24.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/1

(1)

Neuvosto tutki 10 päivänä maaliskuuta 2009 Italian tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2008–2011.

(2)

Tuottavuuden tyydyttävää kasvua useiden vuosien ajan vaikeuttaneiden pitkäaikaisten rakenteellisten heikkouksien ohella maailmanlaajuisen laskusuhdanteen vaikutukset näkyvät voimakkaina Italian taloudessa, vaikka yksityisen sektorin pieni velkaantuneisuus Italiassa ja suhteellisen vakaa rahoitusjärjestelmä ovat antaneet tähän asti jonkin verran suojaa finanssikriisin välittömiä vaikutuksia vastaan. Kokonaistuotannon kasvu hidastui Italiassa selkeästi jo vuoden 2007 puolivälissä paljon ennen rahoitusmarkkinoiden kriisin syvenemistä. Talous ajautui taantumaan vuoden 2008 toisella vuosipuoliskolla kotimaankysynnän heikentymisen ja viennin vähenemisen vuoksi. Lähiaikojen keskeisiä haasteita ovat yritysten ja kuluttajien luottamuksen palauttaminen, luotonsaannin varmistaminen varsinkin pk-yrityksille, kasvavan työttömyyden edellyttämien työmarkkinoiden mukautusten helpottaminen, tuottavuuden kasvun edellytysten parantaminen ja kustannuskilpailukyvyn parantaminen. Erittäin korkean valtionvelan ja siihen liittyvän korkotaakan takia Italian hallituksen on harkittava huolellisesti näiden haasteiden vuoksi toteutettavia toimenpiteitä, jotta voidaan välttää julkisen talouden huomattava heikkeneminen. Suunniteltu finanssipolitiikan viritys on vuonna 2009 pääpiirteissään neutraali. Tässä yhteydessä hallitus hyväksyi marraskuussa 2008 Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti elvytyspaketin, jonka tavoitteena on tukea pienituloisia kotitalouksia ja yrityksiä ja nopeuttaa samalla julkisia investointeja. Helmikuussa 2009 hyväksyttiin lisätoimia energiatehokkaiden kestokulutushyödykkeiden kysynnän tukemiseksi. Tästä huolimatta talouden laskusuhdanteen vaikutukset näkyvät voimakkaina Italian julkisessa taloudessa.

(3)

Ohjelman perustana olevassa makrotalouden skenaariossa arvioidaan, että kokonaistuotanto supistui 0,6 prosenttia vuonna 2008 ja supistuu edelleen 2 prosenttia vuonna 2009. Vuonna 2010 kokonaistuotannon kasvun odotetaan elpyvän hivenen 0,3 prosenttiin ja vuonna 2011 näkyvämmin 1 prosenttiin. Näissä makrotalouden ennusteissa otetaan huomioon 28 päivänä marraskuuta hyväksytyt elvytystoimet. Niiden odotettua taloudellista vaikutusta ei ole kuitenkaan esitetty määrällisesti. Tämänhetkisten tietojen perusteella (2)(julkistettu ohjelman ennusteiden antamiselle asetetun määräpäivän jälkeen) talouskasvu voi olla jopa ohjelmassa ennakoitua alhaisempi. Samoista syistä ohjelman työllisyysennusteet vuodeksi 2009 näyttävät melko optimistisilta varsinkin työtuntien suhteen. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat sen sijaan realistisilta. Ohjelman inflaatioennusteet ja taustalla oleva yksikkötyökustannusten kasvun kurissa pitäminen keskipitkällä aikavälillä merkitsevät, että 1990-luvun lopusta alkaen vallinnutta Italian talouden kilpailukyvyn heikkenemistä pystytään hillitsemään jonkin verran.

(4)

Komission yksiköiden tammikuun 2009 väliennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä kasvoi 2,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2008, kun marraskuussa 2007 tarkistetun ohjelman alijäämätavoite oli 2,2 prosenttia. Toteutuma oli odotettua heikompi positiivisesta perusvaikutuksesta huolimatta, sillä vuoden 2007 alijäämä on nyt ilmoituksen mukaan 1,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun edellisessä ohjelmassa sen odotettiin olevan 2,4 prosenttia. Epäsuotuisaan taloudelliseen tilanteeseen osittain liittyvä vuoden 2008 aikainen kehitys kuitenkin kumosi reilusti vuoden 2007 paremman lähtötilanteen. Lisäksi velanhoitokustannukset nousivat korkeampien korkojen vuoksi. Vähäisempi tulojen kasvu ylittää talouskasvun hidastumisen vaikutuksen ja johtuu erilaisten harkinnanvaraisten toimenpiteiden toteuttamisesta. Tällaisia toimenpiteitä olivat: työntekijät (vakituisessa työsuhteessa olevat työntekijät) pystyivät vuonna 2008 hyödyntämään työn verokiilan kaventamista (joka oli tarkoitus toteuttaa vuonna 2007), pääasiallisesta asuinkiinteistöstä kannettava vero poistettiin kokonaisuudessaan ja veronmaksua koskevia eräitä määräaikoja lykättiin vuoteen 2009 talouden elvytyspaketin yhteydessä vuoden 2008 lopussa sovitun mukaisesti. Rakenteellisen alijäämän (eli suhdannetasoitetun julkisen talouden rahoitusaseman ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) arvioidaan kasvaneen 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen verrattuna vuoteen 2007. Tämä vastaa marraskuussa 2007 tarkistetussa ohjelmassa ennakoitua 0,25 prosenttiyksikön parannusta.

(5)

Ohjelman mukaan alijäämän odotetaan kasvavan vuoden 2008 2,6 prosentista suhteessa BKT:hen 3,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009 eli yli alijäämälle asetetun 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen. Tämä vastaa komission yksiköiden väliennusteessa esitettyä 3,8 prosentin alijäämäennustetta. Alijäämän kasvu johtuu automaattisten vakauttajien toiminnasta, kun taas suunniteltu finanssipolitiikan viritys on pääpiirteissään neutraali. Erityisesti perusmenojen kasvun — joka on tosin aiempaan kehitykseen verrattuna melko vaatimatonta (3,1 prosentin nimelliskasvu verrattua keskimäärin 4,5 prosenttiin vuosina 1999–2007) — oletetaan olevan enimmäkseen nimellisen BKT:n kasvua voimakkaampaa. Tulojen kasvu hidastuu huomattavasti, tosin vähemmän kuin veropohjan, mikä johtuu myös elvytyspaketin ja kolmivuotisen finanssipoliittisen paketin myötä hyväksyttyjen kertaluonteisten ja pysyvien harkinnanvaraisten toimenpiteiden yhdistelmästä sekä sosiaaliturvamaksujen positiivisesta kehityksestä. Korkojen aleneminen laskisi korkomenoja marginaalisesti korkeammasta velasta huolimatta ja helpottaisi tällä tavoin rajallisesti julkista taloutta. Tämän kehityksen tuloksena rakenteellinen rahoitusasema (jonka komission yksiköt ovat laskeneet uudelleen ohjelman tietojen perusteella) paranee 0,25 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuodesta 2008.

