29.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/1

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Viron tarkistetun lähentymisohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2013.

(2)

Viron talous on nousemassa vakavasta taantumasta. Taantuma on luonut suuria paineita julkiselle taloudelle, mutta samalla kestämättömän kotimaankysynnän kääntyminen ja kiinteistömarkkinoiden kuplan puhkeaminen ovat johtaneet aiemmin suuren sisäisen ja ulkoisen epätasapainon nopeaan purkautumiseen. Koska makrotaloudellinen epätasapaino oli huomattava ennen laskusuhdannetta, hallituksen laaja-alaiset ja päättäväiset toimet, joilla hillittiin talouden laskusuhdanteen kielteisiä vaikutuksia julkiseen talouteen, olivat järkevä, Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukainen ratkaisu. Se auttoi lieventämään talouteen, talousarvioon ja rahoitusjärjestelmään kohdistuvia riskejä ja tuki talouden kilpailukyvyn palauttamista hinta- ja palkkasopeutusten kautta. Valuuttakurssin vakautta tukevien vankkojen rahapoliittisten puskurien ylläpitäminen ja viisas julkisen sektorin politiikka, johon kuului myös rajat ylittävän yhteistyön lisääminen, auttoivat välttymään kielteisiltä kehityssuuntauksilta. Yksityisen sektorin korkeiksi kasvaneita velkatasoja alennetaan nyt vähitellen, mutta ne jarruttavat silti elpymistä rajoittamalla kulutusta ja investointeja. Keskeisinä haasteina on nyt nostaa talouden tuottavuutta kilpailukyvyn parantamiseksi ja pysyvän lähentymiskehityksen aikaansaamiseksi sekä hillitä pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttamaa ammattitaitoisen työvoiman menettämisen riskiä. Laajempana talouden haasteena on positiivisen ja kestävän kasvun palauttaminen joutumatta uudelleen merkittävään sisäiseen ja ulkoiseen epätasapainoon. Julkista taloutta on jo sopeutettu tuntuvasti tulevina vuosina odotettavissa olevaan pienempään kasvuun, mutta edistystä on vielä saatava aikaan keskipitkällä aikavälillä.

(3)

Vaikka toteutuneen BKT:n supistuminen kriisitilanteessa on paljolti syklistä, potentiaalisen tuotannon tasoon on myös kohdistunut negatiivisia vaikutuksia. Kriisi voi lisäksi vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, kun investoinnit vähenevät, luotonsaanti tiukentuu ja rakennetyöttömyys lisääntyy. Talouskriisin vaikutukset pahentavat lisäksi väestön ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia potentiaaliseen tuotantoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää kiihdyttää rakenneuudistusten vauhtia potentiaalisen kasvun tukemiseksi. Tämän edellytyksenä on talouden mukauttaminen sellaisen koostumukseltaan kestävämmän kasvun aikaansaamiseksi, jossa viennillä on hallitsevampi osa. Erityisesti ottaen huomioon työttömyyden merkittävän kasvun Virossa on tärkeää vauhdittaa aktiivisen työmarkkinapolitiikan täytäntöönpanoa, parantaa koulutusjärjestelmien tarjonnan ja työmarkkinoiden tarpeiden kohtaamista ja investoida elinikäiseen oppimiseen.

(4)

BKT:n määrä romahti arviolta 14,5 prosenttia vuonna 2009, mutta ohjelmaan sisältyvän makrotalouden skenaarion mukaan se pysyy vakaana (-0,1 prosenttia) tarkasteltaessa koko vuotta 2010 ja elpyy keskimäärin 3,7 prosentin kasvu-uralle jäljellä olevalla ohjelmakaudella.

Suhdanneolojen ennakoidaan paranevan vähitellen vuoden 2010 aikana. Heikon kotimaankysynnän odotetaan jarruttavan elpymistä edelleen vuonna 2010; kasvua on odotettavissa pääasiassa lisääntyvästä ulkomaankysynnästä ja varastosyklin kääntymisestä. Kotimaisten kasvun lähteiden uskotaan piristyvän vuodesta 2011 eteenpäin. Tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella (2) skenaario perustuu uskottaviin kasvuoletuksiin, mutta talouden kehittymiseen liittyy edelleen suuria epävarmuustekijöitä. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta, ja rahapolitiikkaa ja valuuttakurssia koskevat oletukset ovat yhtäpitäviä makrotalouden skenaarion muiden tietojen kanssa. Kotimaan hinnat ja palkat ovat laskeneet nimellisesti jo jonkin aikaa, ja laskun odotetaan jatkuvan vuonna 2010 sekä ohjelman että komission yksiköiden syksyn 2009 ennusteen mukaan, vaikkakin ennusteissa on joitakin eroja. Tuonti on taantuman seurauksena romahtanut, joten aiemmin suuri ulkoinen vaje on vaihtunut ylijäämäksi, jonka uskotaan ohjelmassa säilyvän keskipitkällä aikavälillä suurempana kuin komission yksiköiden syksyn ennusteessa oletetaan, sillä ohjelman odotukset kotimaankysynnän kehittymisestä ovat varovaisempia. Ohjelman mukaan työttömyys kasvaa edelleen vuonna 2010 ja osallistumisaste laskee koko ohjelmakauden ajan.

(5)

Viranomaisten yleinen talous- ja budjettistrategia kertoo vahvasta uskosta terveeseen julkiseen talouteen. Ohjelmassa julkisen talouden vuoden 2009 alijäämän arvioidaan olevan 2,6 prosenttia suhteessa BKT:hen eli hyvin lähellä vuoden 2008 tasoa (2,7 prosenttia). Tämä on seurausta taloustilanteen merkittävän heikkenemisen torjumiseksi vuoden 2009 aikana toteutetuista kattavista, laaja-alaisista julkisen talouden vakauttamistoimista. Vakauttamisen tuloksena nimelliset tulot kasvoivat hieman ennen kaikkea muiden tulojen kuin verotulojen kasvun ja useiden verokantojen noston ansiosta, vaikka nimellinen BKT laski huomattavasti. Myös menot saatiin pidettyä vuoden 2008 tasolla julkisen kulutuksen tuntuvien leikkauksien avulla. Samaan aikaan EU:n rakennerahastovarojen käyttöä lisättiin, mikä tasasi suhdannetta ja tuki näin taloutta.

Rakenteellisen rahoitusaseman, so. suhdannetasoitettu julkisen talouden rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä, parannus yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti laskettuna oli 3,5 prosenttia suhteessa BKT:hen ohjelman mukaan, mikä tarkoittaa tiukan rajoittavaa finanssipolitiikan viritystä. Samaan aikaan vuonna 2009 toteutettujen harkinnanvaraisten toimenpiteiden kokonaismäärä viittaa vielä vankempiin vakauttamistoimiin, joiden määrä on yli 9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Ero voidaan selittää ensinnäkin sillä, että vakauttamisstrategia perustui laajalti aiemmin vakiintuneen julkisen kulutuksen ja sosiaalietuuksien kasvusuuntauksen kääntämiseen päivastaiseksi; toiseksi verotuloihin kohdistuneilla negatiivisilla koostumusvaikutuksilla, jotka johtuvat erityisesti yksityisen kulutuksen ja palkkamenojen selvästä vähentymisestä; kolmanneksi suhdannetasoitettujen rahoitusasemien lakemiseen liittyvillä epävarmuustekijöillä, jotka johtuvat taantuman laajuudesta ja ominaispiirteistä. Ohjelman mukaan julkisen talouden alijäämä alkaa pienentyä vähitellen vuonna 2010 ja rahoitusasema muuttuu ylijäämäiseksi ohjelmakauden loppuun mennessä.

(6)

Ohjelmassa ennakoidaan, että julkisen talouden vuoden 2010 alijäämä on 2,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden rahoitusaseman parantuminen edellisvuoteen verrattuna on pääasiassa sen ansiota, että vuoden 2009 jälkipuoliskolta lähtien on toteutettu sekä tulo- että menopuolella vakauttamistoimia, joiden vaikutukset tuntuvat koko vuoden ajan. Lisäksi vuonna 2010 korotettiin edelleen valmisteveroja, minkä seurauksena verotulojen ennakoidaan kasvavan, vaikka nimellinen BKT supistuukin noin 1,25 prosenttia. Nimellismenojen odotetaan pysyvän suunnilleen vuoden 2009 tasolla, sillä julkisten investointien kasvun vastapainoksi julkista kulutusta supistetaan edelleen; menosuhde kasvaa näin hieman. Vuoden 2009 jälkipuoliskolla päätettyjen koko vuoteen vaikuttavien BKT:hen suhteutettuna 2,5 prosentin suuruisten vakauttamistoimien lisäksi rahoitusaseman parantamiseksi toteutetaan muita toimenpiteitä, joiden määrä on yhteensä 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Suunniteltu finanssipolitiikan viritys, joka mitataan rakenteellisen rahoitusaseman muutoksen perusteella, on silti pitkälti neutraali. Kahden lähestymistavan välinen ero selittyy osittain sillä, että ohjelmaan sisältyy enemmän kertaluonteisia ja väliaikaisia toimenpiteitä, kun suhdanneolot ovat vielä heikot, ja osittain edellä mainituilla suhdannetasoitettujen rahoitusasemien laskentaan liittyvillä epävarmuustekijöillä.

