista,

B.

katsoo, että koulusta olisi tultava jälleen tärkein kulttuurin saatavuuden demokratisoinnin paikka,

C.

katsoo, että taide- ja kulttuurikasvatus, josta kuvakasvatus on osa, on jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien tärkeä elementti,

D.

katsoo, että taide- ja kulttuurikasvatus on tärkeä osatekijä lasten ja nuorten koulutuksessa, koska se myötävaikuttaa vapaan tahdon, toisten ihmisten huomioon ottamisen ja heitä kohtaan osoitetun avoimuuden kehittymistä; katsoo, että se on avainkysymys, mitä tulee yhtäläisiin mahdollisuuksiin, ja kulttuurin saatavuuden todellisen demokratisoinnin edellytys,

E.

katsoo, että kulttuurin saatavuuden demokratisoinnin muodostaman haasteen kohtaamiseksi on välttämätöntä edistää taidetietoisuutta kaikilla tasoilla ja kaikissa ikäryhmissä, tunnustaa taidealan ryhmä- ja harrastelijatoimintojen merkitys ja edistää taidekoulutukseen pääsyä,

F.

pitää valitettavana sitä, että jäsenvaltiot usein katsovat taloudellisten syiden pakottavan ne vähentämään taideaineille yleisessä koulutuspolitiikassa annettua tilaa,

G.

katsoo, että taidekasvatus on taidealan ammatillisen koulutuksen perusta ja että se edistää sekä luovuutta että fyysistä ja henkistä kehitystä tällä alalla luomalla tiiviimpiä ja hedelmällisempiä suhteita koulutuksen, kulttuurin ja taiteiden välille,

H.

katsoo, että taide- ja muotoilualojen koulut ja oppilaitokset auttavat kehittämään uusia ajattelumalleja sekä luomaan uudenlaisia tyylejä ja suuntauksia taiteen alalla ja avaamaan pääsyn erilaisiin kulttuurimaailmoihin, mikä vahvistaa Euroopan unionin imagoa maailmalla,

I.

katsoo, että koulutus on hyvin tärkeää ammattilaisten menestymisen kannalta taiteen ja luovan työn alalla,

J.

katsoo, että taidealan opinnot, joiden tavoitteena on ammatin hankkiminen ja uran kehittäminen, edellyttävät opiskelijoilta lahjakkuuden lisäksi vankkaa kulttuurin tuntemusta, joka voidaan saavuttaa ainoastaan monialaisella ja järjestelmällisellä koulutuksella; katsoo, että tällaisella koulutuksella lisätään myös mahdollisuuksia päästä alan työmarkkinoille, koska se tarjoaa opiskelijoille yleistä kulttuurin ja tutkimusmenetelmien tuntemusta, yrittäjätaitoja ja tietoa liiketoiminnasta sekä pätevyyttä nykytaiteeseen liittyvillä erilaisilla toiminnan aloilla,

K.

katsoo, että ne talouteen ja työllisyyteen liittyvät mahdollisuudet, joita luova teollisuus, kulttuuri- ja taideteollisuus sekä näiden alojen yritykset tarjoavat Euroopan unionissa, vaikuttavat merkittävästi taidealan kehitykseen,

L.

ottaa huomioon, että tekninen vallankumous on lisännyt kilpailukykyä sekä maiden sisällä että niiden välillä ja nostanut älyllisen kyvyn ja luovuuden erittäin tärkeään asemaan Lissabonin strategian yhteydessä,

M.

katsoo, että yhteiskunnissamme tapahtuvat nopeat ja jatkuvat muutokset edellyttävät ihmisiltä työelämässä yhä parempaa sopeutumiskykyä, joustavuutta, luovuutta sekä innovointi- ja viestintäkykyä; katsoo, että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien olisi kehitettävä näitä ominaisuuksia edellä mainitun Koulutus 2010 -työohjelman tavoitteiden mukaisesti,

N.

katsoo, että olisi otettava huomioon, että taideopetuksen muodoissa on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä,

O.

katsoo, että olisi otettava huomioon, että globalisaation ja kansalaisten lisääntyneen liikkuvuuden sekä Euroopan unionin peräkkäisten laajentumisten seurauksena kulttuuria ja sen monimuotoisuutta koskevalla koulutuksella on tärkeä merkitys identiteetin säilyttämisessä ja kulttuurien ja uskontojen välisen ymmärryksen edistämisessä; katsoo, että Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden tavoitteena olevaa kulttuuritietoisuuden lisäämistä ja kulttuurin tukemista olisi jatkettava myös vuoden 2008 jälkeen,

1.

katsoo, että taidekasvatuksen pitäisi olla pakollinen osa opetusohjelmia koulutuksen kaikilla tasoilla, jotta edistettäisiin kulttuurin saatavuuden demokratisointia;

2.

korostaa, että on tärkeää sekä koulujen opetusohjelmissa että ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen ohjelmissa jatkuvasti järjestää kursseja, joilla edistetään ja kehitetään luovuutta kaikissa ikäryhmissä osana elinikäistä oppimista;

3.

muistuttaa, että yksi taide- ja kulttuurikasvatuksen tavoitteista on osallistua kansalaiskasvatukseen ja että se osaltaan vahvistaa kykyämme ajatella ja edistää yksilön kehitystä älyllisellä, emotionaalisella ja fyysisellä tasolla;

4.

tunnustaa taiteiden tehtävän tärkeänä innovoinnin edistäjänä yhteiskunnassa ja taloudessa Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuoden 2009 puitteissa;

5.

kiinnittää neuvoston ja jäsenvaltioiden huomiota siihen rooliin, joka eurooppalaisella kulttuurilla ja sen monimuotoisuudella on Euroopan yhdentymistä edistävänä tekijänä, sekä taide- ja kulttuurikasvatuksen merkitykseen yhteisössä, muun muassa perinteisten kulttuuriarvojen turvaamisessa eri alueilla;

6.

toteaa, että yhä useammat taidealan opiskelijat haluavat suorittaa opintonsa toisessa jäsenvaltiossa, ja kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita koordinoimaan taideopetusta koskevaa politiikkaansa Euroopan unionin tasolla, vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja lisäämään sekä opiskelijoiden että opettajien liikkuvuutta tällä alalla;

7.

ehdottaa taidealan ammattilaisten liikkuvuuden parantamista kiinnittämällä enemmän huomiota pätevyyden tunnustamiseen; tämä olisi tehtävä kannustamalla koulutuslaitoksia ja työnantajia olemaan yhteydessä eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, jotta alan tutkintoja ja pätevyyksiä voidaan verrata Euroopan tasolla;

8.

kehottaa tässä yhteydessä komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä eurooppalaisten taiteilijoiden ja luovan työn tekijöiden liikkuvuuden puitteiden suunnittelemisessa, painottaen erityisesti nuorten taiteilijoiden ja taidealan opiskelijoiden liikkuvuutta;

9.

katsoo, tosin tunnustaen, että tämä on jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva asia, että taidekasvatusta koskevaa politiikkaa olisi koordinoitava EU:ssa erityisesti seuraavilla osa-alueilla:

10.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita

11.

vaatii, että taidehistorian opetukseen on sisällytettävä myös taiteilijoiden tapaamisia ja vierailuja kulttuurikohteisiin, jotta opiskelijoiden uteliaisuus herätettäisiin ja jotta heidän pohdinnalleen annettaisiin virikkeitä;

12.

korostaa, että kun taideaineet otetaan mukaan koulujen opetusohjelmiin, on tärkeää hyödyntää uusien viestintä- ja tietotekniikoiden sekä internetin tarjoamia mahdollisuuksia nykyaikaisen ja ajanmukaisen opetuksen välineinä;

13.

korostaa tässä yhteydessä sellaisten hankkeiden keskeistä merkitystä kuten Euroopan digitaalikirjasto, Europeana;

14.

suosittaa, että kehitetään yhdessä taide- ja kulttuurikasvatuksen eurooppalainen portaali ja että taidekasvatus sisällytetään jäsenvaltioiden opetussuunnitelmiin, jotta voidaan varmistaa kansainvälisesti arvostetun eurooppalaisen kulttuurimallin kehittäminen ja edistäminen;

15.

pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan, miten taidekasvatuksen sisällyttämisessä opetusohjelmiin edistytään; ehdottaa erityisesti, että komissio tekisi tarvittavat selvitykset, jotta saataisiin luotettavaa tietoa taideaineiden opetuksen vaikutuksista opiskelijoiden opintojen tasoon ja ammattitaitoon Euroopan unionissa;

16.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/27

A.

ottaa huomioon, että demokraattinen ja avoin Euroopan unioni vaatii tehokkaampaa vuoropuhelua kansalaisten ja Euroopan unionin toimielinten välillä, parlamentti mukaan lukien, välillä ja myös jatkuvaa EU-asioita koskevaa keskustelua, jota käydään Euroopan tasolla sekä kansallisesti ja paikallisesti,

B.

ottaa huomioon, että Ranskan ja Alankomaiden hylättyä Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen 53,4 prosenttia irlantilaisista äänesti kansanäänestyksessä Lissabonin sopimuksen ratifiointia vastaan ja että riittämättömästi Euroopan unionin politiikoista tai sopimuksista tietävät vastustavat niitä muita todennäköisemmin,

C.

ottaa huomioon, että Eurobarometri 69 -kysely osoitti, että 52 prosenttia unionin kansalaisista pitää kotimaansa EU-jäsenyyttä hyvänä asiana ja ainoastaan 14 prosenttia on vastakkaista mieltä,

D.

katsoo, että Euroopan unionin, sen politiikkojen ja sen toiminnan sekä perussopimusten takaamien oikeuksien tuntemus on perusta kansalaisten luottamuksen palauttamiselle Euroopan unionin toimielimiin,

E.

ottaa huomioon, että vuonna 2004 nimitettiin ensimmäisen kerran erityinen viestintästrategiasta vastaava komission jäsen, vaikka toistaiseksi minkäänlaista viestintäpolitiikkaa ei ole voitu hyväksyä, koska perussopimuksista puuttuu tarvittava oikeusperusta,

1.

muistuttaa, että kyselyt osoittavat, että mitä vähemmän koulutusta ja varallisuutta unionin kansalaisella on, sitä todennäköisemmin hän vastustaa Euroopan integraation syventymistä, mikä puolestaan osoittaa, että kaikista aiemmista ponnisteluista huolimatta Euroopan aate on lähinnä tavoittanut Euroopan yhteiskuntien hyvin koulutetut ja varakkaat ryhmät; pitää Euroopan unionin ja sen kansalaisten välistä aktiivista vuoropuhelua olennaisena EU-hankkeen periaatteiden ja arvojen toteuttamiseksi käytännössä, mutta myöntää, että toistaiseksi vuoropuhelu ei ole ollut kovin tuloksekasta;

2.

pahoittelee, että komission toimista ja hyvistä ajatuksista huolimatta unionin kansalaisten tietoisuutta unionin asioista ja kiinnostusta niihin ei juuri ole onnistuttu lisäämään, mistä Irlannin kansanäänestys on valitettava osoitus;

3.

korostaa, että on erityisen tärkeää luoda yhtenäisiä, sisällöltään kohdennettuja tiedotuskanavia niin EU:n ja erityispiirteitä omaavien alueiden välille kuin EU:n ja yhteiskunnan erityisryhmien välille;

4.

huomauttaa, että äskettäisten mielipidetutkimusten mukaan eurooppalaisten suuri enemmistö kannattaa Euroopan unionia, joka puhuu yhdellä äänellä ulkopolitiikkaa koskevissa asioissa; tähdentää, että tätä koskeva lausuma sisällytettiin Euroopan kansalaisten pyynnöstä suosituksiin, jotka 9. joulukuuta 2007 järjestetyn, ”K-suunnitelmaan” kuuluvien kuuden kansalaishankkeen päätöskonferenssin osallistujat esittivät avoimen kirjeen muodossa; korostaa, että avoimen kirjeen 27 suosituksen joukossa on kehotus, jonka mukaan unionin olisi toimittava tehokkaammin sosiaalipolitiikan ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alalla ja sen olisi etenkin vähennettävä miesten ja naisten välisiä palkkaeroja, edistettävä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yleisemmin kiinnitettävä erityistä huomiota tasa-arvokysymyksiin, jotka usein laiminlyödään; katsoo, että siksi on myös tärkeää ottaa huomioon toiminnasta välittyvät viestit ja arvioida, missä määrin ne ovat ristiriidassa sen viestin kanssa, jota EU pyrkii välittämään kansalaisilleen;

5.

muistuttaa, että enemmistö naisista äänesti ”ei” viimeisimmissä Euroopan unionia koskeneissa kansanäänestyksissä: 56 % Ranskassa (Flash Eurobarometri 171), 63 % Alankomaissa (Flash Eurobarometri 172) ja 56 % Irlannissa (Flash Eurobarometri 245); katsoo, että kielteinen äänestystulos johtuu muun muassa Euroopan unionin toimielinten vähäisestä osallistumisesta politiikkoihin, jotka suoraan koskevat naisia ja joiden johdosta miehillä ja naisilla ei edelleenkään ole yhtäläisiä mahdollisuuksia, kuten työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen tai toisten avusta riippuvaisten henkilöiden auttaminen;

6.

korostaa tarvetta saattaa päätökseen Lissabonin sopimuksen ratifiointi, sillä sopimus lisäisi EU:n avoimuutta ja kansalaisten osallistumista päätöksentekoon; muistuttaa tässä yhteydessä, että Lissabonin sopimus tarjoaisi uusia mahdollisuuksia osallistuvaan demokratiaan etenkin kansalaisaloitteen muodossa;

7.

korostaa, että kommunikointi unionin kansalaisten kanssa EU-asioista edellyttää kaikkien unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden koordinoituja ja yhteisiä toimia; pitää tervetulleena ja merkille pantavana edellä mainittua 22. lokakuuta 2008 annettua yhteistä julkilausumaa, jossa asetetaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille selvät tavoitteet EU-viestinnän parantamiseksi; on sitä mieltä, että se voisi olla kunnianhimoisempi, koska parlamentti oli pyytänyt kaikkien toimielinten välistä yhteistä sopimusta viestintäpolitiikasta;

8.

katsoo, että EU:n toimielinten olisi käynnistettävä EU-aiheisia keskusteluja ja välittömästi toteutettava käytännössä ajatukset, jotka on esitetty edellä mainituissa yhteisessä julkilausumassa, 1. helmikuuta 2006 annetussa komission tiedonannossa sekä 3. lokakuuta 2007 annetussa komission valmisteluasiakirjassa;

9.

katsoo komission tavoin, että osallistuva demokratia voi hyödyllisesti täydentää edustuksellista demokratiaa; korostaa kuitenkin, että osallistuva demokratia ei merkitse pelkästään kansalaisten kuuntelemista vaan myös sitä, että heille annetaan todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa unionin politiikkaan; muistuttaa, että nämä tavoitteet vaativat toimielimiltä huomattavaa avoimuuden lisäämistä sekä sellaisten toimintatapojen omaksumista, jotka mahdollistavat kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen tehokkaan osallistumisen unionin asioiden käsittelyyn kaikissa vaiheissa; muistuttaa niin ikään, että mahdollisimman kattava toimielinten asiakirjojen julkisuus on yksi vaikuttamisen perusedellytyksistä;

10.

korostaa kuulemismenettelyn merkitystä ja arvoa tehokkaana välineenä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi, sillä sen avulla he voivat vaikuttaa suoraan EU:n tason politiikkaprosesseihin; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin tiedon levittämiseksi hyvissä ajoin tulevista EU-tason kuulemisista tiedotusvälineissä ja muilla tavoin kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti, pyrkimään mahdollisimman monipuolisten näkemysten saamiseen eri toimijoilta EU:n lainsäädäntöä käsittelevissä kuulemisissa ja julkistamaan laajemmin EU-politiikkaa ja aloitteita koskevat internet-kuulemiset, jotta kaikki toimijat ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset sekä paikalliset kansalaisjärjestöt saataisiin mukaan keskusteluun; korostaa eri alojen ammattilaisten ja kuluttajien verkostojen ja muiden kansalaisyhteiskunnan edustajien suurta merkitystä kaikilla tasoilla ylikansallisesta paikalliseen, sillä ne tarjoavat foorumeja tietoon perustuvaan näkemysten vaihtoon EU:n toimintalinjoista ja edistävät samalla EY:n lainsäädännön laadun parantamista; tunnustaa ongelmat lainsäädännön täytäntöönpanossa ja valvonnassa sekä kannustaa kuluttajia ja yrityksiä käyttämään oikeuksiaan ja ilmoittamaan esiintyvistä ongelmista EU:n toimielimille;

11.

katsoo, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi sovitettava yhteen tiedotustoimintansa ja toimittava kumppaneina kansalaisyhteiskunnan kanssa mahdollisten synergiaetujen hyödyntämiseksi; korostaa toimielinten välisen koordinoinnin tarpeellisuutta ja Euroopan parlamentin ja komission televisiokanavien välisten yhteyksien luomisen etuja; kehottaa komissiota parantamaan yhteistyötä ja koordinaatiota jäsenvaltioissa toimivien edustustojensa ja Euroopan parlamentin tiedotustoimistojen välillä; kehottaa komission ja parlamentin edustustoja jäsenvaltioissa parantamaan yhteistyötään kansalaisten kuulemisessa, tietojen, tietämyksen ja ideoiden vaihtamisessa EU:hun liittyvistä asioista kansalaisten kanssa sekä tapaamisten järjestämisessä äänestäjien sekä eri maista valittujen Euroopan parlamentin jäsenten ja EU:n virkamiesten välillä;

12.

pitää myönteisenä, että komissio tukee parlamentin ja eurooppalaisten poliittisten puolueiden roolia ja tunnustaa tarpeen kuroa umpeen kuilu kansallisen tason ja Euroopan tason politiikan välillä erityisesti Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä;

13.

kehottaa kolmea suurinta toimielintä tutkimaan mahdollisuutta järjestää yhteisiä avoimia keskusteluja, jotka täydentäisivät parlamentin avoimia keskusteluja ja joissa käsiteltäisiin kuluttajiin ja heidän arkipäiväänsä liittyviä kysymyksiä pyrkimyksenä vahvistaa heidän luottamustaan sisämarkkinoihin ja kuluttajansuojaan; korostaa, että Euroopan parlamentin eri puolueiden edustajista koostuvat ryhmät toimivat välittäjinä kansalaisten suuntaan ja siten täyttävät täysin tehtävänsä politiikan maailman ja kansalaisyhteiskunnan yhdistäjinä;

14.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut huomioon monet parlamentin aiemmin esittämät ajatukset muun muassa sekä unionin että kansallisen tason kansalaisfoorumeista, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen merkityksen korostamisesta sekä uusmedian innovatiivisesta käytöstä;

15.

kehottaa komissiota laajentamaan vuoropuheluaan kaikille tasoille mukauttamalla viestiään eri kohderyhmille näiden sosiaalisen taustan mukaisesti; ehdottaa näin ollen, että vahvistetaan EU:n ja sen kansalaisten välistä vuoropuhelua tarjoamalla kaikille samat tiedot eri kohderyhmille räätälöityinä ja edistämällä keskustelumahdollisuuksia asiaan perehtyneiden kansalaisten kanssa ja heidän välillään; katsoo, että EU:n toimielinten olisi sisällytettävä ”K-suunnitelman” puitteissa järjestettyjen paikallisten keskustelujen johtopäätökset politiikkaansa ja otettava kansalaisten EU:ta koskevat odotukset huomioon uudesta lainsäädännöstä päätettäessä;

16.

kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään tehokkaita EU:ta koskevia tiedotuskampanjoita kaikilla tasoilla eli kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti; kehottaa komissiota levittämään tällaisissa kampanjoissa löydettyjä hyviä käytäntöjä ja ehdottaa pysyvän vuorovaikutteisen viestintäjärjestelmän luomista Euroopan unionin toimielinten ja kansalaisten välille ja tämän järjestelmän puitteissa EU:n säännöllisesti järjestämiä paikallisesti ja alueellisesti toteutettuja kampanjoita, alueellisten tiedotusvälineiden tukemista sekä kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen, kauppakamarien, työntekijäjärjestöjen ja eri ammattialojen edunvalvontajärjestöjen aktiivista osallistumista;

17.

korostaa, että EU:n koheesiopolitiikka on Euroopan yhdentymisen ja sosiaalisen yhteisvastuun perusta; katsoo siksi, että EU:n politiikan pyrkimyksiä ja sen vaikutuksia kansalaisten arkeen olisi tuotava kansalaisten tietoisuuteen EU:n panosta ja yhteisen eurooppalaisen hankkeen etuja korostaen; toivoo tässä yhteydessä, että paikallisviranomaiset tiedottavat aiempaa paremmin Euroopan unionilta saadusta tuesta; korostaa, että paikallisten ja alueellisten vaaleilla valittujen edustajien sitoutuminen on olennaisen tärkeää tiedotuksen ja koulutuksen kehittämiseksi, ja on tässä suhteessa tyytyväinen paikallisia ja alueellisia edustajia varten perustettuun Erasmus-ohjelmaan;

18.

korostaa, että kumppanien mukaan ottaminen vuosien 2007–2013 rakennerahastoista annetun yleisen asetuksen 11 artiklan mukaisesti toimintaohjelmien valmisteluun ja täytäntöönpanoon edistää merkittävästi EU:n koheesiopolitiikkaa ja tuo sen lähemmäksi kansalaisia; korostaa, että näillä kumppaneilla on ainutlaatuinen mahdollisuus todeta omakohtaisesti kansalaisten suurimmat konkreettiset huolenaiheet; kehottaa näin ollen komissiota huolehtimaan, että kumppanuuden periaatetta sovelletaan oikein kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti; korostaa, kuinka tärkeää on, että kansalliset ja alueelliset viranomaiset hyödyntävät Euroopan sosiaalirahaston tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia, jotta näiden kumppaneiden taitoja voidaan parantaa erityisesti koulutuksen suhteen; toteaa, että rakennerahastoilla on ollut merkittävä asema rajatylittävän yhteistyön lisäämisessä yhteisön hankkeiden ja ohjelmien välityksellä ja että tämä on kannustanut kehittämään aktiivista kansalaisuutta ja osallistuvaa demokratiaa; kehottaa komissiota edelleen tukemaan tällaisia hankkeita ja ohjelmia ja toimimaan niiden yhteistyökumppanina;

19.

korostaa, että tuleviin Euroopan parlamentin vaaleihin liittyen tarvitaan erityisesti nuorille ja ensimmäistä kertaa äänestäville mutta myös muille kansalaisille suunnattua paikallis- ja aluetason tiedotusta; korostaa myös yleisemmin sen tärkeyttä, että Euroopan parlamentin jäsenet osallistuvat yhteistyössä paikallisten ja alueellisten vaaleilla valittujen edustajien kanssa alueidensa kansalaisten kuulemiseen, sillä he ovat näiden kansalaisten ääni EU:ssa; tukee alueiden komitean ponnisteluja aluetason kuulemisten vahvistamiseksi sekä alueellisten verkostojen ja tärkeiden paikallisten ja alueellisten toimijoiden ottamista niihin mukaan, jotta edistettäisiin lähellä kansalaisia käytävää keskustelua ja jotta heidän mielipiteensä ja etunsa otettaisiin huomioon;

20.

korostaa, että Euroopan parlamentin jäsenet on saatava tiiviimmin mukaan yhteydenpitoon EU:n kansalaisten kanssa ja että parlamentin työn järjestämisessä on tehtävä muutoksia, jotta parlamentin jäsenet voisivat osallistua nimenomaan paikallisesti toteutettuun vuoropuheluun kansalaisten kanssa; toivoo, että Euroopan parlamentin jäsenet osallistuvat poliittisten puolueiden kampanjoiden rinnalla tiiviisti myös jäsenvaltioissa paikan päällä toteutettavaan Euroopan parlamentin vaalikampanjaan;

21.

kehottaa komissiota käynnistämään paikallisia pienimuotoisia viestintäkampanjoita, joihin paikalliset toimijat osallistuvat, ja edistämään toimia, joiden avulla kansalaiset saavat enemmän tietoa maahanmuuttajien alkuperämaista, sekä tiedottamaan myös maahanmuuttajille nykyistä paremmin heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan unionin kansalaisina, koska nämä ovat tehokkaimpia ja mielekkäimpiä keinoja saavuttaa viestintätavoitteet, sekä jatkamaan Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden 2008 yhteydessä toteutettuja toimia;

22.

korostaa, että on tärkeää sisällyttää Eurooppa-politiikka ja Euroopan historia kunkin jäsenvaltion koulujen opetusohjelmaan eurooppalaisten arvojen lujittamiseksi ja perustaa Eurooppa-tutkimuksen osastoja yliopistojen koulutusohjelmiin; kehottaa komissiota tarjoamaan rahoitustukea näiden hankkeiden edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita edistämään Euroopan yhdentymisen historiaa ja EU:n toimintaa käsittelevää kurssia siten, että se muodostaa yhteisen Eurooppa-tiedon perustan;

23.

korostaa kansalaisvalistuksen erityistä roolia erittäin tärkeänä aktiivista kansalaisuutta edistävänä voimana; panee merkille tarpeen tukea kansalaisvalistuksen aktiivista mallia, joka tarjoaa nuorille ihmisille tilaisuuden solmia suoraan yhteydet julkiseen elämään, poliittisiin edustajiinsa kansallisella tasolla, paikallistasolla ja Euroopan tasolla sekä kansalaisjärjestöjen edustajiin ja kansalaisaloitteisiin; ehdottaa, että komissio tukee pilottihankkeita, joilla edistetään tällaista kansalaisvalistuksen mallia jäsenvaltioissa;

24.

suosittaa Erasmus-, Leonardo da Vinci-, Grundtvig- ja Comenius-ohjelmien kaltaisten ohjelmien tehokkaampaa esille tuomista tiedotusta lisäämällä ja niiden järjestämistä siten, että mahdollisimmat monia kannustettaisiin osallistumaan ja että vähemmän varakkaiden kansalaisten osallistumista voitaisiin lisätä ja helpottaa heidän liikkuvuuttaan EU:n sisällä; kiinnittää huomiota siihen, että juuri nämä ohjelmat ovat saaneet hyvin myönteisen vastaanoton nuorten keskuudessa ja että ne edistävät merkittävästi Euroopan yhdentymisen onnistumista;

25.

pitää myönteisenä edellä mainittua 21. joulukuuta 2007 annettua komission tiedonantoa, jossa määritellään selvät tavoitteet, kuinka Eurooppa-sivustosta voidaan tehdä palvelukeskeinen ”web 2.0” -sivusto; kehottaa komissiota huolehtimaan uuden sivuston valmistumisesta jo vuonna 2009 ja katsoo, että sille pitäisi luoda foorumi, jolla kansalaiset voisivat vaihtaa mielipiteitä ja osallistua verkkokyselyihin ja jossa kaikki kansalaisjärjestöt, julkiset elimet ja yksittäiset ihmiset voivat vaihtaa kokemuksiaan EU:n viestintähankkeista; kehottaa komissiota keräämään ja julkaisemaan tällä sivustolla ”K-suunnitelman” mukaisesti rahoitetuista toimista hyötyneiden kokemuksia;

26.

katsoo, että EU Tube on hyvä ajatus, koska se on lähes 1,7 miljoonan katsojansa vuoksi ainutlaatuinen tapa kertoa EU-politiikasta internetin käyttäjille; kehottaa lisäksi komissiota laatimaan tehokkaiden verkkokampanjojen ohjeet ja antamaan ne myös muiden toimielinten käyttöön;

27.

kehottaa komissiota hyödyntämään enemmän Europe by Satellite -palvelun audiovisuaalista aineistoa luomalla yhteyksiä aineiston lähettämisestä kiinnostuneiden paikallisten televisiokanavien ja tiedotusvälineiden kanssa, jotta voitaisiin tavoittaa laajempi yleisö;

28.

katsoo, että Europe Direct -verkosto on tärkeä tapa vastata EU:n eri puolilla asuvien kansalaisten postitse tai ilmaisen puhelinlinjan kautta tekemiin kyselyihin ja että sitä pitäisi tehdä paremmin tunnetuksi;

29.

katsoo, että toiminta kuluttajansuojan ja sisämarkkinoiden alalla vaikuttaa ratkaisevasti kuvaan, joka Euroopan unionista välittyy kuluttajille ja yrityksille; kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan tehokkaammin yhtenäismarkkinoiden eduista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja lujittamaan interaktiivista viestintää ja tiedotusta, jotta kuluttajien, yritysten ja toimielinten välillä syntyisi todellista vuoropuhelua, jossa hyödynnetään erilaisia edistyneimmän tekniikan mukaisia sähköisiä välineitä, sekä tukemaan sähköisen kaupankäynnin kehittämistä;

30.

pyytää komissiota vahvistamaan koordinointitoimiaan kuluttajien oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan valistuksen ja tiedottamisen alalla lisäämällä toiminnan rahoitusta ja henkilöresursseja; pyytää jäsenvaltioita lisäämään EU-kuluttajaneuvontaverkoston rahoitusta ja henkilöresursseja, jotta voidaan lisätä tietoisuutta EU:n kuluttajien oikeuksista ja huolehtia niiden toteutumisesta, ja kehottaa jäsenvaltioita nykyisen maailmanlaajuisen talouskriisin ja kuluttajien lisääntyvän velkaantumisen vuoksi edistämään kuluttajien ”taloudellista lukutaitoa”, etenkin heidän säästö- ja laina-asioihin liittyvien oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa sekä muutoksenhakumahdollisuuksiensa suhteen;

31.

pyytää jäsenvaltioita osoittamaan lisää henkilöresursseja ja rahoitusta SOLVIT-verkostolle, jonka avulla yhteisön lainsäädännön puutteelliseen täytäntöönpanoon tai täytäntöönpanon laiminlyömiseen liittyviä ongelmia voidaan ratkaista maksutta; pyytää komissiota nopeuttamaan yhtenäismarkkinoita koskevien eri tiedotus- ja neuvontapalveluiden yhtenäistämistä; kannattaa sen vuoksi 20. marraskuuta 2007 annetussa komission tiedonannossa ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat” (KOM(2007)0724) esitettyä yhtenäistä toimintamallia, jossa yhtenäismarkkinoiden erilaisille neuvontapalveluille kehitetään yhteinen internet-palvelupiste; panee merkille hallintotaakan keventämistä ja sääntelyn parantamista koskevat komission aloitteet; vaatii erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukevia parannuksia, koska ne ovat tärkeitä työllistäjiä Euroopassa;

32.

huomauttaa, että vapaaehtoistyön eurooppalainen teemavuosi olisi EU:lle ihanteellinen tilaisuus luoda yhteyksiä kansalaisiin; toteaa, että koko EU:ssa on yli sata miljoonaa vapaaehtoistyöntekijää, ja kehottaa komissiota valmistelemaan vuoden 2011 julistamista Euroopan teemavuodeksi tekemällä tarvittavat säädösehdotukset mahdollisimman pian;

33.

korostaa, että on tärkeää tarkastella kansalaisten mielipiteitä EU:sta maailmanlaajuisena toimijana ja ottaa huomioon erityisesti Euroopan parlamentin yhä merkittävämpi rooli tässä kysymyksessä; kannustaa näin ollen Euroopan parlamentin ja neuvoston jäseniä osallistumaan komission jäsenten ”K-suunnitelmaan” liittyviin vierailuihin, koska niillä on tärkeä asema yhteyksien luomisessa kansallisiin parlamentteihin, kansalaisyhteiskuntaan, liike-elämän ja ammattijärjestöjen johtoon sekä jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisiin;

34.

on hyvillään siitä, että muu maailma osoittaa yhä suurempaa mielenkiintoa eurooppalaista hanketta kohtaan ja että Euroopan unioni ja sen kansalaiset myös tiedostavat aiempaa voimakkaammin edut, joita koituu ylikansallisten kokemusten jakamisesta muiden valtioiden sekä alueiden ja erityisesti Euroopan unionin naapurimaiden kanssa; kehottaa näin ollen komissiota kehittämään kolmansissa maissa olevien edustustojensa avulla keinoja saavuttaa näiden maiden kansalaiset ja tiedottaa heille Euroopan unionin tarjoamista mahdollisuuksista, esimerkiksi tiedotusvälineistä ja muista kulttuurimuodoista, koulutuksesta, kielten oppimisesta ja liikkuvuudesta tai Erasmus Munduksen kaltaisista vaihto-ohjelmista;

35.

