10.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/9

(1)

Valvontaviranomainen hyväksyi 13 päivänä lokakuuta 2010 investointikannustimia koskevan ohjelman, jäljempänä ’ohjelma’, josta Islannin viranomaiset olivat ilmoittaneet pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Valvontaviranomaisen hyväksyntä annettiin päätöksellä N:o 390/10/KOL (2).

(2)

Ohjelman myötä oli mahdollista myöntää tukea suorina avustuksina, erilaisina verovapautuksina sekä myymällä ja vuokraamalla maata sen markkina-arvoa alhaisemmalla hinnalla minkä tahansa alan paitsi rahoitusalan yrityksille. Tukea oli tarkoitus myöntää sellaisten alkuinvestointien yhteydessä, jotka kohdistetaan aluetukeen Islannissa oikeutetuille alueille (ns. ”c alakohdan mukaiset alueet”).

(3)

Ohjelman voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2013.

(4)

Valvontaviranomaisen hyväksymä ohjelman oikeusperusta oli seuraava:

(5)

Teollisuusministeriö antoi 30 päivänä joulukuuta 2010 uuden asetuksen, N:o 1150/2010, jäljempänä ’täydentävä asetus’, jolla kannustinasetusta muutettiin. Pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaan täydentävästä asetuksesta olisi pitänyt ilmoittaa valvontaviranomaiselle. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

(6)

Islannin valtio teki vuosina 2010–2013 useita sopimuksia, joiden se katsoi kuuluvan ohjelman piiriin ja olevan siten oikeutettuja siitä myönnettävään tukeen (3):

(7)

Islannin viranomaiset ilmoittivat valvontaviranomaiselle ilmoitusta edeltävän yhteydenpitovaiheen jälkeen 13 päivänä joulukuuta 2012 pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti lakiin N:o 99/2010 ehdotetuista muutoksista, jäljempänä ’ilmoitetut muutokset’.

(8)

Ilmoitettujen muutosten alustavan tarkastelun aikana valvontaviranomainen huomasi, että kannustinasetukseen oli tehty muutoksia, joista ei ollut ilmoitettu. Jatkotutkimuksissa ilmeni lisäksi joukko muita mahdollisia ongelmia, jotka koskivat vuosina 2010–2013 näennäisesti ohjelman nojalla tehtyjen investointisopimusten yhteensopivuutta ETA:n lainsäädännön kanssa.

(9)

Valvontaviranomainen aloitti 30 päivänä huhtikuuta 2013 tekemällään päätöksellä N:o 177/13/KOL, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskevan päätös’ (4), muodollisen tutkintamenettelyn ohjelmasta ja investointisopimuksista. Islannin viranomaiset ja Becromal esittivät huomautuksia menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen (5). Valvontaviranomainen toimitti 10 päivänä lokakuuta 2013 päivätyllä kirjeellä Becromalin huomautukset Islannin viranomaisille ja kehotti näitä esittämään kommentteja näistä huomautuksista. Islannin viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet lisähuomautuksia.

(10)

Asiasta keskusteltiin myös Brysselissä 29 päivänä huhtikuuta 2014 järjestetyssä valvontaviranomaisen ja Becromalin edustajien välisessä tapaamisessa.

(11)

Ohjelman tarkoituksena oli edistää alkuinvestointeja ja siten luoda työpaikkoja Islannin epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla.

(12)

Tämä päätös koskee kolmea Islannissa ohjelman suhteen toteutettujen toimenpiteiden joukkoa: i) ilmoitetut muutokset, ii) ilmoittamattomat muutokset ja iii) investointisopimukset. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä valvontaviranomainen esitti epäilyksiä siitä, soveltuivatko toimenpiteet ETA-sopimuksen toimintaan ja kuuluiko investointisopimusten perusteella myönnetty tuki ohjelman soveltamisalaan sellaisena kuin ohjelma oli hyväksytty.

(13)

Islannin hallitus esitti 30 päivänä marraskuuta 2012 parlamentille lakiehdotuksen, joka sisälsi joukon muutoksia olemassa olevaan tukiohjelmaan. Islannin viranomaiset toimittivat 13 päivänä joulukuuta 2012 valvontaviranomaiselle ilmoituksen ehdotetuista muutoksista. Islannin parlamentti hyväksyi lakiehdotuksen 13 päivänä maaliskuuta 2013 lakina N:o 25/2013 sillä ehdolla, että se tulisi voimaan vasta, kun valvontaviranomainen on tehnyt päätöksen muutosten hyväksymisestä. Ilmoitetut muutokset, joita kuvaillaan tarkemmin menettelyn aloittamista koskevan päätöksessä (6), koskivat seuraavia seikkoja:

(14)

Muutokset eivät tulleet voimaan ennen ohjelman voimassaolon päättymistä.

(15)

Islannin hallitus antoi täydentävän asetuksen pian sen jälkeen, kun valvontaviranomainen oli hyväksynyt ohjelman.

(16)

Täydentävällä asetuksella muutettiin useita kannustinasetuksen säännöksiä, joissa vahvistettiin edellytykset avustusten myöntämiselle lain N:o 99/2010 nojalla.

(17)

Ensinnäkin täydentävä asetus vaikutti kannustinasetuksen 3 §:ssä vahvistetun, ohjelman kannustavaa vaikutusta koskevan testin soveltamiseen, koska siinä lisättiin viittaus ennen lain N:o 99/2010 voimaantuloa tehtyyn ”erityiseen investointisopimukseen” (7). Kuten menettelyn aloittamista koskevan päätöksessä todettiin, valvontaviranomaisen alustava käsitys oli, että tämän muutoksen perusteella tukea voidaan myöntää hankkeille, jotka oli aloitettu ennen ohjelman voimaantuloa.

(18)

Toiseksi täydentävällä asetuksella muutettiin kannustinasetuksen 8 §:ää viittaamalla yhtiöveron enimmäistasoon, jota sovelletaan ”[…] ennen lain voimaantuloa tehdyn erityisen investointisopimuksen mukaisesti” (8). Menettelyn aloittamista koskevan päätöksessä valvontaviranomainen katsoi alustavasti, että tämä muutos mahdollisti nähtävästi myös ohjelman takautuvan soveltamisen käyttämällä ennen ohjelman alkua sovellettua yhteisöveroastetta.

(19)

Kolmanneksi, täydentävällä asetuksella muutettiin kannustinasetuksen 20 §:ää. Tämä muutos vaikutti päivämäärään, jonka perusteella laskettiin ohjelman nojalla myönnettyjen verovapautusten enimmäiskesto (9). Kuten valvontaviranomainen huomautti menettelyn aloittamista koskevan päätöksessä, näin ilmeisesti säädettiin, että verovapautusten enimmäiskesto alkaa päivästä, jolloin allekirjoitettiin ennen ohjelman voimaantuloa vuonna 2010 tehdyn sopimuksen allekirjoittamisesta.

(20)

Islannin viranomaiset toimittivat valvontaviranomaiselle jäljennökset kuudesta investointisopimuksesta, jotka luetellaan seuraavassa:

(21)

Valvontaviranomainen katsoi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä alustavasti, että Islannin ilmoittamat muutokset, jotka toteutettiin lailla N:o 25/2013, olisi luokiteltava pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan c alakohdassa määritellyksi uudeksi tueksi. Lisäksi näitä muutoksia ei voitu luokitella alkuperäisestä ohjelmasta erillisiksi muutoksiksi. Tästä syystä valvontaviranomainen katsoi, että koko ohjelmaa olisi pidettävä uutena tukena. Sen vuoksi ohjelma oli hyväksyttävä uudelleen, ennen kuin se voitiin panna täytäntöön (10).

(22)

Valvontaviranomaisen alustava näkemys täydentävällä asetuksella täytäntöön pannuista ilmoittamattomista muutoksista oli se, että ne ovat vaikuttaneet haitallisesti alkuperäisessä ohjelmassa asetettuun kannustavaa vaikutusta koskevaan vaatimukseen laajentamalla ohjelman soveltamisalaa enemmän kuin mitä valvontaviranomaisen päätöksessä N:o 390/10/KOL oli hyväksytty. Erityisesti vaikutti siltä, että täydentävässä asetuksessa sallittiin tuen myöntäminen hankkeille, jotka olivat alkaneet jo ennen ohjelman voimaantuloa.

(23)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoi alustavasti, että ohjelman muutokset, joista ei ollut ilmoitettu, olisivat vaikuttaneet arviointiin, jonka valvontaviranomainen teki ohjelmasta sen alun perin hyväksyessään. Muutokset olisivat muuttaneet etenkin valvontaviranomaisen arviointia tuen kannustavasta vaikutuksesta. joka on keskeinen seikka arvioitaessa aluetuen yhteensopivuutta ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan kanssa. Tämän seurauksena valvontaviranomainen katsoi alustavasti, että koko ohjelma, sellaisena kuin se on muutettuna täydentävällä asetuksella, olisi katsottava pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklassa tarkoitetuksi uudeksi tueksi (11).

(24)

Tarkastellakseen kannustavan vaikutuksen soveltamista valvontaviranomainen tutki menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä sitä, miten ohjelmaa on sovellettu sen jälkeen, kun se tuli voimaan vuonna 2010 (12). Tässä yhteydessä Islannin viranomaiset toimittivat valvontaviranomaiselle yksityiskohtaisia tietoja investointisopimuksista, joita ne olivat tehneet oman näkemyksensä mukaan ohjelman perusteella.

(25)

Ohjelman soveltamisen osalta valvontaviranomainen esitti investointisopimukset tutkittuaan epäilyksiä siitä, oliko ohjelman soveltaminen yhdenmukaista hyväksytyn ohjelman kanssa. Se totesi epäilevänsä erityisesti sitä, olivatko ohjelman säännökset ja mekanismit riittävän selkeät sen varmistamiseksi, että tuki on riittävän rajattua ja oikeasuhteista täyttääkseen aluetuen tavoitteet ja että tuki ei ole aluetuen sijasta eräänlaista toimintatukea (13).

(26)

Lisäksi valvontaviranomainen epäili täydentävän asetuksen yhteensopivuutta ETA:n lainsäädännön kanssa, koska asetus vaikutti mahdollistavan ohjelman taannehtivan soveltamisen yhteisöveroasteen osalta sekä sen, että verovapautusten enimmäiskesto koskee myös ennen ohjelman voimaantuloa tehtyjä sopimuksia (14).

(27)

Tästä syystä valvontaviranomainen ilmaisi epäilyksensä siitä, voitiinko ohjelman, sellaisena kuin sitä sovellettiin ja se oli muutettuna täydentävällä asetuksella ja lailla N:o 25/2013, katsoa soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan (15).

(28)

Lisäksi valvontaviranomainen esitti epäilyjä siitä, oliko investointisopimuksiin perustuva tuki myönnetty ohjelman soveltamisalan puitteissa ja voitiinko tuen katsoa soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan (16).

(29)

Islannin viranomaiset toimittivat 8 päivänä heinäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä huomautuksia menettelyn aloittamista koskevaan valvontaviranomaisen päätökseen. Islannin viranomaiset toimittivat myös jäljennökset seuraavista:

(30)

Valvontaviranomainen vastaanotti 3 päivänä lokakuuta 2013 huomautuksia Becromalilta. Becromal toimitti lisäksi toukokuun 24 päivästä 2007toukokuun 10 päivään 2009 virassa olleen teollisuusministerin kirjeen, jäljennöksiä teollisuusministeriön virkamiesten kanssa käydystä sähköpostikirjeenvaihdosta sekä vuoden 2007 liiketoimintasuunnitelman. Lisäksi Brysselissä järjestettiin Becromalin pyynnöstä 29 päivänä huhtikuuta 2014 kokous, jossa keskusteltiin asiasta ja valvontaviranomaisen alustavista päätelmistä.

(31)

Valvontaviranomainen ei saanut huomautuksia muilta väitetyiltä tuensaajilta (eli Verneltä, Marmetilta, Íslenska Kísilfélagiðilta, Endurvinnslanilta ja Thorsililta).

(32)

Islannin viranomaiset esittivät huomautuksia täydentävästä asetuksesta ja yksittäisistä investointisopimuksista.

(33)

Islannin viranomaiset ilmaisivat pahoittelunsa siitä, että mikään investointisopimuksista ei sisältänyt viittausta myönnetyn tuen nettonykyarvoon ja että vain kahdessa kuudesta investointisopimuksessa (Becromal-investointisopimuksessa ja Verne-investointisopimuksessa) viitataan hankkeiden investointikustannuksiin, kuten hyväksytyssä ohjelmassa edellytetään. Islannin viranomaiset sitoutuivat muuttamaan sopimuksia asianmukaisesti ja lisäämään niihin asiaan kuuluvat tiedot.

(34)

Lisäksi Islannin viranomaiset totesivat kunnioittavansa valvontaviranomaisen alustavaa näkemystä, jonka mukaan tietyt Kísilfélagið-, Thorsil- ja GMR Endurvinnslan -investointisopimusten määräykset, joilla määrätään laissa N:o 99/2010 säädetyt kannustimet ylittävistä lisäkannustimista sekä mahdollisuudesta jatkaa tukikautta alkuperäistä 10 tai 13 vuoden ajanjaksoa pidemmälle, eivät ole hyväksytyn ohjelman mukaisia. Islannin viranomaiset sitoutuivat tämän mukaisesti muuttamaan kyseisiä investointisopimuksia ja poistamaan nämä määräykset (ks. jäljempänä II.5 kohta).

(35)

Islannin viranomaiset ovat toimittaneet useita huomautuksia ja tietoja valvontaviranomaisen menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tekemästä arvioinnista, joka koski täydentävällä asetuksella täytäntöön pantuja, ilmoittamattomia ohjelman muutoksia.

(36)

Islannin viranomaiset huomauttivat, että viittaus ”erityiseen investointisopimukseen” (joka lisättiin täydentävällä asetuksella kannustinasetuksen 3, 8 ja 20 §:ään) liittyy vain investointihankkeen valmisteluun ja että hankkeen oli joka tapauksessa täytettävä täydentävällä asetuksella muutetun kannustinasetuksen kannustavaa vaikutusta koskevat vaatimukset.

(37)

Valvontaviranomainen oli todennut menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, että Becromal, Kísilfélagið ja Verne olivat nähtävästi allekirjoittaneet sopimukset ennen ohjelman voimaantuloa.

(38)

Islannin viranomaiset vakuuttivat tältä osin, että täydentävällä asetuksella ohjelmaan tehdyt muutokset koskevat vain yhtä erityistä investointisopimusta eli sopimusta, joka tehtiin Becromalin kanssa ennen kuin Becromal-investointisopimus tehtiin 30 päivänä joulukuuta 2010. Islannin viranomaiset ilmoittivat, että muutoksilla ei ollut muuta tarkoitusta tai vaikutusta kuin Becromal-hankkeen huomioon ottaminen. Lisäksi niiden mukaan mitään muuta erityistä investointisopimusta ei ole allekirjoitettu eikä allekirjoiteta täydentävällä asetuksella tehtyjen muutosten mukaisesti.

(39)

Islannin viranomaiset ilmoittivat sen vuoksi, että täydentävä asetus ei vaikuta Kísilfélagið-investointisopimukseen. Ne totesivat, että Kísilfélagið-investointisopimuksen asiaa koskevat määräykset ovat erilaisia kuin Islannin ja Kísilfélagiðin välillä 29 päivänä toukokuuta 2009 tehdyn investointisopimuksen määräykset, jotka koskivat vapautuksia valuuttakauppaa koskevista säännöksistä. Näin ollen Islannin viranomaiset katsoivat, että aiempaa sopimusta ei voida pitää täydentävässä asetuksessa tarkoitettuna ”erityisenä investointisopimuksena”. Islannin viranomaiset totesivat lisäksi, että Kísilfélagið-investointisopimuksella tuettavaan hankkeeseen liittyviä töitä ei kirjoittamisajankohtana ollut vielä aloitettu.