(6)

Julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian osalta ohjelmassa vahvistetaan sitoumus saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoite eli tasapainoinen rakenteellinen rahoitusasema, vaikkei vuotta 2011 vahvistetakaan sen saavuttamisen tavoitevuodeksi. Talouden laskusuhdanne viivästyttää kesällä 2008 hyväksytyn kolmivuotisen finanssipoliittisen paketin mukaisen julkisen talouden vakauttamissuunnitelman toteuttamista. Mainittuun pakettiin sisältyvä sitoumus menoperusteiseen sopeutukseen toistetaan erityisesti vahvistamalla pääpiirteissään yksittäisten menoluokkien keskipitkän aikavälin ennusteet ja toimenpiteet sopeutuksen toteuttamiseksi. Vaikka elvytyspaketin on tarkoitus olla talousarviovaikutukseltaan neutraali, sen toteuttaminen merkitsee menoperusteisen sopeuttamisen hienoista takapainottamista, sillä investoinnit nopeutuvat ja kotitalouksille maksetaan kertaluonteisia maksuja vuonna 2009. Perusmenojen suhteessa BKT:hen ennakoidaan kasvavan voimakkaasti vuonna 2009, minkä jälkeen ne palautuvat vähitellen vuotta 2008 vastaavalle tasolle taloudellisen tilanteen paranemisen ja vuosiksi 2010–2011 suunniteltujen erittäin maltillisten vuotuisten menolisäysten (nimellisesti keskimäärin 0,8 prosenttia) ansiosta. Tulojen suhteessa BKT:hen ennakoidaan nousevan hieman vuosina 2008–2011. Kokonaisalijäämän odotetaan saavuttavan huippunsa vuonna 2009 ja supistuvan sen jälkeen 3,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010 ja 2,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011. Korkomenojen ennakoidaan kasvavan vuodesta 2010 alkaen, minkä vuoksi perusjäämän odotetaan paranevan nopeammassa tahdissa. Uudelleenlaskettu rakenteellinen rahoitusasema paranee edelleen vuosina 2010 ja 2011 yhteensä 1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Erittäin korkea valtionvelka rajoittaa vuosiksi 2010–2011 suunniteltua julkisen talouden vakauttamista. Julkisen talouden bruttovelkasuhde kasvoi vuonna 2008 lähes 106 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Italian keskuspankki on varokeinona kerryttänyt rahavaroja. Vuosina 2009 ja 2010 velkasuhteen ennustetaan kasvavan huippuunsa 112 prosenttiin suhteessa BKT:hen, minkä jälkeen se laskee vuonna 2011 hieman 111,6 prosenttiin. Tämä kehitys johtuu ennen kaikkea suunnitelmien mukaisista vähäisistä perusylijäämistä ja hitaasta BKT:n nimelliskasvusta. Ohjelmassa ennustettu virta–varanto-korjauserä on suhteellisen pieni. Tämä johtui osittain siitä, että siinä ei ole otettu huomioon elvytyspaketin myötä hyväksytyn pankkien pääomakorotussuunnitelman mahdollista toteuttamista, sillä suunnitelmaan ei ole vielä turvauduttu.

(7)

Alijäämätoteutumat voivat olla ohjelmassa ennakoitua suurempia koko kauden ajan. Ensinnäkin talouskasvu saattaa olla ennakoitua hitaampaa. Toiseksi vuosiksi 2010–2011 suunniteltu perusmenojen maltillinen lisäys edellyttää kesällä 2008 hyväksytyn kolmivuotisen paketin perustana olevan menoperusteisen sopeutuksen tiukkaa noudattamista hallinnon kaikilla tasoilla. Kolmanneksi sosiaaliturvamaksuja koskevat ohjelman ennusteet eivät välttämättä toteudu varsinkaan vuonna 2009, kun otetaan huomioon työllisyyden kasvua koskevat melko optimistiset ennusteet. Marraskuussa 2008 hyväksytty elvytyspaketti ja helmikuussa 2009 hyväksytyt, kestokulutushyödykkeiden hankintaa koskevat uudet verokannustimet (jotka eivät sisälly ohjelmaa) voivat vaikuttaa vuoden 2009 julkisen talouden toteutumaan, vaikka niiden rahoituksesta on sovittu kokonaisuudessaan. Samoista syistä velkasuhde saattaa kehittyä vuodesta 2009 alkaen ohjelmassa ennakoitua epäsuotuisammin. Mahdolliset pääomankorotukset pankkialalla saattavat niin ikään vaikuttaa bruttovelkasuhteeseen.

(8)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset alittavat Italiassa EU:n keskiarvon, sillä eläkemenot näyttävät kasvaneen hyväksyttyjen eläkeuudistusten ansiosta hieman vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Eläkemenojen osuus suhteessa BKT:hen on kuitenkin yhä EU:n korkeimpia, ja ennusteet perustuvat siihen oletukseen, että hyväksytyt uudistukset pannaan täytäntöön kaikilta osin. Tämä koskee erityisesti tarkistettuja vakuutusmatemaattisia kertoimia, jotka täysin vastaavat uudistetun eläkejärjestelmän perustana olevaa maksuperusteisuusperiaatetta ja joita on sovellettava vuodesta 2010 alkaen. Lisätoimenpiteitä, kuten varsinkin naisten eläkeiän nostamista entisestään, voitaisiin harkita, sillä tämä mahdollistaisi sosiaalimenojen kohdentamisen uudelleen siten, että siirrytään kohti kattavampaa ja yhdenmukaisempaa työttömyysturvajärjestelmää, jolla varmistetaan asianmukaiset työnteon kannustimet ja tehokkaat aktivointipolitiikat. Ohjelmassa arvioitu vuoden 2008 julkisen talouden rahoitusasema, joka on edellisen ohjelman lähtöasetelmaa huonompi, riittäisi vakauttamaan nykyisen velkasuhteen muttei kuitenkaan lieventäisi vaikutuksia, joita väestön ikääntymisestä ennakoidaan aiheutuvan julkiseen talouteen pitkällä aikavälillä. Lisäksi bruttovelka ylittää nykyisellään reilusti perustamissopimuksessa määrätyn viitearvon. Suurten perusylijäämien saavuttaminen ja säilyttäminen keskipitkällä aikavälillä vähentäisi julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvia keskisuuria riskejä.

