52009PC0611

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 29.10.2009

KOM(2009)611 lopullinen

2009/0170 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä

SEK(2009)1478 SEK(2009)1477

PERUSTELUT

TAUSTAA

Onnettomuuksien riippumaton tutkinta on tärkeä osa pyrkimystä parantaa liikenteen turvallisuutta. Onnettomuuksien olosuhteiden analysoinnin perusteella voidaan antaa suosituksia, joiden avulla niiden toistumista voidaan ehkäistä.

Vaikka siviili-ilmailua on harjoitettu vasta verrattain vähän aikaa, sillä on hyvin vakiintuneet perinteet onnettomuustutkinnassa. Velvollisuus tutkia siviili-ilmailun onnettomuudet on vahvistettu kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksessa, jonka osapuolia kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat. Tutkintaa koskevat yksityiskohtaiset kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat määritellään Chicagon yleissopimuksen liitteessä 13 ja siihen liittyvässä ohjeaineistossa.

Euroopan yhteisö tunnusti onnettomuustutkinnan tärkeyden jo vuonna 1980 antamalla direktiivin 80/1266/ETY jäsenvaltioiden yhteistyöstä ja keskinäisestä avusta lento-onnettomuuksien tutkimisessa[1]. Tämä vuonna 1980 annettu direktiivi korvattiin myöhemmin direktiivillä 94/56/EY[2]. Lisäksi vuonna 2003 annettiin direktiivi 2003/42/EY poikkeamien ilmoittamisesta siviili-ilmailun alalla[3].

Direktiivin 94/56/EY mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että riippumaton elin tutkii kaikki siviili-ilmailun onnettomuudet tai vakavat vaaratilanteet ja että tutkinnan tarkoituksena ei saa olla syyllisyyden tai vastuun osoittaminen vaan ainoastaan onnettomuuksien ehkäiseminen tulevaisuudessa. Tutkijoille on annettu lisää oikeuksia, jotta he voisivat suorittaa tehtävänsä tehokkaammin. Lisäksi on vahvistettu tutkintaselostusten julkaisemista ja turvallisuussuositusten levittämistä koskevat pääperiaatteet.

Tukemalla poikkeamien ilmoittamista koskevien järjestelmien perustamista direktiivi 2003/42/EY edisti merkittävästi oikeudenmukaisuuden ilmapiirin kehittymistä Euroopan siviili-ilmailussa. Ilmailun ammattilaisilla on nyt velvollisuus ilmoittaa poikkeamista päivittäisessä toiminnassaan, ja säännöksiä on annettu sen varmistamiseksi, että ilmoitettuja tietoja voidaan vaihtaa ja jakaa turvallisuutta koskevien päätelmien tekemiseksi. Direktiivi kannustaa myös perustamaan vapaaehtoisia ilmoitusjärjestelmiä.

MUUTOKSEN TARVE

Siviili-ilmailuonnettomuuksien tutkintaa ja poikkeamista ilmoittamista koskeva Euroopan yhteisön nykyinen järjestelmä ei toimi parhaalla mahdollisella teholla. Varsinkin onnettomuustutkintaa koskeva nykyinen säännöstö eli direktiivi 94/56/EY, joka on annettu jo 15 vuotta sitten, ei enää vastaa yhteisön ja jäsenvaltioiden vaatimuksia erityisesti seuraavista syistä:

- Jäsenvaltioiden tutkintavalmiudet vaihtelevat paljon laajemmin kuin vuonna 1994. Erityisesti EU:n viimeisimpien laajentumisten (2004 ja 2007) jälkeen tutkintavalmiudet ovat keskittyneet vain joihinkin jäsenvaltioihin.

- Ilma-aluksista ja niiden järjestelmistä on tullut entistä monimutkaisempia, minkä vuoksi myös ilmailuonnettomuuksien tutkinta vaatii huomattavasti monipuolisempaa asiantuntemusta ja resursseja kuin vuosikymmen sitten.

- EU:n ilmailun yhteismarkkinat ovat viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana kasvaneet merkittävästi sekä laajuuden (nyt 27 jäsenvaltiota) että monimutkaisuuden (useasta paikasta toimivat liikenteenharjoittajat, huoltotoimien lisääntyvä ulkoistaminen, monikansallinen suunnittelu ja valmistus) osalta. Tämä asettaa uusia haasteita myös turvallisuuden valvonnalle.

- Ilmailun sisämarkkinoiden kasvun ja monimutkaisuuden lisääntymisen vuoksi yhteisön on myös pitänyt ottaa lisää vastuuta ilmailun turvallisuudesta. EU:n institutionaaliset ja oikeudelliset puitteet ovat muuttuneet merkittävästi siitä, kun direktiivi 94/56/EY annettiin. Turvallisuusstandardit määritellään nyt lähes yksinomaan EU:n tasolla, ja vuonna 2002 perustettiin Euroopan lentoturvallisuusvirasto, joka vastaa ilma-alusten tyyppihyväksynnästä jäsenvaltioiden puolesta[4].

- EU:lle ja sen jäsenvaltioille on kertynyt paljon käytännön kokemusta direktiivin 94/56/EY soveltamisesta. Tätä kokemusta olisi hyödynnettävä nykyisen sääntelyjärjestelmän tehostamiseksi.

ONGELMAN YKSITYISKOHTAINEN MÄÄRITTELY

Komissio teki ennen tämän ehdotuksen esittämistä yksityiskohtaisen analyysin siviili-ilmailun onnettomuustutkinnan ja poikkeamista ilmoittamisen nykytilanteesta EU:ssa erityisesti järjestämällä alan sidosryhmien ja jäsenvaltioiden viranomaisten julkisia kuulemisia. Kaikki vastaajat olivat täysin tai osittain yhtä mieltä siitä, että siviili-ilmailun onnettomuustutkinnan ja poikkeamista ilmoittamisen nykykäytännöissä on puutteita Euroopassa. Valtaosa vastaajista katsoi kuitenkin, että on liian aikaista harkita direktiivin 2003/42/EY perinpohjaista uudistamista vaan olisi keskityttävä parantamaan onnettomuustutkinnan sääntelykehyksen tehokkuutta.

Lisäksi komissio on käyttänyt hyväksi tuloksia vuonna 2007 tehdystä ulkopuolisesta vaikutustenarvioinnista, jossa otettiin huomioon julkisten kuulemisten tulokset ja seuraaviin saadut vastaukset:

1. yksityiskohtainen kysely, jonka ulkopuolinen konsultti osoitti suoraan laajalle sidosryhmäjoukolle;

2. ulkopuolisen konsultin tekemät haastattelut, jotka kohdistettiin edustavan otoksen muodostavalle rajatulle joukolle sidosryhmien edustajia.

Komissio teki näiden perusteella oman vaikutusten arviointinsa, jossa määritettiin ongelma-alueiksi seuraavat:

3. tutkintavalmiuksien epäyhtenäisyys EU:ssa;

4. turvallisuustutkinnan ja muiden menettelyjen väliset jännitteet;

5. yhteisön epämääräinen asema turvallisuustutkinnassa;

6. heikkoudet turvallisuussuositusten täytäntöönpanossa;

7. matkustajaluetteloiden hallintaa ja onnettomuuksien uhrien ja heidän omaistensa tukemista koskevien yhteisten standardien puuttuminen.

MAHDOLLISET TOIMINTAVAIHTOEHDOT

Komissio tarkasteli seuraavia mahdollisia toimintavaihtoehtoja nykyisten tehottomuutta aiheuttavien ongelmien ratkaisemiseksi:

8. vapaaehtoisen yhteistyön edistäminen;

9. siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalainen verkosto;

10. Euroopan siviili-ilmailun turvallisuuslautakunta.

Kaikkia vaihtoehtoja vertailtiin keskenään, ja niiden turvallisuus-, talous- ja ympäristövaikutuksia sekä sosiaalisia ja muita vaikutuksia tarkasteltiin suhteessa vaihtoehtoon, jossa mitään lisätoimia ei toteuteta. Tarkastelu osoitti selvästi, että vapaaehtoisen yhteistyön tukeminen yhdistettynä joukkoon oikeudellisesti sitovia tärkeitä periaatteita, joiden vahvistaminen sisältyy vaihtoehtoon ”siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalainen verkosto”, olisi kustannustehokkain keino saavuttaa yhteisön tavoitteet suhteellisuusperiaatetta noudattaen eli ylittämättä sitä, mikä on välttämätöntä.

EHDOTUKSEN SISÄLTÖ

Vapaaehtoisen yhteistyön edistäminen

Ehdotuksessa esitetään vapaaehtoisen yhteistyön edistämistä siten, että sen tavoitteet vahvistetaan oikeudellisesti sitovissa puitteissa. Vapaaehtoinen yhteistyö perustuu jäsenvaltioissa jo käytettävissä oleviin resursseihin ja kokemukseen kansallisten turvallisuustutkintaviranomaisten nykyisestä epävirallisesta yhteistyöstä. Ehdotetun asetuksen mukaan epävirallinen yhteistyö muunnetaan siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalaiseksi verkostoksi (”verkosto”).

Verkosto edistää siviili-ilmailun onnettomuustutkintaa koskevan yhteisön lainsäädännön yhtenäisyyttä, parempaa täytäntöönpanoa ja valvontaa. Lisäksi se parantaa EU:n tutkintavalmiuksia ja onnettomuustutkinnan ennaltaehkäisevyyttä edistämällä jäsennellympää yhteistyötä kansallisten turvallisuustutkintaviranomaisten, komission ja Euroopan lentoturvallisuusviraston välillä, mutta pysyy kuitenkin täysin riippumattomana.