(40)

Islannin viranomaiset ilmoittivat vastaavasti myös, ettei täydentävä asetus vaikuta mitenkään Verne-investointisopimukseen, koska Vernen kanssa ei ollut olemassa aiemmin allekirjoitettua investointisopimusta. Islannin viranomaisten mukaan investointisopimusluonnos parafoitiin (mutta sitä ei allekirjoitettu) 23 päivänä lokakuuta 2009. Näin ollen Islannin viranomaiset väittivät, että Vernen kanssa ei ollut olemassa aiemmin allekirjoitettua investointisopimusta, jota voitaisiin pitää täydentävässä asetuksessa tarkoitettuna ”erityisenä investointisopimuksena”.

(41)

Valvontaviranomainen esitti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään epäilyjä siitä, olivatko Verne- ja Becromal-investointisopimukset olleet ohjelman vaatimusten mukaisia, koska näiden kahden hankkeen työt näyttivät alkaneen ennen ohjelman voimaantuloa vuonna 2010. Lisäksi valvontaviranomainen suhtautui epäilevästi siihen, täyttyivätkö tarvittavat kannustavaa vaikutusta koskevat vaatimukset Kísilfélagið-investointisopimuksen yhteydessä. Valvontaviranomainen huomautti kuitenkin myös, ettei sillä tuolloin ollut riittäviä tietoja hankkeen tilanteesta.

(42)

Islannin viranomaiset totesivat vastauksessaan seuraavaa:

(43)

Lisäksi Islannin viranomaiset väittivät, että kaikki investointisopimukset Becromal-investointisopimusta lukuun ottamatta kuuluvat kannustinasetuksen 8 §:n säännösten (jotka koskevat veroihin ja maksuihin liittyvää tukea) osalta ohjelman soveltamisalaan sellaisena kuin se oli hyväksyttynä (eikä sellaisena kuin se oli muutettuna täydentävällä asetuksella). Perusteluna ne esittivät, että täydentävällä asetuksella tehdyt muutokset, jotka mahdollistavat ennen ohjelman alkua sovelletun yhteisöveroasteen soveltamisen, hyväksyttiin ainoastaan Becromalin kanssa tehdyn erityisen investointisopimuksen huomioon ottamiseksi.

(44)

Islannin viranomaisten mukaan kannustinkomitea, johon kuuluu valtiovarainministeriön ja teollisuus- ja innovaatioministeriön nimittämiä edustajia, oli tarkastanut kaikki hankkeet. Komitea arvioi, täyttikö kukin hankkeista laissa N:o 99/2010 ja kannustinasetuksessa säädetyt tukikelpoisuusperusteet. Lisäksi Invest in Iceland -toimisto suoritti Islannin viranomaisten mukaan kustakin hankkeesta kustannus-hyötyanalyysin ennen sopimusten tekemistä (17).

(45)

Islannin viranomaiset katsoivat, että vaikka Kísilfélagið-, Thorsil-, GMR Endurvinnslan- ja Marmeti-investointisopimuksissa ei nimenomaisesti viitata kunkin hankkeen investointikustannuksiin eikä niissä ole mainintaa yleisestä tuki-intensiteetistä tai tuen enimmäismäärästä, niihin sovelletaan silti tiukkoja seurantavelvoitteita, jotta varmistetaan sopimuksissa määrättyjen kannustimien asianmukainen käyttö. Sopimuksissa määrätään myös, että ”jos havaitaan, että tässä sopimuksessa määrätyt kannustimet ovat ylittäneet laissa N:o 99/2010 tai sopimuksessa sallitut tasot, yritykseltä peritään takaisin liiallinen määrä ja uusien kannustimien myöntäminen lopetetaan.” (18) Näin ollen Islannin viranomaisten mukaan näiden sopimusten perusteella myönnetty tuki ei koskaan voinut ylittää ohjelmassa sallittuja määriä.

(46)

Becromal-investointisopimuksen osalta Islannin viranomaiset katsovat, että Becromal ei tehnyt investointia koskevia sitovia päätöksiä ennen ohjelman voimaantuloa. Lisäksi Becromal ei toistaiseksi ole tehnyt mitään päätöstä investoinnista […]. Jos Becromal päättäisi riippumattoman arvioinnin ja yrityksen tekemän erillisen päätöksen perusteella edetä […] tehtävän investoinnin suhteen, Islannin viranomaiset katsovat, että tämä investointi olisi oikeutettu saamaan tukea ohjelmasta, mikäli kaikki tarvittavat edellytykset täyttyvät.

(47)

Verne-investointisopimuksen osalta Islannin viranomaiset katsoivat, että Vernellä oli kannustin saattaa investointisopimuksessa mainittu hanke ohjelman piiriin, koska se päätti vetäytyä alkuperäisestä datakeskushankkeestaan ja lopettaa kaikki rakennustyöt paikalla finanssikriisiin vuoksi.

(48)

Lisäksi Islannin viranomaiset väittivät, että Verne-investointisopimus koskee uutta hanketta, joka ei liity alkuperäiseen hankkeeseen (joka vanhentui täysin joulukuussa 2009). Islannin viranomaisten mukaan tämän uuden sopimuksen sopimustekniset ominaisuudet ovat erilaiset:

(49)

Islannin viranomaiset väittivät myös, että 27 päivänä syyskuuta 2011 tehdyn Verne-investointisopimuksen soveltamisala on vuonna 2009 tehdyn sopimuksen soveltamisalaa kapeampi sen tarjoamien valtiontukihyötyjen osalta. Esimerkiksi maksettava tuloveroaste on asetettu 20 prosenttiin eikä 15 prosenttiin, kuten vuoden 2009 sopimuksessa. Lisäksi voimassaoloaika on 13 (eikä 20) vuotta, ja Islannin viranomaisten valvontavaltuuksia on laajennettu.

(50)

Näin ollen Islannin viranomaiset katsovat, että Verne-investointisopimus on täysin ohjelman ehtojen mukainen.

(51)

Islannin viranomaiset katsovat, että lain N:o 25/2013 hyväksymisen jälkeen ohjelmaan tehtyjä, ilmoitettuja muutoksia ei pitäisi katsoa ohjelmaan kuuluviksi, ennen kuin valvontaviranomainen on hyväksynyt ne. Koska valvontaviranomainen ei kuitenkaan hyväksynyt ilmoitettuja muutoksia ennen koko ohjelman voimassaolon päättymistä, ne eivät tulleet voimaan.

(52)

Islannin viranomaiset ovat ilmaisseet olevansa valmiit peruuttamaan ja kumoamaan täydentävän asetuksen välittömästi.

(53)

Islannin viranomaiset ovat ehdottaneet seuraavaa:

(54)

Becromal väitti, että sen investointisopimus on ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisten aluetuen soveltuvuutta koskevien periaatteiden sekä suurille investointihankkeille myönnettävän alueellisen tuen perusteellisen arvioimisen perusteita koskevien valvontaviranomaisen suuntaviivojen, jäljempänä ’suuria investointihankkeita koskevat suuntaviivat’ (19), mukainen. Lisäksi se huomautti, että Becromalille myönnetyt investointikannustimet ovat yhdenmukaisia ohjelmassa määrättyjen kannustimien kanssa.

(55)

Becromal totesi erityisesti, että tukitoimenpiteillä on myönteisiä vaikutuksia: talouskasvun lisääntyminen, työpaikkojen luominen (suoraan ja välillisesti), koulutustarpeiden lisääntyminen erityistaitojen hankkimiseksi sekä klusterointivaikutukset.

(56)

Becromal katsoi myös, että valtiontuki oli asianmukainen väline vakaan taloudellisen toimintaympäristön luomiseksi Islannissa ja ulkomaisten investointien lisäämiseksi.

(57)

Kannustavan vaikutuksen käsitteen suhteen Becromal oli eri mieltä valvontaviranomaisen menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tekemästä viittauksesta asiassa Kronoply annettuun tuomioon, jonka perusteella valvontaviranomainen väitti voivansa perustaa kannustavaa vaikutusta koskevan arvionsa viittaukseen aikajärjestystä koskevaan seikkaan (20). Becromalin mukaan tämä asia koski aiempien, vuonna 1998 annettujen alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen tulkintaa, ja sen jälkeen valtiontukiasioiden tutkinta on muuttunut, koska käyttöön on otettu kehittyneempiä taloudellisia analyyseja (21). Tästä syystä valvontaviranomaisen on tuen kannustavaa vaikutusta arvioidessaan arvioitava myös tuen taloudellista luonnetta (eli sitä, onko se edesauttanut muutosta tuensaajan käyttäytymisessä) (22).

(58)

Lisäksi Becromal väitti, että maan osto ja/tai tehtaan rakentaminen ei välttämättä merkitse investointipäätöksen aloittamista, koska tällainen investointi voidaan myydä helposti milloin tahansa. Sen sijaan tiettyä laitostyyppiä varten erityisesti suunniteltujen laitteiden tilaamista olisi pidettävä alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa tarkoitettuna ”töiden aloittamisena”. Becromalin mukaan laitoksen rakennustyöt aloitettiin vuonna 2008, kun Islannin viranomaiset olivat virallisesti tarjoutuneet tekemään investointisopimuksen. Becromalin näkemyksen mukaan erikoislaitteita tilattiin vasta vuonna 2009, kun neuvottelut ennakkoinvestointisopimuksesta olivat jo alkaneet.

(59)

Lisäksi Becromal-hankkeen vaiheeseen I on jo tehty noin 76 miljoonan euron investointi (23). […].

(60)

Becromal toimitti myös entisen teollisuusministerin 20 päivänä syyskuuta 2013 päivätyn kirjeen, jossa tämä vahvistaa, että hallitus sopi tekevänsä investointisopimuksen yrityksen kanssa vuonna 2007 ja että sopimusta koskeva työ aloitettiin vuonna 2008. Investointisopimusta laadittaessa päätettiin allekirjoittaa Becromalin kanssa kevyempi investointisopimus, jolla yritykselle myönnettiin vapautuksia pääomaliikkeiden rajoituksista, väliaikaistoimena siihen asti, että täysimittainen sopimus oli saatu valmiiksi.

(61)

Becromalin mukaan sen pyyntö täydellisen investointisopimuksen tekemisestä vuonna 2009 hylättiin. Sen näkemyksen mukaan Islannin viranomaiset kieltäytyivät tekemästä investointisopimusta yrityksen kanssa, kunnes investointikannustinohjelma oli luotu. Lisäksi Becromalin mukaan ennakkoinvestointisopimus allekirjoitettiin vuonna 2009, jotta Becromalille myönnettiin vapautus pääomaliikkeiden rajoituksista. Investointikannustinohjelman laatimisen ja talouskriisin seurauksena täydellinen investointisopimus allekirjoitettiin vasta vuonna 2010.

(62)

Lisäksi Becromal väitti, että sopimuksen mukaisten kannustimien täysimittaiset hyödyt eivät vielä ole toteutuneet. Toimitettujen tietojen mukaan Islannin viranomaiset eivät toistaiseksi ole myöntäneet koulutustukea, ja tähän asti Becromal-investointisopimuksen nojalla saadun tuen määrä on seuraava:

(63)

Lisäksi Becromal esitti, että tukitoimenpiteet eivät vaikuta ETA-alueella käytävään kauppaan, koska alumiinielektrolyyttikondensaattoreissa käytettävien anodifolioiden markkinat ovat maailmanlaajuiset ja sen suurimmat kilpailijat tulevat […].

(64)

Muodollisen tutkintamenettelyn aikana saamiensa tietojen valossa valvontaviranomainen katsoo aiheelliseksi rajoittaa arviointinsa kattavuutta.

(65)

Ohjelman, sellaisena kuin se oli hyväksytty päätöksellä N:o 390/10/KOL, voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2013.

(66)

Ohjelmaan tehdyt (laissa N:o 25/2013 esitetyt) muutokset, joista ilmoitettiin valvontaviranomaiselle, eivät tulleet voimaan, koska valvontaviranomainen ei hyväksynyt niitä ennen itse ohjelman voimassaolon päättymistä. Tästä seuraa, että ilmoitetut muutokset eivät hyödyttäneet mitään niistä yrityksistä, jotka jo olivat allekirjoittaneet investointisopimuksen Islannin viranomaisten kanssa.

(67)

Ohjelman voimassaolon päättyminen merkitsee, että sen puitteissa ei ole enää mahdollista tehdä uusia investointisopimuksia.

(68)

Tästä syystä valvontaviranomainen katsoo, että ohjelmaa koskeva muodollinen tutkinta, joka aloitettiin menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 1 artiklan nojalla, ei enää ole tarpeen. Näin ollen valvontaviranomainen lopettaa tutkinnan itse ohjelman osalta lukuun ottamatta muutoksia, jotka tehtiin täydentävällä asetuksella.

(69)

Täydentävällä asetuksella tehtyjen muutosten osalta (jotka koskevat kannustavan vaikutuksen soveltamista ohjelmassa, sovellettavaa yhteisöveron enimmäistasoa sekä ohjelman nojalla sallittujen verovapautusten enimmäiskeston laskennassa käytettävää päivämäärää) valvontaviranomainen arvioi, i) ovatko nämä muutokset valtiontukea, ja jos ovat, ii) onko toimenpiteissä kyse voimassa olevasta tuesta.

(70)

Marmeti-investointisopimus koski kalanjalostuslaitoksen rakentamista Sandgerðiin ja sen toimintaa. Marmetin toimintaan kuului kalojen ja äyriäisten suolaus ja kuivaaminen. Marmeti perustettiin vuonna 2012, ja se aloitti toimintansa helmikuussa 2013. Yritys toimi 8 kuukauden ajan, ja 18 päivänä helmikuuta 2014 Marmeti asetettiin konkurssiin.

(71)

Jotta ETA-sopimuksen 61–63 artiklan valtiontukimääräyksiä voidaan soveltaa, tukea on myönnettävä ETA-sopimuksen kattamien tuotteiden tuotannon alalla toimiville yrityksille. ETA-sopimuksen 8 artiklan 3 kohta kuuluu seuraavasti:

”Jollei toisin määrätä, tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan ainoastaan:

(72)

Näin ollen ETA-sopimuksen 8 artiklan 3 kohdassa ETA-sopimuksen aineellinen soveltamisala rajataan edellä mainittuihin tuotteisiin, ellei sopimuksessa toisin määrätä. Kalat ja kalastustuotteet, joita ei tarkoiteta harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän 25–97 ryhmässä tai joita ei täsmennetä pöytäkirjassa 3, eivät kuulu ETA-sopimuksen yleiseen soveltamisalaan. Vaikka ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 9 olevassa 4 artiklassa määrätään, että ”[…] kilpailua vääristävä valtion varoista myönnettävä tuki kalataloudelle kielletään”, kalataloudelle myönnetyn valtiontuen arviointia koskeva toimivalta on ETA-sopimuksen sopimuspuolilla (24).

(73)

Valvontaviranomaisen käsityksen mukaan Marmetin tuottamat tuotteet kuuluivat harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän 03, 05, 15, 16 ja 23 ryhmään eivätkä näin ollen kuuluneet ETA-sopimuksen kattamiin tuotteisiin. Tästä syystä valvontaviranomaisella ei ole toimivaltaa arvioida Marmeti-investointisopimuksen nojalla mahdollisesti myönnettyä tukea.