huomauttaa, että ottaen huomioon erityisesti kolmansien maiden kansalaisten kasvavan määrän EU:ssa ja monikulttuuristen yhteiskuntien muotoutumisen, johon myös kolmansien maiden kansalaiset ovat antaneet panoksensa, olisi tehostettava pyrkimyksiä maahanmuuttajien kotouttamiseksi EU:hun ja annettava heille konkreettiset mahdollisuudet saada tietoa siitä, mitä unionin kansalaisuus pitää sisällään, esimerkiksi vahvistamalla eri hallintotasojen (paikallisen, alueellisen ja kansallisen) ja valtiosta riippumattomien toimijoiden (esim. työnantajien, kansalaisyhteiskunnan, maahanmuuttajien yhdistysten, tiedotusvälineiden ja maahanmuuttajia tukevien kansalaisjärjestöjen) välistä kumppanuutta; katsoo, että onnistunut kotouttaminen tukee suvaitsevaisuuteen, vuoropuheluun ja tasa-arvoon perustuvan monikulttuurisen eurooppalaisen tietoisuuden edelleen kehittämistä;

36.

kehottaa komissiota edistämään ohjelmia ja kampanjoita (kuten ”maailma naisten silmin”) naisten sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurisen aktiivisuuden kannustamiseksi ottaen huomioon naisten rooli sukupolvien välisessä vuoropuhelussa sekä yhteiskunnallinen kestävyys ja hyvinvointi; kehottaa siksi tiedottamaan paremmin tytöille ja naisille Euroopan kansalaisuuden käsitteestä ja siihen liittyvistä oikeuksista, etenkin sosiaalisesti ja maantieteellisesti eristäytyneillä alueilla; korostaa, että näiden tiedotuskampanjoiden tavoitteena on oltava naisten laajempi osallistuminen poliittiseen elämään ja päätöksentekoon; korostaa, että on edistettävä toimia sukupuolten välisen digitaalisen kuilun poistamiseksi, jotta naisille tarjottaisiin yhtäläisin edellytyksin välineet osallistua Euroopan unionista käytävään keskusteluun; katsoo komission onnistuneen hyvin valitessaan hankkeita, joiden rahoittamiseen osana ”K-suunnitelmaa” komission edustustot osallistuvat ja joista monet ovat naisjärjestöjen toteuttamia ja joista moniin naiset osallistuvat; katsoo, että on edistettävä kansalaisten osallistumista, kun on kyse sellaisista asioista kuin sukupuoleen perustuva väkivalta tai ihmiskauppa, joissa yhteiskunnan puuttuminen on välttämätöntä ongelman ratkaisemiseksi; tunnustaa naisten ongelman- ja kriisinratkaisukyvyt ja vaatii komissiota ottamaan enemmän naisia mukaan erikoisyksiköihin ja työryhmiin, joissa käsitellään perhe-elämään, lastenhoitoon, koulutukseen jne. liittyviä asioita;

37.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, komissiolle, neuvostolle, yhteisöjen tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/33

—

rakenteellista mukauttamista koskevien ohjelmien sosiaalisista vaikutuksista ja ympäristövaikutuksista (7),

—

Euroopan yhdentymisprosessista saaduista AKT-maiden kannalta olennaisista kokemuksista (8),

—

elintarviketurvaan liittyvistä kysymyksistä AKT-maissa ja AKT:n ja EU:n yhteistyön asemasta (9),

—

Kenian tilanteesta (10),

—

siviilien suojelemisesta YK:n ja alueellisten järjestöjen rauhanturvaoperaatioiden yhteydessä (11),

—

avun tuloksellisuudesta ja virallisen kehitysavun määritelmästä (12),

—

lapsityön yhteiskunnallisista seurauksista ja torjuntastrategioista (13),

—

Mauritanian tilanteesta (14),

—

Zimbabwen tilanteesta (15),

A.

ottaa huomioon talouskumppanuussopimuksien allekirjoittamisen tiettyjen AKT-alueiden ja valtioiden kanssa vuonna 2008 sekä yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa maaliskuussa 2008 Ljubljanassa (Slovenia) ja marraskuussa 2008 Port Moresbyssä käydyt keskustelut talouskumppanuussopimusta koskevien neuvotteluiden edistymisestä,

B.

ottaa huomioon, että hyväksyttiin asetus (EY) N:o 1905/2006, jonka mukaan aihepiirikohtaisia ohjelmia sovelletaan myös AKT-valtioihin ja johon sisältyy liitännäistoimenpiteitä sokeria koskevan pöytäkirjan allekirjoittaneille AKT-valtioille,

C.

ottaa huomioon kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaavan komission jäsenen yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istunnossa kesäkuussa 2007 Wiesbadenissa antaman sitoumuksen saattaa AKT-maiden maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat (vuosilta 2008–2013) parlamenttien demokraattiseen valvontaan ja pitää myönteisenä, että tätä sitoumusta on noudatettu,

D.

katsoo, että Cotonoun sopimuksen uudelleentarkistaminen, joka on määrä toteuttaa vuonna 2010, on tärkeä tilaisuus kehittää yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen alueellista ulottuvuutta ja parlamentaarista valvontaa AKT-alueiden tasolla sekä lujittaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tehtävää ja toimintaa instituutiona,

E.

pitää onnistuneena yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen vuonna 2008 Namibiassa ja Vanuatussa pitämää kahta alueellista kokousta, jotka johtivat edellä mainittujen Windhoekin ja Port Vilan julkilausumien hyväksymiseen,

F.

ottaa huomioon Zimbabwen tilanteen, joka on entisestään huonontunut vuoden 2008 aikana huolimatta heinäkuussa 2008 pidetyistä vaaleista, mutta on kuitenkin tyytyväinen, että Zimbabwea koskevasta päätöslauselmasta päästiin sopuun yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 16. istunnossa Port Moresbyssä,

G.

ottaa huomioon jatkuvan konfliktin Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä siellä esiintyvät vakavat ja toistuvat ihmisoikeusloukkaukset ja palauttaa mieliin sen, että kansainvälisen yhteisön humanitaarisen avun on oltava tehokasta ja sitoutumisen vahvaa,

H.

ottaa huomioon yleisafrikkalaisen parlamentin työn sekä kyseisen parlamentin ja Euroopan parlamentin välisten suhteiden virallistamisen ja Euroopan parlamentin puhemiehen yleisafrikkalaisen parlamentin kymmenennessä istunnossa 28. lokakuuta 2008 esittämässä puheenvuorossa ilmoittaman aikomuksen perustaa parlamenttien välisistä suhteista vastaava valtuuskunta seuraavalla lainsäädäntökaudella,

I.

ottaa huomioon, että yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 16. istunnon (Port Moresby) ja kehitysavun rahoittamista koskevan kansainvälisen konferenssin (Doha) järjestäminen lähes yhtä aikaa aiheutti sen, että tiettyjen Euroopan parlamentin jäsenten piti tehdä hankala valinta osallistumisen suhteen,

J.

ottaa huomioon Euroopan unionin puheenjohtajavaltion Slovenian (tammikuusta kesäkuuhun 2008) ja Papua-Uuden-Guinean hallituksen merkittävän työn edellä mainituissa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istunnoissa Ljubljanassa ja Port Moresbyssä,

K.

ottaa huomioon yhteisen edustajakokouksen työvaliokunnan tiedonkeruumatkat vuonna 2008:

1.

on tyytyväinen, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on tarjonnut vuonna 2008 puitteet avoimelle, demokraattiselle ja perusteelliselle neuvottelulle EU:n ja AKT-maiden välisistä talouskumppanuussopimuksista;

2.

korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen ilmaisemia huolenaiheita monista neuvotteluiden osatekijöistä, jotka koskevat sekä muotoa että sisältöä; muistuttaa, että keskustelu jatkuu talouskumppanuussopimusten hyväksymisen jälkeen Cariforumin (Karibian alueen valtioiden foorumin) kanssa sekä väliaikaisten sopimusten hyväksymisen jälkeen muilla alueilla sijaitsevien valtioiden kanssa;

3.

pitää tervetulleena uuden kaupasta vastaavan komission jäsenen myönteistä vastausta useiden AKT-maiden ja -alueiden pyyntöön kiistakysymyksiin palaamisesta, mikä käy yksiin komission puheenjohtajan esittämien lausuntojen kanssa;

4.

painottaa, että parlamentin läheistä valvontaa tarvitaan talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvotteluiden ja niiden täytäntöönpanon aikana; pahoittelee sitä, että yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen roolia uhkaa mahdollinen uuden elimen, eli parlamentaarisen komitean, perustaminen talouskumppanuussopimusten puitteissa ja että tämän elimen ja yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen suhde ei ole selvä; kehottaa parlamentaarista komiteaa toimimaan osana yhteistä parlamentaarista edustajakokousta, jotta vältyttäisiin kalliilta ja hankalilta kokouksilta ja voitaisiin käyttää edustajakokouksen alueellisten kokousten järjestelmää ja jotta voitaisiin hyödyntää edustajakokouksen kokemusta ja levittää synergiaetuja kaikille talouskumppanuussopimusalueille; korostaa, että tämän komitean olisi toimittava joustavasti, jotta siinä pystyttäisiin käyttämään talouskumppanuussopimuksen tutkimiseen komiteoissa osallistuneiden Euroopan parlamentin jäsenten asiantuntemusta sekä kauppaa että kehitystä koskevista kysymyksistä;

5.

korostaa erityisesti AKT-valtioiden parlamenttien, valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten merkittävää asemaa talouskumppanuussopimusten seurannassa ja hallinnoimisessa ja vaatii komissiota takaamaan, että kyseiset tahot otetaan mukaan käynnissä oleviin neuvotteluihin ja että siten tuleville neuvotteluille laaditaan selkeä toimintaohjelma, jonka AKT-maat ja Euroopan unioni hyväksyvät ja joka perustuu osallistavaan menettelytapaan;

6.

korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen huolta nykyisen rahoituskriisin vaikutuksista ja panee tyytyväisenä merkille, että yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa hyväksyttiin Port Moresbyn julkilausuma maailman rahoitus- ja elintarvikekriisistä; kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta keskustelemaan säännöllisesti tästä aiheesta;

7.

on tyytyväinen kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaavan komission jäsenen edellä mainitussa Kigalin istunnossa tekemästä sitoumuksesta toimittaa maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat AKT-valtioille (ajanjaksolla 2008-2013), jotta parlamentit voivat valvoa niitä demokraattisesti; on tyytyväinen tiettyjen AKT-valtioiden parlamenttien näiden asiakirjojen tarkastelua koskevaan työhön;

8.

muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta saada parlamentit osallistumaan tiiviisti demokratiakehitykseen sekä kansallisiin kehitysstrategioihin; korostaa niiden perustavanlaista työtä kehitysyhteistyötä koskevien toimintalinjojen seuraamisessa ja valvomisessa;

9.

pyytää, että AKT-valtioiden parlamentit vaativat hallituksiaan osallistumaan Euroopan unionin ja niiden omien valtioidensa kansallisten ja alueellisten strategia-asiakirjojen valmistelu- ja täytäntöönpanoprosessiin (ajanjaksolla 2008-2013), sekä pyytää komissiota osallistumaan tähän työhön;