(9)

Julkisen talouden kehyksen parantaminen on edistynyt huomattavasti viime vuosina. Tämä on ennakkoedellytys menoperusteista mukauttamista koskevalle uskottavalle keskipitkän aikavälin strategialle, jonka toteuttamista julkisten menojen kustannustehokkuuden ja vaikuttavuuden paraneminen tukee. Kesällä 2008 hyväksytty kolmivuotinen finanssipoliittinen paketti lujittaa keskipitkän aikavälin julkisen talouden kehystä, sillä siinä vahvistetaan yksittäisiä menoeriä koskevat yksityiskohtaiset vuotuiset enimmäismäärät ja niitä tukevat laajat toimenpiteet. Julkisen talouden instituutioiden parantamiseksi on otettu käyttöön useita muita aloitteita. Valtion talousarvion rakennetta järkiperäistettiin ottamalla käyttöön ohjelmaperusteinen luokittelu, joka parantaa resurssien kohdentamista hallituksen poliittisen tavoitteiden mukaisesti. Ministeriöt saavat painopisteiden mukaisesti kohdentaa resurssit joustavammin meno-ohjelmien välillä. Viidessä ministeriössä menot arvioitiin pilottiluonteisesti uudelleen julkisten menojen kustannustehokkuuden tutkimiseksi, ja uudelleenarviointi on nyt tarkoitus yhdistää talousarviomenettelyyn. Hallinnon eri tasojen välisiä julkisen talouden suhteita ohjaavan kansallisen vakaussopimuksen täytäntöönpanojärjestelmiä on lujitettu. Lisäksi on toteutettu merkittäviä toimia julkishallinnon vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi muun muassa järkiperäistämällä saatavilla olevien resurssien käyttöä ja ottamalla ansiot paremmin huomioon palkitsemisen yhteydessä. Tulevaisuudessa julkisen talouden ohjausjärjestelmän keskeisenä haasteena on uuden, fiskaaliseen federalismiin perustuvan kehyksen suunnittelu siten, että varmistetaan paikallishallinnon tilintekovelvollisuus ja kannustetaan tehokkuutta.

(10)

Vuoden 2008 lopussa Italian viranomaiset toteuttivat maailmanlaajuisen finanssikriisin vuoksi monenlaisia toimenpiteitä tallettajien suojaamiseksi ja pankkien riittävän maksuvalmius- ja pääomatason säilyttämiseksi. Näiden toimenpiteiden ansiosta hallitus pystyy vuoden 2009 loppuun asti korottamaan pankkien pääomaa, kun sitä ei ole riittävästi, ja antamaan pankkien uusille sitoumuksille enintään viisivuotisen takauksen. Lisäksi valtio tarjosi vähittäispankkien talletuksille lisäsuojan, mikä lisäsi entisestään Italian pankkien välisen talletusvakuusjärjestelmän jo suhteellisen korkean suojan tasoa (hieman yli 100 000 EUR). Lisäksi jotta voitaisiin parantaa järjestelmän yleistä valmiutta rahoittaa taloudellista toimintaa, talous- ja valtiovarainministeriölle on annettu mahdollisuus antaa merkintäsitoumuksia vakavaraisten pörssinoteerattujen pankkien liikkeeseen laskemista rahoitusvälineistä, jotka täyttävät lakisääteistä pääomaa koskevat vaatimukset.

Julkiset toimet, joiden arvo on ohjelman mukaan 10 miljardia EUR (noin 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen) on tarkoitettu väliaikaisiksi, ja niistä hyötyvien pankkien on sitouduttava antamaan kotitalouksille ja pk-yrityksille luottoja asianmukaisin ehdoin ja edellytyksin.

(11)

Hallitus ryhtyi pääasiallisesti neutraalin julkisen talouden rahoitusaseman puitteissa toimenpiteisiin talouden tukemiseksi, Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti, noin 0,4 prosentilla suhteessa BKT:hen vuonna 2009 ja 0,2 prosentilla vuonna 2010. Toimenpiteiden vaikutukset julkiseen talouteen kompensoituvat virallisten arvioiden mukaan kokonaisuudessaan kertaluonteisten tulojen ja joidenkin verotuloja pysyvästi kasvattavien toimenpiteiden (joista suurin osa johtuu veropetosten ja veronkierron torjuntaa koskevista toimista) ansiosta. Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen tukemiseksi ja kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin sisältyvät kertaluonteinen tulonsiirto pienituloisille kotitalouksille, työttömyysetuuksien laajentaminen epätyypillisessä työsuhteessa oleviin työntekijöihin ja tiettyjen yleishyödyllisten palvelujen hintojen jäädyttäminen. Yrityksiä tuetaan pääasiassa lykkäämällä veronmaksua koskevia määräaikoja ja keventämällä yhtiöverosta aiheutuvaa taakkaa. Tulospalkkaukseen liittyvillä verohelpotuksilla pyritään parantamaan tuottavuutta ja vähentämään työvoimakustannuksia. Lisäksi hallitus pyrkii kohdentamaan käytettävissä olevat EU:n tai kansalliset varat uudelleen vauhdittaakseen ensisijaisten infrastruktuurihankkeiden toteuttamista. Nämä toimenpiteet ovat oikein ajoitettuja ja kohdennettuja, jos julkiset investoinnit nopeutuvat suunnitellulla tavalla. Suurin osa toimenpiteistä on väliaikaisia. Tästä syystä ne on mahdollista peruuttaa, tosin ehkä vain osittain. Erittäin korkean velkasuhteen perusteella paketti on riittävä reaktio talouden laskusuhdanteeseen. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon tarpeen ratkaista tuottavuutta koskevat ongelmat ja parantaa ulkoista kilpailuasemaa, rakennepoliittiset uudistukset, joihin myös kilpailupuitteiden lujittaminen sisältyy, ovat erityisen tärkeitä Italialle. Monet ilmoitetuista rakennepoliittisista toimista voivat edistää elpymistä ja parantaa talouden joustavuutta, jos niiden toteuttaminen voi alkaa jo vuonna 2009. Tällaisia toimia ovat aloitteet, joilla pyritään lisäämään teollista innovointia, edistämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiansäästöä sekä keventämään hallinnollisia rasitteita. Työmarkkinaosapuolten äskettäin toteuttamat toimet palkkaneuvottelukehyksen muuttamiseksi ja edellä mainitut tulospalkkaukseen liittyvät verokannustimet voivat omalta osaltaan parantaa palkkakehityksen suhteuttamista tuottavuuden kasvuun. Toimenpiteet ovat yhteydessä komission 28 päivänä tammikuuta 2009 Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian osana ehdottamaan keskipitkän aikavälin uudistusohjelmaan ja maakohtaisiin suosituksiin.

