91999E1039

KIRJALLINEN KYSYMYS E-1039/99

esittäjä(t): Marco Cellai (NI) komissiolle

(20. huhtikuuta 1999)

Aihe: Toimenpiteet oliiviöljyn suojelemiseksi

Oliiviöljyn kaupan pitämistä koskevista vaatimuksista 22. joulukuuta 1998 annettu asetus (EY) 2815/98(1) (liite B) on luonteeltaan väliaikainen, koska sen voimassaolo päättyy 31. lokakuuta 2001. Tässä yhteisön asetuksessa säädetään normit, joilla säädellään vapaaehtoista oikeutta (1 art.) merkitä etiketteihin ekstra-neitsytoliiviöljyjen ja neitsytoliiviöljyjen alkuperä, mutta siinä sidotaan alkuperä paikkaan, jossa oliivit puristetaan: "ekstra-neitsytoliiviöljyllä tai neitsytoliiviöljyllä tarkoitetaan maantieteelliseltä alueelta saatua öljyä ainoastaan, jos se puristetaan oliiveista kyseisellä alueella sijaitsevassa puristamossa" (3 art.). Asetuksessa pidetään merkityksettömänä sitä, missä ja kuinka oliivit on tuotettu, ja säädetään, että takuun antaminen puristamon sijainnista riittää.

Uutta yhteisön asetusta (2815/98) ei sovelleta jo rekisteröityihin tavaramerkkeihin, mikä merkitsee, että italialaiset yritykset, jotka käyttävät ulkomaalaista oliiviöljyä, voivat jatkaa sitä edelleen ja uskotella kuluttajille, että nämä saavat italialaista öljyä. Voisiko komissio edellä olevan huomioon ottaen kertoa,

a) onko se tietoinen, että espanjalaisista tai turkkilaisista oliiveista puristetun öljyn esittäminen alkuperältään italialaisena siksi, että se on pullotettu Italiassa, on laillista pettämistä kuluttajien kustannuksella ja ansaitsematon lahja häikäilemättömille tuottajille?

b) jos komissio on tästä tietoinen, kuinka se aikoo korjata tämän pöyristyttävän tilanteen, joka on luotu yhteisön asetuksella?

c) eikö komissio katso, että asetuksessa 2815/98 esitetty alkuperänimitys on ristiriidassa tuotteiden laatua tukevan strategian kanssa, joka perustuu tuotteen tyypillisyyteen tietylle alueelle, joka ei perustu vain tuotteen jalostuspaikkaan vaan myös ja oliivien kohdalla ennen kaikkea raaka-aineen tuotantopaikkaan?

d) eikö komissio näe, että tämä asetus uhkaa oliivinviljelijöiden perinteitä ja oikeutettua etua?

Komission jäsenen Franz Fischlerinkomission puolesta antama vastaus

(7. toukokuuta 1999)

Komissio arvioi, että oliiviöljyn kaupan pitämistä koskevista vaatimuksista 22. joulukuuta 1998 annetun komission asetuksen (EY) 2815/98 käyttöönotto parantaa aiemmin vallinnutta alkuperämerkintää koskevaa tilannetta, joka aiheutti sekaannusta ja saattoi harhauttaa kuluttajia.

On syytä huomata, että arvoisan parlamentin jäsenen esittämät huomiot koskevat ainoastaan jäsenvaltion ilmoittamista alkuperämerkinnässä. Alueellisella tasolla suojattua alkuperänimitystä ja suojattua maantieteellistä merkintää koskevia vaatimuksia on noudatettava. Tietyt vaatimukset eivät luonnollisestikaan ole käyttökelpoisia koko jäsenvaltion tasolla. Erityisesti neitsytoliiviöljyn tai ekstra-neitsytoliiviöljyn valmistukseen tarkoitettujen oliivien kauppavaihto on lähes olematonta, koska vaihto on teknisesti ja taloudellisesti kannattamatonta.

Komissio pyytää parlamentin jäsentä kiinnittämään huomiota siihen, että vastoin hänen väitettään ne italialaiset yritykset, jotka asetuksen (EY) 2815/98 voimaantulon jälkeen käyttävät enemmän kuin 25 prosenttia toisesta maasta peräisin olevaa öljyä eivät enää voi uskotella kuluttajille, että kyseessä on italialainen oliiviöljy, sillä ne eivät enää voi merkitä tuotteen alkuperää etikettiin. Jos oliiviöljy ei ole 100 prosenttisesti italialaista, tästä on ilmoitettava etiketissä myös silloin, kun kyse on aiemmin rekisteröidystä tavaramerkistä.

Näin ollen komission kanta esitettyihin kysymyksiin on seuraava:

a)-b) Mainitun asetuksen myötä käyttöön otetuissa säännöksissä ei säädetä, että pelkkä oliiviöljyn pakkaaminen tietyssä maassa antaisi kyseiselle maalle oikeutta oliiviöljyn alkuperään.

c) Komissio on ottanut laatustrategiaan liittyvän ongelmakentän perinpohjaisen harkinnan kohteeksi. Tässä yhteydessä tutkitaan myös näkökohtia, jotka koskevat neitsytoliiviöljyjen tyypillisten ominaisuuksien ja oliivien tuotantopaikan välistä yhteyttä. Tutkimukset saattavat tarvittaessa johtaa nykyisten standardien käyttöönottoon, joiden voimassaolo on selvästi määrätty päättyväksi 31. lokakuuta 2001.

d) Ei.

(1) EYVL L 349, 24.12.1998, s. 56.