91998E3398

KIRJALLINEN KYSYMYS E-3398/98

esittäjä(t): Guido Podestà (PPE) komissiolle

(17. marraskuuta 1998)

Aihe: Alaikäisten adoptointi

Vaikka olen täysin tietoinen siitä, että adoptioon ja lasten huoltoon liittyvä lainsäädäntö ei kuulu komission välittömään vastuualueeseen, minusta on kuitenkin paikallaan kysyä, miksi unioni ei pysty puuttumaan tehokkaasti niihin jopa unionin sisällä tapahtuviin alaikäisiin kohdistuviin väärinkäytöksiin, joita ilmenee ennen kaikkea kansainvälisen adoption ja huoltokysymysten yhteydessä ja nimenomaan lapsen kotimaan ollessa vaikeassa tilanteessa. Erityisen välttämätöntä on viitata siihen, mitä Romaniassa on tapahtunut viimeisten 15 vuoden aikana, sillä jäsenvaltioiden kansalaiset ovat adoptoineet sieltä suuren määrän lapsia horjuttaen näin pahasti maan sukupolvikiertoa. Adoptoimatta on jäänyt vain joukko fyysisesti ja/tai henkisesti vammaisia lapsia.

Monet jäsenvaltioiden adoptioon liittyvät lait perustuvat Euroopan neuvoston lastensuojelua koskevaan yleissopimukseen vuodelta 1993, jossa jäsenvaltioita kehotetaan tiiviiseen yhteistyöhön kansainvälisessä adoptiotoiminnassa. Euroopan parlamentin päätöslauselmaehdotuksessa vuodelta 1996 neuvostoa ja Euroopan komissiota kehotettiin syventämään toimia adoptioon liittyvissä laki- ja sosiaalikysymyksissä voimassa olevia kansainvälisiä sääntöjä noudattaen sekä yhteistyössä assosiointisopimuksen tehneiden maiden kanssa.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen, kysyn komissiolta:

1. Onko kansainvälisessä adoptiotoiminnassa, jossa on kyse ihmisten vapaan liikkumisen erikoislaatuisesta muodosta, ehdottoman tarpeellista päästä nopeasti jäsenvaltioiden lakien todelliseen yhdenmukaistamiseen?

2. Pitääkö tähän ongelmaan puuttua myös juridisesti, jotta voidaan estää tiukan, mutta samalla avoimen ja yksinkertaisen turvasäännöstön puuttuessa adoption hukkuminen väärinkäytöksiin ja byrokratiaan sekä muuttuminen kaupankäynniksi, jossa kohteena ovat puolustuskyvyttömät lapset?

3. Onko estettävä se, että uusista yhdenmukaistetuista laeista tulisi yksi adoptiota hankaloittava byrokraattinen lisäeste, mutta niiden avulla taattaisiin kuitenkin alaikäisille toisaalta suoja ja toisaalta mahdollisuus uuteen turvalliseen perheeseen?

Komission jäsenen Anita Gradininkomission puolesta antama vastaus

(7. tammikuuta 1999)

Komissio jakaa kysyjän huolen yhteisön ulkopuolisista maista tulevien lasten suojelusta lasten huoltoon tai kansainväliseen adoptioon liittyvissä tapauksissa.

Alan kansainvälinen yhteistyö perustuu kansainvälistä adoptiota koskevaan Haagin vuoden 1993 yleissopimukseen. Siinä määrätään alkuperämaan ja vastaanottajamaan viranomaisten välisistä yhteyksistä sekä adoptiopäätösten tunnustamiseen vaikuttavista seikoista. Yleissopimuksessa annetaan etusija lapsen oikeuksille ja eduille. Komissio uskoo, että kaikkien jäsenvaltioiden allekirjoittamana ja ratifioimana yleissopimus parantaisi huomattavasti kansainvälisten adoptioiden oikeudellista kehystä. Tähän mennessä yleissopimuksen on allekirjoittanut kahdeksan jäsenvaltiota. Sen ovat kuitenkin ratifioineet ainoastaan Tanska, Espanja ja Suomi. Huomionarvoista on se, että useat alkuperämaat ovat jo allekirjoittaneet ja ratifioineet yleissopimuksen.

Lisäksi oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa Euroopan unionin jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan yleissopimuksen(1) ratifiointi nopeuttaisi huomattavasti adoptio-prosesseja yhteisön alueella.

Komissio ei aio lähiaikoina pyrkiä jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamiseen tällä alalla, koska asiasta on jo kansainvälisiä määräyksiä.

(1) EYVL C 261, 27.8.1997.