(74)

Edellä esitetyn johdosta valvontaviranomainen päättää Marmeti-investointisopimusta koskevan tutkinnan.

(75)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen rajoittaa arviointinsa koskemaan täydentävällä asetuksella ohjelmaan tehtyjä muutoksia sekä niiden vaikutuksia Becromalin, Kísilfélagiðin, Vernen, Thorsilin ja GMR Endurvinnslanin kanssa tehtyihin investointisopimuksiin, jäljempänä ’viisi investointisopimusta’.

(76)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:

”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu tämän sopimuksen toimintaan, siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan.”

(77)

Valvontaviranomainen arvioi seuraavassa, täyttyvätkö ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen olemassaolon edellytykset i) täydentävällä asetuksella muutetun ohjelman ja ii) viiden investointisopimuksen osalta.

(78)

Jotta toimenpide voidaan katsoa valtiontueksi, edun on oltava valtion myöntämää tai valtion varoista myönnettyä. Valtiontukisääntöjen mukaan ”valtiolla” tarkoitetaan tässä yhteydessä myös alue- ja paikallisviranomaisia (25). Verotulojen menetys vastaa valtion varojen käyttöä verotukiin, ja valtion tukea voidaan myöntää myös veroalan lainsäädännön, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla yhtä hyvin kuin veroviranomaisten toimenpiteiden avulla (26). Veroperusteen pienentäminen tai veron tai maksujen määrän alentaminen tai niiden poistaminen kokonaan johtaa tulonmenetykseen ja vastaa sen vuoksi valtion varojen käyttöä verotukiin.

(79)

Valvontaviranomainen katsoi päätöksessä N:o 390/10/KOL, että ohjelmassa oli kyse valtion varojen siirtämisestä. Täydentävällä asetuksella tehdyt muutokset eivät muuta tätä päätelmää.

(80)

Kyseiset viisi investointisopimusta sisälsivät erityisesti seuraavat vapautukset veroista ja maksuista:

(81)

Lisäksi Kísilfélagið-investointisopimuksen johdanto-osassa viitataan Kísilfélagiðin, Reykjanesbærin kunnan sekä satamakassayhtiön väliseen sopimukseen hankkeeseen liittyvistä luvista ja maksuista, kiinteistöveroa ja maanvuokrausta koskevat periaatteet mukaan lukien (27). Maan tai kiinteistön vuokraus alle markkinahinnan merkitsee tulonmenetystä ja on siten valtion varojen siirtämistä.

(82)

Edellä olevan perusteella valvontaviranomainen katsoo, että myös viiteen investointisopimukseen liittyi valtion varojen käyttöä.

(83)

Valvontaviranomainen katsoi päätöksessä N:o 390/10/KOL, että ohjelma oli valikoiva, koska vain yritykset, jotka investoivat tietyille ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla tukeen oikeutetuille Islannin alueille, voivat saada siitä tukea. Valvontaviranomainen katsoi myös, että ohjelman avulla tuensaajat vapautuisivat osasta sellaisia kustannuksia, jotka niiden olisi normaalisti liiketoimintaansa harjoittaessaan maksettava itse. Näitä kustannuksia olivat muun muassa kulloinkin sovellettava yhteisöveroaste, normaali kunnallinen kiinteistövero sekä yleisesti sovellettava sosiaaliturvamaksu.

(84)

Valvontaviranomainen hyväksyy Islannin viranomaisten väitteen siitä, että täydentävällä asetuksella ohjelmaan tehdyillä muutoksilla laajennetaan ohjelmasta myönnettävät edut koskemaan Becromalia. Näin ollen täydentävällä asetuksella tehdyt muutokset ovat valikoiva toimenpide, koska ne koskevat tiettyä yritystä.

(85)

Valvontaviranomainen katsoo näin ollen, että täydentävä asetus suosii tiettyjä yrityksiä ja tuotannonaloja ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(86)

Viiden investointisopimuksen edunsaajat ovat yksittäisiä yrityksiä, ja näin ollen toimenpiteet ovat valikoivia.

(87)

Tuen käsite on laajempi kuin avustuksen käsite sen vuoksi, että tuella ei tarkoiteta ainoastaan konkreettisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös valtion toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yritysten vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia (28). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpide, jolla viranomaiset myöntävät tietyille yrityksille verohelpotuksen, joka – vaikka valtion varoja ei siirretäkään – asettaa edunsaajat taloudellisesti edullisempaan asemaan kuin muut verovelvolliset, on valtion myöntämää tai valtion varoista myönnettyä tukea (29).

(88)

Viiden investointisopimuksen avulla tuensaajat vapautuivat osasta sellaisia kustannuksia, jotka niiden normaalisti olisi ollut liiketoimintaansa harjoittaessaan maksettava itse. Näitä kustannuksia olivat muun muassa kulloinkin sovellettava yhteisöveroaste, normaali kunnallinen kiinteistövero sekä yleisesti sovellettava sosiaaliturvamaksu.

(89)

Valvontaviranomainen katsoo näin ollen, että viisi investointisopimusta suosivat tiettyjä yrityksiä ja tuotannonaloja ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(90)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määriteltäessä kansallista toimenpidettä valtiontueksi ei ole tarpeen osoittaa, että tuki todellisuudessa vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan ja tosiasiallisesti vääristää kilpailua, vaan on ainoastaan tutkittava, saattaako tuki vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua (30).

(91)

Lisäksi kun EFTA-valtion myöntämä tuki vahvistaa yrityksen asemaa ETA-alueen sisäisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan tähän kauppaan (31).

(92)

Valvontaviranomainen katsoi päätöksessä N:o 390/10/KOL, että ohjelma vahvisti tuettujen yritysten kilpailuasemaa tukikelpoisilla alueilla verrattuna niiden tosiasiallisiin tai mahdollisiin kilpailijoihin ETA-alueella. Täydentävällä asetuksella tehdyt muutokset eivät muuta tätä päätelmää.

(93)

Becromal-investointisopimus vahvistaa Becromalin kilpailuasemaa suhteessa muihin elektrolyyttikondensaattoreissa käytettävien anodisoitujen alumiinifolioiden tuottajiin. Kuten Becromal on vahvistanut, alumiinielektrolyyttikondensaattoreissa käytettävien anodifolioiden markkinat ovat maailmanlaajuiset ja Becromalin asiakkaisiin kuuluu […] ja […] toimivia yrityksiä. Näin ollen se tosiseikka, että Becromalin suurimpia kilpailijoita ovat […] toimivat yritykset, ei merkitse sitä, että ETA-alueella käytävään kauppaan ei kohdistu vaikutuksia.

(94)

Verne-investointisopimus vahvistaa Vernen kilpailuasemaa suhteessa muihin Islantiin sijoittautuneisiin datakeskuksiin. Lisäksi Vernen toimintaan kuuluu suurasiakkaille tarkoitettu globaali datakeskus, jonka palvelut ovat ETA-alueella ja maailmanmarkkinoilla toimivien asiakkaiden saatavilla.

(95)

Kísilfélagið-investointisopimus vahvistaa Kísilfélagiðin kilpailuasemaa suhteessa muihin metallurgisen piin ja piidioksidipölyn tuottajiin. Metallurgisen piin ja piidioksidipölyn markkinat ovat maailmanlaajuiset.

(96)

Thorsil-investointisopimus vahvistaa Thorsilin kilpailuasemaa suhteessa muihin piimetallin tuottajiin. Kuten Thorsil-investointisopimuksen johdanto-osassa todettiin, hanke käynnistettiin muun muassa Euroopan ja Pohjois-Amerikan lisääntyneen piimetallin kysynnän tyydyttämiseksi.

(97)

GMR Endurvinnslan -investointisopimus vahvistaa GMR Endurvinnslanin kilpailuasemaa suhteessa muihin terästä kierrättäviin yrityksiin ja teräksen tuottajiin. Yritys aikoo viedä suurimman osan tuotteistaan rakennusteollisuudessa toimiville ostajille (32).

(98)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että kyseiset viisi investointisopimusta vahvistavat tuettujen yritysten kilpailuasemaa tukikelpoisilla alueilla verrattuna niiden tosiasiallisiin tai mahdollisiin kilpailijoihin ETA-alueella.

(99)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että täydentävällä asetuksella tehdyt muutokset ja viisi investointisopimusta ovat ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(100)

Valvontaviranomainen ilmaisi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään epäilyjä siitä, oliko investointisopimuksiin perustuva tuki myönnetty ohjelman soveltamisalan puitteissa, sillä täydentävällä asetuksella ohjelmaan tehdyt muutokset olivat ilmeisesti vaikuttaneet sopimuksiin.

(101)

Pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan c alakohdan mukaan ”voimassa olevan tuen muutoksia” on pidettävä uutena tukena. Pöytäkirjassa 3 olevan II osan 27 artiklassa tarkoitetuista täytäntöönpanosäännöksistä annetun valvontaviranomaisen päätöksen N:o 195/04/KOL, jäljempänä ’täytäntöönpanopäätös’, 4 artiklan 1 kohdan mukaan ”[…] voimassa olevan tuen muutoksella tarkoitetaan mitä tahansa muutosta, lukuun ottamatta pelkästään muodollista tai hallinnollista muutosta, joka ei vaikuta tukitoimenpiteen yhteismarkkinoille soveltuvuudesta tehtyyn arviointiin”. Näin ollen muutokset, jotka eivät koske tuen aineellista sisältöä, eivät vaikuta siihen, miten toimenpide luokitellaan.

(102)

Täydentävällä asetuksella tehtyjen muutosten perusteella tukea voidaan myöntää hankkeille, joihin liittyvät työt on aloitettu ennen tuen myöntämistä – ja jopa ennen ohjelman voimaantuloa.

(103)

Täydentävällä asetuksella tehdyt muutokset muuttavat ohjelman perusominaisuuksia. Etenkin ohjelman vaatimus tuen kannustavasta vaikutuksesta on poistettu. Tämä vaatimus oli olennainen osa ohjelman puitteissa myönnettyjen tukitoimenpiteiden soveltuvuuden arviointia (ohjelma sellaisena kuin se alun perin hyväksyttiin päätöksellä N:o 390/10/KOL).

(104)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että täydentävällä asetuksella tehdyt muutokset merkitsevät huomattavaa muutosta hyväksyttyyn ohjelmaan.

(105)

Kun otetaan huomioon, että pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan c alakohdan mukaan voimassa olevan tuen muutoksia on pidettävä uutena tukena, herää kysymys siitä, onko uudeksi tueksi luokiteltava muutettu voimassa oleva tuki vai ainoastaan muutokset sellaisenaan. Asiassa Gibraltar antamassaan tuomiossa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi seuraavaa:

”[…] Näin ollen alkuperäinen järjestelmä on muuttunut uudeksi tukijärjestelmäksi ainoastaan siinä tapauksessa, että muutos on vaikuttanut alkuperäisen järjestelmän olennaiseen sisältöön. Tällaisesta olennaisesta muutoksesta ei kuitenkaan voi olla kyse, jos uusi elementti on selvästi erotettavissa alkuperäisestä järjestelmästä.” (33)

(106)

Näin ollen valvontaviranomaisen on arvioitava, ovatko täydentävällä asetuksella tehdyt muutokset erotettavissa alkuperäisestä ohjelmasta. Jos näin on, muutokset sinänsä ovat uutta tukea ja niitä on siksi arvioitava 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan sekä vuosille 2007–2013 annettujen, alueellisia valtiontukia koskevien valvontaviranomaisen suuntaviivojen, jäljempänä ’vuoden 2007 suuntaviivat’ (34), valossa.

(107)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan voimassa olevan tukiohjelman muutos, jolla ohjelmaa laajennetaan koskemaan uutta edunsaajien ryhmää, on selvästi erotettavissa alkuperäisestä ohjelmasta, koska voimassa olevan tukiohjelman soveltaminen uuteen edunsaajien ryhmään ei vaikuta alkuperäisen ohjelman soveltuvuuden arviointiin (35).

(108)

Kannustinasetuksen 3 §:n c kohdan muutetun sanamuodon mukaan tukea voidaan myöntää myös hankkeelle, joka on aloitettu erityisen investointisopimuksen tekemisen jälkeen ja ennen täydentävän asetuksen voimaantuloa. Tämä muutos laajensi ohjelman soveltamisalaa laajemmaksi kuin mitä valvontaviranomaisen päätöksellä N:o 390/10/KOL oli hyväksytty, koska se mahdollisti tuen myöntämisen hankkeille, joihin liittyvät työt oli aloitettu ennen ohjelman voimaantuloa ja jotka siten eivät olisi täyttäneet hyväksytyssä ohjelmassa asetettua vaatimusta tuen kannustavasta vaikutuksesta. Näin ollen ohjelma avattiin täydentävällä asetuksella uudelle edunsaajien ryhmälle. Lisäksi valvontaviranomainen katsoo, että täydentävällä asetuksella kannustinasetuksen 8 ja 20 §:ään tehdyt muutokset eli yhteisöveron viiteasteen alentaminen ja verovapautusten enimmäiskeston jatkaminen otettiin käyttöön vain tämän uuden edunsaajien ryhmän hyödyttämiseksi. Uudet edunsaajat voivat siis saada enemmän tukea kuin hyväksytyn ohjelman mukaan oli mahdollista. Tästä syystä ohjelman muutokset liittyvät vahvasti toisiinsa. Nämä muutokset eivät kuitenkaan vaikuta hyväksytyn ohjelman piiriin jo kuuluneiden yksittäisten toimenpiteiden soveltuvuuteen.

(109)

Tästä syystä valvontaviranomainen katsoo, että täydentävällä asetuksella tehdyt muutokset ovat alkuperäisestä ohjelmasta selvästi erotettavissa oleva muutos. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että kyseiset ohjelman muutokset ovat uusi tukitoimenpide. Tästä seuraa lisäksi, että myös kaikki täydentävän asetuksen perusteella myönnettävä tuki katsotaan uudeksi tueksi.

(110)

Valvontaviranomainen arvioi sen vuoksi täydentävällä asetuksella ohjelmaan tehtyjen muutosten soveltuvuutta.

(111)

Valvontaviranomainen totesi ohjelman hyväksymisestä tekemässään päätöksessä N:o 390/10/KOL seuraavaa:

”Ohjelmassa suljetaan pois tuen myöntäminen hankkeille, jotka on aloitettu ennen sopimuksen tekemistä Islannin viranomaisten kanssa kannustimista annetun lain 21 §:n mukaisesti.” (36)

(112)

Lisäksi valvontaviranomainen viittasi kyseisessä päätöksessä Islannin viranomaisten väitteisiin ohjelman kannustavasta vaikutuksesta seuraavasti:

”Lisäksi ohjelmasta ei myönnetä tukea hankkeille, joihin liittyvät työt on aloitettu ennen tuen myöntämistä koskevan sopimuksen allekirjoittamista valtion ja edunsaajan välillä. Islannin viranomaiset ovat vahvistaneet, että ohjelmassa suljetaan pois tuen myöntäminen hankkeille, jotka on aloitettu ennen ohjelman lopullisen tekstin julkaisemista alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen 93 kohdan loppuosan mukaisesti.” (37)

(113)

Tuen kannustavan vaikutuksen olemassaolon todentamisvaatimukset ja -menetelmä olivat vuoden 2007 suuntaviivojen mukaisesti valvontaviranomaisen ohjelmalle antaman hyväksynnän edellytys. Täydentävällä asetuksella kannustinasetuksen 3 §:ään lisätty uusi teksti ”tai ennen lain voimaantuloa tehdyn erityisen investointisopimuksen mukaisesti” mahdollistaa kuitenkin tuen myöntämisen hankkeille, jotka oli aloitettu ennen ohjelman voimaantuloa.

