23.10.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 262/46

—

kumoaa 19.5.2004 tehdyn komission päätöksen K(2004)1812 lopull., joka koskee Italian vuosina 1995—2000 Wam spa:lle myöntämiä valtiontukia, sillä perusteella, että Wam spa:n mukaan kyseiset tuet ovat yhteismarkkinoille soveltuvia;

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

komissio on loukannut puolueettomuutta, itsenäisyyttä, riippumattomuutta, yhdenvertaisuutta ja asianmukaisuutta koskevia periaatteita toimivaltaansa käyttäessään, koska se ei ole suhtautunut Morton Machine Limitedin kanteluun objektiivisesti ja koska se on hylännyt tässä yhteydessä ja perusteluitta Wam spa:n ehdotuksen palauttaa Wam spa:n sen markkinakoron, jota se maksoi yksittäisten, seuraavaan tilikauteen siirrettävien erien myöntämishetkellä ja kyseisten kahden rahoitushelpotuksen yhteydessä suoritetun koron välisen erotuksen;

—

komissio on rikkonut tai soveltanut virheellisesti EY 87 artiklaa, koska se on todennut yhteismarkkinoille soveltumattomiksi Wam spa:lle myönnetyt tuet sillä perusteella, että ne saattavat vääristää kilpailua jäsenvaltioiden välillä, vaikka Wam spa:n ja Morton Machine Limitedin välillä ei ole mitään kilpailua, koska Wam spa ei ole valmistanut eikä myynyt teollisia tehosekoittimia ja koska Wam Engineering Limited ei ollut Wam spa:n tytäryhtiö vaan itsenäinen yhtiö, jonka toimipaikka on Englannissa ja johon sovelletaan Englannin oikeutta;

—

komissio on rikkonut EY 88 artiklan 2 kohtaa, koska se on todennut lainvastaisiksi Wam spa:lle myönnetyt valtiontuet, jotka täytäntöönpantiin italialaisella, 29.7.1981 annetulla lailla nro 394, jonka komissio on todennut olevan yhteensopiva yhteisön lainsäädännön kanssa, tai joka tapauksessa koska se on loukannut yhteisön oikeuteen kuuluvaa oikeusvarmuuden periaatetta, koska komissio ei ole antanut mitään säännöksiä yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoille pääsystä;

—

komissio on rikkonut tai soveltanut virheellisesti EY 87 ja 88 artiklaa, koska se on katsonut, ettei myönnettyjen tukien oikeudellista perustaa ole ilmoitettu, ja koska se on katsonut niiden olevan yhteismarkkinoille soveltumattomia pelkästään tämän ilmoittamatta jättämisen perusteella, eikä jonkin aineellisen seikan perusteella;

—

komissio on rikkonut EY 87 artiklaa ja asetuksen N:o 69/2001 2 artiklan b kohtaa, koska se on luokitellut vientituiksi, joihin ei voida soveltaa ”de minimis”-sääntöä, sellaiset tuet, jotka eivät liity mitenkään vientituotteisiin, vaan joiden osalta on pelkästään kyse pyrkimisestä yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoille.