EUROOPAN KOMISSIO

Strasbourg 16.1.2018

COM(2018) 29 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

kiertotalouden seurantakehyksestä

{SWD(2018) 17 final}

1.Johdanto

Kiertotalouteen siirtyminen on oiva tilaisuus muuttaa Euroopan taloutta kestävämmäksi, edistää ilmastotavoitteita ja säästää maapallon resursseja, luoda paikallisia työpaikkoja ja tuottaa kilpailuetua Euroopalle maailmassa, joka on merkittävien muutosten keskellä. Hiljattain uudistettu EU:n teollisuuspoliittinen strategia 1 korostaa kiertotalouden merkitystä eurooppalaiselle teollisuudelle. Siirtyminen kiertotalouteen auttaa myös täyttämään vuoden 2030 kestävän kehityksen toimintasuunnitelmassa 2 määritellyt tavoitteet.

Kiertotalouden toimintasuunnitelmassa 3 kiertotalous määritellään taloudeksi, ”jossa tuotteiden, materiaalien ja resurssien arvo säilyy taloudessa mahdollisimman kauan ja jossa jätteen syntyminen minimoidaan”.

Siirryttäessä tehokkaampaan kiertotalouteen on olennaisen tärkeää seurata keskeisiä suuntauksia ja malleja, joiden avulla voidaan ymmärtää, miten kiertotalouden eri osatekijät kehittyvät ajan myötä, tunnistaa menestystä edistävät tekijät jäsenvaltioissa ja arvioida, ovatko toimet olleet riittäviä. Seurannan tuloksia olisi käytettävä pohjana, kun määritetään uusia painopisteitä, joiden avulla kiertotalouden pitkän aikavälin tavoitteet voidaan saavuttaa. Saadut tiedot auttavat päätöksentekijöitä, mutta tämän lisäksi niiden pitäisi innostaa kaikkia tahoja ja toimia liikkeellepanevana voimana uusille toimenpiteille.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi komissio on kiertotalouden toimintasuunnitelmassa sitoutunut esittämään yksinkertaisen ja tehokkaan seurantakehyksen. Euroopan unionin neuvosto on vahvistanut seurantakehyksen tarpeellisuuden kiertotalouden toimintasuunnitelmaa koskevissa päätelmissään 4 , joissa se korostaa ”seurantakehyksen tarvetta, jotta siirtymää kohti kiertotaloutta voidaan edistää ja arvioida, ja samalla vähentää hallinnollista taakkaa”. Lisäksi Euroopan parlamentti on pyytänyt komissiota laatimaan resurssitehokkuudelle indikaattoreita, jotta siirtymää kohti kiertotaloutta voidaan seurata 5 .

Tämän sitoumuksen täytäntöön panemiseksi tässä tiedonannossa esitetään seurantakehys, joka koostuu joukosta keskeisiä, merkityksellisiä indikaattoreita, jotka kuvaavat kiertotalouden tärkeimpiä osatekijöitä.

Kiertotalouden seurantakehys perustuu olemassa oleviin, komission viime vuosina kehittämiin välineisiin, resurssitehokkuuden tulostauluun 6 ja raaka-aineiden tulostauluun 7 , ja täydentää niitä. Kehys ja siihen kuuluvat indikaattorit ovat saatavilla verkkosivustolla 8 , jota päivitetään säännöllisesti.

2.Kohti kiertotaloutta: edistymisen seuranta

Kiertotalouteen siirtymisen edistymisen seuranta on haastavaa. Siirtyminen kiertotalouteen ei rajoitu tiettyihin materiaaleihin tai aloihin. Siirtyminen on järjestelmällinen muutos, joka vaikuttaa koko talouteen ja koskee kaikkia tuotteita ja palveluja. Tavoitteena on, että indikaattorit kertoisivat pääasiassa tuotteiden, materiaalien ja resurssien taloudellisen arvon säilymisessä sekä jätteen syntymisessä tapahtuneesta kehityksestä.

Samoin kuin ei ole olemassa yhtä yleisesti tunnustettua ”kiertävyyden” indikaattoria, ei valmiita kestäviä indikaattoreita tärkeimpien kehityskulkujen kuvaamiseksi ole liiemmin saatavilla. Kiertotalouteen siirtymisen monimutkaisuutta ja siihen liittyviä monia ulottuvuuksia ei ole mahdollista kuvata asianmukaisesti yksittäisellä toimenpiteellä tai luvulla. Tästä syystä seurantakehyksessä käytetään useita asian kannalta merkityksellisiä indikaattoreita.