(7)

Ohjelmassa esitetyn julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian tärkeimpänä tavoitteena on saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoite, joka on ohjelmassa määritelty rakenteelliseksi tasapainoksi, viimeistään ohjelmakauden loppuessa eli vuonna 2013, jolloin julkisen talouden rahoitusaseman ja perusjäämän ennustetaan kääntyvän ylijäämäisiksi. Kun otetaan huomioon tuoreimmat ennusteet ja velkataso, keskipitkän aikavälin tavoite vastaa hyvin vakaus- ja kasvusopimuksen päämääriä. Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti laskettu rakenteellinen rahoitusasema kohenee ohjelman mukaan vuosittain 0,5 – 1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2011–2013. Parannus on etupäässä sen ansiota, että menojen suhde BKT:hen laskee nopeammin kuin tulojen suhde BKT:hen, kun useimpien perusmenoluokkien, erityisesti palkansaajakorvausten ja sosiaaliavustusten, odotetaan pienenevän nimellisesti ohjelman myöhempinä vuosina. Ohjelmassa ei kuitenkaan anneta yksityiskohtaista tietoa vakauttamisen tueksi toteutettavista laajemmista toimenpiteistä. Kertaluonteisten toimenpiteiden hyödyntämistä julkisen talouden tavoitteiden saavuttamisessa vähennetään vuonna 2011, ja se lopetetaan kokonaan ohjelman myöhempinä vuosina. Tämän kehityksen sekä vuosien 2007–2013 rahoituskehyksessä saatavilla olevan rahoituksen vähenemisen myötä muiden tulojen kuin verotulojen osuuden ennakoidaan laskevan vuoden 2008 tasolle ohjelmakauden loppuun menneessä.

(8)

Julkisen talouden toteutumat voivat osoittautua ohjelmassa ennakoitua heikommiksi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Kuten edellä on mainittu, makrotaloudelliseen ympäristöön liittyviä epävarmuustekijöitä on paljon, ja ne aiheuttavat ilmeisiä riskejä julkiselle taloudelle, vaikkei tässä vaiheessa olekaan syytä olettaa, että riskit painottuisivat suhteettomasti ylös- tai alaspäin. Epävarmuutta kasvattaa vuonna 2010 myös turvautuminen epävakaisiin tuloeriin. Esimerkiksi muun omaisuuden kuin rahoitusomaisuuden kaavailtu myynti, jonka tuotto olisi yhteensä 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ei välttämättä toteudu kokonaisuudessaan, eikä valtionyhtiöiden osinkojen ja tuotto-osuuksien pienentäminen onnistu ilman hallinnollisia päätöksiä, eli täytäntöönpanoon liittyy riskejä. Vuoden 2009 odotettua paremmat verotulot johtuvat lisäksi osittain sellaisten tavaroiden laajamittaisesta varastoinnista, joihin sovelletaan valmisteveroa sellaisena kuin se oli ennen verokannan korotusta tammikuussa 2010, jolloin tuloksena on vastaava kielteinen tulovaikutus vuonna 2010.

Vaikka kertaluonteisiin ja väliaikaisiin toimenpiteisiin turvaudutaan vähemmän ohjelman myöhempinä vuosina, niiden tilalla toteutettavista rakenteellisista toimista ei anneta riittävästi tietoa, joten tavoitteiden saavuttaminen ovat riskialtista. Riskejä lieventävät kuitenkin Viron viranomaisten aiemmat vakuuttavat julkisen talouden tulokset.

(9)

Julkisen talouden bruttovelkasuhde oli 7,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009 eli selvästi perussopimuksen viitearvoa alempi. Velkasuhteen odotetaan julkisen talouden alijäämien myötä nousevan 14,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen viimeistään ohjelmakauden lopussa. Julkisen talouden nettovarallisuusasema pysynee samana koko ohjelmakauden ajan.

(10)

Keskipitkän aikavälin velkaennusteet, joissa oletetaan BKT:n kasvun palautuvan vähitellen tasolle, jota ennakoitiin ennen kriisiä, sekä verosuhteen palautuvan kriisiä edeltäneelle tasolle ja joihin sisältyy väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoitu kasvu, osoittavat, että ohjelmassa kaavailtu julkisen talouden strategia sellaisenaan ja ilman muita politiikan muutoksia riittäisi hyvin vakauttamaan velan suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2020.

(11)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat selvästi EU:n keskiarvoa pienemmät. Bruttovelan määrä on nykyisellään Virossa hyvin pieni, ja terveen julkisen talouden ylläpitäminen talousarviosuunnitelmien mukaisesti koko ohjelmakauden ajan auttaisi pienentämään julkisen talouden kestävyyttä uhkaavia riskejä, jotka arvioitiin julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa komission vuoden 2009 kertomuksessa (3) alhaisiksi.

(12)

Talousarviokehyksen pohjana on sääntö, jonka mukaan julkisen talouden rahoitusaseman pitää olla nimellisesti tasapainossa. Sääntö on toiminut talouspolitiikan pitkän aikavälin ankkurina ja on auttanut saavuttamaan vakuuttavia julkisen talouden tuloksia ja kerryttämään rahoitusomaisuutta.

Säännön täytäntöönpanossa on viime vuosina alettu ottaa suhdanteet enemmän huomioon. Näin on hyväksytty joitakin rakenteelliseen tasapainoon perustuvan lähestymistavan piirteitä, kuten ylijäämään pyrkiminen suhdannehuipun aikana ja alijäämien hyväksyminen taantuman aikana. Erillisten meno- ja/tai tulosääntöjen puuttuminen on kuitenkin saattanut johtaa siihen, että osa odottamattomista tuloista on käytetty suhdannenousujen ja -huippujen aikana. Keskipitkän aikavälin talousarviokehyksessä on myös eräitä puutteita, jotka heikentävät vuotuisten tarkistusten jatkuvuutta: esimerkiksi tarkistetuista lähentymisohjelmista ei keskustella ennen parlamentin hyväksyntää. Ohjelmaan sisältyy jo täytäntöönpanovaiheessa olevia suunnitelmia, joilla vahvistetaan talousarvioprosessia kehittämällä strategista ja vuotuista suunnittelua ja joilla näin korjataan joitakin edellä kuvatuista puutteista.

(13)

Vuosina 2009–2010 toteutetut veromuutokset ovat jatkoa strategialle, jossa verotusta siirretään yhä enemmän kulutukseen ja luonnonvarojen käyttöön. Myös työn verotusta on kuitenkin lisätty. Ohjelmassa mainittuja toimia ovat lisäksi parhaillaan tehtävä analyysi nykyisten verovapautusten ja edullisempien verokantojen tehokkuudesta, talousarvioprosessin joustavuuden lisääminen vähentämällä tiettyyn käyttötarkoitukseen sidottujen tulojen määrää, veronkierron torjumispyrkimykset sekä verohallinnon yksinkertaistamisen ja tehostamisen jatkaminen. Nämä toimenpiteet sekä verotuksen siirtäminen työn sijasta vähemmän suhdanneherkkiin lähteisiin voivat auttaa parantamaan julkisen talouden laatua ja lieventämään julkisen talouden näkymiin kohdistuvia riskejä.

(14)

Strategia, jolla varmistetaan ongelmaton osallistuminen ERM II -mekanismiin, vahvistettuna lukuisilla ERM II:n liittymisen aikaan tehdyillä poliittisilla sitoumuksilla, pyritään valuuttakurssin vakauden varmistamiseen. Sitä varten ylläpidetään vankkoja rahapoliittisia puskureita, turvataan rahoitusalan ja julkisen talouden vakaus ja varmistetaan työ- ja tuotemarkkinoiden joustavuus.

Joskin Virolla oli kriisin alkaessa verrattain vahva asema suurten julkisen talouden varantojen, pääosin terveen pankkialan ja suhteellisen suuren hinta- ja palkkajoustavuuden ansiosta, aiemmat politiikat eivät ole estäneet makrotalouden merkittävän epätasapainon muodostumista, mistä ovat osoituksena hyvin suuri luotonannon kasvu, merkittävät inflaatiopaineet, suuri vaihtotaseen alijäämä ja kestämätön kiinteistöjen hinnannousu. Viranomaiset ottivat vuonna 2009 käyttöön useita laajoja vakauttamispaketteja julkisen talouden heikkenemisen rajoittamiseksi kriisissä. Vakauttamisen positiiviset vaikutukset ulottuvat vuotta 2009 pidemmällekin: esimerkiksi julkisen sektorin palkkamenojen supistaminen auttaa edelleen talouden epätasapainon purkamisessa. Pankkiala on edelleen hyvin pääomitettu ja sillä on riittävästi likviditeettiä. Myös rakennepolitiikassa on edistytty. Äskettäin hyväksytty työlaki on lisännyt työmarkkinoiden joustavuutta ja helpottanut talouden muokkaamista aiemmasta kotimaankysyntään perustuvasta mallista kestävämmän kasvun malliin. Tuotemarkkinoihin kohdistuvalla politiikalla pyritään lisäämään kilpailua. Avoimen sektorin kilpailukyky, joka alkoi vuonna 2009 hyötyä parhaillaan tapahtuvasta palkkakustannusten alenemisesta ja jota tuetaan myös kohdennetuin valtionohjelmin, joissa muun muassa käytetään tehokkaasti EU:n rakennerahastovaroja, on vahvistumassa. Tulevaisuuden haasteena on välttää paluu merkittävään sisäiseen ja ulkoiseen epätasapainoon siinä vaiheessa, kun elpyminen vakiintuu.

(15)

Kun otetaan huomioon edellä mainitut julkisen talouden tavoitteisiin kohdistuvat riskit, ohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian voidaan katsoa olevan pääpiirteittäin vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten mukainen. Esimerkiksi se, että keskipitkän aikavälin tavoitteeseen on määrä päästä viimeistään ohjelmakauden lopussa, vaikka taloudellinen toiminta on äskettäin supistunut rajusti, kertoo riittävän kunnianhimoisesta tavoitteesta, joka vastaa vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia ja mahdollistaa ongelmattoman osallistumisen ERM II -mekanismiin. Makrotaloudelliseen ympäristöön liittyvistä epävarmuustekijöistä ja epävakaisiin tuloeriin turvautumisesta aiheutuu kuitenkin joitakin riskejä lyhyellä aikavälillä. On myös mahdollista, että keskipitkän aikavälin tavoitetta ei saavuteta ohjelmassa suunnitellulla tavalla, jos tavoitteena olevaa vakauttamista ei tueta muin toimenpitein keskipitkällä aikavälillä.

(16)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (4).

i)

varmistamaan, että julkisen talouden alijäämä pysyy alle 3 prosentissa suhteessa BKT:hen, ja tukemaan kaavailtua paluuta keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tarvittavin toimenpitein keskipitkällä aikavälillä;

ii)

vahvistamaan keskipitkän aikavälin talousarviokehystä erityisesti parantamalla menosuunnittelua ja tehostamalla edelleen strategisten tavoitteiden seuranta- ja raportointijärjestelmää.

29.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/6

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Ranskan tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2013.

(2)

Ranskan taloudellinen toiminta kadotti dynaamisuutensa vuoden 2008 aikana ja supistui jyrkästi vuoden 2008 viimeisellä ja vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä. Vuoden 2009 toisesta neljänneksestä lähtien se oli jälleen noususuuntaista Ranskassa ja sen naapurimaissa toteutettujen elvytystoimien ansiosta. Yksi keskeinen talouspolitiikan haaste on julkisen talouden tilanne. Ranskan alijäämä on vuodesta 2002 ollut yli 3 prosentin rajan suhteessa BKT:hen tai lähellä sitä ennen kaikkea riittämättömien vakauttamistoimien vuoksi. Ranskaan sovellettiinkin liiallisesta alijäämästä johtuvaa menettelyä vuosina 2002–2007, ja se sai komissiolta toimintaohjeet toukokuussa 2008. Kun alijäämän ilmoitettiin ylittävän 3 prosentin rajan suhteessa BKT:hen vuonna 2008, aloitettiin helmikuussa 2009 uusi liiallista alijäämää koskeva menettely, jonka mukaan liiallinen alijäämä on korjattava viimeistään vuonna 2013. Muita haasteita ovat tarjontapuolen heikkoudet, jotka ovat murentaneet ulkoista kilpailukykyä, ja työvoiman alhainen käyttöaste.

(3)

Vaikka toteutuneen BKT:n supistuminen kriisitilanteessa on paljolti syklistä, on kriisi vaikuttanut haitallisesti myös potentiaalisen tuotannon tasoon. Kriisi voi lisäksi vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, kun investoinnit vähenevät, luotonsaanti tiukentuu ja rakennetyöttömyys lisääntyy. Talouskriisin vaikutukset myös pahentavat väestön ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia potentiaaliseen tuotantoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää vauhdittaa rakenneuudistuksia potentiaalisen kasvun tukemiseksi. Ranskan olisi erityisesti toteutettava uudistuksia työmarkkinoiden ja yleisten kilpailupuitteiden alalla.

(4)

Ohjelman taustalla olevan makrotalouden skenaarion mukaan reaalisen BKT:n määrä kasvaa jälleen 1,4 prosenttia vuonna 2010 supistuttuaan 2,2 prosenttia vuonna 2009 ja elpyy keskimäärin 2,5 prosentin kasvu-uralle ohjelmakauden myöhempinä vuosina. Tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen (2) perusteella skenaario vaikuttaa perustuvan hieman suotuisiin kasvuoletuksiin vuonna 2010 pitkälti komission yksiköiden ennusteen mukaisesti, ja veroja tuova osuus kasvurakenteesta on ohjelman ennusteissa suurempi kuin komission yksiköiden ennusteessa. Kasvun oletetaan vuodesta 2011 lähtien olevan huomattavan suotuisaa ja keskimäärin 0,75 prosenttiyksikköä potentiaalia suurempaa vuosina 2011–2013 (ohjelmassa esitettyihin tietoihin perustuvien, yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti tehtyjen komission yksiköiden laskelmien mukaan). Tämän seurauksena tuotantokuilu sulkeutuu nopeasti. Kasvuluvut perustuvat pääasiassa kotimaankysyntään ja erityisesti kotitalouksien kulutukseen koko ohjelmakauden ajan. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat olevan komission yksiköiden ennusteiden mukaisia, samoin kuin ennusteet työllisyyden kasvusta, joka jatkuu negatiivisena vielä vuonna 2010 johtuen siitä, että työllisyys piristyy perinteisesti viipeellä toimeliaisuuteen nähden.

(5)

Julkisen talouden vuoden 2009 alijäämän arvioidaan ohjelmassa olevan 7,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tuntuva heikkeneminen vuoden 2008 3,4 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen johtuu suurelta osin kriisin vaikutuksesta julkiseen talouteen (etenkin yhtiövero- ja alv-tuloihin) mutta myös elvytystoimista, joiden vaikutus on 1,1 prosenttia suhteessa BKT:hen ja jotka hallitus hyväksyi Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti. Ohjelman mukaan finanssipolitiikan on tarkoitus olla neutraalia vuonna 2010 ja rajoittavaa myöhempinä vuosina, jotta liiallinen alijäämä saadaan korjattua viimeistään vuonna 2013 oletetun kasvun skenaarion toteutuessa. Vakauttaminen on neuvoston suositteleman irtautumisstrategian mukaista.

(6)

Helmikuun 2010 vakausohjelman mukaan julkisen talouden alijäämä syvenee vuonna 2010 vielä 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen ja on siten 8,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Ranska on toteuttanut alijäämää supistavia toimenpiteitä vuonna 2010 hallituksen vuoden 2010 talousarviolakiesityksen mukaisesti ja on suuressa määrin välttänyt julkisen talouden tilan heikkenemisen edelleen, lukuun ottamatta päätöstä ”tulevaisuuteen investoimiseksi” otettavasta valtion velasta, jonka negatiivinen talousarviovaikutus on noin 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010 (ja sen jälkeen). Julkista taloutta on siis pääpiirteittäin hoidettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan nojalla Ranskalle osoitettujen suositusten mukaisesti. BKT:hen suhteutettu vuoden 2010 alijäämäennuste on 0,3 prosenttia parempi kuin vuoden 2010 talousarvioesityksessä sen perusteella, että alijäämätuloksen odotetaan olevan ennakoitua parempi vuonna 2009 (0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja kasvuennusteita on tarkistettu (0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen). Tilannetta heikentävät kuitenkin ympäristöverosta luopuminen Ranskan perustuslakituomioistuimen päätöksen mukaisesti sekä edellä mainitusta valtion velasta seuraavat toimenpiteet. Näiden yhteisvaikutus kasvattaa alijäämää noin 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Viimeksi mainitut toimenpiteet myös muuttivat harkinnanvaraisten toimenpiteiden vaikutusta siten, että se on ohjelmassa lähes neutraali, kun se vielä neuvoston suosituksen antamisen aikaan oli noin + 0,25 prosenttia suhteessa BKT:hen. Euroopan talouden elvytyssuunnitelman yhteydessä toteutetut elvytystoimenpiteet, joiden vaikutus on 1,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, lakkautetaan osittain eli supistetaan 0,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Samalla toteutetaan eräitä uusia vakauttamistoimia, joiden vaikutus on 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen (erityisesti sosiaaliturvabudjettiin sisältyvien verojen nosto), jolloin vakauttamistoimien vaikutus on kaiken kaikkiaan 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vakauttamisen vastapainoksi toteutetaan kuitenkin vuoden 2010 alkuperäiseen talousarvioon sisällytettyjä uusia alijäämää kasvattavia toimenpiteitä, joilla on pääasiassa lyhyen aikavälin kustannuksia ja joiden vaikutus on 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen: niitä ovat esimerkiksi alueellisen yritysveron uudistus (noin 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja ravintola-alan alv:n alentaminen (0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen) sekä edellä mainitut valtion velkaan liittyvät toimenpiteet (noin 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen). Rakenteellinen alijäämä eli komission yksiköiden ohjelmassa esitettyjen lukujen perusteella yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti laskema suhdannetasoitettu alijäämä ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä heikkenisi näin 0,25 prosenttiyksikköä vuonna 2010 ja olisi 6,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos otetaan huomioon, että yrityksille alueellisen yritysveron uudistuksen täytäntöönpanon yhteydessä maksettavaksi ennakoitujen palautusten siirtymäkauden vaikutus on 0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen, rakenteellinen alijäämä kohenee vuonna 2010 hieman eli 0,1 prosenttiyksikköä 6,75 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Kyseessä on kertaluonteinen toimenpide, vaikkei sitä ohjelmassa sellaisena pidetäkään.

(7)

Ohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tärkeimpänä tavoitteena on tuoda julkisen talouden alijäämä viitearvon mukaiseksi eli 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2013, joka on neuvoston 2 päivänä joulukuuta 2009 antamassa suosituksessa asetettu määräaika. Ohjelmassa ennakoidaan, että julkisen talouden nimellinen alijäämä pienenee 6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011 ja edelleen 4,6 prosenttiin vuonna 2012 sekä lopulta 3 prosenttiin vuonna 2013. Perusjäämän odotetaan noudattelevan suunnilleen samanlaista uraa, jolloin se olisi – 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen ohjelmakauden lopussa, kun se on – 5,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti laskettu rakenteellinen alijäämä kohenisi vuoden 2010 jälkeen siten, että se olisi noin 5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2011, 4 prosenttia vuonna 2012 ja 2,75 prosenttia vuonna 2013. Julkisen talouden toimet olisivat vuosina 2010–2013 vuosittain keskimäärin 0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Se on jonkin verran vähemmän kuin neuvosto suositteli: neuvoston mukaan vuotuisten toimien vaikutuksen olisi oltava keskimäärin yli 1 prosentin suhteessa BKT:hen. Sen lisäksi, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaiset toimenpiteet lakkautetaan kokonaan vuonna 2011, ohjelmassa kaavailtu vakauttamisstrategia perustuisi toimenpiteisiin, joilla hillitään menojen kasvua kaikilla hallinnon tasoilla. Ranskan viranomaiset aikovat pienentää nykyisten verovapautusten talousarviovaikutusta noin 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen joka vuosi vuodesta 2011 eteenpäin. Vakauttamisstrategiaa tukevia toimenpiteitä ei ole vielä määritelty mutta ne on määrä tuoda julki tulevien kuukausien aikana. Ohjelman mukaan keskipitkän aikavälin tavoitteena on rakenteellisesti tasapainoinen julkinen talous. Kun otetaan huomioon tuoreimmat ennusteet ja velkataso, keskipitkän aikavälin tavoite vastaa hyvin vakaus- ja kasvusopimuksen päämääriä. Tarkistetussa vakausohjelmassa ei ennakoida, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite saavutettaisiin ohjelmakauden aikana.

(8)

Alijäämätavoite vaikuttaa vuonna 2010 suhteellisen uskottavalta ja voi jopa ylittyä siinä tapauksessa, että ympäristövero lopulta otetaan muutettuna käyttöön. Julkisen talouden ennusteet saattavat kuitenkin osoittautua ohjelmassa odotettua heikommiksi vuodesta 2011 eteenpäin. Varsinkin vuosien 2011–2013 makrotalouden skenaario on huomattavan optimistinen. Erityisesti alijäämäennusteet ovat erittäin kasvuherkkiä: ohjelmaan sisältyvän herkkyysanalyysin mukaan jos BKT:n kasvu jää kauden aikana alle 0,25 prosenttiyksikön, julkisen talouden alijäämä supistuisi vain 4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2013.

Jos kumulatiivinen menetys on 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen, alijäämä olisi siis vuonna 2013 yhden prosentin suurempi suhteessa BKT:hen. Alijäämätavoitteita saattavat haitata myös mahdolliset menopuolen lipsumiset, sillä julkisten menojen kehityssuuntia pyritään muuttamaan kaikilla hallinnon alatasoilla tukematta tätä korjausliikettä riittävän yksityiskohtaisin toimin. Tulojen kehitystä koskevat melko optimistiset ennusteet perustuvat oletukseen, jonka mukaan kriisin aikaista haitallista ylitystä seuraa kiinniottoilmiö, sillä verojen ja BKT:n välisen suhteen jouston ennakoidaan olevan keskimäärin 1,2 vuosina 2011–2013. Myöskään aikomusta karsia verovapautuksia noin 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen joka vuosi vuodesta 2011 ei ole täsmennetty. Kaiken kaikkiaan Ranskan aiemmat tulokset osoittavat, että menoylityksiä ei voida sulkea pois. Ohjelmassa esitettyjen tietojen arvioinnin perusteella on olemassa huomattavia riskejä, että vuosien 2011–2013 alijäämätulokset jäävät heikommiksi kuin ohjelmassa ennakoidaan.

(9)

Julkisen talouden bruttovelkasuhde ylitti perussopimuksessa määrätyn viitearvon vuonna 2009 ja kasvaa ohjelman mukaan vuoteen 2012 asti. Julkisen bruttovelan arvioidaan olevan 77,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kun se vuonna 2008 oli 67,4 prosenttia. Alijäämän syvenemisen ja BKT:n kasvun supistumisen ohella velkasuhdetta kasvatti tuntuva virta-varanto-korjauserä, joka liittyi pääasiassa pankki- ja autoalan rahoitustoimiin. Velkasuhteen odotetaan kasvavan vielä 9,2 prosenttiyksikköä ohjelmakauden aikana eli nousevan noin 87 prosenttiin suhteessa BKT:hen johtuen erityisesti julkisen talouden suurista alijäämistä. Kun otetaan huomioon, että julkisen talouden tavoitteisiin liittyy huomattavia riskejä, velkasuhde kehittyy todennäköisesti ohjelmassa ennustettua epäsuotuisammin etenkin vuoden 2011 jälkeen.

(10)

Keskipitkän aikavälin velkaennusteiden mukaan BKT:n kasvu palautunee vähitellen tasolle, jota ennakoitiin ennen kriisiä, verosuhteen oletetaan palautuvan kriisiä edeltäneelle tasolle ja ikääntymiseen liittyvien menojen ennustetaan kasvavan. Ohjelmassa kaavailtu nimellismääräinen julkisen talouden strategia ei siten, mikäli politiikkaa ei muutoin muuteta, riitä vakauttamaan velkaa suhteessa BKT:hen vuoteen 2020 mennessä.

(11)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat selvästi EU:n keskiarvoa pienemmät, sillä eläkemenojen kasvu jää vähäisemmäksi jo toteutettujen eläkeuudistusten ansiosta. Ohjelmassa esitetyn arvion mukainen vuoden 2009 rahoitusasema kärjistää vaikutuksia, joita väestön ikääntymisellä on julkisen talouden kestävyyskuiluun. Perusylijäämien turvaaminen keskipitkällä aikavälillä auttaisi pienentämään julkisen talouden kestävyyttä uhkaavia riskejä, jotka komissio arvioi julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa vuoden 2009 kertomuksessa (3) keskisuuriksi.

(12)

Viime aikoina on tehty uudistuksia yleisen talousarviokehyksen parantamiseksi. Parlamentti hyväksyi 9 päivänä helmikuuta 2009 ensimmäisen julkisen talouden monivuotista suunnittelua koskevan lain, jossa asetetaan menotavoitteet kaikille julkisen hallinnon aloille. Siinä vahvistetaan myös periaate, jonka mukaan uusien verovapautusten on oltava talousarviovaikutuksiltaan neutraaleja eli niistä aiheutuvat kustannukset on korvattava muin verotoimin. Periaate on velvoittava, ja sitä on melkein noudatettu vuonna 2009 monivuotiselta pohjalta arvioituna. Ranskan vuotuiseen talousarviokehykseen sisältyvät hallinnon alatasoille asetetut menorajat. Keskushallinnolle asetetun pääsäännön mukaan menot eivät saa kasvaa. Vaikka säännön soveltamisalaan tehdyt muutokset ovat aiemmin helpottaneet sen noudattamista, sääntöä laajennettiin äskettäin, jotta keskushallinnon menoja voitaisiin valvoa paremmin, ja sitä on noudatettu.