(114)

Lisäksi täydentävällä asetuksella kannustinasetuksen 8 §:ään tehty muutos muuttaa yhteisöveron viiteastetta, joka voidaan taata edunsaajalle enimmäisveroasteena. Kyseisen pykälän muutetun version mukaan viiteveroaste ”erityisen investointisopimuksen” tapauksessa on ennen ohjelman voimaantuloa voimassa ollut yhteisöveroaste. Pykälän alkuperäisen sanamuodon mukaan viiteveroaste olisi ollut sinä ajankohtana sovellettu veroaste, jona investointisopimus allekirjoitettiin ohjelman mukaisesti. Valvontaviranomainen katsoo, että täydentävällä asetuksella muutetaan tuen ehtoja uusia edunsaajia varten, jotka on täydentävän asetuksen muutoksilla saatettu ohjelman piiriin.

(115)

Lisäksi täydentävällä asetuksella kannustinasetuksen 20 §:ään tehdyillä muutoksilla säädetään verovapautusten enimmäiskestosta, joka alkaa sopimuksen allekirjoittamisesta ennen ohjelman voimaantuloa vuonna 2010. Myös näillä muutoksilla muutetaan tuen ehtoja täydentävällä asetuksella tehdyillä muutoksilla ohjelman piiriin saatettuja uusia edunsaajia varten.

(116)

Valvontaviranomainen katsoo, että täydentävällä asetuksella tehdyt muutokset heikentävät tuen kannustavaa vaikutusta koskevaa ehtoa, josta säädetään lain N:o 99/2010 5 §:ssä sellaisena kuin valvontaviranomainen on sen hyväksynyt. Lisäksi nämä muutokset muuttavat alkuperäisen ohjelman kannustavaa vaikutusta koskevaa vaatimusta siinä määrin, että vuoden 2007 suuntaviivojen 30 kohdassa (38) kuvatut kannustavan vaikutuksen ehdot eivät enää täyty.

(117)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että täydentävällä asetuksella ohjelman 3, 8 ja 20 artiklaan tehdyt muutokset ovat ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ETA-sopimuksen toimintaan soveltumatonta ja vuoden 2007 suuntaviivojen vastaista uutta tukea.

(118)

Tästä seuraa, että kaikki täydentävällä asetuksella tehtyjen muutosten perusteella myönnetty tuki on ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ETA-sopimuksen toimintaan soveltumatonta ja vuoden 2007 suuntaviivojen vastaista tukea.

(119)

Seuraavaksi valvontaviranomainen tarkastelee vuorotellen kutakin viidestä investointisopimuksesta.

(120)

Becromal-investointisopimus koskee investointia Akureyrin kaupunkiin kahdessa vaiheessa rakennettavaan alumiinifolion anodisointilaitokseen. Ensimmäinen vaihe oli määrä saattaa päätökseen maaliskuun 2011 loppuun ja toinen vaihe vuoden 2014 loppuun mennessä, ja investointikustannukset olivat yhteensä noin 117,25 miljoonaa euroa (39).

(121)

Becromal-investointisopimuksen johdanto-osan D, H ja I kohdassa viitataan samaa hanketta koskevaan aiempaan investointisopimukseen, jotka samat sopimuspuolet tekivät 7 päivänä heinäkuuta 2009.

(122)

Kuten edellä todettiin, Islannin viranomaiset ovat ilmoittaneet, että täydentävä asetus hyväksyttiin ohjelman laajentamiseksi kattamaan myös Becromal-hanke. Niiden mukaan oli välttämätöntä antaa Becromalille mahdollisuus hakea ohjelmaan perustuvia kannustimia, jotta Islannin viranomaiset kykenivät noudattamaan sopimusvelvoitteitaan Becromalia kohtaan.

(123)

Sen vuoksi kannustinasetukseen lisättiin täydentävällä asetuksella viittaukset ”ennen lain voimaantuloa tehtyyn erityiseen investointisopimukseen”, jotta Becromal voitiin ottaa huomioon. Becromal olisi voinut täyttää ohjelmassa asetetun kannustavaa vaikutusta koskevan ehdon ainoastaan täydentävällä asetuksella tehtyjen muutosten avulla.

(124)

Valvontaviranomainen on jo päätellyt, että täydentävällä asetuksella ohjelmaan tehdyt muutokset ovat ohjelmasta erotettavissa olevaa uutta tukea. Näin ollen myös Becromal-investointisopimuksen nojalla myönnetty tuki on uutta tukea, koska kyseinen sopimus tehtiin kannustinasetuksen nojalla sellaisena kuin se oli muutettuna täydentävällä asetuksella.

(125)

Valvontaviranomainen on jo päätellyt, että täydentävällä asetuksella tehtyjen muutosten perusteella myönnetty tuki on uutta tukea, joka ei sovellu ETA-sopimuksen toimintaan. Tästä seuraa, että myös Becromal-investointisopimus on ETA-sopimuksen toimintaan soveltumatonta tukea, koska se ei täytä hyväksytyssä ohjelmassa määrättyä kannustavaa vaikutusta koskevaa ehtoa eikä siten voi kuulua ohjelman soveltamisalaan.

(126)

Jotta arviointi olisi mahdollisimman kattava ja vastatakseen Becromalin ja Islannin viranomaisten esittämiin väitteisiin valvontaviranomainen on vaihtoehtoisesti arvioinut Becromal-investointisopimusta tapauskohtaisena toimenpiteenä. Tätä varten valvontaviranomainen viittaa vuoden 2007 suuntaviivoihin ja erityisesti niihin sisältyvään kannustavaa vaikutusta koskevaan vaatimukseen.

(127)

Kuten edellä todettiin, Becromal-investointisopimuksessa viitataan aiempaan, 7 päivänä heinäkuuta 2009 tehtyyn sopimukseen. Molemmat sopimukset ovat osa samaa hanketta, jonka valvontaviranomainen katsoo muodostavan vuoden 2007 suuntaviivojen 49 kohdassa ja alaviitteessä 47 tarkoitetun ”yhden ainoan investointihankkeen”.

(128)

Vuoden 2007 suuntaviivojen 30 kohdan mukaan kannustavan vaikutuksen olemassaolo on soveltuvuuden välttämätön edellytys:

”On tärkeää varmistaa, että aluetuki todella kannustaa tekemään investointeja, joita ei muuten tehtäisi tukialueilla. Tämän vuoksi tukea voidaan myöntää tukiohjelmien perusteella ainoastaan, jos tuensaaja on tehnyt tukihakemuksen ja tukiohjelman hallinnoinnista vastaava viranomainen on vahvistanut kirjallisesti, että jollei yksityiskohtaisesta tarkastelusta muuta johdu, hanke täyttää periaatteessa ohjelmassa tukikelpoisuudelle asetetut edellytykset ennen hankkeen aloittamista. Myös kaikissa tukiohjelmissa on viitattava näihin ehtoihin. Tapauskohtaisen tuen osalta toimivaltaisen viranomaisen on täytynyt tehdä aiesopimus, jossa edellytetään, että komissio hyväksyy toimenpiteen, jotta tukea voidaan myöntää ennen hankkeen aloittamista. Jos hanke aloitetaan ennen kuin tässä kohdassa määrätyt edellytykset täyttyvät, koko hankkeelle ei voida myöntää tukea.”

(129)

Euroopan komission ja valvontaviranomaisen päätöksentekomenettelyjen mukaisesti vuoden 2007 suuntaviivoissa tarkoitettua aiesopimusta voidaan kuvailla ”asiakirjaksi, jonka voitaisiin yksiselitteisesti katsoa merkitsevän investointiin tarkoitetun tuen myöntämistä [yritykselle]” (40). Lisäksi vuoden 2007 suuntaviivojen 30 kohdan mukaan tällainen aiesopimus on lähetettävä valvontaviranomaisen hyväksyttäväksi ennen tuen myöntämistä.

(130)

Vuoden 2007 suuntaviivojen 30 kohdan tarkoituksena on antaa valvontaviranomaiselle mahdollisuus tarkistaa, onko investointituella riittävä kannustava vaikutus, suorittamatta täysimittaista analyysia tuensaajan investointipäätöksen taloudellisista olosuhteista päätöksen tekohetkellä (41). Jos tällaista varmuutta ei saada ja hanke aloitetaan, ”koko hankkeelle ei voida myöntää tukea”, eli hanke sinänsä ei ole tukikelpoinen. Yleinen tuomioistuin vahvisti asiassa Kronoply antamassaan tuomiossa, että valvontaviranomainen voi perustaa kannustavaa vaikutusta koskevan arvionsa viittaukseen aikajärjestystä koskevaan seikkaan (42).

(131)

Becromal on väittänyt, että valtiontukiasioiden arviointi on muuttunut pidemmälle kehittyneiden taloudellisten analyysien käyttöönoton myötä ja että tämän vuoksi valvontaviranomaisen on tuen kannustavaa vaikutusta arvioidessaan arvioitava myös sen taloudellista luonnetta (eli onko se edistänyt muutosta tuensaajan käyttäytymisessä) ja otettava huomioon myös suuria investointihankkeita koskevien suuntaviivojen määräykset. Valvontaviranomainen ei voi hyväksyä tätä väitettä.

(132)

Becromal viittaa unionin tuomioistuimen tuomioon asiassa HGA (43) ja väittää, että ”[…] tarkastellessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota tuomioistuin totesi, että ainoa määritelty tekijä, jonka perusteella voidaan arvioida tukitoimenpiteen kannustavan vaikutuksen olemassaoloa, oli sen tutkiminen, oliko toimenpide muuttanut sijoittajan käyttäytymistä, ja jätti huomiotta kaikki ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viittaukset asiaan Kronoply.” (44)

(133)

Becromalin käsityksessä asiassa HGA annetusta tuomiosta jätetään kuitenkin huomiotta unionin tuomioistuimen nimenomainen toteamus, jonka mukaan valituksessa ei asetettu kyseenalaiseksi ensimmäisen asteen tuomioistuimen päätelmää, jonka mukaan ”se, että tukihakemus on tehty ennen investointihankkeen toteuttamisen aloittamista, on yksinkertainen, relevantti ja asianmukainen arviointiperuste, jonka perusteella komissio pystyy olettamaan, että suunniteltu tuki on tarpeellinen” (45).

(134)

Lisäksi unionin tuomioistuimen suuri jaosto katsoi asiassa Nuova Agricast antamassaan tuomiossa seuraavaa: ”Sen toteaminen, ettei tuki ole tarpeen, voi seurata muun muassa siitä, että asianomainen yritys on jo aloittanut tukihankkeen toteuttamisen tai jopa saattanut sen päätökseen ennen kuin tukihakemus toimitetaan toimivaltaisille viranomaisille […].” Tuomioistuimen mukaan tämä sulkee pois sen, ”[…] että asianomaisella tuella voisi olla rohkaiseva merkitys” (46). Tästä syystä valvontaviranomainen katsoo, että tässä tapauksessa sen on asianmukaista perustaa soveltumattomuutta koskeva päätelmänsä kronologiseen arviointiin: toisin sanoen i) vuoden 2007 suuntaviivoissa vahvistettu kannustavaa vaikutusta koskeva ehto ei täyttynyt, ja ii) hankkeeseen liittyvät työt alkoivat ennen investointisopimuksen tekemistä ja tuen myöntämistä.

(135)

Valvontaviranomainen torjuu myös Becromalin väitteen, jonka mukaan valvontaviranomaisen on tutkittava hanketta suuria investointihankkeita koskevien suuntaviivojen valossa ja sovellettava niissä määrättyä kannustavaa vaikutusta koskevaa testiä. Valvontaviranomainen huomauttaa, että tiettyjen suurten investointihankkeiden kohdalla vuoden 2007 suuntaviivojen 30 kohdassa esitettyä kannustavaa vaikutusta koskevaa ehtoa (joka perustuu siihen kronologiseen vaatimukseen, että tukihakemus on tehty ja tukikelpoisuus vahvistettu ennen töiden aloittamista) täydennetään toisella, luonteeltaan taloudellisella ehdolla (joka perustuu taloudelliseen analyysiin siitä, että tuki edistää tuensaajan käyttäytymisen muutosta), josta määrätään vuoden 2007 suuntaviivojen 57 kohdassa ja suuria investointihankkeita koskevissa suuntaviivoissa.

(136)

Suuria investointihankkeita koskevissa suuntaviivoissa määrätään tiettyjen suurten investointihankkeiden – eli sellaisten, joilla on merkittäviä vaikutuksia kauppaan ja jotka voivat johtaa huomattaviin kilpailun vääristymiin – perusteellisesta arvioinnista (47). Tällaisissa tapauksissa suoritettavaa kannustavan vaikutuksen analysointia kuvataan suuria investointihankkeita koskevien suuntaviivojen 19 kohdassa: se ”suoritetaan kahdella tasolla: ensin yleisellä menettelyjen tasolla ja toiseksi yksityiskohtaisemmalla, taloudellisella tasolla”. Näin ollen tiettyjen suurten investointihankkeiden kohdalla tarvitaan myös tarkempi taloudellinen analyysi sen lisäksi, että tukihakemus on toimitettu ennen hankkeeseen liittyvien töiden aloittamista.

(137)

Suuria investointihankkeita koskevien suuntaviivojen 3 kohdan ja vuoden 2007 suuntaviivojen 49 kohdan mukaan suuri investointihanke on alkuinvestointi, jonka tukikelpoisten kustannusten arvo on yli 50 miljoonaa euroa. Kuten edellä mainittiin, Becromal-investointisopimuksessa viitataan 117,25 miljoonaan euroon hankkeen molempien vaiheiden yhteenlaskettuina investointikustannuksina. Sen paremmin Becromal kuin Islannin viranomaiset eivät kuitenkaan ole toimittaneet valvontaviranomaiselle mitään tietoja tuki-intensiteetistä tai hankkeeseen liittyvistä tukikelpoisista kustannuksista. Ne eivät myöskään ole toimittaneet tietoja suuria investointihankkeita koskevissa suuntaviivoissa asetettua yksityiskohtaisen tarkastelun velvoitetta koskevista ehdoista, joihin viitataan vuoden 2007 suuntaviivojen 57 kohdan a ja b alakohdassa (eli että tuensaajan osuus kyseisen tuotteen myynnistä asianomaisilla markkinoilla on yli 25 prosenttia ja että hankkeella luotu tuotantokapasiteetti on yli 5 prosenttia kyseisen tuotteen markkinoista). Valvontaviranomaisen näkemyksen mukaan mikään ei viittaa siihen, että Becromal-hanke ylittäisi vuoden 2007 suuntaviivojen 57 kohdassa määrätyt raja-arvot.

(138)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että suuria investointihankkeita koskevissa suuntaviivoissa määrättyä perusteellista arviointia ei sovelleta Becromal-investointisopimukseen.

(139)

Kun otetaan huomioon oikeuskäytäntö ja vuoden 2007 suuntaviivojen sanamuoto, riittää, että tarkistetaan, onko tuensaaja tehnyt tukihakemuksen ja onko tuen myöntävä viranomainen antanut ennen hankkeen aloittamista kirjallisen vahvistuksen, jonka edellytyksenä on, että valvontaviranomainen hyväksyy toimenpiteen.