Yksi tapa tarkastella kiertotaloutta on tutkia, miten materiaalit tulevat talouden kiertoon, kulkevat siellä ja (lopulta) poistuvat kierrosta. Tämänkaltainen visuaalinen yleiskatsaus materiaalivirroista voidaan esittää materiaalivirtakaavion avulla. Kaavio kuvaa kaikkia talouden kierrossa olevia raaka-aineita – yleisesti ja materiaaliluokittain – materiaalien hankinnasta jätevaiheeseen.

Kuva 1: Talouden materiaalivirrat (EU-28, 2014) 9 , 10

Kuvassa 1 esitetään yleiskatsaus materiaalivirroista EU:ssa vuonna 2014. Talouden kiertoon tulevia raaka-aineita kuvaava vasen puoli osoittaa, että EU:ssa jalostetaan vuosittain kahdeksan miljardia tonnia materiaaleja energiaksi tai tuotteiksi. Vain 0,6 miljardia tonnia on peräisin kierrätyksestä. Lähtöpuolella näkyy, että syntyneestä 2,2 miljardista tonnista jätettä vain 0,6 miljardia tonnia palaa järjestelmään takaisin kierrätysmateriaaleina. Jäljelle jäävä 1,5 miljardia tonnia materiaalia on jätettä. Nämä tiedot osoittavat, että kiertoa voidaan merkittävästi tehostaa. Tämä voidaan tehdä erityisesti lisäämällä uusioraaka-aineiksi kierrätettävien materiaalien osuutta ja vähentämällä syntyvän jätteen määrää.

Seurantakehyksen tavoitteena on mitata kiertotalouteen siirtymisen edistymistä tuottamalla tietoa siirtymän eri ulottuvuuksista resurssien, tuotteiden ja palveluiden elinkaaren kaikissa vaiheissa. Siksi seurantakehyksessä on kymmenen indikaattoria (ks. taulukko 1), jotka on ryhmitelty kiertotalouden neljään eri vaiheeseen ja osatekijään: 1) tuotanto ja kulutus, 2) jätehuolto, 3) uusioraaka-aineet ja 4) kilpailukyky ja innovointi. Malli noudattaa pääpiirteissään kiertotalouden toimintasuunnitelman logiikkaa ja rakennetta.

* Kehitteillä olevat indikaattorit

Taulukko 1: Seurantakehykseen valitut kiertotalouden indikaattorit

Nämä indikaattorit on valittu kuvaamaan kiertotalouden tärkeimpiä osatekijöitä. Indikaattoreita valittaessa otettiin huomioon tietojen saatavuus, ja niiden pohjana on käytetty resurssitehokkuuden tulostaulua ja raaka-aineiden tulostaulua. Indikaattorit perustuvat mahdollisimman pitkälti jo olemassa oleviin tietoihin, mikä vähentää hallinnollista taakkaa. Muiden indikaattoreita arvioitaessa käytettyjen kriteerien mukaisesti indikaattoreiden on oltava merkityksellisiä, hyväksyttyjä, uskottavia, selkeitä ja kestäviä.

Indikaattoreita valittaessa otettiin lisäksi huomioon etenemissuunnitelmaa koskevassa julkisessa kuulemisessa 11 annetut vastaukset sekä jäsenvaltioiden edustajien ja sidosryhmien asiantuntijoiden kanssa käydyt keskustelut 12 .

Komissio aikoo parantaa tietopohjaa ja tietojen saatavuutta kiertotalouden kehittymisen mittaamiseksi seuraavasti:

-Ympäristöä säästävien julkisten hankintojen ja elintarvikejätteen indikaattoreihin liittyviä menetelmiä ja tiedonkeruuta kehitetään jatkuvasti, ja saadut tiedot on tarkoitus julkaista lähivuosina. Samaan aikaan Eurostat tuottaa joitakin alustavia arvioita elintarvikejätteestä.

