—

kokoontuu Prahassa (Tšekin tasavallassa) 6.–9. huhtikuuta 2009,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 17 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon vuonna 1970 tehdyn Unescon yleissopimuksen toimenpiteistä kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi,

—

ottaa huomioon vuonna 1978 tehdyn ihmisoikeuksia koskevan amerikkalaisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 26. kesäkuuta 1945 allekirjoitetun Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisen,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 10. joulukuuta 1948 antaman ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1985 tehdyn ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan afrikkalaisen peruskirjan (Banjul) ja vuonna 2004 perustetun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuimen,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1992 antaman YK:n julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston 1. helmikuuta 1995 tekemän puiteyleissopimuksen kansallisten vähemmistöjen suojelusta,

—

ottaa huomioon liittoutumattomien maiden liikkeen Durbanissa vuonna 1998 pitämässä XII huippukokouksessa antaman julistuksen IV luvun,

—

ottaa huomioon vuonna 2000 tehdyn Afrikan unionin perustamisasiakirjan 30 artiklan,

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (2),

—

ottaa huomioon Unescon yleiskokouksen 2. marraskuuta 2001 antaman yleismaailmallisen julistuksen kulttuurin monimuotoisuudesta,

—

ottaa huomioon vuonna 2001 järjestetyn rasismin vastaisen maailmankonferenssin ja vuonna 2002 järjestetyn kestävän kehityksen huippukokouksen,

—

ottaa huomioon vuonna 2003 tehdyn aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämistä koskevan yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 2003 tehdyn pöytäkirjan Afrikan tuomioistuimesta,

—

ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 3. huhtikuuta 2003 Brazzavillessä antaman päätöslauselman rasismista, rotusyrjinnästä, muukalaisvihasta ja suvaitsemattomuudesta,

—

ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä rikostuomioistuimesta (ICC) (3),

—

ottaa huomioon AKT-maiden kulttuurien ja kulttuuriteollisuuden edistämistä koskevan Dakarin julistuksen, jonka AKT-maiden kulttuuriministerit allekirjoittivat ensimmäisessä kokouksessaan 20. kesäkuuta 2003,

—

ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2003 annetun Euroopan neuvoston päätöslauselman 1334 autonomisten alueiden positiivisista kokemuksista inspiraation lähteenä konfliktien ratkaisemisessa Euroopassa,

—

ottaa huomioon YK:n kehitysohjelman vuoden 2004 inhimillisen kehityksen raportin kulttuurisesta vapaudesta nykypäivän monimuotoisessa maailmassa,

—

ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 8. kesäkuuta 2005 antaman päätöslauselman vähemmistöjen suojelusta ja syrjinnänvastaisista toimista laajentuneessa EU:ssa (4),

—

ottaa huomioon Cotonoussa kesäkuussa 2000 allekirjoitetun Cotonoun sopimuksen (5), jota tarkistettiin Luxemburgissa kesäkuussa 2005 (6), ja erityisesti sen 33 artiklan instituutioiden ja toimintaedellytysten kehittämisestä, jossa kehotetaan kunnioittamaan yhteiskuntien sisäistä ja keskinäistä monimuotoisuutta,

—

ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hallintoa koskevan afrikkalaisen peruskirjan, jonka Afrikan unioni hyväksyi Addis Abebassa 30. tammikuuta 2007,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 13. syyskuuta 2007 antaman alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen,

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön perussopimukset,

—

ottaa huomioon Afrikan unionin vuonna 2003 pidetyn Maputon huippukokouksen päätöksen sisällyttää afrikkalainen diaspora sen kuudenneksi alueeksi,

—

ottaa huomioon poliittisten asioiden valiokunnan mietinnön (AKT-EU/100.460/09/lopull.),

A.

ottaa huomioon, että maailman noin 200 maassa on noin 5 000 etnistä ryhmää ja kahdella kolmasosalla maista on vähintään yksi merkittävä etninen tai uskonnollinen vähemmistöryhmä,

B.

katsoo näin ollen, että kaikkien demokratioiden on laadittava politiikkoja, joissa nimenomaisesti tunnustetaan kulttuuriset eroavaisuudet, ja samalla varmistetaan osallisuus sekä edistetään yhteisiä siteitä ja solidaarisuuden tunnetta, jotka ovat välttämättömiä demokraattisen yhteiskunnan toiminnalle,

C.

ottaa huomioon, että etnisten, uskonnollisten ja kielellisten ryhmien tasavertaiset oikeudet tunnustava oikeudellinen kehys on keskeinen väline edistettäessä demokraattista hallintotapaa, laadittaessa monikulttuurisia politiikkoja ja kannustettaessa yksilön kehitystä,

D.

ottaa huomioon, että kulttuurinen monimuotoisuus on ollut tunnustettu piirre suurimmassa osaa AKT- ja EU-maita ja se on vahvistunut viimeksi kuluneina vuosikymmeninä globalisaation seurauksena; ottaa huomioon, että uusien kulttuurien, uskontojen ja kielten mukauttaminen asettaa uusia haasteita monille yhteiskunnille, etenkin Euroopassa ja AKT-maissa,

E.

katsoo, että globaalissa maailmassa monimuotoisuuden kunnioittamisesta on tullut erityisen tärkeää sekä valtioille että kansainväliselle yhteisölle yhteiskunnallisten, etnisten ja uskonnollisten konfliktien ehkäisemiseksi,

1.

korostaa alueellisten ja alueiden välisten oikeudellisten välineiden ja rakenteiden kunnioittamisen ja noudattamisen merkitystä sekä ihmisoikeustuomioistuimien ja kansainvälisen rikostuomioistuimen tärkeää roolia;

2.

korostaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen keskeistä roolia kaikkien kansojen oikeuksien suojelussa ja kaikenlaisen syrjinnän torjunnassa;

3.

kehottaa kaikkia EU- ja AKT-maita ratifioimaan ja täytäntöönpanemaan kansainväliset ja alueelliset ihmisoikeussopimukset, vähemmistöjen oikeuksien suojelua koskevat erityiset oikeudelliset välineet mukaan luettuna, ja kehittämään näiden kansainvälisten yleissopimusten mukaista tehokasta syrjinnänvastaista lainsäädäntöä; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota apua tarvitsevien ryhmien, kuten HIV/aids-tartunnan saaneiden, albiinojen, asuinseudultaan siirtymään joutuneiden, pakolaisten ja siirtotyöläisten, ahdinkoon;

4.

panee merkille Kansainvälisen työjärjestön osuuden kaikkien työntekijöiden oikeuksien suojelussa ja syrjinnän torjunnassa ja kehottaa AKT- ja EU-maita pitämään kiinni näistä oikeuksista;

5.

kehottaa kaikkia EU- ja AKT-valtioita ratifioimaan kiireellisesti alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 169;

6.

katsoo, että tilanteissa, joissa monimuotoisuus on synnyttänyt väkivaltaisia konflikteja tai niitä on vaarassa syntyä, olisi laadittava pysyviä sovittelumekanismeja, joilla voidaan käsitellä konflikteja ennen niiden kärjistymistä;

7.

kehottaa EU- ja AKT-maiden hallituksia sisällyttämään kansalaisyhteiskunnan järjestöt, syrjäytyneitä ja vähemmistöjä edustavat järjestöt mukaan lukien, poliittiseen vuoropuheluun Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti;

8.

uskoo, että alueellisten ja paikallisten toimijoiden välinen kehitysyhteistyö sopii erityisen hyvin monimuotoisuuden mukauttamista koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoon ja tiettyjen yhteisöjen erityistarpeisiin vastaamiseen; kehottaa näin ollen EU- ja AKT-maiden hallituksia kannattamaan paikallis- ja aluetason yhteisiä kehitysaloitteita ja tarjoamaan niille riittävä poliittinen tila, jotta ne voivat menestyä itsenäisesti hallitusten välisestä yhteistyöstä riippumatta;

9.

uskoo, että olisi mahdollista toteuttaa monenvälinen vertaisarviointi, joka muistuttaisi afrikkalaista vertaisarviointimenettelyä, olosuhteiden arvioimiseksi eri valtioissa ja monimuotoisuuden demokraattista mukauttamista koskevien vertailuarvojen laatimiseksi;

10.

korostaa, että vähemmistöryhmien demokraattinen edustus ja niiden mahdollisuus osallistua politiikkaa, yhteiskuntaa ja kulttuuria koskevaan keskusteluun ovat välttämättömiä edellytyksiä sen varmistamiseksi, että hyvän hallinnon periaatteet pannan täytäntöön;

11.

korostaa, että kansalaisen ei tarvitse kuulua uskonnolliseen ryhmään ollakseen oikeutettu täysiin kansalaisoikeuksiin ja sosiaalisiin oikeuksiin;

12.

myöntää, että kulttuurisen monimuotoisuuden mukauttaminen voidaan toteuttaa erilaisilla poliittisilla ja perustuslaillisilla ratkaisuilla; uskoo kuitenkin, että monikulttuuristen politiikkojen laatiminen edellyttää ennen kaikkea oikeudellista kehystä, jossa tunnustetaan etnisten, uskonnollisten ja kielellisten ryhmien tasavertaiset oikeudet ja suojellaan kansalaisia kaikilta syrjinnän muodoilta;

13.

korostaa erityisesti, että kaikkien AKT- ja EU-maiden on kunnioitettava uskonnonvapautta, sellaisena kuin se kirjattu ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklaan, YK:n julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista (vähemmistöistä annettu julistus) 1 ja 2 artiklaan ja muihin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin;

14.

korostaa, että kulttuuriin ja uskontoon liittyvien käytäntöjen on noudatettava kansainvälisiä ihmisoikeusstandardeja, vähemmistöjen, naisten ja lasten oikeudet mukaan lukien, kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 5 artiklassa ja 16 artiklan 2 kohdassa ja vähemmistöistä annetun julistuksen 4 artiklan 2 kohdassa todetaan, ja että uskonnollisten yhteisöjen ja kulttuuriyhteisöjen jäsenten valinnanvapaus on taattava;

15.

korostaa, että ryhmän perinteiset, kulttuuriset ja uskonnolliset oikeudet eivät voi heikentää kansainvälisesti sovittuja ihmisoikeuksia, jotka kuuluvat kaikille ihmisille;

16.

palauttaa mieliin, että uskonnon harjoittaminen on yksityiselämään kuuluva henkilökohtainen valinta, ja uskoo, että monissa yhteiskunnissa uskonnollisten järjestöjen ja valtion instituutioiden olisi oltava selkeästi erillisiä;

17.

kehottaa kaikkia AKT- ja EU-maita varmistamaan, että kunnioitetaan kaikkien kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien oikeutta käyttää äidinkieltään ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 2 artiklan mukaisesti; palauttaa mieliin, että vähemmistöistä annetun julistuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti valtioilla on velvollisuus toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vähemmistöryhmiin kuuluville tarjotaan mahdollisuuksien mukaan riittävät edellytykset oppia äidinkieltään tai saada opetusta äidinkielellään ja varmistetaan, että opetusjärjestelmissä vältytään etniseen taustaan, uskontoon tai kieleen perustuvalta erottelulta; korostaa tarvetta myös edistää muiden kielten oppimista ja varmistaa se;

18.

kannustaa AKT- ja EU-maita panostamaan opetusjärjestelmiinsä, sillä opetus on perusihmisoikeus (ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26 artikla) ja se tarjoaa yhden tehokkaimmista suvaitsevaisuuden ja integraation edistämisen välineistä (vähemmistöistä annetun julistuksen 4 artiklan 4 kohta); kehottaa tässä yhteydessä Euroopan komissiota kunnioittamaan sitoumustaan kohdentaa vähintään 20 prosenttia kehitysyhteistyövälineen maantieteellisten ohjelmien määrärahoista terveydenhuoltoon ja opetukseen, ja pyytää sitä ulottamaan tämän sitoumuksen myös Euroopan kehitysrahastoon;

19.

kehottaa AKT- ja EU-maiden hallituksia varmistamaan, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklan mukaisesti kaikilla kansalaisilla on yhtäläinen pääsy tiedotusvälineisiin, jotta he voivat täysipainoisesti ilmaista etnistä, uskonnollista ja kielellistä identiteettiään, mukaan lukien kohdennettu tuki vähemmistökielisille tiedotusvälineille ja kaikkien yhteiskuntaryhmien oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle edustukselle; erilaisten äänien olisi kyettävä harjoittamaan näitä oikeuksia, sillä demokraattisessa valtiossa asumisen etuna olisi oltava riittävä edustus tiedotusvälineissä ja pääsy tiedotusvälineisiin; korostaa, että laajamittaisella pääsyllä valtakunnallisiin tiedotusvälineisiin on suuri merkitys tiedon tietyn tason turvaamiselle;

20.

uskoo, että alueilla, joilla syrjäytyminen ja ennakkoluulot muodostavat huomattavan ongelman, AKT- ja EU-maiden yhteistyöllä olisi tuettava erityisohjelmia tiedotuksen ja opetuksena alalla suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen edistämiseksi;

21.

kehottaa AKT- ja EU-maita hyväksymään aktiivisia politiikkoja eri etnisten, kulttuuristen ja kielellisten ryhmien oikeudenmukaisen edustuksen edistämiseksi julkisissa viroissa, vaalijärjestelmissä, hallinnossa sekä poliisi- ja turvallisuusalalla torjumalla syrjinnän kaikkia muotoja ja kehittämällä kohdennettuja rekrytointipolitiikkoja ja tarvittaessa harjoittamaan positiivista erityiskohtelua;