(140)

Vuoden 2007 suuntaviivojen määritelmän mukaan ”hankkeen aloittaminen” tarkoittaa ”joko rakennustöiden aloittamista tai ensimmäistä vakaata sitoumusta tilata laitteita, pois lukien alustavat toteutettavuustutkimukset”.

(141)

Kuten Islannin viranomaiset ja Becromal ovat vahvistaneet, Becromal-hankkeen rakennustyöt aloitettiin vuonna 2008 eli jopa ennen kuin aiempi sopimus allekirjoitettiin 7 päivänä heinäkuuta 2009.

(142)

Valvontaviranomainen ei voi hyväksyä Becromalin väitettä, että ”hankkeen aloittaminen” olisi rajoitettava tarkoittamaan tiettyyn hankkeeseen erityisesti suunniteltujen laitteiden tilaamista ja että maan osto ja/tai laitoksen rakentaminen ei välttämättä merkitse investointipäätöksen aloittamista, koska tällainen investointi voitaisiin helposti myydä milloin tahansa. Tämä kapea tulkinta ei vastaa vuoden 2007 suuntaviivojen sanamuotoa. Kuten edellä todettiin, vuoden 2007 suuntaviivoissa ”hankkeen aloittamisella” tarkoitetaan joko ”rakennustöiden aloittamista tai ensimmäistä vakaata sitoumusta tilata laitteita […]”. Tätä tulkintaa tukee yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan pienikin edunsaajan investointi riittää synnyttämään oikeusvaikutuksia ja sen katsotaan siten muodostavan töiden ensimmäisen vaiheen (48).

(143)

Lisäksi valvontaviranomaisen käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että Becromal aloitti laitoksensa rakennustyöt vuoden 2008 alussa (49) ja rekrytointimenettelyt myöhemmin samana vuonna (50). Vuoden 2008 aikana Becromal teki toimeksisaajien kanssa sopimuksia tarvittavista laitteista (51).

(144)

Nämä seikat tukevat valvontaviranomaisen näkemystä, jonka mukaan aluetuki ei ollut tärkein motivoiva seikka Becromalin Akureyrin kaupungissa tekemän investoinnin taustalla. Päinvastoin, Becromal aloitti hankkeeseen liittyvät työt ilman mitään Islannin viranomaisille toimitettua tukipyyntöä ja ilman minkäänlaista Islannin viranomaisten sitoumusta myöntää aluetukea.

(145)

Lisäksi itse ohjelman mukaan ”ainoastaan ennen investointihankkeeseen liittyvien töiden aloittamista vastaanotetut tukihakemukset, joihin on liitetty kaikki hakemuksen arvioinnissa tarvittavat asiakirjat, otetaan huomioon ohjelmaan perustuvan aluetuen myöntämisessä” (52). Koska Becromal-investointihankkeeseen liittyvät työt oli aloitettu jo ennen tukihakemuksen jättämistä, valvontaviranomainen katsoo, että hanke ei täyttänyt kannustavuusehtoa eikä siten ollut oikeutettu saamaan aluetukea ohjelmasta sellaisena kuin se oli hyväksytty.

(146)

Valvontaviranomainen ei ole saanut mitään tietoja, joiden avulla se voisi tarkistaa, olivatko Islannin viranomaiset sitoutuneet myöntämään tukea hankkeelle ennen töiden aloittamista. Becromal on todennut saaneensa Islannin viranomaisilta muodollisen pyynnön, jossa sitä kehotettiin tekemään investointisopimus ennen rakennustöiden aloittamista itse paikalla. Sen paremmin Becromal kuin Islannin viranomaiset eivät kuitenkaan ole toimittaneet valvontaviranomaiselle mitään näyttöä tällaisesta pyynnöstä.

(147)

Kuten edellä 141 kohdassa todettiin, Islannin viranomaiset tekivät investointisopimuksen Becromalin kanssa vasta 7 päivänä heinäkuuta 2009. Tällä sopimuksella Becromalille annettiin vakuutus siitä, että Islannin viranomaiset olivat sitoutuneet tekemään täydellisen investointisopimuksen yrityksen kanssa. Vaikka Becromal toimitti valvontaviranomaiselle entiseltä teollisuusministeriltä saamansa 20 päivänä syyskuuta 2013 päivätyn kirjeen, jossa ministeri totesi hallituksen sopineen investointisopimuksen tekemisestä yrityksen kanssa vuonna 2007 ja sopimusta koskevan työn alkaneen vuonna 2008, tämän lausunnon tueksi ei ole olemassa mitään asiakirjoja, jotka voisivat osoittaa, että Becromalille annettiin erityisiä kannustimia ennen hankkeen aloittamista. Joka tapauksessa valvontaviranomainen ei ollut hyväksynyt toimenpidettä ennen hankkeeseen liittyvien töiden aloittamista.

(148)

Näin ollen sen paremmin Islannin viranomaiset kuin Becromal eivät ole osoittaneet, että tässä tapauksessa oli olosuhteita (huolimatta siitä, että hankkeeseen liittyvät työt aloitettiin ennen tuen myöntämistä), jotka ovat omiaan varmistamaan kannustavaa vaikutusta koskevan ehdon täyttymisen tästä huolimatta (53).

(149)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että kannustavaa vaikutusta koskeva ehto ei täyty Becromal-investointisopimuksen osalta.

(150)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Becromal-investointisopimuksen perusteella myönnetty tuki ei ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sovellu ETA-sopimuksen toimintaan.

(151)

Islannin viranomaiset totesivat, että täydentävällä asetuksella ohjelmaan tehdyillä muutoksilla ei ole mitään vaikutusta Verne-investointisopimukseen. Ne perustelivat tätä väitettä sillä, että Verne-investointisopimus kuuluu ohjelman soveltamisalaan sellaisena kuin se on hyväksytty. Vaikka valvontaviranomainen hyväksyy Islannin viranomaisten ensimmäisen tätä koskevan väitteen, se ei voi hyväksyä sitä, että Verne-investointisopimus täyttäisi hyväksytyssä ohjelmassa asetetun kannustavuusehdon.

(152)

Valvontaviranomainen huomautti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että vaikka Verne-investointisopimuksessa ei viitata aiempaan sopimukseen, se vaikuttaa kuitenkin koskevan samaa tai samanlaista investointihanketta kuin se, josta valvontaviranomainen oli aiemmin tehnyt päätöksen N:o 418/10/KOL (54).

(153)

Alkuperäinen investointihanke aloitettiin 26 päivänä helmikuuta 2008 allekirjoittamalla kiinteistöjen hankintaa koskeva sopimus, jolla Verne osti Islannin valtiolta viisi rakennusta datakeskuksensa perustamista varten. Investointisopimus parafoitiin 23 päivänä lokakuuta 2009 (55). Hanke keskeytettiin myöhemmin ja käynnistettiin uudelleen allekirjoittamalla 27 päivänä syyskuuta 2011 Verne-investointisopimus, jonka tarkoituksena oli Islannin viranomaisten mukaan varmistaa, että hanke kuuluisi hyväksytyn ohjelman piiriin.

(154)

Alun perin suunniteltu hanke koski suurasiakkaille tarkoitetun, suuren energiatiheyden datakeskuksen rakentamista Reykjanesbærin kuntaan. Verne-investointisopimuksella ei muutettu hankkeen toteuttamispaikkaa. Hankkeen toteuttamiseen on tarkoitus käyttää samoja rakennuksia, kuten sekä vuoden 2009 investointisopimuksen että Verne-investointisopimuksen johdannossa selvästi todetaan (56). Lisäksi sopimuksen pääsopimuspuolet (eli Verne Real Estate II ehf., jäljempänä ’VRE II’, ja Verne Holdings Ltd) ovat samat. Investointisopimuksilla on myös selvästi määritelty yhteinen tavoite: tarjota toiminnan kannalta kriittisiä datakeskuspalveluja globaaleille tietotekniikkamarkkinoille.

(155)

Edellä esitetty huomioon ottaen valvontaviranomainen ei voi hyväksyä Islannin viranomaisten väitettä siitä, että näiden kahden hankkeen välillä on aineellisia eroja. Islannin viranomaiset eivät ole toimittaneet valvontaviranomaiselle tätä tukevia vakuuttavia tietoja. Valvontaviranomainen ei myöskään voi hyväksyä Islannin viranomaisten väitettä, että Verne-investointisopimus liittyisi vain datakeskuksen tilojen ja infrastruktuurin rakentamiseen ja koskisi tästä syystä uutta hanketta.

(156)

Vuoden 2007 suuntaviivoissa todetaan seuraavaa: ”[…] Jotta suurta investointihanketta ei olisi mahdollista jakaa keinotekoisesti alihankkeisiin näiden suuntaviivojen määräysten soveltamisen välttämiseksi, suuri investointihanke katsotaan yhdeksi ainoaksi investointihankkeeksi, kun alkuinvestoinnin toteuttaa yksi tai useampi yritys kolmen vuoden ajanjakson aikana ja kun se muodostuu käyttöomaisuudesta, jota ei voida jakaa osiin taloudellisesti kannattavasti.” (57)

(157)

Lisäksi ”[s]en arvioimiseksi, onko alkuinvestoinnin taloudellinen jakaminen mahdotonta, valvontaviranomainen ottaa huomioon teknisten, toiminnallisten ja strategisten yhteyksien lisäksi myös välittömän maantieteellisen läheisyyden. Taloudellisen jakamattomuuden arviointi ei riipu omistajuudesta.” (58) Kuten edellä todettiin, hankkeen toteutuspaikka ja luonne eivät ole muuttuneet, ja tärkeimmät sopimuspuolet ovat samat vuoden 2009 ja vuoden 2011 sopimuksissa. Islannin viranomaiset ovat korostaneet sitä, että mahdollinen investointien määrä on nyt pienempi, koska suurasiakkaita palvelevan datakeskuksen alun perin suunnitellut kolme rakennusvaihetta on korvattu pienempien moduulien rakentamisella tarpeen mukaan, ja että Verne pyrki osana uutta investointistrategiaansa aktiivisesti myymään rakennukset takaisin paikallisviranomaisille parantaakseen rahoitusasemaansa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että alkuperäisen investointihankkeen ja Verne-investointisopimuksessa tarkoitetun hankkeen välillä olisi teknisiä, toiminnallisia tai strategisia eroja. Valvontaviranomainen katsoo käytettävissään olevien tietojen perusteella pikemminkin, että tässä kehityssuuntauksessa on kyse toimintalinjasta tai kaupallisesta päätöksestä, joka johtuu yrityksen pyrkimyksestä vastata asiakkaidensa tarpeisiin (59).

(158)

Vuoden 2007 suuntaviivoissa todetaan myös seuraavaa: ”Määritettäessä, muodostaako suuri investointihanke yhden ainoan investointihankkeen, arvioinnin on siis oltava sama riippumatta siitä, toteuttaako hankkeen yksi yritys, useampi kuin yksi investointikustannukset jakava yritys vai useampi yritys, jotka vastaavat erillisistä investoinneista aiheutuvista kustannuksista saman investointihankkeen puitteissa (esimerkiksi yhteisyrityksen tapauksessa).” (60) Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että sopimuspuolia koskeva eriyttäminen on merkityksetöntä määritettäessä investointihankkeen jakamattomuutta.

(159)

Islannin viranomaiset viittasivat lisäksi VRE II:een vuoden 2011 lopussa tehtyyn uuteen pääomasijoitukseen ja väittivät, että se merkitsee alkuperäisen investointihankkeen rakenteellista muutosta. Islannin viranomaisten mukaan VRE II on uusi yksikkö, joka perustettiin vuonna 2011 hyödyn saamiseksi ohjelmasta, kun Vernen osallistuminen ohjelmaan oli päättynyt. Valvontaviranomainen käsittää tämän pääomasijoituksen kattaneen kyseisen hankkeen tukikelpoiset lisäkustannukset, tämän rajoittamatta valvontaviranomaisen mahdollista päätöstä aloittaa erillinen tutkintamenettely kyseisestä pääomasijoituksesta. Valvontaviranomainen korostaa kuitenkin, että vuoden 2007 suuntaviivojen mukaan tukikelpoisten kokonaiskustannusten määrä on määritettävä ennen hankkeen aloittamista. Kun hanke on alkanut, näitä tukikelpoisia kustannuksia ja tuen määrää ei ole mahdollista lisätä keinotekoisesti, koska tuen kannustava vaikutus arvioidaan tuen myöntämisajankohtana.

(160)

Islannin viranomaiset totesivat myös, että Verne-investointisopimuksessa asetetaan tiettyjä velvoitteita, jotka eivät sisältyneet aiempaan sopimukseen. Valvontaviranomainen katsoo tältä osin, että Verne-investointisopimuksen määräykset, jotka koskevat oikeudellisia velvoitteita, kuten pääomaliikkeiden rajoituksia, teollisuusmaksuja ja tierakennusmaksuja, ja/tai osakkeiden luovutusta koskevia lisävelvoitteita, ovat hallinnollisia muutoksia, jotka eivät muuta aiempaan sopimukseen perustuvan alkuperäisen hankkeen luonnetta.

(161)

Lisäksi kysymys siitä, vaihtelevatko valtiontuen aiheuttamat hyödyt, on merkityksetön arvioitaessa hankkeen investointiluonnetta. Valvontaviranomainen huomauttaa, että Verne-investointisopimuksessa määrätään erilaisista yritykseltä perittävää yhteisöveroa ja sopimuksen voimassaoloaikaa koskevista ehdoista. Kuten Islannin viranomaiset ovat vahvistaneet, tämä on kuitenkin tehty ohjelman ehtojen noudattamiseksi. Näin ollen se ei muuta hankkeen investointiluonnetta eikä todista, että kyse on aiempaan hankkeeseen liittymättömästä uudesta hankkeesta.

(162)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Verne-investointisopimus on uusi investointi töihin, jotka oli jo aloitettu rakennusten ostamisella 26 päivänä helmikuuta 2008.

(163)

Valvontaviranomainen ei ole saanut Islannin viranomaisilta eikä Verneltä lisätietoja, jotka tukisivat niiden väitettä siitä, että kyse on uudesta investointihankkeesta. Osapuolet eivät etenkään ole toimittaneet sellaisia tietoja, jotka vakuuttaisivat valvontaviranomaisen siitä, että voisi olla mahdollista erottaa Vernen toimet toisistaan teknisten, toiminnallisten tai strategisten ominaisuuksien perusteella.

(164)

Kuten edellä todettiin, ohjelmassa, sellaisena kuin se oli hyväksyttynä, suljettiin pois tuen myöntäminen hankkeille, joihin liittyvät työt oli aloitettu ennen kuin yritys teki ohjelman perusteella sopimuksen Islannin viranomaisten kanssa. Lisäksi Islannin viranomaiset vahvistivat, että ohjelmassa suljettaisiin pois tuen myöntäminen hankkeille, jotka on aloitettu ennen ohjelman lopullisen tekstin julkaisemista. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että Vernelle myönnetty tuki olisi voinut täyttää ohjelmassa asetetun kannustavaa vaikutusta koskevan ehdon ainoastaan täydentävällä asetuksella tehtyjen muutosten avulla (61).

(165)

Kun otetaan huomioon Islannin viranomaisten vakuutus siitä, että Verne-hanke ei kuulu täydentävällä asetuksella kannustinasetukseen tehtyjen muutosten piiriin, Verne-investointisopimuksen on katsottava jäävän hyväksytyn ohjelman soveltamisalan ulkopuolelle, koska hanke oli aloitettu kauan ennen ohjelman lopullisen tekstin julkaisemista. Tästä syystä valvontaviranomainen arvioi Verne-investointisopimuksen soveltuvuutta uutena tapauskohtaisena tukitoimenpiteenä.