Jotta vältyttäisiin uuden yhteisön elimen perustamiselta, verkostosta ei tule oikeushenkilöä ja sen toimeksianto, joka esitetään selvästi ehdotettavassa asetuksessa, rajoittuu neuvonta- ja koordinaatiotehtäviin. Koska verkostosta tulee 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (varainhoitoasetus)[5] 108 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen Euroopan unionin yleistä etua edistävä yhteisö, Euroopan yhteisö voi tukea sen toimintaa vuotuisin avustuksin, jotka perustuvat vuosittain sovittavaan työohjelmaan.

Lainsäädäntöön perustuvat velvollisuudet

Ainoastaan vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuvan toimintavaihtoehdon merkittävin haittapuoli on se, että siihen ei sisälly oikeudellista velvollisuutta toimia selkeästi määritellyn toimeksiannon mukaan. Vapaaehtoisella yhteistyöllä ei voida myöskään odottaa ratkaistavan tapauksia, joissa tarvitaan oikeusvarmuutta kuten arkaluontoisten turvallisuustietojen suojaaminen, kansallisten turvallisuustutkintaviranomaisten ja Euroopan lentoturvallisuusviraston keskinäisten oikeuksien ja velvollisuuksien määrittely turvallisuustutkintojen osalta tai turvallisuussuosituksia koskevien yhdenmukaisten vaatimusten vahvistaminen.

Nämä ovat juuri niitä haittoja, joiden vuoksi nykyisen sääntelykehyksen tehottomuuteen olisi puututtava. Sen vuoksi ehdotetussa asetuksessa täydennetään vapaaehtoista yhteistyötä eräillä lakisääteisillä velvollisuuksilla. Tarkoituksena on

- ajantasaistaa ja nykyaikaistaa direktiivin 94/56/EY keskeisiä säännöksiä;

- tehostaa turvallisuustutkintaa sisällyttämällä yhteisön lainsäädäntöön kansainvälisiä standardit ja suositellut menettelytavat, jotka koskevat todisteiden ja arkaluontoisten turvallisuustietojen suojaamista Chicagon yleissopimuksen liitteen 13 mukaisesti;

- vahvistaa yhteiset vaatimukset kansallisten turvallisuustutkintaviranomaisten organisoinnille ja vahvistaa turvallisuustutkinnan riippumattomuutta;

- parantaa onnettomuuksien ja vaaratilanteiden syitä koskevien erilaisten tutkimusten keskinäistä koordinointia erityisesti antamalla kansallisten turvallisuustutkintaviranomaisten tehtäväksi sopia asianmukaisista ennakkojärjestelyistä muiden onnettomuustutkintaan todennäköisesti osallistuvien viranomaisten (oikeuslaitos, etsintä- ja pelastustoimi) kanssa;

- selventää Euroopan lentoturvallisuusviraston ja kansallisten turvallisuustutkintaviranomaisten keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia vaarantamatta turvallisuustutkinnan riippumattomuutta ja käyttäen perustana Chicagon yleissopimuksen liitettä 13;

- määritellä perusteet, joilla turvallisuustutkintaviranomaiset nimittävät suunnitteluvaltion valtuutetut edustajat;

- vahvistaa yhteisön lentoyhtiöille yhteiset vaatimukset matkustajaluetteloiden ja niissä olevien tietojen suojaamisen osalta;

- parantaa onnettomuuksien uhrien ja heidän omaistensa oikeuksia;

- parantaa onnettomuuksissa osallisina olleiden henkilöiden anonymiteetin suojaa;

- parantaa turvallisuussuositusten täytäntöönpanoa;

- perustamalla turvallisuussuositusten keskustietokanta;

- vahvistamalla kaikille EU:ssa turvallisuussuosituksia antaville tai vastaanottaville tahoille oikeudellinen vaatimus, jonka mukaan niillä on oltava menettely annettuun turvallisuussuositukseen saadun vastauksen tallentamiseksi ja turvallisuussuosituksen johdosta toteutettujen toimien etenemisen seuraamiseksi.

TOISSIJAISUUS JA SUHTEELLISUUS

EU:n ilmailun yhteismarkkinoiden yhdentynyt luonne huomioon ottaen ei ole syytä sulkea pois mahdollisuutta perustaa myöhemmin siviili-ilmailun onnettomuustutkinnan erillisvirasto, mutta tässä vaiheessa se olisi ennenaikaista. Sen vuoksi tässä ehdotuksessa ei muuteta siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan vastuunjakoa vaan vastuu säilytetään jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla.

Tämän ehdotuksen liitteenä olevassa vaikutusten arvioinnissa tarkasteltuihin muihin toimintavaihtoehtoihin verrattuna ehdotettuun asetukseen liittyy eniten lisäarvoa yhteisön näkökulmasta. Se noudattaa vaihtoehdoista parhaiten suhteellisperiaatetta, sillä se mahdollistaa EU:n siviili-ilmailun onnettomuuksien tutkimisen ja ehkäisyn nykyisen sääntelykehyksen yleisen toimivuuden huomattavan parantamisen kannustamalla vapaaehtoiseen yhteistyöhön ilman uusia yhteisön tason rakenteita sekä noudattaen täysimääräisesti turvallisuustutkinnan riippumattomuuden periaatetta.

2009/0170 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[6],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[7],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[8],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[9],

sekä katsovat seuraavaa:

11. Olisi turvattava Euroopan siviili-ilmailun yleinen korkea turvallisuustaso sekä pyrittävä kaikin tavoin vähentämään onnettomuuksien ja vaaratilanteiden määrää, jotta voidaan säilyttää kuluttajien luottamus lentoliikenteeseen.

12. Siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ripeä ja tehokas turvallisuustutkinta parantaa lentoturvallisuutta ja auttaa ehkäisemään vastaavanlaisia onnettomuuksia ja vaaratilanteita,

13. Turvallisuustutkinnan ainoana tavoitteena olisi oltava tulevien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisy eikä syyllisyyden tai vastuun osoittaminen.

14. Siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan perusperiaatteista 21 päivänä marraskuuta 1994 annettu neuvoston direktiivi 94/56/EY[10] olisi korvattava, jotta voidaan tehostaa siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta- ja ehkäisyjärjestelmiä, joiden perustamista yhteisössä kyseinen direktiivi osaltaan edisti.

15. Olisi otettava muutokset, joita yhteisön siviili-ilmailun turvallisuuden institutionaalisissa ja sääntelypuitteissa on tapahtunut direktiivin 94/56/EY antamisen jälkeen, ja erityisesti Euroopan lentoturvallisuusviraston perustaminen.

16. Olisi otettava huomioon Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettu kansainvälinen siviili-ilmailun yleissopimus, jossa määrätään kaikkien ilma-alusten turvallisen käytön varmistamiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta. Erityisesti olisi otettava huomioon kyseisen yleissopimuksen liite 13 muutoksineen, sillä siinä vahvistetaan ilma-alusten onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan suositellut kansainväliset standardit ja menettelytavat.

17. Euroopan lentoturvallisuusvirasto toteuttaa jäsenvaltioiden puolesta suunnittelu-, valmistus- ja rekisteröintivaltion tehtävät, jotka liittyvät suunnittelun hyväksyntään, kuten Chicagon yleissopimuksessa ja sen liitteissä täsmennetään. Sen vuoksi viraston olisi oltava edustettuna turvallisuustutkinnassa, jotta se voisi edistää tutkinnan tehokkuutta ja varmistaa ilma-alusten suunnittelun turvallisuuden vaikuttamatta kuitenkaan tutkinnan riippumattomuuteen.

18. Koska Euroopan lentoturvallisuusviraston turvallisuuteen liittyvät vastuut ovat lisääntyneet, sen olisi osallistuttava myös tietojen vaihtoon poikkeamien ilmoittamisjärjestelmissä. Nämä tiedot olisi suojattava riittävällä tavalla luvattomalta käytöltä tai luovuttamiselta.

19. Turvallisuustutkintojen laajuuden olisi määräydyttävä sen mukaan, miten niiden tuloksia voidaan hyödyntää ilmailun turvallisuuden parantamiseksi, erityisesti ottaen huomioon, että yhteisön tutkintaresursseja on tarpeen käyttää kustannustehokkaasti.

20. Onnettomuuksien ja vaaratilanteiden turvallisuustutkinta olisi suoritettava riippumattoman turvallisuustutkintaviranomaisen toimesta tai valvonnassa, jotta vältyttäisiin mahdollisilta eturistiriidoilta ja ulkopuolisen tahon mahdolliselta puuttumiselta tutkittavien tapahtumien syiden määrittämiseen.

21. Jäsenvaltioiden turvallisuustutkintaviranomaisten valmiuksia olisi lisättävä, ja niiden välinen yhteistyö on tarpeen siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan ja ehkäisyn tehostamiseksi yhteisössä.

22. Turvallisuustutkintaviranomaisten koordinointitehtävä olisi tunnustettava Euroopan laajuisesti ottamalla huomioon niiden jo tekemä yhteistyö ja jäsenvaltioiden tutkintaresurssit, joita olisi käytettävä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Tämä voitaisiin parhaiten toteuttaa perustamalla siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalainen verkosto, jäljempänä ’verkosto’.

23. Verkoston olisi toteutettava koordinaatiotoimintaansa avoimesti ja riippumattomasti, ja yhteisön olisi tuettava sitä aktiivisesti.

24. Tämän asetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaasti yhteistyöllä yhteisön ulkopuolisten Euroopan maiden kanssa, joiden olisi voitava osallistua verkoston työskentelyyn.

25. Jäsenvaltioiden olisi oikeudellisesta tutkinnasta vastaavien viranomaisten toimivaltaa koskevaa voimassa olevaa lainsäädäntöä noudattaen ja tarvittaessa läheisessä yhteistyössä kyseisten viranomaisten kanssa huolehdittava siitä, että siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta vastaavat viranomaiset voivat suorittaa tehtävänsä parhain mahdollisin edellytyksin. Oikeudellisen tutkinnan tavoitteiden saavuttaminen ei myöskään saisi vaarantua.