22.

pyytää AKT- ja EU-maita harkitsemaan vaalijärjestelmiensä uudistamista siten, että kannustettaisiin vähemmistöjen intressien oikeudenmukaista edustusta kuitenkin siten, että estetään etnisyyden nousu keskeiseksi erottajaksi;

23.

kehottaa AKT- ja EU-maita edistämään asianmukaisia teollis- ja tekijänoikeuksia – sellaisena kuin ne ovat Maailman henkisen omaisuuden järjestön kaltaisten tunnustettujen kansainvälisten elinten kuvaamina – suhteessa kulttuuriomaisuuden tai kulttuuri- ja luonnonperinnön vaihtoon ja siirtoon;

24.

pyytää AKT- ja EU-maita tunnustamaan taloudellisen monipuolistamisen merkityksen ja täytäntöönpanemaan sitä edistäviä politiikkoja, kun otetaan huomioon, että sosio-taloudelliset tekijät voivat synnyttää tai kärjistää etnisiä ja kulttuurisia jännitteitä, sekä edistämään alueellista integraatiota kehityksen tukemiseksi;

25.

pyytää AKT- ja EU-maita edistämään vähemmistöjen sosiaalista osallisuutta ja hyväksymään aktiivisia politiikkoja, joilla varmistetaan tasavertaiset mahdollisuudet työllisyyteen, opetukseen ja sosiaalipalveluihin;

26.

kehottaa EU:n jäsenmaita täyttämään sitoumuksensa avustaa AKT-maita niiden pyrkiessä saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet,

27.

tunnustaa, että globalisaation, luonnonvaroista aiheutuvien konfliktien ja ilmastonmuutoksen kaltaiset tekijät lisäävät muuttovirtoja, ja katsoo, että AKT-ryhmän ja AKT- ja EU-maiden välistä muuttoliikettä ei tulisi tarkastella yksinomaan taloudellisesta perspektiivistä, vaan huomioon olisi lisäksi otettava poliittinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vaihto; uskoo vakaasti, että on keskeisen tärkeää kunnioittaa tinkimättä kaikkien siirtolaisten oikeuksia ja ihmisarvoa;

28.

pitää kiinni siitä, että AKT- ja EU-maiden luonnonvaroista saatavat tulot olisi käytettävä näiden maiden yhteiskuntien kaikkien sektorien kehitystä hyödyntävällä tavalla; pyytää hallituksia varmistamaan, että kaikkia yhteisöjä kuullaan, jotta ne voivat hyötyä mahdollisista kaupallisista tuloista, ja että ympäristö- ja kulttuurinäkökohdat otetaan huomioon; myöntää, että on tarpeen luoda mekanismeja näiden etujen jakamisen varmistamiseksi;

29.

pyytää EU- ja AKT-maiden hallituksia maa- ja aluekohtaisia strategia-asiakirjoja laatiessaan ja uudelleentarkastellessaan analysoimaan osallisuuteen ja etnisten, kulttuuristen, uskonnollisten ja uusien vähemmistöjen tasavertaisuuteen liittyviä ongelmia, ja ottamaan asianomaisten ryhmien edustajat mukaan kuulemisprosessiin; korostaa, että olisi laadittava ja rahoitettava erityisohjelmia, jotka edistävät tasavertaisia mahdollisuuksia sosiaalipalveluihin ja poliittiseen osallistumiseen;

30.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että vähemmistöjen oikeudet, alkuperäiskansat ja uudet vähemmistöt mukaan lukien, valtavirtaistetaan kaikkiin ohjelmiin ja hankkeisiin erityisesti ihmisoikeuksien, demokratian ja hallinnon alalla;

31.

palauttaa mieliin EU:n myönteiset kokemukset vähemmistöjen oikeuksien suojelun ja rajakonfliktien rauhanomaisen ratkaisemisen alalta;

32.

pyytää AKT- ja EU-maita tunnustamaan, että Afrikan unionin perustamisasiakirjalla on myönteinen vaikutus, sillä siinä määrätään, että perustuslainvastaisilla keinoilla valtaan nousevat hallitukset eivät voi osallistua Afrikan unionin toimintaan;

33.

uskoo, että afrikkalainen vertaisarviointimenettely edistää tehokkaasti demokraattisia instituutioita, jotka edesauttavat moninaisuutta ja vastuullista hallintoa; kehottaa AKT-maiden alueellisia ja aluetasoa alempia järjestöjä kiinnittämään aikaisempaa enemmän huomiota vähemmistökysymyksiin tällaisissa yhteyksissä;

34.

kehottaa yhteispuheenjohtajia välittämään tämän päätöslauselman AKT:n ja EU:n ministerineuvostolle, Afrikan unionin komissiolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille sekä kansallisille ja alueellisille parlamenteille, Euroopan komissiolle, Yhdistyneille Kansakunnille ja alueellisille organisaatioille sekä EU:n ja Afrikan unionin puheenjohtajavaltioille.

—

kokoontuu Prahassa (Tšekin tasavallassa) 6.–9. huhtikuuta 2009,

—

ottaa huomioon työjärjestyksensä 17 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 178 artiklan,

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoittaman kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) (8),

—

ottaa huomioon Sharm El-Sheikissä Egyptissä 30. kesäkuuta–1. heinäkuuta 2008 kokoontuneen Afrikan unionin yleiskokouksen yhdennentoista istunnon päätöksen (9) talouskumppanuussopimuksia koskeneesta raportista,

—

ottaa huomioon Addis Abebassa 31. tammikuuta–2. helmikuuta 2008 kokoontuneen Afrikan unionin yleiskokouksen kymmenennen istunnon julkilausuman talouskumppanuussopimuksista,

—

ottaa huomioon AKT-valtioiden ja hallitusten päämiesten 3. lokakuuta 2008 Accrassa hyväksymän julkilausuman (10),

—

ottaa huomioon komission 12. huhtikuuta 2005 antaman tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus – Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi” (11),

—

ottaa huomioon toukokuussa 2005 pidetyssä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa hyväksytyt vuosituhannen kehitystavoitteita koskevat päätelmät (12),

—

ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 27. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 980/2005 (13),

—

ottaa huomioon talouskumppanuussopimukset vahvistavissa tai niiden vahvistamiseen johtavissa sopimuksissa määrättyjen järjestelyjen soveltamisesta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) tietyistä valtioista peräisin oleviin tuotteisiin 20. joulukuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1528/2007 (14),

—

ottaa huomioon 26. ja 27. toukokuuta 2008 pidetyn yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät talouskumppanuussopimuksista,

—

ottaa huomioon AKT:n ja EU:n ministerineuvoston Addis Ababassa 13. kesäkuuta 2008 antaman päätöslauselman,

—

ottaa huomioon komission 27. kesäkuuta 2007 antaman tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle otsikolla ”Kairosta Lissaboniin – EU:n ja Afrikan strateginen kumppanuus” (KOM(2007)0357),

—

ottaa huomioon komission 23. lokakuuta 2007 antaman tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle talouskumppanuussopimuksista (KOM(2007)0635),

—

ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) ja erityisesti sen XXIV artiklan,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, jossa asetetaan vuosituhannen kehitystavoitteet kansainvälisen yhteisön yhteisesti sopimaksi köyhyyden poistamisen perusteeksi,

—

ottaa huomioon Afrikan integraatioministereiden toisessa konferenssissa Kigalissa Ruandassa 26.–27. heinäkuuta 2007 annetun julkilausuman,

—

ottaa huomioon Addis Ababassa 3. huhtikuuta 2008 ja 2. maaliskuuta 2009 kokoontuneen Afrikan unionin kaupasta vastaavien ministerien neljännen ja viidennen yleiskokouksen julkilausumat talouskumppanuussopimuksista,

—

ottaa huomioon Ranskan kansalliskokouksen jäsenen Christiane Taubiran 16. kesäkuuta 2008 esittämän selonteon: ”Les Accords de Partenariat Economique entre l'Union européenne et les pays ACP. Et si la Politique se mêlait enfin des affaires du monde”,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 26. syyskuuta 2002 antaman päätöslauselman Euroopan parlamentin suosituksista komissiolle talouskumppanuussopimusten neuvottelemisesta AKT-valtioiden ja -alueiden kanssa (15),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 23. maaliskuuta 2006 antaman päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla (16),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 23. toukokuuta 2007 antaman päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista (17),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 23. toukokuuta 2007 antaman päätöslauselman EU:n avusta kaupan kehittämiseksi (18),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 12. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista (19),

—

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman otsikolla ”Talouskumppanuussopimukset: hankaluudet ja näkymät” (20),

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista käydyistä neuvotteluista (21),

—

ottaa huomioon kehitysmyönteisistä talouskumppanuussopimuksista 20. marraskuuta 2007 annetun Kigalin julistuksen (22),

—

ottaa huomioon taloudellisen kehityksen, rahoituksen ja kaupan valiokunnan mietinnön (AKT-EU 100 463/08/lopull.),

A.

ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen 36 artiklan 1 kohta sisältää Euroopan unionin ja AKT-valtioiden sitoumuksen sopia Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukaisista kaupankäyntijärjestelyistä, joilla poistetaan vaiheittain niiden välisen kaupan esteet ja vahvistetaan yhteistyötä kaikilla kauppaan liittyvillä aloilla,

B.

toteaa kuitenkin, että Cotonoun sopimuksen 37 artiklan 3 kohdassa määrätään, että ”valmisteluvaihetta käytetään myös AKT-valtioiden julkisen ja yksityisen sektorin toimintaedellytysten kehittämiseen”,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni aloitti vuonna 2002 AKT-valtioiden ryhmän kanssa neuvottelut yleisistä kysymyksistä, minkä jälkeen neuvotteluja jatkettiin erikseen kuuden talouskumppanuussopimusalueen kanssa (Karibia, Länsi-Afrikka, Keski-Afrikka, itäinen ja eteläinen Afrikka, SADC miinus, Tyynenmeren alue),

D.

ottaa huomioon, että Karibian AKT-valtioiden foorumin (CARIFORUM) 15 jäsenvaltiota parafoivat talouskumppanuussopimuksen EU:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa 16. joulukuuta 2007,

E.

ottaa huomioon, että 18 Afrikan maata, joista 8 kuuluu vähiten kehittyneisiin maihin (LDC), parafoivat ”ponnahduslautana toimivat” talouskumppanuussopimukset marras- ja joulukuussa 2007, kun taas 29 muuta Afrikan AKT-valtiota, joista kolme ei kuulu vähiten kehittyneisiin maihin, ei parafoinut mitään talouskumppanuussopimusta, ja että Etelä-Afrikka oli jo lyönyt lukkoon EU:n kanssa WTO-sääntöjen mukaisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen,

F.

ottaa huomioon, että Papua-Uusi-Guinea ja Fidži, joista kumpikaan ei kuulu vähiten kehittyneiden maiden joukkoon, parafoivat väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen 23. marraskuuta 2007, kun taas muut Tyynenmeren AKT-valtiot (kuusi LDC- ja seitsemän ei-LDC-valtiota) eivät parafoineet talouskumppanuussopimusta,

G.

ottaa huomioon, että vuonna 2008 allekirjoitettiin ainoastaan CARIFORUM-valtioiden ja EU:n välinen sopimus ja väliaikaiset sopimukset EU:n ja Norsunluurannikon ja EU:n ja Kamerunin välillä,

H.

ottaa huomioon, että EU on soveltanut 1. tammikuuta 2008 alkaen tuontijärjestelyjä talouskumppanuussopimuksen tai ponnahduslautasopimuksen parafoineista AKT-valtioista peräisin oleviin tuotteisiin näissä sopimuksissa määrätyllä tavalla (23),

I.

ottaa huomioon, että Afrikan ja Tyynenmeren alueet jatkavat Euroopan unionin kanssa neuvotteluja täysimääräisten talouskumppanuussopimusten tekemisestä, ja että puolet AKT-valtioista ei toistaiseksi ole parafoineet tai allekirjoittaneet tällaista sopimusta,

J.

ottaa huomioon, että AKT-maat ovat olleet huolestuneita eräistä parafoituihin talouskumppanuussopimuksiin sisältyvistä lausekkeista ja pyytäneet niiden korjaamista ennen allekirjoittamista,

K.

ottaa huomioon, että kaikki osapuolet ovat toistuvasti vahvistaneet, että talouskumppanuussopimusten on oltava kehitysyhteistyövälineitä, jotta voidaan edistää kestävää kehitystä ja alueellista yhdentymistä sekä vähentää köyhyyttä AKT-valtioissa,

L.

ottaa huomioon, että talouskumppanuussopimuksista aiheutuvilla sopeuttamiskustannuksilla on merkittävä vaikutus AKT-valtioiden kehitykseen ja että nämä vaikutukset, joita kylläkin on vaikea ennustaa, koostuvat suoranaisesti tullien menettämisestä, ja epäsuorasti vaikutuksista, jotka aiheutuvat mukauttamiseen tai sosiaaliseen tukeen liittyvistä kustannuksista työllisyyden, ammattitaidon parantamisen, tuotannon, viennin monipuolistamisen ja julkisen talouden hallinnan uudistamisen alalla,

M.

ottaa huomioon, että 21 AKT-maata, joista osa ei ole vielä allekirjoittanut talouskumppanuussopimusta, on sisällyttänyt kymmenennen EKR:n kansallisiin maaohjelmiinsa erityiset määrät talouskumppanuussopimuksiin liittyviä liitännäistoimenpiteitä varten,