10.

kehottaa komissiota toimittamaan kaikki saatavissa olevat tiedot AKT-valtioiden parlamenteille sekä avustamaan niitä tässä demokraattisessa valvontatehtävässä myös kapasiteettia tukemalla;

11.

tukee Euroopan kehitysrahaston (EKR) sisällyttämistä EU:n talousarvioon kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden, avoimuuden ja tehokkuuden parantamiseksi ja sen demokraattisen valvonnan takaamiseksi; painottaa, että EKR:n sisällyttäminen EU:n talousarvioon tarjoaa lisäksi kaivatun ratkaisun peräkkäisten EKR:jen toteuttamiseen ja ratifioimiseen liittyviin ongelmiin;

12.

kehottaa parlamentteja harjoittamaan tarkasti parlamentaarista valvontaa EKR:n osalta; korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen etuoikeutettua asemaa tässä keskustelussa ja pyytää yhteistä parlamentaarista edustajakokousta sekä AKT-valtioiden parlamentteja osallistumaan aktiivisesti keskusteluun Cotonoun sopimuksen uudelleentarkastelua koskevassa prosessissa, jota suunnitellaan vuodeksi 2010; vaatii, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous osallistuu uudelleentarkastelua koskevan prosessin kaikkiin keskusteluihin;

13.

panee tyytyväisenä merkille yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhä parlamentaarisemman luonteen, sen edustajien vankemman sitoutumisen ja keskustelujen laadun parantumisen ja katsoo, että tämä edistää merkittävästi AKT-valtioiden ja EU:n välistä kumppanuutta;

14.

katsoo, että edellä mainitut yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselmat Kenian ja Zimbabwen tilanteesta ovat esimerkkejä tästä vahvistuneesta vuoropuhelusta;

15.

kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta puuttumaan edelleen tilanteeseen Sudanissa, erityisesti Darfurin alueella, ja arvioimaan EU:n ja AKT-maiden kantoja kansainvälisen rikostuomioistuimen rikossyytteisiin;

16.

kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta puuttumaan edelleen Somalian tilanteeseen, jonka vuoksi Somalian asukkaiden elämä on vaarassa ja alueen turvallisuus on uhattuna ja joka edistää maailmanlaajuista epävakautta rikollisuuden, ääriliikkeiden ja merirosvouden lisääntyessä;

17.

kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta jatkamaan keskustelua Zimbabwen huolestuttavasta tilanteesta, sillä heinäkuussa 2008 järjestetyt vaalit eivät palauttaneet demokratiaa, ja taloudellinen tilanne on todellinen uhka miljoonien kansalaisten terveydelle ja elämälle sekä katsoo, että Zimbabwen tilanne uhkaa vakautta koko alueella;

18.

kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta jatkamaan pyrkimyksiä saattaa kansainvälisen yhteisön tietoisuuteen konfliktit Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa sekä edistämään poliittista ratkaisua neuvotteluteitse ja tukemaan kaikkia toimia, joita mahdollisesti ehdotetaan neuvotteluilla aikaansaadun ratkaisun puitteissa;

19.

kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta jatkamaan ja syventämään yleisafrikkalaisen parlamentin ja alueellisten järjestöjen kanssa käymäänsä vuoropuhelua, koska alueellinen yhdentyminen on tärkeää rauhan ja AKT-valtioiden kehityksen kannalta;

20.

pitää valitettavana, että yhteistä parlamentaarista edustajakokousta ei ole kuultu tarpeeksi Euroopan unionin ja Afrikan välisen yhteisen kehitysstrategian valmistelussa, ja toivoo, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous voi osallistua aktiivisesti tämän strategian täytäntöönpanoon;

21.

on tyytyväinen, että Cotonoun sopimuksen ja yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestyksen mukaisia alueellisia kokouksia on järjestetty vuodesta 2008 lähtien; katsoo, että näissä kokouksissa voidaan käydä todellista vuoropuhelua alueellisista haasteista, mukaan lukien konfliktien ehkäisytoimista ja ratkaisemisesta, ja että EU:n toimintalinjoilla edistetään osaltaan alueellista yhteenkuuluvuutta; korostaa, että nämä kokoukset järjestetään erityisen otolliseen aikaan juuri nyt, kun taloudellisista kumppanuussopimuksista neuvotellaan, niitä tehdään ja toteutetaan ja katsoo, että tämän on oltava painopistealue; onnittelee kahden erittäin onnistuneen kokouksen järjestäjiä Namibiassa ja Vanuatussa sekä tukee seuraavien kokousten järjestämistä Karibian ja Länsi-Afrikan alueella vuonna 2009;

22.

kannustaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta vahvistamaan sen poliittisten asioiden valiokunnan tehtävää todellisena konfliktien ehkäisemisen ja ratkaisemisen foorumina AKT-valtioiden ja EU:n välisen yhteistyön puitteissa sekä järjestämään säännöllisesti keskusteluja tietyn valtion hätätilanteesta; on tyytyväinen siviilihenkilöiden suojelun alalla tehtyyn työhön rauhanturvaoperaatioissa sekä aikomukseen työskennellä hallintotapaa koskevissa kysymyksissä AKT-valtioissa;

23.

suhtautuu myönteisesti myös Euroopan alueellisesta yhdentymisprosessista saatuja AKT-maiden kannalta olennaisia kokemuksia koskevaan yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen poliittisten asioiden valiokunnan mietintöön, joka annettiin Ljubljanassa maaliskuussa 2008 ja jossa korostetaan yhdentymisen tärkeimpiä etuja, esimerkiksi rauhaa ja turvallisuutta, mahdollisten selkkausten torjumista ennen kuin ne kärjistyvät aseellisiksi konflikteiksi, vaurautta, hyvinvointia, demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista;

24.

panee tyytyväisenä merkille yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen taloudellisen kehityksen, rahoituksen ja kaupan valiokunnan ilmaiseman aikomuksen aloittaa AKT-alueiden aluekohtaisten strategia-asiakirjojen tarkastelu;

25.

korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen taloudellisen kehityksen, rahoituksen ja kaupan valiokunnan roolia lapsityövoiman torjunnan alalla sekä sen aikomusta jatkaa AKT-valtioiden nuorten sosiaalisen tilanteen analysointia;

26.

suhtautuu myönteisesti myös rakennesopeutumisohjelmien sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia koskevaan sosiaali- ja ympäristöasioiden valiokunnan mietintöön, joka annettiin Ljubljanassa ja jossa todetaan, että Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston lainojen asettaminen talouspoliittisten ehtojen alaisiksi on aiheuttanut tuhoisia sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia AKT-maille ja että järjestelmä olisi korvattava maakohtaisella lainamenettelyllä, jonka painopisteala on köyhyyden vähentäminen;

27.

kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta osallistumaan tiiviisti Cotonoun sopimuksen uudistamista koskevaan prosessiin, joka alkaa vuonna 2009, jotta varmistetaan, että yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tehtävää ja toimia vahvistetaan tulevaisuudessa;

28.

panee tyytyväisenä merkille valtioihin liittymättömien osanottajien lisääntyvän osallistumisen yhteiseen parlamentaariseen edustajakokoukseen, mikä tuli esiin erityisesti keskustelussa, joka johti nykyistä kansainvälistä rahoitus- ja elintarvikekriisiä käsittelevään edellä mainittuun Port Moresbyn julkilausumaan marraskuussa 2008, sekä talouskumppanuussopimuksia koskevassa talous- ja sosiaalikumppanuusraportissa, jotka esitettiin Ljubljanassa maaliskuussa 2008 pidetyssä yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istunnossa;

29.

katsoo, että AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toimintaa koskevan vuosikertomuksen lisäksi AKT-valtioiden sihteeristön ja Euroopan parlamentin olisi hyvä laatia yhteiset näkymät yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toimintaedellytyksistä, erityisesti erillisestä äänestyksestä, parlamentin jäsenten yhdenvertaisesta kohtelusta sekä yhteisistä tiedustelu- ja vaalitarkkailuoperaatioista;

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, AKT:n ministerineuvostolle, yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työvaliokunnalle sekä Slovenian ja Papua-Uuden-Guinean hallituksille ja parlamenteille.

6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/38

A.

ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka kuuluu Euroopan unionin merkittävimpiin politiikan aloihin, ei pelkästään siksi, että sen osuus talousarviosta on huomattava, vaan ennen kaikkea siksi, että se on keskeinen osa Euroopan yhdentymisprosessia ja sillä on hyvin tärkeä merkitys Euroopan unionin yhteiskunnallisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden sekä yhteensä 268 alueen kehityksen kannalta, koska se vähentää kehitysongelmia ja alueiden välisiä eroja sekä parantaa kaikkien EU:n kansalaisten elämänlaatua,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin alueilla on keskenään paljolti samankaltaisia haasteita, vaikka niiden vaikutukset vaihtelevat huomattavasti alueittain, kun otetaan huomioon niiden erityispiirteet ominaisuuksiensa (esimerkiksi saari- tai vuoristoalueet) ja väestönsä suhteen, kuten globalisaatio ja siihen liittyvä nopeutunut talouselämän rakennemuutos, kauppasuhteiden avaaminen, teknisen vallankumouksen seuraukset, ilmastonmuutos, osaamistalouden kehitys, väestörakenteen muutos, väestökato sekä lisääntyvä maahanmuutto,

C.

katsoo, että hankkeissa päästään usein parhaisiin, osaamisperustaa vahvistaviin ja kilpailukykyä parantaviin tuloksiin julkisen sektorin, yritysten, koulutussektorin ja paikallisten toimijoiden yhteistyöllä,

D.

katsoo, että koheesiopolitiikka ei voi käyttää kaikkea potentiaaliaan näihin haasteisiin vastaamiseen, sillä Euroopan unionin rakennerahastoista tukea mahdollisesti hakevat tahot kohtaavat suuria esteitä, joita ovat

E.

katsoo, että jotkin koheesiopolitiikan virheistä johtuvat näistä olemassa olevista esteistä,

F.

ottaa huomioon, että rakennepolitiikan täytäntöönpanon viiveet johtuvat osittain menettelyjen liiallisesta jäykkyydestä ja että tämän vuoksi olisi mietittävä, miten menettelyjä voisi yksinkertaistaa ja vastuun ja toimivallan jakaa selkeästi Euroopan unionin, jäsenvaltioiden ja alueellisten sekä paikallisten viranomaisten kesken,

1.

korostaa, että vaikka on otettava huomioon hyvien käytäntöjen levittämisestä laajemmalle yleisölle saatava erityinen lisäarvo parempana tiedottamisena ja kustannushyötynä, pyrkimykset soveltaa näitä käytäntöjä EU:n aluepolitiikassa olisi suunnattava etupäässä hallintoviranomaisiin ohjaten niitä laatimaan rakennerahastovarojen saantia koskevia sääntöjä, jotta tietoja ja kokemuksia vaihtaen saadaan merkittävästi kohennettua hankkeiden laatua, tarjoamalla ratkaisuja yhteisiin ongelmiin ja auttamalla valitsemaan tehokkaampia ja paremmin kohdennettuja tukitoimia;