-Osana vuoden 2015 kiertotalouspakettia ja komission laajempaa pyrkimystä EU:n jätetilastojen laadun parantamiseksi komissio on ehdottanut kierrätysasteiden laskentamenetelmien yhdenmukaistamista yhdyskuntajätteen 13 ja pakkausjätteen 14 osalta. Sen jälkeen kun neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat hyväksyneet ehdotukset ja jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön, saadaan nykyistä luotettavampia ja vertailukelpoisempia tilastoja.

-Komissio rahoittaa useita tutkimushankkeita Horisontti 2020 -ohjelman kautta. Hankkeissa tuotetaan tietoa virallisten tilastojen täydentämiseksi erityisesti EU:n raaka-aineita koskevan tietojärjestelmän 15 avulla.

3.Ensimmäiset havainnot

Seurantakehyksen kymmenen indikaattoria antavat laajan kuvan tärkeimmistä kohteista, joiden kautta kiertotaloutta voidaan tehostaa EU:ssa. Kestää jonkin aikaa, ennen kuin kiertotaloutta edistävien toimien tulokset näkyvät tilastoissa. Lähtötilanteen kartoittaminen on kuitenkin järkevä tapa aloittaa, sillä se auttaa seuraamaan tulevaa kehitystä ja antaa päätöksentekoprosesseissa tarvittavaa tietoa.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden suorituskykyä on sekä tarpeellista että mahdollista parantaa. EU:n rooli on joillain aloilla (esimerkiksi kierrätettävien raaka-aineiden kaupassa) suurempi kuin toisilla (esimerkiksi ympäristöä säästävissä julkisissa hankinnoissa).

Tuotanto ja kulutus

EU:n raaka-aineomavaraisuuden indikaattori osoittaa, että EU on pitkälti omavarainen useimpien ei-metallisten mineraalien, kuten rakennusmateriaalien ja teollisuusmineraalien osalta. Indikaattori vahvistaa kuitenkin myös sen, että kriittisten raaka-aineiden 16 osalta EU tukeutuu suurelta osin tuontiin, mikä korostaa tarvetta varmistaa toimitusten saatavuus ja toimituslähteiden monipuolisuus. Monia näistä materiaaleista tarvitaan, jotta EU:n tavoite kestävästä, vähähiilisestä, resurssitehokkaasta ja kilpailukykyisestä taloudesta voitaisiin saavuttaa 17 .

Julkiset hankinnat muodostavat suuren osan BKT:sta ja näin ollen ympäristöä säästävät julkiset hankinnat – eli kun viranomaiset käyttävät ostovoimaansa hankkiakseen ympäristöystävällisiä tavaroita, palveluita ja kestävän kehityksen mukaisesti tuotettua työtä – voivat edistää siirtymistä kiertotalouteen ja siihen liittyviä innovaatioita 18 . Tähän indikaattoriin tarvitaan lisää tietoja. 

EU:n yhdyskuntajätteen 19  määrä asukasta kohti on pudonnut kahdeksan prosenttia vuosien 2006 ja 2016 välillä. Yhdyskuntajätettä syntyy tällä hetkellä noin 480 kg asukasta kohti vuodessa. Tämä on selkeä esimerkki alueesta, jolla jokainen voi toimia ympäristötavoitteita edistävällä tavalla. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin suuria eroja (jätemäärät vaihtelevat 250 kg:n ja 750 kg:n välillä asukasta kohti vuodessa) 20 , ja useissa jäsenvaltioissa yhdyskuntajätteen määrät ovat yhä kasvussa. Jätteen määrä korreloi yhä jonkin verran asukaskohtaisen BKT:n kanssa. Siksi on myönteistä, että tiedot kokonaisjätteen määrästä (kun mukaan luetaan teollinen ja kaupallinen jäte mutta ei suuria mineraalijätteitä) BKT-yksikköä kohden osoittavat 11 prosentin laskua vuodesta 2006.

Vähentämällä elintarvikejätettä 21 voidaan säästää merkittäviä määriä resursseja, joita käytetään elintarvikkeiden tuottamiseen. Elintarvikejätettä syntyy kaikissa arvoketjun vaiheissa: tuotannossa ja jakelussa, kaupoissa, ravintoloissa, pitopalveluissa ja kotona. Tämän vuoksi ruokajätteen kokonaismäärää on vaikea laskea. Eurostatin alustavien arvioiden mukaan EU:ssa syntyvän elintarvikejätteen määrä vähentyi 81:stä 76 miljoonaan tonniin (eli noin 7 prosenttia) vuosien 2012 ja 2014 välillä, mikä vastaa pudotusta 161 kg:sta 149 kg:aan asukasta kohden.

