52009PC0551

FI

Bryssel 21.10.2009

KOM(2009) 551 lopullinen

2009/0164 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

vähimmäisvaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi sekä myönnetyn suojelun sisällöstä

(uudelleenlaatiminen)

{SEK (2009) 1373}

{SEK (2009) 1374}

PERUSTELUT

1. Ehdotuksen tausta

1.1. Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Tässä ehdotuksessa on kyse kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY [1], jäljempänä ’aseman määrittelyä koskeva direktiivi’ tai ’direktiivi’, uudelleenlaadinnasta.

Haagin ohjelmassa komissiota pyydetään saattamaan ensimmäisen vaiheen oikeudellisten välineiden arviointi päätökseen ja antamaan ehdotukset toisen vaiheen välineiksi neuvoston ja Euroopan parlamentin käsittelyyn niin, että ne voidaan hyväksyä ennen vuoden 2010 loppua. Komissio ehdotti turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelmassa [2] yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisen vaiheen loppuunsaattamista määrittämällä tiukemmat suojelunormit ja varmistamalla niiden yhdenmukainen soveltaminen koko EU:ssa. Lokakuun 16. päivänä 2008 hyväksytyssä Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa vahvistettiin asian poliittinen hyväksyntä ja annettiin tavoitteelle tukea kehottamalla tekemään aloitteita, joilla viimeistellään yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä ja tarjotaan korkeatasoisempaa suojelua.

Komissiolla on käytössään runsaasti tietoja direktiivin täytäntöönpanosta, mukaan luettuina kattavat tiedot direktiiviin sisältyvien käsitteiden ja sen käytännön soveltamisen puutteista.

– Komissio esitti kesäkuussa 2007 vihreän kirjan [3], jossa kartoitettiin yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisen vaiheen mahdollisuuksia. Komissio sai tämän julkisen kuulemisen yhteydessä useilta sidosryhmiltä yhteensä 89 kommenttia, joista huomattava osa tuli jäsenvaltioilta ja valtiosta riippumattomilta järjestöiltä [4]. Kommentteihin sisältyi lukuisia ideoita direktiivin mahdollisiksi muutoksiksi.

– Komissio on hankkinut tietoja direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanosta säännöllisen seurantansa yhteydessä. Komission käytettävissä on myös useita Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun viraston ja valtiosta riippumattomien järjestöjen [5] tekemiä selvityksiä, joissa arvioidaan direktiivin täytäntöönpanoa. Komissio on myös teettänyt raportin tiedeyhteisön Odysseus-verkostolla [6].

– Tietoja kerättiin myös yksityiskohtaisilla kyselylomakkeilla, joita komissio laati kaikille jäsenvaltioille ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmille.

– Komission teetti lisäksi ulkopuolisen selvityksen, jossa analysoitiin olemassa oleva aineisto sekä kuulemisten ja kyselylomakkeiden tulokset. Analyysin perusteella laadittiin tämän ehdotuksen liitteenä oleva vaikutusten arviointi [7].

– Lisäksi komissio järjesti useita kokouksia asiantuntijoiden kanssa keskustellakseen direktiiviin tehtävistä muutoksista: kokous (26. kesäkuuta 2008), johon osallistui tuomareita, tiedemaailman ja Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun viraston edustajia sekä valikoituja asiantuntijoita jäsenvaltioista; kaksi kokousta jäsenvaltioiden edustajien kanssa (asiantuntijakokous 19. marraskuuta 2008 ja kokous maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden komiteassa 12. joulukuuta 2008) ja kaksi kokousta valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa (8. tammikuuta 2009 ja 23. helmikuuta 2009).

Saamiensa tietojen perusteella komissio totesi, että suurimman ongelman muodostavat epäselvät ja moniselitteiset vähimmäisvaatimukset. Tämän vuoksi

- niillä ei pystytä varmistamaan täyttä yhteensopivuutta kehittyvien ihmisoikeuksien ja pakolaisiin sovellettavien oikeusnormien kanssa;

- niillä ei ole saavutettu riittävää yhdenmukaistamisen tasoa; ja

- ne vaikuttavat kielteisesti päätöksenteon laatuun ja tehokkuuteen.

Sama päätelmä tehtiin pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista annetusta neuvoston direktiivistä 2005/85/EY [8], jäljempänä ’turvapaikkamenettelydirektiivi’.

Tämä ehdotus annetaan samaan aikaan kuin turvapaikkamenettelydirektiivin uudelleenlaadittu versio. Tavoitteena on varmistaa voimassa olevaan oikeusperustaan perustuva parempi säännösten yhdenmukaistaminen sekä suojelun sisältöön ja menettelyihin liittyvät korkealaatuisemmat normit. Näin pyritään Haagin ohjelman mukaisesti kohti yhteistä turvapaikkamenettelyä ja kaikkialla unionissa yhdenmukaista asemaa. Direktiiviin tehdyillä muutoksilla pyritään

a) yksinkertaistamaan päätöksentekomenettelyjä, mikä johtaa oikeudellisesti pitävämpiin päätöksiin ensimmäisessä käsittelyssä ja ehkäisee järjestelmän väärinkäyttöä;

b) virtaviivaistamaan oikeuksien myöntämisessä sovellettavia menettelyjä, mikä tehostaa turvapaikkamenettelyjä;

c) varmistamaan johdonmukaisuus Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.

Tarkemmin eriteltynä tavoitteita ovat seuraavat:

a) Koska useat direktiivin säännökset ovat epäselviä ja moniselitteisiä, päätöksentekijät eivät aina pysty nopeasti tekemään oikeudellisesti pitäviä päätöksiä. Käsitteiden moninaiset tulkinnat puolestaan johtavat runsaaseen muutoksenhakuun ja myöhempiin hakemuksiin. Kielteiset päätökset on useissa tapauksissa saatu kumottua. Ehdotuksessa vähennetään epävarmuutta ja hallinnollisten virheiden mahdollisuutta selkiyttämällä oikeudellisia käsitteitä ja yksinkertaistamalla siten niiden soveltamista. Näin lisätään viranomaisten valmiuksia käsitellä perusteettomia ja järjestelmän väärinkäyttöön tähtääviä hakemuksia. Viranomaiset pystyvät lisäksi käsittelemään hakemukset nopeammin ja tekemään hyvin perusteltuja päätöksiä, joita ei juurikaan pystytä kumoamaan muutoksenhakukeinoilla, mikä lyhentää oikeuskäsittelyn kestoa. Aidosti suojelun tarpeessa olevat henkilöt voivat tällöin nopeammin päästä tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien piiriin, ja samalla tuetaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä poistaa viivytyksettä alueeltaan hylkäyspäätöksen saaneet turvapaikanhakijat, mikä lisää koko menettelyn uskottavuutta.

b) Ehdotuksessa pyritään virtaviivaistamaan menettelyjä sekä vähentämään kahden erilaisen suojeluaseman ylläpitämisestä aiheutuvia hallintokustannuksia ja -rasitteita. Kahteen eri ryhmään kuuluville suojelua saaville henkilöille myönnettävien oikeuksien lähentämisen ansiosta viranomaisten ei tarvitse enää soveltaa erillisiä ehtoja ja menettelyjä myöntäessään oleskelulupia ja matkustusasiakirjoja ja antaessaan henkilöille oikeuden työntekoon, perheenjäsenten etuuksiin, sosiaaliturvaan, terveyspalveluihin sekä kotouttamisohjelmiin osallistumiseen. Asianomaisia hallintomenettelyjä virtaviivaistetaan, ja infrastruktuurien perustamiseen ja ylläpitoon liittyvät kustannukset vähenevät.

c) Koska kansalliset ja kansainväliset elimet ja tuomioistuimet tekevät jatkuvasti kehittyviä sitovia tulkintoja pakolaisiin ja ihmisoikeuksiin liittyvistä velvoitteista, tässä ehdotuksessa pyritään varmistamaan, että EU:n säännöstöön sisältyvät vaatimukset vastaavat täysin niitä normeja, jotka perustuvat direktiivien antamisen jälkeiseen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

Suunnitellut toimenpiteet aiheuttavat kustannuksia ja hallinnollista rasitusta niille jäsenvaltioille, joiden turvapaikkajärjestelmään kohdistuu erityisiä ja suhteettoman suuria paineita ennen kaikkea niiden sijainnin tai väestötilanteen vuoksi. Näille jäsenvaltioille tarjotaan asianmukaista tukea Euroopan pakolaisrahaston resursseista ja varmistetaan, että rasitus jakautuu oikeudenmukaisemmin kaikkien jäsenvaltioiden kesken. Lisäksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto koordinoi ja tukee yhteisiä toimia, joilla autetaan jäsenvaltioita, joihin kohdistuu erityisiä paineita. Kokoamalla yhteen hyviä käytäntöjä ja vaihtamalla jäsennetysti korkean tason asiantuntemusta tukivirasto auttaa jäsenvaltioita myös yleisemmin määrittämään kaikkein kustannustehokkaimmat keinot, joilla suunnitellut toimenpiteet voidaan panna täytäntöön.

1.2. Yleinen tausta

Tampereella kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ensimmäisen vaiheen tavoitteeksi jäsenvaltioiden oikeuskehysten yhdenmukaistamisen yhteisten vähimmäisvaatimusten pohjalta. Aseman määrittelyä koskevan direktiivin tavoitteena oli näin ollen määrittää yhteiset perusteet kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden määrittämiselle ja varmistaa, että nämä henkilöt saavat ainakin vähimmäistason mukaiset etuudet kaikissa jäsenvaltioissa.

Tällä ehdotuksella pyritään poistamaan turvapaikkalainsäädännön ensimmäisen vaiheen aikana havaitut puutteet ja varmistamaan korkeammat ja yhdenmukaisemmat suojelunormit, jotta voidaan edetä kohti yhteistä turvapaikkamenettelyä ja kaikkialla unionissa yhdenmukaista asemaa, kuten Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmissä ja Haagin ohjelmassa kehotetaan. Tämän direktiiviehdotuksen liitteenä olevassa vaikutusten arvioinnissa on yksityiskohtainen analyysi voimassa olevan direktiivin soveltamisessa havaituista ongelmista ja uuden direktiivin antamiseen johtaneesta valmistelutyöstä. Vaikutusten arvioinnissa myös määritetään eri toimintavaihtoehdot ja arvioidaan niitä sekä valitaan paras vaihtoehto.

1.3. Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Ehdotus on täysin linjassa vuoden 1999 Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien ja vuoden 2004 Haagin ohjelman kanssa siltä osin kuin ne koskevat yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamista.

2. Intressitahojen kuuleminen

Kesäkuussa 2007 annettuun vihreään kirjaan perustuvista ehdotuksista ja edellä mainituista, direktiivin täytäntöönpanon arvioinnista tehdyistä tutkimuksista komissio on saanut arvokasta tietoa asioista, joita on käsiteltävä muutosehdotuksessa. Kuten edellä todetaan, komissio järjesti myös lukuisia kuulemisia keskustellakseen ehdotettujen muutosten yleisestä sisällöstä jäsenvaltioiden, valtiosta riippumattomien järjestöjen, Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun viraston edustajien, pakolaislain piirissä työskentelevien tuomareiden ja tiedemaailman edustajien kanssa epävirallisesti.

Kuulemisiin osallistuneet intressitahot tukivat sekä suojelun perusteiden että sisällön tiiviimpää yhdenmukaistamista. Jäsenvaltioilla oli erilaisia näkemyksiä perheenjäsenten määritelmän laajentamisesta ja ”tietyn yhteiskunnallisen ryhmän” määritelmän muuttamisesta. Jäsenvaltiot olivat yhtä mieltä siitä, että pakolaisasemaan ja toissijaiseen suojeluasemaan liittyviä oikeuksia on lähennettävä säilyttäen kuitenkin kyseiset kaksi erillistä asemaa. YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun virasto ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt sen sijaan kannattavat yhden yhdenmukaisen aseman perustamista. Intressiryhmät korostivat lisäksi tarvetta selkiyttää 15 artiklan c alakohtaa.