2.

kiinnittää huomiota tarpeeseen yksinkertaistaa rakennerahastohankkeiden ja -ohjelmien täytäntöönpanoa sääteleviä menettelyjä, etenkin hallinto- ja valvontajärjestelmiä; pitää sen vuoksi tässä yhteydessä myönteisenä rakennerahastoa koskevien säännösten tarkistuspakettia vastauksena nykyiseen finanssikriisiin; odottaa innolla asiaa koskevia komission lisäehdotuksia, joista on määrä ilmoittaa lähikuukausien aikana;

3.

kehottaa komissiota poistamaan edellä mainitut esteet, muun muassa seuraavin keinoin:

4.

suosittelee, että komissio kehittäisi lisäksi alueiden välisessä vaihdossa käytettyihin menettelyihin (parhaat käytännöt) perustuvan yhteisen, yleisesti käytettävissä olevan lähestymistavan, jonka tavoitteena olisi, että koheesiopolitiikan toimijat voivat käyttää hyväkseen muiden kokemuksia;

5.

huomauttaa nimenomaisesti, että parhaiden käytäntöjen määrittäminen ei saa lisätä hakijoiden ja hankkeiden vetäjien hallinnollista rasitusta;

6.

vaatii käyttämään rakennerahastoja mahdollisimman epäbyrokraattisesti ja huolehtimaan siitä, että byrokratiaa ei lisätä tarpeettomasti jäsenvaltioiden asettamilla omilla ehdoilla;

7.

vahvistaa tukevansa käytäntöä, jonka tavoitteena on, että jokainen jäsenvaltio toimittaa vuosittain kansallisen tarkastuslausuman yhteistyössä hallinnoitavista yhteisön varoista, ja katsoo, että tämä käytäntö on otettava yleisesti käyttöön;

8.

arvostaa aloitteeseen ”Alueet talouden muutosten edistäjinä” liitettyä tehtävää, jonka mukaan määritetään parhaat käytännöt, joille myönnetään vuosittainen ”Regio Stars”-tunnustus ja joista tiedotetaan julkisesti, sekä lisäksi perustetaan parhaita käytäntöjä käsittelevä verkkosivusto; kiinnittää huomiota siihen, että pelkän verkkosivuston teho on rajallinen;

9.

suhtautuu kriittisesti siihen, että komission objektiivisista perusteista parhaiden käytäntöjen määrittämistä varten puuttuu avoimuus;

10.

koska käsitettä ”parhaat käytännöt” käytetään monilla eri tavoilla ja koska rinnalla käytetään usein käsitteitä ”hyvät käytännöt” (good practices) tai ”menestystarinat” (success stories), kehottaa komissiota laatimaan selkeän, koheesiopolitiikkaa varten suunnitellun kriteeriluettelon, jossa parhaat käytännöt voidaan erottaa muista hankkeista;

11.

suosittelee komissiolle parhaiden käytäntöjen tunnistamisessa käytettäväksi seuraavia seikkoja:

12.

korostaa, että kaikkien parhaiden käytäntöjen korostamiseksi käytettävien kriteerien on oltava selkeästi mitattavissa ja luotettavia, jotta vältetään hankaukset, epätoivotut vaikutukset ja subjektiiviset tulkinnat, jotka voivat murentaa koko näihin kriteereihin perustuvan hankkeiden luokitusmenettelyn; kehottaa näin ollen komissiota kuvaamaan selkeästi näiden kriteerien sisällön ja niiden täytäntöönpanotavan;

13.

suosittaa luettelemaan muita tekijöitä parhaiden käytäntöjen määrittämiseksi, koska Euroopan unionin monilla alueilla toteutetaan analyyseja lukuisista hankkeista koheesiopolitiikan alalla, ja nämä hankkeet ovat erityisen merkittäviä paitsi yksittäisten alueiden myös koko EU:n kehityksen kannalta ja näitä leimaa huomattavan moninainen toteutus;

14.

suosittelee, että tutkimuksen ja kehityksen/innovaatioiden alalla otetaan huomioon seuraavat tekijät:

15.

suosittelee, että ympäristönsuojelun, ilmastonsuojelun ja kestävän energiapolitiikan alalla otetaan huomioon seuraavat tekijät:

16.

suosittelee, että arvokkaiden työpaikkojen luomisen yhteydessä otetaan huomioon seuraavat tekijät:

17.

suosittelee, että elinikäisessä oppimisessa otetaan huomioon seuraavat tekijät:

18.

suosittelee, että integroidussa kaupunkisuunnittelussa otetaan huomioon seuraavat tekijät:

19.

suosittelee, että väestörakenteen kehityksen alalla otetaan huomioon seuraavat tekijät:

20.

suosittelee, että rajatylittävässä yhteistyössä otetaan huomioon seuraavat tekijät:

21.

suosittelee, että julkisen ja yksityisen alan kumppanuuksien yhteydessä otetaan huomioon seuraavat tekijät:

22.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon tarpeen edistää parhaita käytäntöjä rahoitusjärjestelyissä, etenkin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien yhteydessä sekä Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston tuella toteutettavissa hankkeissa;

23.

on tietoinen siitä, että hankkeen on poikkeuksellisen vaikeaa täyttää yhtäaikaisesti kaikki edellä mainitut kriteerit; kehottaa komissiota sen vuoksi ennen näiden ehtojen soveltamista asettamaan ne tärkeysjärjestykseen ja määrittämään ne ehdot, jotka ovat tärkeimpiä, jotta on helpompaa määrittää tärkeät hankkeet parhaiksi käytännöiksi; korostaa, että on käytettävä parhaita käytäntöjä koskevia yhteisesti sovittuja ehtoja avoimella tavalla, mikä mahdollistaa parhaiden käytäntöjen paremman hallinnon, hyväksyttävyyden ja vertailtavuuden ja estää sekaannukset muiden vastaavien käsitteiden kanssa;

24.

kehottaa komissiota laatimaan näiden tekijöiden pohjalta käsitteiden ”parhaat käytännöt”, ”hyvät käytännöt” sekä ”menestystarinat” tulevaa käyttöä varten selvän ja avoimen alajaottelun tai jaksotuksen, jota voidaan käyttää hankkeiden laadun määrittämisessä;

25.

kehottaa komissiota järjestämään ja koordinoimaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa alueiden verkoston kautta ja luomaan tätä tarkoitusta varten kaikilla Euroopan unionin kielillä toimivan julkisen verkkosivuston, joka sisältää tärkeää tietoa näistä hankkeista;

26.

suosittaa komissiota nykyisen hallintokehyksen aikana luomaan aluepolitiikasta vastaavaan pääosastoon yksikön, jonka tavoitteena olisi parhaiden käytäntöjen pitkäkestoinen, jatkuva, luotettava ja menestyksekäs vaihto koheesiopolitiikan alalla yhteistyössä parhaiden käytäntöjen arviointia, keräämistä sekä vaihtoa toteuttavan alueiden verkoston kanssa ja joka olisi yhteyshenkilön ominaisuudessa aina käytettävissä niin tarjontaa kuin kysyntääkin koskevissa asioissa; kehottaa komissiota levittämään hyvien käytäntöjen kulttuuria kaikkiin osastoihinsa;

27.

ehdottaa tässä yhteydessä, että arviointijärjestelmissä tutkittaisiin ja otettaisiin huomioon kokeiltuja ja hyviksi havaittuja menetelmiä, jotka ovat jo olleet käytössä; uskoo, että erityinen painoarvo olisi annettava yhteistyölle alueviranomaisten ja asiantuntijalaitosten verkoston kanssa, joilta on parhaiten saatavissa parhaita käytäntöjä koskevaa perusmateriaalia arvioitavaksi;

28.

muistuttaa, että vaikka Euroopan unioni huolehtii rahoituksen ja hyvien käytäntöjen tarjoamisesta, on kansallisten, alueellisten ja paikallisten päättäjien tehtävä ottaa niistä hyöty irti; pitää tässä yhteydessä myönteisenä vaaleilla valittujen paikallisten edustajien Erasmus-ohjelman perustamista;

29.

suosittelee, että komissio käyttää käytettävissä olevia alueiden komitean välineitä, erityisesti Lissabonin strategian seurantafoorumia ja toissijaisuusperiaatteen toteutumista seuraavaa verkostoa, parhaiden käytäntöjen vaihtoon alueiden ja jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan yksilöidä ja yhdessä määrittää koheesiopolitiikan tavoitteet, sen jälkeen suunnitella toimet ja lopulta toteuttaa vertaileva arvio politiikan tuloksista;

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/46

A.

ottaa huomioon, että OECD on määritellyt maaseutualueen käsitteen, joka sisältää sellaiset piirteet, kuten alhainen väestöntiheys ja palvelujen saatavuuden puute, ja että komissio käyttää tätä määritelmää valitessaan ja hahmotellessaan kehitystavoitteita näille alueille,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin maaseutualueet ovat hyvin erilaisia jäsenvaltiosta riippuen ja että vaikka joillakin alueilla ja joissakin jäsenvaltioissa maaseutualueilla on ollut talouskasvua ja väestö on lisääntynyt, monien maaseutualueiden asukkaat muuttavat kaupunkeihin tai pyrkivät löytämään uusia elinkeinoja, mikä synnyttää valtavia haasteita näille alueille,

C.

ottaa huomioon, että maaseutualueet kattavat jopa 80 prosenttia Euroopan unionin pinta-alasta,

D.

ottaa huomioon, että maaseudun välialueilla, joille on tyypillistä niihin rajoittuvien kaupunkialueiden kaltainen taloudellinen rakenne, on erilaiset tarpeet kuin alueilla, jotka ovat puhtaasti maaseutua, syrjäisiä tai eristyneitä,

E.

ottaa huomioon, että yksi unionin tavoitteista on tukea taloudellista ja sosiaalista edistystä, edistää työllisyyden korkeaa tasoa ja saavuttaa tasapainoinen ja kestävä kehitys,

F.

katsoo, että Euroopan unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota on mahdollista vahvistaa taloudellisen kehityksen avulla, tukemalla työllistymismahdollisuuksia maaseutu- ja kaupunkialueilla sekä varmistamalla julkisten palvelujen yhtäläinen saatavuus,

G.

toteaa, että rakennepolitiikan uudistus kaudella 2007–2013 toi mukanaan muutoksia rahastojen rakenteisiin ja niiden kautta jaettavien tukien jakoperusteisiin sekä sen myötä perustettiin myös yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) liittyvä ja koheesiopolitiikasta erotettu uusi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto),

H.

katsoo, että LEADER-ohjelmat ovat osoittaneet jo aikaisemmin, miten maaseudun kehittämistä voidaan menestyksekkäästi tukea aluepolitiikan välineillä,

I.

katsoo, että maaseuturahaston onnistumisen kannalta on olennaisen tärkeää, että maaseuturahastosta ja rakennerahastoista yhteisrahoitetut toimet täydentävät toisiaan, eli on otettava käyttöön eri rahastoista, erityisesti Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), koheesiorahastosta ja Euroopan sosiaalirahastosta (ESR), myönnettävien tukien koordinointi ja valvottava, että nämä rahastot täydentävät toisiaan,

