Ilmastonmuutosstrategia: strategian perusta

Komissio on selvittänyt ilmastonmuutoksen seurauksia ja ilmastonmuutokseen liittyvien toimenpiteiden kustannuksia ja etuja ja laatii nyt yhteisölle ilmastonmuutosstrategiaa. Strategia perustuu erityisesti olemassa olevien politiikkojen täytäntöönpanoon, uusien toimenpiteiden kehittämiseen samassa linjassa EU:n muiden politiikkojen kanssa sekä tutkimustoiminnan, kansainvälisen yhteistyön ja kansalaisten tietoisuuden lisäämiseen.

SÄÄDÖS

Komission tiedonanto, annettu 9 päivänä helmikuuta 2005, "Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjuminen" [KOM(2005) 35 - EUVL C 125, 21.5.2005].

YHTEENVETO

Ilmastonmuutos on todellisuutta. Tutkijoiden ylivoimainen enemmistö katsoo, että syynä lämpötilan nousuun ovat ihmisten toiminnasta peräisin olevat kasvihuonekaasujen päästöt. Nämä päästöt ja niiden jatkuva lisääntyminen ovat syynä lämpötilan nousuun, jonka odotetaan jatkuvan tulevina vuosikymmeninä. YK:n hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin mukaan lämpötilan odotetaan nousevan vuoteen 2100 mennessä (vuoden 1990 lämpötiloihin verrattuna) 1,4-5,8 °C koko maailmassa.

Komissio on analysoinut ilmastonmuutoksen seurauksia sekä ilmastonmuutokseen liittyvien toimien kustannuksia ja etuja, ja toteaa, että strategiassa on käsiteltävä tiettyjä tärkeitä tekijöitä.

Ilmastonmuutosstrategian tärkeimmät tekijät

Ilmastonmuutoksen torjuntastrategian haasteet näkyvät monella eri tasolla: ilmastonmuutoksen itsessään aiheuttamat riskit ja poliittinen tahto näiden riskien poistamiseksi, koko maailman osallistuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan, tarvittavat tuotantotapojen ja energiankäytön muutoksiin liittyvät innovaatiot sekä maiden sopeutuminen ilmastonmuutoksen väistämättömiin seurauksiin.

Strategiassa on käsiteltävä seuraavia asioita:

• Ilmastonmuutoksen torjumisen laajentaminen kaikkiin saastuttaviin maihin (kaikilla on velvollisuuksia, vaikkakin erilaisia) ja saastuttaville aloille (kaikki liikennemuodot, metsänhakkuu jne.).
• Innovaatiotoimien lisääminen; siihen kuuluu olemassa olevan teknologian käyttöönotto sekä uuden teknologian kehittäminen (erityisesti aktiivisten tukipolitiikkojen avulla hyödyntämällä uuden tekniikan tavanomaista käyttöönottoa).
• Markkinapohjaisten välineiden käyttö ja sen lisääminen (kuten EU:n kehittämä päästökauppa).
• Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tarkoitettujen ennaltaehkäisevien ja korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen alueilla ja toimialoilla, joita asia eniten koskee.

Edellä mainitut strategian osat voidaan toteuttaa seuraavilla toimenpiteillä:

• Toteutetaan sovitut politiikat heti, jotta voitaisiin saavuttaa tavoite kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 8 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna, kuten Kioton pöytäkirjassa on vahvistettu. Kyseeseen tulevat erityisesti ne toimenpiteet, jotka on lueteltu energiahuoltoa koskevassa vihreässä kirjassa ja liikennepolitiikkaa koskevassa valkoisessa kirjassa, sekä ilmastoystävällistä teknologiaa, kuten ympäristöteknologiaa, edistävät toimenpiteet.
• Lisätään kansalaisille suunnattua tiedotusta niin, että onnistutaan muuttamaan heidän käyttäytymistään, erityisesti käynnistämällä EU:n laajuinen tiedotuskampanja.
• Lisätään tutkimusta ja kohdennetaan sitä paremmin, jotta voidaan hankkia enemmän tietoa ilmastonmuutoksesta sekä sen maailmanlaajuisista ja paikallisista vaikutuksista ja jotta voidaan kehittää kustannustehokkaita hillitsemis- ja sopeutumisstrategioita (erityisesti energian, liikenteen, maatalouden ja teollisuuden aloilla).
• Vahvistetaan yhteistyötä Euroopan yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa toisaalta tieteessä ja ilmastoystävällisen teknologian siirrossa ja toisaalta kohdennetusti kehitysmaiden kanssa kehittämällä ilmastoystävällisiä kehityspolitiikkoja ja lisäämällä haavoittuvimpien maiden sopeutumiskykyä. EU:n tulee näin ollen säilyttää roolinsa alan kansainvälisten neuvottelujen kantavana voimana.
• Aloitetaan eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman (es de en fr) uusi vaihe vuonna 2005 Lissabonin strategian mukaisten toimenpiteiden määrittämiseksi erityisesti energiatehokkuuden, uusiutuvien energianlähteiden, liikenteen sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin alalla.