N.

ottaa huomioon, että talouskumppanuussopimuksilla voi olla seuraavia väliaikaisia kehitysvaikutuksia AKT-valtioille:

O.

ottaa huomioon, että AKT-alueiden sisäisellä ja keskinäisellä kaupalla ja AKT-valtioiden ja muiden kehitysmaiden (etelä–etelä-kauppayhteistyö) välisellä kaupalla voi olla merkittäviä myönteisiä vaikutuksia AKT-valtioiden kehitykseen,

P.

ottaa huomioon, että yksi Cotonoun sopimuksen tavoitteista on, että talouskumppanuussopimuksista tulee välineitä, joilla edistetään kestävää kehitystä, vähennetään köyhyyttä, integroidaan AKT-alueiden taloudet asteittain osaksi maailmantaloutta ja tehostetaan alueellista yhdentymistä,

Q.

ottaa huomioon, että Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso totesi Lissabonissa joulukuussa 2007 pidetyssä EU–Afrikka-huippukokouksessa, että on mahdollista tarkistaa kahden osapuolen viimeksi kuluneiden kuukausien aikana allekirjoittamien talouskumppanuussopimusten määräyksiä,

R.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen talous- ja elintarvikekriisi koskettaa eniten AKT-maiden väestöä ja nyt on tärkeämpää kuin koskaan ponnistella vuosituhannen vaihteen kehitysyhteistyötavoitteiden saavuttamiseksi,

1.

kehottaa jäsenvaltioita myös tänä maailmanlaajuisen talouskriisin aikana kunnioittamaan antamiaan sitoumuksia kasvattaa virallista kehitysapua, joka mahdollistaa kauppaa tukevan avun lisäämisen, ja perustamaan alueellisten kauppaa tukevan avun pakettien muodossa liitännäistoimenpiteitä talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanoa varten ja siten vahvistamaan talouskumppanuussopimusten myönteistä vaikutusta kehitykseen; korostaa, että talouskumppanuussopimuksen tekeminen ei ole kauppaa tukevaa kehitysyhteistyötä varten tarkoitettujen varojen saamisen edellytys;

2.

pitää kiinni siitä, että talouskumppanuussopimukset ovat kehitysyhteistyöväline, jonka olisi heijasteltava sekä AKT-maiden kansallisia että niiden alueellisia etuja ja tarpeita, jotta voidaan vähentää köyhyyttä, saavuttaa vuosituhannen vaihteen kehitysyhteistyötavoitteet ja kunnioittaa perusihmisoikeuksia, kuten oikeus ravintoon tai oikeus julkisiin peruspalveluihin; kehottaa neuvostoa, komissiota ja EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksia tekemään kaikkensa luottamuksen, keskinäisen kunnioituksen ja turvallisuuden ilmapiirin palauttamiseksi siltä osin kuin se on vahingoittunut neuvottelujen aikana;

3.

4.

korostaa, että WTO-sääntöjen noudattaminen sellaisena kuin se on määritelty GATT XXIV:ssä, koskee ainoastaan tavaroiden kauppaa ja edellyttää, että olennainen osa kaupasta vapautetaan kohtuullisen ajan kuluessa, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota hyväksymään kaikki AKT-maiden esittämät WTO-yhteensopivat ehdotukset, jotka koskevat ainoastaan tavaroita;

5.

kehottaa AKT-maita ja Euroopan komissiota hyödyntämään mahdollisimman hyvin käytettävissä olevaa kauppaa tukevaan apuun tarkoitettua rahoitusta tukeakseen uudistusprosessia talouskehityksen kannalta tärkeillä aloilla, parantamaan infrastruktuuria, kun se on tarpeen talouskumppanuussopimusten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisen tehostamiseksi, kompensoimaan tullitulojen nettomenetykset ja edistämään verouudistusta siten, että sosiaalialaan tehtävät julkiset investoinnit eivät vähene, investoimaan tuotantoketjuun vientituotannon monipuolistamiseksi, ja tuottamaan enemmän korkeamman lisäarvon sisältäviä vientituotteita;

6.

toistaa kantansa, jonka mukaan talouskumppanuussopimusten rahoittamiseen pitäisi käyttää EKR:n sijaan täydentävää kauppaa tukevaa apua, johon Euroopan unioni on sitoutunut vuonna 2005 ja joka on vuosittain 2 miljardia euroa vuodesta 2010 lähtien ja josta 50 prosenttia myönnetään AKT-maille; vastustaa kaikkia Euroopan yhteisön tuen myöntämiselle asetettuja talouskumppanuussopimuksiin liittyviä ehdollisuuksia ja pyytää komissiota takaamaan, että kymmenennen EKR:n rahoituksen saantia ei sidota neuvottelujen tuloksiin ja tahtiin;

7.

korostaa, että jäsenvaltioiden lupaama kehitysyhteistyön julkisen tuen lisäys olisi ensi sijassa käytettävä tehostamaan ponnisteluja kohti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista AKT-maissa, joita maailmanlaajuinen talous- ja elintarvikekriisi koskettaa voimakkaimmin ja joissa se on uhannut ja uhkaa tehdä tyhjäksi vuosituhannen kehitystavoitteisiin pyrkimisen yhteydessä saavutetut tulokset;

8.

korostaa myös, että kaikkien sopimusten on kunnioitettava AKT-maita suosivaa epäsymmetriaa sekä sopimuksen kohteena olevan tuotevalikoiman että siirtymäaikojen osalta ja että talouskumppanuussopimusten on tarjottava käytännön takuut AKT-maiden yksilöimien herkkien alojen suojelusta;

9.

panee hyvin huolestuneena merkille, että EY on tekemässä sopimusta banaaneista latinalais-amerikkalaisten suosituimmuuskohtelusta nauttivien banaanintoimittajien kanssa, mikä uhkaisi AKT-maiden banaanialan elinkelpoisuutta ja etenkin pienten ja haavoittuvassa asemassa olevien kansantalouksien kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä; kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan, että kaikkien haavoittuvaisimpien pienten banaaniviljelijöiden elinkeinon turvaamiseksi ryhdytään toimiin;

10.

korostaa, että talouskumppanuussopimuksiin liittyvissä tukitoimenpiteissä on otettava huomioon, että alueellinen yhdentyminen ja taloussuhteet muiden kehitysmaiden kanssa ovat tärkeitä AKT-valtioiden kehitykselle;

11.

12.

korostaa, että talouskumppanuussopimusten olisi sisällettävä tarkistuslauseke, jossa määrätään viiden vuoden kuluttua sopimuksen allekirjoittamisesta tapahtuvasta tarkistamisesta, johon kansallisten parlamenttien, Euroopan parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan on virallisesti osallistuttava, ja korostaa, että talouskumppanuussopimuksiin tarvitaan vahvempia valvontaa ja arviointia koskevia määräyksiä, joilla määritellään talouskumppanuussopimuksen vaikutus maan ja alueen kehitykseen sekä köyhyyden vähentämistavoitteisiin – ei pelkästään talouskumppanuussopimuksen noudattamisen tasoon – ja määrätään suojamekanismista, jotta voidaan muuttaa tai kumota mikä tahansa talouskumppanuussopimuksen osa, joka vaarantaa alueellisen yhdentymisprosessin tai heikentää mahdollisuuksia vähentää köyhyyttä tai saavuttaa vuosituhannen vaihteen kehitysyhteistyötavoitteet;

13.

14.

korostaa, että neuvottelujen ja niiden tulosten avoimuutta on lisättävä, jotta politiikan tekijät, parlamenttien jäsenet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat voivat tarkastella niitä julkisesti;

15.

kehottaa EU:n jäsenvaltioiden toimielimiä ja hallituksia tekemään kaikkensa luottamuksen ilmapiirin palauttamiseksi siltä osin kuin se on vahingoittunut neuvottelujen aikana;

16.

korostaa, että talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanoa olisi seurattava parlamentaarisessa elimessä, josta on määrättävä talouskumppanuussopimusteksteissä, ja että tämän parlamentaarisen elimen olisi kussakin tapauksessa polveuduttava AKT:n ja EU:n yhteisestä parlamentaarisesta edustajakokouksesta ja sen elimistä ja pysyttävä tiiviissä yhteydessä siihen tai oltava sen osa, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon talouskumppanuussopimusten vaikutukset AKT-maiden talouksiin, kuten Cotonoun sopimuksessa on määrätty;

17.

korostaa erityisesti kansallisten parlamenttien ja valtiosta riippumattomien toimijoiden keskeistä roolia talouskumppanuussopimusten seurannassa ja valvonnassa ja kehottaa sisällyttämään ne järjestelmällisesti meneillään olevaan neuvotteluprosessiin; katsoo, että tämä edellyttää myöhempiä neuvotteluja varten selkeää esityslistaa, josta AKT-maat ja EU sopivat ja joka perustuu osallistavaan lähestymistapaan;

18.

suosittelee, että Euroopan parlamentin aikataulussa olisi mahdollisuuksien mukaan ennen hyväksynnän antamista odotettava AKT-parlamenttien lausuntoja talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvottelujen tuloksista ja otettava ne huomioon;

19.

20.

korostaa, että AKT-maiden allekirjoittamat väliaikaiset sopimukset eivät saa heikentää AKT-alueiden mahdollisuuksia tehdä EU:n kanssa sellaisia täysimääräisiä talouskumppanuussopimuksia, joissa otetaan huomioon kehitysulottuvuus ja alueellisten talouksien yhdentämiseksi toteutetut toimet ja joissa tehostetaan AKT-valtioiden ja EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä;

21.

korostaa jälleen kerran tarvetta tunnistaa herkät tuotteet, jotka olisi jätettävä kaupan vapauttamisen ulkopuolelle;

22.

korostaa tarvetta palauttaa AKT- ja EU-maiden välinen luottamus, joka vahingoittui talouskumppanuussopimuksista käytyjen neuvottelujen aikana, maita yhdistävän kumppanuuden hengessä;

23.

kehottaa yhteispuheenjohtajia välittämään tämän päätöslauselman AKT–EU-ministerineuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan komissiolle, neuvoston puheenjohtajavaltiolle, Afrikan unionille, yleisafrikkalaiselle parlamentille, kansallisille ja alueellisille parlamenteille ja AKT-valtioiden alueellisille järjestöille.

—

kokoontuu Prahassa (Tšekin tasavallassa) 6.–9. huhtikuuta 2009,

—

ottaa huomioon työjärjestyksensä 17 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon Cotounussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun ja Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 tarkistetun AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen (jäljempänä ”Cotonoun sopimus”) ja erityisesti sen 32 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177–181 artiklan,

—

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission 20. joulukuuta 2005 antaman yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: ”Eurooppalainen konsensus” ja erityisesti sen 12, 22, 38, 75, 76, 101, 105 artiklan (25),

—

ottaa huomioon Agenda 21:n, ympäristöä ja kehitystä koskevan Rio de Janeiron julistuksen, metsien kestävää hoitoa koskevien periaatteiden julistuksen, jonka yli 178 hallitusta hyväksyi Rio de Janeirossa (Brasilia) 3.–14. kesäkuuta 1992 pidetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCED) ja jonka periaatteet vahvistettiin lujasti Johannesburgissa (Etelä-Afrikka) 26. elokuuta–4. syyskuuta 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa (WSSD),

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

—

ottaa huomioon Pariisissa 17. kesäkuuta 1994 hyväksytyn ja 26. joulukuuta 1996 voimaan tulleen YK:n aavikoitumisen estämistä koskevan yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhannen julistuksen, jossa esitellään kansainvälisen yhteisön yhteisesti laatimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden nujertamiseksi,

—

ottaa huomioon Afrikan kehitystä edistävän uuden kumppanuuden (NEPAD) ympäristöaloitteen,

—

ottaa huomioon Hyogon toimintakehyksen vuosiksi 2005–2015: tammikuussa 2005 Kobossa, Hyogossa (Japani) järjestetyn suuronnettomuuksien vähentämistä käsitelleen kansainvälisen konferenssin hyväksymä ”Building the Resilience of Nations and Communities to Disasters”,

—

ottaa huomioon OECD:n jäsenmaiden kehitys- ja ympäristöministerien 4. huhtikuuta 2006 hyväksymän julistuksen ilmastonmuutokseen sopeutumisen sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön,

—

ottaa huomioon Heiligendammissa 7. kesäkuuta 2007 annetun G8-maiden huippukokouksen julkilausuman, jonka aiheena on ilmastonmuutos, energiatehokkuus ja energiahuollon varmuus maailmantalouden kasvun haasteena ja mahdollisuutena (”Climate Change, Energy Efficiency and Energy Security – Challenge and Opportunity for World Economic Growth”),

—

ottaa huomioon Afrikan ja EU:n kumppanuuden ilmastonmuutoksen alalla osana ensimmäistä toimintasuunnitelmaa (2008–2010) EU:n ja Afrikan yhteisen strategian täytäntöönpanemiseksi,

—

ottaa huomioon Balissa (Indonesia) joulukuussa 2007 järjestetyssä YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa hyväksytyn Balin etenemissuunnitelman,

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 14. konferenssin (COP 14) ja osapuolten neljännen konferenssin, joka toimii Kioton pöytäkirjan osapuolten (COP/MOP 4) kokouksena Pozanissa (Puolassa) 1.–12. joulukuuta 2008,