Kansalliselle sairausvakuutusjärjestelmälle vuonna 1997 asetettu menotavoite on auttanut hillitsemään terveydenhuoltomenoja, vaikka menotavoitteita ei ole useinkaan voitu noudattaa. Paikallisviranomaisten menoja rajoitetaan oikeusperustan omaavalla nk. kultaisella säännöllä, jonka mukaan viranomaiset eivät voi ottaa velkaa rahoittaakseen toimintamenoja, sekä säännöllä, jonka mukaan keskushallinnolta siirrettävät varat eivät voi kasvaa inflaatioastetta enempää. Vakausohjelmien tavoitteiden saavuttaminen on silti ollut harvinaista. Hallitus aikoo uudistaa finanssipoliittista kehystä edelleen. Tammikuun 28 päivänä 2010 pidettiin julkista taloutta koskeva konferenssi, jossa käsiteltiin Ranskan julkisen talouden tilan heikkenemistä ja keinoja vakauttaa julkista taloutta. Samalla perustettiin useita työryhmiä, joiden on määrä esittää huhtikuussa uudistusehdotuksia muun muassa terveydenhuoltomenojen kasvun hillitsemiseksi ja paikallistason menojen valvonnan tehostamiseksi. Yksi työryhmä pohtii tasapainoisen rahoitusaseman ylläpitämiseen tarvittavia sääntöjä. Myös ohjelmassa todetaan, että keskushallinnon menoja supistavia uusia toimenpiteitä aiotaan esittää huhtikuussa. Ohjelmassa esitetty vakauttamisstrategia perustuu myös työryhmien ehdotusten seurauksena parantuneeseen talousarviokehykseen.

(13)

Menojen suhde BKT:hen on Ranskassa euroalueen korkein: se oli 52,7 prosenttia vuonna 2008. Julkisten menojen kasvu viime vuosikymmeninä on johtanut suuriin alijäämiin ja korkeisiin velkatasoihin, joiden vuoksi Ranskan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys on kärsinyt. Ranskan viranomaiset käynnistivät vuonna 2007 julkisten politiikanalojen yleisarvioinnin (Revue Générale des Politiques Publiques), jonka tavoitteena on löytää tapoja tehostaa julkisen talouden rahankäyttöä. Tähän mennessä on nimetty yli 300 toimenpidettä (joiden tavoitteena on saavuttaa noin 0,3 prosentin säästöt suhteessa BKT:hen, mikä on melko vaatimaton osuus verrattuna julkisten menojen kokonaismäärään, joka on yli 50 prosenttia suhteessa BKT:hen). Niistä noin 0,75 on toteutettu. Näin on esimerkiksi tullut mahdolliseksi jättää korvaamatta joka toinen eläkkeelle jäävä keskushallinnon alasektorin virkamies. Hallitus ilmoitti vuoden 2010 talousarviolaissa, että yleisarviointi ulotetaan myös muihin keskushallintoelimiin ja että uusia uudistuksia on odotettavissa syksyllä. Eläkejärjestelmän osalta ohjelmassa viitataan vuonna 2010 tehtävään uudistukseen, kuten edellä on mainittu. Mistään toimenpiteistä ei ole vielä ilmoitettu.

(14)

Kaiken kaikkiaan ohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia on vuonna 2010 pääpiirteittäin 126 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen mukainen. Vuodesta 2011 alkaen julkisen talouden strategia ei kuitenkaan enää näyttäisi noudattavan 126 artiklan 7 kohdan mukaista neuvoston suositusta, kun otetaan huomioon riskit. Ohjelman mukaan julkisen talouden vuotuiset toimet olisivat (uudelleenlasketun) rahoitusaseman kehittymisen perusteella keskimäärin 0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Se on jonkin verran alle sen, mitä neuvosto vaati 126 artiklan 7 kohdan mukaisessa suosituksessaan (”yli 1 prosentti suhteessa BKT:hen”), ja lisäksi siihen kohdistuvat kaikki edellä mainitut riskit. Ohjelmassa ennakoidaan silti, että julkisen talouden nimellinen alijäämä supistuu 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Makrotalouden skenaario on huomattavan suotuisa ohjelman myöhempinä vuosina, ja oletukset valtion tulojen BKT-joustosta ovat melko optimistisia. Kun otetaan huomioon nykyiseen politiikkaan kohdistuvat riskit, vuosien 2011–2013 alijäämätoteutumat saattavat jäädä ohjelman tavoitteita heikommiksi, ja toimia saatetaan joutua tehostamaan tuntuvasti, jotta liiallinen alijäämä saadaan korjattua viimeistään vuonna 2013 neuvoston suosituksen mukaisesti. Ohjelmassa mainitun toistaiseksi hyllytetyn ympäristöveron uudesta versiosta saatavat tulot voisivat auttaa julkisen talouden tavoitteiden saavuttamisessa jo vuodesta 2010. Julkisen talouden strategia ei myöskään välttämättä riitä velan saattamiseen takaisin lasku-uralle.

(15)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista (4). Lisäksi neuvosto kehotti Ranskaa 126 artiklan (entinen 104 artikla) 7 kohdan mukaisessa, 2 päivänä joulukuuta 2009 annetussa liiallisen alijäämän tilanteen lopettamista koskevassa suosituksessaan raportoimaan neuvoston suositusten täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistyksestä vakausohjelman tarkistuksiin sisällytettävässä erillisessä kohdassa. Ranska on noudattanut tätä suositusta.

i)

nopeuttamaan alijäämän supistamista ja BKT:hen suhteutetun bruttovelan pienentämistä kohti 60 prosentin viitearvoa koko ohjelmakauden ajan hyödyntämällä makrotalouden ja julkisen talouden näkymien mahdollisesta parantumisesta seuraavia odottamattomia tuloja sekä kaikkien suunniteltujen verotoimenpiteiden käyttöönottoa;

ii)

olemaan valmiina hyväksymään uusia vakauttamistoimia, jos riskit, jotka johtuvat siitä, että ohjelmassa esitetty makrotalouden skenaario on suotuisampi kuin 126 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksen taustalla oleva skenaario, toteutuvat, ja tarkentamaan toimenpiteet, jotka tarvitaan varmistamaan keskimäärin yli 1 prosentin vuotuiset julkisen talouden toimet suhteessa BKT:hen vuosina 2010–2013 ja korjaamaan liiallinen alijäämä viimeistään vuonna 2013;

iii)

varmistamaan, että talousarviokehystä lujitetaan erityisesti menopuolella ja että se tosiasiallisesti tukee hahmoteltujen keskipitkän aikavälin finanssipoliittisten suunnitelmien toteuttamista kaikilla hallinnon alatasoilla, kuten Ranskan hallitus on kaavaillut.

29.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/12

(1)

Neuvosto tutki 26 päivänä huhtikuuta 2010 Saksan tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2009–2013.

(2)

Kokonaistuotanto alkoi jälleen elpyä voimakkaasti vuoden 2009 puolivälissä supistuttuaan jyrkästi vuosien 2008 ja 2009 vaihteessa viennin kehityksen seurauksena. Elpyminen perustui kasvuhakuiseen politiikkaan ja ulkomaankysynnän kasvuun. Uusi hidastuminen vuoden 2009 loppupuolella osoitti kuitenkin, että talouden elpyminen on tällä hetkellä haurasta. Työmarkkinat ovat säilyttäneet toistaiseksi kestävyytensä osaksi julkisesti rahoitettujen lyhennettyyn työaikaan liittyvien järjestelyjen ansiosta, mutta pankkiala on kärsinyt strukturoituihin omaisuuseriin tehtyihin investointeihin liittyvistä huomattavista tappioista ja arvonalennuksista.

Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti hyväksyttyjen mittavien finanssipoliittisten elvytystoimien (vuodet 2009 ja 2010) sekä kriisistä johtuvan tulovajauksen ja menojen kasvun vuoksi vuoden 2008 tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema muuttui vuonna 2009 BKT:hen suhteutettuna yli 3 prosenttia alijäämäiseksi. Tästä syystä 2 päivänä joulukuuta 2009 aloitettiin liiallista alijäämä koskeva menettely, ja neuvosto asetti Saksan liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen määräajaksi vuoden 2013. Vaikka keskipitkällä aikavälillä elpymistä tukenevat erityisesti työmarkkinoilla aiemmin toteutetut rakenneuudistukset, yritysten ja kotitalouksien vakavaraisuus ja vahva kilpailuasema, keskeisenä haasteena on lisätä potentiaalista kasvua erityisesti kehittämällä kotimaisia kasvun lähteitä. Talouden elpymistä tukevia keskeisiä tekijöitä ovat tarvittavan julkisen talouden vakauttamisen yhdistäminen pankkialan vakauttamiseen, rahoituksen saatavuuden varmistamiseen rahoitusalan ulkopuolella ja työmarkkinoiden mukautumiskyvyn parantamiseen entisestään.

