EFTAN VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 147/06/KOL,

tehty 17 päivänä toukokuuta 2006,

puualan tukiohjelmasta

(”Verdiskapningsprogrammet for tre”)

Norja

EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (1) ja erityisesti sen 61—63 artiklan sekä pöytäkirjan 26,

ottaa huomioon valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen (2) ja erityisesti sen 24 artiklan sekä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon valvontaviranomaisen suuntaviivat (3) ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan soveltamista ja tulkitsemista varten ja erityisesti niiden 14 ja 25 luvun sekä ryhmäpoikkeusasetukset koulutustuesta ja pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävästä tuesta sekä asetuksen vähämerkityksisestä tuesta (4),

sekä katsoo seuraavaa:

I.   TAUSTATIEDOT

1   Menettely

EFTAn valvontaviranomainen (jäljempänä ’valvontaviranomainen’) sai 1. helmikuuta 2005 (viitenro: 307555) päivätyssä kirjeessä kantelun (jäljempänä ’kantelu’) Norjan muuraus- ja betoniteollisuuden ammattiliitolta (”byggutengrenser.no”) (jäljempänä ’kantelija’). Kantelussaan, jonka valvontaviranomainen vastaanotti ja rekisteröi 3. helmikuuta 2005, kantelija väittää, että Norjan valtio myöntää puurakennusteollisuudelle valtiontukea ”Verdiskapningsprogrammet for tre” -tukiohjelman (käytetään myös nimitystä ”Treprogrammet”) kautta (jäljempänä ”puualan tukiohjelma”).

Valvontaviranomainen pyysi Norjan viranomaisilta tietoja 27. huhtikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (viitenro: 313418). Norjan viranomaiset vastasivat 27. toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, joka oli liitetty Norjan edustuston Euroopan unionissa 1. kesäkuuta 2005 lähettämään kirjeeseen. Valvontaviranomainen vastaanotti ja rekisteröi sen 1. kesäkuuta 2005 (viitenro: 323464).

Valvontaviranomainen pyysi lisätietoja 31. elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (viitenro: 323451), johon Norjan viranomaiset vastasivat 29. syyskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, joka oli liitetty Norjan edustuston Euroopan unionissa 3. lokakuuta 2005 lähettämään kirjeeseen. Valvontaviranomainen vastaanotti ja rekisteröi sen 5. lokakuuta 2005 (viitenro: 345465).

Lisäksi valvontaviranomainen ja Norjan viranomaiset olivat epävirallisesti yhteydessä toisiinsa puualan tukiohjelmaan liittyvissä asioissa puhelimitse ja sähköpostin välityksellä marras- ja joulukuussa 2005 sekä tammikuussa 2006. Norjan viranomaiset vahvistivat valvontaviranomaisen näissä puitteissa saamat tiedot 3. maaliskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, joka oli liitetty Norjan edustuston Euroopan unionissa 8. maaliskuuta 2006 lähettämään kirjeeseen. Valvontaviranomainen vastaanotti ja rekisteröi sen 9. maaliskuuta 2006 (viitenro: 365992).

2   Toimenpiteiden kuvaus

2.1   Puualan tukiohjelman tavoite ja hallinnointi lainsäädännön valmisteluasiakirjojen mukaan

Puualan tukiohjelman tavoite on määritetty metsäalan arvon ja mahdollisuuksien lisäämistä käsittelevässä valkoisessa kirjassa, jonka hallitus antoi parlamentille (St. meld. nr. 17 (1998–99 ”Verdiskapning og miljø — muligheter i skogssektoren”)) — jäljempänä ’valkoinen kirja’.

Valkoisen kirjan tarkoituksena oli vahvistaa yleiset toimintalinjat metsävarojen järkevää ja kestävää käyttöä varten ja lisätä metsäalan panosta kansallisessa taloudessa ja norjalaisen yhteiskunnan yleisessä kehityksessä. Valkoisessa kirjassa ehdotettiin erilaisia toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Niistä yksi oli puualan tukiohjelma. Valkoisessa kirjassa ehdotettiin viisivuotisen ohjelman perustamista puutyö- ja puunjalostusalan arvon lisäämiseksi. Valkoisessa kirjassa määriteltiin tarkemminkin, että puualan tukiohjelman tavoitteena pitäisi olla lisätä metsätalouden ja puunjalostusalan arvoa ja kasvattaa metsäalan osuutta kestävämpien tuotanto- ja kulutusmallien luomiseksi (5). Puualan tukiohjelmalla pitäisi näiden tavoitteiden puitteissa i) kehittää puunjalostusta, ii) lisätä puun käyttöä ja iii) parantaa metsäalan ja markkinoiden suhteita kaupankäynnin eri tasoilla (6). Valkoisessa kirjassa todettiin myös, että uudella ohjelmalla pitäisi pyrkiä tunnistamaan tuotekehittelyn, suunnittelun ja arkkitehtuurin uudet mahdollisuudet ja että ohjelmalla autettaisiin nostamaan puu houkuttelevaksi rakennusmateriaaliksi, jota voidaan käyttää nykyistä enemmän hyvin monenlaisiin käyttötarkoituksiin (7). Yleisemmällä tasolla valkoisessa kirjassa todettiin, että tavoite puun jalostusalan arvon lisäämisestä pitäisi saavuttaa sisäisesti (eli Norjassa) (8).

Puualan tukiohjelman perustamiselle vahvistettiin yksityiskohtaisemmat puitteet suosituksessa, jonka parlamentin pysyvä valiokunta laati parlamentille (Innst. S. nr. 208 (1998—1999)) ja joka on päivätty 3. kesäkuuta 1999 (jäljempänä ’suositus’). Suosituksessa ehdotetaan muun muassa, että perustetaan työryhmä uuden ohjelman strategioiden sekä täytäntöönpano- ja rahoitustarpeiden määrittämiseksi.

Pian sen jälkeen eli heinäkuussa 1999 perustettiinkin ”työryhmä”, johon kuului muun muassa maatalousministeriön, puuntuottajien ammattiliittojen ja metsänomistajien yhdistysten, tutkimus- ja kehittämislaitosten sekä alan yritysten edustajia. Työryhmä julkaisi 14. huhtikuuta 2000 raportin (”työryhmän raportti”) puualan tukiohjelman sisällöstä, organisoinnista ja rahoituksesta sekä yhteistyön aloittamisesta alalla merkittävien organisaatioiden kanssa.

Työryhmän raportissa toistetaan valkoisessa kirjassa mainitut puualan tukiohjelman tavoitteet ja päämäärät, joihin puualan tukiohjelmalla pitäisi pyrkiä (puunjalostuksen kehittäminen, puun käytön lisääminen ja metsäalan ja markkinoiden välisten suhteiden parantaminen kaupankäynnin eri tasoilla) (9). Työryhmän raportissa täsmennetään lisäksi, että ohjelma pitäisi rajata metsäalan ja mekaanisen puunjalostusteollisuuden väliseen jalostusketjuun, mutta siihen pitäisi ottaa mukaan myös raaka-ainetoimitukset puunjalostusteollisuudelle (laadun parantamiseksi ja täsmällisten ja säännöllisten toimitusten varmistamiseksi) (10). Työryhmän raportissa tavoitteeksi asetetaan myös se, että puualan tukiohjelmassa keskitytään Norjan puuvaroihin ja että parannukset saadaan aikaan Norjan puunjalostusalalla.

Työryhmän raportissa puualan tukiohjelman hallinnointi- ja täytäntöönpanovastuu osoitetaan i) ”Statens nærings- og distriktsutviklingsfond” -keskuksille, joista käytetään yleisesti lyhennettä ”SND” (jotka organisoitiin uudelleen ja nimettiin ”Innovasjon Norge” -keskuksiksi 1 päivästä tammikuuta 2004) ja ii) hallintoryhmälle (jäljempänä ’hallintoryhmä’), johon kuuluu maatalousministeriön nimittämiä markkinatoimijoita (11).