—

ottaa huomioon komission 11. maaliskuuta 2003 neuvostolle ja Euroopan parlamentille antaman tiedonannon ”Ilmastonmuutos ja kehitysyhteistyö” (26),

—

ottaa huomioon 24. marraskuuta 2004 päivätyt neuvoston päätelmät ja ilmastonmuutosta koskevan toimintasuunnitelman kehitysyhteistyön yhteydessä 2004–2008,

—

ottaa huomioon komission 12. huhtikuuta 2005 antaman tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus – Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi” (27),

—

ottaa huomioon komission 10. tammikuuta 2007 neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen – Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen” (28),

—

ottaa huomioon 8.–9. maaliskuuta kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, joissa korostetaan tärkeyttä saavuttaa strateginen tavoite maailman keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi kahteen celsiusasteeseen teollistumista edeltäneen ajan keskilämpötilaan verrattuna,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luominen Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille (29),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 21. lokakuuta 2008 antaman päätöslauselman maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille (30),

—

ottaa huomioon korkean edustajan ja Euroopan komission 14. maaliskuuta 2008 Euroopan neuvostolle antaman asiakirjan ”Climate Change and International Security” (31),

—

ottaa huomioon komission 16. lokakuuta 2008 neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjumisesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi (32),

—

ottaa huomioon komission 21. tammikuuta 2009 neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa” (33),

—

ottaa huomioon Cariforumin ja EU:n 17. toukokuuta 2008 antaman julistuksen ilmastonmuutoksesta ja energiasta,

—

ottaa huomioon Tyynenmeren foorumin valtioiden ja Euroopan unionin 7. marraskuuta 2008 antaman julistuksen ilmastonmuutoksesta,

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2008 annetun Afrikan ja EU:n julistuksen ilmastonmuutoksesta,

—

ottaa huomioon Nicholas Sternin vuonna 2006 laatiman raportin ”The Economics of Climate Change. The Stern Review”,

—

ottaa huomioon OECD:n vuonna 2007 laatiman raportin ”Stocktaking of Progress on Integrating Adaptation to Climate Change into Development Co-operation Activities”,

—

ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) työryhmän raportit ja erityisesti IPCC:n työryhmän II neljännen arviointikertomuksen ”Climate Change 2007: Impacts, Adaptation and Vulnerability”,

—

ottaa huomioon YK:n kehitysohjelman julkaiseman inhimillisen kehityksen raportin 2007/2008 ”Fighting climate change: Human solidarity in a divided world”,

—

ottaa huomioon Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston raportin ”Global Monitoring Report 2008: MDGs and the Environment – Agenda for Inclusive and Sustainable Development”,

—

ottaa huomioon OECD:n julkaisun ”Environmental Outlook to 2030” maaliskuulta 2008,

—

ottaa huomioon Strasbourgissa 1. huhtikuuta 1999 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksista ja pienistä saarivaltioista AKT:n ja EU:n yhteistyön puitteissa,

—

ottaa huomioon Kigalissa (Ruanda) 22. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman luonnonkatastrofeista AKT-maissa: torjuntavalmiutta (EKR-rahastot) ja hätäapua (ECHO-rahastot) koskeva Euroopan unionin rahoitus,

—

ottaa huomioon sosiaali- ja ympäristöasioiden valiokunnan mietinnön (AKT-EU/100 383/09/lopullinen),

A.

ottaa huomioon, että kehitysmaat ovat vaikuttaneet vähiten ilmastonmuutokseen, mutta joutuvat kohtaamaan sen vakavimmat sosiaaliset ja ympäristölliset seuraukset sosiaalisen, taloudellisen ja maantieteellisen suojattomuutensa sekä voimakkaan riippuvuutensa maataloudesta, kalastuksesta ja muista luonnonvaroista vuoksi ja siksi, että niillä on vähäinen kapasiteetti hoitaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia,

B.

ottaa huomioon, että nopeutunut merenpinnan nousu aiheuttaa tulvia, rantaeroosiota, suolaisen veden sekoittumista sisämaan makean veden varoihin ja jopa joidenkin Tyynenmeren tai Karibian alavien saarten jäämistä veden alle; ottaa huomioon, että pelkästään Afrikassa rannikkoalueiden tulvimisuhan alla olevien henkilöiden määrä voi nousta yhdestä miljoonasta vuonna 1990 yli 70 miljoonaan vuonna 2080,

C.

ottaa huomioon, että lämpötilan nousu ja sademäärän vaihtelu johtaa vakavaan kuivuuteen ja vähentää jyrkästi veden saatavuutta AKT-maissa; ottaa huomioon, että lämpötilan noustessa asteella 75–250 miljoonaa afrikkalaista joutuu kärsimään veden puutteen pahenemisesta ja kasvavasta veden saantiin liittyvästä epävarmuudesta, lämpötilan noustessa 2 astetta tämä määrä kasvaa 350-600 miljoonaan ja lämpötilan noustessa 3 astetta jopa 1,8 miljardiin,

D.

katsoo, että valtamerien lämpeneminen moninkertaistaa äärimmäisten ilmastoilmiöiden, kuten trooppisten myrskyjen ja hirmumyrskyjen, syntymisen, mikä vaikuttaa rajusti mataliin rannikkoalueisiin, suurkaupunkeja ja valtavia väestökeskittymiä ympäröiviin vesistöalueisiin, taloudellisesti tärkeisiin infrastruktuureihin, kuten satamiin, merellä sijaitseviin infrastruktuureihin, rannikolla sijaitseviin kaupunkeihin ja matkailuinfrastruktuureihin,

E.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos lisää entisestään aavikoitumista ja maaperän köyhtymistä, jolloin yhä suurempi osa maataloustuotannosta on vaarassa ja nälkä ja aliravitsemus lisääntyvät AKT-alueilla,

F.

ottaa huomioon, että nouseva merenpinta ja lämpötila vaikuttavat huomattavasti rannikon ja meren ekosysteemeihin, vähentävät saalismääriä Tyynenmeren ja Karibian saarilla ja Afrikan rannikolla ja vaikuttavat kielteisesti paikallisiin elintarvikevaroihin,

G.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos nopeuttaa edelleen biologisen monimuotoisuuden heikentymistä, aiheuttaa vakavaa uhkaa, että monet kasvi- ja eläinlajit kuolevat sukupuuttoon, ja vahingoittaa korjaamattomasti joitakin ekosysteemejä, jotka ovat erityisen herkkiä ilmastonmuutoksille, kuten koralliriutat, mangrovelehdot tai sademetsät; ottaa huomioon, että biologista monimuotoisuutta koskevilla seurauksilla AKT-maissa on erittäin merkittäviä vaikutuksia elintarvikeketjuun ja niiden ihmisten elantoon, jotka ovat suoraan riippuvaisia kyseisistä ekosysteemeistä saatavista tuotteista,

H.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos yhdessä nykyisten heikkojen julkisten terveydenhuoltojärjestelmien ja rajoitetun julkisen terveydenhuollon saannin ja vesihuollon ja vedenpuhdistuksen puutteiden kanssa johtaa siihen, että vektorivälitteiset ja veden välityksellä tarttuvat taudit, kuten malaria, dengue-kuume, kolera, lisääntyvät, sekä lämpörasitukset ja hengitystiesairauksien esiintyminen lisääntyvät,

I.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen ympäristövaikutukset laukaisevat laajamittaiset muuttovirrat maan sisällä ja rajojen ylitse (hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin arvio on 150 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2050 mennessä); ottaa huomioon, että suurin osa AKT-maiden ympäristön vuoksi muuttavista muuttaa kotimaansa sisällä tai naapurimaahansa ja asettuu sinne, mikä johtaa kiihtyviin inhimillisiin kriiseihin, nopeaan kaupungistumiseen ja siihen liittyvään slummien kasvuun ja AKT-maiden kehityksen pysähtymiseen, katsoo, että tämän kaupungistumisen seurauksena on maaseudun hylkääminen ja maaperän heikkenemisen lisääntyminen,

J.

ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön ja Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen mukaan ilmastonmuutos lisää hyönteisten levittämiä tauteja, kuten malariaa, Chikungunya-virusta ja borrelioosia, mikä edellyttää sopeuttamistoimia,

K.

ottaa huomioon, että monet ilmastonmuutoksen aiheuttamat terveysvaikutukset voidaan esimerkiksi WHO:n kertomusten mukaan pitää hallinnassa valmistautumalla niihin, vahvistamalla terveydenhuoltojärjestelmiä ja toteuttamalla asianmukaisia ennalta ehkäiseviä toimia, kun erityistä huomiota kiinnitetään trooppisten tautien leviämiseen ja yleisiin tiedotuskampanjoihin, joissa otetaan huomioon erityisen haavoittuvat ryhmät, kuten raskaana olevat naiset, vastasyntyneet, lapset ja ikäihmiset,

L.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vesittää kansallista, alueellista ja globaalia turvallisuutta ja johtaa niukkojen luonnonvarojen saatavuutta, valvontaa ja käyttöä koskeviin ristiriitoihin tai jännitteisiin kotiseudultaan siirtymään joutuneen väestön vuoksi,

M.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos asettaa 40 prosenttia kansainvälisen köyhyyden vähentämiseen suunnatuista investoinneista vaaraan (Maailmanpankin arvio) ja uhkaa täten vakavasti köyhyyden vähentämistä, taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja vuosituhattavoitteiden saavuttamista useissa AKT-maissa,

N.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen pahimpien peruuttamattomien vaikutusten välttämiseksi lämpötilan nousu on rajoitettava 2 asteeseen ja ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet on vakiinnutettava maailmanlaajuisesti alle 450 ppm:ään; katsoo, että kiistämättömästi suurimpien hiilidioksidipäästöjen tuottajien – teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden – olisi otettava ensisijainen vastuu päästöjensä leikkaamisesta,

O.

katsoo, että hillitsemistoimenpiteet on yhdistettävä sopeutumistoimenpiteisiin AKT-maissa ilmastonmuutoksen huomattavien vaikutusten hoitamiseksi; ottaa huomioon, että historiallisesti vastuu ilmastonmuutoksesta lankeaa teollisuusmaille, joilla on moraalinen velvollisuus auttaa AKT-maita sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ”saastuttaja maksaa” -periaatteen mukaisesti,

P.

ottaa huomioon, että kehitysmaiden ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoituksessa on vakavia puutteita; ottaa huomioon, että vaikka arvioiden mukaan sopeutumisen vuotuiset kustannukset ovat 10–80 miljardia Yhdysvaltain dollaria, tällä hetkellä teollisuusmaiden monenvälisten rahoitusmekanismien kautta ohjatut varat ovat 150–300 miljoonaa dollaria vuodessa,

Q.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja katastrofiriskin vähentämisessä varhaiset toimet ovat selkeästi kustannustehokas ratkaisu; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan yhdellä katastrofiriskin vähentämiseen sijoitetulla Yhdysvaltain dollarilla on mahdollista säästää jopa seitsemän dollaria katastrofivalmiudessa, mikä tukee vahvasti avustusvarojen ennakkojakelua,

R.

ottaa huomioon, että varojen soveltamis- ja jakomenettelyt ilmastonmuutoksen eri rahoitusmekanismeissa, kuten puhtaan kehityksen mekanismi (CDM), ovat melko monimutkaisia eivätkä vastaanottajamaat ole osallisina,

S.

ottaa huomioon, että CDM on toistaiseksi sopinut huonosti köyhimpien maiden tarpeisiin saada puhdasta teknologiaa koskevia investointeja, kun Afrikan osuus on vain kaksi prosenttia kaikista CDM-hankkeista; ottaa huomioon, että CDM-hankkeiden kestävyys- ja täydentävyyskriteereistä ei usein ole pidetty kiinni,

T.

ottaa huomioon, että kaikenlainen viivästys lujien päätösten tekemisessä tarpeellisista mekanismeista ja rahoituksesta ilmastonmuutoksen syiden ja vaikutusten vähentämiseksi aiheuttaa paljon suurempia kustannuksia,

1.

kehottaa komissiota ja avunantajamaita muokkaamaan ja suunnittelemaan uudelleen kehitysyhteistyötä, jotta siinä otetaan huomioon ilmastonmuutos ja pyritään vähäisiä hiilidioksidipäästöjä koskevaan tavoitteeseen;

2.

kehottaa komissiota yksinkertaistamaan nykyisiä ilmastonmuutoksen ja kehitysyhteistyökysymysten käsittelemiseen tarkoitettuja rakenteitaan;

3.

kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita luomaan parempia yhteyksiä vuosituhannen kehitystavoitteiden ja ilmastonkehityksen välillä sisällyttämällä ilmastonmuutoksen vaikutukset ja siihen sopeutuminen hankkeisiin ja ohjelmiin, jolla pyritään vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, sekä laajoihin köyhyyden vähentämisstrategioihin ja kehitysyhteistyöpolitiikkoihin;

4.

panee tyytyväisenä merkille, että Kioton sopimuksen jälkeistä kehystä koskevissa neuvotteluissa on saavutettu jonkin verran edistystä ilmastonmuutokseen sopeutumisen asettamisessa tasavertaiseen asemaan ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemisen kanssa; korostaa kuitenkin, että ilmastonmuutokseen sopeutumisesta käytävien neuvottelujen ja sen vaikutusten hillitsemistä koskevien neuvottelujen välinen yhteys on luotava, jotta näitä kysymyksiä koskevia avainpäätöksiä ei tehdä erillään toisistaan;