(3)

Vaikka toteutuneen BKT:n supistuminen kriisitilanteessa on paljolti syklistä, myös potentiaalisen tuotannon tasoon on kohdistunut negatiivisia vaikutuksia. Kriisi voi lisäksi vaikuttaa potentiaaliseen kasvuun keskipitkällä aikavälillä, kun investoinnit vähenevät, luotonsaanti tiukentuu ja rakennetyöttömyys lisääntyy. Lisäksi talouskriisin vaikutukset pahentavat väestön ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia potentiaaliseen tuotantoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää kiihdyttää rakenneuudistusten vauhtia potentiaalisen kasvun tukemiseksi. Saksan on erityisen tärkeää toteuttaa uudistuksia palvelualalla käytävän kilpailun, työmarkkinoille integroitumisen ja koulutuksen alalla.

(4)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu, hidastuttuaan 5 prosenttia vuonna 2009, palautuu 1,4 prosenttiin vuonna 2010 ja kiihtyy sen jälkeen keskimäärin 2 prosenttiin jäljellä olevalla ohjelmakaudella. Tämänhetkisten tietojen (2) perusteella skenaario näyttää perustuvan jokseenkin optimistisiin kasvuoletuksiin. Kokonaistuotannon kasvuennusteet ovat vuosina 2010 ja 2011 hieman suuremmat kuin komission yksiköiden syksyn 2009 talousennusteessa. Lisäksi ohjelmassa kaavaillaan yksityisen kulutuksen nousevan vuonna 2011 hieman enemmän, koska työllisyyttä, työttömyyttä ja palkkojen kasvua koskevat arviot ovat suotuisampia. Ohjelman inflaatioennusteet voivat osoittautua korkeiksi vuonna 2011 mutta vaikuttavat realistisilta ohjelmakauden myöhempinä vuosina.

(5)

Ohjelmassa julkisen talouden vuoden 2009 alijäämä arvioidaan 3,2 prosentiksi suhteessa BKT:hen. Tuntuva heikkeneminen vuoden 2008 tasapainoisesta julkisen talouden rahoitusasemasta johtuu suurelta osin automaattisten vakauttajien vaikutuksesta mutta myös elvytystoimista, joiden vaikutus on noin 1,75 prosenttia suhteessa BKT:hen ja jotka hallitus hyväksyi Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti. Alijäämän kasvu oli pääasiassa menoperusteista ja johtui sosiaalisten tulonsiirtojen lisääntymisestä, suuremmista julkisista investoinneista ja lyhennetyn työajan soveltamista koskevista tuista. Ohjelman mukaan finanssipolitiikan on tarkoitus säilyä kannustavana vuonna 2010, jonka jälkeen se muuttuu rajoittavaksi ohjelmakauden loppuvuosina. Kun otetaan huomion Saksan suhteellisen suotuisa julkisen ja muun talouden tilanne, finanssipoliittisten elvytystoimien jatkaminen vuonna 2010 on asianmukaista ja vastaa Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa. Neuvoston suosittaman irtautumisstrategian mukaisesti liiallisen alijäämän korjaamiseksi viimeistään vuonna 2013 ja julkisen talouden kestävään rahoitusasemaan palaamiseksi finanssipolitiikan viritys säilyy vuosina 2009 ja 2010 elvyttävänä, minkä jälkeen sitä tiukennetaan huomattavasti vuodesta 2011 alkaen.

6)

Ohjelman mukaan julkisen talouden nimellinen alijäämä, joka oli 3,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kasvaa 5,5 prosenttiin vuonna 2010, mikä on 126 artiklan 7 kohdan mukaisen, 2 päivänä joulukuuta 2009 annetun neuvoston suosituksen mukaista. Alijäämän kasvu myös vuonna 2010 johtuu pääasiassa finanssipoliittisista elvytystoimista ja automaattisten vakauttajien vaikutuksesta. Julkisen talouden tulojen ennustetaan laskevan lähes 2 prosenttia suhteessa BKT:hen kotitalouksien tukitoimien (esimerkiksi terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitomaksujen verovähennyskelpoisuus, sairausvakuutusmaksujen alentaminen, lapsilisien korottaminen ja henkilökohtaisen perusvähennyksen korotus) ja kotimaankysynnän heikkenemisen vuoksi. Julkisten menojen ennakoidaan kasvavan noin 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kasvu johtuu pääasiassa työmarkkinatilanteen heikkenemistä ja julkisten infrastruktuuri-investointien jatkuvasta lisääntymisestä osana finanssipoliittista elvytystä (komission yksiköiden arvioiden mukaan noin 0,25 prosenttia suhteessa BKT:hen). Finanssipolitiikka säilyy vuonna 2010 voimakkaasti elvyttävänä, kuten rakenteellisen alijäämän (suhdannetasoitettu rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä, jonka komission yksiköt ovat laskeneet uudelleen ohjelman tietojen perusteella yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti) kasvu 2,5 prosenttia suhteessa BKT:hen osoittaa. Rakenteellisen rahoitusaseman voimakas heikkeneminen johtuu ennen kaikkea vuonna 2010 käyttöön otetuista uusista elvytystoimista ja eräiden vuonna 2009 toteutettujen elvytystoimien viivästyneistä vaikutuksista (esim. sairausvakuutusmaksujen alentaminen ja uudet infrastruktuuri-investoinnit). Yhteisesti sovittujen menetelmien (ylhäältä alas -lähestymistapa) mukaisesti lasketun rakenteellisen alijäämän muutos, joka on - 2,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, eroaa muutoksesta, joka selittyy vuonna 2010 toteutettuja harkinnanvaraisia toimenpiteitä koskevilla tiedoilla (alhaalta ylös -lähestymistapa) ja joka komission yksiköiden arvioiden mukaan on noin - 1,75 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä ero on yhteydessä verotuloihin kohdistuviin negatiivisiin koostumusvaikutuksiin, jotka johtuvat erityisesti heikosta yksityisestä kulutuksesta ja palkkojen kasvusta, ja voitoista kannettavista veroista saatavien tulojen todennäköisiin menetyksiin.

7)

Julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian tärkeimpänä tavoitteena on korjata liiallinen alijäämä viimeistään vuonna 2013 siten, että keskimääräiset vuotuiset julkisen talouden toimet ovat lähestulkoon 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2011–2013. Tämä vastaa 2 päivänä joulukuuta 2009 annettua 126 artiklan 7 kohdan mukaista neuvoston suositusta.

Ohjelmassa julkisen talouden rahoitusaseman ennakoidaan kohenevan vuodesta 2011 alkaen. Vakautuksen odotetaan vuosina 2011 ja 2012 etenevän nimellisesti noin 1 prosenttiyksikköä molempina vuosina, minkä jälkeen sopeutus pienenee noin 0,5 prosenttiyksikköön vuonna 2013. Suunniteltu sopeutusura perustuu tekniseen oletukseen siitä, että liittovaltiotason vakauttaminen on menoperusteista (menoja rajoitetaan tasapuolisesti kaikissa menoluokissa lukuun ottamatta korkomaksuja ja tulonsiirtoja muille hallinnon tasoille ja ulkomaille). Tämä tekninen oletus liittyy uuden kansallisen talousarviosäännön mukaisiin vakauttamisvaatimuksiin. Tämä vakautus odotetaan saavutettavan pääasiassa liittohallituksen tasolla (noin 2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2011–2013) ja vähemmässä määrin osavaltioiden tasolla (noin 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen). Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti uudelleen lasketun rakenteellisen alijäämän ennustetaan supistuvan noin 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2011, noin 1 prosentin suhteessa BKT:hen vuonna 2012 ja noin 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2013. Koska velka kasvaa ja korkomaksut nousevat ohjelman loppuvuosina, perusjäämän on kohennuttava julkisen sektorin alijäämää nopeammin. Saksan keskipitkän aikavälin tavoitteena on saavuttaa lähellä tasapainoa oleva rakenteellinen julkisen talouden rahoitusasema. Ohjelman mukaan tämä merkitsee sitä, että keskipitkän aikavälin tavoite on - 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kun otetaan huomioon tuoreimmat ennusteet ja velkataso, keskipitkän aikavälin tavoite vastaa vakaus- ja kasvusopimuksen päämääriä. Tarkistetussa vakausohjelmassa ei kuitenkaan kaavailla keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista ohjelmakaudella.

8)

Julkisen talouden toteutumat voivat osoittautua ohjelmassa ennakoitua heikommiksi varsinkin vuonna 2011 ja sen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että vuoden 2010 jälkeisiä vakauttamistoimia ei ole täsmennetty ja uusi kansallinen talousarviosääntö on pantava tosiasiallisesti täytäntöön liittovaltiotasolla ja sitä alemmilla hallintotasoilla lykkäämättä vakauttamisvaatimuksia tuleville vuosille. Lisäksi koalitiosopimuksessa suunniteltujen uusien veroleikkausten käyttöönotto ja sovittaminen yhteen julkisen talouden tarvittavan supistamisen ja jokseenkin suotuisien kasvuodotusten kanssa on vielä epävarmaa. Uudet rahoitusmarkkinoiden vakautustoimenpiteet voisivat rasittaa talousarviosta vielä lisää huolimatta siitä, että osa julkisen tuen kustannuksista voidaan saada myöhemmin perittyä takaisin.