Hallintoryhmän tehtävänä on varmistaa arvoketjun sitoutuminen toimintaan, tarkistaa ohjelmassa toteutettavien toimien yhteensopivuus sen tavoitteen ja strategioiden kanssa, kehittää strategioita ja muuntaa ne käytännön toimiksi, päättää yleisistä painopisteistä (kuten ensisijaisista aloista tai kohderyhmistä) ja edistää uusien strategisten aloitteiden kehittelyä ja aktiivista yhteydenpitoa uusien aloitteiden ja sitoutumisen varmistamiseksi. Hallintoryhmä huolehtii myös ohjelmaan osallistuvien yritysten eduista. Työryhmän raportissa selvitetään, miten yritykset — hallintoryhmän välityksellä — saavat keskeisen roolin ohjelman strategisessa kehittämisessä. Näin varmistetaan, että yritykset osallistuvat aktiivisesti ohjelman kehittämiseen ja täytäntöönpanoon. Hallintoryhmän on laadittava vuosittain kertomus ohjelman toimien täytäntöönpanosta ja kehittämisestä. Kertomukset toimitetaan maatalousministeriölle, ja ne muodostavat pohjan sekä ministeriön talousarvion valmisteluprosessille että SND-keskuksille annettavien suuntaviivojen laadinnalle (12).

Työryhmän raportista käy myös ilmi, että alkuvaiheessa aloitteet toteutetaan puualan tukiohjelman rahoituksen turvin, mutta myöhemmin aloitteiden pitäisi tulla toimijoilta, jotka ottavat hankkeista vastuun itse (13). Kaikki toimet toteutetaan hankkeina, ja hanke-ehdotukset arvioidaan rahoituksen sekä puualan tukiohjelman asiaan liittyvien tavoitteiden ja arviointiperusteiden valossa.

2.2   Oikeusperusta ja vuotuiset määrärahat

Valtion talousarvioista ilmenee, että puualan tukiohjelmaa rahoittaa maatalousministeriö (nimetty uudelleen ”maa- ja elintarvikeministeriöksi”30 päivästä syyskuuta 2004) myöntämällä vuotuisia tukisummia valtion talousarviosta. Puualan tukiohjelman rahoitusta koskevat yksityiskohdat vahvistettiin hallituksen parlamentille tekemässä ehdotuksessa, joka sisälsi valtion talousarvion vuodeksi 2000 (St. prp. nr. 1 (1999–2000)). Siinä puualan tukiohjelman rahoitus oli sisällytetty lukuun 1142 kohdaksi 71 (14).

Seuraavien vuosien valtion talousarvioihin sisältyi puualan tukiohjelmalle korvamerkittyjä summia vuosiksi 2001, 2002, 2003, 2004 ja 2005 (15). Ensimmäisten neljän vuoden aikana (2000—2003) puualan tukiohjelman rahoitus sisältyi valtion talousarvion luvun 1142 kohtaan 71, ja kahtena viimeisenä vuonna (2004 ja 2005) valtion talousarvion luvun 1149 kohtaan 71.

Norjan viranomaiset ilmoittivat valvontaviranomaiselle 29. syyskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, että puualan tukiohjelman määrärahat olivat varainhoitovuosina 2000—2005 seuraavat:

Vuosi	Määrärahat, milj. NOK	Hyväksytyt, milj. NOK
2000	17	8,8
2001	25	25,7
2002	20	18,0
2003	36	39,4
2004	35	28,3
2005	33	(ei vielä saatavilla)
Yhteensä	166	—

Tuet on maksettu kolmen vuoden kuluessa siitä vuodesta, jolloin hyväksyntä (”tilsagn”) on saatu, ja sen jälkeen, kun tuensaaja on saanut hankkeen valmiiksi. Jos tietyn vuoden määrärahoja ei ole käytetty kokonaan, jäljellä oleva summa on voitu siirtää seuraavalle vuodelle. Tästä syystä tietyn vuoden hyväksytyt määrärahat saattavat ylittää saman vuoden talousarvion määrärahat.

Puualan tukiohjelmasta voidaan myöntää hankkeille tukea sillä edellytyksellä, että tuensaajat osallistuvat hankkeen rahoittamiseen ja työvoiman hankkimiseen (16). Yhteisrahoitukselle ei ole määritetty yleistä vähimmäisvaatimusta, vaan rahoitusosuus riippuu hankkeiden tavoitteista ja luonteesta. Norjan viranomaiset kuitenkin totesivat, että koska puualan tukiohjelman tuki myönnetään valtiontuen suuntaviivoissa asetettujen tuki-intensiteettien mukaisesti, joiden mukaan tuki voi — Norjan viranomaisten laatiman taulukon mukaan — kattaa enintään 75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, osarahoitusosuudeksi muodostuu jäljelle jäävä prosenttiosuus. Hankkeet voidaan kuitenkin myös rahoittaa kokonaan puualan tukiohjelmasta, mikäli ne on suunnattu puualalle yleensä ja mikäli (Norjan viranomaisten mukaan) toimenpiteen toteutuksesta ei voi vastata yksittäinen yritys, ja yksittäinen yritys hyötyy tuloksista vain vähän. Yksi viranomaisten mainitsema esimerkki tästä on 125 000 Norjan kruunun tukisumma, joka maksettiin Norsk Treteknisk Institutille sisäiseen käyttöön tarkoitettuun höyläpaneeleja koskevaan tuotekehittelyhankkeeseen. Norjan viranomaiset totesivat, että hankkeen tulokset ovat jäsenyritysten saatavilla, mutta suuri osa Norsk Treteknisk Institutin tiedoista on joka tapauksessa yleisesti saatavilla sen kirjaston välityksellä.

Norjan viranomaiset totesivat, että vaikka hankkeet rahoitetaan yhdessä, on selvää, ettei kyseisiä toimia/hankkeita olisi toteutettu ilman puualan tukiohjelman rahoitustukea. Puualan tukiohjelman apurahoilla pyritään nimenomaan antamaan alkusysäys (tai kannustin) sille, että ne toimijat, jotka voisivat jatkaa puualan tukiohjelman tavoitteiden mukaisia hankkeita, lähtisivät mukaan ja osoittaisivat toimintaan resursseja (17).

2.3   Puualan tukiohjelman tuensaajat

Työryhmän raportissa ilmoitetaan, että puualan tukiohjelman pitäisi olla suunnattu sellaisille yrityksille ja muille toimijoille, joilla on konkreettisia, ohjelman strategioiden ja kohdealojen mukaisia ja arvoa lisääviä hankkeita (18).

Norjan viranomaiset ovat lisäksi täsmentäneet, että puualan tukiohjelmaan voivat osallistua kaikki asianomaiset toimialat (jotka käsittävät ”mekaanisen puunjalostusteollisuuden ja erilaisia alan yrityksiä”) ja sellaiset toimialat, jotka voivat auttaa saavuttamaan puualan tukiohjelman tavoitteet. Niitä ovat esimerkiksi toimialat, joilla tutkitaan puun käyttöä yhdessä muiden materiaalien kanssa. Ohjelma on tämän määritelmän mukaan avoin yksityishenkilöille, yrityksille, viranomaisille, liitoille, tutkimus- ja koulutuslaitoksille riippumatta niiden sijaintivaltiosta.

Norjan viranomaiset ovat toimittaneet valvontaviranomaiselle kaksi luetteloa puualan tukiohjelman tukisummien jaosta. Ensimmäinen käsittää yleiskatsauksen hyväksytyistä summista, jotka on myönnetty tuensaajille kaudella 2000—2004 (”Luettelo 1, Yleiskatsaus tukisummista”). Toinen sisältää myöskin kaudella 2000—2004 hyväksytyt tuet, mutta niiden lisäksi tarkempia yksityiskohtia, kuten summat, jotka on ”peruutettu”, ja summat, jotka on todella maksettu tuensaajille (”Luettelo 2, Yleiskatsaus tukisummista”).

2.4   Tukikelpoiset kustannukset ja tuki-intensiteetti

Norjan viranomaisten mukaan puualan tukiohjelmasta myönnetyt tukisummat on yleensä myönnetty noudattaen valtiontuen suuntaviivoja eli muun muassa tutkimus- ja kehittämistukea koskevaa 14 lukua ja alueellista tukea koskevaa 25 lukua, taikka pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sovellettavaa ryhmäpoikkeusasetusta (”pk-yrityksiä koskeva ryhmäpoikkeusasetus”) tai koulutustukeen sovellettavaa ryhmäpoikkeusasetusta (”koulutustukea koskeva ryhmäpoikkeusasetus”), ellei tukea ole voitu pitää vähämerkityksisenä tukena valtiontuen suuntaviivojen aiemman 12 luvun tai vähämerkityksisestä tuesta annetun myöhemmän asetuksen (”vähämerkityksistä tukea koskeva asetus”) mukaan (19).