26. Tehokas turvallisuustutkinta on mahdollista vain, jos tärkeät todisteet säilytetään huolellisesti.

27. Siviili-ilmailun turvallisuusjärjestelmä perustuu palautteeseen ja onnettomuuksista ja vaaratilanteista saadusta kokemuksesta oppimiseen. Nämä edellyttävät ehdotonta luottamuksellisuutta, jotta arvokkaita tietolähteitä olisi käytettävissä tulevaisuudessakin. Tämän vuoksi arkaluontoisia turvallisuustietoja ei saisi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisyyn, ellei niiden luovuttamiseen ole yleisen edun kannalta pakottavia syitä.

28. Onnettomuuksien ehkäisemiseksi on tärkeää julkistaa onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan tulokset mahdollisimman nopeasti.

29. Onnettomuuden tai vaaratilanteen tutkinnasta tuloksena olevat turvallisuussuositukset olisi aina otettava asianmukaisesti huomioon, ja niitä olisi noudatettava, jos se on tarpeen siviili-ilmailuonnettomuuksien ehkäisemiseksi riittävällä tavalla. Lisäksi olisi otettava huomioon turvallisuussuositusten yhteisöulottuvuus, koska ilmailun turvallisuutta säännellään yhä enenevästi Euroopan tasolla.

30. Kokemus on osoittanut, että luotettavia luetteloita ilma-aluksessa olevista henkilöistä on joskus vaikea saada nopeasti ja että tällaisissa luetteloissa olevat tiedot olisi suojattava luvattomalta käytöltä tai luovuttamiselta.

31. Onnettomuuksien uhrien ja heidän omaistensa oikeudet olisi suojattava asianmukaisesti.

32. Direktiiviä 95/46/EY olisi sovellettava käsiteltäessä henkilötietoja tämän asetuksen mukaisesti.

33. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka ovat yhteisten sääntöjen vahvistaminen siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan alalla, vaan se voidaan tämän asetuksen Euroopan laajuisen soveltamisalan vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

34. Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[11] mukaisesti. Komissiolle olisi erityisesti annettava toimivalta päättää tämän asetuksen mukaisesti perustetun verkoston työjärjestyksestä ja työohjelmasta.

35. Sen vuoksi olisi kumottava direktiivi 94/56/ETY,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tämän asetuksen tarkoituksena on parantaa ilmailun turvallisuutta varmistamalla korkea tehokkuustaso ja laatu Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkinnoissa, joiden ainoa tavoite on tulevien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisy eikä syyllisyyden tai vastuun osoittaminen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1) ’onnettomuudella’ ilmailutarkoituksessa tapahtuvaan ilma-aluksen käyttöön liittyvää tapahtumaa ajanjaksona, joka miehitetyn ilma-aluksen tapauksessa alkaa kenen tahansa henkilön noustessa ilma-alukseen ilmailutarkoituksessa ja päättyy kaikkien tässä tarkoituksessa ilma-alukseen nousseiden henkilöiden poistuttua ilma-aluksesta tai miehittämättömän ilma-aluksen tapauksessa alkaa, kun ilma-alus on valmis liikkumaan ilmailutarkoituksessa, ja päättyy, kun ilma-alus on pysähtynyt lennon päätyttyä ja sen pääasiallinen voimanlähde on pysäytetty, ja jonka aikana

a) henkilö saa kuolemaan johtavia tai vakavia vammoja sen vuoksi, että hän on

– ilma-aluksessa tai

– suorassa kosketuksessa ilma-aluksen osan kanssa, ilma-aluksesta irronneet osat mukaan luettuina tai

– suoraan alttiina ilma-aluksen moottorien suihkuvirtaukselle,

lukuun ottamatta tapauksia, joissa vammat ovat aiheutuneet luonnollisista syistä, itse aiheutettuja tai muiden henkilöiden aiheuttamia, tai kun vammat ovat aiheutuneet matkustajille ja miehistölle tarkoitettujen alueiden ulkopuolelle piiloutuneille salamatkustajille; tai

b) ilma-alus tai sen rakenteet vaurioituvat siten, että ilma-aluksen rakenteiden lujuus, suorituskyky tai lento-ominaisuudet muuttuvat, ja vaurio edellyttäisi yleensä suurempaa korjausta tai vaurioituneen osan vaihtoa,

lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse moottoriviasta tai -vauriosta, joka rajoittuu yhteen moottoriin, sen suojapelteihin tai lisälaitteisiin, tai vauriosta, joka rajoittuu potkureihin, siivenkärkiin, antenneihin, antureihin, ohjaussiivekkeisiin, renkaisiin, jarruihin, pyöriin, laskutelineiden pintavaurioihin, muotolevyihin, paneeleihin, laskutelineiden luukkuihin, tuulilasivaurioihin, ilma-aluksen pintalevyjen pieniin lommoihin tai reikiin taikka rakeista tai lintutörmäyksestä aiheutuviin pieniin vaurioihin (mukaan luettuina reiät tutkakuvussa); tai

c) ilma-alus on kadonnut tai täysin saavuttamattomissa;

2) ’valtuutetulla edustajalla’ henkilöä, jonka valtio on nimennyt pätevyyden perusteella osallistumaan toisen valtion suorittamaan tutkintaan; nimetyn valtuutetun edustajan on tavallisesti edustettava turvallisuustutkintaviranomaista;

3) ’neuvonantajalla’ henkilöä, jonka valtio on nimennyt pätevyyden perusteella avustamaan valtuutettua edustajaansa tutkinnassa;

4) ’syillä’ tekoja, laiminlyöntejä, tapahtumia tai olosuhteita tai näiden yhdistelmiä, jotka ovat johtaneet onnettomuuteen tai vaaratilanteeseen; syiden yksilöinti ei tarkoita syyllisyyden osoittamista tai hallinnollisen tai siviili- tai rikosoikeudellisen vastuun osoittamista;

5) ’siviili-ilmailun onnettomuudella ja vaaratilanteella’ onnettomuutta tai vaaratilannetta, jossa on osallisena ilma-alus, joka ei harjoita sotilas-, tulli- tai poliisitoimintaa tai muuta vastaavaa toimintaa;

6) ’kuolettavalla vammalla’ henkilön onnettomuudessa saamaa vammaa, joka johtaa kuolemaan 30 päivän kuluessa onnettomuuspäivästä;

7) ’lennonrekisteröintilaitteella’ rekisteröintilaitetta, joka on asennettu ilma-alukseen helpottamaan onnettomuuksien ja vaaratilanteiden turvallisuustutkintaa;

8) ’vaaratilanteella’ lentotoimintaan liittyvä muuta tapahtumaa kuin onnettomuutta, joka vaikuttaa tai voisi vaikuttaa toiminnan turvallisuuteen;

9) ’tutkinnasta vastaavalla tutkijalla’ henkilöä, jolle pätevyyden perusteella on annettu vastuu turvallisuustutkinnan järjestämisestä, suorittamisesta ja valvonnasta;

10) ’lentotoiminnan harjoittajalla’ oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka käyttää tai suunnittelee käyttävänsä yhtä tai useampaa ilma-alusta;

11) ’osallisella’ onnettomuudessa tai vaaratilanteessa osallisena olleen ilma-aluksen omistajaa, miehistöä tai käyttäjää tai lennonjohtopalvelun, lentotiedotuksen tai lentoasemapalvelujen tarjontaa osallistunutta henkilöä, jolla on tieto onnettomuuden tapahtumisesta tai vaaratilanteen syntymisestä;

12) ’turvallisuustutkinnalla’ onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisemiseksi suoritettua toimintaa, johon kuuluu tietojen hankkiminen ja analysointi, johtopäätösten teko, syyn tai syiden ja/tai tilanteeseen johtaneiden seikkojen selvittäminen ja tarvittaessa turvallisuussuositusten antaminen;

13) ’turvallisuussuosituksella’ turvallisuustutkintaviranomaisen ehdotusta, joka perustuu turvallisuustutkinnasta tai muista lähteistä kuten turvallisuuteen liittyvistä tutkimuksista saatuihin tietoihin ja jonka tarkoituksena on ehkäistä onnettomuuksia ja vaaratilanteita;

14) ’vakavalla vaaratilanteella’ vaaratilannetta, jonka olosuhteista käy ilmi, että ilmailutarkoituksessa tapahtuvaan ilma-aluksen käyttöön liittyvä onnettomuus oli hyvin todennäköinen (esimerkkejä vakavista vaaratilanteista luetellaan liitteessä);

15) ’vakavalla vammalla’ henkilön onnettomuudessa saamaa vammaa, johon liittyy jokin seuraavista:

a) yli 48 tunnin mittainen sairaalahoito, joka alkaa seitsemän päivän kuluessa vammautumisesta;

b) luunmurtuma (lukuun ottamatta sormien, varpaiden tai nenän vähäisiä murtumia);

c) haavoja, jotka aiheuttavat runsasta verenvuotoa tai hermo-, lihas- tai jännevaurioita;

d) sisäelinvauriot;

e) toisen tai kolmannen asteen palovammat tai muunlaiset palovammat, joiden laajuus on yli viisi prosenttia ihon pinta-alasta;

f) toteennäytetty altistuminen tartuntaa aiheuttaville aineille tai vahingoittavalle säteilylle;

16) ’yrityksellä’ voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka virallista toimielintä, riippumatta siitä, onko se oikeushenkilö.

