1.

Pysyvät maahantulokiellot eivät lähtökohtaisesti ole ETA:n oikeuden vastaisia edellyttäen, että ne täyttävät Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 27 ja 28 artiklassa säädetyt edellytykset ja että ne voidaan poistaa direktiivin 32 artiklan mukaisesti. Karkottamistoimenpiteen on perustuttava yksilölliseen tutkintaan. Sellaiset ETA-maan kansalaiset, jotka ovat laillisesti oleskelleet vastaanottavassa valtiossa yli 10 vuotta, voidaan karkottaa direktiivin 2004/38/EY 27 artiklan ja 28 artiklan 3 kohdan nojalla ainoastaan yleistä turvallisuutta koskevista pakottavista syistä olosuhteissa, joissa asianomaisen henkilön käyttäytyminen muodostaa niin poikkeuksellisen vakavan uhan, että karkottamistoimenpide on tarpeen yhteiskunnan jonkin olennaisen edun suojelemiseksi. Edellytyksenä on, että tällaista suojelua ei voida saavuttaa lievemmillä toimenpiteillä, kun otetaan huomioon ETA-maan kansalaisen oleskelun kesto vastaanottavassa valtiossa ja erityisesti tällaisen toimenpiteen mahdolliset vakavat kielteiset vaikutukset ETA-maan kansalaiseen ja hänen perheenjäseniinsä, jotka ovat aidosti kotoutuneet vastaanottavaan valtioon. Mahdollinen myöhempi maahantulokielto on rajattava siihen, mikä on tarpeen sen olennaisen edun turvaamiseksi, jota karkottamisella oli tarkoitus suojella. Maahantulokiellon on oltava suhteellisuusperiaatteen mukainen.

2.

ETA-maan kansalaisen sopeuttaminen yhteiskuntaan siinä valtiossa, johon hän on aidosti kotoutunut, on yhteiskunnan yleisen edun mukaista. Asianomaisen hyvä käytös vankeuden ja myöhemmin ehdonalaisen aikana sekä muut todisteet yhteiskuntaan sopeutumisesta lieventävät yleiseen turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa. Asianomaisen perhe ja lapset, mukaan lukien puolison lapset, ovat tärkeä huomioon otettava seikka arvioitaessa direktiivin 2004/38/EY VI luvun mukaisen rajoittavan toimenpiteen tarpeellisuutta, samalla kun otetaan huomioon suhteellisuusperiaate, lapsen etu ja perusoikeudet. Karkottamisen tarpeellisuutta arvioitaessa on osana yleistä arviointia harkittava kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja karkottamiselle.

3.

Direktiivin 2004/38/EY 32 artiklassa tarkoitettu olennainen muutos on sellainen, joka poistaa perusteet direktiivin VI lukuun perustuvalta alkuperäiseltä päätökseltä rajoittaa liikkumisvapautta henkilön käyttäytymisen pohjalta. Ei voida olettaa, että henkilön käyttäytymisessä ei tule tapahtumaan olennaista muutosta, ja lisäksi kukin hakemus on arvioitava tapauskohtaisesti. Huomioon on otettava kaikki seikat, jotka voivat osoittaa henkilön käyttäytymisessä tapahtuneen olennaisen muutoksen. Tämä riippuu henkilön käyttäytymisestä ja sen yhteiskunnalle muodostamasta uhasta. Kaikki todisteet siitä, että henkilö on osallistunut myönteiseen ja lailliseen toimintaan, jonka perusteella on epätodennäköistä, että hän palaisi karkottamiseen johtaneeseen toimintaan, on otettava huomioon. Tällaisia seikkoja voivat olla muun muassa todisteet siitä, että henkilö ei enää ole syyllistynyt rikoksiin, todisteet uudelleensopeutumisesta vastaanottavaan yhteiskuntaan ja pysyvän taloudellisen toiminnan aloittamisesta ja jatkamisesta, psykologisten arviointien tulokset, uskottavat katumuksen ilmaukset, todisteet myönteisestä ja rakentavasta osallistumisesta yhteiskunnan toimintaan ja erityisesti ETA-maan kansalaisen sopeuttaminen yhteiskuntaan siinä valtiossa, johon hän on aidosti kotoutunut.