5.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja yksityissektoria tekemään – jotta helpotettaisiin AKT-maiden siirtymistä kohti hiilidioksidipäästöiltään vähäisempää taloutta – tarpeelliset investoinnit tutkimukseen, kehitykseen ja hillitsemis- ja sopeutumisteknologioiden (esimerkiksi hiilidioksidipäästöltään vähäiset energiateknologiat, hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiat) nopeaan ja kattavaan siirtoon AKT-maissa; kehottaa myös kansainvälistä yhteisöä poistamaan kaupan esteet ilmastonmuutokseen sopeutumisteknologialta ja vapauttamaan teollis- ja tekijänoikeudet (esimerkiksi pakolliset lisenssit);

6.

kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan Unescon toimia, joilla myötävaikutetaan pienten saarikehitysvaltioiden kestävää kehitystä koskevan Barbadosin toimintaohjelman ja sen jälkeisen Mauritiuksen strategian täytäntöönpanoon;

7.

korostaa, että Kööpenhaminassa vuonna 2009 pidettävässä YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa on päästävä maailmanlaajuiseen konsensukseen kunnianhimoisesta ja sitovasta hillitsemistavoitteesta UNFCCC:n yhteisen, mutta erilaisen vastuun periaatteen nojalla, ja kehottaa siksi kaikkia teollisuusmaita ja nopeasti kehittyviä maita sopimaan sitovasta kasvihuonekaasutavoitteesta; esittää, että kehittyvien talouksien uuteen sopimukseen osallistumisen innoittamiseksi näitä maita varten vahvistettaisiin joustavampi ja eriytetty lähestymistapa (esimerkiksi tavoitteet vain tietyille aloille) ottaen huomioon kunkin maan sopeutumiskapasiteetti ja teollistuneiden maiden historiallinen vastuu maapallon lämpenemisestä;

8.

panee merkille, että varojen soveltamis- ja jakomenettelyt puhtaan kehityksen mekanismissa (CDM) on tarkistettava ja yksinkertaistettava, jotta CDM olisi helpommin AKT-maiden saatavilla ja tuloksena olisi CDM-hankkeiden tasapainoisempi jakautuminen siten, että hankkeiden määrä lisääntyisi erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; korostaa, että järjestelmä olisi luotavat sen varmistamiseksi, että CDM-hankkeissa noudatetaan täydentävyysperiaatetta ja edistetään kestävää kehitystä AKT-maissa; kehottaa avunantajamaita auttamaan tarpeellisen kapasiteetin luomisessa AKT-maissa, jotta tehostettaisiin niiden osallistumista CDM-hankkeisiin, ja kehottaa avunantajamaita olemaan keskittymättä yksinomaan CDM-hankkeisiin ylivertaisen politiikan välineenä, vaan kehittämään myös uusia mekanismeja hillitsemiseen AKT-maissa;

9.

kehottaa teollistuneiden maiden ja kehittyvien talouksien hallituksia asettamaan selvät ja johdonmukaiset pitkän aikavälin poliittiset puitteet ekoinnovaation ja investointien kannustamiseksi (esimerkiksi uusiutuvat energialähteet, polttoainekulutukseltaan tehokkaat ajoneuvot ja hybridiajoneuvot, uudet polttoaineet); painottaa, että yksityissektorille on myös keskeinen asema ekoinnovaation ajamisessa eteenpäin; uskoo myös, että kehittyneissä maissa on otettava käyttöön keskipitkän ja pitkän aikavälin keinoja yleisten kulutustottumuksien muuttamiseksi päästöjen vähentämistä varten;

10.

tähdentää, että komission ja avunantajamaiden hallitusten olisi vahvistettava kumppanuutta AKT-maiden hallitusten kanssa kunnianhimoisten poliittisten aloitteiden ja suunnitelmien kehittämiseksi, jotta metsien häviämistä hillittäisiin ja vähennettäisiin metsien heikentymistä ja tarjottaisiin teknologioita ja tuntuvia resursseja metsien kestävään hoitoon AKT-maissa;

11.

kehottaa AKT-maiden hallituksia sisällyttämään sopeutumistavoitteita ja -keinoja suoraa kansallisiin kehityssuunnitelmiinsa, köyhyyden vähentämisstrategioihinsa ja alakohtaisiin politiikkoihinsa ja strategioihinsa sekä päätöksentekoprosessinsa kaikkiin vaiheisiin ja tasoihin;

12.

korostaa, että sopeutumisen rahoittamisesta olisi tehtävä oikeudellisesti sitova sitoumus, joka sisällytetään Kööpenhaminassa joulukuussa vuonna 2009 tehtävään kansainväliseen sopimukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön 27 jäsenvaltion EU:ssa;

13.

kehottaa teollistuneita maita lisäämään huomattavasti taloudellista tukeaan sopeutumiselle AKT-maissa ja tutkimaan tähän tarkoitukseen suunnattuja innovatiivisia rahoitusmekanismeja, kuten muun muassa kansainväliset kauppaverot, kansalliset päästöverot, lentolippuverot ja sallittujen päästömäärien huutokauppa; kehottaa komissiota lisäämään huomattavasti maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman budjettia, kiinnittämään paljon enemmän huomiota ilmastonuutokseen tulevassa EKR-budjetissa ja panemaan kiireellisesti täytäntöön maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rahoitusjärjestelmän, joka on innovatiivinen rahoitusväline varojen ennakkojakelun muodossa ilmastoon liittyville investoinneille köyhimmille ja haavoittuvimmille maille;

14.

korostaa, että sopeutumisrahoituksen on täydennettävä jo olemassa olevia julkista kehitysapua ja tukea koskevia sitoumuksia;

15.

kehottaa kansainvälisiä rahoituslaitoksia laajentamaan sopeutuspolitiikkojaan, -ohjelmiaan ja -rahoitusvälineitään;

16.

vaatii yksityissektoria vauhdittamaan sitoumuksiaan ilmastonmuutoksen rahoituskuilun kuromiseksi umpeen; rohkaisee komissiota ja EU:ta ja AKT-maiden hallituksia investoimaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämiseen lisärahoituksen saamiseksi yksityiseltä sektorilta sopeutumishankkeiden rahoittamiseen erityisesti vähiten kehittyneissä maissa (LDC-maat);

17.

uskoo, että tarvitaan avunantajien välistä parempaa koordinointia, paljon intensiivisempää pohjoisen ja etelän välistä vuoropuhelua ja tehostettua yhteistyötä avunantaja- ja kehitysmaiden kanssa ilmastonmuutospolitiikan ja -mekanismien sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoittamisen aloilla Pariisin periaatteiden ja Accran toimintaohjelman 2008 mukaisesti;

18.

korostaa, että on edistettävä lisää alueellista yhteistyötä, hyvien käytäntöjen vaihtoa ja keskustelufoorumien perustamista samanlaisista ilmastonmuutosongelmista kärsivien AKT-maiden välillä;

19.

kannustaa AKT-maiden hallituksia ottamaan kansalaisyhteiskunnan ja paikalliset yhteisöt enemmän mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien strategioiden laadintaan ja toteutukseen, varsinkin koska niillä on vahvaa käytännön kokemusta ja ne ovat suorassa kosketuksessa henkilöihin ja paikkoihin, jotka ovat heikoimmassa asemassa ilmastonmuutoksen tuhoisien vaikutusten edessä;

20.

kehottaa avunantajamaita ja kansainvälisiä järjestöjä investoimaan sellaisen infrastruktuurin vahvistamiseen, jolla seurataan ilmastoa ja hallinnoidaan ilmastoon liittyviä tietoa ja kehitetään sopeutumisvalmiuksia instituutioissa, paikallisyhteisöissä ja yksilötasolla AKT-maissa;

21.

kannustaa EU:n jäsenvaltioiden T&K-laitoksia edistämään ja helpottamaan parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihtoa, jakamaan kokemuksia ja tietämystä sekä kehittämään verkostoja ja kumppanuuksia vastaavien laitosten kanssa AKT-maissa aloilla, joilla ilmastonmuutos on merkittävä tekijä (esimerkiksi maatalous, vesivarojen hallinta);

22.

kehottaa kehitysyhteistyökumppaneita tukemaan AKT-maiden hallituksia ja kansalaisjärjestöjä ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevien julkisten opetus- ja tiedotuskampanjoiden laatimisessa;

23.

pitää tervetulleena komission aikomusta ehdottaa katastrofiriskin vähentämistä koskevaa EU:n strategiaa; kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita lisäämään investointeja katastrofiriskin vähentämistä koskevaa EU:n strategiaan keinona helpottaa ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sisällyttämään pitkän aikavälin rahoituksen katastrofiriskin vähentämistä koskevalle EU:n strategialle osana kehitysyhteistyöapua; katsoo, että olisi edistettävä ilmastoon liittyvien yksityissektorin vakuutusmarkkinoiden kehittämistä, jotta tehostettaisiin vastustuskykyä ilmastoshokkeja vastaan;

24.

kehottaa komissiota ja EU:n hallituksia tarjoamaan enemmän resursseja terveydenhuoltojärjestelmien kapasiteetin vahvistamiseksi AKT-maissa, jotta niitä helpotettaisiin selviämään ilmastonmuutoksen terveydelle aiheuttamista haitallisista vaikutuksista;

25.

katsoo, että ympäristöstä johtuvan muuttoliikkeen riittävä suunnittelu ja hallinta ovat tulevaisuudessa erittäin tärkeitä ihmisten turvallisuudelle; kehottaa tätä varten kansainvälistä yhteisöä kartoittamaan ympäristösyiden vuoksi siirtymään joutuneiden henkilöiden suojelun puutteet nykyisessä lainsäädännössä ja puuttumaan niihin; esittää harkitsemaan turvapaikkasäännöksiä tai alueellisia tai kansainvälisiä sopimuksia saarivaltioiden, joita uhkaa veden alle jääminen, äärimmäisen haavoittuvan tilanteen vuoksi; huomauttaa myös, että on kehitettävä ja luotava välineet ympäristöpakolaisten identiteetin, kulttuurin ja perinteiden suojelemiseksi;

26.

kehottaa yhteispuheenjohtajia välittämään tämän päätöslauselman AKT:n ja EU:n neuvostolle, Euroopan komissiolle, Afrikan unionille, UNFCCC:lle ja Maailmanpankille.

—

kokoontuu Prahassa (Tšekin tasavallassa) 6.–9. huhtikuuta 2009,

—

ottaa huomioon työjärjestyksensä 17 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun ja vuonna 2005 tarkistetun AKT-maiden ja EU:n välisen kumppanuussopimuksen (35) tavoitteet,

—

ottaa huomioon G20-ryhmän 15. marraskuuta 2008 antaman julkilausuman rahoituskriisistä (36) ja G20-johtajien Lontoon huippukokouksessa 2. huhtikuuta 2009 antaman lausunnon,

—

ottaa huomioon 28. marraskuuta 2008 antamansa maailmanlaajuista elintarvike- ja rahoituskriisiä koskevan Port Moresbyn julistuksen (37),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteet ja sitoumuksen puolittaa nälkää näkevien ja vähemmällä kuin yhdellä Yhdysvaltain dollarilla vuorokaudessa selviämään joutuvien henkilöiden osuus maailman väestöstä,

—

ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”EU kansainvälisenä kehitysyhteistyötoimijana – Nopeutetaan vuosituhannen kehitystavoitteiden toteutumista” (KOM(2008)0177),

—

ottaa huomioon komission 8. huhtikuuta 2009 antaman tiedonannon kehitysmaiden tukemisesta kriisistä selviämiseksi,

—

ottaa huomioon 21. ja 22. maaliskuuta 2002 pidetyssä kehitysrahoitusta koskevassa YK:n kansainvälisessä konferenssissa hyväksytyn Monterreyn konsensuksen ja 2. joulukuuta 2008 annetun kehitysrahoitusta koskevan Dohan julistuksen, joka hyväksyttiin Monterreyn konsensuksen täytäntöönpanoa tarkastelevassa kansainvälisessä kehitysrahoituksen seurantakonferenssissa (38),

—

ottaa huomioon Pariisin julistuksen (39) ja Accran toimintaohjelman (40),

—

ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston äskettäin julkaiseman raportin ”The implications of the Global Financial Crisis for Low-Income Countries”,

—

ottaa huomioon vuonna 2007 julkaistun vuosituhannen ekosysteemien arviointia koskevan raportin päätelmät (41),

—

ottaa huomioon vuoden 1996 Maailman elintarvikehuippukokouksen päätelmät sekä kokouksessa määritetyn tavoitteen (42) puolittaa maapallon nälästä kärsivien henkilöiden määrä vuoteen 2015 mennessä,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokoukselle 25. lokakuuta 2007 annetun oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisedustajan raportin (43),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1337/2008 (44) rahoitusvälineen perustamisesta elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa elintarviketurvaan liittyvistä ongelmista AKT-maissa ja AKT:n ja EU:n välisen yhteistyön merkityksestä,

A.

ottaa huomioon, että vuosituhannen kehitystavoitteet, erityisesti äärimmäisen köyhyyden ja nälänhädän poistaminen, sekä Yhdistyneiden Kansakuntien konferensseissa hyväksytyt kehityspäämäärät ja -periaatteet muodostavat selkeän tulevaisuudenkuvan, ja Cotonoun kumppanuussopimukseen perustuvan AKT-EU-yhteistyön on rakennuttava niille,

B.