3 artikla

Soveltamisala

36. Tätä asetusta sovelletaan siviili-ilmailun sellaisten onnettomuuksien ja vaaratilanteiden turvallisuustutkintaan,

a) jotka ovat tapahtuneet yhteisön alueella, ottaen huomioon jäsenvaltioiden kansainväliset velvoitteet;

b) joissa on ollut osallisena jäsenvaltiossa rekisteröity tai jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen käyttämä ilma-alus ja jotka ovat tapahtuneet yhteisön alueen ulkopuolella, jos tutkintaa ei tässä tapauksessa suorita toinen valtio;

c) joita varten jäsenvaltiolla on kansainvälisten turvallisuusstandardien mukaisesti oikeus nimetä valtuutettu edustaja osallistuakseen tutkintaan rekisterivaltiona, lentotoiminnan harjoittajan valtiona, suunnitteluvaltiona, valmistusvaltiona tai valtiona, joka antaa tutkinnan suorittavan valtion pyynnöstä käyttöön tietoja, tiloja tai asiantuntijoita;

d) joihin jäsenvaltio, jolla on kansalaistensa kuolemantapausten tai vakavien vammautumisten vuoksi erityinen intressi asiassa, saa tutkinnan suorittaman valtion luvalla nimetä asiantuntijan.

4 artikla

Tutkintavelvollisuus

37. Jokaisesta siviili-ilmailun onnettomuudesta tai vakavasta vaaratilanteesta, jossa on osallisena muu kuin jokin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2009[12] liitteessä II tarkoitetuista ilma-aluksista, on tehtävä turvallisuustutkinta.

38. Turvallisuustutkintaviranomainen määrittää 1 kohdassa tarkoitettujen turvallisuustutkintojen laajuuden ja niiden toteuttamisessa noudatettavat menettelyt sen mukaan, mitä tietoja se arvelee tutkinnoista olevan saatavilla turvallisuuden parantamiseksi.

39. Turvallisuustutkintaviranomaiset voivat päättää tutkia myös muita kuin 1 kohdassa tarkoitettuja vaaratilanteita tai muille ilma-aluksille sattuneita onnettomuuksia tai vakavia vaaratilanteita jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti, jos ne arvelevat tällaisista tutkinnoista olevan saatavilla turvallisuuden kannalta hyödyllisiä tietoja.

40. Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa turvallisuustutkinnoissa ei saa missään tapauksessa pyrkiä osoittamaan syyllisyyttä tai vastuuta. Ne on erotettava mahdollisista oikeudellisista tai hallinnollisista menettelyistä syyllisyyden tai vastuun osoittamiseksi, eivätkä ne saa vaikuttaa tällaisiin menettelyihin.

5 artikla

Siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomainen

41. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että turvallisuustutkinnat suorittaa tai niitä valvoo pysyvä siviili-ilmailun turvallisuuden tutkintaviranomainen, jäljempänä ’turvallisuustutkintaviranomainen’, ilman ulkopuolisten puuttumista asiaan.

42. Turvallisuustutkintaviranomaisen on oltava toiminnallisesti riippumaton erityisesti ilmailuviranomaisista, jotka vastaavat lentokelpoisuudesta, tyyppihyväksynnästä, lentotoiminnasta, huoltotoiminnasta, toimiluvista ja lupakirjoista, lennonjohdosta tai lentoasemien käytöstä, ja yleensä kaikista osapuolista, joiden edut saattavat joutua ristiriitaan turvallisuustutkintaviranomaiselle annetun tehtävän kanssa tai vaikuttaa viranomaisen puolueettomuuteen.

43. Turvallisuustutkintaviranomainen ei saa tehtäviään suorittaessaan pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita keneltäkään, ja sillä on oltava turvallisuustutkintojen suorittamisen osalta rajoittamaton toimivalta.

44. Turvallisuustutkintaviranomaiselle annettuja tehtäviä voidaan laajentaa lentoturvallisuuteen liittyvien tietojen keräämiseen ja analysointiin erityisesti onnettomuuksien ehkäisemistarkoituksessa, jos kyseiset toimet eivät vaikuta kyseisen viranomaisen riippumattomuuteen eikä niihin liity vastuuta sääntelyä, hallintoa tai standardointia koskevista asioista.

45. Turvallisuustutkintaviranomaiselle on annettava edellytykset hoitaa tehtävänsä riippumattomasti, ja sillä on oltava käytettävissään tähän tarkoitukseen riittävät voimavarat. Erityisesti on huolehdittava seuraavista:

a) turvallisuustutkintaviranomaisen johtajan on oltava kokenut ja pätevä siviili-ilmailun turvallisuuden ja, jos mahdollista, turvallisuustutkinnan alalla;

b) tutkijoilla on oltava asema, joka takaa heille tarvittavan riippumattomuuden;

c) turvallisuustutkintaviranomaiseen on kuuluttava vähintään yksi tutkija, joka voi toimia tutkinnasta vastaavana tutkijana suuren ilma-alusonnettomuuden tapauksessa;

d) turvallisuustutkintaviranomaiselle on annettava toimintatalousarvio, joka kattaa tekniset tutkimukset ja matkakulut;

e) turvallisuustutkintaviranomaisella on oltava joko välittömästi tai 6 artiklassa tarkoitetuin järjestelyin käytettävissään pätevä henkilöstö ja riittävät tilat, mukaan luettuina toimistotilat ja halleja, joissa voidaan säilyttää ja tutkia ilma-alusta, sen sisältöä ja sen hylkyä.

6 artikla

Turvallisuustutkintaviranomaisten yhteistyö

46. Jäsenvaltion turvallisuustutkintaviranomainen voi pyytää apua muiden jäsenvaltioiden turvallisuustutkintaviranomaisilta. Tällaista apua on annettava, jos mahdollista, korvauksetta.

47. Turvallisuustutkintaviranomainen voi siirtää onnettomuuden tai vaaratilanteen tutkinnan suorittamisen toiselle turvallisuustutkintaviranomaiselle, ja sen on helpotettava tämän viranomaisen tutkimuksia.

48. Edellä olevan 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi turvallisuustutkintaviranomaisia avustaa 7 artiklassa tarkoitettu verkosto.

7 artikla

S iviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalainen verkosto

49. Perustetaan siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalainen verkosto, jäljempänä ’verkosto’. Verkosto koostuu jäsenvaltioiden turvallisuustutkintaviranomaisten johtajista tai näiden edustajista.

50. Verkosto koordinoi ja vahvistaa jäsenvaltioiden turvallisuustutkintaviranomaisten välistä yhteistyötä ja tietojen vaihtoa sekä edistää näiden ja komission sekä Euroopan lentoturvallisuusviraston, jäljempänä ’EASA’, yhteistyötä muun muassa ottamalla hoitaakseen eräitä keskeisiä toimintoja.

51. Verkosto neuvoo kansallisia ja yhteisön toimielimiä ja voi antaa suosituksia kaikista siviili-ilmailun onnettomuustutkintapolitiikan ja -sääntelyn kehittämistä ja täytäntöönpanoa koskevista näkökohdista.

52. Verkoston on toteutettava toimeksiantonsa avoimesti ja riippumattomasti. Sen jäsenet eivät saa pyytää eivätkä ottaa miltään julkiselta tai yksityiseltä taholta vastaan ohjeita, jotka voisivat vaikuttaa turvallisuustutkintojen riippumattomuuteen.

53. Verkosto antaa toiminnastaan vuosikertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Kertomus on julkistettava.

8 artikla

Verkoston toiminnan järjestäminen

54. Verkoston toiminta järjestetään sen työjärjestyksen mukaisesti. Verkosto valitsee jäsenistään puheenjohtajan enintään viiden vuoden ajaksi. Puheenjohtajan toimikausi voidaan uusia.

55. Komissio ja EASA on kutsuttava ja ne saavat olla edustettuina kaikissa verkoston ja sen asiantuntijaryhmien kokouksissa, ellei puheenjohtaja päätä työjärjestyksessä esitettyjen perusteiden mukaisesti, että tällainen osallistuminen voisi aiheuttaa turvallisuustutkintaviranomaisten tehtäviä koskevan eturistiriidan.

56. Verkosto on neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002[13] 108 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen Euroopan unionin yleistä etua edistävä yhteisö, ja sillä on oikeus saada avustusta yhteisön talousarviosta.

57. Verkostolle 3 kohdan mukaisesti myönnettyjen avustusten on perustuttava vuotuiseen työohjelmaan, joka on julkistettava.

58. Yhteisön ulkopuolisten Euroopan maiden siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisilla, jotka soveltavat tässä asetuksessa säädettyjä periaatteita, on oikeus osallistua verkoston työskentelyyn. Lisäksi verkosto voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi kolmansien maiden siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten edustajia sekä muita asiantuntijoita.

59. Verkoston työskentelyyn osallistuvien turvallisuustutkintaviranomaisten on vaihdettava keskenään saatavillaan olevia tämän asetuksen soveltamiseen liittyviä tietoja ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tällaisten tietojen asianmukaisen luottamuksellisuuden sovellettavan kansallisen tai yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

60. Kun komissio ilmoittaa verkoston jäsenille ja tarkkailijoille tai muille asianomaisille henkilöille, että pyydetty neuvo tai käsiteltävä kysymys on luottamuksellinen, nämä henkilöt ovat velvollisia pitämään salassa tiedot, jotka ovat tulleet heidän tietoonsa verkoston työskentelyn tai verkoston työjärjestyksensä mukaisesti järjestämän minkä tahansa muun kokouksen yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 287 artiklan määräysten soveltamista. Komissio voi tällaisissa tapauksissa päättää, että tiedot annetaan ainoastaan verkoston jäsenille.

61. Tämän asetuksen säännösten soveltaminen ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001[14] soveltamista.

62. Verkoston työjärjestyksestä ja työohjelmasta päätetään 24 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Verkoston puheenjohtajan on esitettävä työjärjestys- ja työohjelmaluonnos komissiolle.