(12)

Alijäämä syvenee vielä vuonna 2009, mutta sen jälkeen sen ennustetaan supistuvan vähitellen ohjelmakauden aikana. Kokonaisalijäämän supistaminen ohjelman mukaisesti alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2011 mennessä vaatii kuitenkin tiukkaa sitoutumista kurinalaiseen finanssipolitiikkaan ja valmiutta toteuttaa tarvittaessa lisätoimenpiteitä. Velkasuhde kasvaa ohjelmakauden aikana ja ero viitearvoon suurenee.

(13)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista (3).

i)

toteuttamaan suunniteltu vuotta 2009 koskeva finanssipolitiikka ja jatkamaan päättäväisesti sopeutusta, jonka on määrä toteutua ohjelmakaudella; saadakseen erittäin korkean velkasuhteen kääntymään vakaaseen laskuun ja varmistaakseen julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden;

ii)

jatkamaan edelleen julkisen talouden ohjausjärjestelmän parantamista ja työtä sellaisen uuden, fiskaaliseen federalismiin perustuvan kehyksen osalta, jolla varmistetaan paikallishallinnon tilintekovelvollisuus ja tuetaan kurinalaista finanssipolitiikkaa;

iii)

jatkamaan pyrkimyksiä parantaa julkisen talouden laatua keskittymällä menojen tehokkaaseen käyttöön ja niiden rakenteeseen sekä kohdentamalla sosiaalimenot uudelleen siten, että saadaan aikaan kattavampi ja yhdenmukaisempi työttömyysturvajärjestelmä, jolla varmistetaan asianmukaiset työnteon kannustimet ja tehokkaat aktivointipolitiikat vaarantamatta julkisen talouden vakauttamisprosessia.

24.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/8

(1)

Neuvosto tarkasteli 10 päivänä maaliskuuta 2009 Liettuan tarkistettua lähentymisohjelmaa, joka kattaa vuodet 2008–2011.

(2)

Kasvavan kotimaankysynnän vauhdittaman, vuonna 2003 alkaneen pitkän nousukauden jälkeen Liettuan talous alkoi nopeasti hidastua vuonna 2008. Raha- ja luottopolitiikan ehdot kiristyivät valuuttakatejärjestelmän puitteissa vuonna 2008, kun maakohtaiset riskit alettiin mieltää suuremmiksi ja reaalinen efektiivinen valuuttakurssi jatkoi voimistumistaan. Viimeaikainen nopean talouskasvun kausi loi ylikuumenemispaineita: makrotalouden epätasapaino lisääntyi, ja inflaatio ja ulkoinen vaje kasvoivat huippuunsa vuoden 2008 alkupuoliskolla. Palkat kasvoivat reippaasti tuottavuutta nopeammin, mikä heikensi maan kilpailukykyä. Finanssipolitiikka oli kasvuhakuista koko nousukauden ajan, eikä varantoja kerrytetty muuttuviin suhdanneoloihin varautumiseksi. Liettuan huomattava ulkoinen epätasapaino on lisännyt maan haavoittuvuutta luottoehtojen maailmanlaajuiselle kiristymiselle ja vientimarkkinoiden kasvun hiipumiselle. Maailmanlaajuisen finanssikriisin ja heikon ulkomaankysynnän odotetaan vauhdittavan käynnissä olevaa kotimaankysynnän laskua ja vaikuttavan osaltaan talouden supistumiseen. Talouden laskusuhdanteen hallitseminen on Liettuan välitön talouspoliittinen haaste, jotta se pystyy säilyttämään makrotalouden vakauden. Ottaen huomioon tarpeen korjata tuntuva epätasapaino viranomaiset hyväksyivät joulukuussa 2008 finanssipoliittisen säästöohjelman sopeutusprosessin helpottamiseksi ja markkinoiden luottamuksen säilyttämiseksi. Tämän pitäisi myös auttaa rajoittamaan julkisen talouden alijäämän syvenemistä laskusuhdanteen aikana.

(3)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan reaalinen kokonaistuotanto kasvoi 3,5 prosenttia vuonna 2008. Ohjelmassa ennakoidaan kokonaistuotannon supistuvan jyrkästi 4,8 prosenttia vuonna 2009 ja edelleen hieman 0,2 prosenttia vuonna 2010 ennen kuin kasvu elpyy 4,5 prosenttiin vuonna 2011. Tämänhetkisten tietojen perusteella (2) skenaario perustuu realistisiin kasvuoletuksiin vuoteen 2009 saakka mutta erittäin suotuisiksi arvioituihin oletuksiin sen jälkeen. Kasvuoletukset vaikuttavat optimistisilta vuodesta 2010 alkaen, kun otetaan huomioon, että kasvunäkymät heikkenevät kauppakumppanimaissa ja kotimaankysyntä heikkenee kiristyvän luottotilanteen vuoksi todennäköisesti enemmän ja pidempään kuin ohjelmassa oletetaan. Vuoden 2011 kasvupotentiaali on arvioitu melko korkeaksi. Ohjelman inflaatioennusteet ovat realistisia vuoden 2009 osalta mutta ne saattavat olla alhaisia vuoden 2010 osalta varsinkin, koska Ignalinan ydinvoimalan sulkeminen suunnitelmien mukaisesti vuoden 2009 lopussa vaikuttaa energianhintoihin. Ohjelmassa ennakoidaan ulkoisen epätasapainon purkautuvan vuonna 2009 paljon nopeammin kuin komission yksiköiden tammikuussa 2009 tekemässä väliennusteessa arvioidaan. Syynä tähän on se, että lähentymisohjelmassa kotimaankysynnän supistumista pidetään tuntuvampana ja vientimarkkinoiden kehitykseen suhtaudutaan optimistisemmin kuin komission yksiköiden arviossa.

(4)

Komission yksiköiden väliennusteessa julkisen talouden alijäämäksi arvioidaan 2,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008, kun edellisessä tarkistetussa lähentymisohjelmassa tavoitteeksi oli asetettu 0,5 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen. Tämä huomattavasti arvioitua heikompi toteutuma johtuu ennen kaikkea tuntuvista menoylityksistä julkisen sektorin palkoissa sekä perheille ja eläkeläisille suunnatuissa sosiaalisissa tulonsiirroissa. Menoylitysten taustalla olivat vuonna 2008 tehdyt poliittiset päätökset, jotka eivät sisältyneet kyseisen vuoden talousarvioon. Heikompi toteutuma johtuu myös jossain määrin siitä, että verotulot vähenivät viranomaisten alun perin ennakoimalta tasolta erityisesti sen vuoksi, että taloudellinen toiminta hidastui jyrkästi vuoden loppua kohden. Investointimenot ja EU-varojen käyttö oli suunniteltua vähäisempää.