Jätehuolto

Vuosien 2008 ja 2016 välillä yhdyskuntajätteen kierrätysaste kasvoi EU:ssa 37 prosentista 46 prosenttiin. Viisi jäsenvaltiota kierrättää yhdyskuntajätteestään yli puolet, ja jotkin maat lähestyvät komission vuodelle 2030 ehdottamaa 65 prosentin kierrätystavoitetta 22 . Viidessä jäsenvaltioissa kierrätykseen päätyy kuitenkin yhä alle 25 prosenttia yhdyskuntajätteestä 23 . 

Lähde: Eurostat.

Vuosien 2008 ja 2015 välillä myös pakkausjätteiden kierrätysaste nousi EU:ssa. Nousua tapahtui 62 prosentista 66 prosenttiin. Kierrätysaste kasvoi lähes kaikissa jäsenvaltioissa, ja vuonna 2015 lähes kaikki jäsenvaltiot olivat täyttäneet vuoden 2008 tavoitteen, joka oli 55 prosenttia (komissio on ehdottanut 65 prosentin tavoitetta vuoteen 2025 mennessä, ja vuodelle 2030 tavoitteeksi on asetettu 75 prosenttia 24 ). Muovipakkausten osalta keskimääräinen kierrätysaste EU:ssa on huomattavasti alhaisempi, 40 prosenttia, vaikka viime vuosina onkin tapahtunut parannusta.

Yhdyskuntabiojätettä kierrätettiin EU:ssa 79 kg asukasta kohden vuonna 2016. Vuoteen 2007 verrattuna kierrätys on kasvanut 23 prosenttia.

Tiedot sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätyksestä osoittavat, että keräys- ja kierrätysasteissa on suurta vaihtelua EU:n jäsenvaltioiden välillä, ja resurssitehokkuutta voidaan parantaa ja laitonta keräystä, käsittelyä ja siirtoa voidaan vähentää vielä huomattavasti. Vuonna 2015 vain neljä jäsenvaltiota kierrätti 25 yli puolet markkinoille saatetuista sähkö- ja elektroniikkalaitteista.

Rakennus- ja purkujätteen osalta 20 jäsenvaltiota on ilmoittanut jo saavuttaneensa vuodelle 2020 asetetun 70 prosentin hyödyntämistavoitteen 26 . Painossa mitattuna sähkö- ja elektroniikkalaiteromu on suurin yksittäinen jätevirta EU:ssa, joten tämä on positiivinen merkki. On kuitenkin huomattava, että tavoite sisältää maantäytön 27 , ja tässä käytännössä materiaalien arvo ei ole enää osa taloutta eikä näin ollen edistä kiertotaloutta. Lisäksi jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja tietojen raportoinnissa.

Lähde: Eurostat.

Uusioraaka-aineet

Kiertotaloudessa tuotteisiin ja komponentteihin sisältyvät materiaalit kierrätetään sen jälkeen, kun ne ovat saapuneet elinkaarensa loppuun, ja tuodaan takaisin talouteen uusioraaka-aineina. Tämä vähentää tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksia ja lisää raaka-aineiden toimitusvarmuutta. EU:ssa raaka-aineiden kysyntä ylittää tarjonnan siinäkin tapauksessa, että kaikki jätteet kierrätettäisiin uusioraaka-aineeksi. Tämän vuoksi primääriraaka-aineiden hankinta on yhä välttämätöntä.

Kierrätysmateriaaleilla katetaan keskimäärin vain noin 10 prosenttia EU:n materiaalikysynnästä, siitäkin huolimatta, että vuodesta 2004 lähtien on tapahtunut jatkuvaa parannusta. Useiden massamateriaalien osalta uusioraaka-aineilla vastataan yli 30 prosenttiin materiaalien (esimerkiksi kuparin ja nikkelin) kokonaiskysynnästä. Useiden materiaalien osalta, mukaan luettuna lähes kaikki kriittiset raaka-aineet, kierrätysmateriaalitarjonta vastauksena raaka-aineiden kysyntään on kuitenkin edelleen vähäistä tai erittäin vähäistä. Tämä voi johtua siitä, että näitä materiaaleja ei ole kannattavaa kierrättää, niiden kierrätykseen vaadittava teknologia on puutteellista tai materiaaleja on käytetty osana pitkään käytössä olevia tuotteita (esimerkiksi tuuliturbiineissa käytettävät harvinaiset maametallit).

