91999E0853

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0853/99

esittäjä(t): Reimer Böge (PPE) komissiolle

(7. huhtikuuta 1999)

Aihe: Tullivapaan myynnin lopettaminen yhteisön sisäisessä matkailuliikenteessä

Tullivapaan myynnin lopettamisella yhteisön sisäisessä matkailuliikenteessä on vakavia seurauksia Schleswig-Holsteinin työllisyyteen. Kyseisillä, rakenteiltaan heikoilla alueilla on osavaltiossa noin 3 000 tullivapaasta myynnistä riippuvaista työpaikkaa.

- Voiko komissio tehdä konkreettisia ehdotuksia siitä, miten rakennerahastojen välineitä voitaisiin käyttää tavoitteellisesti tullivapaan myynnin kielteisten seurausten poistamiseen, kun otetaan myös huomioon edessä oleva rakennerahastouudistus ja siihen liittyvä tukikehysten muuttaminen?

- Millaisiksi komissio arvioi mahdollisuuksia aloitteeseen, joka vastaa yhteisön sisärajoilla tapahtuvien kontrollien poistamisen jälkeen vuonna 1992 annettua asetusta tulliasioitsijoiden ammatin mukauttamisesta? Siten voitaisiin edistää tullivapaan myynnin lopettamisesta erityisen voimakkaasti kärsivien yritysten rakennemuutoksia ja säilyttää työpaikkoja erityistoimenpiteillä.

- Onko jo olemassa selviä tullivapaan myynnin lopettamisen jälkeisiä, yhteisön sisäistä laivamatkailua koskevia verotuksellisia jatkojärjestelyjä, jotta voitaisiin taata, että jäsenvaltioiden huomattavat verotukselliset erot eivät johda 30. kesäkuuta jälkeen verokaaokseen matkailuliikenteessä?

- Jos näin ei ole, aikooko komissio ehdottaa mahdollisimman pian verotuksellisia jatkojärjestelyjä yksinkertaistetulla menettelyllä ja ottamalla huomioon kulloinkin alhaisimmat veroprosentit?

Komission jäsen M.Montinkomission puolesta antama vastaus

(7. toukokuuta 1999)

Vastauksena Wienissä kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle komissio antoi 17. helmikuuta 1999 neuvostolle tiedonannon yhteisön sisäisen tullivapaan myynnin lopettamisen seurauksista(1).

Komission tutkimukset, jotka ovat erityisesti perustuneet jäsenvaltioiden viranomaisilta kerättyihin tietoihin, ovat osoittaneet, että neuvoston päätöksen vaikutus ei ollut makrotaloudellinen vaan rajoitettu ja alakohtainen. Komissio on todellakin voimakkaasti suositellut, että jäsenvaltiot käyttäisivät mahdollisimman hyvin yhteisön olemassa olevia säännöksiä ja erityisesti rakennerahastoja.

Jäsenvaltioiden tulee ryhtyä välttämättömiin toimiin parhaillaan toteutettavien ohjelmien yhteydessä, erityisesti ohjelmia uudistamalla. Rahastojen varat ovat vielä käytettävissä.

Komission mielestä, jos neuvosto katsoo sen välttämättömäksi, on suotavaa tehdä, nykyisten määräysten täydennykseksi ja rakennerahastojen ulkopuolella, erityinen yhteisöaloite, jolla pyritään erityisesti tällä toimintasektorilla työpaikkansa menettävän henkilöstön uudelleenkouluttamiseen. Koska neuvosto ei ole vielä tehnyt päätöstä tämän asian suhteen, on ennenaikaista antaa lausuntoa siitä, mikä tällainen toimenpide voisi olla.

Komissio on jo 9. huhtikuuta 1999(2) antamassaan tiedonannossa täsmentänyt, että ne verotussäädökset (ALV ja valmisteverot), joita kyseessä olevaan myyntiin sovelletaan 1. heinäkuuta 1999 lähtien, ovat tavallisia verotussäädöksiä, jotka muilla sektoreilla (erityisesti rautatie- ja maantiekuljetukset) on pantu täytäntöön 1. tammikuuta 1993 alkaen.

Komissio on käynyt jäsenvaltioiden kanssa keskusteluja sekä teknisissä komiteoissa että taloudellisten toimijoiden kanssa useiden kuukausien ajan. Kansallisten hallintoelinten välillä ja niiden sekä taloudellisten toimijoiden välillä on ryhdytty neuvotteluihin kansalliseen toimivaltaan kuuluvista verotusmenettelyistä (veronkanto, valvonta).

(1) EYVL C 66, 9.3.1999.

(2) EYVL C 99, 10.4.1999.