Euroopan yhteisöjen komission 24.9.2004 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-412/04)

(2004/C 300/54)

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 24.9.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Klaus Wiedner ja Giuseppe Bambara.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää, että lain nro 109/1994 2 §:n 1 momentti ja 17.3.1995 annetun asetuksen nro 157 3 §: 3 momentti, joissa julkisia rakennusurakoita koskevan hankintamenettelyn noudattamisvelvoite ulotetaan sopimuksiin, joissa rakennusurakan osuus on taloudellisesti tarkastellen määräävä, mutta muuten muiden sopimusperusteisten suoritusten rinnalla selkeästi toisarvoinen, ovat johtaneet siihen, että suuri määrä tavara- ja palveluhankintoja jää yhteisön oikeussääntöjen, ja erityisesti, tapauksesta kulloinkin riippuen, direktiivien 92/50/ETY ja 93/36/ETY soveltamisalan ulkopuolelle.

Koska edellä mainittujen direktiivien soveltamiskynnys on huomattavasti matalampi kuin direktiivin 93/37/ETY, kanteen kohteena olevat kansalliset säännökset johtavat siihen, että direktiivien 92/50/ETY ja 93/36/ETY mukaisia menettelymuotoja noudattamatta voidaan tehdä sekamuotoiset palveluhankinta ja urakkasopimukset tai tavaranhankinta- ja urakkasopimukset taikka tavaranhankinta, urakka- ja palveluhankinnat, joiden arvo on viimeksi mainittujen direktiivien soveltamiskynnystä korkeampi, mutta jää alle direktiivissä 93/37/ETY tarkoitetussa rakennusurakkahankinnassa sovellettavan menettelyn kynnysarvon pelkästään siitä syystä, että vaikka rakennustyön osuus on toisarvoinen, on näiden töiden taloudellinen arvo niin suuri, että ne ovat sopimuksen kannalta ensisijaisia. Tästä syystä kyseessä olevat kansalliset säännökset ovat direktiivien 92/50/ETY ja 93/36/ETY vastaisia.

Säännökset, jotka koskevat yksityisiä suorituksia, jotka voidaan vähentää julkiseen rakentamiseen liittyvistä maksuista

Komissio väittää, että lain nro 109/1994 2 §:n 5 momentti, siltä osin kuin siinä poistetaan velvollisuus noudattaa direktiivin 93/37/ETY mukaisia menettelyjä sellaisessa tapauksessa, jossa yksityisen oikeushenkilön ja julkishallinnon välinen sopimus sisältää enemmän sellaisia rakennuskohteita ja -töitä, joiden arvo erillisinä jää direktiivin soveltamiskynnyksen alle, mutta joiden yhteisarvo ylittää tämän kynnyksen, on yhdessä lain nro 1150/1942 ja lain nro 10/1977, sellaisina kuin ne ovat myöhemmin muutettuina, kanssa direktiivin 93/37/ETY vastainen, koska viimeksi mainituissa säännöksissä sallitaan julkisiin rakennustöihin (kunnallistekniikka) liittyvät urakat tehtäviksi suorahankintana rakennusluvan haltijan tai hyväksytyn tonttisuunnitelman haltijan kanssa.

Säännökset, jotka koskevat rakennustöiden suunnittelusta ja johdosta tehtäviä hankintoja, kun ne jäävät alle yhteisön oikeussäännösten kynnysarvojen

Komissio katsoo, että lain nro 109/1994 17 § ja 30 §, ovat välttämättä EY 49 artiklaan perustuvan avoimuusperiaatteen vastaisia, kun niissä annetaan hankintaviranomaiselle mahdollisuus tehdä hankinta sellaisena alihankintana, joka ei täytä minkäänlaisia julkisuusvaatimuksia. Palelujen suorittajiin kohdistettava kokemuksen ja pätevyyden arviointi ei sellaisenaan myöskään riitä takaaman avoimuusperiaatteen toteutumista silloin kun muita sellaisia vähimmäisjulkisuuden vaatimuksia ei noudateta, joilla voitaisiin luoda yhdenvertainen kilpailutilanne sellaisten oikeussubjektien välillä, jotka ovat mahdollisesti kiinnostuneita palvelusuorituksesta.

Säännökset, jotka koskevat rakennustöiden johtamispalveluhankintaa

Komissio katsoo, että lain nro 109/1994 27 §:n 2 momentti on direktiivien 92/50/ETY ja 93/38/ETY sekä EY 43 ja EY 49 artiklan vastainen, koska siinä sallitaan ilman minkäänlaista kilpailuttamista hankinnan tekeminen rakennustöiden johtamiseen liittyvien palvelujen osalta suoraan töiden suunnittelusta vastaavan ammatinharjoittajan kanssa.

Säännökset, jotka koskevat töiden tarkastuspalvelujen hankintaa

Komission mukaan lain nro 109/1994 28 §:ssä säädetty menettely, jossa sallitaan se, että hankintaviranomainen valitsee suoraan töiden tarkastajat oman organisaationsa ulkopuolelta ilman, että tästä tarvitsisi julkaista kilpailuilmoitusta taikka noudattaa mitään muutakaan julkistamismuotoa, joilla annettaisiin kaikille hankinnasta kiinnostuneille palvelusuorittajille mahdollisuus osallistua töiden tarkastusta koskevien sopimusten kilpailuttamismenettelyyn, on näiden palvelujen arvon ja sovellettavien säännösten osalta direktiivien 92/50/ETY ja 93/38/ETY sekä EY 43 ja EY 49 artiklan, joihin avoimuusperiaate perustuu, vastaisia.

Hankkeen rahoitusta koskevat säännökset

Lain nro 109/1994 37a §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä säädetään projektirahoitukseksi kutsutusta järjestelystä. Tällä järjestelyllä pyritään myötävaikuttamaan julkisten rakennusurakoiden toteuttamiseen sellaisten tarjousten perusteella, joita voivat tehdä julkishallinnon ulkopuoliset tahot, joita kutsutaan rakennuttajiksi töiden suorittamisesta tehdyn toimeksiannon välityksellä.

Komissio katsoo, että toimeksiannon kilpailuttamisjärjestely suosii rakennuttajaa suhteessa muihin tarjoajiin kahdella eri tavalla. Menettelyllisesti arvioiden tässä järjestelmässä rakennuttaja kutsutaan automaattisesti osallistumaan neuvotteluihin, joissa toimeksianto tehdään, täysin riippumatta vertailusta rakennuttajan tekemän tarjouksen ja kilpailuun osallistuneiden tekemien tarjousten välillä. Näin silloinkin kun kilpailuun osallistuu kahta useampi, rakennuttajan alkuperäistä tarjousta parempi tarjous, neuvottelumenettely käydään kutienkin ainoastaan kahden parhaimman tarjouksen ja kyseisen rakennuttajan välillä. Aineelliselta kannalta arvioiden se, että rakennuttajan hyväksi on säädetty mahdollisuudesta muuttaa tarjoustaan neuvottelumenettelyn kuluessa tarjouksen sovittamiseksi julkishallinnon soveltuvimmaksi katsomaan tarjoukseen, merkitsee sitä, että rakennuttajalle on tunnustettu etuoikeus toimeksiantoon.

Komission mukaan rakennuttajalle myönnetyt, edellä kuvatut edut suhteessa mahdollisiin muihin toimeksisaajiin on katsottava yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisiksi.

(1)  EYVL L 199, 9.8.1993, s. 54.

(2)  EYVL L 199, 9.8.1993, s. 1.

(3)  EYVL L 209, 24.7.1992, s. 1.

(4)  EYVL L 199, 9.8.1993, s. 84.