Komissio ehdottaa käytännöllistä lähestymistapaa, jonka puitteissa laajennetaan perheenjäsenten määritelmää siinä määrin kuin se on tarpeen johdonmukaisuuden varmistamiseksi Dublin-asetuksen [9] ja vastaanotto-olosuhteita koskevan direktiivin [10] muuttamisesta annettujen ehdotusten kanssa. Vainon syihin sisältyvän ”tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen” määritelmässä on keskitytty antamaan selkeämpi ohjeistus sukupuoleen liittyvien näkökohtien painottamisesta. Muutoksilla pyritään lisäksi poistamaan kahteen eri suojeltavien ryhmään kuuluvien henkilöiden kohtelun kaikki erot, joita ei voida perusteella objektiivisesti. Näin siirrytään kohti yhdenmukaista suojelua säilyttäen kuitenkin kaksi eri suojeluasemaa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tulkitsi 15 artiklan c alakohdan mukaista vaatimusta ”vakavan ja henkilökohtaisen vaaran” olemassaolosta 17. helmikuuta 2009 antamassaan tuomiossa C-465/07 [11]. Yhteisöjen tuomioistuin määritteli edellytykset, joiden täyttyessä tällainen vaara voidaan poikkeuksellisesti katsoa toteen näytetyksi sellaisen hakijan tapauksessa, jota vaara ei erityisesti uhkaa hänen olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia. Yhteisöjen tuomioistuin antoi ohjeita myös siitä, kuinka aseelliselle selkkaukselle tyypillistä mielivaltaisen väkivallan astetta voidaan käyttää perusteena arvioitaessa vakavan ja henkilökohtaisen vaaran olemassaoloa. Tässä yhteydessä tuomioistuin tutki direktiivin useiden säännösten logiikkaa, rakennetta ja sanamuotoa ja totesi, että ne kaikki tukevat kyseistä tulkintaa ja vahvistavat sen. Yhteisöjen tuomioistuin totesi vielä, että kyseinen tulkinta on täysimääräisesti sopusoinnussa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen, jäljempänä ’Euroopan ihmisoikeussopimus’, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kyseisen sopimuksen 3 artiklaa koskevan oikeuskäytännön kanssa. Direktiivin 15 artiklan c alakohdan muuttamista ei pidetä tarpeellisena kyseisessä tuomiossa annettujen tulkintaohjeiden vuoksi ja siksi, että yhteisöjen tuomioistuin pitää asianomaisia säännöksiä yhdenmukaisina Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa.

3. Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset näkökohdat

3.1. Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Tämän ehdotuksen keskeinen tavoite on varmistaa

– korkeampitasoiset suojelunormit, jotka koskevat sekä suojelun perusteita että sisältöä kansainvälisten normien mukaisesti. Erityisesti tavoitteena on varmistaa 28 päivänä heinäkuuta 1951 allekirjoitetun, pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, täysimääräinen ja kokonaisvaltainen soveltaminen sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan täysimääräinen noudattaminen; ja

– suojelunormien yhdenmukaistaminen, jotta voidaan vähentää henkilöiden edelleen liikkumista, joka johtuu kansallisten oikeuskehysten ja päätöksentekokäytänteiden erilaisuudesta ja jäsenvaltioissa myönnetyistä eritasoisista oikeuksista.

Tavoitteiden saavuttamiseksi ehdotuksessa käsitellään seuraavassa esitettäviä seikkoja. Muutokset selitetään yksityiskohtaisesti tämän ehdotuksen liitteessä.

1. Suojelun tarjoajat

Käsitteen epäselvyys antaa mahdollisuuden erilaisiin ja hyvin laajoihin tulkintoihin, jotka eivät ehkä ole Geneven yleissopimuksessa asetettujen riittävää suojelua koskevien vaatimusten mukaisia. Esimerkiksi kansalliset viranomaiset, jotka tulkitsevat voimassa olevaa tulkintaa väljästi, ovat pitäneet klaaneja ja heimoja potentiaalisina suojelun tarjoajina, vaikka niitä ei voida rinnastaa valtioihin arvioitaessa kykyä tarjota suojelua. Joissakin tapauksissa viranomaiset ovat pitäneet valtiosta riippumattomia järjestöjä suojelun tarjoajina naisille, joita uhkaavat sukuelinten silpominen tai kunniamurhat, vaikka kyseiset järjestöt voivat tarjota vainon uhreille ainoastaan tilapäistä turvaa tai pelkästään majoitusta. Näiden suojeluun liittyvien puutteiden poistamiseksi ehdotuksessa selvennetään suojelun luonteen arvioinnissa käytettäviä perusteita, jotta voidaan varmistaa täysi yhteensopivuus Geneven yleissopimuksen kanssa, päätöksenteon laadun ja tehokkuuden parantuminen sekä tulkintojen johdonmukaisuus direktiivin muiden säännösten kanssa.

Kun direktiivissä esitetään suuntaa-antavia luetteloja, tekstissä käytetään esimerkiksi verbiä ”kuulua” ja ilmaisua ”muun muassa”. Tämänkaltaisten ilmaisujen puuttuminen 7 artiklasta on sinänsä osoitus siitä, että luettelo on tyhjentävä. Säännöksen tarkentamiseksi on kuitenkin syytä ilmaista selvästi, että suojelun tarjoajien luettelo on tyhjentävä.

On myös syytä tarkentaa, että suojelun on oltava vaikuttavaa ja kestävää ja että suojelua tarjoavien valtiosta riippumattomien toimijoiden on oltava halukkaita ja kykeneviä noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta. Ns. ”suojeluhalukkuuden” käsite vastaa voimassa olevassa 7 artiklan 2 kohdassa esitettyä vaatimusta, jonka mukaan hakijalla olisi oltava mahdollisuus saada suojelua. Ei riitä että jokin toimija pystyy tarjoamaan suojelua; sen pitäisi olla myös halukas suojelemaan tiettyä henkilöä. Sama pätee myös kääntäen eli suojeluhalukkuus ei riitä, jos kykyä suojelun tarjoamiseen ei ole. Käsitteen ulkopuolelle suljetaan myös toimijat, jotka ovat periaatteessa halukkaita ja kykeneviä tarjoamaan suojelua, mutta eivät käytännössä tarjoa sitä, ja toimijat, jotka pystyvät tarjoamaan ainoastaan tilapäistä suojelua. Viittaus oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen antaa lisäpainoa voimassa olevassa 7 artiklan 2 kohdassa säädetylle edellytykselle, joka on tehokas oikeusjärjestelmä.

Lisäksi vaatimuksella, että suojelun on oltava vaikuttavaa ja kestävää, varmistetaan johdonmukaisuus direktiivin 11 artiklan 2 kohdan kanssa. Kyseisessä kohdassa säädetään suojeluaseman lakkaamisen edellyttävän, että olosuhteiden muutos alkuperämaassa on merkittävä ja pysyvä.

2. Suojelu alkuperämaassa

Kansainvälisen suojelun tarkoitus ja sisältö eivät rajoitu palauttamiskieltoon. Tämän vuoksi on tarpeen tarkentaa, että se voidaan evätä ainoastaan silloin kun suojelua on saatavissa ainakin alkuperämaan jossakin osassa. On myös tarpeen varmistaa, että alkuperämaassa tarjottavan suojelun käsite on yhteensopiva Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan kanssa, jota Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulkitsi vastikään antamassaan tuomiossa [12]. Sen lisäksi, että voimassa olevan direktiivin määritelmästä puuttuu kyseisestä tuomiosta johtuvia keskeisiä vaatimuksia, määritelmä on suoraan ristiriidassa tuomioistuimen määrittelemien edellytysten kanssa. Tämän vuoksi

- ehdotukseen on sisällytetty sanatarkasti samat edellytykset alkuperämaassa tarjottavan suojelun käsitteen soveltamiselle kuin edellä mainitussa tuomiossa. Hakijan on siis voitava matkustaa vaihtoehtoiseen paikkaan, hänellä on oltava pääsy sinne ja mahdollisuus jäädä sinne;

- ehdotuksesta on poistettu mahdollisuus soveltaa sisäisen paon vaihtoehtoa teknisistä esteistä huolimatta, koska se on ristiriidassa edellä mainittujen vaatimusten kanssa;

- ehdotuksessa viitataan viranomaisten velvoitteeseen hankkia tarkkoja ja ajantasaisia tietoja maan yleisestä tilanteesta. Tämä velvoite vastaa turvapaikkamenettelydirektiivin 8 artiklan 1 kohtaa.

3. ”Syy-yhteyden” vaatimus

Monissa tapauksissa, joissa vainoa harjoittavat muut kuin valtiolliset toimijat, kuten aseelliset ryhmittymät, klaanit, rikollisverkostot, paikallisyhteisöt tai suvut, vainoksi katsottavan teon syitä eivät ole Geneven yleissopimuksessa mainitut perusteet vaan esimerkiksi rikolliset vaikuttimet tai yksityinen kosto. Valtiot ovat kuitenkin tällaisissa tapauksissa usein kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan henkilölle suojelua Geneven yleissopimuksen mukaisella perusteella (esimerkiksi uskonto, sukupuoli tai etninen ryhmä). Suojelun perusteissa olevien potentiaalisten aukkojen poistamiseksi ehdotuksessa ilmaistaan selkeästi, että vainoksi katsottavien tekojen ja vainon syiden välillä on yhteys myös silloin kun vainoksi katsottavat teot ja vainon estävän suojelun puuttuminen ovat yhteydessä toisiinsa.

4. Kuuluminen tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään

Sukupuoli ei yleensä yksinään riitä kriteeriksi, jolla määritellään tietty yhteiskunnallinen ryhmä. Se liitetään tavallisesti muihin tekijöihin, kuten yhteiskuntaluokkaan, siviilisäätyyn tai klaaniin tai etniseen ryhmään kuulumiseen. Joissakin yhteiskunnissa naiset voivat kuitenkin muodostaa yhteiskunnallisen ryhmän, jonka perusoikeuksia ei kunnioiteta. Direktiivin 10 artiklan 1 kohdan d alakohdan viimeisen virkkeen moniselitteinen sanamuoto voi johtaa puutteelliseen suojeluun ja toisistaan selvästi poikkeaviin tulkintoihin. Muutetussa kohdassa pyritään antamaan selkeä ja käyttökelpoinen ohjeistus ja varmistamaan johdonmukaisuus säätämällä, että sukupuolesta johtuvat seikat olisi otettava asianmukaisesti huomioon tiettyä yhteiskunnallista ryhmää määritettäessä.

5. Pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman lakkaaminen

Viittaukset poikkeuksiin Geneven yleissopimuksen 1 artiklan C kohdan 5 ja 6 alakohdassa määrätyistä ”olosuhteiden lakkaamista” koskevista lakkaamislausekkeista on jätetty pois aseman määrittelyä koskevasta direktiivistä. Nämä poikkeukset mahdollistavat suojelun jatkamisen ”aikaisemmasta vainosta johtuvista pakottavista syistä”, ja niiden tulkitaan vastaavan yleistä humanitaarista periaatetta. Nämä poikkeukset on sisällytetty ehdotukseen sekä pakolaisaseman että toissijaisen suojelun osalta.

6. Kahden suojeluaseman erottelu

Tällä muutoksella, jonka arvioidaan yksinkertaistavan ja virtaviivaistavan menettelyjä huomattavasti ja alentavan hallintokustannuksia, pyritään lähentämään kahdelle suojelua saavien ryhmälle myönnettyjä oikeuksia. Toissijaisen suojelun käyttöönoton yhteydessä kyseisen aseman oletettiin olevan tilapäinen. Tämän vuoksi direktiivissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus harkintansa mukaan myöntää henkilöille joiltakin osin vähemmän oikeuksia. Tähänastiset käytännön kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että alkuperäinen oletus oli väärä. Siksi on tarpeen poistaa toissijaista suojelua saavien oikeuksia koskevat rajoitukset, joita ei voida enää pitää tarpeellisina eikä objektiivisesti perusteltuina. Oikeuksien lähentämisellä varmistetaan syrjimättömyysperiaatteen, jota tulkittiin vastikään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä [13], ja YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen täysimääräinen noudattaminen. Oikeuksia lähentämällä vastataan myös Haagin ohjelmassa esitettävään pyyntöön yhdenmukaisen suojeluaseman käyttöönotosta.