9 artikla

EASAn osallistuminen turvallisuustutkintaan

63. Jäsenvaltioiden turvallisuustutkintaviranomaisten on kutsuttava EASA olemaan edustettuna ja osallistumaan sen toimivaltuuksien rajoissa

a) jäsenvaltion alueella suoritettavaan turvallisuustutkintaan; tutkinnasta vastaavan turvallisuustutkintaviranomaisen on annettava EASAlle käytettävissään olevat tiedot 2 kohdan mukaisesti;

b) asiantuntijana kolmannessa maassa suoritettavaan turvallisuustutkintaan, johon jäsenvaltion turvallisuustutkintaviranomaista on pyydetty nimeämään valtuutettu edustaja; valtuutetun edustajan on annettava EASAlle käytettävissään olevat tiedot 2 kohdan mukaisesti.

64. EASA saa 1 kohdassa tarkoitettujen oikeuksiensa perusteella osallistua tutkinnasta vastaavan tutkijan valvonnassa tutkintaan sen kaikilta osin ja erityisesti

a) käydä onnettomuuspaikalla ja tutkia ilma-aluksen, sen sisällön ja sen hylyn;

b) ehdottaa tutkintalinjoja ja saada 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tietoja todistajilta, jos todistaja antaa luvan lausuntojensa luovuttamiseen;

c) saada käyttöönsä mahdollisimman pian kaikki merkitykselliset todisteet ja jäljennökset kaikista asiaa koskevista asiakirjoista, mukaan luettuina lennonrekisteröintilaitteen tiedot, mutta lukuun ottamatta 15 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja;

d) osallistua lennonrekisteröintilaitteiden tallenteiden purkamiseen, lukuun ottamatta ohjaamon ääni- ja kuvatallentimia;

e) osallistua muualla kuin tapahtumapaikalla tehtäviin tutkimuksiin kuten osien ja laitteiden tutkimiseen, testeihin ja simulaatioihin, teknisiin tiedotustilaisuuksiin ja tutkinnan etenemistä käsitteleviin kokouksiin elleivät ne liity syiden määrittämiseen tai turvallisuussuositusten laatimiseen;

f) kommentoida lopullisen turvallisuustutkintaselostuksen luonnosta ja saada pyynnöstä kommenttinsa liitettyä lopulliseen selostukseen.

65. EASAn on tuettava tutkintaa, johon se saa osallistua, antamalla 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun tutkinnasta vastaavan turvallisuustutkintaviranomaisen tai 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun valtuutetun edustajan pyynnöstä käyttöön tietoja, asiantuntijoita ja laitteita.

10 artikla

Suunnitteluvaltion osallistuminen turvallisuustutkintoihin

Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteen 13 soveltamisalaan kuuluvan suunnitteluvaltion valtuutetun edustajan nimeää sen jäsenvaltion turvallisuustutkintaviranomainen, jonka alueella ilma-aluksen tai voimalaitteen tyyppisuunnittelutodistuksen haltijan päätoimipaikka sijaitsee.

11 artikla

Velvollisuus ilmoittaa onnettomuuksista ja vakavista vaaratilanteista

66. Kenen tahansa osallisen on ilmoitettava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta onnettomuudesta tai vakavasta vaaratilanteesta viipymättä toimivaltaiselle turvallisuustutkintaviranomaiselle.

67. Turvallisuustutkintaviranomaisen on ilmoitettava viipymättä komissiolle, EASAlle ja asianomaisille jäsenvaltioille kaikista sille ilmoitetuista onnettomuuksista ja vakavista vaaratilanteista.

12 artikla

Turvallisuustutkijoiden asema

68. Tultuaan turvallisuustutkintaviranomaisen nimittämäksi ja sen estämättä, mitä mahdollisesta oikeudellisesta tutkinnasta seuraa, tutkinnasta vastaava tutkija on vastuussa kaikkien todisteiden turvallisesta käsittelystä ja ilma-aluksen, sen sisällön ja sen hylyn turvallisesta säilyttämisestä. Hänellä on valtuudet ottaa tapahtumapaikka valvontaansa ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet turvallisuustutkinnan vaatimusten noudattamiseksi.

69. Turvallisuustutkintaviranomaisen nimittämien tutkijoiden on erityisesti

a) päästävä vapaasti ja esteettä onnettomuus- tai vaaratilannepaikalle sekä tutkimaan ilma-alusta, sen sisältöä tai sen hylkyä;

b) voitava varmistaa, että todisteet luetteloidaan viipymättä ja jäännökset tai osat toimitetaan valvotusti tutkittaviksi tai analysoitaviksi;

c) saatava viipymättä käyttöönsä ja haltuunsa lennonrekisteröintilaitteiden sisältämät tiedot ja muut tallenteet;

d) saatava viipymättä käyttöönsä uhrien ruumiita koskevat tutkimustulokset tai uhrien ruumiista otettuja näytteitä koskevat koetulokset;

e) saatava viipymättä käyttöönsä ilma-aluksen käyttöön osallistuneille henkilöille tehtyjen tutkimusten ja heistä otettujen näytteiden tulokset;

f) voitava kutsua todistajia kuultavaksi ja vaatia heitä luovuttamaan turvallisuustutkinnan kannalta merkitykselliset tiedot ja todisteet;

g) saatava tutustua vapaasti kaikkiin merkityksellisiin tietoihin tai tallenteisiin, jotka ovat ilma-aluksen omistajan, käyttäjän tai valmistajan ja siviili-ilmailusta, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta tai lentopaikan toiminnasta vastaavien viranomaisten hallussa.

70. Tutkinnasta vastaavan tutkijan on huolehdittava siitä, että myös sen asiantuntijoilla ja neuvonantajilla sekä valtuutetuilla edustajilla, näiden asiantuntijoilla ja neuvonantajilla on 2 kohdassa tarkoitetut oikeudet siltä osin kuin se on tarpeen, jotta nämä voivat osallistua tosiasiallisesti turvallisuustutkintaan. Tämä ei rajoita oikeudellisesta tutkinnasta vastaavan viranomaisen tutkijoiden ja asiantuntijoiden oikeuksia.

13 artikla

Tutkintojen koordinointi

71. Jos onnettomuudesta aloitetaan oikeudellinen tutkinta, tutkinnasta vastaavan tutkijan on varmistettava lennonrekisteröintilaitteiden ja mahdollisen todistusaineiston säilyttäminen pyytämällä, että oikeusviranomaisen edustaja on mukana, kun lennonrekisteröintilaitteita tai aineistoa toimitetaan paikkaan, jossa niiden sisältämät tiedot puretaan tai niitä käsitellään. Jos tällaisten tietojen tutkiminen tai analysointi voi muuttaa niitä tai hävittää ne, oikeusviranomaiselta on saatava ennakkohyväksyntä.

72. Jos turvallisuustutkintaviranomainen epäilee turvallisuustutkinnan aikana, että onnettomuuteen tai vaaratilanteeseen liittyi laiton teko, tutkinnasta vastaavan tutkijan on viipymättä ilmoitettava tästä oikeusviranomaisille, joiden pyynnöstä onnettomuuspaikan valvonta siirretään viimeksi mainituille. Ellei 15 ja 16 artiklasta muuta johdu, turvallisuustutkinnan aikana kerätyt asiaa koskevat tiedot on myös siirrettävä näille viranomaisille niiden pyynnöstä. Tämä ei saa rajoittaa turvallisuustutkintaviranomaisten oikeutta jatkaa tutkintaa yhteistyössä niiden viranomaisten kanssa, joille paikan valvonta on siirretty.

73. Onnettomuuksien ja vaaratilanteiden syitä koskevien tutkimusten asianmukaisen koordinoinnin varmistamiseksi turvallisuustutkintaviranomaisen on tehtävä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa erityisesti sopimalla etukäteen asiaan liittyvistä järjestelyistä oikeusviranomaisen, siviili-ilmailuviranomaisen, etsintä- ja pelastustoimen ja muiden tutkintaan todennäköisesti osallistuvien viranomaisten kanssa.

14 artikla

Todisteiden säilyttäminen

74. Kukaan ei saa puuttua onnettomuuspaikan tilanteeseen ennen turvallisuustutkijoiden saapumista, ei ottaa sieltä näytteitä eikä liikuttaa ilma-alusta tai ottaa näytteitä ilma-aluksesta, sen sisällöstä tai sen hylystä, eikä myöskään siirtää ilma-alusta tai poistaa sitä paikalta, ellei se ole välttämätöntä turvallisuuden vuoksi tai loukkaantuneiden auttamiseksi.

75. Kaikkien osallisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimet tapahtumaan liittyvien asiakirjojen, aineiston ja tallenteiden säilyttämiseksi erityisesti siten, että estetään keskustelu- ja hälytystallenteiden poistaminen lennon jälkeen.

15 artikla

Arkaluontoisten turvallisuustietojen suojaaminen

76. Seuraavia tallenteita ei saa luovuttaa tai käyttää muihin kuin turvallisuustutkinnan tarkoituksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY[15] soveltamista:

a) kaikki todistajalausunnot ja muut lausunnot, selvitykset ja muistiinpanot, joita turvallisuustutkintaviranomainen saa tai tekee turvallisuustutkinnan aikana, ellei todistaja anna lupaa lausuntojensa luovuttamiseen;

b) tiedot, joista ilmenee turvallisuustutkinnan yhteydessä todisteita esittäneiden henkilöiden henkilöllisyys;

c) turvallisuustutkintaviranomaisten keräämät tiedot, jotka koskevat onnettomuudessa tai vaaratilanteessa osallisena olleita henkilöitä ja jotka ovat luonteeltaan erityisen arkaluontoisia tai henkilökohtaisia, mukaan luettuina näiden henkilöiden terveyttä koskevat tiedot;

d) myöhemmin tutkinnan kuluessa tuotettu aineisto kuten tutkijoiden muistiinpanot, luonnokset ja lausunnot ja tietojen, myös lennonrekisteröintilaitteiden sisältämien tietojen analysoinnin aikana ilmaistut mielipiteet;

e) tiedot ja todisteet, joita ulkomaiset tutkijat ovat antaneet käyttöön ilma-alusten onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaa koskevien kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen mukaisesti, jos ulkomaalainen viranomainen tätä pyytää;

f) lopullisten tutkintaselostusten luonnokset.

