92003E1401

KIRJALLINEN KYSYMYS E-1401/03

esittäjä(t): Alexander de Roo (Verts/ALE) komissiolle

(16. huhtikuuta 2003)

Aihe: Siipikarjan rokottaminen

Linturuton (lintuinfluenssan) puhkeamisen jälkeen siipikarja on tietyillä alueilla rokotettava. Kyse on kanoista, kalkkunoista, helmikanoista, ankoista, hanhista, joutsenista, viiriäisistä, fasaaneista, riikinkukoista, peltopyistä ja suuremmista linnuista (strutseista, emuista ja nanduista) ja kyyhkysistä, joita ei kasvateta kulutusta varten.

Tällä hetkellä maatalous-, ympäristö- ja kalastusministeriö katsoo, että linturutolle altistuvien lintulajien rokottaminen ei ole vaihtoehto taudin torjumiselle. Italialaisten lähteiden mukaan kuitenkin Italiassa usein esiintyvää linturuttoa vastaan on kehitetty italialainen kotitekoinen rokote, joka toimii melko hyvin. Akzo Nobel -konserniin kuuluva Intervet on eläinlääketieteellisten rokotteiden markkinajohtaja, ja se on kehittänyt merkintärokotteen, jota käyttämällä Alankomaiden hallitus ja eläinten omistajat voisivat toimia tehokkaasti tautia vastaan(katso Intervetin www-sivut http://www.intervet.com/contentframe.asp?content=http://www.intervet.com/news/prod_news/def ault.asp).

Lintuinfluenssaa vastaan rokottaminen on mahdollista, ja siihen ollaan ryhdytty monissa valtioissa. Intervet käyttää jo useita lintuinfluenssarokotteita muualla maailmassa. Euroopassa rokottamatta jättäminen on tavanomaista, sillä halutaan välttää kauppakieltoja. Euroopan unionin jäsenvaltioiden on saatava komission hyväksyntä rokotteen käyttämiselle. Taudin puhjettua voidaan käyttää kehärokotusta tai alueellisia rokotustoimia, jotta viruksen leviäminen estetään, tai jos ei ole tarpeeksi lopettamiskeinoja. Tauti puhkesi hiljattain Italiassa, ja viranomaiset pyysivät rokotuslupaa tietyllä alueella.

Voiko komissio ilmoittaa, voiko jäsenvaltio sallia siipikarjan rokottamisen linturuttoa vastaan?

David Byrnen komission puolesta antama vastaus

(2. kesäkuuta 2003)

Yhteisön toimenpiteistä avian-influenssan torjumiseksi 19 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/40/ETY(1) 16 artiklassa säädetään, että rokottaminen avian-influenssaa vastaan saadaan suorittaa ainoastaan taudin puhkeamisen yhteydessä toteutettavia torjuntatoimenpiteitä täydentävänä toimenpiteenä tiettyjen säännösten mukaisesti.

Komission on tehtävä päätös rokottamisesta yhteistyössä jäsenvaltion kanssa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa. Kyseinen jäsenvaltio voi kuitenkin tehdä päätöksen hätärokotusten käyttöön ottamisesta tautipesäkkeen ympäristössä ilmoitettuaan tästä ensin komissiolle sillä edellytyksellä, että tämä ei vaaranna yhteisön perustavaa laatua olevia etuja ja että asia on kiireellinen. Tällaista päätöstä on tarkasteltava uudelleen komissiossa ja elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa. Komissio voi tämän jälkeen toteuttaa asiassa asianmukaisia lisätoimia.

Lintuihin, joita ei ole tarkoitettu kulutukseen käytettävien lihan tai munien tuotantoon tai riistan istutukseen, ei nimenomaisesti sovelleta direktiivissä 92/40/ETY säädettyjä valvontatoimenpiteitä. Jos tautia kuitenkin havaitaan muissa linnuissa kuin kaupallisessa tarkoituksessa pidettävässä siipikarjassa, kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kaikista toimenpiteistään. Komissio voi tämän jälkeen ryhtyä asianmukaisiin lisätoimiin eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY(2) mukaisesti.

Itse asiassa komissio on jo toteuttanut useita toimenpiteitä Alankomaissa parhaillaan esiintyvän avian-influenssan vuoksi direktiivissä 92/40/ETY säädettyjen vähimmäistorjuntatoimenpiteiden lisäksi; näistä toimenpiteistä voidaan mainita esimerkiksi äskettäin tehty päätös eläintarhoissa pidettävien lintujen rokottamiseksi(3).

(1) EYVL L 167, 22.6.1992.

(2) EYVL L 224, 18.8.1990.

(3) Komission 25. huhtikuuta 2003 tekemä päätös, EUVL L 105, 26.4.2003.