ottaa huomioon, että rahoituskriisin johdosta eräät lahjoittajamaat ovat vähentäneet kehitysmaille osoitetulle julkiselle kehitysavulle antamaansa rahoitusta, vaikka viime mainittujen talous on jo epävarmalla pohjalla,

C.

ottaa huomioon, että Lomén ja Cotonoun sopimuksiin kirjattua tavoitetta edistää AKT-maiden integroitumista maailmantalouteen ei vielä ole saavutettu ja että AKT-maiden osuus EU:n tuonnista on kutistunut edelleen,

D.

ottaa huomioon, että AKT-maat ovat riippuvaisia kauppatavaroiden viennistä, josta ne saavat yli 50 prosenttia valuuttatuloistaan, ja että rahoituskriisi on johtanut monissa kehitysmaissa viennin ja rahalähetysvirtojen vähentymiseen, vaikeuttanut luotonsaantia, vähentänyt ulkomaisia suoria sijoituksia ja romahduttanut kauppatavaroiden hinnat,

E.

ottaa huomioon Maailmanpankin uudet vuotta 2009 koskevat arviot, joiden mukaan talouskasvun hidastuminen johtaa siihen, että niiden 130–155 miljoonan henkilön lisäksi, jotka ajautuivat vuonna 2008 köyhyyteen nopeasti kohonneiden polttoaineiden ja elintarvikkeiden hintojen vuoksi, vähemmällä kuin 1,25 Yhdysvaltain dollarilla vuorokaudessa joutuu selviämään 46 miljoonaa henkilöä enemmän kuin mitä odotettiin ennen kriisin puhkeamista; ottaa huomioon, että aina kasvuvauhdin hidastuessa yhdellä prosenttiyksiköllä voi köyhyyteen pudonneiden määrä jälleen lisääntyä 20 miljoonalla henkilöllä,

F.

ottaa huomioon, että Global Financial Integrity (GFI) -ajatushautomon hiljan julkaiseman raportin mukaan kehitysmaiden lainanhoitokulut nousivat 540 miljardiin dollariin vuonna 2006 ja ne menettivät liki miljardi dollaria maista laittomasti poistuneiden rahavirtojen vuoksi; ottaa huomioon, että kehitysmaiden luottomenot ovat nousseet jyrkästi ja että niiden valuutat ovat heikentyneet merkittävästi; ottaa huomioon, että talouden ja rahoitustoiminnan integraatio ei ole koskaan aiemmin edennyt näin pitkälle ja että ulkomaisten pankkien saatavat kehitysmaista ovat melkein kolminkertaistuneet 3,1 miljardiin dollariin viimeisten viiden vuoden aikana; ottaa huomioon, että eräiden arvioiden mukaan kehitysmaihin virtaavan rahan kokonaismäärä putoaa yhdestä miljardista dollarista vuonna 2007 165 miljardiin dollariin tänä vuonna,

G.

ottaa huomioon, että vaikka maatalousalan suuri merkitys AKT-maille on näytetty toteen, sen enempää kansalliset hallitukset kuin EU:kaan kehitysyhteistyöpolitiikkojensa kautta eivät ole antaneet riittävästi painoarvoa tälle avainalalle, mikä on saattanut sadat miljoonat ihmiset äärimmäisen köyhyyden, nälänhädän ja aliravitsemuksen uhan alle,

H.

ottaa huomioon, että maataloustuotannon lisäämisen kehitysmaissa, joka on elintarvikehuollon epävarmuuden vähentämisen perusedellytys, vakava este on se seikka, että etenkin naispuolisilla pienviljelijöillä on usein vaikea saada maata sekä lainoja tai mikroluottoja investoidakseen siemeniin, lannoitteisiin ja kastelujärjestelmiin sekä tarvittaviin kasvinsuojelukeinoihin,

I.

ottaa huomioon, että maataloustukien poistaminen AKT-maissa ja vienninedistämistukien lopettaminen kehittyneissä maissa on myötävaikuttanut satotuottojen ja maataloustuotannon pienentymiseen, mikä on johtanut elintarvikkeiden tuonnin lisääntymiseen,

J.

ottaa huomioon, että yhä tiheämmin esiintyvät luonnonkatastrofit vaikeuttavat toimintaa maatalousalalla ja että ennen kyseisiä katastrofeja ja niiden jälkeen annetulle elintarvikeavulle osoitetut voimavarat ovat samanaikaisesti pienentyneet,

1.

tukee Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidetyn G20-ryhmän kokouksen tuloksia ja sitoumuksia, erityisesti mitä tulee kasvun ja työllisyyden palauttamiseen, rahoitusalan valvonnan ja sääntelyn tiukentamiseen, maailmanlaajuisten rahoituslaitosten vahvistamiseen, protektionismin torjumiseen, maailmanlaajuisen kaupan ja sijoitustoiminnan edistämiseen, sen varmistamiseen, että elpyminen on oikeudenmukaista ja kestävää kaikkien osalta, ja tukisitoumusten lunastamiseen;

2.

pitää näin ollen myönteisenä elvytykseen sovittua 1,1 miljardia dollaria ja luottaa siihen, että kyseisestä summasta noin neljännes käytetään kehitysmaiden hyväksi; kehottaa G20-maita toimittamaan mainitun summan kehitysmaille siirtämällä niille pikaisesti tosiasiallisesti uusia ja täydentäviä varoja;

3.

kehottaa G20-maita, EU:ta ja AKT-maita tekemään kaikkensa estääkseen leviävää maailmanlaajuista kriisiä muuttumasta ankaraksi inhimilliseksi kriisiksi, ja korostaa sosiaalisen suojelun ja elintarvikevarmuuteen investoimisen tärkeyttä köyhien välittömistä tarpeista huolehtimiseksi;

4.

kehottaa maksamaan alhaisen tulotason maille tarkoitetut 50 miljardia dollaria suorina tukina lainojen sijaan sosiaalisen suojelun tukemiseksi, kaupan piristämiseksi ja alhaisen tulotason maiden kehityksen turvaamiseksi;

5.

kannattaa G20:n aikomusta käyttää varoja tarkoituksenmukaisesti ja joustavasti kasvun tukemiseksi; pitää myönteisenä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) edistymistä uuden joustavaa luototusta käsittelevän linjansa suhteen, koska IMF on luopumassa aikaisemmista rajoittavista ja jäykistä luotonannon ja ehtojen puitteistaan, mikä käy ilmi maailmanlaajuisen rahoituskriisin vaikutuksia alhaisen tulotason maihin tarkastelevasta IMF:n kertomuksesta, jossa se toteaa, että lainapolitiikkaa laadittaessa etusijalle olisi asetettava sosiaalisten ohjelmien suojaaminen tai laajentaminen tai hyväksyttyjen investointien edistäminen ja yleisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisvauhdin ylläpitäminen;

6.

tukee täysin G20:n määrätietoista päätöstä uudistaa kansainvälisiä rahoituslaitoksia, mutta pitää mahdottomana ajatusta odottaa vuoteen 2011, että kehitysmaille annetaan enemmän äänivaltaa ja suurempi edustus kansainvälisellä rahoitusalalla, erityisesti pitäen mielessä IMF:n uudet vastuut, ja pyytää tässä suhteessa parantamaan avoimuutta ja vastuullisuutta sekä soveltamaan uutta lähestymistapaa kehitysyhteistyöpolitiikkaan; katsoo, että näistä hallinnon uudistuksista on sovittava Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston komiteoiden seuraavissa kokouksissa 25. ja 26. huhtikuuta 2009;

7.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita toteuttamaan toimenpiteitä torjuakseen kehitysmaiden veroparatiiseja, veropetoksia ja laitonta pääomapakoa, joiden kulut kyseisille maille ovat noin 800 miljardia euroa vuodessa, eli toisin sanoen yli kahdeksankertainen summa maiden saamiin avustuksiin verrattuna;

8.

pitää valitettavana, että G20:n antamat kauppaa tukevaa apua ja virallista kehitysapua koskevat lupaukset ovat riittämättömät; korostaa, että vaikka lehdistötiedotteessa luetellaan rahoitustoimia, joilla on määrä lisätä voimavaroja kehitysmaille Maailmanpankin ja IMF:n kautta, siihen ei sisälly erityistä sitoumusta varmistaa, että kauppa tukevassa avussa on kyse uudesta rahoituksesta;

9.

katsoo, että ilmastonmuutoksen haaste on kohdattava rakenteellisten uudistusten avulla ja kehottaa toteuttamaan järjestelmällisen ilmastonmuutokseen liittyvien riskien arvioinnin kaikkien politiikan alojen suunnittelun ja päätöksenteon yhteydessä, kauppa, maatalous, elintarviketurvallisuus ja niin edelleen mukaan lukien; pyytää, että kyseisen arvioinnin tulokset hyödynnetään kestävää kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevien selkeiden suuntaviivojen laatimiseksi;

10.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita pitämään kiinni julkista kehitysapua koskevista sitoumuksistaan – eli lupauksesta nostaa se 0,56 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä – ja olemaan käyttämättä rahoituskriisiä perusteluna avun leikkaamiselle;

11.

katsoo, että tilanne edellyttää aloitteita ja mekanismeja kehitysmaiden nykyisten velkaongelmien ratkaisemiseksi, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita olemaan sisällyttämättä velkahelpotukseen käytettäviä varoja virallisen kehitysavun määräänsä;

12.

katsoo, että on ponnisteltava lujemmin, jotta kestävään kehitykseen – mikä tarkoittaa taloudellisten ja sosiaalisten perusrakenteiden yleistä saatavuutta, yleismaailmallisten sosiaalipalveluiden tarjoamista sekä toimintaedellytysten parantamista – voidaan osoittaa enemmän kansallisia ja kansainvälisiä voimavaroja;

13.

palauttaa mieleen, että tulojen ja vaurauden oikeudenmukainen ja kestävä jakaminen edellyttää nykyaikaista ja tehokasta verojärjestelmää; kehottaa AKT-maita ja EU:ta tekemään yhteistyötä sellaisen verouudistuksen edistämiseksi, joka mahdollistaa verotulojen lisäämisen tehostamalla verojenkeruuta, laajentamalla veropohjaa ja tehostamalla veronkierron ehkäisemistä;

14.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti EU:n jäsenvaltioita antamaan enemmän painoarvoa työllisyyttä ja työmarkkinoita koskeville kysymyksille kansainvälisissä kehitysyhteistyöpolitiikoissaan, jotta lievennetään maailmanlaajuisen talouskehityksen hidastumisen vaikutuksia kehitysmaiden kasvuun, kauppaan ja ulkomaisten suorien investointien virtoihin auttamalla niitä vahvistamaan entisestään niiden kaupan valmiuksia ja parantamalla niiden infrastruktuuria ja helpottamalla rahalähetyksiä;

15.

korostaa, että vapaa ja oikeudenmukainen kauppa, investointeja, yrittäjyyttä ja innovointia edistävät markkinaperiaatteet sekä tehokkaasti säännellyt rahoitusmarkkinat ovat talouskasvun, työllisyyden ja köyhyyden vähentämisen perusehtoja;

16.

uskoo, että syrjimätön ja oikeudenmukainen kansainvälinen kauppa voi olla voimakas kehityksen ja kestävän talouskasvun moottori, mutta toteaa, että kauppaa tulisi käydä avointen ja kaikkien hyväksymien sääntöjen ohjaamana; palauttaa AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden mieleen tarpeen huolehtia kauppapolitiikkojen ja kehitysyhteistyötavoitteiden välisestä johdonmukaisuudesta, myös talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvotteluiden yhteydessä;

17.

tähdentää tarvetta välttää liiallista sääntelyä, joka voisi haitata talouskasvua, ja korostaa, että valtion ja liike-elämän on lisättävä vuoropuheluaan, jotta löydetään uusia keinoja asettaa selkeitä sääntöjä, varmistaa omaisuutta koskevien oikeuksien toteutuminen ja luoda mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä tukevia talouden perusrakenteita;

18.

kehottaa AKT-maita ja EU:ta sitoutumaan avoimiin ja kaikki osapuolet kattaviin neuvotteluihin talouskumppanuussopimusten tekemisestä ottaen nykyisen talouskriisin vaikutukset AKT-maihin huomioon;

19.

kehottaa kaikkia sidosryhmiä työskentelemään yhdessä, jotta taattaisiin menestyksekäs, kestävä ja oikea-aikainen päätös Dohan neuvottelukierrokselle;

20.

kehottaa Euroopan komissiota ja EU:n jäsenvaltioita parantamaan kehitysyhteistyöpolitiikkojen yhtenäisyyttä maatalouden ja kaupan alalla;

21.

toistaa oikeutta ruokaa koskevan periaatteen; palauttaa EU:n ja AKT-maiden johtajien mieleen, että ne ovat sitoutuneet puolittamaan nälkää näkevien ihmisten määrän vuoteen 2015 mennessä, ja kehottaa komissiota, EU:n neuvostoa ja AKT-maita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet – ja varmistamaan niiden asianmukaisen rahoituksen – kyseisen lupauksen lunastamiseksi;

22.

kehottaa AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksia vastaamaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten, erityisesti naisten ja lasten, kiireellisiin tarpeisiin lisäämällä kestäviä ravitsemukseen liittyviä toimenpiteitä ja turvaverkostoja ja laajentamalla sosiaalisen suojelun järjestelmiä;

23.