7. Suojelun sisältö

Jotta suojelua saavat voivat paremmin käyttää heille virallisesti myönnettyjä oikeuksia, on otettava huomioon heidän kotouttamiseensa liittyvät erityishaasteet.

a) Pätevyyden tunnustaminen: Kansainvälistä suojelua saavat henkilöt eivät useinkaan pysty toimittamaan asiakirjoihin perustuvia todisteita pätevyydestään, ja heillä on rajalliset mahdollisuudet maksaa hallinnollisista menettelyistä aiheutuvia kustannuksia. Tämän vuoksi ehdotuksessa kannustetaan jäsenvaltioita soveltamaan asianmukaisia vaihtoehtoisia menettelyjä ja tarvittaessa myöntämään kansainvälistä suojelua saaville henkilöille rahallista tukea tai vapauttamaan heidät näistä maksuista.

b) Pääsy työmarkkinoille ja koulutukseen: Suojelua saavat henkilöt eivät usein pääse työmarkkinoille vuosiin, tai he eivät tunne työmarkkinoiden vaatimuksia ja työhönottokäytänteitä. Ehdotuksessa jäsenvaltiot velvoitetaan päästämään suojelua saavat henkilöt kursseille ammattitaidon ajantasaistamiseksi ja järjestämään heille työvoimatoimistojen tarjoamia neuvontapalveluja.

c) Pääsy kotouttamispalveluihin: Suojelua saavien henkilöiden kotoutumismahdollisuudet paranisivat selvästi, jos kotouttamisjärjestelyissä otettaisiin asianmukaisesti huomioon henkilöiden erilaiset ammatti- ja koulutustaustat ja heidän tilanteensa muut erityispiirteet. Ehdotuksessa jäsenvaltioiden edellytetään kehittävän kotouttamispolitiikkaansa, jotta sillä voidaan vastata näihin erityistarpeisiin.

d) Majoituksen saanti: Monet kansainvälistä suojelua saavat henkilöt kohtaavat asuntomarkkinoilla sekä välitöntä että välillistä syrjintää. Kotouttamiskäsikirjassa [14] kannatettavan lähestymistavan mukaisesti ehdotuksessa kehotetaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimintatapoja, joilla pyritään estämään syrjintä ja tarjoamaan ihmisille yhtäläiset mahdollisuudet.

e) Mahdollisuus vähentää etuuksia ”tekaistujen hakemusten” vuoksi: Tällainen mahdollisuus ei edistä kotoutumista, ja se voi aiheuttaa ongelmia syrjimättömyysperiaatteen näkökulmasta. Tämän mahdollisuuden vähäinen käyttö on myös osoitus sen vähäisestä lisäarvosta. Tämän vuoksi komissio ehdottaa kyseisten säännösten poistamista.

8. Perheenjäsenet

Perheenjäsenten määritelmää laajennetaan ottamaan huomioon tapaukset, joissa suojelua saava henkilö on alaikäinen, ja ne lukuisat tilanteet, joissa alaikäinen saattaa olla riippuvuussuhteessa toiseen henkilöön. Samalla varmistetaan, että tärkein kriteeri on lapsen etu.

3.2. Oikeusperusta

Tällä ehdotuksella muutetaan direktiiviä 2004/83/EY, ja sillä on sama oikeusperusta, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 63 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdan c alakohta, 2 alakohdan a alakohta ja 3 alakohdan a alakohta.

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 artiklan mukaan maat voivat halutessaan osallistua yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamiseen. Kyseisen pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän direktiivin antamiseen ja soveltamiseen. Näiden jäsenvaltioiden suhde voimassa olevaan direktiiviin ei kuitenkaan vaikuta siihen, osallistuvatko ne mahdollisesti uuden direktiivin antamiseen ja soveltamiseen.

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

3.3. Toissijaisuusperiaate

EY:n perustamissopimuksen IV osasto koskee viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa sekä muuta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvää politiikkaa, ja siihen sisältyvillä määräyksillä on siirretty tiettyjä näihin kysymyksiin liittyviä toimivaltuuksia Euroopan yhteisölle. Tällaisia toimivaltuuksia on käytettävä EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan mukaisesti.

Turvapaikanhakuun liittyvien ongelmien ylikansallisen luonteen vuoksi EU voi hyvin ehdottaa ratkaisuja erityisesti henkilöiden määrittelyä kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi ja heidän asemaansa koskeviin ongelmiin. Vaikka voimassa olevan direktiivin hyväksyminen merkitsi merkittävää yhdenmukaistamista, tarvitaan lisää EU:n toimia, jotta suojelulle voidaan asettaa korkeammat ja yhdenmukaisemmat vaatimukset ja edetä kohti kaikkialla unionissa yhdenmukaista asemaa. Erityisesti on viivytyksettä jatkettava toimia tasapuolisten edellytysten luomiseksi, jotta voidaan varmistaa Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän oikeudenmukainen ja tehokas toiminta. Kuten toimintasuunnitelmassa korostetaan, järjestelmän toimintaan liittyvien puutteiden korjaamiseksi on varmistettava, että järjestelmän piiriin kuuluvilla turvapaikanhakijoilla on tasapuoliset mahdollisuudet saada suojelua.

Eurooppa-neuvosto korosti Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja suojelun myöntämisessä ja sen muodoissa, ja pyysi tekemään uusia aloitteita Haagin ohjelman mukaisen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän viimeistelemiseksi ja sitä kautta entistä korkeampitasoisen suojelun tarjoamiseksi, kuten komission toimintasuunnitelmassa ehdotettiin.

3.4. Suhteellisuusperiaate

Asiasta tehdyssä vaikutusten arvioinnissa käsitellään kutakin havaittujen ongelmien ratkaisuvaihtoehtoa, jotta käytännön hyöty ja tarvittava panostus olisivat oikeassa suhteessa. Päätelmä on, että EU:n toimilla ei ylitetä sitä, mikä on ongelmien ratkaisemiseksi tarpeen.

3.5. Vaikutus perusoikeuksiin

Tätä ehdotusta on arvioitu perusteellisesti sen varmistamiseksi, että sen säännökset vastaavat täysin i) EU:n perusoikeuskirjaan kirjattuja perusoikeuksia, jotka seuraavat yhteisön oikeuden yleisistä periaatteista, jotka puolestaan johtuvat jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta sellaisena kuin se on sisällytetty EU:n perusoikeuskirjaan; ja ii) velvoitteita, jotka johtuvat kansainvälisestä oikeudesta, erityisesti Geneven yleissopimuksesta ja YK:n lasten oikeuksista tehdystä yleissopimuksesta.

Ehdotus parantaa suojelun ja oikeussuojan saatavuutta. Suojelun perusteita selkiyttämällä vähennetään suojelun puutteita ja erilaisia tunnustamiskäytänteitä. Näin parannetaan yleisesti päätöksenteon laatua. Ehdotus parantaa myös sosiaalisen suojelun saatavuutta, pääsyä työmarkkinoille ja kotouttamista yleisesti. Muutetuilla säännöksillä parannetaan paitsi toissijaista suojelua saavien henkilöiden myös yleisesti kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia. Tähän tavoitteeseen päästään lähentämällä kahteen eri suojeluasemaan liittyviä oikeuksia, parantamalla suojelua saaville henkilöille myönnettäviä oikeuksia yleisesti, laajentamalla perheenjäsenten määritelmää ja poistamalla mahdollisuus vähentää etuuksia ”tekaistujen” hakemusten yhteydessä. Oikeuksien lähentäminen ja naisten paremmat mahdollisuudet saada suojelua (muutokset ”syy-yhteyden” vaatimukseen ja ”tietyn yhteiskunnallisen ryhmän” käsitteeseen) vahvistavat syrjimättömyysperiaatetta. Useat muutokset, joilla pyritään laajentamaan perheenjäsenten määritelmää ja parantamaan suojelua saaville henkilöille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettäviä oikeuksia, parantavat myös lapsen oikeuksia.

2004/83/EY

uusi

2009/0164 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

vähimmäisvaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä määrittelemiseksi pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi sekä myönnetyn suojelun sisällöstä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 63 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdan c alakohdan, 2 alakohdan a alakohdan ja 3 alakohdan a alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [15],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [16],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [17],

sekä katsovat seuraavaa:

uusi

(1) Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettuun neuvoston direktiiviin 2004/83/EY [18] olisi tehtävä useita huomattavia muutoksia. Selkeyden vuoksi olisi mainittu direktiivi uudelleenlaadittava.

2004/83/EY johdanto-osan 1 kappale

(2) Turvapaikka-asioita koskeva yhteinen politiikka, johon sisältyy yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, on olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta muodostaa asteittain vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, joka on avoin henkilöille, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat oikeutetusti hakemaan suojelua yhteisöstä.

2004/83/EY johdanto-osan 2 kappale

(3) Eurooppa-neuvosto päätti Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä erityiskokouksessaan pyrkiä kohti yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, joka perustuu 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn, pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen, jäljempänä ’Geneven yleissopimus’, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, jäljempänä ’pöytäkirja’, täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen, ja näin vahvistaa palauttamiskiellon periaatteen ja varmistaa, ettei ketään palauteta vainottavaksi.

2004/83/EY johdanto-osan 3 kappale

(4) Geneven yleissopimus ja pöytäkirja ovat pakolaisten suojelua koskevan kansainvälisen oikeudellisen järjestelmän kulmakivi.

2004/83/EY johdanto-osan 4 kappale

(5) Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän olisi käsitettävä lyhyellä aikavälillä pakolaisaseman tunnustamista ja sisältöä koskevien sääntöjen lähentäminen.

2004/83/EY johdanto-osan 5 kappale

(6) Tampereen päätelmissä todetaan myös, että pakolaisasemaa koskevia sääntöjä olisi täydennettävä toissijaista suojelua koskevilla toimenpiteillä, joiden avulla tällaista suojelua tarvitsevalle henkilölle myönnetään asianmukainen asema.

uusi

(7) Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ensimmäinen vaihe on nyt saavutettu. Marraskuun 4 päivänä 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi Haagin ohjelman, jossa asetetaan tavoitteet vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella vuosina 2005–2010. Tätä varten Haagin ohjelmassa kehotettiin Euroopan komissiota saattamaan päätökseen ensimmäisen vaiheen säädösten arviointi ja esittämään toisen vaiheen välineitä ja toimenpiteitä koskevat ehdotukset neuvostolle ja Euroopan parlamentille niin, että ne voidaan hyväksyä ennen vuoden 2010 loppua. Haagin ohjelman mukaisesti tavoite, johon on yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomiseksi pyrittävä, on yhteisen turvapaikkamenettelyn perustaminen ja kaikkialla unionissa pätevän yhdenmukaisen suojeluaseman käyttöönotto.

(8) Eurooppa-neuvosto totesi 16 päivänä lokakuuta 2008 hyväksytyssä Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja suojelun myöntämisessä ja sen muodoissa, ja pyysi tekemään uusia aloitteita Haagin ohjelman mukaisen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän viimeistelemiseksi ja sitä kautta entistä korkeampitasoisen suojelun tarjoamiseksi.

(9) Toteutettujen arviointien tulosten perusteella tässä vaiheessa on asianmukaista vahvistaa periaatteet, joihin direktiivi 2004/83/EY perustuu, sekä pyrkiä korkeampien vaatimusten pohjalta lähentämään kansainvälisen suojelun tunnustamista ja sisältöä koskevia sääntöjä; tavoitteena on kaikkialla unionissa pätevän yhdenmukaisen suojeluaseman käyttöönotto Haagin ohjelmassa asetetun tavoitteen mukaisesti.

(10) Euroopan pakolaisrahaston ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston resursseja olisi käytettävä, jotta yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisessa vaiheessa asetettujen vaatimusten täytäntöönpanossa voidaan asianmukaisesti tukea jäsenvaltioita, erityisesti niitä jäsenvaltioita, joiden turvapaikkajärjestelmään kohdistuu erityisiä ja suhteettoman suuria paineita ennen kaikkea niiden sijainnin tai väestötilanteen vuoksi.

2004/83/EY johdanto-osan 6 kappale

(11) Tämän direktiivin päätavoitteena on toisaalta varmistaa se, että jäsenvaltioissa sovelletaan yhteisiä perusteita kansainvälistä suojelua todella tarvitsevien henkilöiden yksilöimiseen ja toisaalta se, että nämä henkilöt saavat vähimmäistason mukaiset edut kaikissa jäsenvaltioissa.

2004/83/EY johdanto-osan 7 kappale

uusi

(12) Pakolaisaseman ja toissijaista suojelua saavan henkilön aseman tunnustamista ja sisältöä koskevien sääntöjen lähentämisen pitäisi osaltaan vähentää turvapaikanhakijoiden kansainvälistä suojelua hakevien liikkumista jäsenvaltiosta toiseen siltä osin kuin se johtuu pelkästään jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välisistä eroavuuksista.

2004/83/EY johdanto-osan 8 kappale

(13) Vähimmäisvaatimusten luonteeseen kuuluu, että jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus säätää tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille, jotka pyytävät kansainvälistä suojelua jostakin jäsenvaltiosta, silloin kun pyynnön katsotaan perustuvan siihen, että kyseessä on joko Geneven yleissopimuksen 1 A artiklassa tarkoitettu pakolainen tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseva henkilö.

2004/83/EY johdanto-osan 9 kappale

(14) Tätä direktiiviä ei sovelleta sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin tai kansalaisuudettomiin henkilöihin, joiden annetaan jäädä jäsenvaltioiden alueelle myötätunnosta tai yksilöllisistä inhimillisistä syistä eikä kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella.

2004/83/EY johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

uusi

(15) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan perusoikeuskirjassa [19] periaatteita tunnustetut periaatteet. Tällä direktiivillä pyritään erityisesti varmistamaan ihmisarvon kunnioitus sekä turvapaikanhakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten oikeus turvapaikkaan ja edistämään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1, 7, 14, 15, 16, 18, 21, 24, 34 ja 35 artiklan soveltamista, ja se olisi pantava täytäntöön niiden mukaisesti .