(5)

Joulukuun 9 päivänä 2008 virkaan astunut uusi hallitus hyväksyi tiukan julkisen talouden säästöohjelman. Parlamentin 22 päivänä joulukuuta 2008 hyväksymä vuoden 2009 talousarvio sisältää näin ollen julkisen talouden vakauttamispaketin, jonka tarkoituksena on palauttaa markkinoiden luottamus ja rajoittaa valtion rahoitustarpeita. Julkisen talouden vakauttaminen perustuu laajaan verouudistukseen ja talousarviomenojen tuntuviin leikkauksiin, joiden molempien odotetaan vaikuttavan samassa määrin julkisen talouden vakauttamiseen. Talousarviossa tavoitteena on 2,1 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen. Ilman vakauttamistoimenpiteitä tämä luku olisi ollut huomattavasti tätäkin korkeampi. Veromuutoksilla pyritään siirtämään verorasitusta välittömistä veroista välillisiin veroihin sekä työstä pääomaan ja lisäksi laajentamaan veropohjaa poistamalla poikkeusmahdollisuuksia. Keskeisiin tulopuolen toimenpiteisiin sisältyvät seuraavat: arvonlisä- ja valmisteverojen 1 prosenttiyksikön korotus, henkilökohtaisen tuloveron 3 prosenttiyksikön leikkaus, johon liittyy rajallinen mahdollisuus hyödyntää verokynnyksen alle jäävää verovapaata osuutta, yritystuloveron 5 prosenttiyksikön korotus, useimpien arvonlisäveroa ja henkilökohtaista tuloveroa koskevien poikkeuksien poistaminen sekä veropohjan laajentaminen varsinkin liittämällä useampia henkilöitä sosiaaliturvajärjestelmään. Näiden veromuutosten arvioitu nettovaikutus on ohjelman mukaan noin 1,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Talousarviossa suunnitellaan myös tuntuvia menoleikkauksia, joiden suuruus on noin 2 prosenttia suhteessa BKT:hen ja jotka koskevat muun muassa julkisen sektorin palkkoja, muita juoksevia menoja ja suunniteltuja investointeja.

Parlamentti kuitenkin hylkäsi osan talousarviota tukevista toimenpiteistä joko kokonaan tai osittain, minkä vuoksi ne on korvattava uusilla toimenpiteillä. Finanssipolitiikan yleinen viritys mitattuna rakenteellisen rahoitusaseman (suhdannetasoitettu rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) supistumisella 3 prosentilla suhteessa BKT:hen arvioidaan hyvin rajoittavaksi vuonna 2009 (3).

(6)

Ohjelmassa esitetyn julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian päätavoitteena on saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoite eli julkisen talouden rakenteellinen 1 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2010 ja päästä tasapainoiseen kokonaistalousarvioon myöhempinä vuosina. Julkisen talouden kokonaisalijäämän arvioidaan supistuvan 1,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010, ja rahoitusaseman ennakoidaan olevan tasapainossa vuonna 2011. Sopeutukseen on tarkoitus päästä kasvattamalla tuloja suhteessa BKT:hen tuntuvasti ja alentamalla kohtuullisesti menosuhdetta. Hallitus on ryhtynyt yksityiskohtaisemmin tarkastelemaan juoksevia menoja, mukaan lukien julkisen sektorin työllisyys. Tämä saattaa johtaa myöhempinä vuosina ehdotettaviin uusin menosäästöihin. Tulojen kasvu voidaan lähinnä selittää vuoden 2009 talousarviossa käyttöönotetuilla veromuutoksilla. Ohjelmassa kuitenkin nimenomaisesti myönnetään, että siinä esitettyjen julkisten talouden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisätoimenpiteitä, joiden suuruus on noin 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010 ja noin 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2011.

(7)

Julkisen talouden toteutumiin kohdistuu huomattavia heikkenemisriskejä. Tämä koskee kaikkia ohjelmavuosia: vuonna 2009 pääasiallisena riskinä on tulojen jääminen ohjelmassa ennakoitua huomattavasti pienemmiksi (lähinnä tämä liittyy riskiin, että harkinnanvaraiset tuloja kasvattavat toimenpiteet, varsinkin välillisten verojen korotukset, eivät lisää verotuloja ohjelmassa suunnitellulla tavalla) ja se, ettei kaikkia ehdotettuja, varsinkaan tukia ja julkisen sektorin palkansaajakorvauksia koskevia menoleikkauksia välttämättä toteuteta; vuosina 2010 ja 2011 riskinä on, että julkisen talouden ennakoitu vakauttaminen perustuu hyvin suotuisiksi arvioituihin kasvuoletuksiin ja vaatii lisätoimenpiteitä julkisen talouden tavoitteiden tukemiseksi.

(8)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat jo toteutetun eläkeuudistuksen ansiosta pienemmät kuin EU:ssa keskimäärin. Vuoden 2008 julkisen talouden rahoitusasema on kuitenkin ohjelmassa esitetyn arvion mukaan edellisen ohjelman lähtöasetelmaa paljon heikompi, minkä vuoksi väestön ikääntymisen vaikutukset julkisen talouden kestävyyskuiluun ovat vieläkin pahemmat. Ohjelmassa kaavailtu perusylijäämien saavuttaminen keskipitkällä aikavälillä vähentäisi julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvia keskisuuria riskejä.

(9)

Liettuan keskipitkän aikavälin talousarviokehyksellä ei ole onnistuttu ehkäisemään viime vuosien menoylityksiä. Tulojen ripeän kasvun ansiosta on ollut helppo korottaa menotavoitteita toistuvasti, ja vaalisykli on luonut kehykseen lisäpainetta, kuten kokonaisalijäämän viimeaikainen kasvu osoittaa. Kehyksen lujittamiseksi hyväksyttiin marraskuussa 2007 budjettikuria koskeva laki, johon sisältyy erityisesti menosääntö. Laissa kuitenkin keskityttiin vuotuisen talousarvion laatimiseen ja toteuttamiseen, eikä siinä sinällään oteta käyttöön uusia tulevaisuuteen suuntautuvia keskipitkän aikavälin osatekijöitä. Nykyinen kehys onkin edelleen melko heikko keskipitkän aikavälin suunnittelun ja julkisen talouden valvonnan kannalta. Suunnittelua on varaa parantaa ja keskipitkän aikavälin menokattojen sitovaa luonnetta lujittaa, millä osaltaan hillittäisiin menojen kasvua. Julkisen talouden vakauttaminen taloudellisesti hyvinä aikoina on lisäksi varmistettava estämällä kehyksen turvin se, että lisätulot johtavat menojen kasvuun. Koko talousarviomenettelyn avoimuus on myös edelleen heikko, mukaan lukien asianmukaiset selonteot tulojen ja menojen toteutumisesta. Tämä koskee myös talousarvioindikaattoreiden vertailtavuutta kassa- ja suoriteperusteisesti.

