92002E0190

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0190/02

esittäjä(t): Jan Mulder (ELDR) komissiolle

(6. helmikuuta 2002)

Aihe: Direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpano (nitraattidirektiivi)

Euroopan parlamentti hyväksyi 17. tammikuuta 2001 päätöslauselman (2000/2110/INI)(1) nitraattidirektiivin (91/676/ETY(2)) täytäntöönpanosta. Kyseisessä päätöslauselmassa pyydetään komissiolta tietoja tämän direktiivin tehottomuudesta. Sen lisäksi siinä annetaan neuvoja direktiivin täytäntöönpanon kehittämiseksi.

1. Euroopan parlamentin mukaan jäsenvaltioiden tulisi saada tieteellisesti todistettujen syiden perusteella poiketa 170 kg N/ha:n rajasta sillä edellytyksellä, että 50 mg nitraatin määrä litrassa pohjavettä ei ylity millään ehdolla. Mitä komissio on tehnyt tämän parlamentin nitraatteja koskevassa päätöslauselmassa mainitun ehdon suhteen?

2. Parlamentti kehotti päätöslauselmassaan komissiota tutkimaan muusta kuin maataloudesta peräisin olevia pohjaveden nitraattipitoisuuden lähteitä. Onko tutkimus jo tehty? Jos se on tehty, mitkä ovat sen tulokset?

3. Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni P-1725/99(3) komissio ilmoitti, että jäsenvaltioille annetaan uudet suuntaviivat pohjaveden nitraatin määrän mittaamisen ja seurannan yhdenmukaistamiseen. Mitä nämä suuntaviivat pitävät sisällään ja ovatko ne jo tulleet voimaan? Määritelläänkö näissä suuntaviivoissa missä syvyydessä pohjaveden nitraattipitoisuutta tulisi mitata? Katsooko komissio, että kaikki jäsenvaltiot antavat tällä hetkellä objektiivisesti vertailukelpoista tietoa, niin että on mahdollista suoraan vertailla eri jäsenvaltioita?

(1) EYVL C 262, 18.9.2001, s. 128.

(2) EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1.

(3) EYVL C 225 E, 8.8.2000, s. 14.

Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus

(26. maaliskuuta 2002)

1. Vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12. joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY (jäljempänä nitraattidirektiivi) liitteessä III olevan 2 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltioilla on jo nyt mahdollisuus poiketa raja-arvosta 170 kg N/ha/vuosi sillä ehdolla, ettei toimenpide vaikuta direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä merkitsee, että pohjaveden nitraattipitoisuus ei missään olosuhteissa ylitä arvoa 50 mg/l. Edellä mainittujen säännösten perusteella poikkeaminen on kuitenkin perusteltava objektiivisin perustein, joita ovat esimerkiksi pitkät kasvuajat, suuria typpimääriä kuluttavat kasvustot, pilaantumisalttiin alueen suuri nettosademäärä sekä maaperät, joiden denitrifikaatiokapasiteetti on poikkeuksellisen suuri. Lisäksi asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava poikkeuslupapyynnöstä komissiolle, jonka on tarkasteltava esitettyjä perusteluja ja päätettävä asiasta direktiivin 9 artiklalla perustetun komitean (nitraattikomitean) lausunnon perusteella. Tähän mennessä kaksi jäsenvaltiota on ilmoittanut komissiolle poikkeuslupapyynnöstä: Tanska ja Alankomaat. Nitraattikomitea antoi äskettäin myönteisen lausunnon ehdotuksesta komission päätökseksi Tanskan pyynnöstä, ja ehdotusta koskeva kirjallinen menettely on käynnissä. Alankomaiden pyynnön osalta kaudella 20002001 perustettiin riippumaton asiantuntijaryhmä, jonka tarkoituksena on avustaa komissiota Alankomaiden viranomaisten esittämien teknisten perustelujen arvioinnissa. Asiantuntijaryhmä antoi syyskuussa 2001 tieteellisiä neuvoja ja suosituksia, joiden tarkoituksena on välttää liiallista riskiä, että nitraatteja huuhtoutuu pohjaveteen tai jätevesiin Alankomaissa. Asiantuntijaryhmän päätelmiä ja suosituksia käytetään pohjana laadittaessa asiaa koskevaa komission päätöstä, joka toimitetaan nitraattikomitealle lausuntoa varten heti, kun Alankomaiden kanssa päästään yhteisymmärrykseen suositusten soveltamisesta.

2. Typen eri lähteiden arviointi (kotitalous-, teollisuus- ja maatalouslähteet) on tehtävä kunkin pääasiallisen vesiesiintymän tasolla (pohjavesiesiintymä, järvi tai joen vesialue), ja se edellyttää merkittäviä analyysi- ja mallintamisvälineitä sekä paikallista seurantaa ja tilastoja. Nitraattidirektiivin 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on tehtävä arviointi, jotta pilaantumisalttiiksi nimetyille alueille voidaan laatia toimintaohjelmat. Joidenkin jäsenvaltioiden jo tekemän yleisarvion mukaan maatalouden osuus veteen joutuvasta typestä vaihtelee 50 prosentista (Belgia, Ranska) 7080 prosenttiin (Saksa, Irlanti). Laadittavina olevissa seurantaa koskevissa suuntaviivoissa, joita käsitellään kohdassa 3, määritetään, mitä välineitä alemmalla tasolla voidaan käyttää arvioinnin tarkentamiseksi.

3. Pohjaveden tilan seuranta on niin ikään monimutkainen asia, ja sitä koskevia täydentäviä ehdotuksia esitetään seuraavassa nitraattikomitean kokouksessa kesäkuussa 2002.

Jäsenvaltioiden vuotta 2000 koskevista raporteista ja tieteellisestä keskustelusta voidaan päätellä, että pääasiallisissa vesistöissä tarvitaan yleensä kaksitasoista seurantaa:

- näytteenotto siinä syvyydessä, jossa pohjavesi valuu luonnollisesti pintaveteen tai josta sitä pumpataan ihmisten käyttöön, jolloin sen yleinen laatu ja suuntaukset voidaan määrittää;

- näytteenotto ylemmissä kerroksissa (hapettuneet ensimmäiset metrit kyllästysvyöhykkeellä), jolloin voidaan nopeammin todeta maanviljelyskäytäntöjen vaikutus ja ehkäisevien toimenpiteiden vaikutus.

Tämänsuuntainen ehdotus sisällytetään seurantaa koskeviin suuntaviivoihin ja esitetään seuraavalle nitraattikomitean kokoukselle. Tilastojen luotettavuuden ja vertailtavuuden varmistamiseksi ehdotuksessa täsmennetään myös näytteenottovälejä, hydrogeologiset olosuhteet huomioon ottaen (esimerkiksi tiheämpi näytteenottovälit karstisessa maaperässä, jossa veden kierto on nopeampaa).