EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document C2006/074/44

Asia T-439/05: Kanne 13.12.2005 — Royal Bank of Scotland v. SMHV

EUVL C 74, 25.3.2006, p. 22–23 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)

25.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 74/22


Kanne 13.12.2005 — Royal Bank of Scotland v. SMHV

(Asia T-439/05)

(2006/C 74/44)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: The Royal Bank of Scotland Group plc (Edinburgh, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: solicitor J. Hull)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuolet valituslautakunnassa: Lombard Risk Systems Limited ja Lombard Risk Consultants Limited (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)

Vaatimukset

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) neljännen valituslautakunnan 21.7.2005 tekemä päätös (asia R 370/2004-4), joka liittyy väitemenettelyyn nro B 370959, jota koskeva ilmoitus oli päivätty 13.10.2005, on kumottava ja

SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu tavaramerkki: Sanamerkki ”LOMBARD DIRECT” luokkiin 35, 36 ja 42 kuuluvia palveluja varten — hakemus nro 1 523 992

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Lombard Risk Systems Limited ja Lombard Risk Consultants Limited

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön ja kansalliset sanamerkit ”LOMBARD RISK” ja ”LOMBARD GROUP OF COMPANIES” luokkiin 9, 36 ja 41 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen riidanalaisten palvelujen osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta sovelsi väärää oikeudellista perustetta arvioidessaan, onko ristiriitaisten tavaramerkkien välillä sekaannusvaara sikäli kuin se katsoi, että sekaannus on mahdollinen ja että sekaannuksen mahdollisuutta ei voitu sulkea pois. Kantajan mukaan lautakunta käänsi siten todistustaakan ja vaati kantajaa todistamaan, että sekaannusvaaraa ei ollut. Lisäksi valituslautakunta ei asetuksen 73 artiklan vastaisesti perustellut asianmukaisesti päätöstään.


Top