EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document C2006/074/44
Case T-439/05: Action brought on 13 December 2005 — Royal Bank of Scotland/OHIM
Asia T-439/05: Kanne 13.12.2005 — Royal Bank of Scotland v. SMHV
Asia T-439/05: Kanne 13.12.2005 — Royal Bank of Scotland v. SMHV
EUVL C 74, 25.3.2006, p. 22–23
(ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
25.3.2006 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 74/22 |
Kanne 13.12.2005 — Royal Bank of Scotland v. SMHV
(Asia T-439/05)
(2006/C 74/44)
Kannekirjelmän kieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: The Royal Bank of Scotland Group plc (Edinburgh, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: solicitor J. Hull)
Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)
Vastapuolet valituslautakunnassa: Lombard Risk Systems Limited ja Lombard Risk Consultants Limited (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)
Vaatimukset
— |
sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) neljännen valituslautakunnan 21.7.2005 tekemä päätös (asia R 370/2004-4), joka liittyy väitemenettelyyn nro B 370959, jota koskeva ilmoitus oli päivätty 13.10.2005, on kumottava ja |
— |
SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja
Haettu tavaramerkki: Sanamerkki ”LOMBARD DIRECT” luokkiin 35, 36 ja 42 kuuluvia palveluja varten — hakemus nro 1 523 992
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Lombard Risk Systems Limited ja Lombard Risk Consultants Limited
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön ja kansalliset sanamerkit ”LOMBARD RISK” ja ”LOMBARD GROUP OF COMPANIES” luokkiin 9, 36 ja 41 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten
Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen riidanalaisten palvelujen osalta
Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen
Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta sovelsi väärää oikeudellista perustetta arvioidessaan, onko ristiriitaisten tavaramerkkien välillä sekaannusvaara sikäli kuin se katsoi, että sekaannus on mahdollinen ja että sekaannuksen mahdollisuutta ei voitu sulkea pois. Kantajan mukaan lautakunta käänsi siten todistustaakan ja vaati kantajaa todistamaan, että sekaannusvaaraa ei ollut. Lisäksi valituslautakunta ei asetuksen 73 artiklan vastaisesti perustellut asianmukaisesti päätöstään.