77. Seuraavia tallenteita ei saa luovuttaa tai käyttää muihin kuin turvallisuustutkinnan tarkoituksiin tai muihin ilmailun turvallisuuden parantamista koskeviin tarkoituksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 95/46/EY soveltamista:

a) kaikki viestintä ilma-aluksen käyttöön osallistuneiden henkilöiden välillä;

b) lennonjohdon tallenteet ja niiden litteroinnit;

c) saatekirjeet, jotka turvallisuustutkintaviranomainen on osoittanut vastaanottajalle turvallisuussuositusten toimittamisen yhteydessä, jos turvallisuussuosituksen antava turvallisuustutkintaviranomainen tätä pyytää;

d) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/42/EY[16] mukaisesti tehdyt poikkeamailmoitukset.

Jäsenvaltion toimivaltainen oikeudenhoitoviranomainen voi kuitenkin päättää, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tallenteiden luovuttamisesta muuhun lainmukaiseen käyttötarkoitukseen saatavat hyödyt ovat suuremmat kuin ne kansalliset ja kansainväliset haitalliset vaikutukset, joita luovuttamisella voi olla kyseiseen tai johonkin tulevaan tutkintaan ja siviili-ilmailun turvallisuuden hallintaan ja että niiden luovuttamiseen on yleisen edun kannalta pakottavia syitä.

78. EASAn on osallistuttava direktiivin 2003/42/EY soveltamisalaan kuuluvien tietojen vaihtoon ja analysointiin, ja sillä on oltava online-käyttöoikeus kaikkiin komission asetuksen (EY) N:o 1321/2007[17] mukaisesti perustetussa keskusrekisterissä oleviin tietoihin. Tällainen pääsy on oltava myös tietoihin, joista käy suoraan ilmi ilma-alus, jota poikkeamailmoitus koskee, sekä sen käyttäjä. EASAn on turvattava tällaisten tietojen luottamuksellisuus ja rajoitettava niiden käyttö ainoastaan tarkoituksiin, jotka ovat välttämättömiä sen turvallisuuteen liittyvien velvollisuuksien noudattamiseksi.

16 artikla

Tallenteiden käyttäminen

79. Ohjaamon ääni- ja kuvatallenteita ja niiden litterointeja ei saa luovuttaa tai käyttää muihin tarkoituksiin kuin turvallisuustutkintaan, ellei siihen saada kaikkien asianomaisten miehistön jäsenten suostumusta.

80. Lennonrekisteröintilaitteiden tallenteita ei saa luovuttaa tai käyttää muihin tarkoituksiin kuin turvallisuustutkintaan, ellei niitä

a) käytetä ainoastaan lentokelpoisuus- tai huoltotarkoituksiin; tai

b) tehdä tunnistamattomiksi; tai

c) pureta ja käsitellä sellaisin järjestelyin, etteivät tiedot pääse vuotamaan.

17 artikla

Tietojen julkaiseminen

Edellä 15 ja 16 artiklassa tarkoitetut tiedot saa sisällyttää turvallisuustutkinnasta tehtävään lopulliseen selostukseen vain, jos niillä on merkitystä onnettomuuden tai vaaratilanteen analysoimiseksi. Tietoja tai osia tiedoista, joilla ei ole merkitystä analysoinnin kannalta, ei saa julkistaa.

18 artikla

Tietojen toimittaminen

81. Turvallisuustutkintaviranomaisen henkilöstöllä ja muilla turvallisuustutkintaan osallistumaan tai siinä avustamaan kutsutuilla asiantuntijoilla tai neuvonantajilla on salassapitovelvollisuus sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

82. Turvallisuustutkinnasta vastaavan turvallisuustutkintaviranomaisen johtajan on toimitettava onnettomuuden tai vakavan vaaratilanteen ehkäisemisen kannalta merkitykselliset tiedot siviili-ilmailun turvallisuudesta vastaaville viranomaisille, ilma-aluksen tai sen laitteiden valmistuksesta tai huollosta vastaaville henkilöille sekä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, jotka ovat vastuussa ilma-aluksen käytöstä tai henkilöstön koulutuksesta.

83. Turvallisuustutkintaviranomaisen johtajalla on lupa antaa tietoja uhreille ja näiden omaisille tai yhdistyksille taikka julkistaa tietoja onnettomuustutkinnassa tehdyistä havainnoista ja siinä noudatetuista menettelyistä sekä mahdollisista alustavista päätelmistä ja/tai suosituksista edellyttäen, että se ei vaaranna tutkinnan tavoitteiden saavuttamista.

19 artikla

Tutkintaselostus

84. Jokaisesta turvallisuustutkinnasta on laadittava tutkintaselostus onnettomuuden tai vaaratilanteen luonteeseen ja vakavuuteen nähden sopivassa muodossa. Selostuksessa on mainittava, että turvallisuustutkinnan ainoana tavoitteena on tulevien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisy eikä syyllisyyden tai korvausvastuun osoittaminen. Tutkintaselostuksen on tarvittaessa sisällettävä asianmukaisia turvallisuussuosituksia.

85. Selostuksessa ei saa mainita onnettomuuteen tai vaaratilanteeseen osallisten nimiä.

86. Turvallisuustutkintaviranomaisen on ennen selostuksen julkaisemista pyydettävä huomioita asianosaisilta yrityksiltä, joita sitoo kuulemisen sisällön osalta salassapitovelvollisuus. Turvallisuustutkintaviranomaisen on näitä huomioita pyytäessään noudatettava sovellettavia ilma-alusten onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaa koskevia kansainvälisiä standardeja ja suositeltuja menettelytapoja.

87. Ennen kuin turvallisuustutkintaviranomainen on julkaissut selostuksen, kukaan ei saa luovuttaa tai antaa lupaa luovuttaa selostuksessa olevia tietoja kenellekään toiselle ilman asianomaisen turvallisuustutkintaviranomaisen johtajan kirjallista ennakkosuostumusta.

88. Turvallisuustutkintaviranomaisen on julkistettava lopullinen tutkintaselostus mahdollisimman nopeasti ja, jos mahdollista, viimeistään kahdentoista kuukauden kuluttua onnettomuuspäivästä.

89. Jos selostusta ei voida antaa kahdentoista kuukauden kuluessa, turvallisuustutkintaviranomaisen on annettava vähintään onnettomuuden jokaisena vuosipäivänä väliselostus, jossa selostetaan tutkinnan etenemistä ja esiin tulleita turvallisuusseikkoja.

90. Turvallisuustutkintaviranomaisen on toimitettava jäljennökset selostuksista ja turvallisuussuosituksista mahdollisimman pian komissiolle ja EASAlle paitsi, jos ne ovat julkisesti saatavilla sähköisessä muodossa, jolloin turvallisuustutkintaviranomaisen on ainoastaan ilmoitettava edellä mainituille niiden olevan saatavilla.

20 artikla

Turvallisuussuositukset

91. Jos turvallisuustutkintaviranomainen katsoo missä tahansa turvallisuustutkinnan vaiheessa, että ennaltaehkäiseviä toimia on toteutettava viipymättä, sen on suositeltava näitä toimia päivätyllä saatekirjeellä asianomaisille yrityksille, mukaan luettuina yritykset muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa.

92. Lisäksi turvallisuustutkintaviranomainen voi antaa turvallisuussuosituksia erityistutkimusten, useita tutkintoja koskevien analyysien tai muiden 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti toteutettujen toimien perusteella.

93. Turvallisuussuositus ei missään tapauksessa saa luoda oletusta onnettomuuteen tai vaaratilanteeseen liittyvästä syyllisyydestä tai vastuusta.

21 artikla

Turvallisuussuositusten noudattamisen seuranta ja turvallisuussuositustietokanta

94. Sen, jolle turvallisuussuositus on osoitettu, on kuitattava se vastaanotetuksi ja ilmoitettava turvallisuussuosituksen antaneelle turvallisuustutkintaviranomaiselle 90 päivän kuluessa saatekirjeen vastaanottamisesta toimista, joita se aikoo toteuttaa ja tarvittaessa aika, joka niiden toteuttamiseen tarvitaan.

95. Turvallisuustutkintaviranomaisen on 60 päivän kuluessa vastauksen vastaanottamisesta ilmoitettava vastaajalle, pitääkö se vastausta riittävänä, sekä ilmoitettava perustelunsa.

96. Jokaisen turvallisuustutkintaviranomaisen on otettava käyttöön menettelyjä annettuihin turvallisuussuosituksiin saatujen vastausten tallentamiseksi.

97. Jokaisen turvallisuussuositusten vastaanottajan, mukaan luettuina siviili-ilmailun turvallisuudesta jäsenvaltiossa ja yhteisössä vastaavat viranomaiset, on otettava käyttöön menettelyjä turvallisuussuosituksen johdosta toteutettujen toimien etenemisen seuraamiseksi.

98. Turvallisuustutkintaviranomaisten on tallennettava kaikki 20 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti annetut turvallisuussuositukset ja niihin saadut vastaukset asetuksen (EY) N:o 1321/2008 mukaisesti perustettuun keskusrekisteriin. Lisäksi turvallisuustutkintaviranomaisten on tallennettava keskusrekisteriin kaikki kolmansista maista vastaanotetut turvallisuussuositukset.

