—

sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan muualle kuin siihen jäsenvaltioon, jossa palvelut tarjotaan, sijoittautuneiden palvelujen tarjoajien saamiin vastikkeisiin sovelletaan lähdeverotusmenettelyä, kun taas tähän jäsenvaltioon sijoittautuneille palvelujen tarjoajille suoritetuista vastikkeista ei tehdä tällaista pidätystä lähteellä

—

sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään sellaisen palvelujen vastaanottajan verovastuusta, joka on jättänyt tekemättä veronpidätyksen, joka sen olisi kuulunut tehdä.

—

ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan palvelujen vastaanottaja, joka on ulkomaille sijoittautuneelle palvelujen tarjoajalle maksettavan vastikkeen suorittaja, ei voi tehdessään veronpidätystä lähteellä vähentää elinkeinomenoja, jotka liittyvät suoraan tämän palvelujen tarjoajan toimintaan siinä jäsenvaltiossa, jossa palvelu on suoritettu, kun taas tähän jäsenvaltioon sijoittautuneen palvelujen tarjoajan osalta verotetaan ainoastaan elinkeinomenojen vähentämisen jälkeen jääviä nettotuloja

—

ne eivät ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan ainoastaan sellaiset menot, jotka liittyvät suoraan siinä jäsenvaltiossa, jossa palvelu tarjotaan, harjoitettuun toimintaan, josta verotettava tulo on syntynyt, ja joista toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut palvelujen tarjoaja on esittänyt selvityksen vastikkeen suorittajalle, voidaan vähentää lähdeverotusmenettelyssä ja jonka mukaan menot, jotka eivät suoraan liity kyseiseen elinkeinotoimintaan, voidaan tarvittaessa ottaa huomioon tämän jälkeisessä palautusmenettelyssä;

—

ne eivät ole esteenä sille, että Saksan liittotasavallan ja Alankomaiden kuningaskunnan välillä tulo- ja varallisuusverojen sekä erilaisten muiden verojen kaksinkertaisen soveltamisen välttämiseksi ja muiden verotuksellisten kysymysten ratkaisemiseksi 16.6.1959 tehdyn sopimuksen nojalla sellaiselle ulkomaille sijoittautuneelle palvelujen tarjoajalle, joka on harjoittanut toimintaansa Saksassa, kuuluva verovapautus voidaan ottaa huomioon vastikkeen suorittajan toteuttamassa lähdeverotusmenettelyssä, myöhemmässä vapautus- tai palautusmenettelyssä tai viimeksi mainittua vastaan aloitetussa verovastuuta koskevassa menettelyssä vain, jos toimivaltainen veroviranomainen myöntää todistuksen, jossa todistetaan, että kyseisessä verosopimuksessa tämän osalta vahvistetut edellytykset täyttyvät.