Kanne 5.1.2007 — Belgia v. komissio

(Asia T-5/07)

(2007/C 56/63)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Belgian kuningaskunta (asiamies: L. Van den Broeck, avustajinaan asianajajat J.-P. Buyle ja C. Steyaert)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä kanteella kantaja vaatii komission sellaisen päätöksen kumoamista, joka sisältyy 18.10.2006 päivättyyn kirjeeseen ja jossa kieltäydytään maksamasta kantajalle takaisin tämän Euroopan sosiaalirahaston vanhoina saatavina maksama summa, jonka takaisinmaksua kantaja vaatii näiden saatavien vanhentumisen ja toissijaisesti koronmaksun oikeudellisen perustan puuttumisen vuoksi.

Vuosien 1987 ja 1992 välisenä aikana komissio vaati asetuksen N:o 2950/83/ETY (1) ja päätöksen 83/673/ETY (2) nojalla tekemillään päätöksillä kantajaa maksamaan takaisin summia, jotka oli myönnetty tukina eri belgialaiselimille (hankkeenedistäjät) ja joita nämä eivät olleet käyttäneet. Kantaja toimitti komission veloitusilmoitukset asianomaisille hankkeenedistäjille. Jotkut näistä suorittivat takaisinmaksut suoraan komissiolle, kun taas toiset ryhtyivät kirjeenvaihtoon komission kanssa takaisinmaksuvaatimusten laillisuudesta. Komission aloitteesta vuonna 2002 ryhdyttiin uusiin keskusteluihin. Vuonna 2004 komissio peri kuittaamalla summia, jotka oli maksettava asianomaisina ESR:n vanhoina saatavina (veloitusilmoitukset, jotka oli annettu 15.1.1987-31.12.1991) lisättynä viivästyskorolla veloitusilmoitusten antamispäivästä lukien yhdessä niiden saatavien kanssa, jotka komissiolla oli kantajalta ESR:n rahastojen hoitoon liittyen. Kantaja riitautti nämä kuittaukset sekä komission soveltamat korot velan vanhentumisen sekä viivästyskoron soveltamisen oikeudellisen perustan puuttumisen vuoksi. Keskeyttääkseen mahdollisen korkojen alkamisen Belgian kuningaskunta kuitenkin maksoi summan, joka vastasi niiden summien saldoa, jotka sen oli maksettava ESR:n kuittaamattomina saatavina. Se täsmensi samanaikaisesti, ettei se luopuisi väitteistä, jotka se oli esittänyt kirjeissään ja että se pidättäisi oikeuden vaatia näiden summien takaisinmaksua, jos sen väitteet katsottaisiin perustelluiksi. Komissio vastasi 19.1.2005 päivätyllä kirjeellä, jossa se otti kantaa kantajan esittämiin väitteisiin. Belgian kuningaskunta nosti tätä kirjettä koskeneen kumoamiskanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta 2.5.2006 antamallaan määräyksellä, koska kyseessä oleva kirje ei sen mukaan ole EY 230 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi. (3)

Kantaja lähetti 29.6.2006 uuden kirjeen komissiolle ja vaati sellaisen summan takaisinmaksua, joka vastasi niiden summien saldoa, jotka sen oli maksettava ESR:n kuittaamattomina saatavina ja jotka se oli maksanut keskeyttääkseen korkojen mahdollisen alkamisen, sellaisten väitteiden perusteella, joihin oli vedottu aiemmin ja jotka koskivat saatavan vanhentumista sekä koronmaksun oikeudellisen perustan puuttumista. Komissio ilmoitti 18.10.2006 päivätyllä kirjeellä kieltäytyvänsä suorittamasta vaadittua takaisinmaksua. Kyseessä on toimi, joka on riitautettu tämän kanteen yhteydessä.

Ensisijaisesti esittämiensä vaatimustensa tueksi kantaja väittää, että ainoa eurooppalainen säädös, jossa käsitellään kattavasti komission sellaisten summien takaisinperimistä, joita ei ole käytetty niitä sääntelevien eurooppalaisten säännösten mukaisesti, on asetus N:o 2988/95/EY (4). Kantajan mukaan kyseisen asetuksen 3 artiklaa, jossa säädetään seuraamusmenettelyn vanhentumisesta, on sovellettava käsiteltävänä olevassa asiassa. Se väittää myös, että jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei komissiota vastaan voida vedota asetuksen N:o 2988/95/EY 3 artiklassa säädettyihin vanhentumisaikoihin, on viitattava saman asetuksen 2 artiklan 4 kohtaan ja sovellettava Belgian lainsäädäntöä, joka koskee vanhentumisaikoja ”velvoiteoikeudellisten” kanteiden osalta.

Toissijaisesti esittämiensä vaatimusten, jotka koskevat sen oikeudellisen perustan virheellisyyttä, johon komissio tukeutui vaatiakseen kantajalta viivästyskorkoa, tueksi Belgian kuningaskunta väittää, että komissio teki virheen, kun se sovelsi varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 2342/2002/EY (5) 86 artiklan 2 kohdan b alakohtaa. Kantaja väittää, että on olemassa erityissäädös, joka poikkeaa tästä asetuksesta, ja että tämän erityissäädöksen perusteella komissio voi tukeutua yksinomaan ESR:n toimintaa koskevaan säädökseen, joka synnytti saatavat, joiden maksamista komissio vaatii, mahdollisten maksettavien korkojen määrittämiseksi. Tämän osalta kantaja väittää, että komissio voi vaatia korkoja ainoastaan siltä osin kuin niistä oli säädetty, mitä ei sen mukaan kyseisenä ajanjaksona ollut tehty.

Kantaja väittää edelleen, että toisin kuin komissio katsoi, vaadittu korkokanta vaihteli. Se vaatii näin ollen, että komissio velvoitetaan korvaamaan sille erotus, jonka se on maksanut liian suurina korkoina riidanalaisille saataville.

(1)  Euroopan sosiaalirahaston tehtävistä tehdyn päätöksen 83/516/ETY soveltamisesta 17.10.1983 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2950/83 (EYVL L 289, s. 1).

(2)  Euroopan sosiaalirahaston (ESR) hoidosta 22.12.1983 tehty komission päätös (EYVL L 377, s. 1).

(3)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 2.5.2006 asiassa T-134/05, Belgian kuningaskunta vastaan komissio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(4)  Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) (EYVL L 312, s. 1).

(5)  Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annettu komission asetus (EY, Euratom) (EYVL L 357, s. 1).