(166)

Suuria investointihankkeita koskevien suuntaviivojen 3 kohdan ja vuoden 2007 suuntaviivojen 49 kohdan mukaan suuri investointihanke on alkuinvestointi, jonka tukikelpoiset kustannukset ovat yli 50 miljoonaa euroa. Kuten Verne-investointisopimuksen johdanto-osassa todettiin, Verne ja sijoittajat arvioivat, että hankkeen investointien mahdollinen määrä voisi olla yli 675 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Kuten edellä Becromal-hankkeen yhteydessä esitettiin, suuria investointihankkeita koskevia suuntaviivoja sovelletaan vain tiettyihin suuriin investointihankkeisiin. Islannin viranomaiset eivät ole toimittaneet valvontaviranomaiselle lainkaan tietoja tuki-intensiteetistä tai Verne-hankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Ne eivät myöskään ole toimittaneet tietoja suuria investointihankkeita koskevissa suuntaviivoissa asetettua yksityiskohtaisen tarkastelun velvoitetta koskevista ehdoista, joihin viitataan vuoden 2007 suuntaviivojen 57 kohdan a ja b alakohdassa (eli että tuensaajan osuus kyseisen tuotteen myynnistä asianomaisilla markkinoilla on yli 25 prosenttia ja että hankkeella luotu tuotantokapasiteetti on yli 5 prosenttia kyseisen tuotteen markkinoista). Valvontaviranomaisen näkemyksen mukaan mikään ei viittaa siihen, että Verne-hanke ylittäisi vuoden 2007 suuntaviivojen 57 kohdassa määrätyt raja-arvot.

(167)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että suuria investointihankkeita koskevissa suuntaviivoissa määrättyä perusteellista arviointia ei sovelleta Verne-investointisopimukseen.

(168)

Kuten edellä 153 kohdassa mainittiin, hankkeeseen liittyvät työt oli aloitettu jo helmikuussa 2008, kun Verne osti viisi rakennusta Islannin valtiolta. Tämän jälkeen Verne kunnosti vuosina 2008 ja 2009 kaksi suurta varastoa (rakennukset 868 ja 869) osana alun perin suunniteltua monesta rakennuksesta koostuvaa yritysaluetta (62). Koska näiden rakennusten ostoa ja kunnostusta (jotka liittyivät suoraan Vernen datakeskuksen perustamiseen) pidetään alkuinvestointina, hankkeeseen liittyvien töiden aloittamispäivänä on pidettävä näiden rakennusten ostopäivämäärää (63). Valvontaviranomainen ei ole saanut minkäänlaisia tietoja, joiden se voisi katsoa tukevan sitä mahdollisuutta, että Islannin viranomaiset olivat sitoutuneet myöntämään hankkeelle tukea ennen töiden aloittamista. Päinvastoin, Islannin viranomaiset ovat nyt vahvistaneet, että ne eivät tehneet Vernen kanssa minkäänlaista sopimusta kannustimien myöntämisestä ennen Verne-investointisopimusta, joka on päivätty 27 päivänä syyskuuta 2011. Islannin viranomaisten mukaan vuoden 2009 investointisopimus ainoastaan parafoitiin, mutta sitä ei allekirjoitettu, eikä sillä siten ollut oikeusvaikutuksia. Islannin viranomaisten mukaan Verne-investointisopimuksessa ei viitata mihinkään aiempaan sopimukseen sen takia, että Vernen kanssa ei ollut aiemmin allekirjoitettu minkäänlaista investointisopimusta.

(169)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 131–134 kohdassa valvontaviranomainen ilmaisi epäilyksensä siitä, täyttääkö Verne-investointisopimus vuoden 2007 suuntaviivojen kannustavaa vaikutusta koskevan ehdon. Vastauksessaan menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen Islannin viranomaiset väittivät, että ilman investointisopimusta hankkeesta olisi luovuttu finanssikriisin vuoksi (64). Lisäksi ne katsoivat, että valvontaviranomaisen olisi seurattava toimintatapaa, jota Euroopan komissio on noudattanut monissa päätöksissään olla vastustamatta rahoituslaitoksille myönnettyä kriisiapua ja jonka mukaan kannustavaa vaikutusta ei vaadittu soveltuvuuden edellytyksenä.

(170)

Valvontaviranomainen ei voi hyväksyä tällaista päättelyä. Komission päätöksentekokäytäntö finanssikriisin yhteydessä liittyi vain rahoitusalalle annettuun tukeen ja sen oikeusperustana käytettiin ensisijaisesti SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaa (joka vastaa ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohtaa). Tällaisissa tapauksissa tukea myönnettiin jäsenvaltion koko talouteen vaikuttavan vakavan häiriön poistamiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin on useaan otteeseen todennut, että tätä säännöstä on sovellettava rajoittavasti (65). Valvontaviranomainen katsoo, että siitä ei voida vetää yhtymäkohtia vuoden 2007 suuntaviivojen mukaisesti yrityksille aluetukena myönnettyyn valtiontukeen, jonka tavoitteena on kehittää tiettyä maantieteellisesti määriteltyä aluetta ja jossa kannustava vaikutus on tärkein soveltuvuuden määrittelyssä käytettävä periaate. Näin ollen valvontaviranomainen ei tässä tapauksessa voi seurata komission noudattamaa lähestymistapaa rahoituslaitoksille finanssikriisin yhteydessä annettuun valtiontukeen.

(171)

Lisäksi Islannin viranomaiset eivät toimittaneet mitään tietoja perustellakseen tuen tarpeellisuutta hankkeen päätökseen saattamiseksi. Jos, kuten Islannin viranomaiset väittivät, hanketta ei olisi saatettu päätökseen ilman tukea, niiden olisi pitänyt toimittaa tietoja ja analyysi, joiden perusteella valvontaviranomainen olisi voinut tarkistaa tämän väitteen. Tässä analyysissa olisi täytynyt ottaa huomioon muun muassa hankkeen kannattavuuslaskelmat tuen kanssa tai ilman sitä, herkkyysanalyysit sekä tarkka selonteko siitä, miten finanssikriisi vaikutti investointipäätökseen.

(172)

Lisäksi Islannin viranomaiset eivät ole osoittaneet, että oli olemassa olosuhteita (huolimatta siitä, että hankkeeseen liittyvät työt aloitettiin ennen tuen myöntämistä), jotka ovat omiaan varmistamaan kannustavaa vaikutusta koskevan ehdon täyttymisen tästä huolimatta (66).

(173)

Edellä olevan perusteella valvontaviranomainen katsoo, että kannustavaa vaikutusta koskeva ehto ei täyty Verne-investointisopimuksen osalta.

(174)

Pelkästään tämä päätelmä riittää sen toteamiseen, että Verne-investointisopimus ei ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sovellu ETA-sopimuksen toimintaan ja että sopimus on ristiriidassa vuoden 2007 suuntaviivojen kanssa.

(175)

Jotta arviointi olisi mahdollisimman kattava, valvontaviranomainen tarkastelee kuitenkin myös sopimuksen erityisiä määräyksiä ja arvioi, ovatko ne vuoden 2007 suuntaviivoissa asetettujen ehtojen mukaisia.

(176)

Jotta Verne-investointisopimuksen nojalla myönnetyt verotoimenpiteet voidaan luokitella investointitueksi, niiden on täytettävä seuraavat ehdot:

(177)

Verne-investointisopimuksessa kokonaisinvestointikustannukset on vahvistettu noin 675 miljoonaksi Yhdysvaltain dollariksi. Valvontaviranomainen katsoi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään alustavasti, että sopimuksessa ei ollut selvää yhteyttä investointikustannusten ja tuen välillä. Tässä yhteydessä tukikelpoisia kustannuksia ei määritelty erikseen, tukea ei ollut ilmaistu määrällisesti eikä tuen enimmäismäärää mainittu. Islannin viranomaiset eivät ole toimittaneet tietoja, jotka kumoaisivat nämä alustavat päätelmät. Näiden seikkojen puuttuminen Verne-investointisopimuksesta on vastoin vuoden 2007 suuntaviivojen määräyksiä.

(178)

Kuten edellä 44 kohdassa mainittiin, Islannin viranomaiset totesivat, että Invest in Iceland -toimisto teki kustakin hankkeesta kustannus-hyötyanalyysin ennen sopimusten tekemistä ja että kannustinkomitea arvioi, täyttivätkö hankkeet laissa N:o 99/2010 ja kannustinasetuksessa säädetyt tukikelpoisuusperusteet.

(179)

Vuoden 2007 suuntaviivojen mukaan ”[a]lueellinen investointituki lasketaan joko alkuinvestointihankkeesta aiheutuvien aineellisten ja aineettomien investointikustannusten perusteella tai investointihankkeen avulla suoraan luotujen työpaikkojen (arvioitujen) palkkakustannusten perusteella. […] Tuen taso määritellään intensiteettinä suhteessa viitekustannuksiin.” (68)

(180)

Jotta valvontaviranomainen voi arvioida tukitoimenpiteen soveltuvuuden vuoden 2007 suuntaviivojen mukaisesti, tuen enimmäismäärä on ilmaistava selvästi suhteessa konkreettisiin tukikelpoisiin investointikustannuksiin. Se seikka, että Islannin viranomaiset ovat perustaneet mekanismin, jolla tarkistetaan jälkikäteen ohjelmasta tuettavien hankkeiden tukikelpoisuus, on merkityksetön valvontaviranomaisen tekemän soveltuvuuden arvioinnin kannalta, koska tällainen mekanismi ei takaa sitä, että tuki-intensiteetti bruttoavustusekvivalenttina diskontataan sen arvoon ja ilmaistaan prosenttiosuutena tukikelpoisten kustannusten diskontatusta arvosta, eikä myöskään sitä, että Verne-investointisopimuksessa kaavaillut tukikelpoiset menot liittyvät aineelliseen omaisuuteen käytettyihin investointikustannuksiin, kuten vuoden 2007 suuntaviivoissa määrätään (69).

(181)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Verne-investointisopimus ei täytä vuoden 2007 suuntaviivoissa asetettuja ehtoja, koska i) sopimuksessa ei osoiteta tukikelpoisia kustannuksia, jotka investoinnissa olisi pitänyt ottaa huomioon; ii) tukea ei ole asianmukaisesti ilmaistu määrällisesti; ja iii) hankkeen tuki-intensiteetille ei ole laskentamenetelmää.

(182)

Verne-investointisopimuksen 23 artiklan 7 kohdassa Islannin viranomaiset velvoitetaan ehdottomasti myöntämään edunsaajalle lisätukea hankkeeseen, jolle on jo myönnetty ohjelmasta tukea, jos ohjelmaan myöhemmin tehtävät muutokset osoittautuvat alkuperäisen ohjelman etuja hyödyllisemmiksi.

(183)

Tällainen määräys takaa edunsaajalle oikeuden saada enemmän tukea kuin mitä valvontaviranomaisen hyväksymästä ohjelmasta alun perin myönnettiin. Näin ollen tällainen tuki ei kuulu ohjelman soveltamisalaan.

(184)

Valvontaviranomainen katsoo, että edellä mainitun määräyksen nojalla myönnetty tuki olisi luokiteltava toimintatueksi, koska se ei liity mihinkään alkuinvestointiin. Tällainen toimintatuki on yhteensopimatonta ETA-sopimuksen kanssa. Tukea ei varsinkaan myönnetä suhteessa ennalta määriteltyihin tukikelpoisiin menoihin tai kustannuksiin, kuten vuoden 2007 suuntaviivojen 66 kohdassa määrätään.

(185)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Verne-investointisopimuksen perusteella myönnetty tuki on ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ETA-sopimuksen toimintaan soveltumatonta uutta tapauskohtaista valtiontukea.

(186)

Kísilfélagið-investointisopimus koskee piintuotantolaitoksen rakentamista kahdessa tai useammassa vaiheessa Reykjanesbærin kunnassa sijaitsevaan Helguvíkiin.

(187)

Valvontaviranomainen katsoi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään alustavasti, että Kísilfélagið-investointisopimuksessa viitataan aiempaan sopimukseen, jonka samat sopimuspuolet olivat tehneet samasta hankkeesta 29 päivänä toukokuuta 2009 (70). Kuten Kísilfélagið-investointisopimuksen johdanto-osassa selväsanaisesti todetaan, ”[…] 29 päivänä toukokuuta 2009 allekirjoitettu investointisopimus katsottiin alustavaksi askeleeksi kohti kattavamman investointisopimuksen tekemistä osapuolien välillä” ja ”tämä investointisopimus on siten aiemman, 29 päivänä toukokuuta 2009 allekirjoitetun investointisopimuksen jatkosopimus” (71).

(188)

Lisäksi 29 päivänä toukokuuta 2009 allekirjoitetun sopimuksen 2 artiklan 2 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Täydelliseen sopimukseen sisältyy muun muassa määräyksiä käyttöomaisuuden arvonalennuksesta ja poistoista sekä muista kirjanpitostandardeista, hallinnollisista maksuista myönnettävistä vapautuksista, yrityksen, Tomahawkin ja sijoittajien veroasteesta ja yleisestä verotuksesta, tuonti- ja vientitulleista ja valmisteveroista.” Lisäksi sopimuksen 1.1(f.1) kohdassa todetaan, että ”tämän investointisopimuksen ja sitä seuraavan täydellisen investointisopimuksen voimassaoloaika on vähintään 20 vuotta sopimuksen täytäntöönpanosta […]. Tämä investointisopimus korvataan täydellisellä investointisopimuksella, ja sen voimassaolo päättyy näin ollen, kun täydellisestä investointisopimuksesta tulee oikeudellisesti sitova […].”

(189)

Islannin viranomaiset totesivat, että täydentävällä asetuksella ohjelmaan tehtyjen muutosten kohteena oli Becromal-investointisopimus ja että muille hankkeille, jotka aloitettiin ennen ohjelman voimaantuloa, ei myönnetty kannustimia ohjelman perusteella.

(190)

Vaikka Kísilfélagið oli tehnyt sopimuksen Islannin viranomaisten kanssa ennen ohjelman voimaantuloa, vuoden 2009 sopimuksessa vahvistetut hankkeeseen liittyvät työt eivät olleet vielä alkaneet, kun Kísilfélagið-investointisopimus allekirjoitettiin ohjelman mukaisesti. Koska kannustavaa vaikutusta koskeva ehto täyttyi, hanke olisi näin ollen ollut oikeutettu hyödyntämään ohjelman mukaisia kannustimia riippumatta täydentävällä asetuksella tehdyistä muutoksista. Lisäksi Kísilfélagið ei hyötynyt täydentävällä asetuksella kannustinasetuksen 8 ja 20 §:ään tehdyistä muutoksista.

(191)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että täydentävällä asetuksella tehdyt muutokset eivät vaikuttaneet Kísilfélagið-investointisopimukseen.

(192)

Valvontaviranomainen huomauttaa, että kuten Islannin viranomaiset ovat vahvistaneet, hanketta koskevia töitä ei vielä ole aloitettu. On myös epäselvää, aloitetaanko niitä koskaan. Valvontaviranomainen ei ole tietoinen Kísilfélagið-hankkeen rakennustöiden alkamisesta tai vakaista sitoumuksista tilata laitteita. Tästä syystä tukea ei myönnetty, ennen kuin edunsaaja oli aloittanut hankkeeseen liittyvät työt.