22 artikla

Matkustajaluetteloiden saatavuus

99. Yhteisön lentoyhtiöiden ja lentoyhtiöiden, jotka liikennöivät sellaisen jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta, johon sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta, on otettava käyttöön menettelyjä, jotka mahdollistavat luettelon laatimisen kaikista ilma-aluksessa olevista henkilöistä tunnin kuluessa siitä, kun on ilmoitettu ilma-alukselle sattuneesta onnettomuudesta.

100. Luettelon on oltava tutkinnasta vastaavan turvallisuustutkintaviranomaisen käytettävissä sekä sen viranomaisen saatavilla, jonka kukin jäsenvaltio on nimennyt hoitamaan yhteydenpitoa matkustajien omaisiin, ja tarvittaessa lääkintäyksikköjen saatavilla, jos ne tarvitsevat tietoja uhrien hoitamiseen.

101. Luettelo ei saa olla yleisesti saatavilla ennen kuin viranomaiset ovat saaneet yhteyden kaikkien uhrien omaisiin. Jäsenvaltiot voivat päättää pitää luettelon luottamuksellisena.

102. Luetteloon sisältyvien tietojen käsittely ei rajoita direktiivin 95/46/EY soveltamista.

23 artikla

Ilmailuonnettomuuksien uhrien ja heidän omaistensa auttaminen

103. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla vahvistetaan suunnitelma siviili-ilmailun onnettomuuksien uhrien ja heidän omaisensa auttamiseksi.

104. Jäsenvaltio tai kolmas maa, jolla on erityinen intressi yhteisön alueella tapahtuneeseen onnettomuuteen kansalaistensa kuolemantapausten tai vakavien vammautumisten vuoksi, saa nimetä asiantuntijan, jolla on oikeus

a) tutustua onnettomuuspaikkaan,

b) saada käyttöönsä asiaa koskevat tiedot, joiden julkistamisen tutkinnasta vastaava turvallisuustutkintaviranomainen on hyväksynyt, sekä tietoa tutkinnan etenemisestä,

c) saada jäljennös lopullisesta selostuksesta.

105. Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti nimetty asiantuntija voi, ellei voimassa olevasta sovellettavasta lainsäädännöstä muuta johdu, osallistua uhrien tunnistamiseen ja kokouksiin onnettomuudessa eloon jääneiden valtionsa kansalaisten kanssa.

24 artikla

Komitea

106. Komissiota avustaa komitea.

107. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

25 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen. Säädettävien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja niiden on erityisesti mahdollistettava sellaisten henkilöiden rankaiseminen, jotka rikkovat tätä asetusta

- luovuttamalla tällä asetuksella suojattuja tietoja;

- haittaamalla turvallisuustutkintaviranomaisen toimintaa erityisesti estämällä tutkijoita suorittamasta tehtäviään tai kieltäytymällä antamasta tarvittavia tallenteita, aineistoa, tietoja tai asiakirjoja tai kätkemällä, muuttamalla tai hävittämällä niitä;

- jättämällä ilmoittamatta asianomaisille viranomaisille tiedossaan olevasta onnettomuudesta tai vaaratilanteesta.

26 artikla

Kumoamiset

Kumotaan neuvoston direktiivi 94/56/EY.

27 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

ESIMERKKILUETTELO VAKAVISTA VAARATILANTEISTA

Luetellut vaaratilanteet ovat tyypillisiä esimerkkejä todennäköisesti vakavista vaaratilanteista. Luettelo ei ole täydellinen, ja sitä voidaan käyttää vain ohjeena ”vakavaa vaaratilannetta” määriteltäessä.

- Yhteentörmäyksen uhka, joka on edellyttänyt väistöliikettä yhteentörmäyksen tai vaarallisen tilanteen välttämiseksi, tai jonka yhteydessä väistöliike olisi ollut aiheellinen.

- Täpärästi vältetty törmäys maastoon ilma-aluksen ollessa normaalisti ohjaajan hallinnassa (CFIT).

- Keskeytetty lentoonlähtö suljetulta tai varatulta kiitotieltä.

- Lentoonlähdöt suljetulta tai varatulta kiitotieltä siten, että etäisyys esteeseen/esteisiin on vähäinen.

- Laskeutuminen tai laskeutumisyritys suljetulle tai varatulle kiitotielle.

- Vakava epäonnistuminen yritettäessä saavuttaa ennakoidut suoritusarvot lentoonlähdössä tai alkunousussa.

- Tulipalo tai savu matkustaja- tai rahtitiloissa taikka moottoripalo, vaikka palo olisi sammutettu sammutusvälineiden avulla.

- Tapaukset, joissa ohjaamomiehistön on täytynyt käyttää varahappea.

- Ilma-aluksen rakenteiden pettäminen tai moottorin rikkoutuminen, jota ei luokitella onnettomuudeksi, mukaan luettuna turbiinimoottorin rikkoutuminen siten, että osia sinkoutuu ulos.

- Ilma-aluksen toimintaa merkittävästi haittaava useiden vikojen yhtäaikainen ilmeneminen yhdessä tai useammassa ilma-aluksen järjestelmässä.

- Ohjaamomiehistön jäsenen toimintakyvyn menetys lennon aikana.

- Polttoaineen määrä, joka edellyttää ohjaajalta ilmoitusta hätätilasta.

- Vaaratilanteet lentoonlähdössä tai laskussa. Vaaratilanteet kuten vajaaksi jäänyt lasku taikka ajautuminen ulos kiitotien päästä tai sivusta.

- Järjestelmien vikaantuminen, sääilmiöt, lentäminen hyväksytyn lennon rajakäyrän ulkopuolella tai muut tapahtumat, jotka olisivat voineet vaikeuttaa ilma-aluksen hallintaa.

- Pakollisiin lennonohjauksen ja lentosuunnistuksen rinnakkaisiin järjestelmiin kuuluvan useamman kuin yhden järjestelmän vikaantuminen.

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1. EHDOTUKSEN NIMI:

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä

2. LUOKITTELU TOIMINTOPERUSTEISESSA JOHTAMIS- JA BUDJETOINTIJÄRJESTELMÄSSÄ

06: Energia ja liikenne

06 02: Maa-, lento- ja meriliikenne

3. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT

3.1. Budjettikohdat (toimintamäärärahat sekä niihin liittyvät teknisen ja hallinnollisen avun määrärahat (entiset BA-budjettikohdat) ja budjettinimikkeet:

06 02 03: Eurooppalaisen liikennepolitiikan ja matkustajien oikeuksien tukitoimet

3.2. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto:

Alkaa: 2010 päättyy: ei määritelty

3.3. Budjettitiedot:

Budjettikohta | Menolaji | Uusi | EFTA osallistuu | Ehdokasmaat osallistuvat | Rahoitus-näkymien otsake |

06 02 03 | ei-pakoll. | JM | EI | EI | EI | nro [1a] |

4. YHTEENVETO RESURSSEISTA

4.1. Taloudelliset resurssit

4.1.1. Yhteenveto maksusitoumusmäärärahoista (MSM) ja maksumäärärahoista (MM)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Menolaji | Kohdan nro | Vuosi n | n + 1 | n + 2 | n + 3 | n + 4 | n + 5 ja myöh. | Yht. |

Toimintamenot[18] |

Maksusitoumusmäärärahat (MSM) | 8.1. | a | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 3,6 |

Maksumäärärahat (MM) | b | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 3,6 |

Viitemäärään sisältyvät hallintomenot[19] |

Tekninen ja hallinnollinen apu (EI-JM) | 8.2.4. | c |

VIITEMÄÄRÄ YHTEENSÄ |

Maksusitoumusmäärärahat | a+c | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 3,6 |

Maksumäärärahat | b+c | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 3,6 |

Hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään[20] |

Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot (EI-JM) | 8.2.5. | d |

Viitemäärään sisältymättömät hallintomenot lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EI-JM) | 8.2.6. | e |

Toimenpiteen alustavat rahoituskustannukset yhteensä |

MSM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | a+c+d+e | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 3,6 |

MM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | b+c+d+e | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 3,6 |

Tiedot yhteisrahoituksesta

Jos ehdotukseen liittyy jäsenvaltioilta tai muilta tahoilta (jotka on ilmoitettava) saatavaa osarahoitusta, seuraavassa taulukossa ilmoitetaan kyseisen osarahoituksen arvioitu määrä (rivejä voidaan lisätä, jos rahoitusta saadaan useilta tahoilta):

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Rahoitukseen osallistuva taho | Vuosi n | n + 1 | n + 2 | n + 3 | n + 4 | n + 5 ja myöh. | Yht. |

Kaikki jäsenvaltiot (yhteensä) | f | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 0,6 | 3,6 |

MSM YHTEENSÄ yhteisrahoitus mukaan luettuna | a+c+d+e+f | 1,2 | 1,2 | 1,2 | 1,2 | 1,2 | 1,2 | 7,2 |

4.1.2. Yhteensopivuus rahoitussuunnitelman kanssa

( Ehdotus on nykyisen rahoitussuunnitelman mukainen.

( Ehdotus edellyttää kyseeseen tulevan rahoitusnäkymien otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

( Ehdotus voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten[21] soveltamista (ts. joustovälineen käyttöä tai rahoitusnäkymien tarkistamista).

4.1.3. Vaikutukset tuloihin

( Ehdotuksella ei ole vaikutuksia tuloihin.

( Ehdotuksella on seuraavat vaikutukset tuloihin:

milj. euroa (yhden desimaalin tarkkuudella)

Ennen toteu-tusta [Vuosi n-1] | Toteutuksen jälkeen |

Henkilöstön määrä yhteensä |

5. OMINAISPIIRTEET JA TAVOITTEET

5.1. Tarve, johon ehdotuksella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

Ehdotetulla asetuksella perustettava siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalainen verkosto vastaa jäsenvaltioiden keskinäisen sekä jäsenvaltioiden, komission ja Euroopan lentoturvallisuusviraston välisen siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisyä ja tutkintaa koskevan käytännön yhteistyön helpottamisesta, koordinoinnista ja vahvistamisesta.