(10)

Liettuan viranomaiset nostivat rahoitussektorin vakauttamiseksi talletussuojan 22 000 EUR vastaavasta summasta 100 000 EUR vastaavaan summaan lokakuussa 2008, ja talletussuojan suhdeluku on nostettu 100 prosenttiin. Ohjelmassa todetaan, että talletussuojaan liittyy mahdollinen riski, sillä taattu kokonaismäärä oli vuoden 2008 lopussa noin 30 prosenttia suhteessa BKT:hen.

(11)

Koska Liettuassa on merkittävä ulkoinen ja sisäinen talouden epätasapaino, se on Eurooppa-neuvoston joulukuussa hyväksymän Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti ryhtynyt harjoittamaan tällaista epätasapainoa korjaavaa finanssipolitiikkaa. Kun otetaan huomioon tarve korjata talouden epätasapainoa ja vaikeudet saada uutta rahoitusta kelvollisin ehdoin markkinariskien välttelyn vuoksi, vuosiksi 2009–2011 kaavailtu rajoittava finanssipolitiikan viritys on tarkoituksenmukainen reaktio makrotalouden ja julkisen talouden tilanteeseen. Verotusta on uudistettu kattavasti ja lisäksi on toteutettu useita menoja säästäviä toimenpiteitä, mukaan lukien julkisen sektorin palkanalennukset vuonna 2009. Liettuan viranomaiset aikovat lisäksi hyväksyä kattavan toimenpidepaketin elinkeinoelämän tukemiseksi keventämällä hallinnollista rasitetta, parantamalla rahoituksen saatavuutta sekä helpottamalla vientiä ja investointeja. Yhtenä painopisteenä on Neuvostoliiton aikaisten rakennusten uudenaikaistaminen energiatehokkuuden lisäämiseksi. Tässä yhteydessä Liettua aikoo nopeuttaa (ja yksinkertaistaa) EU:n rakennerahastovarojen käyttöä sikäli kuin tällaisten investointien rahoitusmahdollisuuksia lisätään tuntuvasti Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan liittyvien komission ehdotusten nojalla. Toimenpiteet ovat yhteydessä komission 28. tammikuuta 2009 Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian osana ehdottamaan keskipitkän aikavälin uudistusohjelmaan ja maakohtaisiin suosituksiin.

(12)

Liettua on hyväksynyt vakauttamisohjelman, jolla vastataan riittävällä tavalla tarpeeseen korjata makrotalouden epätasapainoa. Julkisen talouden toteutumiin kohdistuu kuitenkin huomattavia heikkenemisriskejä. Sopeutusta pitäisi lisäksi tukea lisätoimenpitein, varsinkin ohjelmakauden loppuvuosina. Vaikuttaa siltä, että tavanomaisten suhdannevaihtelujen varalle on ohjelmassa jätetty varmuusmarginaali kaikkina vuosina vuodesta 2009 alkaen, mutta riskit ja talouden jyrkkä laskusuhdanne huomioon ottaen tämä saattaa osoittautua riittämättömäksi estämään 3 prosentin viitearvon ylittyminen vuosina 2009 ja 2010. Finanssipolitiikan virityksen odotetaan olevan rajoittavaa vuosina 2009–2011 mitattuna rakenteellisen rahoitusaseman (perusjäämän) muutoksella. Palkkojen aiemman voimakkaan kasvun aiheuttaman tilanteen korjaaminen olisi aiheellista, kun otetaan huomioon Liettuan ERM II -jäsenyys ja tarve parantaa talouden kustannuskilpailukykyä.

(13)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista (4).

i)

toteuttamaan toimenpiteet, joita tarvitaan vuoden 2009 talousarviotavoitteen saavuttamiseksi, priorisoimalla menot ja jatkamalla julkisen talouden kohdennettua vakauttamista keskipitkällä aikavälillä;

ii)

harjoittamaan palkkakuria julkisella sektorilla, jotta palkat koko taloudessa saadaan mukautettua tuottavuuteen ja kustannuskilpailukykyä saadaan tehostettua;

iii)

tehostamaan julkisen talouden ohjausjärjestelmää ja avoimuutta parantamalla keskipitkän aikavälin talousarviokehystä ja tiukentamalla menokuria.

24.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/13

(1)

Neuvosto tutki 10 päivänä maaliskuuta 2009 Luxemburgin tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2008–2010 (2).

(2)

Taloudellinen toiminta hidastui huomattavasti talouden maailmanlaajuisen laskusuhdanteen ja finanssikriisin vuoksi. Kokonaistuotannon kasvu heikkeni 5,2 prosentista vuonna 2007 noin yhteen prosenttiin vuonna 2008. Komission yksiköiden tammikuun 2009 väliennusteen mukaan taloudellinen toiminta supistunee 0,9 prosenttia vuonna 2009. Luxemburgin talous, joka on sekä hyvin avoin että riippuvainen rahoitusalan kehittymisestä, joutuu vakavasti kärsimään ennustetusta maailmankaupan supistumisesta ja finanssikriisistä, sillä ainoastaan julkisten menojen ja jossain määrin yksityisen kulutuksen odotetaan edistävän kasvua. Laskusuhdanteessa keskeiset poliittiset haasteet liittyvät rahoitusalaan, jonka toiminta on erittäin kansainvälistynyttä, sekä kotimaankysynnän tukemiseen. Laskusuhdanne vaikuttaa huomattavasti julkiseen talouteen, sillä vuoden 2008 ennakoidun suuren ylijäämän odotetaan kääntyvän vuonna 2009 alijäämäksi, joka syvenee vuonna 2010. Tässä julkisen talouden rahoitusaseman heikkenemisessä otetaan huomioon myös viime kuukausina päätettyjen tukitoimenpiteiden vaikutukset. Kyseisiin toimenpiteisiin kuuluu lähinnä merkittäviä veroleikkauksia, erityisesti henkilökohtaisessa tuloverotuksessa, sekä julkisten investointihankkeiden täytäntöönpanon nopeuttaminen tuntuvasti. Kun otetaan huomioon julkisen talouden suotuisa lähtöasetelma ja erittäin vähäinen julkinen velka, toimenpiteet vaikuttavat tarkoituksenmukaisilta ja ovat tervetulleita.