Strategian edut ja kustannukset

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen edut ovat pääasiassa seurausta siitä, että ehkäistään ilmastonmuutoksesta aiheutuvia vahinkoja. Niitä ovat merenpinnan tason nouseminen ja tulvat, juomavesivarojen vähentyminen, terveyshaitat, ekosysteemien muuttuminen, maatalouteen ja matkailuun perustuvien talouksien vahingot, tulipalojen ja äärimmäisten ilmasto-olojen moninkertaistuminen (myrskyt, helleaallot), tästä aiheutuva vakuutuskulujen ja -menojen kasvaminen jne. On kuitenkin vaikeaa arvioida tarkkaan, paljonko toimenpiteiden avulla saadaan hyötyä taloudellisessa mielessä. Lisäksi ilmastonmuutos koskettaa Euroopan unionin eri alueita ja talouden aloja eri tavoin.

Myös toimenpiteiden kustannuksia on vaikea arvioida. Ne ovat pääasiassa seurausta liikennejärjestelmien uudistamisesta sekä energian tuotannosta ja käytöstä. Lisäksi kustannukset nousevat huomattavasti, jos muut suuret kasvihuonekaasujen tuottajat pysyvät passiivisina. Komission mukaan tavoitteiden laskeminen ilmastonmuutosten torjumiseksi olisi huonoa, sillä tällöin asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ei onnistuisi, ja seurauksena olisi ilmastonmuutoksesta aiheutuvia lisäkustannuksia.

Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä

Eurooppa-neuvosto vahvisti vuonna 2005 saman, jonka neuvosto oli julistanut jo vuonna 1996, eli että on tarpeen rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu enintään kahteen asteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon. Tämä kahden asteen tavoite esitetään usein kasvihuonekaasujen pitoisuutena ilmakehässä. Pitoisuus ilmaistaan yleensä yksiköllä ppmv.

Tuoreet tutkimukset osoittavat, että mikäli kasvihuonekaasujen pitoisuus on 550 ppmv (hiilidioksidiekvivalentteina), mahdollisuus saavuttaa kahden asteen tavoite on enintään yksi kuudesta. Mikäli taas pitoisuus nousee tasolle 650 ppmv, mahdollisuus saavuttaa tavoite on yksi kuudestatoista. Näin ollen lämpötilan nousun rajoittaminen kahteen asteeseen edellyttäisi hyvin todennäköisesti kasvihuonekaasupitoisuuksien vakiinnuttamista paljon alhaisemmille tasoille. Pitoisuuksien määrällisten vähennystavoitteiden asettaminen riippuu kuitenkin siitä, millaisiin tuloksiin päädytään kansainvälisen tason neuvotteluissa, jotka koskevat sitä, miten paljon ja millä tavoin muut suuret kasvihuonekaasujen tuottajat aikovat osallistua kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Komissio ei tämän vuoksi suosittele erityisten EU:n tavoitteiden asettamista tässä vaiheessa.

ASIAAN LIITTYVÄT SÄÄDÖKSET

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös 280/2004/EY, tehty 11 päivänä heinäkuuta 2004, järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi [EUVL L 49, 19.2.2004].

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1998, "Ilmastonmuutos - Euroopan unionin strategia Kioton ympäristökokouksen jälkeisiä toimenpiteitä varten" [KOM(98) 353 (es de en fr) - ei julkaistu EYVL:ssä].

Neuvoston päätös 2002/358/EY , tehty 25 päivänä huhtikuuta 2002, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen sitoumusten täyttämisestä yhteisesti [EYVL L 130, 15.5.2002].

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY , annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta [EUVL L 275, 25.10.2003].

Viimeisin päivitys 08.06.2005