1.

Jotta hakijalla olisi oikeus ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY 21 artiklan 1 kohdassa säädettyyn automaattiseen tunnustamiseen, hänellä on oltava kaikki direktiivin liitteessä V lueteltuihin muodollista pätevyyttä osoittaviin asiakirjoihin liitettävät todistukset kyseistä ammattia koskevien kotivaltion vaatimusten mukaisesti.

2.

ETA-sopimuksen 28 ja 31 artiklaa on tulkittava siten, että niissä edellytetään, että vastaanottava valtio arvioi yksilöllisesti hakijan ammattipätevyyden osoittaman tietämyksen ja koulutuksen myös silloin, kun hakija hakee oikeutta harjoittaa sellaista ammattia, joka kuuluu ammatteihin, joiden osalta koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset on sovitettu yhteen, mutta joka ei täytä direktiivin 2005/36/EY 10 tai 21 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

3.

Vastaanottavan valtion on tekemässään hakijan tietojen ja taitojen yksilöllisessä arvioinnissa vertailtava hakijan kaikkia tutkintotodistuksia, todistuksia ja muita muodollista pätevyyttä osoittavia asiakirjoja ja hakijan kokemusta niihin vaatimuksiin, jotka se on itse asettanut kyseisen ammatin harjoittamiselle. Jos hakijan tutkintotodistuksen osoittamat tiedot ja pätevyys ja hakijan asiaankuuluva työkokemus eivät vastaa tai vastaavat vain osittain vastaanottavan valtion vaatimuksia, kyseisen valtion on täsmennettävä, mitä koulutusta hakijalta puuttuu, jotta hakija voi suorittaa koulutuksen tai täydentää koulutustaan.

4.

Sillä seikalla, että hakijalla ei ole täydellistä pääsyä ammattiin kotivaltiossaan, ei voi olla ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, voidaanko hakijalle antaa pääsy kyseiseen ammattiin vastaanottavassa valtiossa.