Lisäksi kierrätettävän jätteen kauppaa kuvaava indikaattori osoittaa, että EU on useiden merkittävien kierrätettävien jätevirtojen nettoviejä. Näitä materiaaleja ovat esimerkiksi muovit, paperi ja pahvi, rauta ja teräs, kupari, alumiini ja nikkeli. Muovi-, paperi-, kartonki-, kupari-, alumiini-, nikkeli- ja jalometallijätteen kauppa EU:ssa lisääntyi huomattavasti vuosien 2004 ja 2016 välisenä aikana, jolloin talouden toimijat pystyivät hyötymään EU:n uusioraaka-aineiden sisämarkkinoista.

Kilpailukyky ja innovointi

Lähde: Eurostat.

Vuonna 2014 yksityisten investointien arvon kiertotalouden kannalta tärkeiden alojen osa-alueilla 28 EU:ssa arvioidaan olleen noin 15 miljardia euroa (eli 0,1 prosenttia BKT:sta). Samana vuonna näillä aloilla oli yli 3,9 miljoonaa työpaikkaa, mikä tarkoittaa 2,3 prosentin kasvua vuoteen 2012 verrattuna. Talous- ja finanssikriisistä huolimatta nämä kiertotalouden alat toivat noin 141 miljardia euroa lisäarvoa vuonna 2014, mikä vastaa 6,1 prosentin kasvua vuoteen 2012 verrattuna. EU:lla on useita valmiita rahoitusohjelmia, joilla siirtymistä kiertotalouteen voidaan tukea. Näitä ovat esimerkiksi Euroopan strategisten investointien rahasto, Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 -ohjelma ja LIFE-ohjelma. Näiden lisäksi tammikuussa 2017 käynnistettiin kiertotalouden rahoittamista tukeva rahoitustukijärjestely (Circular Economy Finance Support Platform).

Kierrätykseen ja uusioraaka-aineisiin liittyvien patenttien osalta tiedot osoittavat 35 prosentin lisäystä vuosien 2000 ja 2013 välillä. Lasin kierrätykseen liittyvien EU:n patenttien osuus on 44 prosenttia näiden patenttien maailmanlaajuisesta määrästä, kun taas muoviin liittyvien EU:n patenttien osuus on 18 prosenttia ja paperiin liittyvien 23 prosenttia.

4.Päätelmät

Seurantakehys kuvaa selkeiden indikaattoreiden avulla kiertotalouden tärkeimpiä osatekijöitä, joihin kuuluvat tuotteiden ja materiaalien elinkaari, painopistealueet ja -alat sekä vaikutukset kilpailukykyyn, innovointiin ja työpaikkoihin. Kehys toimii välineenä, jonka avulla voidaan seurata keskeisiä kehityssuuntia kiertotalouteen siirryttäessä. Lisäksi sen avulla voidaan arvioida, ovatko käytössä olevat toimenpiteet riittävän tehokkaita ja ovatko kaikki toimijat olleet riittävän sitoutuneita, sekä yksilöidä jäsenvaltioiden parhaat käytänteet, jotta tietoa niistä voidaan jakaa edelleen.

Indikaattoreita päivitetään jatkuvasti valvontakehyksen verkkosivustolla 29 . Verkkosivustolla esitetään lisäksi välineet edistymisen seurantaan, indikaattoreita koskevat menetelmät sekä tietolähteet, määritelmät ja julkaisua koskevat säännöt. Komissio kehittää edelleen niitä indikaattoreita, joissa tämä on tarpeen. Näitä ovat erityisesti elintarvikejätettä ja ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat indikaattorit.

Jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa käytävän vuoropuhelun avulla kehystä voidaan edelleen parantaa. Etenkin jäsenvaltioiden Eurostatille toimittamat korkealaatuiset tilastot ovat oleellisen tärkeitä tässä työssä. Komissio kehottaa lisäksi kaikkia EU:n toimielimiä osallistumaan kiertotalouden kehittämiseen.

(1)

COM(2017) 479.