(193)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että ohjelmassa määrätty kannustavaa vaikutusta koskeva ehto täyttyy Kísilfélagið-investointisopimuksen osalta.

(194)

Vaikka Kísilfélagið-investointisopimus täyttää ohjelman kannustavaa vaikutusta koskevan ehdon, Islannin viranomaiset yhtyvät valvontaviranomaisen alustavaan päätelmään, jonka mukaan Kísilfélagið-investointisopimuksella annettiin lisäkannustimia, jotka ylittivät hyväksytyn ohjelman soveltamisalan (72).

(195)

Kísilfélagið-investointisopimuksen mukaan piimetallin tuotantolaitoksen rakentaminen on tarkoitus toteuttaa kahdessa tai useammassa vaiheessa kolmen vuoden aikana. Sopimuksessa ei määrätä laitoksen rakentamisen alku- tai päättymispäivää eikä myöskään rakentamisen edellyttämiä toimenpiteitä. Sopimuksessa ei myöskään mainita tukikelpoisia investointikustannuksia eikä määrätä tuki-intensiteeteistä eikä tuen enimmäismäärästä. Valvontaviranomainen soveltaa edellä 176–181 kohdassa esitettyä, Verne-investointisopimusta koskevaa päättelyä soveltuvin osin ja katsoo, että nämä seikat vaikuttavat Kísilfélagið-investointisopimuksen soveltuvuuden arviointiin kokonaisuudessaan, ja sen vuoksi niitä olisi arvioitava erottamattomana osana sopimusta.

(196)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Kísilfélagið-investointisopimus ei täytä kaikilta osin vuoden 2007 suuntaviivoissa asetettuja ehtoja, koska i) sopimuksessa ei osoiteta tukikelpoisia kustannuksia, jotka investoinnissa olisi pitänyt ottaa huomioon; ii) tukea ei ole asianmukaisesti ilmaistu määrällisesti; ja iii) hankkeen tuki-intensiteetille ei ole laskentamenetelmää.

(197)

Näin ollen Kísilfélagið-investointisopimus on katsottava uudeksi tapauskohtaiseksi tueksi, joka ei kuulu ohjelman soveltamisalaan sellaisena kuin ohjelma on hyväksyttynä.

(198)

Kísilfélagið-investointisopimuksen 22 artiklan 8 kohdassa Islannin viranomaiset velvoitetaan ehdottomasti myöntämään edunsaajalle lisätukea hankkeeseen, jolle on jo myönnetty ohjelmasta tukea, jos ohjelmaan myöhemmin tehtävät muutokset osoittautuvat alkuperäisen ohjelman etuja hyödyllisemmiksi.

(199)

Tällainen määräys takaa edunsaajalle oikeuden saada enemmän tukea kuin mitä ohjelmasta alun perin myönnettiin. Näin ollen tällainen tuki ei kuulu valvontaviranomaisen hyväksymän ohjelman soveltamisalaan. Islannin viranomaiset ovat vahvistaneet kunnioittavansa valvontaviranomaisen näkemystä, jonka mukaan tällainen ohjelman soveltaminen ei ole yhdenmukaista hyväksytyn ohjelman kanssa. Tästä syystä ne ovat sitoutuneet poistamaan tämän määräyksen sopimuksesta. Islannin viranomaiset eivät kuitenkaan ilmoittaneet tästä tapauskohtaisesta toimenpiteestä valvontaviranomaiselle, kuten niiden olisi pitänyt tehdä pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(200)

Valvontaviranomainen katsoo, että edellä mainitun määräyksen nojalla myönnetty tuki olisi luokiteltava toimintatueksi, koska se ei liity mihinkään alkuinvestointiin. Tällainen toimintatuki ei lähtökohtaisesti sovellu ETA-sopimuksen toimintaan, eikä valvontaviranomaiselle ole esitetty lainkaan tietoja tai väitteitä, joiden perusteella tuki saattaisi kaikesta huolimatta soveltua ETA-sopimuksen toimintaan. Toimenpiteitä ei etenkään myönnetä ennalta määritettyihin tukikelpoisiin menoihin tai kustannuksiin, kuten vuoden 2007 suuntaviivojen 66 kohdassa määrätään.

(201)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Kísilfélagið-investointisopimus täyttää vuoden 2007 suuntaviivoissa asetetun kannustavaa vaikutusta koskevan ehdon ja että Kísilfélagið oli näin ollen oikeutettu saamaan tukea ohjelmasta.

(202)

Valvontaviranomainen katsoo kuitenkin myös, että Kísilfélagið-investointisopimus ei täytä vuoden 2007 suuntaviivoissa asetettuja ehtoja, koska siinä ei mainita tukikelpoisia investointikustannuksia eikä tuki-intensiteettejä ja tuen enimmäismäärää. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että Kísilfélagið-investointisopimuksen nojalla myönnetty tuki on ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla ETA-sopimuksen toimintaan soveltumatonta valtiontukea.

(203)

Valvontaviranomaisen käytettävissä olevien tietojen mukaan Thorsil-investointisopimus ei liity mihinkään aiempaan investointisopimukseen.

(204)

Tästä huolimatta valvontaviranomainen ilmaisi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä epäilyjä sen suhteen, määrättiinkö Thorsil-investointisopimuksen 15 artiklan 3 kohdassa tuen myöntämisestä hyväksytyn ohjelman ulkopuolella (73).

(205)

Kuten edellä 33 ja 34 kohdassa todettiin, Islannin viranomaiset yhtyivät valvontaviranomaisen alustavaan päätelmään, jonka mukaan sopimuksessa määrätään useammista kannustimista kuin ohjelmassa sallittiin.

(206)

Koska sopimus on jo tullut voimaan, valvontaviranomainen ei joka tapauksessa voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että myönnetty tuki ei kuulunut hyväksytyn ohjelman soveltamisalaan. Näin ollen valvontaviranomainen arvioi Thorsil-investointisopimuksen 15 artiklan 3 kohdassa määrättyjä lisäkannustimia tapauskohtaisena tukena.

(207)

Thorsil-investointisopimus allekirjoitettiin 30 päivänä joulukuuta 2010. Se koskee Ölfusin kuntaan rakennettavaa piimetallin tuotantolaitosta, jonka vuotuinen tuotantokapasiteetti olisi noin 50 000 tonnia.

(208)

Islannin viranomaisten mukaan laitoksen toiminnan oli määrä käynnistyä lokakuussa 2014. Laitoksen rakentamista ei kuitenkaan ole vielä aloitettu, ja on epäselvää, toteutuuko hanke. Tästä syytä on selvää, että tukea ei myönnetty ennen kuin edunsaaja oli aloittanut hankkeeseen liittyvät työt. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että kannustavaa vaikutusta koskeva ehto täyttyy Thorsil-investointisopimuksen osalta.

(209)

Thorsil-investointisopimuksen mukaan piimetallin tuotantolaitos on tarkoitus rakentaa Ölfusin kuntaan, ja tuotannon oli määrä alkaa 1 päivänä lokakuuta 2014. Sopimuksessa ei kuitenkaan määrätä laitoksen rakentamisen alku- tai päättymispäivästä eikä myöskään rakentamisen edellyttämistä toimenpiteistä. Sopimuksessa ei myöskään mainita tukikelpoisia tai yhteenlaskettuja investointikustannuksia eikä määrätä tuki-intensiteeteistä eikä tuen enimmäismäärästä.

(210)

Valvontaviranomainen soveltaa edellä 176–181 kohdassa esitettyä, Verne-investointisopimusta koskevaa päättelyä soveltuvin osin ja katsoo, että nämä seikat vaikuttavat Thorsil-investointisopimuksen soveltuvuuden arviointiin kokonaisuudessaan, ja sen vuoksi niitä olisi arvioitava erottamattomana osana sopimusta.

(211)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Thorsil-investointisopimus ei täytä kaikilta osin vuoden 2007 suuntaviivoissa asetettuja ehtoja, koska i) sopimuksessa ei esitetä tukikelpoisia kustannuksia, jotka investoinnissa olisi pitänyt ottaa huomioon; ii) tukea ei ole asianmukaisesti ilmaistu määrällisesti; ja iii) hankkeen tuki-intensiteetille ei ole laskentamenetelmää.

(212)

Näin ollen Thorsil-investointisopimus on katsottava uudeksi tapauskohtaiseksi tueksi, joka ei kuulu ohjelman soveltamisalaan sellaisena kuin se on hyväksyttynä.

(213)

Thorsil-investointisopimuksen 15 artiklan 3 kohdassa määrätään mahdollisuudesta jatkaa tukikautta hyväksytyssä ohjelmassa määrättyä enimmäisvoimassaoloaikaa pidemmälle. Tästä tapauskohtaisesta lisäkannustimesta ei ilmoitettu valvontaviranomaiselle, kuten pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaan olisi pitänyt tehdä.

(214)

Tukikauden jatkamisen mahdollisuus ei liity alkuinvestointiin, vaan vähentää sen sijaan kustannuksia, joista Thorsilin olisi normaalisti vastattava harjoittaessaan tavanomaista liiketoimintaansa. Näin ollen se on toimintatukea. Tällainen toimintatuki ei lähtökohtaisesti sovellu ETA-sopimuksen toimintaan, eikä valvontaviranomaiselle ole esitetty lainkaan tietoja tai väitteitä, joiden perusteella tuki saattaisi kaikesta huolimatta soveltua ETA-sopimuksen toimintaan. Toimenpiteitä ei etenkään myönnetä ennalta määritettyihin tukikelpoisiin menoihin tai kustannuksiin, kuten vuoden 2007 suuntaviivojen 66 kohdassa määrätään.

(215)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Thorsil-investointisopimus täyttää vuoden 2007 suuntaviivoissa asetetun kannustavaa vaikutusta koskevan ehdon ja että Thorsil oli näin ollen oikeutettu saamaan tukea ohjelmasta.

(216)

Valvontaviranomainen katsoo lisäksi, että Thorsil-investointisopimus ei täytä vuoden 2007 suuntaviivoissa asetettuja ehtoja, koska siinä ei mainita tukikelpoisia ja yhteenlaskettuja investointikustannuksia eikä tuki-intensiteettejä ja tuen enimmäismäärää. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että Thorsil-investointisopimuksen nojalla myönnetty tuki on ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla ETA-sopimuksen toimintaan soveltumatonta valtiontukea.

(217)

Valvontaviranomaisen käytettävissä olevien tietojen mukaan GMR Endurvinnslan -investointisopimus ei liity mihinkään aiempaan investointisopimukseen.

(218)

Tästä huolimatta valvontaviranomainen ilmaisi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä epäilyjä sen suhteen, määrättiinkö GMR Endurvinnslan -investointisopimuksen 22 artiklan 7 kohdassa tuen myöntämisestä hyväksytyn ohjelman ulkopuolella (74).

(219)

Kuten edellä 33 ja 34 kohdassa todettiin, Islannin viranomaiset yhtyivät valvontaviranomaisen alustavaan päätelmään, jonka mukaan sopimuksessa määrätään useammista kannustimista kuin ohjelmassa sallittiin.

(220)

Koska sopimus on jo tullut voimaan, valvontaviranomainen ei joka tapauksessa voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että myönnetty tuki ei kuulunut hyväksytyn ohjelman soveltamisalaan. Näin ollen valvontaviranomainen arvioi 22 artiklan 7 kohdassa määrättyjä lisäkannustimia tapauskohtaisena tukena.

(221)

Islannin viranomaiset tekivät 7 päivänä toukokuuta 2012 sopimuksen GMR Endurvinnslanin kanssa verovapautuksien myöntämisestä kierrätyslaitoksen rakentamista varten Hvalfjarðarsveitin kunnassa sijaitsevaan Grundartangiin. Sopimuksessa todetaan, että GMR aikoi aloittaa tuotannon vuoden 2012 lopussa ja että laitoksen oli määrä olla täysin toimintavalmis vuonna 2014.

(222)

Kuten Islannin viranomaiset ovat vahvistaneet, tukea ei myönnetty, ennen kuin edunsaaja oli aloittanut hankkeeseen liittyvät työt.

(223)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että kannustavaa vaikutusta koskeva ehto täyttyy GMR Endurvinnslan -investointisopimuksen osalta.

(224)

Valvontaviranomaisen on kuitenkin tarkistettava, täyttävätkö tietyt sopimuksen osatekijät vuoden 2007 suuntaviivoissa asetetut vaatimukset.

(225)

Sopimuksessa ei mainita tukikelpoisia investointikustannuksia, eikä siinä määrätä tuki-intensiteeteistä eikä tuen enimmäismäärästä.

(226)

Valvontaviranomainen soveltaa edellä 176–181 kohdassa esitettyä, Verne-investointisopimusta koskevaa päättelyä soveltuvin osin ja katsoo, että nämä seikat vaikuttavat GMR Endurvinnslan -investointisopimuksen soveltuvuuden arviointiin kokonaisuudessaan, ja sen vuoksi niitä olisi arvioitava erottamattomana osana sopimusta.

(227)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että GMR Endurvinnslan -investointisopimus ei täytä kaikilta osin vuoden 2007 suuntaviivoissa asetettuja ehtoja, koska i) sopimuksessa ei esitetä tukikelpoisia kustannuksia, jotka investoinnissa olisi pitänyt ottaa huomioon; ii) tukea ei ole asianmukaisesti ilmaistu määrällisesti; ja iii) hankkeen tuki-intensiteetille ei ole laskentamenetelmää.

(228)

Näin ollen GMR Endurvinnslan -investointisopimus on katsottava uudeksi tapauskohtaiseksi tueksi, joka ei kuulu ohjelman soveltamisalaan sellaisena kuin se on hyväksyttynä.

(229)

GMR Endurvinnslan -investointisopimuksen 22 artiklan 7 kohta sisältää Kísilfélagið-investointisopimukseen sisältyvän lausekkeen kanssa identtisen lausekkeen (ks. 198–200 kohta), joka koskee ehdotonta oikeutta pyytää tuen lisäämistä, jos ohjelmaa laajennetaan.

(230)

Kuten edellä 199 kohdassa todettiin, tällainen määräys takaa edunsaajalle oikeuden saada enemmän tukea kuin mitä ohjelmasta alun perin myönnettiin. Näin ollen tällainen tuki ei kuulu ohjelman soveltamisalaan. Islannin viranomaiset ovat vahvistaneet kunnioittavansa valvontaviranomaisen näkemystä, jonka mukaan tällainen ohjelman soveltaminen ei ole yhdenmukaista hyväksytyn ohjelman kanssa, ja tästä syystä ne ovat sitoutuneet poistamaan tämän määräyksen sopimuksesta. Islannin viranomaiset eivät kuitenkaan ilmoittaneet tästä tapauskohtaisesta toimenpiteestä valvontaviranomaiselle pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(231)

Valvontaviranomainen katsoo, että edellä mainitun määräyksen nojalla myönnetty tuki olisi luokiteltava toimintatueksi, koska se ei liity alkuinvestointiin. Tällainen toimintatuki ei lähtökohtaisesti sovellu ETA-sopimuksen toimintaan, eikä valvontaviranomaiselle ole esitetty mitään tietoja tai väitteitä, joiden perusteella tuki saattaisi kaikesta huolimatta soveltua ETA-sopimuksen toimintaan. Tällaista tukea ei etenkään myönnetä ennalta määritettyihin tukikelpoisiin menoihin tai kustannuksiin, kuten vuoden 2007 suuntaviivojen 66 kohdassa määrätään.