9)

Julkinen bruttovelka arvioidaan 72,5 prosentiksi suhteessa BKT:hen vuonna 2009, mikä merkitsee kasvua edellisvuoden 65,9 prosentista. Alijäämän syvenemisen ja BKT:n kasvun supistumisen ohella tuntuva virta–varanto-korjauserä (noin 1 prosentti suhteessa BKT:hen), joka liittyi pääasiassa pankkien pelastustoimiin, kasvatti velkasuhdetta. Velkasuhteen odotetaan kasvavan vielä 9,5 prosenttiyksikköä ohjelmakaudella eli 82 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Pääasiallisena syynä on julkisen talouden edelleen suurena pysyttelevä alijäämä ja vähemmässä määrin täsmentämättömät velkaa kasvattavat virta–varanto-korjauserät, joiden suuruus vuotta kohden on noin 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 2011–2013. Ohjelmaan sisältyvä velkaennuste perustuu oletukseen, jonka mukaan roskapankkien perustaminen ei vaikuta velkatasoon. Alijäämäuraa koskevien riskien ohella velkasuhteen kehittymiseen kohdistuu riskejä, jotka liittyvät rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseen liittyviin mahdollisiin lisärasitteisiin. Julkisen talouden bruttovelkasuhde ylittää perussopimuksessa määrätyn viitearvon ja on kasvusuuntauksessa koko ohjelmakauden ajan.

10)

Keskipitkän aikavälin velkaennusteiden mukaan BKT:n kasvu palautunee vasta vähitellen tasolle, jota ennakoitiin ennen kriisiä. Samoin verosuhteen oletetaan palautuvan kriisiä edeltäneelle tasolle ja sisältävän väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoidun kasvun. Ohjelmassa kaavailtu julkisen talouden strategia ei siten sellaisenaan ilman uusia toimintapoliittisia muutoksia riitä vakauttamaan velka-BKT -suhdetta vuonna 2020.

11)

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat hieman EU:n keskiarvoa suuremmat. Ohjelmassa arvioitu vuoden 2009 rahoitusasema kärjistää vaikutuksia, joita väestön ikääntymisellä on julkisen talouden kestävyyskuiluun. Perusylijäämien saavuttaminen keskipitkällä aikavälillä vähentäisi osaltaan julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvia riskejä, jotka komissio arvioi julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa vuoden 2009 kertomuksessa (3) keskisuuriksi.

12)

Saksan finanssipoliittista kehystä on lujitettu huomattavasti uudella talousarviosäännöllä, joka sisällytettiin perustuslakiin elokuussa 2009. Vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevien säännösten mukaisesti uudella säännöllä pyritään lähellä tasapainoa olevaan rahoitusasemaan ja liittovaltion rakenteellinen alijäämä rajoitetaan 0,35 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuodesta 2016 alkaen. Tätä koskeva siirtymäkausi alkaa vuonna 2011. Osavaltioiden alueellisten talousarvioiden on oltava rakenteellisesti tasapainoisia vuodesta 2020 alkaen mutta niiden osalta suunnitellut vakauttamisurat ovat vielä epäselviä. Supistamissuunnitelmien puuttuminen liittovaltiota alemmalla tasolla ja sosiaaliturvarahastojen tuleviin rahoitustarpeisiin liittyvä epävarmuus saattavat aiheuttaa riskin julkisen talouden vakauttamiselle. Tästä huolimatta uusi sääntö parantaa julkisen talouden uskottavuutta ja vähentää huomattavasti harkinnanvaraista liikkumavaraa verrattuna aiempaan talousarviosääntöön, jolla ei pysytty hillitsemään velan kertymistä viime vuosikymmeninä. Äskettäin perustettu vakautusneuvosto (Stabilitätsrat), joka koostuu liittovaltion (Bund) ja osavaltioiden (Länder) valtionvarainministereistä, seuraa säännöllisesti liittovaltion ja alueiden talousarvioita ja vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä sovittujen vakauttamistoimien toteuttamista. Vakautusneuvoston suositukset eivät ole kuitenkaan sitovia eikä sillä ole oikeutta määrätä seuraamuksia. Uutta kehystä on vielä tarkoitus tehostaa siirtymällä talousarvion suunnittelussa ylhäältä alas -lähestymistavasta alhaalta ylös -lähestymistapaan, parantamalla valtiovarainministeriön varainkäyttöön kohdistamaa valvontaa ja edistämällä tällä tavoin talousarviosäännön mukaisen vakautusuran noudattamista. Lisäksi hallitus aikoo tarkistaa liittovaltion budjetointi- ja kirjanpitojärjestelmää siten, että siinä annetaan vähitellen suurempi painoarvo saavutettuihin tuloksiin perustuvalle tulojen ja menojen arvioinnille.

13)

Vaikka Saksan julkisen talouden laatu on yleisesti ottaen hyvä, on siinä myös parantamisen varaa. Tulopuolella yhtiö- ja tuloverokäytännöt ovat edelleen monimutkaisia, ja verojärjestelmä antaa mahdollisuuden monenlaisiin helpotuksiin. Huolimatta siitä, että koulutus- ja T&K-menoja on tarkoitus vielä lisätä, julkista kulutusta koskevien investointien suhteellisen pieni määrä osoittaa, että menojen koostumus voisi olla vieläkin kasvupainotteisempi.

Vaikka ohjelmassa on otettu huomioon tarve tarkastella julkisia tukia kattavasti, siinä ei esitetä asiaa koskevia konkreettisia suunnitelmia. Tehokkuutta olisi mahdollista vielä lisätä parantamalla talousarvioon liittyvää koordinointia liitto- ja aluehallitusten välillä ja jatkamalla julkisen hallinnon uudelleenorganisointia (esim. laadunhallinnan käytön laajentaminen, ulkoistaminen, sähköinen hallinto ja julkisen sektorin työpaikkojen leikkaukset) (4). Koska julkista taloutta on vakautettava, mahdollisuudet tukea julkista eläkejärjestelmää yleisestä talousarviosta ovat rajalliset. Eläkkeiden tarkistamismalliin äskettäin tehdyt tilapäiset muutokset heikentävät toteutettujen eläkeuudistusten uskottavuutta, sillä myöhemmiksi vuosiksi suunnitellut korjaukset voivat osoittautua hankaliksi. Lakisääteisestä sairausvakuutuksesta todettakoon, että hallitus perusti ministeritason erityiskomitean, jonka tehtävänä on tarkastella uudelleen terveydenhuoltojärjestelmän rahoitusta ja erityisesti tutkia vaihtoehtoja erottaa toisistaan sairausvakuutusmaksut ja palkkatulot muiden kuin palkkoihin liittyvien työvoimakustannusten pienentämiseksi. Ensimmäisiä tuloksia odotetaan heinäkuussa 2010.

14)

Ohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia on vuonna 2010 sopusoinnussa 2 päivänä joulukuuta 2009 annetun 126 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen kanssa. Vuodesta 2011 alkaen julkisen talouden strategia ei kuitenkaan, riskit huomioon ottaen, välttämättä ole sopusoinnussa 2 päivänä joulukuuta 2009 annetun 126 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen kanssa. Vakauttamisuran tueksi vuodesta 2011 alkaen ei ole esitetty mitään konkreettisia toimenpiteitä eikä uudessa hallituksen koalitiosopimuksessa ehdotettujen elvytystoimien mahdollisesta toteuttamisesta tai toimien sovittamisesta yhteen tarvittavan julkisen talouden supistamisen kanssa ole annettu mitään tietoja. Kansallinen talousarviosääntö, joka on keskeinen osa vakauttamissuunnitelmia, on vielä pantava täytäntöön hallinnon kaikilla tasoilla. Lisäksi talouden elpyminen tällä hetkellä ennakoitua vaisummin voi vaarantaa julkisen talouden tavoitteiden saavuttamisen.

Riskien perusteella keskimääräiset vuotuiset julkisen talouden toimet eivät välttämättä yllä neuvoston 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti suosittamaan sopeutukseen. Kun otetaan huomioon ohjelmassa esitetyt velkaennusteet ja rahoitusmarkkinoiden uusien vakautustoimenpiteiden riski, julkisen talouden strategia ei riitä siihen, että velan suhde BKT:hen kääntyisi laskuun. Suunniteltu menoperusteinen vakauttaminen sekä koulutus- ja T&K-menojen lisääminen vastaavat tavoitetta tukea potentiaalisen kasvun elpymistä. Kokonaisinvestointien määrän ennakoitu supistaminen alle vuoden 2009 tason aiheuttaa kuitenkin huolta.

