This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document C2005/082/50
Case C-77/05: Action brought on 17 February 2005 by the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland against the Council of the European Union
Asia C-77/05: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan 17.2.2005 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne
Asia C-77/05: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan 17.2.2005 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne
EUVL C 82, 2.4.2005, p. 25–25
(ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
|
2.4.2005 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 82/25 |
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan 17.2.2005 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne
(Asia C-77/05)
(2005/C 82/50)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on nostanut 17.2.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajan asiamiehenä on O'Neil, ja prosessiosoite on Luxemburgissa.
Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin
|
1) |
kumoaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta 26 päivänä lokakuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 (1); |
|
2) |
katsoo EY 233 artiklan nojalla, että rajavirastoasetuksen kumoamisen jälkeen ja ennen uuden, kyseistä asiaa koskevan lainsäädännön antamista rajavirastoasetuksen säännökset jäävät voimaan, paitsi siltä osin kuin niissä estetään Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuminen kyseisen asetuksen soveltamiseen; |
|
3) |
velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Yhdistyneeltä kuningaskunnalta evättiin oikeus osallistua Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta 26 päivänä lokakuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 (rajavirastoasetus) antamiseen huolimatta siitä, että se on Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan (Schengen-pöytäkirja) 5 artiklan 1 kohdan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdan nojalla ilmoittanut halustaan tähän. Rajavirastoasetuksen kumoamista vaaditaan sillä perusteella, että Yhdistyneen kuningaskunnan jättämisessä ulkopuolelle asetuksen antamisen osalta on kysymys EY 230 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta olennaisen menettelymääräyksen rikkomisesta ja/tai perustamissopimuksen rikkomisesta.
Yhdistyneen kuningaskunnan pääväite on se, että kun neuvosto jätti sen rajavirastoasetuksen antamisen osalta ulkopuolelle, se menetteli Schengen-pöytäkirjan 4 ja 5 artiklan välistä suhdetta koskevan virheellisen tulkinnan pohjalta. Se väittää erityisesti seuraavaa:
|
a) |
Neuvoston tulkinta, jonka mukaan Schengen-pöytäkirjan 5 artiklassa annettu osallistumisoikeus soveltuu ainoastaan sellaisiin Schengenin säännöstöön perustuviin toimenpiteisiin, joihin Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu neuvoston 4 artiklan nojalla tekemän päätöksen perusteella, on ristiriidassa kyseisten artiklojen rakenteen ja kieliasun, 5 artiklan järjestelmän todellisen luonteen ja sen 5 artiklaan liittyvän julistuksen kanssa, joka liitettiin Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan. |
|
b) |
Neuvoston Schengen-pöytäkirjaa koskeva tulkinta ei mahdollista Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 7 artiklan ”rajoitussäännön” tehokasta vaikutusta. Tällainen tulkinta ei myöskään suojaa Schengenin säännöstön yhtenäisyyttä. Itse asiassa säännöstöä turvaavana keinona sen vastakkainen vaikutus Yhdistyneelle kuningaskunnalle olisi pääosin suhteeton. |
|
c) |
Kun otetaan huomioon se Schengen säännöstöön perustuvien toimenpiteiden laaja ja väljä käsite, jota neuvosto käytännössään soveltaa, Schengen-pöytäkirjan 5 artiklan järjestelmä, sellaisena kuin neuvosto sitä tulkitsee, saattaisi toimia tavalla, joka loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta ja tehostettua yhteistyötä ohjaavia perusperiaatteita. |
Toissijaisesti Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että jos neuvoston tulkinta Schengen-pöytäkirjan 4 ja 5 artiklan välisestä suhteesta olisi oikea, tämä johtaisi välttämättä 5 artiklassa tarkoitetun Schengenin säännöstöön perustuvan toimenpiteen käsitteen suppeaan tulkintaan siten, että kysymys olisi säännöstöön epäselvästi liittyvästä toimenpiteestä, ja rajavirastoasetus ei ole tällainen toimenpide.
(1) EYVL L 349, s. 1.