(2)

  https://ec.europa.eu/info/strategy/international-strategies/global-topics/sustainable-development-goals/eu-approach-sustainable-development_en  

(3)

COM(2015) 614.

(4)

  http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2016/06/20/envi-conclusions-circular-economy/pdf .

(5)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 resurssitehokkuudesta:siirtyminen kohti kiertotaloutta ( 2014/2208(INI) ).

(6)

  http://ec.europa.eu/environment/resource_efficiency/targets_indicators/scoreboard/index_en.htm .

(7)

  https://publications.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/1ee65e21-9ac4-11e6-868c-01aa75ed71a1 .

(8)

  http://ec.europa.eu/eurostat/web/circular-economy  

(9)

 Lähde:Andreas Mayer, Willi Haas, Dominik Wiedenhofer, Fridolin Krausmann, Philip Nuss, Gian Andrea Blengini:”Monitoring the circular economy in the EU28 - A mass-balanced assessment of economy wide material flows, waste and emissions from official statistics. ”Julkaistaan Journal of Industrial Ecology -lehdessä.

(10)

Käyttö energialähteenä kattaa raaka-aineet, joita käytetään polttamiseen tai elintarvikkeiden ja rehun valmistukseen.

(11)

  https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/initiatives/ares-2017-1830357_en .

(12)

Ympäristötilinpitoa koskevien virallisten tilastojen tuottajat ja resurssitehokkuuden/yhdennetyn tuotepolitiikan ja raaka-ainepolitiikan asiantuntijat: http://ec.europa.eu/transparency/regexpert/index.cfm?do=groupDetail.groupDetail&groupID=2673 , http://ec.europa.eu/transparency/regexpert/index.cfm?do=groupDetail.groupDetail&groupID=470 , http://ec.europa.eu/transparency/regexpert/index.cfm?do=groupDetail.groupDetail&groupID=2812 , http://ec.europa.eu/transparency/regexpert/index.cfm?do=groupDetail.groupDetail&groupID=1353 .

(13)

COM(2015) 595 lopullinen

(14)

  COM(2015) 596 lopullinen .

(15)

  http://rmis.jrc.ec.europa.eu/

(16)

COM(2017) 490.

(17)

Esimerkiksi kobolttia tarvitaan sähköautoissa käytettäviin akkuihin ja silikonia aurinkopaneeleihin.

(18)

  http://ec.europa.eu/environment/gpp/index_en.htm  

(19)

Kotitalouksista ja julkisista tiloista peräisin olevat jätteet ja samankaltaiset jätteet muista lähteistä.

(20)

Jäsenvaltiot mittaavat jätteen syntymistä eri tavoin, mikä voi selittää joitain näistä eroista.

(21)

  https://ec.europa.eu/food/safety/food_waste/eu_actions_en  

(22)

COM(2015) 595 lopullinen.

(23)

Jäsenvaltiot käyttävät erilaisia ​​menetelmiä kierrätysasteen laskemiseksi, mikä voi selittää osaa eroista. Komissio on ehdottanut yhteistä laskentamenetelmää jätteitä koskevassa lainsäädäntöehdotuksessaan.

(24)

  COM(2015) 596 lopullinen .

(25)

tai valmistelivat uudelleenkäytettäväksi

(26)

Tavoite sisältää kierrätyksen lisäksi myös uudelleenkäytön ja muun materiaalien hyödyntämisen, mukaan luettuna vaarattoman rakennus- ja purkujätteen käytön maantäytössä, kun luonnosta peräisin olevia aineksia ei lueta mukaan.

(27)

Maantäytöllä tarkoitetaan hyödyntämistoimintaa, jossa soveltuvaa jätettä käytetään louhittujen alueiden kunnostamiseen tai maisemointiin liittyvissä maarakennustöissä.

(28)

Näillä tarkoitetaan uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen liittyviä aloja. Myös vuokraus- ja leasingtoiminnalla voidaan edistää kiertotalouden tavoitteita, mutta näitä ei vielä ole otettu huomioon, koska nykyisissä tilastoissa ei välttämättä erotella riittävän yksityiskohtaisesti sellaisia ​​toimintoja, jotka selkeästi edistävät kiertotaloutta, niistä, ​​jotka eivät näin tee. Tarkempia tietoja on saatavilla komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

(29)

  http://ec.europa.eu/eurostat/web/circular-economy .