Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document C2004/284/37

Asia T-287/04: Lorte, Sociedad Limitadan, Oleo Unión, Federación Empresarial de Organizaciones de Productores de Aceite de Olivan ja Unaproliva, Unión de organizaciones de productores de Aceite de Olivan 13.7.2004 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

EUVL C 284, 20.11.2004, p. 17–18 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)

20.11.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 284/17

Lorte, Sociedad Limitadan, Oleo Unión, Federación Empresarial de Organizaciones de Productores de Aceite de Olivan ja Unaproliva, Unión de organizaciones de productores de Aceite de Olivan 13.7.2004 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

(Asia T-287/04)

(2004/C 284/37)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Lorte, Sociedad Limitada, kotipaikka Estepa (Espanja), Oleo Unión, Federación Empresarial de Organizaciones de Productores de Aceite de Oliva, kotipaikka Sevilla (Espanja) ja Unaproliva, Unión de organizaciones de productores de Aceite de Oliva, kotipaikka Jaén (Espanja), ovat nostaneet 13.7.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajien edustaja on asianajaja Rafael Illescas Ortiz, Madrid.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

ottaa tutkittavaksi kumoamiskanteen, joka koskee neuvoston 29.4.2004 antamia asetuksia (EY) N:o 864/2004 ja 865/2004, ja erityisesti kumoaa,

—

siltä osin kuin on kyse asetuksesta N:o 864/2004, seuraavat säännökset:

i.

Asetuksen 1 artiklan 7 kohdan siltä osin kuin siinä lisätään 29.9.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 37 artiklan 1 kohtaan uusi alakohta

ii.

Asetuksen 1 artiklan 11 kohdan siltä osin kuin siinä lisätään 29.9.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, 21.10.2003) 44 artiklan 2 kohtaan uusi alakohta

iii.

Asetuksen 1 artiklan 20 kohta siltä osin kuin siinä yhteydessä kun siinä lisätään 29.9.2003 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, 21.10.2003) uusi 10 b luku — ”Tuki oliivitarhoille” —, siinä lisätään tähän asetukseen uusi 110 h artikla ja erityisesti tämän uuden 110 h artiklan b kohta

iv.

Asetuksen liitteen siltä osin kuin siinä muutetaan 29.9.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, 21.10.2003) VII liitettä lisäämällä siihen neljä uutta kohtaa, ja erityisesti näistä kohdista toisen, joka koskee oliiviöljyä siltä osin kuin siinä viitataan asetuksen 136/66/ETY 5 artiklaan — Oliiviöljyn tuotantotuki —, jossa vahvistetaan Espanjalle 760 027 tonnin kansallinen taattu enimmäismäärä (KTE)

—

kumoaa siltä osin kuin on kyse asetuksesta N:o 865/2004 seuraavan säännöksen:

—

Asetuksen 22 artikla, jossa kumotaan asetuksen (ETY) N:o 1638/98 5 artiklan 1 kohta, siltä osin kuin on kyse vain tämän artiklan toisesta ja kolmannesta alakohdasta ja vain siltä osin kuin niissä muodostetaan perustavanlaatuiset arviointiperusteet öljyntuottajien sen tulotuen vahvistamiseksi, joka on uuden, asetukseen (EY) N:o 1782/2003 perustuvan järjestelmän mukainen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Kantajat väittävät, että riidanalaiset asetukset merkitsevät, että yhteisen maatalouspolitiikan alalla saatetaan voimaan uusi tukijärjestelmä oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuottajille ja uusi kyseisten tuotteiden alan yhteinen markkinajärjestely, jolla säädetään muun muassa nimenomainen poikkeus pitkään voimassa olleeseen rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 22 päivänä syyskuuta 1986 annettuun neuvoston asetukseen N:o 136/66/ETY. Toisin kuin pitkään voimassa ollut tuotantotukijärjestelmä, riidanalaisilla asetuksilla voimaan saatettu uusi järjestelmä perustuu siihen, että erotellaan toisistaan suora tuki tuottajalle ja voimaan saatettu suora tukijärjestelmä, joka oliiviöljyn alalla merkitsee, että vuodesta 2006 alkaen siirrytään hintoja ja tuotantoa tukevasta politiikasta uuteen öljyntuottajan tulotukeen perustuvaan politiikkaan.

Kantajat katsovat, että kyseinen uudistus ei perustu oikeille tiedoille ja alakohtaiselle tutkinnalle, mikä voidaan päätellä siitä, että 760 027 tonnin määrä oliiviöljyä pidetään ensinnäkin kansallisena taattuna enimmäismääränä (KTE) ja nyt, uudessa tukijärjestelmässä, perusviitemääränä niiden uusien tukien määrittämisessä, joilla korvataan kumottu tuotantotuki.

Kantajat vetoavat vaatimustensa tueksi seuraaviin seikkoihin:

—

Luottamuksensuojan periaatetta on loukattu. Tältä osin kantajat väittävät yhtäältä, että tuottajat, joita asia koskee, ovat erityisen pettyneitä niihin odotuksiin nähden, joita sillä yhteisellä markkinajärjestelyllä luotiin, jota nyt on uudistettu, siltä osin kuin kyseessä ovat öljyntuottajat, jotka alalla vallitsevien olosuhteiden vuoksi tekivät päätöksiä sijoituksista, joista oli odotettavissa tuottoa hyvin pitkällä aikavälillä, ja toisaalta, että uusia tukia koskevat viitevuodet (vuodesta 1999/2000 vuoteen 2002/2003 asti) vastaavat ajanjaksoja, joiden aikana vuonna 1998 istutuksia tehneet öljyntuottajat eivät saaneet merkittävää satoa.

—

Harkintavaltaa on käytetty väärin. Kantajat viittaavat tältä osin erityisesti siihen, että komissio ja neuvosto sopivat vuonna 1998 ja jälleen vuonna 2001 siitä, että ne saavat oliiviöljyalasta luotettavaa tietoa, mikä oli edellytyksenä sen uudistamiselle, sekä siitä, että on tarpeellista ottaa huomioon Espanjan ja Portugalin oliivintuotannon ja sen mahdollisuuksien kehittyminen. Kantajat väittävät kuitenkin, että komissio itse hankki Espanjan öljyntuotantoa koskevat luotettavat tiedot Consejo Oleícola Internacionalilta (kansainvälinen öljyntuottajien neuvosto), minkä vuoksi komissio tai neuvosto eivät voineet olla tietämättömiä niistä.

—

EY 253 artiklassa määrättyä perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty.

—

Yhteisön tuottajien välisen syrjintäkiellon sitä periaatetta on loukattu, josta määrätään EY 12 artiklan ensimmäisessä kohdassa.
Top