2004/83/EY johdanto-osan 11 kappale

(16) Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden osalta jäsenvaltioita sitovat niistä kansainvälisen oikeuden välineistä johtuvat sitoumukset, joiden osapuolia ne ovat ja jotka kieltävät syrjinnän.

2004/83/EY johdanto-osan 12 kappale

uusi

(17) Soveltaessaan tätä direktiiviä jäsenvaltioiden olisi otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti .

uusi

(18) On tarpeen laajentaa perheenjäsenten käsitettä ottaen huomioon riippuvuussuhteen erityisolosuhteet ja lapsen etuun kiinnitettävä erityishuomio.

2004/83/EY johdanto-osan 13 kappale

(19) Tämä direktiivi ei rajoita Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehdyn pöytäkirjan soveltamista.

2004/83/EY johdanto-osan 14 kappale

(20) Pakolaisaseman tunnustaminen on toteava toimenpide.

2004/83/EY johdanto-osan 15 kappale

(21) Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun kanssa käytävät keskustelut voivat antaa jäsenvaltioille arvokkaita suuntaviivoja niiden määritellessä pakolaisasemaa Geneven yleissopimuksen 1 artiklan mukaisesti.

2004/83/EY johdanto-osan 16 kappale

(22) Olisi laadittava vähimmäisvaatimukset pakolaisaseman määrittelylle ja sisällölle ohjeeksi jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille elimille Geneven yleissopimuksen soveltamista varten.

2004/83/EY johdanto-osan 17 kappale

(23) On tarpeen ottaa käyttöön yhteiset perusteet, joiden mukaisesti turvapaikanhakijoille myönnetään Geneven yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitettu pakolaisasema.

2004/83/EY johdanto-osan 18 kappale

(24) Erityisesti on tarpeen ottaa käyttöön seuraavat yhteiset käsitteet: kansainvälisen suojelun tarpeen ilmeneminen sur place -tilanteessa, haitan aiheuttajat ja suojelu, suojelu alkuperämaassa ja vaino, myös vainon syyt.

2004/83/EY johdanto-osan 19 kappale

uusi

(25) Suojelun tarjoajia voivat olla valtion lisäksi myös sellaiset tässä direktiivissä asetetut edellytykset täyttävät puolueet tai järjestöt, kansainväliset järjestöt mukaan luettuina, jotka pitävät valtioon sisältyvää aluetta tai laajempaa osaa valtion alueesta valvonnassaan ja jotka ovat halukkaita ja kykeneviä noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta. Tällaisen suojelun pitäisi olla vaikuttavaa ja luonteeltaan kestävää .

uusi

(26) Alkuperämaassa tarjottavan suojelun pitäisi olla käytännössä hakijan saatavilla alkuperämaan osassa, mihin hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa, mihin hänellä on pääsy ja mihin hän voi jäädä.

2004/83/EY johdanto-osan 20 kappale

(27) Arvioidessaan alaikäisten tekemiä hakemuksia kansainvälisen suojelun saamiseksi jäsenvaltioiden olisi tarpeen ottaa huomioon erityisesti lapsiin kohdistuvat vainon muodot.

uusi

(28) Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdassa tarkoitetun pakolaisaseman myöntämisen yksi edellytys on syy-yhteys vainoksi katsottavan teon ja rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisen mielipiteen tai tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen välillä. Jos vainon harjoittaja on valtiosta riippumaton toimija, pakolaisaseman myöntämiseen riittää yhteys vainon estävän valtion suojelun puuttumisen ja yhden edellä mainitun syyn välillä.

2004/83/EY johdanto-osan 21 kappale

uusi

(29) On myös tarpeen ottaa käyttöön ”tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen” perusteella tapahtuvan vainon yhteinen käsite. Tiettyä yhteiskunnallista ryhmää määriteltäessä hakijan sukupuolesta johtuvat seikat olisi otettava asianmukaisesti huomioon.

2004/83/EY johdanto-osan 22 kappale

(30) Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaiset teot mainitaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan johdanto-osassa ja 1 ja 2 artiklassa, ja ne sisältyvät muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien terrorismintorjuntaan liittyvistä toimenpiteistä antamiin päätöslauselmiin, joiden mukaan sekä terroriteot, -menetelmät ja -käytännöt että terroritekojen tietoinen rahoittaminen, suunnittelu ja tekoihin yllyttäminen ovat Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisia tekoja.

2004/83/EY johdanto-osan 23 kappale

(31) Jäljempänä 14 artiklassa tarkoitettu ’asema’ voi tarkoittaa myös pakolaisasemaa.

2004/83/EY johdanto-osan 24 kappale

(32) Olisi myös laadittava vähimmäisvaatimukset toissijaista suojelua saavan henkilön aseman määrittelylle ja sisällölle. Toissijaisen suojelun aseman olisi täydennettävä Geneven yleissopimuksessa vahvistettua pakolaisten suojeluasemaa, ja sen olisi oltava siihen nähden erillinen.

2004/83/EY johdanto-osan 25 kappale

(33) On tarpeen ottaa käyttöön perusteet, joilla kansainvälistä suojelua hakeville myönnetään toissijaista suojelua saavan henkilön asema. Nämä perusteet olisi johdettava kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa vahvistetuista velvollisuuksista ja jäsenvaltioissa voimassa olevista käytännöistä.

2004/83/EY johdanto-osan 26 kappale

(34) Vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset.

2004/83/EY johdanto-osan 27 kappale

(35) Perheenjäsenet joutuvat yleensä pelkästään heillä pakolaiseen olevan suhteen perusteella sellaisen vainon kohteeksi, jonka perusteella voidaan myöntää pakolaisasema.

2004/83/EY johdanto-osan 28 kappale

(36) Kansallisen turvallisuuden ja yleisen järjestyksen käsite kattaa myös tapaukset, joissa kolmannen maan kansalainen kuuluu kansainvälistä terrorismia tukevaan järjestöön tai tukee tällaista järjestöä.

2004/83/EY johdanto-osan 29 kappale

Toissijaisen suojeluaseman saaneiden henkilöiden perheenjäsenille annettujen etuuksien tulee olla kohtuulliset verrattuna toissijaisen suojelun myöntämisen edellytykset täyttäneiden henkilöiden saamiin etuihin ilman, että niiden on välttämättä oltava samanlaiset.

uusi

(37) On tarpeen varmistaa syrjimättömyysperiaatteen täysimääräinen noudattaminen ja samalla vastata Haagin ohjelmassa esitettyyn pyyntöön ottaa käyttöön yhdenmukainen asema. Tätä varten olisi toissijaista suojelua saaville tarpeellisia ja objektiivisesti perusteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta myönnettävä samat oikeudet ja etuudet samoin kelpoisuusedellytyksin kuin pakolaisille.

2004/83/EY johdanto-osan 30 kappale

(38) Jäsenvaltiot voivat kansainvälisissä velvoitteissa asetetuissa rajoissa säätää, että työhön pääsyä, sosiaalista suojelua, terveydenhuoltoa ja kotouttamispalveluja koskevien etuuksien myöntäminen edellyttää aiemmin myönnettyä oleskelulupaa.

uusi

(39) Jotta kansainvälistä suojelua saavat voivat paremmin käyttää direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja etuuksia, on tarpeen ottaa huomioon heidän erityistarpeensa ja heidän kotouttamiseensa liittyvät erityishaasteet.

(40) Erityisesti olisi pyrittävä ratkaisemaan taloudelliset ongelmat, joiden vuoksi kansainvälistä suojelua saavat eivät käytännössä pysty osallistumaan työllisyys- ja ammattikoulutukseen.

2004/83/EY johdanto-osan 31 kappale

(41) Tätä direktiiviä ei sovelleta jäsenvaltioilta koulutuksen edistämiseksi saataviin rahaetuuksiin.

2004/83/EY johdanto-osan 32 kappale

Käytännön vaikeudet, joita pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneet henkilöt kohtaavat ulkomaisten tutkintojen, todistusten ja muiden muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen oikeaksi todistamisessa, olisi otettava huomioon.

uusi

(42) Olisi harkittava erityistoimia, joilla voitaisiin ratkaista tehokkaasti käytännön ongelmat, joita kansainvälistä suojelua saavat kohtaavat ulkomaisten tutkintojen, todistusten ja muiden muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen oikeaksi todistamisessa; erityisesti olisi ratkaistava ongelmat, jotka liittyvät asiakirjojen puuttumiseen ja henkilöiden kyvyttömyyteen maksaa tunnustamismenettelyistä aiheutuvat kustannukset.

2004/83/EY johdanto-osan 33 kappale

uusi

(43) Erityisesti sosiaalisen ahdingon välttämiseksi on asianmukaista antaa osana sosiaalipalveluja syrjimättömästi riittävä sosiaaliapu ja toimeentuloturva pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneille henkilöille kansainvälistä suojelua saaville .

2004/83/EY johdanto-osan 34 kappale

Sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon osalta olisi perusetuuksien myöntämistä toissijaisen suojeluaseman saaneille koskevista yksityiskohtaisista säännöistä säädettävä kansallisessa lainsäädännössä. Mahdollisuus rajoittaa toissijaisen suojeluaseman saaneiden henkilöiden etuudet perusetuuksiin on ymmärrettävä niin, että perusetuuksiin kuuluvat vähintään perustoimeentuloturva, sairaus-, raskaus- ja vanhempainavustus, sikäli kuin niitä asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti myönnetään omille kansalaisille.

2004/83/EY johdanto-osan 35 kappale

uusi

(44) Olisi varmistettava, että pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneilla kansainvälistä suojelua saavilla on mahdollisuus terveydenhuoltoon, sekä fyysinen terveydenhoito että mielenterveyspalvelut mukaan lukien.

uusi

(45) Kansainvälistä suojelua saaville tarjottavissa kotouttamisohjelmissa olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon heidän erityistarpeensa ja tilanteensa.

2004/83/EY johdanto-osan 36 kappale

(46) Tämän direktiivin täytäntöönpanoa olisi arvioitava säännöllisesti ottaen huomioon erityisesti palauttamiskieltoa koskevien jäsenvaltioiden kansainvälisten velvoitteiden kehitys, jäsenvaltioiden työmarkkinoiden kehitys sekä kotouttamista koskevien yhteisten perusperiaatteiden kehittäminen.

2004/83/EY johdanto-osan 37 kappale

(47) Ehdotetun direktiivin tavoitetta, joka on vähimmäisvaatimusten vahvistaminen kansainvälisen suojelun myöntämiselle jäsenvaltioiden toimesta kolmansien maiden kansalaisille ja kansalaisuudettomille henkilöille ja myönnettävän suojelun sisällölle, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se direktiivin soveltamisalan laajuuden ja vaikutusten vuoksi voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

2004/83/EY johdanto-osan 38 kappale

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on 28 päivänä tammikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut haluavansa osallistua tämän direktiivin antamiseen ja soveltamiseen.

2004/83/EY johdanto-osan 39 kappale

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on 13 päivänä helmikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut haluavansa osallistua tämän direktiivin antamiseen ja soveltamiseen.

2004/83/EY johdanto-osan 40 kappale

(48) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin antamiseen, eikä se siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta siihen se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,.

uusi

(49) Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisemman direktiivin sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempaan direktiiviin.

(50) Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä I olevassa B osassa mainittuun jäsenvaltioita velvoittavaan määräaikaan, jonka kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä,

2004/83/EY (mukautettu)

uusi

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde ja soveltamisala Tavoite

Tämän direktiivin tavoitteena on vahvistaa kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi kansainvälistä suojelua saaviksi määrittelyä koskevat vähimmäisvaatimukset sekä myönnetyn suojelun sisältö.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) ’kansainvälisellä suojelulla’ pakolaisasemaa ja toissijaista suojeluasemaa sellaisina kuin ne on määritelty d ja f e ja g alakohdassa;

uusi

b) ’kansainvälistä suojelua saavilla’ henkilöitä, joille on myönnetty pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema sellaisina kuin ne on määritelty e ja g alakohdassa;

2004/83/EY

b)c) ’Geneven yleissopimuksella’ Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla;

c)d) ’pakolaisella’ kolmannen maan kansalaista, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi ja joka oleskelee kansalaisuusmaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan, ja kansalaisuudetonta henkilöä, joka oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella edellä mainittujen seikkojen tähden ja on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne ja jota 12 artikla ei koske;

d)e) ’pakolaisasemalla’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista pakolaiseksi jäsenvaltiossa;

e)f) ’henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua’, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja jota 17 artiklan 1 ja 2 kohta ei koske ja joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan;

f)g) ’toissijaisella suojeluasemalla’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua;

g)h) ’kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön esittämää pyyntöä saada suojelua jostakin jäsenvaltiosta, kun hakijan voidaan katsoa tarkoittavan pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa ja kun hakija ei nimenomaisesti pyydä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävää muunlaista suojelua, jota voidaan pyytää erikseen;

uusi

i) ’hakijalla’ kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, josta ei vielä ole tehty lainvoimaista päätöstä;

2004/83/EY

uusi

h)j) ’perheenjäsenillä’, jos perhe on muodostettu jo alkuperämaassa, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen osalta sellaisen henkilön, jolle on myönnetty pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema, kansainvälistä suojelua saavan samassa jäsenvaltiossa oleskelevia seuraavia perheenjäseniä:

– sellaisen henkilön, jolle on myönnetty pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema, kansainvälistä suojelua saavan aviopuoliso taikka avopuoliso, jolla on kiinteä suhde hakijaan, jos avopuolisot rinnastetaan aviopuolisoihin asianomaisen jäsenvaltion ulkomaalaisia koskevassa lainsäädännössä tai käytännössä,

– ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen puolisoiden tai sellaisen henkilön, jolle on myönnetty pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema, kansainvälistä suojelua saavan alaikäiset lapset, jos nämä ovat naimattomia, ja asianomaisen huollettavina riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa vai avioliiton ulkopuolella tai onko heidät kansallisen lainsäädännön määritelmän mukaisesti adoptoitu;

uusi

– edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen puolisoiden tai kansainvälistä suojelua saavan henkilön naimisissa olevat alaikäiset lapset riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai avioliiton ulkopuolella tai onko heidät otettu ottolapsiksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos on heidän etunsa mukaista asua samassa maassa kuin hakija;

– isä, äiti tai muu aikuinen sukulainen, joka on vastuussa kansainvälistä suojelua saavasta henkilöstä joko lain tai vakiintuneen käytännön mukaan, kun henkilö on alaikäinen ja naimaton, tai kun hän on alaikäinen ja naimisissa, mutta hänen etunsa mukaista on asua samassa maassa kuin isä, äiti tai muu vastuussa oleva sukulainen;

– kansainvälistä suojelua saavan henkilön alaikäiset naimattomat sisarukset, kun ensin mainittu on alaikäinen ja naimaton, tai kun kansainvälistä suojelua saava henkilö tai hänen sisaruksensa ovat alaikäisiä ja naimisissa, mutta on heistä yhden tai useamman etujen mukaista, että he asuvat samassa maassa;

k) ’alaikäisellä’ alle 18-vuotiasta kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä;

2004/83/EY (mukautettu)

uusi

i)l) ’ilman huoltajaa olevilla alaikäisillä olevalla alaikäisellä’ alle 18-vuotiaita kolmannen maan kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä alaikäistä , jotka saapuvat joka saapuu jäsenvaltioiden alueelle ilman heistä hänestä joko lain tai vakiintuneen käytännön mukaan vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin heillä hänellä ei tosiasiallisesti ole tällaista aikuista huolehtimassa heistä hänestä , tai alaikäisiä alaikäistä , jotka ovat jääneet joka on jäänyt ilman huoltajaa jäsenvaltion alueelle tultuaan;

j)m) ’oleskeluluvalla’ jäsenvaltion viranomaisten myöntämää jäsenvaltion lainsäädännön mukaista lupaa, jonka perusteella kolmannen maan kansalaisella tai kansalaisuudettomalla henkilöllä on oikeus oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella;

k)n) ’alkuperämaalla’ yhtä tai useampaa kansalaisuusmaata tai, kansalaisuudettomien henkilöiden osalta, entistä pysyvää asuinmaata.

3 artikla

Suotuisammat säännökset

Jäsenvaltiot voivat säätää tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä sen määrittelemiseksi, kenelle voidaan myöntää pakolaisasema tai antaa toissijaista suojelua, sekä kansainvälisen suojelun sisällön määrittelemiseksi, kunhan nämä säännökset ovat yhteensopivat tämän direktiivin kanssa.

II LUKU

Kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten arviointi

4 artikla

Tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointi

1. Jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.

2. Edellä 1 kohdassa mainitut seikat koostuvat hakijan lausumista, hakijan saatavissa olevista asiakirjoista, jotka koskevat hänen ikäänsä, taustaansa, myös asiaankuuluvien omaisten taustaa, henkilöllisyyttään, kansalaisuuttaan tai kansalaisuuksiaan, aikaisempaa tai aikaisempia asuinmaitaan ja -paikkojaan, aikaisempia turvapaikkahakemuksia, matkareittiään sekä henkilö- ja matkustusasiakirjojaan, sekä kansainvälisen suojelun hakemisen syistä.

3. Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:

a) kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuina alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan;

b) hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;

c) hakijan asema ja henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tausta, sukupuoli ja ikä, jotta voidaan arvioida, onko hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella niitä tekoja, joiden kohteeksi hakija on joutunut tai voisi joutua, pidettävä vainona tai vakavana haittana;

d) onko hakijan alkuperämaasta lähtemisen jälkeen toteuttamien toimien ainoana tai tärkeimpänä tarkoituksena ollut luoda edellytykset kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemiselle, sen arvioimiseksi, asettavatko nämä toimet kyseisen henkilön vaaraan joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa, jos hänet palautetaan tähän maahan;

e) voidaanko hakijan kohtuudella olettaa turvautuvan sellaisen toisen maan suojaan, jonka kansalaisuuteen hänellä on oikeus.

4. Se seikka, että hakija on jo joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan.

5. Vaikka jäsenvaltiot soveltavat periaatetta, jonka mukaan hakijan velvollisuutena on esittää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteluiksi tarvittavat seikat ja vaikka joidenkin hakijan lausumien seikkojen tueksi ei olisi esitetty asiakirjoja tai muita todisteita, näitä seikkoja ei tarvitse todentaa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) hakija on todella yrittänyt esittää näyttöä hakemuksensa tueksi;

b) kaikki hakijan saatavissaan saatavissa olevat olennaiset seikat on esitetty ja muiden asiaan vaikuttavien seikkojen puuttumisesta on annettu tyydyttävä selitys;

c) hakijan lausumia pidetään johdonmukaisina ja uskottavina eivätkä ne ole ristiriidassa hänen tapaukseensa liittyvien saatavilla olevien tapauskohtaisten ja yleisten tietojen kanssa;

d) hakija on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa heti kun mahdollista, jollei hakija voi esittää uskottavia syitä sille, miksei hän ole toiminut näin; ja

e) hakija on todettu yleisesti uskottavaksi.

5 artikla

Kansainvälisen suojelun tarpeen ilmeneminen sur place -tilanteessa

1. Perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellinen vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa voi perustua alkuperämaasta lähdön jälkeisiin tapahtumiin.

2. Perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellinen vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa voi perustua toimiin, joihin hakija on osallistunut alkuperämaasta lähtönsä jälkeen, erityisesti jos todetaan, että kyseiset toimet perustuvat hakijan alkuperämaassaan omaksumaan vakaumukseen tai suuntautumiseen ja ilmentävät sitä.

3. Jäsenvaltiot voivat säätää, että hakemuksen myöhemmässä vaiheessa tehneelle hakijalle ei yleensä myönnetä pakolaisasemaa, jos vaara joutua vainotuksi perustuu olosuhteisiin, jotka hakija on itse aiheuttanut alkuperämaasta lähdön jälkeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Geneven yleissopimuksen soveltamista.

6 artikla

Vainoa harjoittavat tai vakavaa haittaa aiheuttavat toimijat

Vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla:

a) valtio;

b) valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt;

c) muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että a ja b alakohdassa mainitut toimijat, kansainväliset järjestöt mukaan luettuina, ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan 7 artiklassa määriteltyä suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

7 artikla

Suojelun tarjoajat

1. Suojelun tarjoavia voivat olla: Vainoa tai vakavaa haittaa vastaan tarjottavan suojelun on oltava vaikuttavaa ja kestävää, ja sitä voivat tarjota ainoastaan

a) valtio; tai

b) sellaiset valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt, kansainväliset järjestöt mukaan luettuina , jotka ovat halukkaita ja kykeneviä noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta .

2. Suojelua tarjotaan on vaikuttavaa ja kestävää yleensä silloin, kun 1 kohdassa tarkoitetut toimijat toteuttavat kohtuullisia toimenpiteitä estääkseen vainon tai vakavan haitan muun muassa siten, että niillä on tehokas oikeusjärjestelmä vainoksi tai vakavaksi haitaksi katsottavien toimien toteamiseksi, niistä syytteeseen asettamiseksi ja niistä rankaisemiseksi, ja kun hakijalla on mahdollisuus saada tällaista suojelua.

3. Arvioidessaan, pitääkö kansainvälinen järjestö valvonnassaan valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta ja tarjoaako se 2 kohdassa kuvattua suojelua, jäsenvaltioiden on otettava huomioon kaikki asiaa koskevissa neuvoston säädöksissä mahdollisesti annettavat suuntaviivat.

8 artikla

Suojelu alkuperämaassa

1. Arvioidessaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, jos jossain alkuperämaan osassa ei ole olemassa perusteltua aihetta pelätä joutua vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa hakijalla on mahdollisuus saada 7 artiklassa määriteltyä suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan alkuperämaan jossakin osassa ja jos hakijan voidaan kohtuullisesti edellyttää oleskelevan maan kyseisessä osassa hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa maan kyseiseen osaan, mihin hänellä on pääsy ja mihin hän voi jäädä .

2. Tutkiessaan, onko osa maata 1 kohdan mukainen hakijalla mahdollisuus saada suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan alkuperämaan jossakin osassa 1 kohdan mukaisesti , jäsenvaltioiden on, tehdessään päätöksen hakemuksen johdosta, kiinnitettävä huomiota alkuperämaan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin sekä hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että eri lähteistä, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta (UNHCR) ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta, hankitaan täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja.

3. Edellä 1 kohtaa voidaan soveltaa, vaikka alkuperämaahan palauttamiselle olisikin teknisiä esteitä.

III LUKU

Pakolaisaseman myöntäminen

9 artikla

Vainoksi katsottavat teot

1. Jotta tekoa pidetään Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdassa tarkoitettujen vainoksi katsottujen tekojen tarkoitettuna vainoksi katsottavana tekona, sen on oltava:

a) laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi niin vakavia, että ne muodostavat se muodostaa vakavan loukkauksen ihmisten perusoikeuksia vastaan ja erityisesti niitä oikeuksia vastaan, joista ei voida poiketa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 15 artiklan 2 kohdan nojalla; tai

b) kertymä erilaisia toimenpiteitä, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia, ja joka on riittävän vakava vaikuttaakseen yksilöön a alakohdassa tarkoitettua vastaavalla tavalla.

2. Edellä 1 kohdan nojalla vainoksi katsottavat teot voivat olla muun muassa seuraavia:

a) fyysinen tai henkinen väkivalta, mukaan luettuna seksuaalinen väkivalta;

b) oikeudelliset, hallinnolliset ja poliisin toimintaan ja/tai lainkäyttöön liittyvät toimenpiteet, jotka ovat itsessään syrjiviä tai jotka toteutetaan syrjivällä tavalla;

c) kohtuuton tai syrjivä syytteeseen paneminen tai rankaiseminen;

d) muutoksenhakumahdollisuuden puuttuminen tai epääminen, minkä seurauksena on kohtuuton tai syrjivä rangaistus;

e) syytteeseen paneminen tai rankaiseminen sen johdosta, että henkilö kieltäytyy asepalveluksesta selkkauksessa, jossa asepalveluksen suorittaminen sisältäisi 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin poissulkemislausekkeisiin kuuluvia rikoksia tai tekoja;

f) luonteeltaan sukupuoleen liittyvät tai lapsiin kohdistuvat teot.

3. Edellä 2 artiklan c alakohdan mukaan 10 artiklassa mainittujen syiden ja 1 kohdan nojalla vainoksi katsottavien tekojen tai teot estävän suojelun puuttumisen välillä on oltava yhteys.

