28.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 261/13

—

Muutoksenhakijat vaativat, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa ensimmäisen oikeusasteen asiassa T-150/05 22. kesäkuuta 2006 antaman määräyksen, jolla muutoksenhakijoiden kanne on jätetty tutkimatta;

—

tutkii asiassa T-150/05 esitetyn kanteen;

—

ratkaisee asian ja hyväksyy ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kantajina olleiden asianosaisten ensi- ja toissijaiset vaatimukset ja hyväksyy näin ollen täysin asiassa T-150/05 nostetun kanteen;

—

velvoittaa Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä menettelystä sekä nyt yhteisöjen tuomioistuimessa käydystä menettelystä.

1)

Suorat vaikutukset oikeusasemaan.

Tuomioistuin on tulkinnut neuvoston direktiivin 92/43/ETY (2), annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 6 artiklaa virheellisesti katsoessaan, ettei komission päätöksestä aiheudu kantajille suoria oikeusvaikutuksia. Kantajien käsityksen mukaan päätöksellä on kuitenkin suoraan vaikutettu kantajien oikeusasemaan, koska sillä on;

2)

Suorien vaikutusten automaattinen voimaantulo.

Tuomioistuin on tulkinnut 6 artiklaa virheellisesti myös katsoessaan, että komission päätöksestä aiheutuvien oikeusvaikutusten syntyminen edellyttää jäsenvaltion toimenpiteitä ja että siihen liittyy harkintavaltaa. Kantajien käsityksen mukaan komission päätöksestä kuitenkin aiheutuu osin oikeusvaikutuksia, kuten heikentämiskielto ja hankkeiden arviointivelvollisuus, jotka tulevat voimaan automaattisesti ilman jäsenvaltion täytäntöönpanotoimia.

3)

Tehokkaiden oikeussuojakeinojen puute.

Euroopan yhteisöoikeudessa sovelletaan kontradiktorisen prosessin periaatetta hallinnossa ja tuomioistuimessa. Kyseisen periaatteen asianosaisilla tulee olla käytössä valitusoikeus tai muu tehokas oikeussuojakeino päätöksistä. Jos kanneoikeus kielletään, kantajilla ei ole tämän asian missään vaiheessa mahdollisuutta valittaa viranomaisen päätöksestä, jonka nojalla heidän omistamansa alue on sisällytetty Natura 2000 –verkostoon ja asetettu rajoituksia heikentämiskiellon ja arviointivelvollisuuden muodossa. Kysymyksessä on päätös, jolla on lopullisesti ratkaistu alueiden Natura 2000 –status.