(3)

Ohjelman perustana olevassa makrotalouden skenaariossa, sellaisena kuin se on muutettuna täydennyksellä, ennustetaan kokonaistuotannon supistuvan 0,9 prosentilla vuonna 2009. Se hidastui 5,2 prosentista vuonna 2007 1,0 prosenttiin vuonna 2008, ja sen ennustetaan elpyvän hieman ja nousevan 1,4 prosentilla vuonna 2010. Tämänhetkisten tietojen perusteella (3) skenaario näyttää perustuvan realistisiin kasvuoletuksiin vuosina 2008, 2009 ja 2010. Se on täysin komission yksiköiden tammikuun 2009 väliennusteen mukainen. Myös ohjelman inflaatio- ja palkkakehitysennusteet vaikuttavat realistisilta.

(4)

Ohjelman täydennyksessä julkisen talouden ylijäämäksi arvioidaan 2,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008, kun edellisen tarkistetun vakausohjelman tavoitteeksi oli asetettu 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä edelliseen tarkistukseen verrattuna paljon parempi toteutuma johtuu paljolti julkisen talouden ylijäämään vuonna 2007 tehtyyn, pääasiassa odottamattomista tuloista johtuneeseen tarkistukseen (edellisen arvion 1 prosentista 3,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen) liittyvästä perusvaikutuksesta.

Tämä odotettua parempi lähtöasetelma tasoittui jonkin verran vuonna 2008, koska menot kasvoivat ennakoitua enemmän, erityisesti julkisen kulutuksen ja investointien sekä sosiaalisten tulonsiirtojen osalta. Julkisen kulutuksen odotettua nopeampi kasvu selittyy osittain sillä, että Luxemburgin yliopiston ja muiden julkisten tutkimuskeskusten kehittämiseksi palkattiin uutta henkilöstöä.

(5)

Ohjelmassa ennustetaan julkisen talouden rahoitusaseman heikkenevän 2 prosentin ylijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2008 0,6 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2009. Tämä selittyy osittain talouden laskusuhdanteen vaikutuksilla ja niihin liittyvällä automaattisten vakauttajien tavanomaisella toiminnalla, erityisesti rahoitusalan verotulojen suhteen. Vuoden 2009 alijäämä johtuu myös vuoden 2009 talousarviossa hyväksytyistä harkinnanvaraisista toimenpiteistä, joista osa talouden laskusuhdanteen vuoksi ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti päätettyjä toimenpiteitä ja joiden määrä on noin 1,75 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vuoden 2009 talousarviossa ennakoidaan merkittäviä veroleikkauksia, erityisesti henkilökohtaisen tuloverotuksen osalta. Leikkaukset nousevat ennalta arvioituina noin 1,25 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Lisäksi joitakin alun perin vuodeksi 2010 kaavailtuja julkisia investointihankkeita aiotaan aikaistaa. Tulojen ennustetaan vähenevän noin 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2009. Tähän sisältyy veroleikkauksista ja kriisistä johtuva välittömien verojen väheneminen 1 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:hen, kun taas sosiaaliturvamaksut ja omaisuustulot noussevat kumpikin noin 0,25 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:hen. Se johtuu vuoden 2008 loppuun asti edelleen nopeana jatkuneesta työllisyyden kasvusta seuranneista siirroista ja rahoitusalan tukemiseksi myönnetyistä lainoista perityistä koroista. Samalla julkisten menojen ennakoidaan kasvavan vuonna 2009 2,25 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, mikä johtuu pääasiassa julkisen kulutuksen ja investointien sekä sosiaalisten tulonsiirtojen merkittävästä kasvusta. Viimeksi mainittu johtuu osittain lapsista myönnettävien verovähennysten korvaamisesta verohyvitysjärjestelmällä ja myös tämän vuoden työttömyysennusteen kasvusta.

(6)

Ohjelmassa ennustetaan julkisen talouden kokonaisalijäämän heikkenevän edelleen 0,6 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2009 1,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010, kun taas perusalijäämä kasvaisi 0,3 prosentista 1,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Luxemburgin julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena on 0,75 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen (eli suhdannetasoitettu rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä). Ohjelman makrotalouden skenaarion ja julkisen talouden ennusteiden perusteella tässä keskipitkän aikavälin tavoitteessa on tarkoitus pysyä koko ohjelmakauden ajan: ohjelmassa esitettyjen tietojen perusteella yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti uudelleen lasketun rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan pysyvän positiivisena ja heikkenevän hieman 0,6 prosentin ylijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2009 0,4 prosentin ylijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Julkisen bruttovelan, joka kaksinkertaistui 7 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2007 14,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2008 eräiden järjestelmän kannalta merkityksellisten ulkomaisten pankkien Luxemburgissa sijaitsevien tytäryhtiöiden tukemiseksi myönnettyjen lainojen rahoittamisen vuoksi, ennustetaan kasvavan 15 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009 ja 17 prosenttiin vuonna 2010. Vaikka velka kaksinkertaistui vuonna 2008, se on edelleen selvästi euroalueen alhaisin.

(7)

Ohjelmassa esitetyt julkisen talouden ennusteisiin liittyvät riskit ovat pääosin tasapainossa. Toisaalta jotkut makrotalouden skenaarion heikkenemisriskit saattavat toteutua. Erityisesti yksityinen kulutus saattaa osoittautua vähemmän kestäväksi kuin on ennustettu. Lisäksi kriisin vaikutukset verotuloihin saattavat olla jopa suuremmat kuin tällä hetkellä ennakoidaan, erityisesti rahoitusalan verotulojen osalta. Toisaalta vuoden 2008 toteutuma saattaa olla ohjelmassa ennustettua parempi (kuten tapahtui jo vuonna 2007), koska Luxemburgin julkisen talouden ennusteiden tiedetään yleensä olevan varovaisia.