10 artikla

Vainon syyt

1. Arvioidessaan vainon syitä jäsenvaltioiden on otettava huomioon seuraavat seikat:

a) rodun käsitteeseen kuuluvat erityisesti ihonväri, syntyperä tai kuuluminen tiettyyn etniseen ryhmään;

b) uskonnon käsitteeseen kuuluvat erityisesti teistiset, ei-teistiset ja ateistiset uskomukset, osallistuminen yksityisesti tai julkisesti, yksin tai yhdessä muiden kanssa muodolliseen uskonnonharjoittamiseen tai siitä pidättäytyminen, muut uskonnolliset toimet tai mielipiteet tai uskontoon perustuva tai uskonnon määräämä henkilökohtainen tai ryhmän käyttäytyminen;

c) kansallisuuden käsitettä ei pidä ymmärtää ainoastaan tietyn valtion kansalaisuudeksi tai kansalaisuudettomuudeksi, vaan se käsittää erityisesti kuulumisen tiettyyn ryhmään, jota yhdistävät kulttuuri, etniset piirteet, kieli, sama maantieteellinen tai poliittinen alkuperä tai sen yhteys toisessa valtiossa asuvaan väestöön;

d) jotakin ryhmää pidetään erityisenä tiettynä yhteiskunnallisena ryhmänä, jos erityisesti:

– ryhmän jäsenet jakavat jonkin luontaisen ominaisuuden tai heillä on yhteinen tausta, jota ei voida muuttaa, tai heille on yhteistä sellainen ominaisuus tai usko, joka on niin keskeinen osa identiteettiä tai omaatuntoa, ettei heitä pitäisi vaatia luopumaan siitä, ja

– ryhmällä on selvästi erottuva identiteetti asianomaisessa maassa, koska ympäröivä yhteiskunta mieltää sen erilaiseksi,.

Alkuperämaan oloista riippuen tietty yhteiskunnallinen ryhmä voi olla ryhmä, jonka yhteisenä ominaisuutena on sukupuolinen suuntautuminen. Sukupuoliseen suuntautumiseen ei voida katsoa kuuluvan tekoja, joita jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan pidetään rikollisina. Sukupuoleen liittyvät seikat olisi otettava asianmukaisesti huomioon määritettäessä kuulumista tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään tai tällaisen ryhmän piirteitä voidaan ottaa huomioon, mutta ne eivät yksinään luo olettamaa tämän artiklan sovellettavuudesta;

e) poliittisen mielipiteen käsitteeseen kuuluu erityisesti se, että hakijalla on mielipiteitä, ajatuksia tai uskomuksia 6 artiklassa mainituista mahdollisista vainoa harjoittavista toimijoista ja niiden politiikoista tai menetelmistä, riippumatta siitä, onko hakija toiminut näiden mielipiteiden, ajatusten tai uskomusten mukaisesti.

2. Arvioitaessa sitä, onko hakijan pelko joutua vainotuksi perusteltu, on asiaan vaikuttamatonta, onko hakijalla todellisuudessa niitä rotuun, uskontoon, kansallisuuteen, yhteiskunnalliseen tai poliittiseen ryhmään liittyviä piirteitä, jotka ovat johtaneet vainoon, jos vainon harjoittaja liittää kyseiset piirteet hakijaan.

11 artikla

Lakkaaminen

1. Kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö lakkaa olemasta pakolainen, jos hän:

a) on vapaaehtoisesti uudelleen turvautunut kansalaisuusvaltionsa suojelukseen; tai

b) menetettyään kansalaisuutensa on omasta vapaasta tahdostaan saanut sen takaisin; tai

c) on saanut toisen valtion kansalaisuuden ja saa uuden kansalaisuusvaltionsa suojelua; tai

d) on vapaaehtoisesti asettunut uudelleen asumaan maahan, josta hän oli lähtenyt tai jonka ulkopuolelle hän oli jäänyt vainon pelosta; tai

e) ei voi enää kieltäytyä ottamasta vastaan kansalaisuusvaltionsa suojelua, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänet tunnustettiin pakolaiseksi, ovat lakanneet olemasta; tai

f) kansalaisuutta vailla olevana henkilönä voi palata entiseen pysyvään asuinmaahansa sen vuoksi, että olosuhteet, joiden vallitessa hänet tunnustettiin pakolaiseksi, ovat lakanneet olemasta.

2. Jäsenvaltioiden on 1 kohdan e ja f alakohdan osalta tarkasteltava, onko olosuhteiden muutos niin merkittävä ja pysyvä, ettei pakolaisella enää ole perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi.

uusi

3. Edellä olevia 1 kohdan e ja f alakohdan säännöksiä ei sovelleta pakolaiseen, joka voi aiemmin koetusta vainosta johtuvien pakottavien syiden perusteella kieltäytyä turvautumasta suojeluun kansalaisuusvaltiossaan tai, jos pakolainen on kansalaisuudeton henkilö, entisessä pysyvässä asuinmaassaan.

2004/83/EY (mukautettu)

12 artikla

Poissulkeminen

1. Pakolaisasema jätetään myöntämättä kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, jos:

a) hän kuuluu Geneven yleissopimuksen 1 artiklan D kohdan soveltamisalaan ja saa suojelua tai apua muilta Yhdistyneiden Kansakuntien elimiltä tai toimistoilta kuin Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta. Kun tällainen suojelu tai apu on jostain syystä lakannut ilman, että tällaisen henkilön asemaa olisi lopullisesti ratkaistu Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksymien asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti, tällainen henkilö on suoraan oikeutettu tämän direktiivin mukaisiin etuihin;

b) hänellä on sen valtion, johon hän on asettunut asumaan, toimivaltaisten viranomaisten tunnustamat tämän valtion kansalaisuuteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet tai niitä vastaavat oikeudet ja velvollisuudet.

2. Pakolaisasema jätetään myöntämättä kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, jos on vakavaa aihetta epäillä, että hän on:

a) tehnyt rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmisyyttä vastaan siten kuin nämä rikokset on määritelty asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa;

b) tehnyt törkeän muun kuin poliittisen rikoksen turvapaikkamaan ulkopuolella ennen kuin hänet otettiin maahan pakolaisena; tällä tarkoitetaan pakolaisaseman myöntämiseen perustuvan oleskeluluvan myöntämishetkeä. Erityisen raa'at teot voidaan luokitella törkeiksi muiksi kuin poliittisiksi rikoksiksi, vaikka niillä väitettäisiin olleen poliittiset päämäärät;

c) syyllistynyt Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan johdanto-osassa sekä 1 ja 2 artiklassa esitetyn mukaisesti.

3. Edellä 2 kohdan säännöksiä sovelletaan henkilöihin, jotka yllyttävät siinä mainittuihin rikoksiin tai tekoihin tai muulla tavoin osallistuvat niiden suorittamiseen.

IV LUKU

Pakolaisasema

13 artikla

Pakolaisaseman myöntäminen

Jäsenvaltioiden on myönnettävä pakolaisasema sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, joka II ja III luvun mukaisesti täyttää pakolaisaseman myöntämisen edellytykset.

14 artikla

Pakolaisaseman peruuttaminen, lakkauttaminen tai uusimatta jättäminen

1. Kun kyseessä ovat tämän direktiivin 2004/83/EY voimaantulon jälkeen tehdyt kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, jäsenvaltioiden on peruutettava, lakkautettava tai jätettävä uusimatta valtion elimen, hallinnollisen elimen, tuomioistuimen tai lainkäyttöelimen myöntämä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema, jos hän on 11 artiklan mukaisesti lakannut olemasta pakolainen.

2. Turvapaikka-aseman myöntäneen jäsenvaltion on yksilöllisesti osoitettava, että asianomainen henkilö on tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti lakannut olemasta pakolainen tai ei ole koskaan ollut siinä tarkoitettu pakolainen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pakolaisen velvollisuutta ilmoittaa 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja toimittaa hänen käytettävissään olevat asiaan vaikuttavat asiakirjat.

3. Jäsenvaltioiden on peruutettava, lakkautettava tai jätettävä uusimatta kolmannen valtion kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema, jos asianomainen jäsenvaltio saa pakolaisaseman myöntämisen jälkeen selville, että:

a) pakolaisasema olisi pitänyt jättää tai jätetään myöntämättä asianomaiselle 12 artiklan mukaisesti;

b) hänen vääristelemänsä tai salaamansa seikat, mukaan lukien väärien asiakirjojen toimittaminen, olivat ratkaisevia pakolaisaseman myöntämisen kannalta.

4. Jäsenvaltiot voivat peruuttaa, lakkauttaa tai jättää uusimatta valtion elimen, hallinnollisen elimen, tuomioistuimen tai lainkäyttöelimen pakolaiselle myöntämän aseman, kun:

a) on perusteltua syytä olettaa, että hän on vaaraksi sen jäsenvaltion turvallisuudelle, jossa hän on;

b) hän on yhteiskunnalle vaarallinen kyseisessä jäsenvaltiossa, koska hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta.

5. Jäsenvaltiot voivat 4 kohdassa kuvatuissa tilanteissa päättää olla myöntämättä asemaa pakolaiselle, jos tällaista päätöstä ei ole vielä tehty.

6. Henkilöillä, joihin sovelletaan 4 ja 5 kohtaa, on Geneven yleissopimuksen 3, 4, 16, 22, 31, 32 ja 33 artiklassa määrätyt tai niitä vastaavat oikeudet silloin, kun he ovat jäsenvaltiossa.

V LUKU

Toissijaisen suojelun edellytykset

15 artikla

Vakava haitta

Vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavia:

a) kuolemanrangaistus tai teloitus; tai

b) hakijan alkuperämaassa kokema kidutus tai epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus; tai

c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

16 artikla

Lakkaaminen

1. Kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö lakkaa olemasta henkilö, joka voi saada toissijaista suojelua, jos toissijaisen suojelun myöntämiseen johtaneet olosuhteet ovat lakanneet olemasta tai muuttuneet siinä määrin, ettei suojelua enää tarvita.

2. Jäsenvaltioiden on 1 kohtaa soveltaessaan otettava huomioon, onko olosuhteiden muutos niin huomattava ja pysyvä, että henkilö, joka voi saada toissijaista suojelua, ei ole enää vaarassa joutua kärsimään vakavaa haittaa.

uusi

3. Edellä olevia 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta toissijaista suojelua saavaan henkilöön, joka voi aiemmin koetusta vakavasta haitasta johtuvien pakottavien syiden perusteella kieltäytyä turvautumasta suojeluun kansalaisuusvaltiossaan tai, jos kyseessä on kansalaisuudeton henkilö, entisessä pysyvässä asuinmaassaan.

2004/83/EY

uusi

17 artikla

Poissulkeminen

1. Toissijaista suojelua ei myönnetä kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, jos on perusteltua syytä olettaa, että hän on:

a) tehnyt rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmisyyttä vastaan siten kuin nämä rikokset on määritelty asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa;

b) tehnyt törkeän rikoksen;

c) syyllistynyt Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan johdanto-osassa sekä 1 ja 2 artiklassa esitetyn mukaisesti;

d) vaaraksi sen jäsenvaltion yhteiskunnalle tai turvallisuudelle, jossa hän on.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan henkilöihin, jotka yllyttävät siinä mainittuihin rikoksiin tai tekoihin tai muulla tavoin osallistuvat niiden suorittamiseen.

3. Jäsenvaltio voi jättää toissijaisen suojelun myöntämättä kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, jos hän on ennen jäsenvaltioon pääsyään tehnyt yhden tai useamman 1 kohdan soveltamisalaan kuulumattoman rikoksen, josta voitaisiin määrätä vankeusrangaistus, jos se olisi tehty kyseisessä jäsenvaltiossa, ja jos hän on jättänyt alkuperämaansa ainoastaan välttääkseen näistä rikoksista johtuvia seuraamuksia.

VI LUKU

Toissijainen suojeluasema

18 artikla

Toissijaisen suojeluaseman myöntäminen

Jäsenvaltioiden on myönnettävä toissijainen suojeluasema sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, joka voi saada toissijaista suojelua II ja V luvun mukaisesti.

19 artikla

Toissijaisen suojeluaseman peruuttaminen, lakkauttaminen tai uusimatta jättäminen

1. Kun kyseessä ovat tämän direktiivin voimaantulon jälkeen tehdyt kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, jäsenvaltioiden on peruutettava, lakkautettava tai jätettävä uusimatta valtion elimen, hallinnollisen elimen, tuomioistuimen tai lainkäyttöelimen kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle myöntämä toissijainen suojeluasema, jos hän ei enää voi saada toissijaista suojelua 16 artiklan mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot voivat peruuttaa, lakkauttaa tai jättää uusimatta valtion elimen, hallinnollisen elimen, tuomioistuimen tai lainkäyttöelimen kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle myöntämän toissijaisen suojeluaseman, jos toissijaisen suojeluaseman myöntämisen jälkeen todetaan, ettei asianomaiselle olisi 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti pitänyt myöntää toissijaista suojelua.

3. Jäsenvaltioiden on peruutettava, lakkautettava tai jätettävä uusimatta kolmannen valtion kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle myönnetty toissijainen suojeluasema, jos:

a) toissijaisen suojeluaseman myöntämisen jälkeen todetaan, että toissijainen suojeluasema olisi pitänyt jättää tai jätetään myöntämättä asianomaiselle 17 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti;

b) hänen vääristelemänsä tai salaamansa seikat, mukaan lukien väärien asiakirjojen toimittaminen, olivat ratkaisevia toissijaisen suojeluaseman myöntämisen kannalta.