Norjan viranomaiset ovat lisäksi täsmentäneet, että puualan tukiohjelmasta ei rahoiteta ”…investointeja kiinteään tai aineettomaan omaisuuteen tai tavanomaista päivittäistä toimintaa”, mutta ”puualan tukiohjelmasta voidaan rahoittaa konsulttipalveluja valmiuksien tai verkostojen kehittämistä varten, tuote- ja prosessikehittelyä jne.” Työryhmän raportissa mainitaan tähän liittyen, että ”puualan tukiohjelmasta rahoitetaan ns. pehmeitä investointeja eli osaamisen kehittämistä, verkostoitumista, tuote- ja prosessikehittelyä (ei kuitenkaan koneita), viestintäratkaisuja, kuten IT-infrastruktuuria (ei kuitenkaan laitteita), markkinakehitystä ym. vastaavaa. Ohjelmasta ei ole tarkoitus yleensä rahoittaa fyysisiä investointeja”  (20) .

Norjan viranomaisten mukaan puualan tukiohjelmasta myönnetään tukea sellaisille tukikelpoisille hankkeille, jotka ”… edistävät tavoitteen saavuttamista ohjelman strategioiden ja kohdealojen puitteissa” ja jotka synnyttävät innovaatioita. Työryhmän raportin mukaan puualan tukiohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi noudatetaan seuraavia kolmea strategiaa. Niistä jokainen on pantava täytäntöön kuhunkin strategiaan liittyvillä toimilla (21). Näiden toimien kustannukset ovat siten tukikelpoisia puualan tukiohjelman puitteissa.

Norjan viranomaiset ovat todenneet erikseen tutkimus- ja kehittämistyön osalta, että koska puualan tukiohjelman perusasiakirjoissa ei aseteta mitään edellytyksiä sille, millainen tutkimus- ja kehittämishankkeen on oltava voidakseen saada tukea, tapausten käsittelijät ovat arvioineet hankkeet tapauskohtaisesti hakijoiden esittämän hankekuvauksen ja valtiontuen suuntaviivojen 14 luvun valossa. Norjan viranomaisten mukaan tukikelpoisiin kustannuksiin on voitu lukea henkilöstökuluja (tutkijat, teknikot ja avustava henkilöstö, joka on osallistunut ainoastaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan), välineitä, laitteita, työtiloja ja rakennuksia (joita käytetään pysyvästi ja yksinomaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan), konsulttiapua ja vastaavia palveluja (yksinomaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhteydessä) ja hallinnollisia kuluja, jotka liittyvät suoraan tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Muita tukikelpoisia kustannuksia ovat saattaneet olla toimintamenot eli esimerkiksi materiaalit, hankinnat ja vastaavat tuotteet, jotka liittyvät suoraan tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Norjan viranomaisten mukaan: ”jos tukea on myönnetty konsulttipalveluihin, tuki-intensiteetti on enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista; kehittämishankkeista (T&K) rahoitetaan 32/25 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista riippuen tuensaajan koosta.” Myöhemmin viranomaiset ovat lisänneet, että tuki-intensiteetti on lähtökohtaisesti 50 prosenttia, kun rahoitetaan yrityksiin kohdistuvia hankkeita, ja että mikäli tuki on ylittänyt 50 prosenttia, kyse on ollut yleistä ja yhteistä hyvää tavoittelevista hankkeista, joiden osalta Norjan viranomaiset eivät ole katsoneet tuen olevan ETA-sopimuksen 61 artiklan mukaista sääntöjenvastaista valtiontukea tai joissa tukisumma on ollut vähämerkityksinen. Norjan viranomaiset ovat kuitenkin myös maininneet (yhteisrahoituksen yhteydessä) tuen enimmäisintensiteetiksi 75 prosenttia, liittämättä tätä tuki-intensiteettiä mihinkään tiettyyn suuntaviivojen kohtaan (22).

Norjan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että puualan tukiohjelmasta myönnetyt tuet on pantu täytäntöön seuraavassa taulukossa esitettyjen enimmäismäärien rajoissa (valvontaviranomaisen käännös). Taulukossa esitetään Norjan viranomaisten mukaan yhteenveto aiemmin ilmoitetuista ja hyväksytyistä tukiohjelmista.

—	( ) merkitsee sitä, että ohjelma on vain poikkeustapauksissa merkityksellinen mainittujen tarkoitusten ja/tai yritystyyppien kannalta.

—	Vähämerkityksistä tukea koskevien sääntöjen nojalla voidaan kaikissa ohjelmissa myöntää enintään 100 000 euroa.

Toimenpide — Ohjelma	Tarkoitus	Pk-yritykset (< 250 työntekijää ja kaksi muuta kriteeriä)		Suuryritykset
		Pienyritykset (< 50 työntekijää ja kaksi muuta kriteeriä)	Keskisuuret yritykset (< 250 työntekijää ja kaksi muuta kriteeriä)
Valtakunnallinen innovaatio-ohjelma	Investoinnit	15 %	7,5 %	0
	Pehmeä tuki	50 %		0
	Koulutustuki (ei myönnetä tällä hetkellä LI:stä)	(Erityinen/yleinen — 35 % / 70 %)		(Erityinen/yleinen — 25 % / 50 %)
	T&K:
	— Kaupallisen toiminnan kehittämistoimet	35 %		25 %
	Tekniset valmistelu-tutkimukset	75 %		50 %
	— (Yksittäiset tutkimukset, tekniset valmistelu-tutkimukset)	(60 %/75 %)		(50 %/75 %)
OFU/IFU	T&K:
	— Kaupallisen toiminnan kehittämistoimet	35 % (alueellinen tuki + 5 %)		25 % (alueellinen tuki + 5 %)
	Tekniset valmistelu-tutkimukset	75 %		50 %
	— (Yksittäiset tutkimukset, tekniset valmistelu-tutkimukset)	(60 %/75 %)		(50 %/75 %)
Kuntien osallistuminen alueelliseen kehittämiseen	Investoinnit:
	— Vyöhyke A	30 %		25 %
	B	25 %		20 %
	C	20 % (25 %) (23)		10 % (15 %)
	Pehmeä tuki	50 %		0
	Koulutustuki	Erityinen/yleinen — 40 % / 75 %		Erityinen/yleinen — 30 % / 55 %
	T&K:
	— Kaupallisen toiminnan kehittämistoimet	40 %		30 %
	Tekniset valmistelu-tutkimukset	75 %
	— (Yksittäiset tutkimukset, tekniset valmistelu-tutkimukset)	(65 %/75 %)		55 % (55 %/75 %)
Uudelleenjärjestelyt ja uudet yritykset	Investoinnit:			0
	— Alueen ulkop.	15 %	7,5 %
	— Alueen sisällä	Vyöhyke A: 30 %, B: 25 % ja C: 20 % (25 %) (24)		Vyöhyke A: 25 %, B: 20 % ja C: 10 % (15 %)
	Pehmeä tuki:
	— Alueen ulkop.	50 %
	— Alueen sisällä	50 %
	Koulutustuki:
	— Alueen ulkop.	Erityinen/yleinen — 35 % / 70 %		Erityinen/yleinen — 25 % / 50 %
	— Alueen sisällä	Erityinen/yleinen — 40 % / 75 %		Erityinen/yleinen — 30 % / 55 %
	T&K:
	Alueen ulkopuolella:
	— Kaupallisen toiminnan kehittämistoimet	35 %		25 %
	Tekniset valmistelu-tutkimukset	75 %		50 %
	— (Yksittäiset tutkimukset, tekniset valmistelu-tutkimukset)	(60 %/75 %)		(50 %/75 %)
	Alueen sisällä:
	— Kaupallisen toiminnan kehittämistoimet	40 %		30 %
	Tekniset valmistelu-tutkimukset	75 %		55 %
	— (Yksittäiset tutkimukset, tekniset valmistelu-tutkimukset)	(65 %/75 %)		(55 %/75 %)
Sijoittautumistuki	Vähämerkityksinen tuki	Enintään 400 000 NOK (erityistapauksissa enemmän, mutta ei yli 100 000 EUR)

”Vyöhykkeellä” tarkoitetaan Norjan aluetukikartasta tehdyn valvontaviranomaisen päätöksen nojalla aluetukeen oikeutettuja alueita (25).