J.

katsoo, että maaseuturahaston perustaminen ja maaseudun kehittämisen rahoituksen erottaminen koheesiopolitiikasta ja laajemmin aluekehityspolitiikasta eivät saa johtaa siihen, että tietyt tavoitteet (esimerkiksi ympäristönsuojelu, liikenne tai koulutus) ovat päällekkäisiä tai että ne jätetään kokonaan huomiotta,

K.

katsoo, että jatkuva varojen siirtäminen Euroopan maatalouden tukirahaston ja maaseuturahaston välillä johtaa suunnittelun epävarmuuteen sekä maanviljelijöiden että maaseudun kehittämishankkeiden toteuttajien osalta,

L.

katsoo, että talousarvion rajoitteista johtuen on olemassa riski, että EAKR:sta saatavat varat käytetään suuressa määrin taloudellisen kilpailukyvyn parantamiseen suurimmissa kaupunkikeskuksissa tai erittäin dynaamisilla alueilla, kun taas maaseuturahaston varoja käytetään lähinnä maatalouden kilpailukyvyn parantamiseen, joka edelleen on maaseutualueiden kehityksen moottori, ja että ne suunnataan myös muun kuin maataloustoiminnan tukemiseen ja maaseutualueilla sijaitsevien pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) kehittämiseen; tästä syystä koordinointia on tiukennettava sen varmistamiseksi, etteivät mitkään alueet jää ilman tukea,

M.

katsoo, että pk-yritykset, erityisesti mikroyritykset ja käsityöläisyritykset, ovat tärkeässä asemassa taloudellisen ja sosiaalisen elämän säilyttämisessä ja vakaan tilanteen takaamisessa maaseudulla,

N.

katsoo, että maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteiden ei tarvitse olla ristiriidassa Lissabonin tavoitteiden kanssa, kun kehittäminen perustuu suhteellisen kilpailukyvyn mekanismin käyttöön (parempi kustannustehokkuus), erityisesti paikallisessa elintarvikejalostuksessa ja pk-yritysten sekä infrastruktuurin ja palvelujen, kuten matkailun, koulutuksen ja ympäristösuojelun, kehittämiseen liittyen,

O.

katsoo, että olisi tunnustettava maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan välinen luonnollinen yhteys ja niiden täydentävyys,

1.

katsoo, että perinteiset kriteerit maaseutualueiden erottamiseksi kaupunkialueista (matalampi väestöntiheys ja kaupungistumisen taso) eivät ehkä aina riitä antamaan kattavaa kuvaa tilanteesta; katsoo tämän vuoksi, että olisi tutkittava mahdollisuutta lisätä muita kriteerejä, ja kehottaa komissiota analysoimaan asiaa ja laatimaan siitä konkreettisia ehdotuksia;

2.

on vakuuttunut, että koska Euroopan unionin maaseutualueet, jotka muodostavat jopa 80 prosenttia sen pinta-alasta, ovat hyvin erilaisia jäsenvaltiosta riippuen, olisi tarpeen hyväksyä ja panna täytäntöön mukautettu ja yhdennetty lähestymistapa niiden kehittämiseksi kestävällä tavalla sekä pyrittävä tasoittamaan kaupunki- ja maaseutualueiden eriarvoisuutta ja edistettävä niiden taloudellista dynamiikkaa; tähdentää, että tähän liittyvään toimintaan on myönnettävä riittävät varat;

3.

muistuttaa tässä yhteydessä, että kaikkien alueiden koko Euroopan unionissa, mukaan lukien maaseutualueet ja syrjäiset alueet, olisi voitava hyötyä periaatteessa samoista kehitysmahdollisuuksista, jotta vältetään heikoimmassa asemassa olevien alueiden alueellinen syrjäytyminen entisestään;

4.

korostaa, että hyvin monilla maaseutualueilla etenkin nuorten ja naisten kehitysmahdollisuuksia heikentävät vaikeudet hyödyntää julkisia palveluja, työpaikkojen puute ja ikäpyramidi;

5.

huomauttaa, että tietyillä alueilla tarjolla ei ole vaihtoehtoja tietyntyyppiselle maataloustuotannolle, joka on monissa tapauksissa ympäristö- ja aluepoliittisista syistä säilytettävä hinnalla millä hyvänsä, etenkin kun on kyse syrjäisistä alueista ja ylänköjen viljelyalueista, joita uhkaa aavikoituminen;

6.

muistuttaa, että 15. ja 16. kesäkuuta 2001 järjestetty Göteborgin Eurooppa-neuvosto laajensi Lissabonin tavoitteita, niin että ne käsittävät kestävyyden ja koheesion, ja että maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteena on nimenomaan kestävä maatalous, maaseudulla harjoitettavan muun kuin maataloustoiminnan säilyttäminen, paikallisten kehitysmahdollisuuksien maksimointi, ympäristönsuojelu, tasapainoinen aluesuunnittelu ja pk-yritysten kehittäminen;

7.

katsoo, että maaseudun kehittämispolitiikan moitteeton täytäntöönpano maaseutualueiden pitkän aikavälin kestävän kehityksen kannalta edellyttää, että otetaan huomioon kunkin alueen luonnonvarat ja erityispiirteet, mukaan lukien maaseudun perintöarvojen suojelu, kohentaminen ja hallinnointi, sekä yhteyksien ja yhteistoiminnan kehittäminen kaupunkialueiden kanssa;

8.

korostaa myös vaihtoehtoisen taloudellisen toiminnan alojen arvioinnin merkitystä ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia väestön ammatillisen toiminnan monipuolistamiseksi;

9.

katsoo, että maaseudun kohtaamat tulevaisuuden haasteet edellyttävät tasapainoista kehittämispolitiikkaa, johon osallistuvat kaikki sosiaaliset ja taloudelliset toimijat, mukaan lukien tuotanto- ja palvelualojen pienyritykset ja mikroyritykset, kun otetaan huomioon niiden merkitys alueiden integroidun kehityksen kannalta;

10.

katsoo, että uusissa jäsenvaltioissa maaseudun kehittämispolitiikan on tähdättävä maatalouden tehokkuuden parantamiseen ja maaseudun ja kaupunkien välisten taloudellisten kehityserojen kaventamiseen, esimerkiksi tukemalla muuta kuin maanviljelystoimintaa, ja että tähän tavoitteeseen voidaan pyrkiä myös rakennerahastojen avulla;

11.

on tyytyväinen Salzburgissa vuonna 2003 pidetyn maaseudun kehittämistä käsitelleen toisen konferenssin kunnianhimoisiin tavoitteisiin, mutta pitää valitettavana sitä, että YMP:n toisen pilarin rahoitusta on merkittävästi heikennetty, mikä uhkaa aiheuttaa tehottomuutta ja tehdä eron viljelijöiden ja maaseudun muiden asukkaiden välille;

12.

huomauttaa, että on kehitettävä johdonmukainen, pitkän aikavälin maaseudun kehittämisstrategia, jotta helpotetaan kaiken käytettävissä olevan rahoituksen mahdollisimman tehokasta käyttöä;

13.

pyytää jäsenvaltioita ja alueviranomaisia laatimaan komission kanssa tekemänsä yhteistyön ja kaikkien toimivaltaisten viranomaisten ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien elinten kanssa harjoittamansa kumppanuuden puitteissa avoimen, pitkäkestoisen ja kestävän maaseudun kehittämisstrategian sekä kansallisella että alueellisella tasolla, jotta voidaan määritellä selkeästi maaseudun kehittämisen painopistealueet ja tavoitteet ja varmistaa eri lähteistä peräisin olevien tukien mukauttaminen, koordinointi ja täydentävyys;

14.

pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueviranomaisia ottamaan näiden painopistealueiden arviointiin mukaan pk-yrityksiä, mikroyrityksiä ja käsityöläisyrityksiä edustavat järjestöt, jotta voidaan paremmin vastata näiden yritysten tarpeisiin ja odotuksiin;

15.

myöntää, että maaseudun kehittämispolitiikalla on erityisen tärkeä tehtävä maaseutualueille tyypillisten ongelmien tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa, ja uskoo, että maaseuturahaston perustaminen YMP:n toista pilaria varten edustaa pyrkimystä lähestyä joustavasti, strategisesti, temaattisesti ja yhtenäisesti EU:n maaseutualueita kohtaavia erilaisia tilanteita ja lukuisia haasteita sekä yksinkertaistaa rahoitusmenettelyjä ja varmistaa, että varat suunnataan näille alueille;

16.

palauttaa mieliin, että jäsenvaltioita on pyydetty valmistelemaan nykyistä ohjelmakautta varten kaksi strategista asiakirjaa: maaseudun kehittämisen kansallinen strategiasuunnitelma (maaseuturahasto) ja aluepolitiikan kansallinen strateginen viitekehys (rakennerahastot); muistuttaa, että jäsenvaltioita on pyydetty lisäämään synergiaetuja ja perustamaan toiminnallisia koordinointimekanismeja eri rahastojen välillä; pahoittelee kuitenkin, että tässä prosessissa korostetaan etupäässä eri rahastojen ja ohjelmien erottamista toisistaan sen sijaan, että niistä saataisiin synergiaetuja;

17.

katsoo, että tehokas maaseudun kehittämispolitiikka voidaan saada aikaiseksi vain, jos maaseuturahaston ja aluekehityspolitiikan mukaisia toimia koordinoidaan ja ne täydentävät toisiaan, niin että vältetään päällekkäistä rahoitusta ja aukkoja; toteaa huolestuneena riittämättömän koordinoinnin yksittäisissä jäsenvaltioissa kuluvalla ohjelmakaudella toteutettujen kyseisten toimenpiteiden välillä; kehottaa näin ollen komissiota esittämään uudistusehdotuksia koheesiopolitiikan ja YMP:n puitteissa rahoitettujen toimenpiteiden suunnittelun ja toteuttamisen paremman koordinoinnin takaamiseksi; toteaa, että vuoden 2013 jälkeinen YMP:n ja rakennerahastojen uudistus antaa mahdollisuuden arvioida uudelleen maaseudun kehittämisen sekä maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan välistä suhdetta;

18.

myöntää, että maaseudun kehittämispolitiikan tärkein tehtävä on saada väestö pysymään edelleenkin maaseudulla ja varmistaa heille kohtuullinen elintaso;

19.

katsoo, että tätä lähestymistapaa, jossa maaseudun kehittäminen erotettiin koheesiopolitiikasta perustamalla maaseuturahasto, on seurattava hyvin tarkasti, jotta voidaan arvioida sen todellisia vaikutuksia maaseutualueiden kehitykseen; toteaa, että uusi järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2007 ja että tämän vuoksi on liian aikaista tehdä johtopäätöksiä tämän yhteisön politiikan suhteen;

20.