4. Toissijaisen suojeluaseman myöntäneen jäsenvaltion on yksilöllisesti osoitettava, että asianomainen henkilö on 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti lakannut olemasta henkilö tai ei ole henkilö, joka täyttää toissijaisen suojelun myöntämisen edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kolmannen valtion kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön velvollisuutta ilmoittaa 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja toimittaa hänen käytettävissään olevat asiaan vaikuttavat asiakirjat.

VII LUKU

Kansainvälisen suojelun sisältö

20 artikla

Yleiset säännöt

1. Tällä luvulla ei rajoiteta Geneven yleissopimuksessa vahvistettujen oikeuksien soveltamista.

2. Tätä lukua on sovellettava sekä pakolaisiin että henkilöihin, jotka voivat saada toissijaista suojelua, jollei toisin mainita.

3. Jäsenvaltioiden on otettava tätä lukua täytäntöön pannessaan huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten alaikäisten, ilman huoltajaa olevien alaikäisten, vammaisten, vanhusten, raskaana olevien naisten, yksinhuoltajien, joilla on alaikäisiä lapsia, ihmiskaupan uhrien, mielenterveysongelmista kärsivien sekä kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneiden henkilöiden erityistilanne.

4. Edellä olevaa 3 kohtaa sovelletaan yksinomaan henkilöihin, joilla on todettu olevan erityistarpeita, kun heidän tilanteensa on arvioitu yksilöllisesti.

5. Jäsenvaltioiden on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu pannessaan täytäntöön tämän luvun niitä säännöksiä, jotka koskevat alaikäisiä.

6. Jäsenvaltiot voivat Geneven yleissopimuksen asettamissa rajoissa kaventaa tämän luvun nojalla sellaiselle pakolaiselle myönnettyjä etuuksia, jolle on myönnetty pakolaisasema sellaisen toiminnan perusteella, jonka ainoana tai pääasiallisena tarkoituksena on ollut luoda tarpeelliset edellytykset pakolaisaseman myöntämiselle.

7. Jäsenvaltiot voivat kansainvälisissä velvoitteissaan asetetuissa rajoissa kaventaa tämän luvun nojalla sellaiselle henkilölle myönnettyjä etuuksia, joka voi saada toissijaista suojelua ja jolle on myönnetty toissijainen suojeluasema sellaisen toiminnan perusteella, jonka ainoana tai pääasiallisena tarkoituksena on ollut luoda tarpeelliset edellytykset toissijaisen suojelun myöntämiselle.

21 artikla

Suoja palauttamista vastaan

1. Jäsenvaltioiden on noudatettava palauttamiskiellon periaatetta kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti.

2. Jos 1 kohdassa mainitut kansainväliset velvoitteet eivät sitä kiellä, jäsenvaltiot voivat palauttaa pakolaisen riippumatta siitä, onko tämä saanut virallisesti pakolaisaseman, jos:

a) on perusteltua syytä katsoa hänen olevan vaaraksi sen jäsenvaltion turvallisuudelle, jossa hän on; tai

b) hän on yhteiskunnalle vaarallinen kyseisessä jäsenvaltiossa, koska hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta.

3. Jäsenvaltiot voivat kumota, peruuttaa tai jättää uusimatta 2 kohdassa tarkoitetun pakolaisen oleskeluluvan tai jättää oleskeluluvan myöntämättä hänelle.

22 artikla

Tietojen antaminen

Mahdollisimman pian sen jälkeen kun kansainvälistä suojelua tarvitsevalle henkilölle saaville henkilöille on myönnetty suojelua saavan henkilön asema, jäsenvaltioiden on annettava hänelle heille tietoja tähän asemaan liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista kielellä, jota hän todennäköisesti ymmärtää heidän voidaan kohtuullisesti olettaa ymmärtävän .

23 artikla

Perheen yhtenäisyyden säilyttäminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perheen yhtenäisyys voidaan säilyttää.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pakolaisaseman tai toissijaista suojelua saavan henkilön aseman saaneen kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenillä, joille henkilökohtaisesti ei voida myöntää tällaista asemaa suojelua , on oikeus hakea 24–34 artiklassa tarkoitettuja etuuksia kansallisten menettelyjen mukaisesti, jos tämä on mahdollista perheenjäsenen henkilökohtainen oikeudellinen asema huomioon ottaen.

Siltä osin kuin on kyse toissijaisen suojeluaseman saaneiden henkilöiden perheenjäsenistä, jäsenvaltiot voivat määritellä tällaisiin etuuksiin sovellettavat edellytykset.

Näissä tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että annetut etuudet takaavat kohtuullisen elintason.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema jätetään tai jätettäisiin myöntämättä perheenjäsenelle perheenjäsen ei saa tai ei saisi kansainvälistä suojelua III ja V luvun nojalla.

4. Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat jättää myöntämättä tässä tarkoitetut etuudet, rajoittaa niitä tai peruuttaa ne kansalliseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä.

5. Jäsenvaltiot voivat päättää, että tätä artiklaa sovelletaan myös muihin lähiomaisiin, jotka ovat asuneet yhdessä osana perhettä alkuperämaasta lähtemisen aikaan ja jotka olivat tuolloin täysin tai pääasiallisesti riippuvaisia pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneesta kansainvälistä suojelua saavasta henkilöstä.

24 artikla

Oleskeluluvat

1. Jäsenvaltioiden on annettava pakolaisaseman saaneelle kansainvälistä suojelua saavalle henkilölle oleskelulupa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun hänelle on myönnetty tämä asema, jollei kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen liittyvistä erittäin painavista syistä muuta johdu, ja sanotun rajoittamatta 21 artiklan 3 kohdan soveltamista. Oleskeluluvan on oltava voimassa vähintään kolme vuotta ja se on voitava uusia.

Pakolaisaseman saaneen Kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenelle myönnettävän oleskeluluvan voimassaoloaika voi olla alle kolme vuotta ja se on voitava uusia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 23 artiklan 1 kohdan soveltamista.

2. Jäsenvaltioiden on annettava toissijaista suojelua saavalle henkilölle oleskelulupa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun hänelle on myönnetty tämä asema, jollei erittäin painavista kansalliseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä muuta johdu. Oleskeluluvan on oltava voimassa vähintään yhden vuoden ajan ja se on voitava uusia.

25 artikla

Matkustusasiakirjat

1. Jäsenvaltioiden on annettava pakolaisaseman saaneille henkilöille Geneven yleissopimuksen liitteen määräysten mukaiset matkustusasiakirjat valtion alueen ulkopuolelle tehtäviä matkoja varten, jolleivät erittäin painavat kansalliseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen liittyvät syyt toisin vaadi.

2. Jäsenvaltioiden on annettava toissijaista suojelua saavalle henkilölle, joka ei voi saada kansalaisuusvaltionsa passia, asiakirjat alueensa ulkopuolelle matkustamista varten ainakin siinä tapauksessa, että vakavat humanitaariset syyt edellyttävät hänen läsnäoloaan toisessa valtiossa, jolleivät erittäin painavat kansalliseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen liittyvät syyt toisin vaadi.

26 artikla

Mahdollisuus työntekoon

1. Jäsenvaltioiden on heti pakolaisaseman kansainvälisen suojelun myöntämisen jälkeen annettava pakolaisaseman saaneille kansainvälistä suojelua saaville henkilöille lupa työskennellä toisen palveluksessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ottaen huomioon kyseiseen ammattiin ja julkishallintoon yleisesti sovellettavat säännöt.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pakolaisaseman saaneille kansainvälistä suojelua saaville henkilöille tarjotaan toimintaa, kuten aikuisille tarkoitettua työllisyyskoulutusta, ammattikoulutusta , mukaan lukien ammattitaidon parantamiseksi järjestetyt kurssit, ja käytännön työharjoittelua ja työvoimatoimistojen tarjoamia neuvontapalveluja vastaavin edellytyksin kuin sen niiden omille kansalaisille.

uusi

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimia, joilla pyritään helpottamaan kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden pääsyä 2 kohdassa mainittuun työllisyys- ja ammattikoulutukseen muun muassa tarjoamalla tarvittaessa toimeentulotukea ja lainoja tai antamalla mahdollisuuden työskennellä ja opiskella osa-aikaisesti.

2004/83/EY

uusi

3. Jäsenvaltioiden on heti toissijaisen suojeluaseman myöntämisen jälkeen annettava toissijaista suojelua saaville henkilöille lupa työskennellä toisen palveluksessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ottaen huomioon kyseiseen ammattiin ja julkishallintoon yleisesti sovellettavat säännöt. Jäsenvaltioiden työmarkkinoiden tilanne, mahdollinen työhön pääsyn priorisointi mukaan lukien, voidaan ottaa huomioon kansallisen lainsäädännön mukaisesti asetetun ajan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toissijaisen suojeluaseman saaneella henkilöllä on työmarkkinoilla noudatettavien priorisointia koskevien kansallisten sääntöjen mukainen pääsy hänelle tarjottuun työhön.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toissijaista suojelua saaville henkilöille annetaan mahdollisuus osallistua toimintaan, kuten aikuisille tarkoitettuun työllisyyskoulutukseen, ammattikoulutukseen ja käytännön työharjoitteluun edellytyksin, joista jäsenvaltiot päättävät.

54. Tällöin on sovellettava palkkausta, toisen palveluksessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivia koskevien sosiaaliturvajärjestelmien piiriin pääsyä sekä muita työehtoja koskevaa, jäsenvaltioissa voimassa olevaa lainsäädäntöä.

27 artikla

Mahdollisuus koulutukseen

1. Jäsenvaltioiden on annettava kaikille pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneille kansainvälistä suojelua saaville alaikäisille mahdollisuus osallistua täysimääräisesti koulutukseen samoin edellytyksin kuin omien kansalaistensa.

2. Jäsenvaltioiden on annettava pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneille kansainvälistä suojelua saaville aikuisille mahdollisuus osallistua yleiseen koulutusjärjestelmään, täydennyskoulutukseen tai uudelleenkoulutukseen samoin edellytyksin kuin maassa laillisesti oleskeleville kolmannen maan kansalaisille.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneiden henkilöiden ja omien kansalaistensa yhdenvertainen kohtelu voimassa olevissa ulkomaisten tutkintojen, todistusten ja muiden muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tunnustamismenettelyissä.

uusi

28 artikla

Mahdollisuus päästä pätevyyden tunnustamista koskevien menettelyjen piiriin

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden ja omien kansalaistensa yhdenvertainen kohtelu voimassa olevissa ulkomaisten tutkintojen, todistusten ja muiden muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tunnustamismenettelyissä.

2. Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että kansainvälistä suojelua saavilla henkilöillä, jotka eivät pysty hankkimaan asiakirjoihin perustuvia todisteita pätevyydestään, on pääsy asianmukaisiin järjestelmiin heidän aiemman koulutuksensa arvioimiseksi ja hyväksymiseksi ja todistusten antamiseksi. Näiden toimien on oltava ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY [20] 2 artiklan 2 kohdan ja 3 artiklan 3 kohdan mukaisia.

3. Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että asiaan liittyvät kustannukset eivät ole esteenä kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden pyrkiessä saamaan joko hyväksynnän ulkomaisille tutkinnoilleen, todistuksilleen ja muille muodollista pätevyyttä osoittaville asiakirjoilleen tai todistuksen aiemmasta koulutuksestaan.

2004/83/EY

uusi

2829 artikla

Sosiaaliapu Sosiaaliturva

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneet kansainvälistä suojelua saavat henkilöt saavat tarvittavan sosiaaliavun tällaisen aseman suojelun myöntäneessä jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin jäsenvaltion omat kansalaiset.

2. 2. Poiketen 1 kohdassa säädetystä yleissäännöstä jäsenvaltiot voivat rajoittaa toissijaista suojelua saavien henkilöiden sosiaaliavun perusetuuksiin, jotka on sitten myönnettävä samansuuruisina ja samoin kelpoisuusedellytyksin kuin omille kansalaisille.

2930 artikla

Terveydenhuolto

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman saaneilla kansainvälistä suojelua saavilla henkilöillä on mahdollisuus terveydenhuoltoon samoin edellytyksin kuin tällaisen aseman suojelun myöntäneen jäsenvaltion kansalaisilla.

2. Poiketen 1 kohdassa säädetystä yleissäännöstä jäsenvaltiot voivat rajoittaa toissijaista suojelua saavien henkilöiden terveydenhuollon perusetuuksiin, jotka on sitten myönnettävä samansuuruisina ja samoin kelpoisuusedellytyksin kuin omille kansalaisille.

32. Jäsenvaltioiden on järjestettävä niille pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneille kansainvälistä suojelua saaville henkilöille, joilla on erityisiä tarpeita, kuten raskaana oleville naisille, vammaisille tai kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan henkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneille henkilöille tai kaikenlaisten väärinkäytösten, laiminlyöntien, hyväksikäytön, kidutuksen tai julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun uhriksi joutuneille tai aseellisista selkkauksista kärsineille alaikäisille, riittävä terveydenhuolto , tarvittaessa myös mielenterveyspalvelut, samoin kelpoisuusedellytyksin kuin kyseisen aseman myöntäneen jäsenvaltion kansalaisille.