2.5   Vähämerkityksinen tuki

Norjan viranomaiset toimittivat luettelon niistä tuensaajista, jotka viranomaisten näkemyksen mukaan ovat saaneet puualan tukiohjelmasta vähämerkityksiseksi luokiteltavaa tukea (”luettelo vähämerkityksisistä tuista”). Norjan viranomaiset ovat tässä yhteydessä täsmentäneet, että päivämäärä, jona viranomaiset ovat antaneet hyväksynnän (”tilsagn”), määrää sen, sovelletaanko kyseiseen tukeen valtiontuen suuntaviivojen vähämerkityksistä tukea koskevaa aiempaa 12 lukua vai myöhempää vähämerkityksisestä tuesta annettua asetusta. Lisäksi viranomaiset ovat selvittäneet, että kun tuki on myönnetty vähämerkityksisenä tukena, tuensaajalle lähetetyssä hyväksyntäkirjeessä mainitaan vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä ja aikaraja sekä tuensaajalle kuuluva velvollisuus ilmoittaa myönnettävän tuen hyväksyntäajankohtaa seuraavien kolmen vuoden aikana muista lähteistä saatavista tuista (26).

2.6   Ohjelman aloitus ja kesto

Norjan viranomaisten mukaan puualan tukiohjelma käynnistyi 1. heinäkuuta 2000 (eli päivänä, josta lähtien tukihakemuksia on voinut esittää) ja sen on tarkoitus jatkua viisi vuotta (27). Tämä käy ilmi myös valtion talousarvioesitykseen tehdyistä huomautuksista (St. prp. nr. 1 (2000—2001), joiden mukaan puualan tukiohjelma tuli voimaan vuoden 2000 toisella neljänneksellä.

2.7   Puutuotteiden kauppa

Metsäalan arvon ja mahdollisuuksien lisäämistä käsittelevästä hallituksen parlamentille antamasta valkoisesta kirjasta käy ilmi, että Norja vie puutuotteitaan EU:hun. Valkoisen kirjan kohdassa 4.3 todetaan: ”Norja vie ulkomaille noin 85–90 prosenttia puu- ja paperituotteiden massatuotannosta ja noin 35 prosenttia puutavarasta. EU:n jäsenvaltioihin suuntautuvien toimitusten osuudet ovat 70 ja 90 prosenttia kokonaisviennistä. Mahdollisilla EU:n strategioilla tai poliittisilla aloitteilla, jotka vaikuttavat metsäteollisuustuotteiden tuontiin EU:hun, voi olla huomattavia vaikutuksia Norjan metsäalalle.”  (28) Lisäksi Eurostatin tilastoista käy ilmi, että puutuotteista käydään runsaasti kauppaa EU:ssa (29). Norjan tilastotoimiston (”Statistisk sentralbyrå”) laatimien tilastojen mukaan Norja myös tuo maahan suuria määriä puutavaraa, jalostettua puuta ja puutuotteita (”Tømmer, trelast og kork…”) EU:sta (30).

II.   ARVIOINTI

1   Valtiontuen olemassaolo

Valvontaviranomainen katsoo ensinnäkin, että puualan tukiohjelma kuuluu ETA-sopimuksen soveltamisalaan. Tämä näkemys perustuu siihen, että ETA-sopimuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaan ETA-sopimusta sovelletaan harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän luvuissa 25–97 lueteltuihin tuotteisiin, sekä siihen, että puu ja puutuotteet mainitaan sen luvussa 44. Koska puualan tukiohjelmasta myönnetään tukea puunjalostusyrityksille ja muille alaan liittyville puutoimialoille, valvontaviranomainen on sitä mieltä, että ohjelma kuuluu ETA-sopimuksen soveltamisalaan.

1.1   ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätään: ”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu tämän sopimuksen toimintaan, siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan.”

Jotta toimenpide voitaisiin lukea ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, sen on täytettävä kaikki seuraavat neljä kriteeriä: i) toimenpiteen on tuotava tuensaajille sellaista taloudellista etua, jota normaalissa yritystoiminnassa ei voi saada, ii) edun on oltava valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty, iii) sen on oltava valikoiva eli se suosii tiettyä yritystä tai tiettyä tuotannonalaa, ja iv) se vääristää kilpailua ja vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan. Seuraavassa tarkastellaan, täyttyvätkö kaikki neljä kriteeriä käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

1.2   Taloudellinen etu

Toimenpiteen on tuotava tuensaajille sellaista taloudellista etua, jota ei saada tavanomaisesta yritystoiminnasta.

Norjan viranomaiset myöntävät puualan tukiohjelman puitteissa rahoitustukea yrityksille, virastoille, liitoille jne., joka auttavat ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Tukea saavat yritykset saavat taloudellisen edun, eli tukisumman, jota ne eivät saisi normaalista yritystoiminnasta.

1.3   Valtion varojen mukanaolo

Edun on oltava valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty.

Puualan tukiohjelman puitteissa myönnetyt tukisummat rahoittaa maatalousministeriö (uudelta nimeltään maatalous- ja elintarvikeministeriö 30 päivästä syyskuuta 2004), joten se on valtion rahoittama.

1.4   Tiettyjen yritysten tai tiettyjen tuotannonalojen suosiminen

Toimenpiteen on suosittava tiettyä yritystä tai tiettyä tuotannonalaa.

Useista lainsäädännön valmisteluasiakirjoista (kuten valkoisesta kirjasta, suosituksesta ja työryhmän raportista) ja niihin perustuvista valtion talousarvioista ja puualan tukiohjelman perustamisasiakirjoista käy ilmi, että ohjelman tavoitteena on i) lisätä puunjalostusalan arvoa ja ii) parantaa metsäalan ja markkinoiden suhteita kaupankäynnin eri tasoilla (mikä käsittää raaka-aineen toimittamisen puunjalostusteollisuudelle). Lisäksi yleisenä tavoitteena on lisätä puun käyttöä.

Puualan tukiohjelmasta myönnetään siten tukea vain, jos katsotaan, että tuki hyödyntää puunjalostusalaa ja muita alaan liittyviä puutoimialoja sekä raaka-aineiden toimittamista kyseisille toimialoille. Puualan tukiohjelma suosii siten puuteollisuusyrityksiä ja on näin ollen luonteeltaan valikoiva. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut tähän liittyen, että toimenpide voi olla valikoiva, vaikka se kattaisi tietyn kokonaisen toimialan (yritykset) (31).

On syytä panna merkille, että vaikka puualan tukiohjelman mukaisia tukia voidaan myöntää myös muiden toimialojen yrityksille (esimerkiksi jos yritykset tutkivat puun käyttöä yhdessä muiden materiaalien kanssa), tämä mahdollisuus tarjotaan vain niille toimialoille, jotka voivat auttaa saavuttamaan puualan tukiohjelman yleisen tavoitteen, joka on puunjalostusalan arvon lisääminen yleisesti. Valvontaviranomainen katsoo näin ollen, että myös tämän mahdollisuuden tarkoituksena on viime kädessä suosia puunjalostusalan yrityksiä ja alaan liittyviä puutoimialoja.

1.5   Kilpailun vääristäminen ja vaikutukset sopimuspuolten väliseen kauppaan

Toimenpiteen on vääristettävä kilpailua ja vaikutettava sopimuspuolten väliseen kauppaan.

Norjan viranomaiset myöntävät puualan tukiohjelmasta tukea puunjalostusalan (ja muiden läheisten alojen) yrityksille. Lisäksi Norjan toimiala vie suuren osuuden massapuutavarastaan ja jalostetuista puutuotteista (jopa 90 prosenttia) muihin ETA-maihin, joissa puutuotteista käydään runsaasti kauppaa. Norja myös tuo puutavaraa, jalostettua puuta ja puutuotteita EU:sta. Näissä olosuhteissa tuen myöntäminen yrityksille puualan tukiohjelman puitteissa parantaa tuensaajien asemaa verrattuna muihin Norjassa tai muualla ETA:n alueella sijaitseviin yrityksiin, jotka kilpailevat niiden kanssa puunjalostusalalla tai muilla läheisillä aloilla. Koska puu on lisäksi yksi rakennusalalla käytetyistä raaka-aineista, rakennusyritysten puualan tukiohjelmasta saama tuki vahvistaa ja lujittaa niiden asemaa verrattuna muihin rakennusalalla kilpaileviin yrityksiin (32).

Valvontaviranomainen katsoo tällä perusteella, että rahoitustuen myöntäminen yrityksille puualan tukiohjelmasta vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan.

1.6   Päätelmä

Edellä mainitun valossa valvontaviranomaisen alustava päätelmä on se, että puualan tukiohjelma täyttää ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisehdot ja on siten valtiontuki. Valvontaviranomainen on myös sitä mieltä, että koska puualan tukiohjelma on laki, jonka perusteella voidaan myöntää laissa yleisesti ja käsitteellisesti määritellyille yrityksille yksittäisiä tukisummia ilman erillisiä täytäntöönpanotoimia, se on valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan d alakohdassa tarkoitettu tukiohjelma.

2   Tuen soveltuvuus

Koska valvontaviranomaisen alustava päätelmä on se, että puualan tukiohjelma täyttää ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisehdot ja on siten valtiontuki, on tutkittava, voidaanko puualan tukiohjelmaa pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla.

2.1   Yhteensopivuus ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 kohdan kanssa

Näyttää siltä, että mikään ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 kohdan poikkeuksista ei päde käsiteltävänä olevaan tapaukseen, sillä puualan tukiohjelman tavoitteena ei ole mikään säännöksissä luetelluista tavoitteista.

2.2   Yhteensopivuus ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan kanssa

Valtiontukitoimenpiteen katsotaan soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla, jos se on tarkoitettu edistämään taloudellista kehitystä alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vallitsee vakava vajaatyöllisyys. Tällaisia alueita ei kuitenkaan ole eritelty Norjan aluetukikartassa, joten säännöstä ei voida soveltaa (33).

Myöskään ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan poikkeusta ei voida soveltaa, sillä puualan tukiohjelmasta myönnetyn valtiontuen tavoitteena ei ole edistää Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen toteutumista tai Norjan taloudessa olevan vakavan häiriön poistamista.

Sen sijaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa asetettua poikkeusta, jonka mukaan valtiontuki voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos se myönnetään tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen eikä se muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, voidaan soveltaa.

Yrityksillä on kyseisen säännöksen mukaan oikeus saada tukea, mikäli ne ovat sijoittautuneet tietyille edellä mainitussa Norjan aluetukikartassa määritetyille alueille ja mikäli valtiontuen suuntaviivojen luvussa 25 asetetut edellytykset täyttyvät. Puualan tukiohjelman perustamisasiakirjoihin (valtion talousarviot, valkoinen kirja, työryhmän raportti jne.) ei kuitenkaan sisälly mitään säännöstä, jossa viitattaisiin Norjan aluetukikarttaan tai valtiontuen suuntaviivojen luvussa 25 asetettuihin edellytyksiin.

Norjan viranomaiset ovat kuitenkin todenneet, että puualan tukiohjelmaa on (käytännössä) toteutettu noudattaen (alueellisen tuen) enimmäismääriä, jotka on esitetty taulukossa nimeltä ”Lisäys N:o 3 Yhteenveto — puualan tukiohjelmaan sovellettavat rahoitustasot” (sisältyy I osan ”Taustatiedot” 2.4 kohtaan). Valvontaviranomainen huomauttaa kuitenkin, että taulukko ei sisällä mitään lisätietoja enimmäismäärien soveltamisesta, kuten kuvausta tukikelpoisista kustannuksista. Valvontaviranomainen ei siten voi olla vakuuttunut siitä, että puualan tukiohjelmassa myönnetyt tuet ovat valtiontuen suuntaviivojen alueellista tukea koskevan 25 luvun mukaisia ja yhteensopivia sen kanssa.

Valtiontuen suuntaviivojen 14 luvun mukaan yrityksille tutkimus- ja kehittämistyöhön myönnettyä tukea voidaan pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Kyseisessä luvussa määritellään erilaiset tutkimus- ja kehittämistyön lajit, kuten ”perustutkimus”, ”teollinen tutkimus” ja ”kilpailua edeltävä kehitystoiminta”, sekä sovellettavat tuki-intensiteetit.

Puualan tukiohjelman perustamis- ja täytäntöönpanoasiakirjat eivät kuitenkaan sisällä mitään määritelmää tai vaatimuksia siitä, minkälaiselle tutkimus- ja kehittämistyölle tukea voidaan myöntää, eikä niissä myöskään määritellä kuluja, joita pidetään tukikelpoisina, tai aseteta enimmäismääriä sille, kuinka suuria tukisummia voidaan myöntää.

Norjan viranomaiset ovat todenneet, että tutkimus- ja kehittämistyöhön myönnetty tuki on (käytännössä) myönnetty noudattaen valtiontuen suuntaviivojen 14 luvussa asetettuja sääntöjä ja että tutkimus- ja kehittämishankkeiden tukikelpoisista kustannuksista rahoitetaan 35/25 prosenttia riippuen tuensaajan koosta. Norjan viranomaiset ovat kuitenkin myös maininneet muita tuki-intensiteettejä, esim. 50 prosenttia, kun rahoitettavat hankkeet kohdistuvat yrityksiin, ja 100 prosenttia, kun apurahaa ei ole katsottu tueksi joko siksi, että toiminta ei ole ollut yksittäisten yritysten vastuulla, tai siksi, että tukea on pidetty vähämerkityksisenä (34). Lisäksi Norjan viranomaiset ovat yhteisrahoituksen yhteydessä maininneet enimmäistuki-intensiteetiksi 75 prosenttia.

Norjan viranomaisten mukaan tukikelpoisiksi kustannuksiksi on katsottu henkilöstökuluja, välineitä, laitteita, työtiloja ja rakennuksia jne. Nämä kulut kyllä mainitaan valtiontuen suuntaviivojen 14 luvun 6 kohdassa tukikelpoisina kustannuksina, mutta valvontaviranomainen muistuttaa, että puualan tukiohjelmasta myönnetyillä tukisummilla on voitu kattaa myös monien muiden toimintojen kuluja. Niitä ovat esimerkiksi kampanjat, tiedonlevitys, Internet-portaalien ja verkostojen luominen, tiettyjen ryhmien kohtauspaikat, arvon lisäämiseen keskittyvät kehittämishankkeet sekä logistiikka- ja digitalisointijärjestelmät.

Edellä mainitun valossa valvontaviranomainen ei voi olla vakuuttunut siitä, että puualan tukiohjelmasta myönnetyt tuet ovat valtiontuen suuntaviivojen tutkimusta ja kehittämistä käsittelevän 14 luvun mukaisia.

Pk-yrityksiä ja/tai koulutustukea koskevien ryhmäpoikkeusasetusten mukaisesti myönnetyn tuen katsotaan soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan eikä siitä tarvitse ilmoittaa, edellyttäen että tukiohjelma täyttää kaikki kyseisen ryhmäpoikkeusasetuksen edellytykset ja siinä viitataan erikseen kyseiseen asetukseen (mainitsemalla sen nimi ja Euroopan yhteisöjen virallisen lehden, nykyisen Euroopan unionin virallisen lehden, julkaisuviitteet) (35).

Valtion talousarvioissa tai työryhmän raportissa tai missään muussa puualan tukiohjelmaa koskevan lainsäädännön valmisteluasiakirjassa ei kuitenkaan viitata pk-yrityksiin sovellettavan ryhmäpoikkeusasetuksen tai koulutustukea koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamiseen. Valvontaviranomainen ei myöskään ole saanut Norjan viranomaisilta mitään tiedonantoa jommankumman ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisesta julkaistavaksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Näin ollen valvontaviranomainen on alustavasti sitä mieltä, että Norjan viranomaiset eivät ole noudattaneet ryhmäpoikkeusasetusten muodollisia vaatimuksia puualan tukiohjelman yhteydessä.

Valvontaviranomainen voi arvioida puualan tukiohjelman yhteensopivuutta suoraan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c kohdan kanssa pk-yrityksiä ja koulutustukea koskevissa ryhmäpoikkeusasetuksissa vahvistettujen aineellisten periaatteiden valossa sen määrittämiseksi, voidaanko puualan tukiohjelmaa pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana.