ehdottaa AKT-maiden hallituksia kuulemaan viljelijöitä ja laiduneläinten kasvattajia, joista monet ovat naisia, laatiessaan maanviljelyä ja maankäyttöä koskevia toimintasuunnitelmiaan sekä varmistamaan, että heillä on mahdollisuus saada maata ja luottoja sekä hyödyntää uusia, tuotantoa lisääviä teknologioita;

24.

kehottaa Cotonoun kumppanuussopimuksen meneillään olevan uudelleenarvioinnin yhteydessä muuttamaan sen 54 artiklaa siten, että siinä otetaan huomioon vuosituhannen kehitystavoitteeseen 1 – nälkää näkevien määrän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä – liitetyt tavoitteet;

25.

kehottaa AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksia takaamaan yhdessä riittävän avun ja julkisten menojen kanavoimisen elintarviketurvan saavuttamiseksi AKT-maiden valtioiden ja hallitusten päämiesten vuoden 2004 kesäkuussa antaman Maputon julistuksen (45) mukaisesti;

26.

kehottaa rikkaita valtioita, EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuna, ja Yhdysvaltojen uutta hallintoa vähentämään maataloustukia ja lakkauttamaan maatalouden vientituet, kuten useimmat varakkaat valtiot lupasivat kehitysyhteistyötä koskevan Dohan kierroksen alussa, vaikka sen jälkeen asiassa ei ole juurikaan edistytty;

27.

tuomitsee voimakkaasti maailmanlaajuisilla hyödykkeillä, maatalouden raaka-aineilla ja energialla keinottelun, joka lisää hintojen heilahtelua ja syventää maailmanlaajuista elintarvikekriisiä; korostaa, että ei voida hyväksyä sitä, että yhden nälänhätä johtaa toisen taloudelliseen voittoon, ja vaatii asianmukaista sääntelyä ja tehokasta kansallisen ja kansainvälisen tason valvontaa, jotta voidaan ehkäistä keinottelun aiheuttamat oikeuteen ravintoon kohdistuvat rikkomukset; kehottaa EU:ta ja AKT-maita ja yrityksiä panemaan kaivosteollisuuden avoimuutta ajavan hankkeen täysimääräisesti täytäntöön;

28.

panee hyvin huolestuneena merkille, että EY on tekemässä sopimusta banaaneista latinalais-amerikkalaisten suosituimmuuskohtelusta nauttivien (46) banaanintoimittajien kanssa, mikä uhkaisi AKT-maiden banaanialan elinkelpoisuutta ja etenkin pienten ja haavoittuvassa asemassa olevien kansantalouksien kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä; kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan, että kaikkien haavoittuvaisimpien pienten banaaniviljelijöiden elinkeinon turvaamiseksi ryhdytään toimiin;

29.

kehottaa EU:n toimielimiä panemaan aikailematta täytäntöön hiljattain sovitun ehdotuksen 1 miljardin dollarin suuruisesta elintarvikerahoitusvälineestä alentamatta kahdenvälisen avustuksen määrärahoja, sekä ottamaan elintarvikkeiden tuotantoa koskevan kysymyksen jälleen ensisijaiseen käsittelyyn kansainvälisessä keskustelussa;

30.

kehottaa EU:ta ja AKT-maita kehittämään mekanismeja ja politiikkoja kauppatavaroiden hintojen heilahtelujen vaikutusten lieventämiseksi sekä rohkaisemaan AKT-maiden kansantalouksien paikallisten ja toissijaisten teollisuudenalojen monipuolistamista mahdollisuuksien mukaan; katsoo, että teknologian ja liiketaloudellisen tietotaidon siirroilla voidaan vaikuttaa myönteisesti kehitykseen; kehottaa AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita kehittämään toimenpiteitä, joilla pyritään luomaan mahdollisimman laajat kytkennät kansallisen tuotannon toimintoihin, tehostamaan teknologian siirtämistä ja luomaan koulutusmahdollisuuksia paikalliselle työvoimalle;

31.

korostaa, että EU:n ja AKT-maiden järjestön on laadittava kattavat ja tehokkaat toimintastrategiat maatalousalaa vahingoittavista luonnonkatastrofeista aiheutuvien hätätilojen varalta;

32.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT-EU-neuvostolle, Euroopan komissiolle ja G20-ryhmän maiden hallituksille ja ryhmän sihteeristölle.

—

kokoontuu Prahassa (Tšekin tasavallassa) 6.–9. huhtikuuta 2009,

—

ottaa huomioon työjärjestyksensä 17 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 1988 tehdyn merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon EU:n neuvoston puheenjohtajavaltion Euroopan unionin puolesta Somaliasta 3. helmikuuta 2009 antaman julistuksen,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston Somaliasta antamat päätöslauselmat 1814 (2008), 1816 (2008) ja 1844 (2008),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Euroopan unionin neuvoston pääsihteerin Javier Solanan 23. helmikuuta ja 4. huhtikuuta 2009 sekä Euroopan komission jäsenen Louis Michelin 26. helmikuuta 2008 antamat lausumat,

—

ottaa huomioon Afrikan unionin toimeenpanevan komitean Addis Abebassa (Etiopiassa) 30. tammikuuta 2009 tekemät päätökset ja antamat julkilausumat,

—

ottaa huomioon Afrikan unionin valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa Addis Abebassa (Etiopiassa) 4. helmikuuta 2009 annetun tiedonannon,

—

ottaa huomioon Afrikan sarven alueen maiden kehitysjärjestön (IGAD) valtioiden ja hallitusten päämiesten Nairobissa (Keniassa) 29. lokakuuta 2008 pidetyssä 13. ylimääräisessä kokouksessa annetun julkilausuman,

—

ottaa huomioon IGAD:n ministerineuvoston Addis Abebassa (Etiopiassa) 27. tammikuuta 2009 pidetyssä 32. ylimääräisessä kokouksessa annetun tiedonannon,

—

ottaa huomioon AKT-suurlähettiläskomitean AKT-ministerineuvoston 86. istunnossa Brysselissä (Belgiassa) 10.–14. joulukuuta 2007 AKT-maiden ryhmän tulevaisuudesta laatiman raportin,

—

ottaa huomioon AKT-sihteeristön hankkeen kehittää indikaattoreita, joiden avulla on tarkoitus mitata ja seurata alueellisia integraatioprosesseja kuudella AKT-alueella,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin Somalian tilanteesta 19. kesäkuuta 2008 ja 20. marraskuuta 2008 antamat päätöslauselmat (48) ja sen Somaliasta aiemmin antamat päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon Afrikan parlamentaarisen unionin Somalian tilanteesta 30. marraskuuta 2008 antaman päätöslauselman,

—

ottaa huomioon Afrikan unionin 10. joulukuuta 2008 antaman julistuksen ja sen 22. joulukuuta 2008 antaman tiedonannon,

—

ottaa huomioon aseellisten selkkausten lopettamisen ehtoja koskevat allekirjoitetut asiakirjat ja Somalian siirtymäkauden liittovaltiohallituksen (TFG) sekä Somalian jälleenvapautusta kannattavan liiton (ARS) 26. lokakuuta 2008 antaman yhteisiä poliittisia tavoitteita koskevan yhteisen julistuksen,

—

ottaa huomioon 26.–27. helmikuuta 2009 pidetyn kansainvälisen Somalian yhteysryhmän (ICG) 14. kokouksen, jonka puheenjohtajana toimi YK:n Somalian erityisedustaja Ahmedou Ould-Abdallah,

A.

vahvistaa, että on tärkeää kunnioittaa Somalian alueellista koskemattomuutta, itsemääräämisoikeutta, poliittista riippumattomuutta ja yhtenäisyyttä,

B.

ottaa huomioon, että Somalian valtio on ollut hajoamassa viimeisten 17 vuoden ajan ja että tilanne on huonontunut yhdeksi maailman pahimmista humanitaarisista ja turvallisuuskriiseistä,

C.

ottaa huomioon, että TFG ja ARS allekirjoittivat sopimuksen vallanjaosta Djiboutissa 9. kesäkuuta 2008; ottaa huomioon, että Djiboutin rauhanprosessin alkuperäisenä tavoitteena oli käynnistää laaja-alainen kansallinen sovinnontekoprosessi ja luoda vahva ja kattava poliittinen liittoutuma, joka kykenee turvaamaan rauhan, vastaamaan sovinnonteosta maassa ja muodostamaan uudelleen keskusjohtoisen hallinnon,

D.

katsoo, että rauhanprosessia ovat edelleen mutkistaneet ARS:n ja TFG:n väliset erimielisyydet ja voimistuneet sotilaalliset ääriainekset, kuten Al-Shabab, jotka eivät vielä ole rauhanprosessin osapuolina ja jotka nyt hallitsevat osia Somaliasta, mukaan lukien Baidoaa, joka oli parlamentin entinen toimipaikka,

E.

katsoo, että laajalle levinneitä ihmisoikeusrikkomuksia ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia, joihin kaikki Somalian konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet ja joita ovat etenkin kidutus ja pahoinpitelyt, raiskaukset, oikeuden päätökseen perustumattomat teloitukset, mielivaltaiset pidätykset ja hyökkäykset siviilejä, toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja sekä siviili-infrastruktuuria vastaan, esiintyy edelleen Somaliassa,

F.

ottaa huomioon, että lapsiin kohdistuvat vakavat ihmisoikeusrikkomukset Somaliassa, murhista raiskauksiin ja lapsisotilaiden värväyksestä humanitaarisen avun kieltämiseen sitä tarvitsevilta, ovat yleistyneet viimeksi kuluneen vuoden aikana,

G.

ottaa huomioon, että helmikuun 2007 jälkeen noin 340 000 somalia on paennut taisteluja Mogadishussa, 2,6 miljoonaa somalia – noin 35 prosenttia väestöstä – tarvitsee humanitaarista apua ja 1,3 miljoonaa henkilöä on joutunut siirtymään asuinseudultaan; ottaa huomioon, että monet pakolaiset ovat joutuneet palkkasoturijoukkojen ryöstämiksi, raiskaamiksi tai pahoinpitelemiksi Somaliasta paetessaan,

H.

ilmaisee tyytyväisyytensä, että Kenia on majoittanut 250 000 pakolaista Daadabin pakolaisleireille; ottaa huomioon, että sadat somalit ovat hukkuneet yrittäessään ylittää Adeninlahtea Jemenin puolelle ja ihmiskaupan harjoittajat ovat jättäneet monet merelle oman onnensa nojaan,

I.

ottaa huomioon, että Etiopia veti joukkonsa Somaliasta osana YK:n tukemaa rauhansopimusta hauraan siirtymäajan hallituksen ja pääopposition maltillisen siiven välillä; katsoo, että Etiopian joukkojen vetäytyminen – epävakaasta valtatyhjiöstä heräävistä peloista huolimatta – ja uuden presidentin valinta tarjoavat mahdollisuuden Somalian sisäisen sovinnontekoprosessin käynnistämiselle; katsoo, että Afrikan unionin Somalian operaatio (AMISOM), joka on maaliskuusta 2007 toiminut lähinnä Mogadishussa, joutuu nyt toimimaan yksin paikan päällä,

J.

katsoo, että siviileihin ja avustustyöntekijöihin kohdistuvat väkivallanteot, jotka loukkaavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta, sekä AMISOMin henkilöstöön ja kantoihin kohdistuvat hyökkäykset ja kaikki väkivallanteot ja väkivallalla uhkailu, joihin poliittista prosessia horjuttamaan pyrkivät tahot syyllistyvät, haittaavat AMISOMin toimintaa ja heikentävät rauhaa ja vakautta alueella,

K.

ottaa huomioon, että vuoden alusta alkaen arviolta 10 000 pakolaista – tämän määrän odotetaan kasvavan 25 000:een lähiviikkojen aikana – on saapunut Dolo Adon rajakaupunkiin Etiopian somalialueelle; ottaa huomioon, että pakolaisista suurin osa on naisia ja lapsia, jotka ovat paenneet Etiopian joukkojen vetäytymisen jälkeen,

L.

ottaa huomioon, että kolmen viime vuoden aikana merirosvojen onnistuneet hyökkäykset ovat yleistyneet merkittävästi (10 hyökkäystä vuonna 2006, 35 vuonna 2007, 43 vuonna 2008 ja toistaiseksi 9 vuonna 2009) ja panttivankeja on otettu ja aluksia anastettu huomattavasti enemmän,

M.

katsoo, että merirosvous avomerellä on kasvava uhka ihmisten hengelle ja terveydelle sekä humanitaariselle avulle, erityisesti Somalian merialueilla ja muissa Afrikan sarven maissa; katsoo, että merirosvous ja aseelliset ryöstöt johtuvat Somalian jatkuvista konflikteista ja poliittisesta epävakaudesta,

N.

katsoo, että Somalian vesillä harjoitettu laajamittainen laiton kalastus niin ikään lisää merirosvoutta, tuhoaa Somalialle elintärkeitä ravintovaroja ja vie paikallista kalastajilta tärkeitä tuloja,

O.

ottaa huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) raportin mukaan Somalian rannikolle on kuljetettu laittomasti valtavia määriä myrkyllisiä jätteitä, jotka vuotavat mereen, jättäen täysin huomiotta paikallisväestön terveyden ja ympäristönsuojelun,

P.

ottaa huomioon, että kyseisen raportin mukaan osa mereen heitetyistä jätteistä on peräisin Euroopan unionista ja nämä jätteet aiheuttavat korjaamatonta vahinkoa ihmisten terveydelle ja ympäristölle alueella, mikä on räikeä ihmisoikeusrikkomus,