3031 artikla

Ilman huoltajaa olevat alaikäiset

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava mahdollisimman pian pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman kansainvälisen suojelun myöntämisen jälkeen tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ilman huoltajaa olevia alaikäisiä edustaa laillinen edunvalvoja tai tarvittaessa alaikäisten hoidosta ja hyvinvoinnista vastaava järjestö, tai jonkin muun asianmukaisen edustuksen varmistamiseksi, mukaan luettuna lainsäädäntöön tai tuomioistuimen määräykseen perustuva edustus.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alaikäiselle nimetty edunvalvoja tai edustaja ottaa alaikäisen tarpeet huomioon asianmukaisella tavalla tämän direktiivin täytäntöönpanossa. Asianomaisten viranomaisten on arvioitava tilannetta säännöllisesti.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilman huoltajaa olevat alaikäiset sijoitetaan:

a) täysi-ikäisten sukulaisten luokse; tai

b) sijoitusperheeseen; tai

c) alaikäisten majoittamiseen tarkoitettuihin keskuksiin; tai

d) muihin alaikäisille soveltuviin majoituspaikkoihin.

Lapsen näkemykset on otettava tässä yhteydessä huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

4. Sisarukset on mahdollisuuksien mukaan pidettävä yhdessä ottaen huomioon kyseisen alaikäisen etu sekä erityisesti hänen ikänsä ja kehitysasteensa. Ilman huoltajaa olevien alaikäisten asuinpaikan muutokset on rajoitettava mahdollisimman vähiin.

5. Jäsenvaltioiden on pyrittävä suojellessaan ilman huoltajaa olevan alaikäisen etua jäljittämään hänen perheenjäsenensä mahdollisimman nopeasti perustettava menettelyt, joilla ilman huoltajaa olevan alaikäisen perheenjäsenet voidaan jäljittää mahdollisimman nopeasti kansainvälisen suojelun myöntämisen jälkeen, samalla kun alaikäisen etua suojellaan . Jos alaikäisen tai hänen lähiomaistensa henki tai koskemattomuus saattaa olla uhattuna, varsinkin jos omaiset ovat jääneet alkuperämaahan, on huolehdittava siitä, että näitä henkilöitä koskevien tietojen keruu, käsittely ja välittäminen tapahtuu luottamuksellisesti.

6. Ilman huoltajaa olevien alaikäisten parissa työskentelevillä henkilöillä on oltava tai ja heille on edelleen annettava sopivaa alaikäisten tarpeita koskevaa koulutusta.

3132 artikla

Majoituksen saanti

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneet kansainvälistä suojelua saavat henkilöt saavat majoituksen samoin edellytyksin kuin muut niiden alueella laillisesti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla pyritään estämään kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden syrjintä ja varmistamaan yhtäläiset mahdollisuudet majoituksen saannissa.

3233 artikla

Liikkumisvapaus jäsenvaltiossa

Jäsenvaltioiden on sallittava pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneiden kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden vapaa liikkuminen alueellaan samoin edellytyksin ja rajoituksin kuin niiden alueella laillisesti oleskelevien muiden kolmansien maiden kansalaisten osalta on säädetty.

3334 artikla

Kotoutumispalvelut

1. Pakolaisten Kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden yhteiskuntaan kotoutumisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden on säädettävä kotouttamisohjelmista varmistettava pääsy kotouttamisohjelmiin , joita ne pitävät tarkoituksenmukaisina , jotta kansainvälistä suojelua saavien erityistarpeet voidaan ottaa huomioon , tai luotava ennakkoedellytykset, joilla taataan pääsy kyseisiin ohjelmiin.

1 Jos jäsenvaltiot pitävät sitä tarkoituksenmukaisena, toissijaisen suojeluaseman saavien henkilöiden on annettava osallistua kotouttamisohjelmiin.

uusi

2. Kyseisiin kotouttamisohjelmiin voisi sisältyä tutustumisohjelmia ja kielikursseja, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden tarpeita.

2004/83/EY (mukautettu)

uusi

3435 artikla

Paluumuutto

Jäsenvaltiot voivat antaa tukea pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneille kansainvälistä suojelua saaville henkilöille, jotka haluavat palata kotimaahansa.

VIII LUKU

Hallinnollinen yhteistyö

3536 artikla

Yhteistyö

Jäsenvaltion on nimettävä kansallinen yhteysviranomainen ja ilmoitettava tämän osoite komissiolle. , joka toimittaa sen Komissio toimittaa kyseiset tiedot muille jäsenvaltioille.

Jäsenvaltioiden on toteutettava yhteistyössä komission kanssa aiheelliset toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat toimia suoraan yhteistyössä ja vaihtaa tietoja keskenään.

3637 artikla

Henkilöstö

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viranomaisilla ja muilla tätä direktiiviä soveltavien järjestöjen edustajilla on riittävä koulutus ja että heitä koskee työssään saamiensa tietojen osalta kansallisen lainsäädännön mukainen salassapitovelvollisuus.

IX LUKU

Loppusäännökset

3738 artikla

Kertomukset

1. Komissio toimittaa viimeistään 10 päivänä huhtikuuta 2008 […] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja tekee tarvittaessa muutosehdotuksia. Muutosehdotukset koskevat ensisijaisesti 15, 26 ja 33 artiklaa. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle mainitun kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot viimeistään 10 päivänä lokakuuta 2007 […] .

2. Kertomuksen esittämisen jälkeen komissio antaa vähintään joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta.

3839 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin […] artiklan [artiklat, joiden sisältöä on muutettu suhteessa aiempaan direktiiviin] noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ennen 10 päivää lokakuuta 2006 viimeistään […] Niiden on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko .

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko kirjallisina komissiolle.

40 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2004/83/EY [tämän direktiivin … artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittua päivää seuraavasta päivästä], sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava liitteessä I olevassa B osassa mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

2004/83/EY

3941 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Edellä olevia […] artiklaa sovelletaan [ … artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä päivää seuraavasta päivästä].

2004/83/EY (mukautettu)

4042 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

Tehty […]

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[…] […]

LIITE I

A osa

Kumottu direktiivi

(40 artiklassa tarkoitettu)

Neuvoston direktiivi 2004/83/EY | (EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12.) |

B osa

Määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä

(39 artiklassa tarkoitettu)

Direktiivi | Määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä |

2004/83/EY | 10. lokakuuta 2006 |

_____________

LIITE II

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 2004/83/EY | Tämä direktiivi |

1 artikla | 1 artikla |

2 artiklan johdantolause | 2 artiklan johdantolause |

2 artiklan a kohta | 2 artiklan a kohta |

– | 2 artiklan b kohta |

2 artiklan b–g kohta | 2 artiklan c–h kohta |

– | 2 artiklan i kohta |

2 artiklan h kohta – | 2 artiklan j kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta2 artiklan j kohdan kolmas, neljäs ja viides luetelmakohta |

– | 2 artiklan k kohta |

2 artiklan i kohta | 2 artiklan l kohta |

2 artiklan j kohta | 2 artiklan m kohta |

2 artiklan k kohta | 2 artiklan n kohta |

3 artikla | 3 artikla |

4 artikla | 4 artikla |

5 artikla | 5 artikla |

6 artikla | 6 artikla |

7 artikla | 7 artikla |

8 artiklan 1 ja 2 kohta | 8 artiklan 1 ja 2 kohta |

8 artiklan 3 kohta | – |

9 artikla | 9 artikla |

10 artikla | 10 artikla |

11 artiklan 1 ja 2 kohta | 11 artiklan 1 ja 2 kohta |

– | 11 artiklan 3 kohta |

12 artikla | 12 artikla |

13 artikla | 13 artikla |

14 artikla | 14 artikla |

15 artikla | 15 artikla |

16 artiklan 1 ja 2 kohta | 16 artiklan 1 ja 2 kohta |

– | 16 artiklan 3 kohta |

17 artikla | 17 artikla |

18 artikla | 18 artikla |

19 artikla | 19 artikla |

20 artiklan 1–5 kohta | 20 artiklan 1–5 kohta |

20 artiklan 6 ja 7 kohta | – |

21 artikla | 21 artikla |

22 artikla | 22 artikla |

23 artiklan 1 kohta | 23 artiklan 1 kohta |

23 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta | 23 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |

23 artiklan 2 kohdan toinen alakohta | – |

23 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta | – |

23 artiklan 3–5 kohta | 23 artiklan 3–5 kohta |

24 artiklan 1 kohta | 24 artiklan 1 kohta |

24 artiklan 2 kohta | – |

25 artikla | 25 artikla |

26 artiklan 1–3 kohta | 26 artiklan 1–3 kohta |

26 artiklan 4 kohta | – |

26 artiklan 5 kohta | 26 artiklan 4 kohta |

27 artiklan 1 ja 2 kohta | 27 artiklan 1 ja 2 kohta |

27 artiklan 3 kohta | 28 artiklan 1 kohta |

– | 28 artiklan 2 ja 3 kohta |

28 artiklan 1 kohta | 29 artiklan 1 kohta |

28 artiklan 2 kohta | – |

29 artiklan 1 kohta | 30 artiklan 1 kohta |

29 artiklan 2 kohta29 artiklan 3 kohta | –30 artiklan 2 kohta |

30 artikla | 31 artikla |

31 artikla | 32 artikla |

32 artikla | 33 artikla |

33 artikla | 34 artikla |

34 artikla | 35 artikla |

35 artikla | 36 artikla |

36 artikla | 37 artikla |

37 artikla | 38 artikla |

38 artikla | 39 artikla |

– | 40 artikla |

39 artikla | 41 artikla |

40 artikla | 42 artikla |

– | Liite I |

– | Liite II |

[1] EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12.

[2] Turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelma – EU:n yhdennetty lähestymistapa suojeluun, KOM(2008) 360.

[3] KOM(2007) 301.

[4] Kommentit ovat luettavissa internetosoitteessa http://ec.europa.eu/justice_home/doc_centre/immigration/integration/doc/2007/handbook_2007_en.pdf

[5] UNHCR, ”Asylum in the European Union, A study on the implementation of the Qualification Directive”, marraskuu 2007; ELENA/ECRE, ”The impact of the EU Qualification Directive on International protection”, lokakuu 2008; France Terre d'Asile, ”Asile La protection subsidiaire en Europe: Un mosaïque de droits”, Les cahiers du social nro 18, syyskuu 2008; Dutch Refugee Council/ECRE, ”Networking on the Transposition of the Qualification Directive”, joulukuu 2008; Nijmegenin yliopisto, ”The Qualification Directive: Central themes, Problem issues, and Implementation in selected MS", Karin Zwaan (toim.), 2007.

[6] Luettavissa internetosoitteessa http://ec.europa.eu/justice_home/doc_centre/asylum/studies/wai/doc_asylum_studies_en.htm

[7] GHK, vaikutustenarviointitutkimukset: ”The future development of measures on the qualification and status of third country nationals or stateless persons as persons in need of international protection and on the content of the protection granted (perustuu neuvoston direktiiviin 2004/83/EY)” ja ”The future development of measures on procedures in MS for granting and withdrawing refugee status” (perustuu neuvoston direktiiviin 2005/85/EY); palveluhankintoja koskeva puitesopimus JLS/2006/A1/004.

[8] EUVL L 326, 13.12.2005, s.13.

[9] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (KOM(2008) 820 lopullinen/2).

[10] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista (KOM(2008) 815 lopullinen/2).

[11] Yhteisöjen tuomioistuinta pyydettiin antamaan ennakkoratkaisu siitä, onko toissijaista suojelua hakevan henkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara kyseessä vasta silloin kun kyseinen henkilö esittää näytön siitä, että vaara uhkaa erityisesti häntä hänen olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia. Jos vastaus on kieltävä, tuomioistuimelta kysyttiin, minkä kriteerin perusteella tällaisen vaaran olemassaolo voidaan katsoa toteennäytetyksi.

[12] Asia Salah Sheekh v. Alankomaat, tuomio 11.1.2007, 141 kohta.

[13] Asiat Niedzwiecki v. Saksa ja Okpisz v. Saksa, tuomiot 15.2.2006.

[14] Toinen laitos, saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/justice_home/doc_centre/immigration/integration/doc/2007/handbook_2007_fi.pdf, s. 32–36.

[15] EUVL C […], […], s. […].

[16] EUVL C […], […], s. […].

[17] EUVL C […], […], s. […].

[18] EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12.

[19] EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.

[20] EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

--------------------------------------------------