(232)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että GMR Endurvinnslan -investointisopimus täyttää vuoden 2007 suuntaviivoissa asetetun kannustavaa vaikutusta koskevan ehdon ja että GMR Endurvinnslan oli näin ollen oikeutettu saamaan tukea ohjelmasta.

(233)

Valvontaviranomainen katsoo kuitenkin myös, että GMR Endurvinnslan -investointisopimus ei täytä vuoden 2007 suuntaviivoissa asetettuja ehtoja, koska siinä ei mainita tukikelpoisia investointikustannuksia eikä tuki-intensiteettejä ja tuen enimmäismäärää. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että GMR Endurvinnslan -investointisopimuksen nojalla myönnetty tuki on ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla ETA-sopimuksen toimintaan soveltumatonta tukea.

(234)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Verne-investointisopimus tehtiin kokonaisuudessaan valvontaviranomaisen hyväksymän ohjelman määräysten ulkopuolella ja on siten tapauskohtainen toimenpide. Arviointi osoitti, että Verne-investointisopimuksen määräyksillä myönnettiin ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ETA-sopimuksen toimintaan soveltumatonta tukea.

(235)

Vaikka Thorsil-, Kísilfélagið- ja GMR Endurvinnslan -hankkeet täyttävät ohjelman tukikelpoisuutta koskevat kannustavuusvaatimukset, niitä koskevat sopimukset, joita myös arvioitiin tapauskohtaisina toimenpiteinä, eivät täytä vuoden 2007 suuntaviivoissa asetettuja ehtoja, koska niissä ei mainita tukikelpoisia investointikustannuksia eikä tuki-intensiteettejä ja tuen enimmäismäärää, joita näiden kustannusten olisi vastattava. Lisäksi sopimukset sisältävät tiettyjä lisämääräyksiä, joiden mukaan tukea voidaan myöntää hyväksytyn ohjelman ulkopuolella. Tästä syystä valvontaviranomainen katsoo, että nämä sopimukset kokonaisuudessaan ovat 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ETA-sopimuksen toimintaan soveltumatonta valtiontukea.

(236)

Pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan nojalla ”EFTAn valvontaviranomaiselle on ilmoitettava tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta riittävän ajoissa, jotta se voi esittää huomautuksensa. Asianomainen valtio ei saa panna ehdottamiaan toimenpiteitä täytäntöön ennen kuin menettelyn tuloksena on saatu aikaan lopullinen päätös”.

(237)

Islannin viranomaiset eivät ilmoittaneet täydentävällä asetuksella ohjelmaan tehdyistä muutoksista, joilla mahdollistettiin tuen myöntäminen hankkeille, joihin liittyvät työt oli aloitettu ennen ohjelman voimaantuloa. Lisäksi Islannin viranomaiset eivät ilmoittaneet valvontaviranomaiselle Verne-, Thorsil-, Kísilfélagið- ja GMR Endurvinnslan -investointisopimuksista, koska ne katsoivat näiden investointisopimusten kuuluvan ohjelman piiriin. Kun otetaan huomioon valvontaviranomaisen 235 kohdassa esittämä päätelmä, jonka mukaan nämä investointisopimukset jäävät kokonaisuudessaan hyväksytyn sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, näistä sopimuksista olisi kuitenkin pitänyt ilmoittaa valvontaviranomaiselle, jotta se olisi arvioinut ne tapauskohtaisina toimenpiteinä.

(238)

Koska ohjelman muutokset ovat ohjelmasta erotettavissa olevaa valtiontukea ja Verne-, Thorsil-, Kísilfélagið- ja GMR Endurvinnslan -investointisopimukset ovat hyväksytyn ohjelman soveltamisalaan kuulumatonta valtiontukea, ne olivat periaatteessa vuoden 2007 suuntaviivoissa asetettujen yksittäisiä ilmoituksia koskevien vaatimusten alaisia.

(239)

Valvontaviranomainen katsoo näin ollen, että Islannin viranomaiset eivät ole noudattaneet ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

(240)

Tuensaajat voivat vedota luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteisiin kyseenalaistaakseen sääntöjenvastaisesti myönnetyn valtiontuen takaisinperintää koskevan määräyksen. Periaatteita sovelletaan kuitenkin vain poikkeustilanteessa, eikä yritys pysty tavallisesti luottamaan perustellusti siihen, että tuki on sääntöjenmukaista, ellei tukea ole myönnetty siten, että siitä on ilmoitettu valvontaviranomaiselle (tai Euroopan komissiolle) määrätyn menettelyn mukaisesti (75). Unionin tuomioistuin on vahvistanut tämän periaatteen seuraavasti: ”Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa poikkeuksellisen olosuhteen ei myöskään voida katsoa olevan olemassa oikeusvarmuuden periaatteen nojalla, koska yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että niin kauan kuin komissio ei ole tehnyt hyväksymispäätöstä […], tuensaajalla ei ole varmuutta tuen laillisuudesta, joten luottamuksensuojan periaatteeseen ja oikeusvarmuuden periaatteeseen ei ole mahdollista vedota” (76).

(241)

Tuomioistuin on todennut, että periaatteessa tuensaaja voi tuen sääntöjenmukaisuuden osalta vedota luottamuksensuojaan vain, jos tuki on myönnetty pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti (77). Lisäksi tuomioistuin on huomauttanut, että huolellisen talouden toimijan on tavallisesti kyettävä varmistamaan, että kyseistä menettelyä on noudatettu (78).

(242)

Sääntöjenvastaisesti myönnetyn tuen saaja voi, silloin kun sääntöjenvastaisuus johtuu ilmoittamatta jättämisestä, vastustaa tuen takaisinmaksua ja vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden perusteella se on voinut perustellusti luottaa tuen sääntöjenmukaisuuteen (79). Tuomioistuin on todennut, että toimija voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, jos Euroopan unionin viranomaisen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia (80).

(243)

Islannin viranomaisten mukaan valvontaviranomaisen virkamiehet näyttivät Brysselissä 27 päivänä toukokuuta 2011 järjestetyssä tapaamisessa vihreää valoa Islannin viranomaisten ja Vernen suunnitelmalle tehdä tarkistettu sopimus, jonka avulla Verne voisi hyötyä ohjelmasta. Vaikka Islannin viranomaiset myöntävät, että tämäntyyppiset valvontaviranomaisen tai sen yksittäisten työntekijöiden kannanotot eivät EU:n tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan riitä perusteeksi kanteen nostamiselle, ne ovat pyytäneet valvontaviranomaista ottamaan asianmukaisesti huomioon mainitussa tapaamisessa esiin tulleet seikat ja katsomaan niiden pohjalta, että Verne-investointisopimuksen yhteensopivuus ohjelman kanssa on osoitettu.

(244)

Valvontaviranomainen on samaa mieltä Islannin viranomaisten kanssa siitä, että valvontaviranomaisen virkamiehen epävirallisessa tapaamisessa esittämiä lausuntoja ei voida käyttää tuen soveltuvuutta puoltavana perusteena eivätkä ne anna edunsaajille perusteltua luottamusta. Valvontaviranomaisella on yksinomainen toimivalta arvioida valtiontuen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan. Kunnes valvontaviranomainen on tehnyt lopullisen päätöksen tietystä toimenpiteestä, kyseistä toimenpidettä ei ole todettu yhteensopivaksi ETA-sopimuksen valtiontukisääntöjen kanssa. Valvontaviranomainen ei toistaiseksi ole tehnyt päätöstä Vernelle myönnetyn aluetuen hyväksymisestä.

(245)

Lisäksi valvontaviranomainen torjuu Islannin viranomaisten väitteen, jonka mukaan se näytti vihreää valoa sille, että Verne saa aluetukea hyväksytystä ohjelmasta. Valvontaviranomainen ei ole Islannin viranomaisten kanssa käymässään kirjeenvaihdossa koskaan todennut, että Verne-hanke voisi olla oikeutettu saamaan aluetukea. Päinvastoin, valvontaviranomainen on vuodesta 2010 lähtien, jolloin ilmoitusta edeltävät keskustelut Verne-hankkeesta käytiin, ilmaissut epäilyksiä siitä, täyttyikö kannustavaa vaikutusta koskeva ehto. Kirjeessä, joka oli päivätty 31 päivänä maaliskuuta 2010, valvontaviranomainen ilmaisi epäilyksensä siitä, olivatko Islannin viranomaiset osoittaneet vuoden 2009 investointisopimuksessa kaavaillun erilaisen veroista ja maksuista vapauttamisen todellisen kannustavan vaikutuksen. Valvontaviranomainen myös totesi selvästi, että Islannin viranomaiset eivät olleet toimittaneet asiakirjoja osoittaakseen tehneensä aiesopimuksen tuen myöntämisestä ennen hankkeeseen liittyvien töiden aloittamista ja että niiden toimittamien tietojen mukaan hankkeeseen liittyvät työt aloitettiin ennen kuin edunsaaja ja Islannin viranomaiset aloittivat keskustelut investointisopimuksesta. Kuten edellä 153 kohdassa todettiin, Islannin viranomaiset peruuttivat myöhemmin vuoden 2009 sopimuksen ja tekivät 27 päivänä syyskuuta 2011 toisen sopimuksen Vernen kanssa, jotta hanke kuuluisi ohjelman piiriin. Verne-investointisopimuksesta ei ilmoitettu valvontaviranomaiselle, eikä sitä näin ollen ole todettu yhteensopivaksi ETA-sopimuksen valtiontukisääntöjen kanssa.

(246)

Näin ollen valvontaviranomainen on sitä mieltä, etteivät oikeusvarmuuteen ja luottamuksensuojaan liittyvät perustelut päde tässä asiassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön sekä ETA-sopimuksen 61 artiklan ja SEUT-sopimuksen 107 artiklan laajan sovellettavuuden vuoksi.

(247)

Tuki, joka myönnetään ilmoittamatta siitä valvontaviranomaiselle, on pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan f alakohdassa tarkoitettua sääntöjenvastaista tukea. Pöytäkirjassa 3 olevan II osan 14 artiklan mukaan valvontaviranomainen päättää, että sääntöjenvastainen tuki, joka on ristiriidassa ETA-sopimuksen valtiontukisääntöjen kanssa, on perittävä takaisin tuensaajilta, paitsi jos tämä olisi vastoin yleistä oikeusperiaatetta pöytäkirjassa 3 olevan II osan 14 artiklan mukaisesti. Islannin viranomaiset ja tuen saajat eivät ole esittäneet perusteluja yleiselle poikkeamiselle yleisestä oikeusperiaatteesta.

(248)

Valtiolle asetetulla velvollisuudella lakkauttaa sääntöjenvastainen valtiontuki pyritään palauttamaan aikaisempi tilanne (81). Maksamalla tuen takaisin tuensaajat menettävät edun, jonka ne saivat markkinoilla kilpailijoihinsa verrattuna, ja ennen tuen maksua vallinnut tilanne palautuu mahdollisuuksien mukaan ennalleen (82).

(249)

Takaisin perittävään sääntöjenvastaiseen tukeen tulee pöytäkirjassa 3 olevan II osan 14 artiklan 2 kohdan ja valvontaviranomaisen 14 päivänä heinäkuuta 2004 tekemän päätöksen N:o 195/04/KOL 9 ja 11 artiklan mukaisesti lisätä koronkorko (83).

(250)

Islannin viranomaiset ovat toistaiseksi antaneet vain vähän tietoa täydentävän asetuksen ja investointisopimusten perusteella myönnetyn tuen määrästä. Ne eivät myöskään ole toimittaneet riittäviä tietoja päivämääristä, joina tuki oli edunsaajien käytettävissä. Tästä syystä valvontaviranomainen ei tällä hetkellä pysty määrittämään edunsaajilta takaisin perittäviä tosiasiallisia määriä.

(251)

Islannin viranomaisten on lähetettävä valvontaviranomaisille asianmukainen raportti edistymisestään tuen takaisinperinnässä ja yksilöitävä selvästi tosiasialliset toimenpiteet, jotka on toteutettu tuen perimiseksi takaisin välittömästi ja tehokkaasti. Lisäksi Islannin viranomaisten on toimitettava kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiannosta asiakirjat, joilla todistetaan, että sääntöjenvastaisesti myönnettyjen ja soveltumattomien tukien takaisinperintä tuensaajilta on aloitettu (esimerkiksi kiertokirjeet, takaisinperintämääräykset jne.).

(252)

Valvontaviranomainen katsoo, että Islannin viranomaiset ovat panneet sääntöjenvastaisesti täytäntöön täydentävän asetuksen (ja sen seurauksena Becromal-investointisopimuksen) nojalla myönnetyn tuen ja näin rikkoneet pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan määräyksiä. Myönnetty valtiontuki ei sovellu ETA-sopimuksen toimintaan, ja se on perittävä takaisin siltä osin kuin tuki on jo maksettu tuensaajille.

(253)

Valvontaviranomainen katsoo, että Islannin viranomaiset ovat panneet sääntöjenvastaisesti täytäntöön Verne-investointisopimuksen nojalla myönnetyn tapauskohtaisen valtiontuen ja näin rikkoneet pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan määräyksiä. Tämä valtiontuki ei sovellu ETA-sopimuksen toimintaan, ja se on perittävä takaisin siltä osin kuin tuki on jo maksettu tuensaajille.

(254)

Kísilfélagið-, Thorsil- ja GMR Endurvinnslan -investointisopimusten osalta valvontaviranomainen katsoo, että vaikka nämä kolme hanketta täyttävät ohjelman tukikelpoisuutta koskevat kannustavuusvaatimukset, niitä koskevat sopimukset eivät täytä vuoden 2007 suuntaviivoissa asetettuja ehtoja, koska niissä ei mainita tukikelpoisia investointikustannuksia eikä tuki-intensiteettejä ja tuen enimmäismäärää, ja näin ollen ne katsotaan uudeksi tapauskohtaiseksi soveltumattomaksi valtiontueksi ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja vuoden 2007 suuntaviivojen mukaisesti. Lisäksi näihin sopimuksiin sisältyy tiettyjä määräyksiä, eli Kísilfélagið-investointisopimuksen 22 artiklan 8 kohta, Thorsil-investointisopimuksen 15 artiklan 3 kohta ja GMR Endurvinnslan -investointisopimuksen 22 artiklan 7 kohta, joissa määrätään hyväksytyn ohjelman ulkopuolella myönnettävästä tuesta. Näissä määräyksissä määrätään myös tuesta, joka ei sovellu ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja vuoden 2007 suuntaviivojen nojalla. Näiden sopimusten perusteella myönnetty tapauskohtainen tuki on perittävä takaisin siltä osin kuin tuki on jo maksettu tuensaajille.

(255)

Lopuksi todettakoon, että Islannin viranomaisten edellä 52 ja 53 kohdassa ehdottamat toimenpiteet eivät ole sellaisia, että valvontaviranomainen voisi niiden perusteella sulkea pois kyseisen tuen soveltumattomuuden nyt käsiteltävässä asiassa,

a)

tuensaajilta takaisin perittävä kokonaismäärä (tuki ja siitä perittävä korko);

b)

ajankohdat, joina takaisinperittävät summat asetettiin tuensaajien käyttöön;

c)

yksityiskohtainen selonteko edistymisestä ja toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tämän päätöksen noudattamiseksi;

d)

asiakirjat, joilla todistetaan, että sääntöjenvastaisesti myönnetyn ja soveltumattoman tuen takaisinperintä tuensaajilta on aloitettu (esimerkiksi kiertokirjeet, takaisinperintämääräykset jne.).