Valtion talousarvioissa tai missään muussa puualan tukiohjelmaa koskevan lainsäädännön valmisteluasiakirjassa ei kuitenkaan todeta, että tuki pitäisi myöntää pk-yrityksiksi luokiteltaville yrityksille, tai esitetä kyseisen termin määritelmää. Niissä ei myöskään ilmoiteta, että tuki pitäisi myöntää koulutustukena, tai anneta koulutustuen määritelmää.

Norjan viranomaiset ovat toisaalta todenneet, että puualan tukiohjelma on (käytännössä) pantu täytäntöön noudattamalla enimmäismääriä, jotka mainitaan taulukossa nimeltä ”Lisäys N:o 3 Yhteenveto — puualan tukiohjelmaan sovellettavat rahoitustasot”(sisältyy I osan ”Taustatiedot” 2.4 kohtaan). Taulukossa ei kuitenkaan esitetä mitään tarkempia tietoja enimmäismäärien soveltamisesta, kuten kuvausta tukikelpoisista kustannuksista. Valvontaviranomainen ei siksi voi olla vakuuttunut siitä, että puualan tukiohjelmasta myönnetyt tuet ovat perustuneet tuen myöntämistä pk-yrityksille koskevien aineellisten periaatteiden mukaiseen käytäntöön.

Valvontaviranomainen on näin ollen alustavasti sitä mieltä, että vaikka otettaisiin huomioon ryhmäpoikkeusasetuksissa vahvistetut aineelliset periaatteet, valvontaviranomainen epäilee puualan tukiohjelman soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

2.3   Päätelmät

Ottaen huomioon, että valvontaviranomainen ei ole saanut varmuutta minkään ETA-sopimuksen mukaisen poikkeuksen sovellettavuudesta puualan tukiohjelmaan, valvontaviranomainen epäilee, voidaanko puualan tukiohjelmaa pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana.

Valvontaviranomaiselle toimitetut puualan tukiohjelman perustamis- ja täytäntöönpanoasiakirjat eivät sisällä riittävän täsmällistä määritelmää hankkeista, joille tukea voidaan myöntää, eikä niissä kuvata tukikelpoisia kustannuksia tai myönnettävän tuen enimmäismääriä. Norjan viranomaiset ovat kuitenkin saattaneet soveltaa hallinnollista käytäntöä, jonka mukaan puualan tukiohjelmaa on toteutettu valtiontuen suuntaviivojen ja ryhmäpoikkeusasetusten aineellisten periaatteiden mukaisesti. Norjan viranomaisia pyydetäänkin toimittamaan kaikki mahdolliset osoitukset siitä, että on annettu sisäisiä ohjeita tai muita hallinnollisia määräyksiä, joissa vaaditaan puualan tukiohjelman täytäntöönpanoa valtiontuen suuntaviivoissa asetettujen periaatteiden tai ryhmäpoikkeusasetusten aineellisten periaatteiden mukaisesti.

Valvontaviranomainen haluaa kuitenkin muistuttaa, että vaikka tällainen hallinnollinen käytäntö pystyttäisiin osoittamaan, valvontaviranomainen varaa itselleen oikeuden määrittää, voidaanko puualan tukiohjelmaa pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, ottaen huomioon, että puualan tukiohjelmassa on käytäntönä myöntää 100 prosentin tuki hankkeille, mikäli hallintoviranomainen ei pidä apurahaa tukena, koska toiminnasta ei vastaa mikään yksittäinen yritys ja sen hyötyjen katsotaan olevan vähäiset yksittäiselle yritykselle. Tämän päätöksen 2.2 kohdassa (I osa ”Taustatiedot”, kohta ”Yhteisrahoitus”) annetussa esimerkissä, jossa puualan tukiohjelmasta rahoitettiin 100 prosenttia kehittämishankkeen kustannuksista, ei voida olla varmoja siitä, etteikö kyse olisi valtiontuesta, vain sillä perusteella, että tulokset olivat ”jäsenyritysten” saatavilla. Norjan viranomaisia kehotetaan toimittamaan mahdollisia lisätietoja tästä käytännöstä, kuten mahdollisista sisäisistä ohjeista, jotka koskevat puualan tukiohjelman täytäntöönpanoa tällä tavalla.

3   Vähämerkityksinen tuki

Norjan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että puualan tukiohjelmaan sisältyvien erityisten säännösten perusteella myönnetyt tuet täyttävät vähämerkityksiseksi tueksi luokittelemisen edellytykset. Toisin sanoen puualan tukiohjelma sisältää Norjan viranomaisten mukaan säännöksiä, joissa määritellään edellytykset, joiden mukainen tuki voidaan luokitella vähämerkityksiseksi tueksi.

Myönnettävä tuki voidaan katsoa vähämerkityksiseksi valtiontuen suuntaviivojen aiemman 12 luvun tai myöhemmän vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen (joka korvasi 12 luvun helmikuun 1 päivästä 2003 lähtien) (36) mukaisesti, jolloin toimenpiteeseen ei liity ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea eikä siitä tarvitse ilmoittaa (37). Puualan tukiohjelmaa toteutettiin 1 päivästä heinäkuuta 2000 vuoden 2005 loppuun, joten molemmat vähämerkityksistä tukea koskevat säännöt tulevat kysymykseen sen osalta. Norjan viranomaisten mukaan päivämäärä, jona Norjan viranomaiset ovat antaneet hyväksyntänsä (”tilsagn”), määrittää sen, sovelletaanko kyseiseen tukeen valtiontuen suuntaviivojen aiempaa 12 lukua vai myöhempää vähämerkityksisestä tuesta annettua asetusta.

Vähämerkityksisestä tuesta annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kansalliset viranomaiset voivat myöntää vähämerkityksistä tukea vasta varmistettuaan ensin, että yrityksen saaman vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei ole liian suuri johtuen edeltävien kolmen vuoden aikana saaduista muista vähämerkityksisistä tuista. Valtiontuen suuntaviivojen aiemmassa 12 luvussa oli vastaava säännös, jonka mukaan on varmistettava, etteivät samalle tuensaajalle myönnetyt mahdolliset muut tuet nosta myönnetyn tuen kokonaismäärää vähämerkityksiselle tuelle asetettua enimmäismäärää suuremmaksi. Vähämerkityksisestä tuesta annetun asetuksen mukaan yksi keino varmistaa vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän noudattaminen on pyytää tuensaajalta kaikki asiaan liittyvät tiedot. Valtiontuen suuntaviivojen aiemman 12 luvun mukaan vähämerkityksiseen tukeen sovellettavan säännön noudattaminen on varmistettava tarkastusmenettelyllä (ns. valvontakoneiston avulla). Valvontaviranomaisen mielestä se voi tarkoittaa asiaan liittyvien täydellisten tietojen pyytämistä tuensaajalta.

Innovasjon Norge on viitannut puualan tukiohjelman yhteydessä vähämerkityksistä tukea koskeviin sääntöihin ja on tiedottanut tuensaajille velvollisuudesta ilmoittaa muista vähämerkityksistä tuista, jotka myönnetään kolmen vuoden kuluessa vähämerkityksisen tuen myöntämistä koskevan hyväksynnän jälkeen. Ilmoitusvelvollisuus koskee kuitenkin vain sellaista vähämerkityksistä tukea, joka on saatu sen jälkeen, kun puualan tukiohjelman tuki on saatu, eikä tuensaajia ole pyydetty ilmoittamaan, onko vähämerkityksistä tukea saatu ennen puualan tukiohjelmasta maksetun vähämerkityksisen tuen saamista. Tästä syystä ei voida olla varmoja siitä, etteivätkö tuensaajat olisi saaneet muita vähämerkityksisiä tukia ennen puualan tukiohjelmasta myönnettyjä tukia, jolloin tuen kokonaismäärä on saattanut ylittää vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän. Valvontaviranomainen ei näin ollen voi olla varma siitä, että tuki, joka Norjan viranomaisten mukaan voidaan luokitella vähämerkityksiseksi tueksi puualan tukiohjelmassa, todella on sitä. Valvontaviranomainen on siten alustavasti sitä mieltä, että puualan tukiohjelmaan sisältyvät säännökset, joiden mukaan kyse on mahdollisesti vähämerkityksisestä tukiohjelmasta, eivät ole vähämerkityksistä tukea koskevien sääntöjen mukaisia.

4   Menettelytapavaatimukset

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdassa määrätään, että ”EFTAn valvontaviranomaiselle on ilmoitettava tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa (...). Asianomainen EFTAn jäsenvaltio ei saa panna ehdottamiaan toimenpiteitä täytäntöön ennen kuin menettelyn tuloksena on saatu aikaan lopullinen päätös.”

Norjan viranomaiset eivät ilmoittaneet puualan tukiohjelmasta valvontaviranomaiselle ennen ohjelman täytäntöönpanoa. Valvontaviranomainen huomauttaa, että se ei ole saanut Norjan viranomaisilta tietoja, joiden mukaan puualan tukiohjelma olisi jatkoa aiemmalle tukiohjelmalle, joka vastaa sisällöltään ja rakenteeltaan puualan tukiohjelmaa. Puualan tukiohjelma ei myöskään sisälly mihinkään muuhun tukiohjelmaan, josta Norjan viranomaiset ovat ilmoittaneet valvontaviranomaiselle. Koska valvontaviranomaisen alustava päätelmä on se, että puualan tukiohjelmassa on kyse ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaisesta valtiontuesta, valvontaviranomaisten alustava näkemys on se, että Norjan viranomaiset eivät ole noudattaneet velvoitettaan ilmoittaa tuesta valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti. ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, josta ei ole ilmoitettu, kohdellaan valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan f kohdan mukaisena ”sääntöjenvastaisena tukena”.

Norjan viranomaisia kehotetaan vahvistamaan, että puualan tukiohjelma on lopetettu, ilmoittamalla sen päättymispäivä.

5   Päätelmä

Valvontaviranomainen on Norjan viranomaisten toimittamien tietojen perusteella alustavasti sitä mieltä, että puualan tukiohjelma on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea. Lisäksi valvontaviranomainen epäilee puualan tukiohjelman yhteensopivuutta ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja valvontaviranomaisen valtiontuen suuntaviivojen 14 ja 25 luvun kanssa. Valvontaviranomaisen alustava näkemys on myös se, että Norjan viranomaiset eivät ole noudattaneet pk-yrityksille myönnettävää tukea ja koulutustukea koskevia ryhmäpoikkeusasetuksia ja että puualan tukiohjelmaa ei voida hyväksyä suoraan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla ryhmäpoikkeusasetusten aineellisten periaatteiden valossa. Valvontaviranomainen epäilee näin ollen puualan tukiohjelman soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan.

Lisäksi valvontaviranomainen epäilee, ovatko säännökset, joiden nojalla on myönnetty vähämerkityksiseksi tueksi katsottua tukea, valtiontuen suuntaviivojen aiemman 12 luvun ja vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen mukaisia.

Sen vuoksi valvontaviranomainen on velvollinen valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 13 artiklan 1 kohdan (ks. myös 4 artiklan 4 kohta) mukaisesti aloittamaan valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn. Päätös menettelyn aloittamisesta ei rajoita valvontaviranomaisen lopullista päätöstä, jossa voidaan katsoa puualan tukiohjelman soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan.

Koska puualan tukiohjelmasta ei ole ilmoitettu valvontaviranomaiselle, kaikki ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut puualan tukiohjelmasta myönnetyt tuet ovat valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan f kohdassa tarkoitettuja sääntöjenvastaisia tukia. Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 14 artiklasta seuraa, että valvontaviranomainen tekee päätöksen, jonka mukaan ETA-sopimuksessa vahvistettujen valtiontukisääntöjen kanssa yhteensopimaton sääntöjenvastainen tuki on perittävä takaisin tuensaajilta.

Valvontaviranomainen pyytää edellä esitettyjen näkökohtien valossa ja noudattaen valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan ja II osan 6 artiklan 1 kohdan mukaista menettelyä Norjan viranomaisia esittämään huomautuksensa ja toimittamaan kaikki sellaiset tiedot, jotka voivat auttaa arvioimaan puualan tukiohjelmasta myönnettyjä tukia, kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksisaamisesta,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Valvontaviranomainen on päättänyt aloittaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn Norjan puualan tukiohjelman johdosta.

2 artikla

Norjan viranomaisia pyydetään valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämään huomautuksensa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta yhden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta sekä toimittamaan kaikki sellaiset tiedot, jotka voivat olla avuksi puualan tukiohjelman arvioinnissa.

3 artikla

Muille EFTA-valtioille, EU:n jäsenvaltioille ja asianomaisille ilmoitetaan tästä päätöksestä julkaisemalla se kokonaisuudessaan todistusvoimaisella kielellä ja tiivistelmänä muilla kuin todistusvoimaisilla kielillä Euroopan unionin virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa, ja niitä pyydetään toimittamaan huomautuksensa kuukauden kuluessa päätöksen julkaisupäivästä.

4 artikla

Tämä päätös on todistusvoimainen englannin kielellä.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu Norjan kuningaskunnalle.

---

(1)  Jäljempänä ’ETA-sopimus’.

(2)  Jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’.

(3)  Valtiontukea koskevat menettelysäännöt ja aineelliset säännöt. Suuntaviivat ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan sekä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan soveltamista ja tulkitsemista varten, EFTAn valvontaviranomaisen päätös, tehty 19 päivänä tammikuuta 1994, julkaistu EYVL:n numerossa L 231, 3.9.1994, s. 1, ETA-täydennysosa N:o 32, 3.9.1994, s. 1, muutettu viimeksi valvontaviranomaisen päätöksellä N:o 69/06/KOL, tehty 22 päivänä maaliskuuta 2006, viitekoroista (jäljempänä ’valtiontuen suuntaviivat’).

(4)  Komission asetus (EY) N:o 68/2001, annettu 12 päivänä tammikuuta 2001, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 20, sellaisena kuin se on muutettuna virallisen lehden numerolla EUVL L 63, 28.2.2004, s. 20); komission asetus (EY) N:o 70/2001, annettu 12 päivänä tammikuuta 2001, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 33, sellaisena kuin se on muutettuna virallisen lehden numerolla EUVL L 63, 28.2.2004, s. 22) ja komission asetus (EY) N:o 69/2001 EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 30). Viimeksi mainittu asetus korvaa valtiontuen suuntaviivojen aiemman 12 luvun (hyväksytty valvontaviranomaisen päätöksellä N:o 54/96/KOL, tehty 15 päivänä toukokuuta 1996, EYVL L 245, 25.9.1996, s. 28). Kaikki asetukset on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteeseen 15 (kappaleisiin 1 d)–f)) ETA-sekakomitean päätöksellä N:o 88/2002 (EYVL L 266, 3.10.2002, s. 56 ja ETA-täydennysosa N:o 49, 3.10.2002, s. 42) ja ETA-sekakomitean päätöksellä N:o 131/2004 (EUVL L 64, 10.3.2005, s. 67 ja ETA-täydennysosa N:o 12, 10.3.2005, s. 49).

(5)  Valkoisen kirjan kohta 7.3.3.

(6)  Valkoisen kirjan kohta 7.3.3.

(7)  Valkoisen kirjan kohta 2.4.1.

(8)  Valkoisen kirjan kohta 6.1.1. Valkoisen kirjan kohdassa 6.1.1 todetaan Norjan teollisuudenalaan keskittymisestä myös, että (valvontaviranomaisen käännös): Arvon lisäämiseksi on tärkeää pohtia sekä sitä mahdollisuutta, että kuluja vähennetään jalostuksen ja myynnin tasoilla, että Norjassa tuotetun puun käytön/hyödyntämisen lisäämistä ja kehittämistä.

(9)  Työryhmän raportin kohdassa 2.1 määritellään, että metsiin perustuvaan arvoketjuun (tai metsätalouteen) kuuluvat kaikki toimijat hakkuusta loppukäyttöön. ”Metsä” kattaa hankintapuolen (metsänomistajat ja niiden yhdistykset) ja kaupallisen toiminnan (metsäyrittäjien toiminta, mukaan luettuina maastokuljetukset, puun mittaus ja myynti, metsänviljely, toiminnan suunnittelu jne.). ”Tuotanto” käsittää kaikenlaisen puun jalostamisen tuotteiksi, jotka soveltuvat loppukäyttäjille, mutta erityisesti puun mekaanisen jalostusketjun (perinteinen työ sahoissa ja puusepänverstaissa sekä jatkojalostus oviksi, ikkunoiksi, portaiksi ja muiksi rakennuselementeiksi sekä puuhuonekalujen, puutalojen ja käsin valmistettujen tuotteiden tuotanto).”Markkinat” kattavat loppukäyttäjät, mutta myös muita kaupankäynnin tasoja ja muita toimijoita metsiin perustuvassa tuotantojärjestelmässä, kuten metsätalouden tuotteiden ja palveluiden alihankkijat ja metsäteollisuuden.

(10)  Työryhmän raportin kohta 1.4, jossa todetaan myös, että puualan tukiohjelma ei kata metsänviljelyä, infrastruktuuria, kuljetusta, peltoja, koriste-elementeiksi tarkoitettuja metsän tuotteita eikä bioenergiaa, joihin on tarkoitus soveltaa muita hallituksen toimenpiteitä.

(11)  Työryhmän raportin kohdat 1.5, 6.2 ja 6.3. Maatalousministeriö määrää myös hallintoryhmän toimivaltuuksista.

(12)  Työryhmän raportin kohdat 1.5, 6.2 ja 6.3.

(13)  Työryhmän raportin kohta 4.7.

(14)  Ks. myös tarkistettu talousarvio (St. prp. nr. 61 (1999–2000)). Puualan tukiohjelmasta käytetään eri nimityksiä, kuten ”Treprogrammet” ja ”Verdiskapningsprogrammet for tre”, tai sen yhteydessä viitataan alkuperäiseen suositukseen, jonka pysyvä valiokunta esitti parlamentille (Innst. S. nr. 208 (1998–1999)).

(15)  2001: St. prp. nr. 1 (2000–2001) ja tarkistettu talousarvio (St. prp. nr. 84 (2000–2001)); 2002: St. prp. nr. 1 (2001–2002) ja tarkistettu talousarvio (St. prp. nr. 1 Tillegg nr. 4 (2001–2002)); 2003: St. prp. nr. 1 (2002–2003) ja tarkistettu talousarvio (St. prp. nr. 65 (2002–2003)); 2004: St. prp. nr. 1 (2003–2004) ja tarkistettu talousarvio (St. prp. nr. 63); 2005: St. prp. nr. 1 (2004–2005) ja tarkistettu talousarvio (St. prp. nr. 65 (2004–2005)).

(16)  Työryhmän raportin kohdat 1.4 ja 7.1.

(17)  Työryhmän raportin kohta 7.1. Ks. myös työryhmän raportin kohdan 7.2 luetelmakohta 3 ja kohdan 4.7 kolmas kappale, joissa todetaan, että puualan tukiohjelman rahoituksen tehtävänä on toimia hankkeiden alkusysäyksenä.

(18)  Työryhmän raportin kohta 4.6.

(19)  Asetukset (EY) N:o 68/2001 (koulutustuki), 70/2001 (pienet ja keskisuuret yritykset) ja 69/2001 (vähämerkityksinen tuki). Vähämerkityksistä tukea koskeva asetus korvasi valtiontuen suuntaviivojen aiemman 12 luvun. Ks. kaikkien asetusten ja valtiontuen suuntaviivojen 12 luvun lähdetiedot alaviitteestä 4.

(20)  Työryhmän raportin kohdan 7.2 toisen luetelmakohdan käännös (valvontaviranomaisen tekemä). Norjan viranomaiset ovat lisänneet, että ”näitä periaatteita on noudatettava ja niistä on ilmoitettava tuensaajille”.

(21)  Työryhmän raportin kohdat 4.1–4.4 ja 5.

(22)  Ks. edellä 2.2 kohta.

(23)  Enintään 25 %/15 % voidaan käyttää toimenpiteisiin, joilla voidaan odottaa olevan voimakkaita vaikutuksia aluepolitiikan näkökulmasta. Vest-Agderin, Rogalandin ja Hordalandin maakunnissa tuen enimmäismäärä on 20 % / 10 %.

(24)  Enintään 25 % / 15 % voidaan käyttää toimenpiteisiin, joilla voidaan odottaa olevan voimakkaita alueellisia vaikutuksia. Vest-Agderin, Rogalandin ja Hordalandin maakunnissa tuen enimmäismäärä on 20 % / 10 %.

(25)  Valvontaviranomaisen päätös 327/99/KOL, tehty 16 päivänä joulukuuta 1999, aluetuki- ja tukitasokartasta (Norja).

(26)  Tietopyyntö ilmaistaan seuraavasti: ”EØS-regelverket — opplysningsplikt: Tildelingen av tilskuddet skjer i henhold til reglene for bagatellmessig støtte. Ved eventuelle nye søknader om offentlig støtte (uansett støttekilde) har støttemottaker plikt til å opplyse om dette tilskuddet. Opplysningsplikten gjelder i 3 år fra tilsagnstidspunktet. Støttemottakeren må ikke motta mer enn til sammen 100.000 Euro (ca. kr 815.000,-) i støtte etter reglene for bagatellmessig støtte over et tidsrom på 3 år.”

(27)  Työryhmän raportissa todetaan myös, että puualan tukiohjelman pitäisi käynnistyä vuoden 2000 toisella neljänneksellä ja jatkua viisi vuotta.

(28)  Valvontaviranomaisen käännös seuraavasta lainauksesta: ”Norge eksporterer ca 85-90 % av produksjonen av tremasse og papirprodukter og ca 35 % av trelast-produksjonen. Leveransene til EU-land utgjør henholdsvis 70 % og 90 % av eksporten. Eventuelle strategier eller politiske vedtak innen EU som kan påvirke EUs import av skogindustriprodukter vil kunne få store konsekvenser for den norske skogsektoren.”

(29)  Eurostatin tilastot vuosilta 1999–2004, jotka kattavat erilaisen jalostetun puun ja puutavaran tuonnin ja viennin EU:ssa (määrä ilmaistu joko tuhansina kuutiometreinä tai tonneina), osoittavat, että EU:ssa käydään runsaasti kauppaa puutuotteista. Asiaa käsittelevät tilastot ovat i) EU-25:n sisäinen raakapuun tuonti ja vienti; ”table fores51”; ii) EU-25:n sisäinen puumassan sekä paperin ja kartongin tuonti, ”table fores62”; iii) EU-25:n sisäinen puumassan vienti, ”table fores62”; iv) EU-25:n sisäinen sahapuun ja puupaneelien tuonti; ”table fores61”; ja v) EU:n sisäinen sahapuun vienti ”table fores61”. Kaikki ovat saatavilla osoitteessa

http://europa.eu.int/comm/eurostat

tai ottamalla yhteyttä Eurostatiin verkkosivujen välityksellä.

(30)  Ks. verkkosivut:

http://www.ssb.no/muh/tab15-01.shtml,

joilla on taulukko 15 nimeltä ”Trade with selected countries by two-digit SITC. Jan — mar 2006. Million kroner”.

(31)  Asia C-75/97 Belgia vastaan komissio, Kok. 1999 s. I-3671, kohta 33, asia C-66/02 Italia vastaan komissio, 15. joulukuuta 2005, ei vielä julkaistu, kohta 95, yhdistetyt asiat E-5/04, E-6/04 ja E-7/04 Fesil ja Finnfjord, Pil ynnä muut ja Norjan kuningaskunta vastaan EFTAn valvontaviranomainen, EFTAn tuomioistuimen kertomus 2005, sivu 121, kohdat 77–79.

(32)  Ks. tähän liittyen asia C-730/79 Philip Morris vastaan komissio, Kok. 1989 s. 2671, kohta 11, jossa todetaan ”Kun valtion taloudellinen tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(33)  Valvontaviranomaisen päätös 327/99/KOL, tehty 16 päivänä joulukuuta 1999, aluetuki- ja tukitasokartasta (Norja).

(34)  Ks. edellä 2.4 ja 2.2 kohta.

(35)  Ks. pk-yrityksiä ja koulutustukea koskevien ryhmäpoikkeusasetusten 3 artiklan 3 kohta.

(36)  Valtiontuen suuntaviivojen aiempi 12 luku poistettiin valvontaviranomaisen päätöksellä N:o 198/03/KOL, tehty 5 päivänä marraskuuta 2003, mutta kuten edellä on todettu, 12 luku korvattiin vähämerkityksistä tukea koskevalla asetuksella jo 1 päivästä helmikuuta 2003.

(37)  Valtiontuen suuntaviivojen aiempi vähämerkityksistä tukea käsittelevä 12 luku ja vähämerkityksisestä tuesta annetun asetuksen 2 artiklan 1 kohta.