Q.

ottaa huomioon, että Maailman elintarvikeohjelman (WFP) oli keskeytettävä merirosvouden vuoksi elintarvikeavun toimittaminen Somaliaan, mikä on entisestään pahentanut jo valmiiksi heikkoa humanitaarista tilannetta,

R.

ottaa huomioon, että EU käynnisti 8. joulukuuta 2008 EU NAVFOR Somalia -merioperaationsa (operaatio Atalanta), jonka tavoitteena on suojella WFP:n ja muiden kauppalaivojen merikuljetuksia niiden purjehtiessa Somalian rannikolla,

S.

katsoo, että merirosvoutta ei kukisteta yksinomaan sotilaallisin välinein, vaan Somaliassa on ennen kaikkea edistettävä menestyksellisesti rauhaa, kehitystä ja valtion rakenteiden luomista,

1.

tukee voimakkaasti joulukuun 2008 jälkeen saavutettua edistymistä ja ennen kaikkea laajennetun ja useampia tahoja edustavan parlamentin luomista, siirtymäkauden jatkamista, šeikki Sharif Sheikh Ahmedin valintaa presidentiksi sekä pääministerin ja hallituksen nimittämistä; tunnustaa tämän uuden prosessin ja tukee sitä somalien käynnistämänä ja johtamana rauhan- ja sovinnontekoprosessina;

2.

panee erityisen tyytyväisenä merkille hallituksen ja parlamentin jäsenten toimipaikan siirtämisen Mogadishuun ja näiden sitoutumisen Djiboutin rauhanprosessin jatkamiseen; korostaa, että on kiireellisesti toimitettava konkreettista ja koordinoitua tukea, jotta voidaan käsitellä sovittuja ja toisiinsa liittyviä ensisijaisia painopisteitä, joita ovat poliittiset kysymykset, turvallisuuteen, elpymiseen ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset sekä instituutioiden kehittäminen; pitää tätä merkittävänä askeleena kohti toimivaa hallintoa Somaliassa;

3.

panee tyytyväisenä merkille helmikuussa 2009 saavutetun tulitauon; kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita ja asianomaisia sidosryhmiä liittymään rauhanprosessiin ja pidättäytymään uusista väkivallanteoista;

4.

kehottaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja erityisesti naisjärjestöjä osallistumaan kansalliseen vuoropuheluun ja kansalliseen sovinnontekoprosessiin;

5.

korostaa, että koko maahan on kiireellisesti palautettava laki ja järjestys ja on kunnioitettava kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta; panee merkille, että presidentti Ahmed on suostunut ottamaan käyttöön sharian; korostaa, että sharia olisi kodifioitava, jotta vältetään sen ihmisoikeuksia loukkaavat väärintulkinnat, ja painottaa myös, että muutettaessa lainsäädäntöä olisi kunnioitettava ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia;

6.

kehottaa uutta johtoa laatiman ja panemaan täytäntöön suunnitelman, joka tähtää kestävien instituutioiden perustamiseen viipymättä siirtymäkauden liittovaltion peruskirjan voimassaolon jatkamista elokuuhun 2011 koskevan aikataulun mukaisesti;

7.

ilmaisee kiitollisuutensa Djiboutin tasavallalle sen toimimisesta välittäjänä ja neuvottelijana koko Somalian rauhanprosessin ajan ja sen toimimisesta vakauden ja rauhan hyväksi rauhallisen tilanteen palauttamiseksi alueelle;

8.

ilmaisee kunnioituksensa Kenian toiminnalle Somalian sovinnontekokonferenssin isännöimisestä ja välittäjänä toimimisesta IGAD:n alaisuudessa, mikä johti TFG:n muodostamiseen; arvostaa Afrikan unionin tavoin Etiopian tekemiä uhrauksia ja sen sitoutuneisuutta löytää kestävä ratkaisu Somalian konfliktiin;

9.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä vahvistamaan YK:n asekauppasaartoa ja seuraamaan lentokenttiä ja merisatamia, jotta varmistetaan, että aseita ei tuoda laittomasti maahan ja jotta kohennetaan yleistä turvallisuustilannetta;

10.

kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia lopettamaan siviileihin kohdistuvat hyökkäykset, tappouhkaukset, raiskaukset, laittomat pidätykset, kidnappaukset, pelottelut ja siviilien ryöstelyn sekä noudattamaan täysin Geneven sopimuksen yhteisen 3 artiklan määräyksiä; kehottaa Euroopan komissiota ja neuvostoa tukemaan pyrkimyksiä langettaa asianmukaiset rangaistukset tällaisiin rikoksiin syyllistyneille;

11.

kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa vahvistamaan ihmisoikeustilanteen seurantaa ja siitä raportointia, toimittamaan apua ja neuvoja siirtymäkauden liittovaltion elimille ja tukemaan ihmisoikeusaktivistien työtä kaikkialla Somaliassa;

12.

kehottaa kansainvälistä Somalian yhteysryhmää, Afrikan unionia ja TFG:n avunantajavaltioita EU, Norja ja Yhdysvallat mukaan luettuina tukemaan rakenteita, joiden avulla voidaan tutkia Somaliassa vuodesta 1991 lähtien esiintyneet kansainväliset ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden rikkomukset;

13.

panee tyytyväisenä merkille, että TFG on sitoutunut luomaan tehokasta ja vastuullista hallintoa ICG:n kokouksessa New Yorkissa joulukuussa 2008 esiteltyjen ehdotusluonnosten perusteella; panee myös tyytyväisenä merkille, että Somalian siirtymäkauden elimet ovat kutsuneet kaikki Somalian sidosryhmät maan sisältä ja sen ulkopuolelta liittymään sovinnontekoprosessiin;

14.

panee tyytyväisenä merkille ICG:n päätöksen toimittaa säännöllisesti tietoja kuuden kuukauden toimintasuunnitelmista, jotka on laadittu yhteistyössä TFG:n kanssa; tukee voimakkaasti ICG:n kehotusta edistää lisävoimavaroin nopeaan elpymiseen tähtääviä aloitteita, kuten työpaikkojen luontia ja sosiaaliturvan ja elinkeinotoiminnan tarjoamista, jotka vaikuttaisivat välittömästi somalien hyvinvointiin ja turvallisuustilanteeseen ja Somalian tulevaan vakauteen, ja turvata kansainvälisen yhteisön jo tekemät poliittiset ja taloudelliset investoinnit;

15.

kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan tukeaan Somalian instituutioiden kehittämiselle; kehottaa vahvistamaan Afrikan unionin Somalian operaatiota (AMISOM) ja YK:n vakauttamisjoukkojen lähettämistä alueelle sopivalla hetkellä heti kun poliittiset ja turvallisuusolot tämän sallivat;

16.

pyytää YK:n pääsihteeriä luomaan viipymättä erityisrahaston AMISOMin tukemiseksi siihen saakka, kunnes YK siirtää alueelle rauhanturvajoukkoja;

17.

vaatii, etenkin Etiopian joukkojen vetäytymisen jälkeen, että AMISOMille ja kaikille sitä seuraaville YK:n rauhanturvaoperaatioille annetaan valtuutus suojella siviilejä – myös naisia, lapsia ja asuinseudultaan siirtymään joutuneita henkilöitä – ja että siihen sisällytetään vahva ihmisoikeuksia koskeva osa, jolla on mahdollisuus valvoa ja tutkia ihmisoikeusloukkauksia ja raportoida niistä;

18.

ilmaisee kunnioituksensa Afrikan valtioille, etenkin Ugandalle ja Burundille, niiden toiminnasta, ja tuomitsee viimeaikaiset hyökkäykset, joissa useat ugandalaiset ja burundilaiset AMISOMin sotilaat sekä monet siviilit ovat saaneet surmansa; kannustaa AMISOMia ja sen joukkoja jatkamaan toimintaansa näissä erittäin vaikeissa olosuhteissa, ja kehottaa kaikkia somalialaisia osapuolia tukemaan tahoja, jotka pyrkivät rauhan ja vakauden tuomiseen Somaliaan;

19.

kehottaa uutta hallitusta ryhtymään nopeasti kaikkiin tarvittaviin asianomaisiin toimiin, jotta estetään tämänhetkisen humanitaarisen kriisin pahentuminen, ja takaamaan turvallisuuden ja rauhan lopettamalla taistelut, jotka ovat tuoneet mukanaan väestön siirtymistä asuinseudultaan, siviiliuhreja ja aineellisia vahinkoja, aliravitsemusta ja sairauksia;

20.

tuomitsee viime kuukausina yleistyneet avustustyöntekijöihin kohdistuvat hyökkäykset, jotka ovat rajoittaneet avustusoperaatioita ja heikentäneet Somalian humanitaarista tilannetta; kehottaa Somalian uutta johtoa tekemään kaikkensa, jotta varmistetaan humanitaarisen avun pääsy maahan ja avun tarjoaminen sitä tarvitsevalle väestölle, ja ryhtymään tehokkaisiin toimiin, joilla varmistetaan paikallisten ja kansainvälisten avustustyöntekijöiden turvallisuus;

21.

kehottaa YK:n Somaliaa käsittelevää humanitaarisen avun koordinaattoria neuvottelemaan humanitaarisen avun pääsystä erillään Djiboutin rauhanprosessissa siten, että neuvotteluissa käsitellään maantieteellinen alue kerrallaan, elintarviketoimitusten nopeuttamiseksi ja vakavan humanitaarisen tilanteen lievittämiseksi; kehottaa kaikkia asianomaisia hallituksia takaamaan humanitaarisen avun toimittamisen somalipakolaisille alueella, ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä lisäämään tukeaan;

22.

kehottaa uutta hallitusta käsittelemään oikeuslaitoksen kysymystä kiireellisesti, jotta lopetetaan rankaisemattomuuden kulttuuri, kun otetaan huomioon, että somalit yleisesti ja naiset erityisesti joutuvat ihmisoikeusrikkomusten, myös tappojen, raiskauksien ja kidutuksen kohteiksi;

23.

kehottaa EU:ta antamaan kaiken tarpeellisen tuen pysyvän demokraattisen hallinnon aikaansaamiseksi Somaliaan sekä tukemaan edelleen Somalian nykyistä johtoa sen pyrkiessä ottamaan koko maa haltuunsa ja vakiinnuttamaan oikeusvaltion kansainvälisten ihmisoikeusvelvollisuuksiensa mukaisesti;

24.

tuomitsee voimakkaasti merirosvouden ja aseelliset ryöstöt erityisesti Somalian rannikolla;

25.

panee tyytyväisenä merkille EU:n alusten siirtämisen alueelle osana merirosvouden vastaista Atalanta-operaatiota, joka on vähentänyt voimakkaasti hyökkäysten määrää tänä vuonna; kehottaa koordinoimaan operaatiota tehokkaasti muiden alueella toimivien laivastojen, etenkin Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan kanssa; pyytää, että Atalanta-operaatiota laajennetaan läntiselle Intian valtamerelle, jolle merirosvot ovat nyt asettautumassa uudelleen;

26.

kehottaa siirtymäkauden parlamenttia ja uutta siirtymäkauden liittovaltiohallitusta käsittelemään humanitaarista apua kuljettaviin aluksiin Somalian rannikolla kohdistunutta merirosvousta ja aseellisia ryöstöjä rikoksina, joihin syyllistyneet on saatettava oikeuden eteen kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

27.

panee tyytyväisenä merkille, että 14. tammikuuta 2009 perustettiin Somalian rannikon merirosvoutta käsittelevä YK:n yhteysryhmä;

28.

suosittelee voimakkaasti, että EU tukee Somalian uutta hallitusta ja kaikkia muita asianomaisia osapuolia perusinfrastruktuurin kehittämiseksi kalastusta, merivarojen säilyttämistä ja jätehuoltoa varten, jotta kannustetaan työpaikkojen luontiin, mikä vähentää nuorten värväystä merirosvoiksi ja sotilaalliseen toimintaan;

29.

tuomitsee voimakkaasti laittoman kalastuksen Somalian vesillä, ja kehottaa EU:ta puuttumaan tähän laittomaan toimintaan panemalla nopeasti täytäntöön vuonna 2009 hyväksytyt jäljitettävyyttä, valvontaa ja rangaistuksia koskevat uudet säännöt;

30.

kehottaa Yhdistyneitä kansakuntia ja Euroopan komissiota selvittämään perinpohjaisesti myrkyllisten jätteiden sijoittamisen Somalian rannikolle, määrittämään vastuulliset kaikilla eri tasoilla, tukemaan ponnisteluja saattaa oikeuden eteen tähän ympäristörikokseen syyllistyneet ja varmistamaan, että ympäristön pilaantumiseen puututaan kattavasti;

31.

kehottaa UNEP:tä jatkamaan tutkimuksiaan ja laatimaan perinpohjaisen ja tarkan arvion kyseisen ongelman laajuudesta, koska tämä on erittäin tärkeää Somalian tulevaisuuden kannalta;

32.

tuomitsee Somalian rannikolla tapahtuvan ihmiskaupan;

33.

kehottaa yhteispuheenjohtajia välittämään tämän päätöslauselman AKT:n ja EU:n neuvostolle ja Euroopan komissiolle, EU- ja AKT-maiden parlamenteille, Somalian presidentille ja parlamentille, Afrikan unionin puheenjohtajalle ja komissiolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille ja YK:n pääsihteerille.