This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 91999E000512
WRITTEN QUESTION No. 512/99 by Eolo PARODI , Guido VICECONTE Flights to the islands of Pantelleria and Lampedusa
WRITTEN QUESTION No. 512/99 by Eolo PARODI , Guido VICECONTE Flights to the islands of Pantelleria and Lampedusa
WRITTEN QUESTION No. 512/99 by Eolo PARODI , Guido VICECONTE Flights to the islands of Pantelleria and Lampedusa
EYVL C 370, 21.12.1999, p. 48
(ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)
Virallinen lehti nro C 370 , 21/12/1999 s. 0048
KIRJALLINEN KYSYMYS E-0512/99 esittäjä(t): Eolo Parodi (PPE) ja Guido Viceconte (PPE) komissiolle (8. maaliskuuta 1999) Aihe: Lentoyhteydet Pantellerian ja Lampedusan saarille Alitalia ei ole enää 25. lokakuuta 1998 jälkeen järjestänyt lentoyhteyksiä Sisiliasta Pantellerian ja Lampedusan saarille. Kyseiset saaret ovat lähempänä Afrikkaa kuin Sisiliaa ja näin ollen syrjässä Italiasta ja Euroopasta. Alitalian luovuttua kyseisistä kahdesta kohteesta näille saarille lentää Air Sicilia, joka monopoliasemansa turvin myy meno-paluulippuja Sisiliasta 300 000 liiran keskimääräiseen hintaan, vaikka markkinatutkimusten mukaan todellinen hinta meno-paluulle Pantelleriasta Sisiliaan olisi 100 000 liiraa matkustajapaikkaa kohden, jos lentojen täyttöaste on 70 prosenttia. Lennon suhteettoman hinnan, tarjonnan vähenemisen ja Air Sicilian myyntiverkoston rajoittuneisuuden vuoksi (nykyisin on mahdotonta tehdä varauksia perinteisillä IATA-järjestelmillä) matkustajapaikat ovat 25. lokakuuta 1998 jälkeen vähentyneet 2 500:lla ja kuluvana vuonna kysynnän arvioidaan romahtavan 30 000 matkustajalla vuosittaisesta 200 000 matkustajan kokonaismäärästä. Voiko komissio edellä esitetyn perusteella vastata seuraaviin kysymyksiin: 1. Pitääkö komissio Air Sicilian nykyisiä hintakäytäntöjä oikeutettuina vai katsooko se, että estäessään matkailualan kehittymisen niillä voi olla työllisyyden kannalta vakavia seurauksia kyseisten kahden saaren taloudelle? 2. Ottaen huomioon saarten syrjäinen sijainti ja lentoyhteyksien sosiaalinen merkitys, eikö komissio katso, että lentoja Sisiliaan ja Sisiliasta pitäisi tarjota kohtuullisin hinnoin? 3. Kun Pantellerian viranomaiset saatiin vakuuttuneiksi tarpeesta perustaa Pantellerian lentoaseman palveluista vastaava yritys, miksi Alitalia ja Air Sicilia eivät ole koskaan käyttäneet sen palveluja, vaikka kustannuksia olisi näin voitu huomattavasti alentaa? 4. Mitä Euroopan unioni aikoo tehdä auttaakseen kyseisten kahden saaren asukkaita, joiden olemassaolon Italia näyttää unohtaneen? Komission jäsenen Neil Kinnockinkomission puolesta antama vastaus (23. huhtikuuta 1999) Yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille 23. heinäkuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) 2408/92(1) antaa mahdollisuuden julkisen palvelun velvoitteiden asettamiseen tietyille alueellisille lentoasemille johtaville reiteille. Sovellettavien säännösten mukaan on siis jäsenvaltioiden eikä komission vastuulla päättää, onko julkisen palvelun velvoitteen asettaminen tietyille alueellisille lentoasemille johtaville reiteille kyseisen alueen taloudellisen kehityksen kannalta elintärkeää. Kyseisiä edellytyksiä on sovellettava siinä määrin kuin on tarpeen riittävän lentoliikenteen takaamiseksi sellaisten vaatimusten mukaisesti, joita lentoyhtiöt eivät täyttäisi, jos ne ottaisivat huomioon ainoastaan kaupallisen edun. Tällaiseen järjestelyyn voi kuulua hintarajoitusten asettaminen, jos viranomaiset katsovat tämän tarpeelliseksi. Rajoitusten avulla voidaan varmistaa, että hinnat ovat kohtuullisia kaikille matkustajille erityisesti kyseisen syrjäisen alueen matkailuelinkeinon ja talouden kehityksen edistämiseksi. Komissio on tietoinen siitä, että Italian viranomaiset harkitsevat keinoja, joilla voidaan helpottaa syrjäisille alueille suuntautuvaa lentoliikennettä. Näihin alueisiin kuuluvat myös Sisilian pienet saaret. Yhteisön lainsäädännössä annetaan Italian viranomaisille mahdollisuus asettaa kyseisille reiteille julkisen palvelun velvoitteen kuten edellä mainittiinkin tai ottaa käyttöön syrjimättömän sosiaalisen tuen, jota maksettaisiin saarten asukkaille. (1) EYVL L 240, 24.8.1992.