15)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (5). Lisäksi neuvosto kehotti Saksaa 126 artiklan 7 kohdan mukaisissa, 2 päivänä joulukuuta 2009 annetuissa liiallisen alijäämän tilanteen lopettamista koskevissa suosituksissaan raportoimaan neuvoston suositusten täytäntöönpanossa tapahtuneesta edistyksestä vakausohjelmien tarkistuksiin sisällytettävässä erillisessä kohdassa. Vastaavassa tarkistetun ohjelman jaksossa annetaan vain hyvin vähän tietoja siitä, miten Saksan hallitus aikoo edistyä neuvoston suosituksen täytäntöönpanossa.

i)

täsmentämään toimenpiteet, joita tarvitaan tukemaan suunniteltua vakauttamista, panemaan vuosien 2011–2013 julkisen talouden strategia täytäntöön ohjelmassa esitetyllä tavalla liiallisen alijäämän korjaamiseksi viimeistään vuonna 2013 ja hyödyntämään liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn suosituksen mukaisesti verotuksellisten toimenpiteiden lisäksi kaikki tilaisuudet, myös talouden parantuneiden olosuhteiden myötä ilmenevät tilaisuudet, jotka mahdollistavat bruttovelkasuhteen nopeamman alenemisen kohti 60 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen;

ii)

varmistamaan uuden, perustuslakiin sisältyvän talousarviosäännön täytäntöönpano kaikilta osin hallituksen kaikilla tasoilla ja korjaamaan vuoden 2008 poikkeama eläkkeiden tarkistamismallista suunnitellulla tavalla.

29.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/18

29.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/20

29.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/21

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/en/index.htm) asiakirjanumerolla 32010M5843. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta.

29.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/22

1.

PALAUTTAA MIELEEN, että se antoi toukokuussa 2007 päätelmät sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston (tavaramerkit ja mallit) (jäljempänä ’OHIM’) rahoitusnäkymistä ja yhteisön tavaramerkkijärjestelmän kehittämisestä edelleen (1).

2.

PANEE MERKILLE OHIMin hallintoneuvoston ja budjettikomitean yhteisessä kokouksessa 18. ja 19 päivänä syyskuuta 2008 saavutetun yhteisymmärryksen budjettitoimien paketista, jonka tavoitteena on OHIMin budjetin parempi tasapainottaminen tulevaisuudessa ja joka koostuu kolmesta keskeisestä osasta: (i) yhteisön tavaramerkkisuojan myöntämisestä perittävien maksujen alentaminen, (ii) yhteistyörahaston perustaminen sekä (iii) 50 prosentin osuuden uudistamismaksuista jakaminen jäsenvaltioiden kansallisille tavaramerkkivirastoille (jäljempänä ’kansalliset virastot’);

3.

KATSOO, että nämä budjettitoimet ovat asianmukaisia ja hyödyllisiä keinoja taata OHIMin budjetin tasapaino tulevaisuudessa ja että niillä edistetään sen lisäksi koko tavaramerkkijärjestelmän nykyaikaistamista, yksinkertaistamista, yhdenmukaistamista ja tehostamista Euroopassa OHIMin ja kansallisten virastojen tehostetun yhteistyön puitteissa;

4.

PANEE TYYTYVÄISENÄ MERKILLE, että syyskuussa 2008 tehdyn sopimuksen jälkeen yhteisön tavaramerkin rekisteröimisestä perittäviä maksuja alennettiin merkittävästi 1 päivänä toukokuuta 2009 alkaen komission asetuksella (EY) N:o 355/2009;

5.

ON TYYTYVÄINEN OHIMin saavuttamaan merkittävään edistymiseen yhteistyörahaston perustamisessa ja KANNUSTAA OHIMia saattamaan tämän työn päätökseen ensisijaisena, jotta rahasto saadaan täysin toimintavalmiiksi pikaisesti ja kansallisten virastojen osallistuessa siihen aktiivisesti;

6.

PALAUTTAA MIELEEN komission 16 päivänä heinäkuuta 2008 antaman tiedonannon teollisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta strategiasta (2),

7.

ON TYYTYVÄINEN, että komissio on käynnistänyt tutkimuksen tavaramerkkijärjestelmän yleisestä toiminnasta Euroopassa ja KANNATTAA sen tehtävänmäärityksessä mainittuja tavoitteita;

8.

PANEE MERKILLE tutkimuksen alustavat tulokset, jotka esiteltiin teollis- ja tekijänoikeuksien työryhmälle 25 päivänä maaliskuuta 2010;

9.

KANNUSTAA komissiota saattamaan tutkimuksen päätökseen vahvan pohjan luomiseksi tuleville lainsäädäntöaloitteille;

10.

TOTEAA, että useimmat yhteisön tavaramerkkijärjestelmän käyttäjien yhteenliittymät ovat tyytyväisiä järjestelmään samoin kuin yhteisön tavaramerkin ja kansallisten tavaramerkkien rinnakkaisuuden periaatteeseen ja että niiden mielestä järjestelmää on tarpeen hienosäätää tulevan tarkistuksen yhteydessä ottaen huomioon, että yhteisön tavaramerkkijärjestelmän ja kansallisten tavaramerkkijärjestelmien on oltava keskenään tasapainoisessa suhteessa;

11.

TOTEAA, että kansalliset tavaramerkit täyttävät edelleen monien hakijoiden tarpeet ja että kansallinen tavaramerkkisuoja olisi sen vuoksi säilytettävä näiden hakijoiden käytettävissä olevana vaihtoehtona;

12.

PALAUTTAA MIELEEN komission 11 päivänä syyskuuta 2009 antaman tiedonannon ”Immateriaalioikeuksien valvonnan tehostaminen sisämarkkinoilla” (3);

13.

PALAUTTAA MIELEEN 1 päivänä maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman immateriaalioikeuksien valvonnan tehostamisesta sisämarkkinoilla (4);

14.

PYYTÄÄ komissiota tekemään ehdotuksia yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 ja jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 2008/95/EY tarkistamiseksi.

—

otettava käyttöön erityinen säännös, jossa määritellään kehys OHIMin ja kansallisten virastojen yhteistyölle;

—

ilmaistava selvästi, että käytäntöjen ja välineiden yhdenmukaistaminen on tavoite, johon kaikkien tavaramerkkivirastojen EU:ssa olisi pyrittävä, ja että OHIMin olisi tuettava ja edistettävä alalla toteutettavia toimia hallintoneuvostonsa aktiivisella avustuksella;

—

vahvistettava selvä oikeusperusta OHIMin osallistumiselle valvontaan liittyviin toimiin, mukaan lukien väärentämisen torjuntaan, erityisesti edistämällä sen yhteistyötä kansallisten virastojen kanssa niiden kansallisen toimivallan mukaisesti sekä väärentämisen ja piratismin eurooppalaisen seurantakeskuksen kanssa (5);

—

luotava oikeusperusta sille, että määrä, joka vastaa 50:tä prosenttia OHIMin uudistamismaksuista, jaetaan kansallisille virastoille oikeudenmukaisten, kohtuullisten ja merkityksellisten jakoperusteiden mukaisesti, jotka on määriteltävä muun muassa siten, että kullekin jäsenvaltiolle taataan tietty vähimmäismäärä; otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt, joissa otetaan riittävällä tavalla huomioon yksittäisiin kansallisiin virastoihin sovellettavat rahoitusjärjestelyt sen varmistamiseksi, että nämä varat ovat kansallisten virastojen käytettävissä ja että ne käytetään tarkoituksiin, jotka liittyvät läheisesti tavaramerkkien suojaamiseen, edistämiseen ja/tai valvontaan, väärentämisen torjunta mukaan luettuna;

—

toteutettava tarvittavat muutokset ja muut toimenpiteet, joilla pyritään tukemaan yhteisön tavaramerkkijärjestelmän ja kansallisten tavaramerkkijärjestelmien toisiaan täydentävää suhdetta;

—

toteutettava toimenpiteet, joilla jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22 päivänä lokakuuta 2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/95/EY (kodifioitu toisinto) (6) yhdenmukaistetaan yhteisön tavaramerkistä 26 päivänä helmikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (kodifioitu toisinto) (7) kanssa ja autetaan näin edelleen vähentämään aloja, joilla Euroopan tavaramerkkijärjestelmät kaiken kaikkiaan poikkeavat toisistaan.

29.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/24

29.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/25

European Commission

Directorate-General for Competition

State Aid Greffe

1049 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË

Fax +32 22961242

29.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/33

1.

Komissio vastaanotti 21 päivänä toukokuuta 2010 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla taiwanilaisen Foxconn-yhtymän (Foxconn) emoyhtiö, taiwanilainen Hon Hai Precision Industry Co., Ltd (Hon Hai -yhtymä) hankkii yksinomaisen määräysvallan slovakialaisessa yrityksessä Sony Slovakia spol. s r.o. (slovakialainen kohdeyritys) ostamalla osakkeita. Ennen kuin Foxconn sopi slovakialaisen kohdeyrityksen hankkimisesta, se oli hankkinut 1 päivänä tammikuuta 2010 yksinomaisen määräysvallan meksikolaisessa yrityksessä Sony Baja California, S.A. de C.V (meksikolainen kohdeyritys) ostamalla osakkeita ja omaisuutta.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua EY:n sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä COMP/M.5870 – Foxconn/Sony LCD TV Manufacturing Company in Slovakia seuraavaan osoitteeseen: