William Prym GmbH & Co. KG:n ja Prym Consumer GmbH & Co. KG:n 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-30/05)

(2005/C 106/57)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

William Prym GmbH & Co. KG ja Prym Consumer GmbH & Co KG, Stolberg (Saksa), ovat nostaneet 28.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajana on asianajaja H. J. Meyer-Lindemann, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisessa päätöksessä komissio katsoi, että kantajat ja muut yritykset olivat 10.9.1994–31.12.1999 rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa noudattamalla yhdenmukaistettuja menettelytapoja ja tekemällä joukon muodollisesti kahdenvälisiä sopimuksia, joita on pidettävä kolmenvälisinä sopimuksina, joista seuraa ja joiden tarkoituksena on ensinnäkin Euroopan metallisten ja muovisten lyhyttavaratuotteiden markkinoiden jakaminen, joka vastaa tuotemarkkinoiden jakamista käsin neulontaan käytettävien neulojen ja erikoisneulojen markkinoiden kesken neulojen laajempien markkinoiden ja muiden metallisten ja muovisten lyhyttavaratuotteiden markkinoiden kanssa ja toiseksi Euroopan neulojen markkinoiden jakaminen, joka merkitsee neulojen maantieteellisten markkinoiden jakamista.

Kanne perustuu kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäisessä kanneperusteessa väitetään, että oikeutta tulla kuulluksi ja perusteluvelvollisuutta on loukattu. Kantajien mukaan vastaaja on vastannut riittämättömällä tavalla useampiin kantajien väitteisiin eikä ole selvää, minkä vuoksi vastaaja on katsonut, että kyse on erityisen vakavasta rikkomisesta. Sakon määrää koskeva perustelu on myös pelkästään muodollinen, joten kantajat eivät voi saada selville, onko heille suosiollisia olosuhteita otettu huomioon. Kantajat esittävät lopuksi, että perusteluja on korjattu jälkikäteen.

Kantajat viittaavat toisen kanneperusteen osalta useampiin väitettyihin aineellisiin virheisiin EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisessa. Ensimmäiselle kantajalle ei voida määrätä sakkoa, koska toisen kantajan toimintaa ei voida lukea sen syyksi. Lisäksi vastaaja ei ole ottanut huomioon sitä, että toinen kantaja on tehnyt tappiota kyseessä olevilla tuotteilla, ja että sopimus markkinoiden alueellisesta jakamisesta on edellytys muun osallisena olevan yrityksen tuloon silmäneulamarkkinoille, ja että tämä sopimus rajoittaa tämän vuoksi kilpailua, jota ei ilman sitä edes voisi olla. Vastaaja on lisäksi aliarvioinut tämän muun yrityksen kokoa ja taloudellista voimaa.

Kolmas kanneperuste koskee sakon määrän vahvistamista. Kantajien käsityksen mukaan noin suuri sakko on rikosoikeudellisen rangaistuksen kaltainen, jollaisen määräämiseen asetuksen (1) 23 artiklan 3 kohdan säännös ei riitä, koska lainsäätäjä on itse todennut riittävän täsmällisesti, minkä periaatteen mukaisesti sakon määrä on yksittäistapauksessa vahvistettava. Joka tapauksessa sakko on vastoin asetuksen 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa, koska sen määrä on yli 10 % kummankin kahden kantajan kokonaisliikevaihdosta ja se on täysin epäsuhteessa sääntöjen rikkomisen taloudellisiin vaikutuksiin sekä muulle osallisena olleelle yritykselle määrättyyn sakkoon. Menettelyn ”lyhyttavarat: neulat” mielivaltainen erillään käsittely menettelystä ”lyhyttavarat: lukot” on sitä paitsi epäedullista kantajille. Lopuksi vastaaja on jättänyt ottamatta huomioon erilaisia kantajille edullisia lieventäviä asianhaaroja ja jättänyt alentamatta sakkoa sillä perusteella, että kantajat eivät ole kiistäneet asiasisältöä.

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 1 4.1.2003, s. 1).