27.1.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 20/7

1)

Merkitseekö se, että määräävässä asemassa oleva yritys kieltäytyy toimittamasta täysimääräisesti lääkealan tukkukauppiaiden sille tekemiä tilauksia aikomuksenaan rajoittaa tukkukauppiaiden vientitoimintaa ja sen kautta sitä vahinkoa, jota rinnakkaiskaupasta sille koituu, sellaisenaan EY 82 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä? Onko edellä esitettyyn kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, että rinnakkaiskauppa on erityisen kannattavaa tukkukauppiaille sen vuoksi, että hinnat ovat Euroopan unionin jäsenvaltioissa muotoutuneet valtion asiaan puuttumisen johdosta erilaisiksi, eli sillä, että lääkemarkkinoilla eivät vallitse pelkästään vapaan kilpailun lait vaan järjestelmä, joka suurelta osin määräytyy valtion toimenpiteiden nojalla? Onko viime kädessä kansallisen tuomioistuimen velvollisuutena soveltaa yhteisön kilpailusääntöjä samalla tavalla kilpailuun perustuvilla markkinoilla ja markkinoilla, joilla valtion toimenpiteet vääristävät kilpailua?

2)

Jos yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että rinnakkaiskaupan rajoittaminen edellä esitetyistä syistä ei aina merkitse väärinkäyttöä, kun rinnakkaiskauppaa rajoittaa määräävässä asemassa oleva yritys, kuinka mahdollista väärinkäyttöä arvioidaan?

2.1)

Onko asianmukaista käyttää perusteena prosenttiosuutta, jolla tavanomainen kotimainen kulutus ylitetään, ja/tai vahinkoa, joka määräävässä asemassa olevan yrityksen koko liikevaihdolle ja kokonaisvoitolle koituu? Mikäli näin on, kuinka määritetään tämän prosenttiosuuden suuruus ja vahingon suuruus — jälkimmäinen prosenttiosuutena liikevaihdosta ja kokonaisvoitosta — siten, että sitä suuremman ylityksen tai vahingon johdosta kyseistä käyttäytymistä pidetään väärinkäyttönä?

2.2)

Onko intressien vertaileminen asianmukainen lähestymistapa, ja mikäli näin on, mitkä ovat ne intressit, joita on vertailtava?

Erityisesti kysytään,

2.3)

Mitä muita perusteita ja lähestymistapoja on asianmukaista käyttää nyt käsiteltävässä asiassa?