5.2. Yhteisön osallistumisesta saatava lisäarvo, ehdotuksen johdonmukaisuus muiden rahoitusvälineiden kanssa sekä mahdolliset synergiaedut

Ehdotus on vastaus komissiota liikennealan onnettomuuksia koskevassa strategiassa neuvovan asiantuntijaryhmän suosituksiin ja yhdenmukainen komission tiedonannossa ”Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan (Euroopan komission vuonna 2001 julkaiseman liikenteen valkoisen kirjan väliarviointi)” määritellyn yhteisön liikennepolitiikan kanssa.

Tämän ehdotuksen liitteenä olevassa vaikutusten arvioinnissa tarkasteltuihin muihin toimintavaihtoehtoihin verrattuna ehdotettuun asetukseen liittyy eniten lisäarvoa yhteisön näkökulmasta. Se noudattaa vaihtoehdoista parhaiten suhteellisuusperiaatetta, sillä se mahdollistaa EU:n siviili-ilmailun onnettomuuksien tutkimisen ja ehkäisyn nykyisen sääntelykehyksen yleisen toimivuuden huomattavan parantamisen kannustamalla vapaaehtoiseen yhteistyöhön ilman uusia yhteisön tason rakenteita sekä noudattaen täysimääräisesti turvallisuustutkinnan riippumattomuuden periaatetta.

5.3. Ehdotuksen tavoitteet ja odotetut tulokset sekä näihin liittyvät indikaattorit toimintoperusteisessa johtamismallissa

Tämän ehdotuksen tavoitteena on lujittaa siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaa ja ehkäisyä koskevia yhteisön puitteita. Tavoite voidaan saavuttaa korvaamalla ja ajantasaistamalla nykyistä lainsäädäntöä sekä tukemalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kyseisellä alalla.

Suurimmat vaikutukset talousarvioon on viimeksi mainitulla tavoitteella, jonka saavuttaminen edellyttää yhteisön tukea siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta vastaavien jäsenvaltioiden kansallisten elinten muodostamalle verkostolle. Tuki annetaan verkostolle osoitettavana vuotuisena avustuksena, joka käytetään vuotuiseen työohjelmaan sisältyvien komission kanssa sovittavien toimien toteuttamiseen.

Ehdotuksen mukaisesti tuettaviin verkoston toimiin sisältyy erityisesti kansallisten tutkijoiden koulutuksen koordinointi sekä mekanismin kehittäminen tutkintaresurssien jakamiseksi jäsenvaltioiden välillä.

5.4. Toteutustapa (alustava)

( Keskitetty hallinnointi

( komissio hallinnoi suoraan

( hallinnointivastuu siirretään

( toimeenpanovirastoille

( varainhoitoasetuksen 185 artiklassa tarkoitetuille yhteisöjen perustamille elimille

( kansallisille julkisoikeudellisille yhteisöille tai julkisen palvelun tehtäviä suorittaville yhteisöille

( Yhteistyössä toteutettava tai hajautettu hallinnointi

( jäsenvaltioiden kanssa

( kolmansien maiden kanssa

( Hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava)

Huomautukset:

6. SEURANTA JA ARVIOINTI

6.1. Seurantamenettely

Siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalainen verkosto antaa komissiolle vuosikertomuksen hyväksytyn työohjelman toteuttamisesta.

6.2. Arviointimenettely

6.2.1. Ennakkoarviointi

Ennakkoarviointi on tehty vaikutustenarviointiraportin yhteydessä.

6.2.2. Väli-/jälkiarviointien perusteella toteutetut toimenpiteet (aikaisemmat kokemukset vastaavasta toiminnasta)

6.2.3. Tulevaa arviointia koskevat määräykset ja arviointien suorittamisvälit

Siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalainen verkosto antaa komissiolle vuosikertomuksen hyväksytyn työohjelman toteuttamisesta.

7. Petostentorjunta

Siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalaisen verkoston avustussopimuksissa on mainittava, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF voivat tehdä tarvittaessa tarkastuskäyntejä, joiden kohteena ovat rahoituksen vastaanottajat ja rahoituksen jakamisesta vastaavat henkilöt.

8. YKSITYISKOHTAINEN ERITTELY TARVITTAVISTA RESURSSEISTA

8.1. Ehdotuksen tavoitteet ja niihin liittyvät rahoituskustannukset

Maksusitoumusmäärärahoina, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Vuosi n | Vuosi n+1 | Vuosi n+2 | Vuosi n+3 | Vuosi n+4 | Vuosi n + 5 |

Virkamiehet tai väliaikaiset toimihenkilöt[24] (XX 01 01) | A*/AD |

B*, C*/AST |

Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö[25] |

Momenteilta XX 01 04/05 rahoitettava muu henkilöstö[26] |

YHT. |

8.2.2. Toimintaan liittyvien tehtävien kuvaus

8.2.3. Henkilöresurssien lähteet (henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö)

( Korvattavan tai jatkettavan ohjelman hallinnointiin osoitetut tämänhetkiset virat ja/tai toimet

( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä vuotta n koskevassa menettelyssä jo myönnetyt virat ja/tai toimet

( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä seuraavassa menettelyssä pyydettävät virat ja/tai toimet

( Hallinnoinnista vastaavan henkilöstön nykyisten virkojen ja/tai toimien uudelleenjärjestely (henkilöstön sisäinen uudelleenjärjestely)

( Vuodeksi n tarvittavat virat ja/tai toimet, jotka eivät sisälly vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvään, kyseistä vuotta koskevaan menettelyyn

8.2.4. Muut viitemäärään sisältyvät hallintomenot ( XX 01 04/05 – hallintomenot )

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Budjettikohta (numero ja nimi) | Vuosi n | Vuosi n+1 | Vuosi n+2 | Vuosi n+3 | Vuosi n+4 | Vuosi n + 5 ja myöh. | YHT. |

Muu tekninen ja hallinnollinen apu |

- sisäinen |

- ulkoinen |

Tekninen ja hallinnollinen apu yhteensä |

8.2.5. Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot, jotka eivät sisälly viitemäärään

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Laji | Vuosi n | Vuosi n+1 | Vuosi n+2 | Vuosi n+3 | Vuosi n+4 | Vuosi n + 5 ja myöh. |

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt (XX 01 01) |

Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö (ylim. toimihlöt, kans. asiantuntijat, sopimussuhteinen hlöstö jne.)(budjettikohta ilmoitettava) |

Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot yhteensä (EIVÄT sisälly viitemäärään) |

Laskelma – virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt |

Laskelma – momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö |

8.2.6. Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) |

Vuosi n | Vuosi n+1 | Vuosi n+2 | Vuosi n+3 | Vuosi n+4 | Vuosi n + 5 ja myöh. | YHT. |

XX 01 02 11 01 – Virkamatkat |

XX 01 02 11 02 – Kokoukset ja konferenssit |

XX 01 02 11 03 – Komiteoiden kokoukset[28] |

XX 01 02 11 04 – Selvitykset ja kuulemiset |

XX 01 02 11 05 – Tietojärjestelmät |

2 Muut hallintomenot yhteensä (XX 01 02 11) |

3 Muut hallintomenojen kaltaiset menot (eritellään budjettikohdittain) |

Hallintomenot yhteensä lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EIVÄT sisälly viitemäärään) |

Laskelma – Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään |

[1] Neuvoston direktiivi 80/1266/ETY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1980, jäsenvaltioiden tulevasta yhteistyöstä ja keskinäisestä avusta lento-onnettomuuksien tutkimisessa (EYVL L 375, 31.12.1980, s. 32).

[2] Neuvoston direktiivi 94/56/EY, annettu 21 päivänä marraskuuta 1994, siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan perusperiaatteista (EYVL L 319, 12.12.1994, s. 14).

[3] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/42/EY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2003, poikkeamien ilmoittamisesta siviili-ilmailun alalla (EUVL L 167, 4.7.2003, s. 23).

[4] Direktiivien 94/56/EY ja 2003/42/EY muuttamisen vaikutusten arviointi (ennakkoarviointien ja vaikutusten arviointien puitesopimus, TREN/A1/46-2005), loppuraportti, Rotterdam, 20.7.2007.

[5] EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

[6] EUVL C , , s. .

[7] EUVL C , , s. .

[8] EUVL C , , s. .

[9] EUVL C , , s. .

[10] EYVL L 319, 12.12.1994, s. 14.

[11] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

[12] EUVL L 79, 19.3.2008, s. 1.

[13] EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

[14] EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

[15] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

[16] EUVL L 167, 4.7.2003, s. 23.

[17] EUVL L 294, 13.11.2007, s. 3.

[18] Menot, jotka eivät kuulu kyseisen osaston xx lukuun xx 01.

[19] Menot, jotka otetaan osaston xx momentille xx 01 04.

[20] Menot, jotka otetaan lukuun xx 01 muille momenteille kuin xx 01 04 tai xx 01 05.

[21] Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta.

[22] Taulukkoon lisätään sarakkeita, jos toiminnan kesto ylittää kuusi vuotta.

[23] Kuten kuvattu kohdassa 5.3.

[24] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään.

[25] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään.

[26] Kyseisen henkilöstön kustannukset sisältyvät viitemäärään.

[27] Tässä olisi viitattava asianomaisia toimeenpanovirastoja koskeviin rahoitusselvityksiin.

[28] Ilmoitetaan, millaisesta komiteasta on kysymys ja mihin ryhmään se kuuluu.