(8)

Luxemburgin julkisen talouden suurin huolenaihe on edelleen julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys, koska väestön ikääntymisestä aiheutuvien menojen ennustetaan kasvavan jyrkästi eikä tämän asian ratkaisemiseksi ole tähän mennessä toteutettu mitään toimenpiteitä. Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat EU:n korkeimpia erityisesti eläkemenojen ennustetun huomattavan kasvun vuoksi. Ohjelmassa arvioitu vuoden 2008 julkisen talouden rahoitusasema, joka on edellisen ohjelman lähtöasetelmaa parempi, alhainen velkasuhde, sosiaaliturva-alalla kertyneet suuret varat ja rakenteellinen perusylijäämä lieventävät osaltaan vaikutuksia, joita väestön ikääntymisestä ennakoidaan aiheutuvan julkiseen talouteen pitkällä aikavälillä. Se ei kuitenkaan riitä kattamaan ikääntymiseen liittyvien menojen huomattavaa kasvua. Suurten perusylijäämien saavuttaminen keskipitkällä aikavälillä ja kuten viranomaiset ovat todenneet, ikääntymiseen liittyvien menojen huomattavaa kasvua hillitsevien lisätoimenpiteiden toteuttaminen, myös nostamalla tosiasiallista eläkeikää, pienentäisivät omalta osaltaan julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvaa keskisuurta riskiä. Viime kuukausina rahoitusalalla toteutetuista tukitoimenpiteistä julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvat riskit eivät vaikuta tällä hetkellä merkittäviltä huolimatta siitä, että näiden toimien edellyttämä julkinen velka kasvoi huomattavasti, vaikka mahdolliset sitoumukset saattavat olla rahoitusalan laajuudesta johtuen merkittäviäkin. Lisäksi suuri osa (tai jopa kaikki) näistä tukitoimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista voidaan saada tulevaisuudessa katettua.

(9)

Julkisen talouden rakenne näyttää Luxemburgissa melko suotuisalta: julkiset menot ja verotaakka ovat suhteellisen alhaisia, ja sekä meno- että tulojärjestelmät näyttävät muihin jäsenvaltioihin verrattuna melko tehokkailta. Erityisesti julkisen kulutus ja työtulojen verotus ovat melko alhaisia, kun taas julkiset investoinnit ovat koko EU:n suurimpia.

(10)

Rahoitusalan vakauttamiseksi Luxemburgin hallitus päätti vuoden 2008 syys- ja lokakuussa yhteensä 2,776 miljardin EUR (7,6 prosenttia suhteessa BKT:hen) suuruisen vaihtovelkakirjalainan myöntämisestä kahden suuren ulkomaisen pankin paikallisille tytäryhtiöille. Lisäksi päätettiin taata toisen näistä pankeista yhteisösijoittajien kanssa tekemät uudet sitoumukset enintään kolmeksi vuodeksi pankin rahoituksen saatavuuden parantamiseksi. Pankkitallettajien luottamuksen palauttamiseksi pankkitalletusten suojaa korotettiin 20 000 EUR 100 000 EUR talletusta kohti. On syytä huomata, että julkisella taloudella on laaja rahoitusomaisuus, joka on peräisin viime vuosikymmeninä kertyneistä peräkkäisistä ylijäämistä ja jota ovat lisänneet näiden kahden ulkomaisen pankin tytäryhtiöille vuoden 2008 lopussa myönnetyt lainat. Kyseisen omaisuuden suuruus oli noin 32 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008, ja tästä määrästä noin yksi kolmasosaa oli valtion ja kaksi kolmasosaa sosiaaliturvajärjestelmän hallussa. Tästä johtuen julkisen talouden nettorahoitusasema on paljolti positiivinen.

(11)

Joistakin talouden tukitoimenpiteistä oli päätetty jo vuoden 2009 talousarviossa, joka laadittiin ennen kuin finanssikriisi paheni. Toimenpiteet koostuivat enimmäkseen tuloveron leikkauksista, joiden kustannuksiksi ohjelmassa arvioidaan noin 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Talousarvioon sisältyi myös yritysveroasteen alentaminen, joka vaikuttaa tuloihin vuodesta 2010 alkaen. Lisäksi Luxemburg on hyväksynyt Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2008 hyväksymän Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti muita tukitoimenpiteitä, joista tärkeimmät liittyvät julkisten investointien nopeuttamiseen sekä kestokulutushyödykkeiden hankinnan ja energiaa säästävien investointien tukiin. Lisäksi työnantajan osuus vajaata työaikaa tekevien henkilöiden työttömyyskorvauksesta korvataan julkisista varoista vuoden 2009 loppuun asti. Näiden elvytystoimenpiteiden määrä on kaikkiaan noin 1,75 prosenttia suhteessa BKT:hen. Koska vuoden 2008 ylijäämä oli huomattava ja julkisen velan määrä hyvin vähäinen, Luxemburgilla on erityisen paljon liikkumavaraa. Vuosien 2009 ja 2010 finanssipoliittinen elvytyspaketti näyttää olevan riittävä tämänhetkiseen talouden laskusuuntaukseen reagoimiseksi, vaikkei useimpia elvytystoimenpiteitä olekaan tarkoitettu väliaikaisiksi, etenkään tuloveron leikkauksia, joiden oli alun perin tarkoitus korvata se, ettei tuloveroluokkia enää vuodesta 2001 sidottu indeksiin. Luxemburg toteutti myös useita toimenpiteitä ja aikoo toteuttaa lisätoimenpiteitä tulevina vuosina luodakseen houkuttelevamman taloudellisen ympäristön ja toimeenpannakseen energia- ja ilmastonmuutospaketin. Toimenpiteet ovat yhteydessä komission 28 päivänä tammikuuta 2009 Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian osana ehdottamaan keskipitkän aikavälin uudistusohjelmaan.

(12)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan pysyvän ylijäämäisenä ja vähenevän 1,5 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2008 0,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009 ja 0,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Yleinen finanssipolitiikan viritys on elvyttävä vuonna 2009, mikä heijastaa Luxemburgin hallituksen reagointia laskusuhdanteeseen, ja lievästi elvyttävä vuonna 2010, vaikka rakenteellisen rahoitusaseman muutokset ovat jonkin verran toteutettuja elvytystoimenpiteitä pienemmät. Keskipitkän aikavälin tavoitteessa pysyttäneen koko ohjelmakauden ajan.

(13)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (4). Ohjelman täydennyksessä, joka korvaa osittain makrotalouden ja julkisen talouden alkuperäisen skenaarion, ei myöskään esitetä ennusteita vuodeksi 2011 (5).

i)

toteuttamaan finanssipoliittiset suunnitelmat, mukaan lukien elvytystoimet, Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa vastaavasti ja vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa;

ii)

parantamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä toteuttamalla rakenneuudistustoimenpiteitä, erityisesti eläkkeiden alalla.

24.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/19

—

kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/comm/competition/mergers/cases/). Näillä sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustossa asiakirjanumerolla 32009M5427. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta (http://eur-lex.europa.eu).

24.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/20

24.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/22

24.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/24

24.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/25

24.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/27

—

Csongrádin lääni: Makó, Királyhegyes, Apátfalva, Kövegy, Pitvaros, Magyarcsanád, Csanádpalota, Csanádalberti, Ambrózfalva, Nagyér, Földeák, Maroslele, Klárafalva, Ferencszállás, Kiszombor ja Nagylak,

—

Békésin lääni: Tótkomlós ja Békéssámson.

24.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 70/32