korostaa, että yksi maaseudun kehittämispolitiikan painopistealuista on ehdottaa toimia, jotka eivät johda siihen, että maaseutuväestön on jätettävä maanviljely, ja jotka auttavat myös tukemaan muun muassa kilpailukykyisiä tiloja sekä esimerkiksi luonnonmukaisten tuotteiden ja perinteisten korkealaatuisten elintarvikkeiden ja juomien tuotantoa;

21.

panee mielenkiinnolla merkille, että YMP:n toisen pilarin (maaseudun kehittämispolitiikka) toimintalinjat 3 ja 4 (LEADER), jotka ovat 15 prosenttia maaseuturahaston kaikista menoista, koskevat muuta kuin maataloustoimintaa ja keskittyvät etupäässä maaseudun talouden monipuolistamiseen; katsoo, että kun otetaan huomioon näistä välineistä rahoitettujen toimien luonne, jotka muistuttavat joitakin rakennerahastoista rahoitettuja toimia, on olemassa riski politiikkojen päällekkäisyydestä;

22.

korostaa kuitenkin tarvetta ottaa huomioon ennen kaikkea maatalouden alalla työskentelevien tulevaisuudennäkymät, joiden olisi pysyttävä maaseudun kehittämispolitiikan tukitoimien keskipisteenä;

23.

korostaa, kuinka tärkeää on tukea nuoria viljelijöitä, jotta he eivät jätä maitaan, vaikka he eivät harjoitakaan pelkästään maataloustuotantoa, ja tarjota heille kannustimia kehittämiseen ja muuhun toimintaan, kuten maaseutumatkailu, ja korostaa myös pk-yritysten vahvistamisen merkitystä maaseudulla;

24.

toteaa, että maaseudun kehittämispolitiikan tärkeimmät tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos sille myönnetään tarvittavat varat, joita käytetään maaseutualueille määritettyjen painopistealueiden mukaisesti, ja että tuen mukauttamisen kautta kerätyt varat olisi aina jaettava takaisin toimiville viljelijäyhteisöille;

25.

katsoo, että rakennepolitiikan ja maaseudun kehittämisen koordinointi mahdollistaa hankkeet, joilla on enemmän eurooppalaista lisäarvoa; näkee tässä mahdollisuuden maaseudun arvon pysyvään nostamiseen muun muassa infrastruktuuritoimenpiteillä tai ympäristönsuojelutoimenpiteillä;

26.

pyytää komissiota esittämään tarkat tiedot ja ennusteita maaseuturahaston ja rakennerahastojen varojen käytöstä maaseutualueilla ja tarkastelemaan yhteisvaikutuksia, joita voidaan luoda maaseuturahaston ja rakennerahastojen avulla maaseutualueilla käytettävissä olevien varojen puitteissa;

27.

kehottaa komissiota tarkastelemaan, voivatko aluepoliittiset ohjelmat auttaa tarjoamaan maanviljelijöille varman toimeentulon, esimerkiksi ympäristön- ja luonnonsuojeluun sekä maisemanhoitoon liittyvien toimien toteuttamisen avulla;

28.

korostaa, että koheesiopolitiikan alalla suurimmat haasteet ovat edelleenkin kestävä kehitys, tulotaso asukasta kohden, saavutettavuus, julkisten hyödykkeiden ja palvelujen saatavuus ja maaseudun väestökato ja että niitä voidaan tehokkaimmin parantaa muun muassa tukemalla taloudellista toimintaa maaseutualueilla;

29.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan maaseudun järjestelmällisesti huomioon yhteisön politiikoissa ja tukemaan asianmukaisella tavalla inhimillisen pääoman kehittämiseen tarkoitettuja hankkeita, erityisesti tarjoamalla koulutusmahdollisuuksia maatalousyrittäjille ja muiden alojen yrittäjien maaseutualueilla kiinnittäen erityistä huomiota maaseudulla asuviin nuoriin naisiin ja tavoitteena työllisyyden ja työpaikkojen luomisen tukeminen;

30.

korostaa, että maaseutualueiden kehittämisessä on kiinnitettävä enemmän huomiota luonnon- ja maaseutumaiseman säilyttämiseen, ekomatkailuun, uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöön ja paikallisiin aloitteisiin, kuten paikalliset elintarvikkeiden laadunparannusjärjestelmät ja paikallisten maataloustuottajien harjoittama suoramyynti;

31.

korostaa pk-yritysten merkitystä maaseudun kehittämisessä ja niiden osuutta alueellisessa ja paikallisessa lähentymisessä; pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia painottamaan kilpailukyvyn vahvistamista tukemalla myös muita tuotannonaloja ja kannustamaan yrittäjyyteen maaseutualueilla, muun muassa poistamalla hallinnolliset, oikeudelliset ja suunnitteluun liittyvät esteet, tarjoamalla riittävän tietotekniikkainfrastruktuurin ja lisäämällä kannustimia uuden yritystoiminnan käynnistämiseksi, sekä tarjoamaan myös enemmän tukea muuhun kuin maataloustoimintaan ja samalla edistämään näiden alueiden talouden monipuolistamista;

32.

toistaa vetoomuksensa neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille ja paikallisviranomaisille liittyen siihen merkittävään haasteeseen, jonka aiheuttaa useiden miljoonien pienyritysten katoaminen maaseudulta, millä on huomattava vaikutus maaseudun työllisyydelle ja siten vakaalle tilanteelle; pyytää, että ryhdyttäisiin kaikkiin toimenpiteisiin kaikilla tasoilla läheisessä yhteistyössä taloudellisten toimijoiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa;

33.

myöntää, että maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet johtuvat alakohtaisten politiikkojen ja alueellisen koheesiopolitiikan sekä niiden taloudellisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien yhteensopimattomuudesta, erilaisista toimivallan jaon organisaatiomalleista ja erilaisesta toimien koordinoinnista jäsenvaltioiden tasolla; korostaa tähän liittyen jälleen kerran tarvetta luoda yhteisvaikutusta maaseuturahaston ja rakenne- ja koheesiorahastojen välillä sekä kehottaa komissiota lisäämään näiden rahoitusvälineiden tarjoamien mahdollisuuksien tiedostamista kansallisten, alue- ja paikallisviranomaisten keskuudessa; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan vuoropuhelun hallintoviranomaisten välillä yhteisvaikutusten luomiseksi eri rahastojen toimien välillä ja niiden tehokkuuden lisäämiseksi;

34.

katsoo, että maaseudun kehittämisen rahoitusuudistus edellyttää, että komissio tekee ensin perusteellisia tutkimuksia kaikista alakohtaisista politiikoista, joilla on vaikutusta maaseutualueilla, ja eritoten YMP:sta ja aluepolitiikasta koheesiopolitiikan puitteissa ja että määritetään maaseudun kehittämispolitiikkaa kokonaisuudessaan koskevia hyviä käytäntöjä;

35.

pyytää neuvostoa kutsumaan kokoon yhteiseen epäviralliseen neuvoston kokoukseen maataloudesta ja aluepolitiikasta vastaavat ministerit ja keskustelemaan parhaista keinoista koordinoida koheesiopolitiikkaa ja maaseudun kehittämisen toimia sekä kutsumaan tähän kokoukseen Euroopan unionin neuvoa-antavat elimet (alueiden komitea ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea) sekä alue- ja paikallisviranomaisten edustajia;

36.

pyytää, että komissio perustaa osana YMP:n terveystarkastusta vuoteen 2011 mennessä korkean tason työryhmän, joka laatii ehdotuksia maaseudun talouden ja kaikkien maaseutualueilla asuvien tulevaisuuden turvaamiseksi vuoden 2013 jälkeen;

37.

kehottaa komissiota perustamaan todellisen hallinnon ja kumppanuuden kaikilla tasoilla tai vahvistamaan sitä ja ottamaan suoraan tähän mukaan kaikki toimijat, mukaan lukien pk-yritykset ja mikroyritykset sekä taloudelliset toimijat ja työmarkkinaosapuolet, jotta voidaan määritellä maaseutualueiden kehitystarpeisiin parhaiten soveltuvat toiminnan painopistealueet;

38.

toteaa, että maaseudun kehittämisen prosessi on sovitettava yhteen kaupunkien reuna-alueiden etujen kanssa ja koordinoitava tiukasti kaupunkialueiden kehittämisen kanssa, ja korostaa, että kaupunki- ja maaseutualueiden kehityspolitiikkojen synergia ei ole riittävää eikä toimivaa;

39.

tunnustaa maaseutuyhteisöjen mahdollisuudet edistää ympäristönsuojelua sitoutumalla ympäristöystävälliseen toimintaan ja kehittämällä vaihtoehtoisia energialähteitä, kuten biopolttoaineita, ottaen huomioon erityisesti neljä uutta haastetta, jotka on esitetty terveystarkastuksen maaseudun kehittämispolitiikassa, muun muassa luonnon monimuotoisuus ja uusiutuvat energialähteet;

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/52

A.

ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO) tietojen mukaan 100–140 miljoonaa naista ja tyttöä maailmassa on joutunut sukupuolielinten silpomisen kohteeksi ja että WHO:n ja YK:n väestörahaston lukujen mukaan vuosittain noin 2–3 miljoonalla naisella on potentiaalinen riski joutua näiden vakavasti invalidisoivien käytäntöjen kohteeksi,

B.

ottaa huomioon, että vuosittain noin 180 000 Eurooppaan muuttanutta naista joutuu tai on vaarassa joutua sukupuolielinten silpomisen kohteeksi,

C.

ottaa huomioon, että WHO:n mukaan naisten sukupuolielinten silpominen on yleinen käytäntö ainakin 28 Afrikan maassa, joissakin Aasian maissa ja Lähi-idässä,

D.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta, mukaan luettuna sukupuolielinten silpominen, perustuu sosiaalisiin rakenteisiin, joiden taustalla ovat sukupuolten välinen epätasa-arvo ja valta-, hallinta- ja valvontasuhteiden epätasapaino, jolloin sosiaalinen ja perheen aiheuttama paine johtaa siihen, että loukataan perusoikeutta eli ihmisen koskemattomuuden kunnioittamista,

E.

katsoo, että tyttöjen sukupuolielinten silpomiset on tuomittava mitä jyrkimmin ja että niillä rikotaan selkeästi kansainvälisiä ja kansallisia säännöksiä lasten ja heidän oikeuksiensa suojelemisesta,

F.

ottaa huomioon, että WHO on yksilöinyt naisten ympärileikkauksissa neljä tyyppiä klitoridektomiasta (klitoriksen poistaminen osittain tai kokonaan) ja ns. excisiosta (klitoriksen ja pienten häpyhuulten poistaminen), joka kattaa noin 85 prosenttia naisten sukupuolielinten silpomisista, aina kaikkein äärimmäiseen muotoon eli infibulaatioon (klitoriksen ja pienten häpyhuulten sekä isojen häpyhuulten sisäpinnan poistaminen ja vulvan ompeleminen kiinni pientä vaginan aukkoa lukuun ottamatta) sekä ns. rituaaliseen ympärileikkaukseen (klitoriksen tai häpyhuulten pistely, lävistäminen tai viiltely),